Cognitive-Theoretic Model of the Universe (CTMU)
Lurker
älykkäimmän miehen" Christopher Michael Langanin "kaiken teoria".
CTMU:n pitäisi olla teoria mielen ja todellisuuden suhteesta,
ja se käsittelee muun muassa tietoisuutta, jumalaa, sielua,
maailmankaikkeuden luomista ja laajenemista ynnä muita
pikkuasioita.
CTMU muistuttaa jossakin määrin suurta spekulatiivista
metafyysistä järjestelmää, mutta teorian pitäisi olla täysin
täysin looginen ja matemaattinen sekä (empiirisesti)
testattavissa. Syy omaan konditionaalin viljelemiseeni on se,
että rakennelman ymmärtäminen edellyttää asiantuntemusta, jota
minulla ei (ainakaan vielä) ole.
Teoria on kuitenkin niin outo, että se saattaa olla jopa tosi,
joten pyydän asiantuntijoilta kommentteja. Loogisia tai
matemaattisia virheita tuskin löytyy, mutta oletukset saattavat
olla pielessä, vaikka epäilenkin että Langanilla on useimpiin
lähtökohtiinsa ja päättelyaskeliinsa erittäin hyvät perusteet.
Entä miksi CTMU edes pitäisi ottaa vakavasti? Yksi syy on sen
laatija Christopher Michael Langan, joka on jo tilastollisesti
yksi Amerikan ja maailman älykkäimmistä ihmisistä. Miehen ÄO on
Cattell-asteikolle muutettuna yli 240 (tai "mittaamaton"), mutta
viimeiset kaksikymmentä vuotta hän on työskennellyt yökerhojen
"ulosheittäjänä" ja kehitellyt teoriaansa vapaa-aikanaan.
Kehotan tutustumaan:
-- http://www.ctmu.org/ - linkkejä eteenpäin.
-- http://www.megafoundation.org/Ubiquity/HiQ&A1_6.html
- pääideat yksinkertaistetussa muodossa.
-- http://www.megafoundation.org/CTMU.html - haastava
intro.
Pian julkaistavassa kirjassa teoria esitellään todennäköisesti
huomattavasti täydellisempänä.
***
The real universe has always been theoretically treated as an object,
and specifically as the composite type of object known as a set. But an
object or set exists in space and time, and reality does not. Because
the real universe by definition contains all that is real, there is no
"external reality" (or space, or time) in which it can exist or have
been "created". We can talk about lesser regions of the real universe in
such a light, but not about the real universe as a whole. Nor, for
identical reasons, can we think of the universe as the sum of its parts,
for these parts exist solely within a spacetime manifold identified with
the whole and cannot explain the manifold itself. This rules out
pluralistic explanations of reality, forcing us to seek an explanation
at once monic (because nonpluralistic) and holistic (because the basic
conditions for existence are embodied in the manifold, which equals the
whole). Obviously, the first step towards such an explanation is to
bring monism and holism into coincidence.
[...]
This characterizes a system that perceives and computes itself from
within via a 2-stage form of self-similarity, a self-contained analog of
holography called hology. The associated mapping D is called incoversion
in the spatiotemporally inward direction and coinversion in the reverse
(outward, D-1) direction. Incoversion carries global structure inward as
state-transformation syntax, while coinversion projects syntactic
structure outward in such a way as to determine future states in
conformance to it. Incoversion is associated with an operation called
requantization, while coinversion is associated with a complementary
operation called inner expansion. The alternation of these operations,
often referred to as wave-particle duality, comprises the process known
as conspansion. To put it simply, the Principle of Conspansive Duality
says that what appears as cosmic expansion from an interior (local)
viewpoint appears as material and temporal contraction from a global
viewpoint. Because metric concepts like "size" and "duration" are
undefined with respect to the universe as a whole, the spacetime metric
is defined strictly on internal contravariance, and the usual
cosmological regress to a tiny, pointlike singularity is "rounded" into
a closed spacetime algebra (as some readers are already aware, this is
how the CTMU deals with cosmogony and accelerating cosmic expansion).
[...]
What does this say about God? First, if God is real, then God inheres in
the comprehensive reality syntax, and this syntax inheres in matter.
Ergo, God inheres in matter, and indeed in its spacetime substrate as
defined on material and supramaterial levels. This amounts to pantheism,
the thesis that God is omnipresent with respect to the material
universe. Now, if the universe were pluralistic or reducible to its
parts, this would make God (like the universe) a pluralistic entity with
no internal cohesion. But because the mutual (syntactic) consistency of
parts is enforced by a unitary holistic manifold with logical ascendancy
over the parts themselves - because the universe is a monic entity
consisting of essentially homogeneous, self-consistent infocognition -
God retains monotheistic unity despite being distributed over reality at
large. Thus, we have a new kind of theology called monopantheism, or
even more descriptively, holopantheism. Second, God is indeed real, for
a coherent entity identified with a self-perceptual universe is
self-perceptual in nature, and this endows it with various levels of
self-awareness and sentience, or constructively creative intelligence.
Indeed, without a guiding entity whose self-awareness equates to the
coherence of self-perceptual spacetime, a self-perceptual universe could
not coherently self-configure. Monopantheism is the logical,
metatheological umbrella beneath which the great religions of mankind
are (sometimes blindly) situated.
(http://www.megafoundation.org/CTMU.html)
***
In the CTMU, reality is viewed as a profoundly self-contained,
self-referential kind of "language", and languages have syntaxes.
Because self-reference is an abstract generalization of consciousness -
consciousness is the attribute by virtue of which we possess
self-awareness - conscious agents are "sublanguages" possessing their
own cognitive syntaxes. Now, global consciousness is based on a complete
cognitive syntax in which our own incomplete syntax can be embedded, and
this makes human consciousness transparent to it; in contrast, our
ability to access the global level is restricted due to our syntactic
limitations. (http://www.megafoundation.org/Ubiquity/Fall00/HiQA.html)
***
Let's take a slightly closer look. The "why?" question is really two
questions in one: "what causes reality?" and "why is reality coherent
and stable in space and time?" With each of these questions is
associated a "how?" question, the answer to which requires the
explanation of some facet of the reflexive structure of reality
(considered as a relation). It is important to realize that this
structure is mathematically complex and therefore nontrivial... as
opposed, for example, to a philosophical equivalent of "just because!".
On the other hand, if this structure does not exist, then what we have
is a nonreflexive relation like the computer-simulated reality of your
gendankenexperiments. By dint of its nonreflexivity, such a simulation
cannot provide itself with hardware on which to run; you provide the
hardware and thus assume the role of facilitator with respect to it. In
contrast, if we consider true reality as a self-simulation written in a
protean "programming language" called SCSPL, then it is sufficiently
reflexive to write itself (self-configure) and execute itself
(self-process), thereby serving as its own developer, programmer,
hardware designer and hardware builder. Obviously, this takes
self-containment to a whole new level. Since answering the "why?"
question requires an explanation of this entire process, "just because!"
won't cut it. So you'd be well advised not to let yourself think about
it that way. (http://www.megasociety.net/Jan01/Jan01_4.html#CTMU)
***
The CTMU is a theory of reality, or TOE, that has been constructed
according to this blueprint. If, as a rationalist, one insists that
absolute truth and knowledge are exclusively mathematical, then the CTMU
is mathematics; if, as an empiricist, one insists that they reside
exclusively in our direct perceptions of reality, then the CTMU is
embodied in our direct perceptions of reality (including our direct
perceptions of the comprehensiveness, closure and consistency of
reality). The truth, of course, is that by the method of its
construction, it is both. But in any case, would-be pundits who cling
blindly to folk-epistemological "absolutes" like truth is never more
than provisional, science is inherently without stability and there are
no such things as absolute truth and knowledge are urgently in need of
an intellectual awakening, and until it comes, should refrain from
disseminating their irrational opinions to others who might gullibly
mistake them for fact. Such truisms have their contexts, but these
contexts do not include the highest levels of discourse regarding truth
and knowledge, and they do not include the CTMU.
There is, of course, more to the CTMU than just its tautological
structure. For example, it incorporates a new conceptualization of
spacetime, resolves numerous high level reality-theoretic paradoxes, and
establishes a bridge between science and theology, all with considerably
more detail than this brief monograph allows. But as regards "absolute
truth and knowledge", its status as a supertautology is necessary and
sufficient to explain why it is uniquely qualified for the title. If
the simplicity and elegance of its design seems "too obvious", "too
convenient" or "too good to be true", this is certainly no fault of the
theory or its author; at best, it testifies to the opacity of certain
formerly useful but outworn conceptual barriers erected in science and
philosophy over the last several centuries, and to the inertia of the
scientific and academic establishments which tend them.
One final note. The CTMU is neither intended nor presented as an
encyclopedic compendium of absolute truth. It is meant only to provide
a comprehensive, self-contained and consistent (and to that extent
"absolute") logical framework for bridging the gaps between apparently
unrelated fields of knowledge, helping to locate and correct fundamental
inconsistencies within and among these fields, and developing new kinds
of knowledge that might arise from the intersections of fields which
already exist. Because the real universe is everywhere in the process
of self-creation, human knowledge can and must continue to grow. The
CTMU is intended not as a brittle, undersized pot that will root-bind
and choke this growing knowledge, but as fertile and well-aerated soil
through which it can spread. By its very design, the CTMU will continue
to accommodate and accelerate our intellectual progress...and since
there is no other theory that fully shares its design, it is
irreplaceable for that purpose.
(http://www.ultrahiq.net/UltraHIQ/Articles/Truth.html)
***
Follarit on asetettu filosofiaryhmään.
--- Lurker
Markku-Juhani Saarinen
> Teoria on kuitenkin niin outo, että se saattaa olla jopa tosi,
> joten pyydän asiantuntijoilta kommentteja. Loogisia tai
> matemaattisia virheita tuskin löytyy,
Logiikasta ei voi matem. mielessä tämän tekstinäytteen yhteydessä
juurikaan puhua. Outo esitystapa ei kai koskaan ole teorialle eduksi;
selkeys on.
Mutta.. teksti vaikutti useimmiten kohtuullisen luettavalta ja jopa
ymmärrettävältä jos unohdetaan matemaattisen täydellisyyden vaatimus %)
> Entä miksi CTMU edes pitäisi ottaa vakavasti? Yksi syy on sen
> laatija Christopher Michael Langan, joka on jo tilastollisesti
> yksi Amerikan ja maailman älykkäimmistä ihmisistä. Miehen ÄO on
> Cattell-asteikolle muutettuna yli 240 (tai "mittaamaton"), mutta
> viimeiset kaksikymmentä vuotta hän on työskennellyt yökerhojen
> "ulosheittäjänä" ja kehitellyt teoriaansa vapaa-aikanaan.
Herää kysymys että mikökähän on herran "filosofiaosamäärä" tai
"matematiikkaosamäärä" ? On luotevaa että erilaisilla kulttuureista
riippumattomilla testeillä saatu "ÄO" omaa jonkun korrelaation
näihinkin taitoihin -- mutta tämä korrelaatio ei todellakaan
ole yksi-yhteen. Lisäksi on todettu että esim. voidaan suunnitella
tietokoneohjelmia jotka selviävät useista nykyisistä älykkyystesteistä
erinoimaisen hyvin ja nopeasti. Ovatko nämä tietokoneohjelmat
älykkäitä ? Voisivatko nämä tietokoneohjelmat tai niiden
suunnittelijat (jotka ovat antaneet ohjelmalle sen kaiken
"viisauden") kehittää "absoluuttisen totuuden filosofiaa" kuten
Langan ilmeisesti väittää tehneensä ?
Toisin sanoen; kuvitteellinen "FO" pitää osoittaa filosofisin ansioin ja
"MO" matemaattisin ansioin :-)
> If, as a rationalist, one insists that absolute truth and knowledge
> are exclusively mathematical, then the CTMU is mathematics; if, as an
> empiricist, one insists that they reside exclusively in our direct
> perceptions of reality, then the CTMU is embodied in our direct
> perceptions of reality (including our direct perceptions of the
> comprehensiveness, closure and consistency of eality).
Tämä yllä oleva kappale näyttäisi väittävän että koska CTMU on "absoluuttisen
totta" niin rationalistille jolle absoluuttinen totuus on matematiikkaa,
CTMU on matematiikkaa. Mutta tämä ei tietenkään ole kovin vakuuttava
argumentti matemaatikolle, joka ei ole etukäteen niinkään varma siitä
että tämä teoria on absoluuttinen totuus tai että edes sen käyttämä
päättelytapa on matemaattisesti korrekti.
Terveisin,
- mjos
Markku-Juhani O. Saarinen <mj...@jyu.fi> University of Jyväskylä, Finland
Lurker
> Logiikasta ei voi matem. mielessä tämän tekstinäytteen yhteydessä
> juurikaan puhua.
Valitsinkin omasta mielestäni mielenkiintoisia ja helposti
ymmärrettäviä tekstinpätkiä, jotka eivät ole mitenkään edustavia
tai loogisia tai matemaattisia. Kannattaa seurata antamiani
linkkejä, jos haluaa saada edes jotenkin järkevän kuvan. Ja
kuten sanoin, malli esitellään täydellisempänä tulevassa
kirjassa.
Tuon tekstinäytteen perusteella ei siis kannata tehdä
minkäänlaisia (pitkälle meneviä) johdopäätöksiä, vaan ensin
kannattaa (yrittää) lukea ja ymmärtää johdatus CTMU:hun
osoitteesta http://www.megafoundation.org/CTMU.html
> Herää kysymys että mikökähän on herran "filosofiaosamäärä" tai
> "matematiikkaosamäärä" ?
"Filosofiaosamäärästä" en tiedä, mutta "matematiikkaosamäärään"
liittyy anekdootti, jonka mukaan eräs matemaatikko oli
työskennellyt jonkin ongelman kanssa kuukausia, kysyi Langanilta
apua, ja Langan ratkaisi ongelman muutamassa päivässä. Kysyjä jätti
lopulta paperinsa Langanin nimiin ja julkaistavaksi.
> On luotevaa että erilaisilla kulttuureista
> riippumattomilla testeillä saatu "ÄO" omaa jonkun korrelaation
> näihinkin taitoihin -- mutta tämä korrelaatio ei todellakaan
> ole yksi-yhteen.
Älykkyysosamäärän mittaaminen perustuu oletukseen, jonka mukaan
testeillä voidaan mitata ns. yleisälykkyyttä tai sen eri
faktoreja. Uskoisin että AO ei korreloi vahvasti minkään
erityisen taidon kanssa, mutta tulosten pitäisi vaikuttaa mm.
oppimiskykyyn, jotta sen mittaamisella olisi jotakin merkitystä.
Ihminen, jolla on suhteellisen luotettavan testin mukaan
äärimmäisen korkea ÄO pystyy oppimaan lähes mitä tahansa
(teoreettista) varsin helposti ja hyödyntämään oppimaansa.
Sen takia toin älykkyyden tässä esille: CTMU ei ole ihan joka
pojan tai tytön "kaiken teoria".
> Lisäksi on todettu että esim. voidaan suunnitella
> tietokoneohjelmia jotka selviävät useista nykyisistä älykkyystesteistä
> erinoimaisen hyvin ja nopeasti. Ovatko nämä tietokoneohjelmat
> älykkäitä ?
Eivät ole, vaikka älykkyyden määrittely on vaikeaa, eikä mitään
yleisesti hyväksyttyä määritelmää ole. Soveltaakseni John
Searlen hieman eri yhteydessä käyttämää argumenttia: ovatko
taskulaskimet älykkäämpiä kuin ihmiset vain koska ne osaavat
laskea nopeammin?
> Tämä yllä oleva kappale näyttäisi väittävän että koska CTMU on "absoluuttisen
> totta" niin rationalistille jolle absoluuttinen totuus on matematiikkaa,
> CTMU on matematiikkaa. Mutta tämä ei tietenkään ole kovin vakuuttava
> argumentti matemaatikolle, joka ei ole etukäteen niinkään varma siitä
> että tämä teoria on absoluuttinen totuus tai että edes sen käyttämä
> päättelytapa on matemaattisesti korrekti.
Ei tietenkään - kaiken lisäksi Langan ei ole käsittääkseni
vielä edes julkaissut käyttämäänsä matematiikkaa tai koko
teoriaansa täydellisenä.
Periaatteellisella tasolla CTMU vaikuttaa uskomattomalta:
miten esimerkiksi joku voi 2000-luvulla uskaltaa tuoda
peliin täysin uuden Jumalan olemassaoloa koskevan
todistuksen, vuosisatoja Tuomas Akvinolaisen, Descartesin
ja kumppaneiden jälkeen? Onneksi kyseessä ei sentään ole
yksi yhteen kristittyjen tuntema Jumala. ;-)
Toisaalta, *jos* CTMU on sitä mitä Langan väittää sen
olevan, se on varmaankin suurempi uutinen kuin Newtonin
mekaniikka tai yleinen suhteellisuusteoria.
--- Lurker
Sator Ukko
> In article <3C6D077F...@address.is.invalid>,
> Lurker <th...@address.is.invalid> wrote:
>
>>Cognitive-Theoretic Model of the Universe (CTMU) on "Amerikan
>>älykkäimmän miehen" Christopher Michael Langanin "kaiken teoria".
>
> olemassaolon.
>
> Marcus
Luultavemmin määrittelee jumalan siten, että sen olemassaolo on
todistetavissa "kaiken" olemassaololla... Siis jonkinasteista
panteismiä.
--
Sator Ukko
9=2
Lurker
> Kannattaa suhtautua varauksella, teoria mm. 'todistaa' jumalan
> olemassaolon.
Huomasin kyllä. Etenkin näin ateistin/agnostikon näkökulmasta
tuo herättää skeptisyyttä, mutta täytyyhän miehelle antaa
mahdollisuus, etenkin kun malli tuntuu muuten selväjärkisesti
esitetyltä. Sitä paitsi se että jokin kohta on väärin ei
tietenkään takaa sitä, ettei teorialla olisi muita ansioita
tai että se olisi täysin väärin. Huomioon täytyy totta kai
ottaa myös se mahdollisuus, että se todella todistaa jumalan
olemassaolon lopullisesti ja että me olemmekin olleet kaiken
aikaa väärässä. :-)
Itseluottamusta Langanilta joka tapauksessa löytyy (korostus
lisätty):
"In explaining this relationship, the CTMU shows that reality possesses
a complex property akin to self-awareness. That is, just as the mind is
real, reality is in some respects like a mind. But when we attempt to
answer the obvious question "whose mind?", the answer turns out to be a
MATHEMATICAL AND SCIENTIFIC DEFINITION OF GOD. This implies that we all
exist in what can be called "the Mind of God", and that our individual
minds are parts of God's Mind. They are not as powerful as God's Mind,
for they are only parts thereof; yet, they are directly connected to the
greatest source of knowledge and power that exists. This connection of
our minds to the Mind of God, which is like the connection of parts to a
whole, is what we sometimes call the soul or spirit, and it is the most
crucial and essential part of being human."
(http://www.megafoundation.org/Ubiquity/HiQ&A1_6.html)
--- Lurker
Lurker
Wolfram -haastatteluun. Mathematica-ohjelmallaan miljoonia
tehnyt Wolfram lausuu yllättävästi haastattelussa hyvin
samantapaisia ajatuksia kuin Langan: molemmat esimerkiksi
luottavat "ohjelmiin" ja "ohjelmointikieliin" laajemmassa
kuin perinteisessä mielessä ja uskovat että tieteen
infrastuktuuria on muutettava ja että heidän teoriansa
selittävät aikaisemmin selittämättömiä asioita ja ilmöitä.
Erojakin löytyy, on esimerkiksi vaikea sanoa ovatko
Langanin teologiaan kallellaan olevat ajatukset katteetonta
tai virheellistä tulkintaa vai onko Wolfram vain kehitellyt
CTMU:n alajärjestelmän. Olisi mielenkiintoista nähdä
molemmat saman pöydän ääressä jonkinlaisessa julkisessa
keskustelussa.
Molemmat ovat painineet erillään teorioidensa kanssa noin
vuosikymmenen ja uskovat että ne ovat huomattava
edistysaskel; sopii vain toivoa, ettei tästä tule
samanlaista prioriteettikiistaa kuin aikoinaan Leibnitzin
ja Newtonin välille -- tieteen historiassahan on lukuisia
esimerkkejä samaan aikaan toisistaan riippumatta tehdyistä
keksinnöistä.
Molemmilta on myös tulossa kirja, Langanilta "Design for a
Universe" ja Wolframilta "A New Kind of Science", jotka
menevät ainakin omalle ostoslistalleni. Saattaa hyvinkin
olla että nämä kaksi ovat vastuussa tieteen seuraavasta
isosta "paradigman nytkähdyksestä".
Wolframin haastattelu löytyy osoitteesta
http://www.newscientist.com/opinion/opinterview.jsp?id=ns230516
ja CTMU-tekstejä edelleen osoitteesta http://www.ctmu.org/
(Lisäsin tiederyhmän. Aikaisemmat viestit löytyvät
filosofiaryhmästä.)
***
Are you the Isaac Newton of the 21st century?
Who knows? I think I've discovered some big and important things. But
I'm more interested in what I've discovered than where it puts me in the
world. Sometimes I think I might be happier just to figure things out
and keep them to myself. I've put a lot of effort into getting ready to
share them. And if people actually start to understand what I've figured
out, then I think I'll be forced to be a very famous scientist. I have
mixed feelings about that. But I think it's important to the ideas that
I don't try to avoid it too much.
What's the story behind this new kind of science? How did it all begin?
Around 1980, I had become interested in several really different
questions--galaxy formation and how brains work. They all seemed to be
getting stuck in the same kind of way. I began to realise that the real
problem was with the basic infrastructure of science. For about 300
years, most of science has been dominated by the idea of using
mathematical equations to model nature. That worked really well for
Newton and friends, figuring out orbits of planets and things, but it's
never really worked with more complicated phenomena in physics, such as
fluid turbulence. And in biology it's been pretty hopeless.
If equations aren't the right infrastructure for modelling the world,
what is?
Simple programs. If you're going to be able to make scientific theories
at all, systems in nature had better follow definite rules. But why
should those rules be based on the constructs of human mathematics? In
the past, there wasn't any framework for thinking about more general
kinds of rules. But now you can think of them as being like computer
programs. About 20 years ago, I decided to try to work out what kind of
science you could build from these more general kinds of rules. The
first big question was what do these rules typically do? What do simple
programs typically do?
[...]
So your experiments convinced you that nature uses simple programs to
generate the complexity we see around us...
Yes, I think it's the main secret of nature. It's what lets nature come
up with things that look so much more complex than anything we've been
able to invent does. Some people say complexity in biology can't just be
coming from natural selection. They're right, but the point is that
nature uses tools we didn't expect. That's what I've discovered.
How did you follow up on this?
I worked out lots of details and published lots of papers. And I got
lots of other people interested. The whole topic of complexity got very
popular. I even began a journal and a research centre. But people
understood only part of what I'd done. The rest required a big
conceptual leap. And if you want to pursue those things, history says
you pretty much have to go it alone.
[...]
So, what have you discovered?
Enough to fill hundreds--maybe thousands--of scientific papers. I've
amassed a huge amount of evidence for my idea that simple programs--like
the cellular automata--are the key to lots of important phenomena in
nature. In physics, for instance, I can finally explain why the second
law of thermodynamics works--that is, why many physical systems tend to
become irreversibly more random as time progresses. In biology, I now
know how a lot of the complexity arises. I've discovered that many
things we might have thought were special about life and intelligence,
for example, can also emerge in all kinds of physical systems.
Consequently, I don't believe "anthropic" arguments that say that for us
to be here it's necessary for there to be stars, galaxies and so on.
There can be things just as complex as us without any of that.
Why haven't you published any of this?
Because it's all part of a big picture that can be communicated properly
only by showing everything together. I guess if someone else had been
paying for my work, I might have had to give progress reports.
Fortunately, I've been able to concentrate on putting everything
together in a nice coherent way, as a book called A New Kind of Science.
It's been a huge project. I've devoted about 100 million keystrokes to
it. I've taken a lot of trouble to polish my ideas so they're as clean
as possible. Usually, new directions in science begin far more
gradually, with lots of people involved. But the things I'm doing now
are different enough that I've had to build up a whole new intellectual
structure by myself.
Who's the book aimed at?
Everyone. It's completely new so there aren't any specialists. It may
turn out that people who have good intellectual discipline but perhaps
don't know so much about science will have an easier time.
Have you discovered the simple program that is generating the Universe?
Not yet. But I have found increasing evidence that it exists. It could
be as simple as a few lines of Mathematica code. I think before too many
years it'll be possible to find it.
So is Stephen Hawking right about scientists being close to discovering
a "theory of everything"?
Well, the things I've been thinking about are very, very different from
the usual quantum field theory and string theory approach. There's some
very basic intuition that's different when you think about simple
programs instead of equations and so on. One big issue is that getting a
fundamental theory of physics doesn't mean physics is finished. That'd
be like saying that computing is finished once you have a computer.
Suppose that the program for the Universe is four lines long. There's no
room in those four lines to put in all the familiar stuff we know about
space-time having four dimensions, the muon being 206 times the mass of
the electron, and so on. Almost nothing from the everyday world will be
obvious in the program. These things will have to emerge when the
program runs. Figuring out how that works, and exactly what can emerge,
can be arbitrarily difficult.
***
--- Lurker
Marcus E Engdahl
Lurker <th...@address.is.invalid> wrote:
Muinka monta sanaa voit lukea CTMU:ta ennenkuin alat epäillä ovatko
väitteet valideja? Vääristä lähtökohdista voi johtaa kaikenlaista skeidaa.
Marcus
Lurker
> Muinka monta sanaa voit lukea CTMU:ta ennenkuin alat epäillä ovatko
> väitteet valideja?
Minä epäilen Langanin (ja Wolframin) väitteitä koko ajan --
siitä huolimatta ne kuulostavat niin kiinnostavilta (ja
uskomattomilta), että viitsin jopa kirjoittaa niistä
viestejä. Mistä olet saanut käsityksen, että suhtautuisin
asiaan kritiikittömästi?
Wolframilla ei käsittääkseni ole mitään yhteyttä Langaniin,
joten ideoiden samankaltaisuus tuntui kiinnostavalta. 21.
vuosisadan Newton ja Leibnitz -vertaukseeni perään olisi
tosin varmaankin kuulunut hymiö, vaikka nämä kaksi ovat
todennäköisesti vähintään yhtä älykkäitä (nerokkuudesta
en ole varma).
Olen myös ollut kiinnostunut esimerkiksi filosofian
historiasta ja psykoanalyysistä, vaikka erilaiset
metafyysiset järjestelmät tai Freudin (lahkon) teoriat
eivät tiedettä olekaan. Yritän välttää "tuhoavaa"
skeptismiä ja käsitellä erilaisia ideoita asiaperustein,
en sokeasti niihin uskoen tai heti kaiken ilman
tutustumista vääräksi leimaten.
Allekirjoitan täysin Skepsis Ry:n Robert Brotheruksen
sanat:
"On kuitenkin olemassa toisia ihmisiä, jotka haluavat
valita uskomuksensa yksinomaan sen mukaan, mikä
todistuaineistoa tarkkaan tutkittaessa näyttää olevan
totta. He tekevät kaikkensa, jotta heidän maailmankuvansa
vastaisi mahdollisimman tarkkaan todellisuutta. He
haluavat välttää erehtymästä epätosiin uskomuksiin ja
perustavat siksi tiedonhankintansa luotettaviksi
havaittuihin menetelmiin ja ovat valmiita muuttamaan
käsityksiään tarvittaessa."
(http://www.skepsis.fi/jutut/skeptism.html)
En vielä ole valmis tuomitsemaan Langanin tai Wolframin
ideoita oikeiksi tai vääriksi, mutta ei minua sen takia
kannata pitää jonkinlaisena "CTMU-uskovaisena". Pidän
mahdollisena, että ne ovat (osittain) tosia, mutta yhtä
hyvin ne voivat osoittautua epätosiksi. Toivottavasti
näemme sen pian.
> Vääristä lähtökohdista voi johtaa kaikenlaista skeidaa.
Det är sant.
Toisaalta ensi kuussa ilmestyvän 1000-sivuisen A New
Kind of Sciencen Amazon.comin esittelyssä luvataan isoja
asioita:
"Wolfram uses his approach to tackle a remarkable array
of fundamental problems in science: from the origin of
the Second Law of thermodynamics, to the development of
complexity in biology, the computational limitations of
mathematics, the possibility of a truly fundamental
theory of physics, and the interplay between free will
and determinism."
"Written with exceptional clarity, and illustrated by
more than a thousand original pictures, this seminal
book allows scientists and non-scientists alike to
participate in what promises to be a major intellectual
revolution."
--- Lurker
L.Grohn
>
> Törmäsin äsken New Scientist -lehden verkkosivujen Stephen
> Wolfram -haastatteluun. Mathematica-ohjelmallaan miljoonia
> tehnyt Wolfram lausuu yllättävästi haastattelussa hyvin
> samantapaisia ajatuksia kuin Langan: molemmat esimerkiksi
> luottavat "ohjelmiin" ja "ohjelmointikieliin" laajemmassa
> kuin perinteisessä mielessä ja uskovat että tieteen
> infrastuktuuria on muutettava ja että heidän teoriansa
> selittävät aikaisemmin selittämättömiä asioita ja ilmöitä.
Minäkin olen tilannut Wolframin kirjan. Valitettavasti kirjan
ilmestyminen on siirtynyt toukokuulle. Alustava ennakkokäsitykseni
on, että Wolframin uudet touhut ovat lähinnä pinnallista simulaatiota
ja metaforia olemassaolevasta tieteestä.
--
Metacomposer GRÖHN http://users.skynet.be/belgia/midi/gallery.html
SYNESTESIA Open Source Java code generates music from any pictures