On Saturday, October 16, 2021 at 6:46:04 PM UTC+3,
p...@iki.fi wrote:
> lauantai 2. lokakuuta 2021 klo 13.40.43 UTC+3 Samuli Koivisto kirjoitti:
> > On Sunday, June 20, 2021 at 4:02:31 PM UTC+3,
p...@iki.fi wrote:
> > > tiistai 15. kesäkuuta 2021 klo 14.41.48 UTC+3 Samuli Koivisto kirjoitti:
> > > > On Wednesday, May 19, 2021 at 1:18:00 AM UTC+3,
p...@iki.fi wrote:
> > > > > lauantai 1. toukokuuta 2021 klo 11.46.52 UTC+3 Samuli Koivisto kirjoitti:
> > > > > > > >>
> > Siitä, että ”täsmennetty monimutkaisuus” termin käyttö ”perustuu ajatukseen, että emme tiedä miten on mahdollista, että jokin toiminto olisi voinut syntyä evolutiivisten tms. prosessien kautta”, minulla ei ole muuta tietoa kuin sinun esittämäsi väite. Nähdäkseni asia ei ole niin, ja siitä lisää alempana.
> Et siis tiedä asiasta mitään, mutta silti olet eri mieltä! Näkemyksesi ei perustu tietoon vaan tunteeseen.
>
> Sanford käyttää käsitettä täsmennetty monimutkaisuus kuten aksioomaa – sen oletetaan olevan totta ilman tarpeettomia perusteita. Käsite on kreationistien savuverho, joka piilottaa sen, kuinka huteralla pohjalla kreationistien käsitteistö seisoo.
>
> Lue vaikka miten kreationistit määrittelevät kyseisen termin:
http://www.intelligentdesign.fi/sivut/suppeat-artikkelit/tasmennetty-monimutkaisuus/
> Jos saat tuosta jotain järkevää irti, niin kerro minullekin.
Tässä on erinomaista, että on kaivettu esiin käsitteen määritelmä, sillä ei tosiaan keskustelussa eteenpäin päästä ilman sitä. Tuo intelligentdesign.fi:n artikkeli vain käyttää kovin hankalaa termistöä. Älykkään suunnitelman idea -kirjassa tuota termiä avataan ymmärrettävämmin, siksi siitä alempana.
Noin ylipäänsähän suunnittelun tunnistaminen suunnittelun jäljistä on mahdollista, sillä jos arkeologi kaivaa esiin maasta saviastian tai korun, hän toki tulkitsee sen suunnitelluksi, eikä etsi luonnollisia selityksiä tuon löydön selittämiseksi. Samaten voimme erottaa ihmisen laatimat salasanat satunnaislukugeneraattorin luomista salasanoista. Nyt olennaista on, voidaanko tällaista päättelyä soveltaa biologiaan ja jos voidaan, miten.
Sanford käyttää tosiaan kirjassaan täsmennetty monimutkaisuus -termiä, ja lähdeluettelosta löytyy sitten Dembskin kirja, josta voi katsoa tarkemmin, mistä termissä on kyse. Sanfordin kirjassahan perustelu ei ole niin teknistä, että se menisi kaavoihin asti, vaikka teknistä onkin – ja lisäksi asiaa on valotettu useiden analogioiden kautta, sillä eiväthän ihmiset tyypillisesti halua matemaattisia perusteluja vaan analogioita.
> > > > En myöskään ymmärrä, mitä tarkoittaa täsmennetyn monimutkaisuuden suuruutta tai määrien vertaamista, ja miten tämän asian, jota en ymmärrä, puuttuminen tarkoittaisi, että argumentaatio perustuu vain kirjoittajan omaan uskoon.
> > > Jos esitetään väite täsmennetyn monimutkaisuuden suuruudesta, niin täytyy olla olemassa jokin tapa määritellä se suuruus. Väite perustuu vain henkilökohtaiseen uskoon asioiden suhteesta toisiinsa. Myös itse käsite täsmennetty monimutkaisuus perustuu uskomukseen. Tällaista väitettä ei voi käsitellä tieteen metodeilla – siis esim. falsifioida.
Olen samaa mieltä, että jos esitetään väite täsmennetyn monimutkaisuuden suuruudesta, täytyy olla tapa määritellä sen suuruus. Ilmeisesti kuitenkaan tällaista tapaa ei ole, koska seuraava virke on, että väite täsmennetyn monimutkaisuuden suuruudesta ”perustuu vain henkilökohtaiseen uskoon asioiden suhteesta toisiinsa.”
Monimutkaisuuden määrää voidaan kyllä arvioida, ilmeisesti ongelma on, ettei tuota täsmennystä voi määrittää muulla kuin uskolla. Jotta tämä olisi mahdollista ymmärtää tarkemmin, täytyisi myös kertoa tarkemmin, missä kohdissa perustelu pohjaa esittäjänsä uskoon. Siksi on syytä kirjoittaa tarkemmin, mistä täsmennetyssä monimutkaisuudessa on kyse. Näin myös siksi, että termin savuverholuonne selviäisi.
Dembski, W, Älykkään suunnitelman idea s. 104-113:
Täsmennettyä monimutkaisuutta voidaan havainnollistaa esimerkillä Ensimmäinen yhteys - elokuvasta, jossa SETI-tutkijat seulovat avaruudesta tulevia radiosignaaleja ja ajavat niitä erilaisten hahmojen tunnistusseulan läpi. Kyseisessä elokuvassa tutkijat löytävät älykästä alkuperää olevan signaalin, jossa on esitetty pulssisarjoina ja niitä erottavilla tauoilla alkuluvut väliltä 2-101. Eli kunkin alkuluvun verran pulsseja ja sitten tauko.
Jotta voitaisiin päätellä tämän signaalin olevan suunniteltu, tulee sen sisältää kolme piirrettä: vapausasteisuus, monimutkaisuus ja täsmennys. Vapausasteisuus määrittää, ettei signaali ole peräisin automaattisesta prosessista, jolla ei ole vaihtoehtoja siinä, millaisen signaalin se tuottaa. Jotta signaali olisi vapausasteinen, tulee sen tuottamiseen vaadittavien säännönmukaisuuksien mahdollistaa mielivaltaisen määrän vaihtoehtoja.
Esimerkiksi sanaristikkopelin kirjainten paikka pelilaudalla ei selity puhtaasti kirjainpalikoiden liikkeisiin liittyvillä luonnonlaeilla, eikä paperiarkin mustekuviot selity pelkästään paperin ja musteen fysiikalla ja kemialla. Ensimmäinen yhteys -elokuvan esimerkissä alkuluvut muodostava pulssisarja ei selity pelkästään radiosignaalien lähetyksen fysiikkaan, joten tätä voidaan pitää vapausasteisena.
Monimutkaisuuden välttämättömyys käy ilmi siinä, että jos saamme signaalin 110111011111, jossa on alkuluvut 2, 3 ja 5, emme voi tehdä tämän pohjalta päätelmää signaalin suunnitelmallisuudesta, sillä se on aivan liian lyhyt ja siten yksinkertainen. Sen sijaan alkuluvut 2-101 sisältävä signaali on riittävän monimutkainen, ettei se ole voinut syntyä sattumalta.
Pelkkä monimutkaisuuskaan ei riitä, vaan tarvitaan myös hahmo, eikä mikä tahansa käy. Jos jousiampuja ampuu nuolen 50 metrin päässä olevaan seinään ja piirtää sitten nuolen osumakohdan ympärille maalitaulun, ei tämä kerro jousiampujan kyvyistä mitään. Jos taas jousiampuja maalaa maalitaulun ja sen jälkeen ampuu sata nuolta kaikki maalitaulun keskelle, meidän on pääteltävä, että kyseessä on erittäin taitava jousiampuja, eikä kyse ole vain onnesta.
Suunnittelulle välttämättömiä tekijöitä onkin siis kolme:
1. Mahdollisten tapausten joukko (eli ne määrittelemättömät paikat seinässä, johon nuoli voi osua)
2. Mahdollisten tapausten joukkoa rajaava hahmo (eli maalitaulu)
3. Sattunut, tarkasti määritelty tapaus (tiettyyn kohtaan seinässä osunut nuoli)
Hahmo välittää tapahtuneen tapahtuman ja mahdollisten tapausten joukon välillä ja sen perusteella voidaan päätellä, onko tapaus suunniteltu vai satunnainen. Olennainen epätodennäköisyys liittyy hahmoon, eikä tapahtuneeseen tapaukseen, sillä erittäin isoon maalitauluun osuu sattumaltakin helposti.
Tämä menetelmä, että ensin kiinnitetään taulu ja sitten ammutaan nuori, on tilastotieteessä yleinen, ja sitä kutsutaan hylkäämisalueen luomiseksi ennen koetta. Olennaista on tämä ennen koetta tehty hahmo, sillä kokeiden tulosjoukoissa on aina erikoisia ja epätodennäköisiä hahmoja ja jälkikäteen tehdyt hahmot olisivat sitten ”rusinoiden noukkimista pullasta”.
Pakko hahmoa ei ole kuitenkaan määrittää ennen tapahtumaa, ja silti voidaan erottaa suunnitelmallisuus satunnaisuudesta. Esimerkiksi seuraava teksti:
nfuijolt ju jt mjf b xfbtfm
Ensisilmäyksellä näyttää, että siinä on nyt satunnaisia kirjaimia ja välilyönteljä. Jos kuitenkin joku ehdottaa, että mitäpä jos tuossa olisi jokainen kirjain siirtynyt yhden aakkosen eteenpäin. Kun tehdään käänteismuunnos, tekstistä tulee:
methinks it is like a weasel
Vaikka hahmo annetaan tapahtuman jälkeen, on se silti oikeanlainen suunnittelun tunnistamiseksi. Tilastotieteessä hahmot määritellään ennen koetta, salakielisten tekstien kanssa sopiva hahmo täytyy löytää jälkikäteen. Kummassakin tapauksessa on kuitenkin olemassa päteviä hahmoja.
Hahmon täsmennyksessä olennaista on, että se on tietyssä hyvin määritellyssä mielessä riippumaton kuvaamastaan tapahtumasta. Hahmon pitää siis olla irrotettavissa tapahtumasta. Se, miten irrotettava hahmo on, riippuu siitä, onko hahmon rakentaminen mahdollista ilman tietoa siitä, mikä tapaus tapahtui.
Eli jokin tapahtuma on tapahtunut ja sitä kuvaava hahmo määritellään. Tapahtuma kuuluu mahdollisten tapahtumien joukkoon. Hahmo on irrotettavissa tapauksesta, jos voisimme luoda tapahtumaa kuvaavan hahmon ilman tarkempia tietoja sattuneesta tapahtumasta vain mahdollisten tapahtumien joukko tietonamme.
Tätä voidaan selventää esimerkillä sadasta kolikonheittosarjasta muunnettuna nolliksi ja ykkösiksi:
0100011011000001010011100
1011101110000000100100011
0100010101100111100010011
0101011110011011110111100
Onko sarja satunnainen vai ei? Jos vaikka pyydetään joukosta ihmisiä puolia laatimaan tällainen sarja päästään ja puolia heittämään sata kertaa kolikkoa. Tyypillisesti keksityt kolikonheittosarjat voidaan erottaa todella heitetyistä varmasti vain etsimällä kuuden tai seitsemän saman arvon jono. Ihmiset kun odottavat peräkkäisten heittojen eroavan 70% tapauksia, kun oikeasti todennäköisyys on 50%.
Sarja vaikuttaa tosiaan satunnaiselta: siinä on seitsemän toiston sarja, vaihtoja on 50, ja nollia on 49 ja ykkösiä 51. Jos kuitenkin muutetaan tapahtuman kuvausta niin, että ensin otetaan ensimmäiset kaksi arvoa 0 ja 1, sitten seuraavaksi kaksi arvoa neljä kertaa: 00 01 10 11, jne. havaitaan, että kyse on binäärilukujen sarjasta, jossa on ensin yhdellä binääriluvulla ilmoitettavissa olevat binääriluvut kasvavassa järjestyksessä, sitten kahdella binääriluvulla esitettävät jne.
Sarjan todennäköisyys on 2^-100, eli noin 10^-30. Mutta jotta saatiin sattuma suljettua pois syistä sarjan takana, tuli käyttää oheisinformaatiota tiedoistamme binäärilukujärjestelmästä. Näin saatiin löydettyä tapahtumasta irrottavan hahmon, joka toimi täsmennyksenä.
Oheisinformaation on täytettävä ehdollisen riippumattomuusehdon ja ratkeavuusehdon ollakseen pätevä täsmennys. Ehdollinen riippumattomuus tarkoittaa, ettei oheisinformaation huomioonotto muuta tapahtuman todennäköisyyttä, eli kyseessä on todennäköisyysteoreettinen tapa ilmaista tiedollinen riippumattomuus. Tässä esimerkissä oheisinformaatio binääriluvuista ei muuta kolikonheittotapahtuman todennäköisyyttä, joten tämä kriteeri täyttyy tässä esimerkissä.
Ratkeavuus tarkoittaa, että oheisinformaation avulla on mahdollista muodostaa tapahtumaa kuvaava hahmo. Tämä pätee esimerkissämme, sillä tietomme binääriluvuista mahdollistaa niiden järjestämisen nousevaan järjestykseen ja näin hahmo on mahdollista muodostaa. Ratkeavuuden määrittelyssä tarvitaan monimutkaisuuteoriaa, jolla voidaan täsmällisesti kuvata oheisinformaation perusteella mahdollistettua hahmonrakennuskykyä.
Monimutkaisuusteoria määrittää tehtävien suorittamiseen käytössä olevien resurssien määrän ja huomioi tehtävän vaikeusasteen. Se siis luokittelee tehtävät vaikeusasteen mukaan määrittää riittävässä määrin hallittavat tapahtumat toteuttamiskelpoisiksi.
Ratkeavuuden ja ehdollisen riippumattomuuden täyttyminen tarkoittaa, että on voitu luoda tapahtumaa kuvaava hahmo oheisinformaatiosta ilman tapahtuman apua ja näin vältytään syytökseltä tarkoitushakuisuudesta. Tällaiset hahmot ovat irrotettavia ja siten täsmennyksiä.
> > En ymmärrä, mitä tarkoitetaan täsmennetyn monimutkaisuuden suuruudella tai missä siitä on esitetty väite. Minulla ei ole muuta tietoa väitteen perustumisesta henkilökohtaiseen uskoon, kuin sinun väitteesi, samaten kuten käsitteen perustumisesta uskomukseen tai sen mahdottomuuteen käsitellä tieteen metodeilla tai sen falsifioimattomuuteen.
> Keskustelussa oleva kirjan sivulla 13: ”Kaikkein yksinkertaisimmankin elämänmuodon täsmennetty monimutkaisuus on todennäköisesti yhtä suurta kuin avaruussukkulan”. Täsmennetty monimutkaisuus pohjautuu kreationistien käyttämään käsitteeseen biologinen informaatio, jolla ei ole mitään kvantitatiivista tulkintaa. Kreationistien väite, että on edes olemassa täsmennettyä informaatiota tai pelkistymätöntä monimutkaisuutta, täsmennettyä monimutkaisuutta, integroitua monimutkaisuutta jne. perustuu uskomukseen. Käsitteitä ei voi falsifioida samoin kuin ei voida tieteellisesti todistaa, ettei joulupukkia ole olemassa.
Mistä tiedetään, että termi täsmennetty monimutkaisuus pohjautuu käsitteeseen ”biologinen informaatio”?
Jos kreationistien käyttämällä termillä ”biologinen informaatio” ei ole mitään kvantitatiivista tulkintaa, niin onko jollain muulla informaatiolla?
Entä ovatko käsitteet käyttökelvottomia, jos niille ei ole kvantitatiivista tulkintaa, esimerkiksi ”kauneus”?
Lausetta ”Atomeja on olemassa” ei voi falsifioida, joten onko atomien käyttö tieteessä epätieteellistä?
> > > Käytät tuossa (ehkä huomaamattasi) teleologista näkökulmaa. Genomi on aina jonkinlainen se voi olla muutakin kuin yksi vaihtoehto. Se, minkälainen tämä yksilön ilmiasu on, määrää sitten sen kelpoisuuden. Emme voi selvittää jotain ylärajaa, mihin geenien kyky päättyy. Virhe on sama kuin täsmennetyn monimutkaisuuden tapauksessa. Negatiivinen valinta pitää huolen kaikista letaaleista geenikombinaatioista.
> > >
> > > Populaation koko diversiteetti on koodattu genomin eri alleeleihin ja suvullisesti lisääntyvillä lajeilla tämä mutkistaa tilannetta entisestään. Näistä syistä leluvaunun käyttöohjeanalogia ei toimi ollenkaan. Populaation diversiteetti koostuu lukemattomista samanaikaisista, hienoisesti eroavista toimivista, käyttöohjeista, jotka kaikki ovat hieman parempia tai huonompia.
> > Jos käytänkin teleologista näkökulmaa, niin en tuonkaan selityksen perusteella näe sitä. Olen samaa mieltä, että genomi on aina jonkinlainen, ja sille on useita vaihtoehtoja, kuten tälle tietokoneellekin, jolla kirjoitan tätä vastaustani.
> Näkökulmasi on vastaava kuin todennäköisyyksien laskeminen jälkikäteen. Ammut nuolen seinään ja piirrät nuolitaulun sen ympärille ja ihmettelet, kuinka tarkkaan osuit keskelle. Todellisuudessa seinä on täynnä nuolia eikä yhtään nuolitaulua.
Teleologinen piiloajatus on mainittu alkujaan ainakin tässä viestissä:
https://groups.google.com/g/sfnet.keskustelu.evoluutio/c/YgFHLagq-zA/m/sJG__ibjAAAJ, jolloin kyse oli siitä, että Sanfordin kirjan ensimmäisen luvun analogiassa leluvaunun kehityksessä avaruusalukseksi olisi teologinen piiloajatus.
Tämä on kummallista, sillä meillähän on nyt luonnon nykyinen monimuotoisuus, joka on evoluutioteorian mukaan kehittynyt alkukopioitujasta. Jos tätä tapahtuneeksi väitettyä alkaa verrata johonkin, onko siinä kyse väistämättä teleologiasta? Eihän tuolla analogialla oteta kantaa prosessin tavoitteellisuuteen. Meillä on nyt luonnon nykyinen monimuotoisuus. Voisi olla muutakin. Analogiassa leluvaunusta kehittyy avaruusalus. Voisi kehittyä muutakin, mutta varsinainen pointti siinä on kuvata elämän monimutkaisuutta.
Jotta vältetään tämä, että ensin ammutaan nuoli seinään ja sitten piirretään nuolitaulu sen ympärille, tulee täsmennyksen olla ehdollisesti riippumaton tapahtumasta. Ilmeisesti se ei sitä kuitenkaan voi olla?
> > En tiedä, kuinka paljon erilainen tämä tietokone voisi olla, ollen vielä minun mielestäni samanlainen tietokone – tai ylipäänsä tietokone. Kuitenkin on selvää, että muutoksia tietokoneessani voisi olla vain hyvin rajoitetusti, että se pysyisi tietokoneena. Lisäksi on selvää, ettei osia voida valmistaa ja kokoon panna missä tahansa järjestyksessä, että lopputuloksena olisi tietokone, vaan toimivia valmistus- ja kokoonpanojärjestyksiä on huomattavasti vähemmän, kuin valmistus- ja kokoonpanojärjestyksiä ylipäänsä.
> Et pääse eteenpäin, jos aina otat vertauskohteeksi ihmisen tekemät laitteet. Kyseessä on ns. kelloseppäargumentti puettuna aina uusiin vaatteisiin. Analogiassa on aina ihmisen tekele, joten on selvää, että sen perusteella luonnostakin löytyy kaiken takaa tekijä.
Analogia toki viittaa siihen suuntaan, että luonnossakin kaiken takaa löytyy tekijä, mutta eihän analogia sitä todista. On ihan hyvin mahdollista osoittaa, että luonnolliset syyt voivat olla nykyisen luonnon monimuotoisuuden takana. Tällä hetkellä vain populaatiogeneettiset löydöt ovat osoittaneet, että perimä satunnaistuu väistämättä, eli luonnolliset syyt eivät edes selitä, miten luonnon nykyinen monimuotoisuus on yhä olemassa.
> > En ymmärrä, mitä merkitystä tällä havainnolla, että genomi voi olla monenlainen olisi merkitystä sen kannalta, kun arvioidaan evoluutioteorian pätevyyttä. En tiedä, mistä tiedetään, ettemme ” voi selvittää jotain ylärajaa, mihin geenien kyky päättyy”, enkä ymmärrä, miten tässä virhe on sama kuin täsmennetyn monimutkaisuuden tapauksessa. Olen samaa mieltä siitä, että ”negatiivinen valinta pitää huolen kaikista letaaleista geenikombinaatioista”.
> Jonkin rakenteen täsmennetty monimutkaisuus perustuu ajatukseen, että kyseinen rakenne voi syntyä ainoastaan jonkin älykkään toimijan, Sanfordin tapauksessa kristinuskon Jumala, tekemänä. Tämä edellyttäisi, että ei ole olemassa yhtään evolutiivista polkua, jonka kautta ko. rakenne voisi syntyä. Tämän todistamiseksi pitäisi sulkea pois kaikki ajateltavissa olevat sekä muut evolutiiviset kehityspolut. Tämä on tietenkin mahdotonta, joten jäljelle jää vain usko, että näin on.
Täsmennetty monimutkaisuus on tosiaan kriteeri suunnittelun tunnistamiseksi ja biologiaan sovellettuna kyseeseen tulee Jumala. Lisäksi kyllähän kaikki mahdolliset evolutiiviset kehityspolut sulkeutuvat pois, kun huomioidaan, että esimerkiksi satunnaisia muutoksia tulee lukuisia yksilöä kohden jokaiseen populaation yksilöön, nämä muutokset eivät vaikuta lisääntymistodennäköisyyteen ennen kuin hyvin suurissa määrin, jolloin populaation yksilöissä perimä on satunnaistunut kaikilla hyvin lähelle saman verran; valintaa voi olla vain hyvin rajoitetusti sen hinnan takia ja vain harvoja ominaisuuksia voidaan valita samaan aikaan valintainterferenssin takia.
> > Olen samaa mieltä siitä, että populaatioiden ”diversiteetti on koodattu genomin eri alleeleihin ja suvullisesti lisääntyvillä lajeilla tämä mutkistaa tilannetta entisestään”, mutta en ymmärrä, miten tämä tilanteen mutkistuminen jotenkin auttaisi evoluutioteorian perustelussa, enkä sitä, miksi leluvaunun käyttöohjeanalogia ei toimi tästä syystä ollenkaan. Olen samaa mieltä siitä, että populaation diversiteetti koostuu erilaisista käyttöohjeista, joista osa on huonompia ja osa parempia.
> Suvullisesti lisääntyvien rekombinaatio ja crossing-over lisää geenikombinaatioita ilman mutaatioita. Sanfordin analogiassa pitäisi olla miljoona erilaista keskenään lisääntyvää käyttöohjetta, joista yhtään ei ole ihminen kirjoittanut. Jo käyttöohje tekee analogiasta teleologisen. Siis meillä on jonkin älyn tekemä ohje tietyn asian tekemiseksi.
Olen samaa mieltä, että ”suvullisesti lisääntyvien rekombinaatio ja crossing-over” lisäävät ”geenikombinaatioita ilman mutaatioita”. Sanfordilla on myös kirjassaan myöhemmin analogia, joka käsittelee tätä miljoonan keskenään kilpailevan käyttöohjeen näkökulmaa.
Analogiassa on oppikirja, joka opiskelijoiden pitää lukea ja sitten siitä järjestetään kirjan sisällöstä tentti. Kullekin opiskelijalle kopioidaan oppikirja, mutta kopiointi ei ole täydellinen, vaan sinne päätyy joukko kirjoitusvirheitä, kunkin oppilaan samaan kirjaan omat virheet. Parhaiten tentissä selviytyneiden oppilaiden kirjoista kopioidaan seuraavan kurssin oppilaille oppikirjat, yhtä epätäydellisesti kuin ensimmäiselläkin kerralla.
Ennen pitkää tenttitulokset alkavat laskea, kun kirjojen sisältö on satunnaistunut riittävän pitkälle. Sitäkään ennen parhaiten tentistä menestyneiden oppilaiden kirjat eivät välttämättä ole vähiten virheitä sisältäviä, sillä tenttimenestykseen vaikuttavat monet muutkin tekijät, kuten motivaatio.
Analogiassa on toki älyn tekemä oppikirja, mutta Sanford toteaa:
”Jos tällainen skenaario vaikuttaa sinusta absurdilta, niin ajattelepa hieman pidemmälle: Aksiooma väittää, että tämä sama mutaatio/valinta-järjestelmä todella kirjoitti alun perin koko biokemian oppikirjan. Mikään älykäs tekijä ei sitä kirjoittanut, eikä edes muokannut.” (Eliömaailma rappeutuu s. 49)
> > En tiedä, onko esitetty, että olisi jokin tapa lisätä monimutkaisuutta A:sta niin, että se etenisi kohti B:tä ja onko siinä määrätty etukäteen, että olisi suunta jotain tiettyä kohti. Olen samaa mieltä siitä, että evoluutioteorian mukaan kehityksellä ei ole ennalta määrättyä päämäärää.
> Kirjan s. 18 esittää: ”Ehkä pääsemme lähemmäs todellisuutta, jos kuvittelemme pienen leluvaunun muuttuvan mielikuvitukselliseksi avaruusaluksen fenomiksi valonnopeuden ylittävine moottoreineen ja hologrammikansineen”. Siis lähemmäksi todellisuutta! Teleologiaa kaikkein puhtaimmassa muodossaan.
Tässä täytyy huomata konteksti, eli tuossa kohdassa pyritään kuvaamaan monimutkaisuuden suuruusluokkaa. Vertaus voisi olla jonkinlainen muunkinlainen saman asian valoittamiseksi.
> > > Tieteessä ei tarvitse "uskoa" mihinkään. Se, että jokin asia näyttää suunnitellulta ei tarkoita, että asia välttämättä näin olisi. Tieteen perustana oleva metodologinen naturalismi ei voi ottaa mukaan yliluonnollisia toimijoita. Asiat selittyvät luonnollisilla prosesseilla eikä tarvita mitään yliluonnollisia toimijoita selitteinä.
> > Minun puolestani luonnontieteessä voidaan pitäytyä metodologiseen naturalismiin. Se ei poista sitä, että luonnollisilta syiltä ei voida rajallisessa maailmassa odottaa ihan mitä tahansa.
> Niinpä. Luonnonlait asettavat ne rajat. Kunpa sinäkin pysyisit näissä luonnollisissa tapahtumissa etkä sotkisi mukaan yliluonnollisuuksia.
Kun luonnonlait asettavat rajat sille, mitä luonnollisilta syiltä voidaan odottaa, niin eikö tämä tarkoitakin, että voidaan kokeellisesti selvittää, missä nuo rajat kulkevat? Eikö tämä lause myös tarkoita, että evolutiiviselle kehitykselle on olemassa luonnonlakien asettama yläraja?
> > > En yritäkään keksiä parempaa analogiaa selittämään miten evoluutio on lähtenyt liikkeelle. Sitä ei vielä tiedetä ja voi olla, ettei koskaan tulla täysin tietämäänkään. Ei ole olemassa mitään vaatimusta, että jollain ilmiöllä tulisi olla helppo selitys. Tämä helpon selityksen puuttuminen tai tietämättömyyden aukko ei ole kuitenkaan sellainen, joka välttämättä vaatisi sinne jonkin omnipotentin toimijan (helpoksi) selittäjäksi.
> > Olen samaa mieltä, että sitä, mistä evoluutio on lähtenyt liikkeelle, ei vielä tiedetä, eikä ehkä koskaan tulla tietämäänkään. Mistä tiedetään, että se on ylipäänsä lähtenyt liikkelle?
> Koska me olemme täällä ja evoluutio on todellinen ilmiö, johon kaikki (paleontologia, genomiikka, eliöiden morfologia) havainnot viittaavat.
Väite: ”Tiedämme, että evoluutio on lähtenyt liikkeelle ja pysynyt liikkeessä, koska me olemme täällä” pätee vain, jos oletetaan naturalismi. Eikä siis oleteta pelkkää metodologista naturalismia luonnontieteessä, vaan naturalismi maailmankatsomuksena. Jos emme oleta, mahdollisia selityksiä olemassaolollemme on muitakin.
Se, että kaikki paleontologian, genomiikan ja eliöiden morfologian havainnot viittaavat evoluutioon, tarkoittaa ilmeisesti argumenttia: ”samankaltaisuudet todistavat yhteisestä polveutumisesta”. Onko näin?
> > Olen samaa mieltä, ettei ole mitään vaatimusta, että jollain ilmiöllä tulisi olla helppo selitys. Olen samaa mieltä myös siitä, ettei tietämättömyys tai helpon selityksen puute ole syy selittää asiaa kaikkivaltiaan toiminnalla, mutta on epäselvää, missä kaikkivaltiaan toimintaa olisi perusteltu noilla syillä.
> Juuri niinhän kreationistit tekevät: Emme tunne kolibakteerin liikuntakyvyn evolutiivista polkua kokonaan, joten sen on tehnyt jokin kaikkivoipa toimija. Silmä kehitys on myös kreationistien aukko, jonne tuo toimija tungetaan.
Oikeastaan Sanfordin argumentaation mukaisesti noita evoluutivisia polkuja ei ylipäänsä voi olla olemassa. Siten argumentti ei ole vain, että joitain kehityspolkua ei tunneta.
> > > > Sikäli olen siis samaa mieltä, että pelkästään näiden mainittujen toimintojen vaatimien järjestelmien monimutkaisuudesta ei vielä seuraa, että elämällä täytyisi olla suunnittelija, sillä onhan lähtökohtaisesti mahdollista, että ne olisivat syntyneet luonnollisin syin. Ja siitä, onko tämä lähtökohtainen mahdollisuus myös todellisuudessa mahdollinen, on nyt käsiteltävänä tässä keskustelussa.
> > > Näitä helppoja yliluonnollisia selitysmalleja ei kyetä millään todistamaan (paisi ”todistamaan” herätyskokousmielessä). Mitään pitävää todistetta suunnittelijasta ei ole löytynyt. Ei ole myöskään olemassa mitään menetelmää tunnistaa tätä suunnittelijaa. Jo lähtökohta, että me kykenisimme jotenkin tunnistamaan jonkin omnipotentin toimijan suunnitelman tai vertaamaan tätä suunnitelmaa johonkin 50-luvun lasten leikkivaunun teolliseen valmistamiseen on mielestäni kovin röyhkeää ajattelua.
> > >
> > > Se seikka, että jotkin asiat näyttävät suunnitelluilta myös luonnossa on ainoastaan ihmisen ominaisuus nähdä ”kuvioita” siellä, missä niitä ei ole. Aiemmin moni varsinkin pelottava luonnonilmiö sai selityksensä yliluonnollisen toimijan tarkoituksista. Ukkonen, salamat, tulvat, maanjäristykset, tsunamit, kuivuudet heinäsirkat jne. olivat jumalien toimia tai rangaistuksia. Niiden vuoksi jumalia piti lepytellä ja rangaistuksia piti torjua erilaisilla uhrilahjoilla. Onneksi nykyään nämä tietämyksen aukot on paikattu emmekä tarvitse jumalia niitä täyttämään. Olen sitä mieltä, että tämä tieteen kehitys tulee viedä loogiseen päätepisteeseensä ja jättää kaikki tietämättömyyden aukot ilman keinotekoisia ja helppoja selitysmalleja. Tulee nöyrästi todeta, että emme vielä tiedä.
> > En tiedä, mihin perustuu käsitys, ettei ”helppoja yliluonnollisia selitysmalljea” kyetä mitenkään todistamaan.
> Huomasitko yllä sanan yliluonnollinen. Pinnistä ja kohdista ajatuksesi kyseiseen käsitteeseen.
Huomasin, mutta jäi huomaamatta aiemman kappaleen varsinainen pointti: Sehän tulee kappaleen toiseksi viimeisessä lauseessa. Eli aiemmin monet yliluonnollisina pidetyt asiat ovat saaneet luonnollisen selityksen, niin lopuillekin asioille on olemassa luonnollinen selitys.
Mutta tätä ei voida tietää, vaan kyse on puhtaasti uskosta. Tätä voidaan havainnollistaa esimerkillä fyysikosta, joka on uskonut Newtonin mekaniikan selittävän kaikki havaittavat mekaniikan ilmiöt. Sitten hän saa tietää, että lähestyessään valon nopeutta kappaleet eivät käyttäydykään Newtonin mekaniikan ennustamilla tavoilla, vaan havaintoja selittämään tarvitaan suhteellisuusteoria. Toisaalta myöskään erittäin pienten kappaleiden käyttäytyminen ei noudata Newtonin mekaniikkaa, vaan niitä selittävät paremmin kvanttimekaniikan mallit.
Esimerkin fyysikkomme havaitse, että Newtonin mekaniikka osoittautuu virheelliseksi tapaus toisensa jälkeen, joten hän päättää luopua Newtonin mekaniikasta tieteentekemisessään, eikä hyväksy enää mitään selityksiä, jotka sisältävät Newtonin mekaniikkaa. Onhan näet mahdollista, että muissakin tapauksissa tullaan löytämään vaihtoehtoinen ja parempi selitys, jolloin olisi noloa pitää kiinni Newtonin mekaniikasta. Todellisuudessa Newtonin mekaniikkaa pidetään kuitenkin pätevänä, kun nopeudet ovat ”hitaita” ja kappaleet ”suuria”.
Lisäksi emme tiedä etukäteen, pienenevätkö tietämyksen myötä aukot vai suurenevatko ne. Jos tosiasia-aineiston lisääntyessä aukko kaventuu ja tulee näin luonnollisen selityksen näkökulmasta ongelmattomammaksi, silloin tämä aukko selittyy oletettavasti luonnollisin syin. Jos taas aukko tiedon lisääntyessä suurenee, ja ongelmat luonnollisen selityksen näkökulmasta kasvavat, niin on syytä olettaa, että ilmiön selitykseksi on vedottava Jumalan toimintaan. Erityisesti, kun kyse on ainutlaatuisista historiallisista tapahtumista, eikä toistettavista nykyään tapahtuvista ilmiöistä.
> > Väite siitä, että suunnittelijasta ei ole löytynyt pitäviä todisteita, ei ole nähdäkseni muuta kuin käänteinen todistustaakka -argumentaatiovirhe. En ole kiinnostunut niinkään siitä, onko jonkin asian väittäminen jostain röyhkeää, vaan siitä, onko tuo röyhkeänä pidetty väite oikein vai väärin.
> Kyllä suunnittelijaväitteen tekijällä itsellään on se todistustaakka. Tieteessä tulee aina olla nöyrä todisteiden edessä. En puhunut mitään röyhkeydestä.
Olen samaa mieltä, että suunnittelijaväitteen tekijällä on todistustaakka. Niin on todistustaakka myös sen väitteen esittäjällä, ettei luonnon nykyisen monimuotoisuuden taustalla ole suunnittelua. Olen samaa mieltä, että pitää olla nöyrä todisteiden edessä.
Tuolla aiemmin on kommentti: ”Jo lähtökohta, että me kykenisimme jotenkin tunnistamaan jonkin omnipotentin toimijan suunnitelman tai vertaamaan tätä suunnitelmaa johonkin 50-luvun lasten leikkivaunun teolliseen valmistamiseen on mielestäni kovin röyhkeää ajattelua.” ja siihen viittasin kommentillani röyhkeydestä.
> > En tiedä, mihin perustuu käsitys, että tiede tulisi ennen pitkää ratkaisemaan luonnollisin syin kaikki jäljellä olevat ongelmat.
> En ole väittänyt noin. Väitin, että kaikki ongelmat, jotka ratkaistaan perustuvat luonnollisiin selityksiin. Aina jää ilmiöitä selvittämättä, mutta niitä ei selitetä yliluonnollisella.
Aivan, eli kirjoitin huolimattomasti. Tarkoitin, etten tiedä, mihin perustuu käsitys, että kaikille asioille on olemassa luonnollinen selitys, vaikka sitä ei koskaan löydettäisi tai keksittäisikään.
> > En ymmärrä, miten ihminen on huono esimerkki luonnonvalinnasta – toki ihminen on pystynyt estämään osin sen toiminnan, mutta vaikka se toimisi vapaasti, pystyisikö se karsimaan nuo 100 muutosta per yksilö per sukupolvi populaation perimästä?
> Ihminen on vähentänyt huomattavasti negatiivista valintaa. En tiedä mistä Sanford on saanut tuon luvun 100, enkä löytänyt viitteistä tuon lähdettä. Mitä siihen on laskettu. Onko mukana rekombinaatio, crossing over tms. Onko laskettu moniko näistä ehtii jatkaa sukua. Suurin osa mutaatioista on neutraaleja, joten niillä ei ole vaikutusta.
Olen samaa mieltä, että negatiivista valintaa on ihminen pystynyt vähentämään merkittävästi. ”100 muutosta” on minulta epäselvä kommentti. Kyse on sadasta pistemutaatiosta ihmistä kohden sukupolvessa ja tuo sata on argumentin yksinkertaisuuden vuoksi pyöristetty tasaluku näistä tutkimuksista;
http://bioinformatics.bc.edu/~marth/BI820/files/Nachman-MutationRate-G-2000.pdf,
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12497628,
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20080596,
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23684843 ja
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19716302. Niissä arviot pistemutaatioista ihmistä kohden sukupolvessa vaihtelevat välillä 75-175.
Suurin osa mutaatioista on neutraaleja? Vaikea uskoa, kun on julkaistu tutkimus otsikolla: ”Contamination of the genome by very slightly deleterious mutations: why have we not died 100 times over?” (
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/7475094/)
> > En ymmärrä, mitä tarkoittaa, että väitteeni perimän satunnaistumisesta ennen pitkää ei pidä paikkaansa, kun katsomme, mitä luonnossa on tapahtunut tähän mennessä. Mihin todistusaineistoon tuossa viitataan?
> Kun katsoo luontoon, niin eihän se ole satunnaista. Kreationistit näkevät siinä jopa yliluonnollista säännöllisyyttä – kuin suunniteltua.
On totta, että kun katsoo luontoon, niin eihän eliöiden perimät selvästikään ole satunnaisia. Mutaatiot kuitenkin satunnaistavat perimää, eikä luonnonvalinta voi tätä estää, niin se tarkoittaa joko sitä, että eliöt eivät ole olleet täällä niin kauaa, että perimät olisivat ehtineet satunnaistua niin pitkälle, että olisivat aiheuttaneet sukupuuton, tai sitten mutaatioiden aiheuttamalle perimän satunnaistumiselle on jokin muu vastavoima kuin luonnonvalinta.
> > Olen samaa mieltä, että valinta – sekä positiivinen, että negatiivinen – vaikuttaa populaation elinkelpoisuuteen. En ymmärrä, miten mutaatiot auttavat lajia säilymään.
> Tässä olisi taas se ajatuksen pinnistämisen paikka. Mikähän se valinnan raaka-aine olikaan?
Tarkemmin olisi sanoa, että näkemykseni mukaan mutaatiot eivät todellakaan auta mitään lajia säilymään, vaan päin vastoin vievät lajia kuin lajia kohti sukupuuttoa. Perusteluja tästä on viestissä eri kohdissa.
> > > En ymmärrä tätä: "valinnalla ei voida valita kovin montaa muutosta yhtä aikaa ilman, että valinnan vaikutus lakkaisi käytännössä kokonaan". Valinta vaikuttaa aina ja koko ajan. Se toimii kaikkien muutoskombinaatioiden kanssa. Ei valinta lakkaa koskaan.
> > Jos yritettäisiin valita useita eri muutoksia yhtä aikaa, valintapaine yhtä muutosta kohti pienenee nopeasti käytännössä nollaan. Valinta ei toki luonnossa lakkaa, mutta valinta valitsee vain hyvin harvoja muutoksia samanaikaisesti ja tämä on yksi todellinen rajoitus valinnan toiminnassa.
> Onko noin vai tuntuuko sinusta tuolta?
Ei minulla ole tuntumaa tästä, vaan on luotettava siihen, mitä tutkijat ovat tästä todenneet. Valintainterferenssi on todettu valintaa haittaavaksi ainakin seuraavissa tutkimuksissa:
-Haldane, J.B.S.: The cost of natural selection.. J. Genetics, 1957, nro 55, s. 511-524.
-Lynch, M., Conery J., ja Burger R.: Mutation accumulation and the extinction of small populations. Am. Nat., 1995, nro 146, s. 489-518.
Lisäksi aiemmin vietissäni viittaamani tutkimus
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/7475094/.
M. Kimura on laskenut, että vain 138 nukleotidipaikkaa voidaan valita samanaikaisesti (Kimura, M.: Neutral Theory of Molecular Evolution, s. 30 Cambridge Univ. Press, 1983.)
> > Aiempien mainitsemieni tekijöiden lisäksi, jos valitaan jotain muutosta, tämän valinta haittaa muiden muutoksien valintaa (valintainterferenssi).
> Luonnonvalinta ei koskaan kohdistu pelkästään yhteen ominaisuuteen. Evoluutio toimii populaatiotasolla.
Luonnonvalinta on toinen nimi ilmiölle, ettei kaikilla yksilöillä ole yhtä montaa jälkeläistä. Sikäli se ei tosiaan kohdistu mihinkään yhteen ominaisuuteen yksinään, mutta tämä ei muuta varsinaista pointtia: joihinkin ominaisuuksiin kohdistuva valinta haittaa muiden ominaisuuksien valintaa.
> > > Ei ole olemassa mitään tietoa evoluution estomekanismeista, siis jostain maagisesta ylärajasta. Tiedän toki, että kreationistit näin väittävät, mutta ei se ole tietoa, vaan epätoivoinen yritys pitää pystyssä omaa maailmankuvaa.
> > Jos ”ei ole olemassa mitään tietoa evoluution estomekanismeista, siis jostain maagisesta ylärajasta”, niin millä perusteella mainitsemani rajoitteet eivät vaikuta mitenkään luonnonvalinnan kykyihin? Millä perusteella se on kaikkivoipa? Miksi luonnonvalinnan rajoitteiden käsittely olisi vain ” epätoivoinen yritys pitää pystyssä omaa maailmankuvaa”?
> Kreationistina tuot mukaan termin kaikkivoipa, joka ei kuulu tieteen sanastoon. Jos kreationisti esittää, että evoluution/luonnonvalinnan kautta ei ole syntynyt jotain, niin silloin tarkoitetaan jotain rajaa (estomekanismi), jota luonnollinen valinta ei voi ylittää. Tästä päätellään, että koska kuitenkinä tällaisia väitettyjä rakenteita on olemassa, niin silloin oma uskontoon perustuva selitys on ainoa jäljelle jäävä.
Jos luonnollisella valinnalla ei ole mitään rajaa sille, mitä se voi saada aikaan, niin onhan se kaikkivoipa. Tässä rajallisessa maailmassa luonnollisella valinnalla väistämättä on rajoituksensa, ja ne voidaan tutkimuksella selvittää. Kreationistinen argumentti tosiaan on, että luonnossa havaitaan sellaista, mikä ylittää luonnollisen valinnan rajoitukset. Oma uskontoon perustuva selitys tuskin on ainoa jäljelle jäävä, sillä on muihinkin uskontoihin perustuvia selityksiä, mutta kyllähän ohjaamattoman evoluution kumoutuminen osoittaa jonkin suunnittelijan olemassaolon.
> > En ole vielä käsittänyt, mitä tarkoittaa, että tietyillä käsitteillä ei ole ”todellista pohjaa tieteessä”. Informaatioteoriaa ja täsmennettyä monimutkaisuutta on käsitelty yllä, Kimuran tutkimusta aiemmin, enkä ole ymmärtänyt vielä, miten sitä olisi vääristelty Sanfordin kirjassa.
> Tämä kreationistien informaatio”teoria” ei pohjaudu tieteen käyttämään informaatioteoriaan. Sen Sanford sanoo näin sivulla 117: ”Sitä (Shannonin informaatioteoriaa) voidaan käyttää vain tarkoituksellisesti hämäämään ymmärrystämme genomista ja sen rappeutumisesta.” Tilalle otetaan Gittin ”teoria”, joka jo lähtökohtaisesti väittää, että informaatiolla täytyy olla jokin älykäs lähettäjä. Kirjan sivu 116: ”Informaatioteoria osoittaa selvästi, että informaatio ja informaatiojärjestelmät syntyvät vain älykkäistä lähteistä ja vain älykkyys voi ne säilyttää”. Täsmennetty monimutkaisuus ei myöskään pohjaudu tieteeseen, vaan uskoon siitä, että tällaista monimutkaisuutta edes on olemassa.
Shannonin informaatioteoriahan koskee potentiaalista informaatiota. Jos mietimme suomen kielen sanaa orava ja saksan kielen sanaa Eichhörnchen, niin molempien informaatiosisältö on sama. Saksan kielisessä sanassa on enemmän shannon-informaatiota. Pidempi sana voi sisältää enemmän informaatiota, mutta ei välttämättä sisällä.
On totta, että Gittin informaatioteorian mukaan informaatiolla on jokin älykäs lähettäjä. Tässä on huomattava, että s. 116 ja 117 ovat luvussa 10, ja aiemmin mainittu sivu 13 ja alempana mainitut sivut 19-20 ovat luvussa 1. Siinä välissä on luvut 2-9, joissa on kirjan ydinargumentit kuvattuna: ne, jotka oman ajatteluni saivat uusille urille. Niissä luvuissa myös osoitetaan, miksi luonnolliset syyt eivät pysty informaatiota evoluutioteorian kannalta missään määrin riittävästi luomaan.
> > On myös huomattava, ettei Sanfordin argumentaatio ole ristiriidassa maan pitkän iän kanssa. Kirjan argumentaation perusteella luonnonvalinta ei pysty estämään eliölajien perimien tuhoutumista, joten jos elämää on ollut miljoonia ja miljardeja vuosia, täytyy perimän tuhoutumisen estämiseksi olla jokin muu tekijä. Nuori maa on toki luontevimman tuntuinen selitys, mutta Sanfordin argumentaatio ei sitä edellytä.
> Jos katsot Sanfordin käyrää (y = 1064,7 * x^-0,766) sivulla 114, niin sen singulariteetti on Nooan syntymän kohdalla. Eli Nooan genomi on luotu täydelliseksi ja siitä alkoi rappio. Tämä, jos mikä edellyttää nuorta maata.
Miten tämä edellyttää nuorta maata?
> > > > Varsinainen pointti on kuitenkin se, että luonnossa isolta osin onnekkain selviytyy, ei parhaiten sopeutunut tai se, jolla on parhaat muutokset perimässään.
> > > Tuossa hieman oikaiset. Olen samaa mieltä muuten, mutta ”isolta osin” on minulle vielä auki oleva asia. Kyllä sopeutuminen vaikuttaa suuresti siihen todennäköisyyteen millä yksilö selviää. Eri asia on kuinka yleisiä merkittävät positiiviset valintaedut populaatiossa ovat. Kimuran mukaan suurin osa geenialleelien fiksaantumisista populaatioon perustuu geneettiseen ajautumiseen. Aiemmin katsottiin, että ainoastaan positiivinen ja negatiivinen valinta olivat evoluution syy. Kimuran malli ei kuitenkaan yllä merkittävien positiivisten valintaetujen vaikutuksiin. Mallin mukaan nämä alleelit fiksaantuvat genomiin liiankin nopeasti verrattuna todellisiin populaatioihin.
> > En ymmärrä, miten olen oikaissut. Sopeutuminen toki vaikuttaa ainakin jotain, mutta additiivinen geneettinen muuntelu vastaa Kimuran mukaan korkeintaan prosenttia siitä, ja loppu on sitten erilaisia periytymättömiä muutoksia. Tämä on yksi valinnan rajoite: isolta osaltaan valinta kohdistuu ei-periytyviin muutoksiin.
> Mitä on additiivinen geneettinen muuntelu? Mitä ovat periytymättömät muutokset? Ovatko ne letaaleja muunnoksia?
Additiivinen geneettinen muuntelu on sitä geneettistä muuntelua, joka periytyy. Periytymättömät muutokset ovat sitten hankittuja ominaisuuksia ja esimerkiksi epigeneettisiä muutoksia, kuten se, että hiirillä ruokavalio vaikuttaa turkin väritykseen:
https://www.sciencedirect.com/topics/biochemistry-genetics-and-molecular-biology/agouti-gene
> > Siitä, että Kimuran mallin mukaan positiivisen valintaedun tuottavat alleelit vakiintuvat populaatioiden nopeammin kuin mitä ne todellisuudessa vakiintuvat, olen samaa mieltä.
> Mutta silti ne vakiintuvat populaatioon hyvin nopeasti.
Tästä olen samaa mieltä.
> > > Hyödyllisiä on vähemmän, mutta neutraaleja, siis niin vähän hyödyllisiä, että darwinistinen valinta ei niihin puutu on täysin neutraalin alueen ympäristössä saman verran sen nolla-akselin molemmin puolin.
> > Mistä tämä tiedetään?
> Mutaatiot syntyvät genomiin satunnaisesti. Ainoa asia, joka tätä jakaumaa muuttaa on valintapaine. Sen ansiosta jakauman syntyy epäsymmetriaa. Jos valinta ei vaikuta, kuten Sanfordinkin kirjan monissa kuvissa jakautuman keskellä oleva neutraali alue, niin silloin jakautuman täytyy olla symmetrinen. Hyödyllisiä mutaatioita neutraalin alueen oikealla puolella (Sanfordin kuvissa) rajoittaa se, että kaikista mahdollisista geenikombinaatioista pienempi osa on toimivia. Ne harvalukuisemmat hyödylliset variantit sitten yleistyvät populaatiossa.
Kysyin, mistä tiedetään, että täysin neutraalin alueen ympäristössä on saman verran mutaatioita nolla-akselin molemmin puolin. Vastauksena on, että jos valinta ei vaikuta, jakauman täytyy olla symmetrinen. Minusta tämä ei vastaa kysymykseeni.
> > Analogialla on puutteensa, ja kuten todettu, jos siinä ei olisi mitään puutteita, se ei enää olisi analogia. Se on kuitenkin eri asia, kuin että analogia olisi huono, sitä Sanford ei ole sanonut. Leluvaunuanalogiassa ei ole käsitelty geneettistä ajautumista, mutta käsittääkseni sen käsittely ei ainakaan tekisi kehityksestä helpompaa.
> s.19-20 ”Analogian ainut heikkous on, ettei mitään ihmisen teknologiaa voi verrata elämän todelliseen monimutkaisuuteen. Ei myöskään ole olemassa ihmisen luomaa informaatiojärjestelmää, jota voitaisiin verrata ihmisen genomin monimutkaisuuteen.” Silti Sanford tekee tämän vertailun ihmisen tekeleisiin. Siis kyseessä on pohjimmiltaan kelloseppäargumetti.
Kontekstin perusteella olen nuo lainatut lauseet tulkinnut niin, että kyse on siitä, että analogiassa käytetyt ihmisen tekemät kulkuvälineet ovat mittavasti yksinkertaisempia kuin elämänmuodot, joihin analogialla verrataan. Eli olisi mittavasti helpompaa selittää ihmisen tekemien kulkuvälineiden synty luonnollisin syin kuin eri eliölajien. Tämä menee sen piikkiin, että jos verrataan asiaa A asiaan B, A ja B eivät voi olla sama asia, sillä jos niin on, kyse ei ole vertauksesta lainkaan.
> > Maan iästä keskustelimme aiemminkin. Mitä tahansa voi myös perustella sillä, että joku on pahantahtoinen, mutta tästä pitäisi olla näyttöä.
> En väittänyt Sanfordia pahantahtoiseksi. Voisi tietenkin pohtia mitä hänen mielessään liikkui ja mitkä motivaatiot ajoivat tämän kirjan kirjoittamiseen. Olisi ehkä turhan binääristä sanoa, että hän olisi joko tyhmä tai epärehellinen.
Pahantahtoisuus on minulta huono termi sille, mitä olen ajanut takaa. Ennemmin pitäisi puhua tarkoitushakuisesta harhaanjohtamisesta, joista seuraavat ilmaisut kertovat:
”Jälkikäteen tehty vastaamaan kirjassa esitettyä vertauskuvan perusteella piirrettyä kuvaajaa”
”Minä olen sitä mieltä, että Sanfordilla on ensin ollut agenda todistaa, että maailma on Raamatun kertomusten mukaisen ikäinen siis jotain suuruusluokkaa 10 000 vuotta vanha. Sitten hän on valjastanut genetiikan osaamisensa ja kerännyt kaikki asiat, jotka tukevat tätä alkuperäistä aikomusta jättäen huomiotta kaiken sen tiedon, mikä on ristiriidassa nuoren maailman oletusten kanssa. Ne jäävä täysin vaille huomiota tuossa kirjassa.”
Tällainen argumentointi menee Argumentum Ad hominem motivumin piiriin. Lisäksi Sanfordin ei ole tarvinnut jättää huomiotta kaikkea sitä tietoa, mikä on ristiriidassa nuoren maailman oletusten kanssa, sillä Sanfordin argumentaatio ei vaadi nuorta maata.
> > > > Aiemmin kysyit, onko kyse vertaisarvioidusta julkaisusta. Ilmeisesti meidän ei tule ottaa vakavasti Newtonin ”Philosophiae Naturalis Principia Mathematica”-teoksessakaan kertomia asioita, koska hän ei julkaissut niitä missään tiedejulkaisussa.
> > > Johdatat keskustelun muualle. Enkö olisi saanut kysyä tätä asiaa? Onko se jokin salaisuus?
> > Ei ole salaisuus, ja saahan sitä kysyä. Ei vain nähdäkseni ole olennainen tieto tuosta mainitsemastani syystä.
> Et kuitenkaan halunnut/osannut vastata kysymykseeni, joten kaivoin itse tiedon. Julkaisu: ”Proceedings of the Symposium, Cornell University” on kreationistien omassa kuplassaan julkaistu, jota ei ole vertaisarvioitu.
Siinä olet oikeassa, että en halunnut, enkä osannut vastata kysymykseesi. Näin siksi, etten pitänyt vertaisarviointia mitenkään tärkeänä, niin en ollut ottanut siitä selvää.
> > En paljoakaan ymmärtänyt kommenteistasi, mutta olen havainnut sen, että Jumalaa vastaan jotain on hyvin selvästi.
> Tuntuu, että minä olen paremmin selvillä näistä kreationistien ”teorioista” kuin sinä, mikä on sinänsä valitettavaa, että olen käyttänyt melko paljon aikaa näiden asioiden tutkimiseen. Yritän toki pitää balanssin tieteen puolella ja selvittää mitä oikeat tieteilijät sanovat samoista asioista.
>
> Ei minulla ole mitään Jumalaa vastaan. Meillähän on uskonnonvapaus. Minulla on kuitenkin mielipide niitä kreationisteja vastaan, jotka vääristelevät todellisuutta, jotta se vastaisi heidän omia uskomuksiaan. He sitten pukevat agendansa päällisin puolin tieteeltä näyttäväksi apologiaksi.
Oikeastaan ongelmana on minun näkökulmastani se, että nämä viestit ovat väitekokoelmia ilman, että oikein mitään väitettä perusteltaisiin.
On myös totta, että ”Jumalaa vastaan jotain on hyvin selvästi” on väärin ilmaistu, sillä kritiikki kohdistuu siihen, että Jumala olisi luonut maailman jollain muulla tavalla kuin mutaatioiden ja luonnonvalinnan kautta. Sitä, miten kreationistit vääristelevät todellisuutta, on käsitelty tässä viestissä ylempänä ja tuo väite vaatii tosiaan vielä tarkempia perusteluja.
>
> --
> pam