Osan 5 loppuosa:
x x x clip 4 x x x
Radiohiilestä (C-14, 14C)
Yllä mainitussa nuoren Maan kreationismia hutkivassa artikkelissaan Pellinen
vetoaa dendrokronologian todisteisiin ja radiohiilimenetelmän
luotettavuuteen ja sen puolesta vahvasti kantaa ottaneeseen, entiseen nuoren
Maan kreationistiin Gerald Aardsmaan. Tätä käsittelin jo sarjan
ensimmäisessä osassa. Sen verran kuitenkin vielä kertaan, että radiohiili
menetelmä ei ole absoluuttinen, kuten sen 1940-luvulla kehittänyt Willard
Libby uskoi:
Radiohiilen pitoisuus ilmakehässä ei ole koskaan ollut vakio, eikä ole sitä
tänäkään päivänä. Maan ilmakehä ei ole suljettu systeemi, ei ylös- eikä
alaspäin (avaruus, valtameret, maaperä). Radioisotooppeihin perustuvat
ajoitusmentelmät (kuten C-14) kuitenkin edellyttävät jo lähtökohtaisesti
suljettuja, vakaita systeemejä (joita ei tässä maailmassa ole). Saattaa
kuulostaa yllättävältä, että edes radiohiilen tarkasta puoliintumisajasta ei
olla vieläkään varmoja:
Radiocarbon age is just a number (Radiohiili-ikä on pelkkä numero)
Näin kirjoittaa Adam Fleisher joulukuun 2021 Nature Physics´ssa 6. Jotkut,
ikämäärityksiä tehdessään, käyttävät puoliintumisaikaa 5700 ± 30, toiset
5568 ± 30 vuotta. Fleisher kuittaa tämän toteamalla, että ei sitä
tarvisekaan tietää! Miksi? Siksi, että radiohiilivuosi (pelkkä numero)
kalibroidaan "kronologioihin, jotka tuottavat empiirisiä korjausfunktioita".
Ja tärkein niistä on, mikäs muu kuin pitkät (supra-long) lustokalenterit!
Samalla Fleisher luettelee joukon muita epävarmuustekijöitä, kuten kosmisen
säteilyn muutokset, Maan magneettikentän muutokset ja muutokset valtamerten
tilassa. Niinpä, mitä kauemmaksi ajassa mennään, sitä tärkeimmiksi nämä
radiohiiltä kalibroivat kronologiat tulevat: Ensin puiden renkaat, sitten
vesistöjen pohjalustot eli sedimenttikerrokset (joita niitäkin uskotaan
syntyneen yksi per vuosi). - Ja jossain toisaalla, muut perustelevat
dendrokronologian tarkkuutta radiohiilellä: Ensin luodaan kalibraatiokäyrä
väitetysti oikein ajoitetusta puusta. Sitten tätä kalibrointikäyrää
käytetään todistamaan, että puu on oikein ajoitettu. Mutta tämä on
kehäpäättelyä, kuten Lars-Åke Larsson totesi (ks. osa 3):
But this argument is circular reasoning. First you create a calibration
curve with allegedly correctly dated wood, then you use that calibration
curve to prove that the wood is correctly dated.
Radiohiilimenetelmää voisi verrata hyvään ampujaan ja hyvään kivääriin: 40
metrin päästä hän osuu hyvällä pyssyllään lähes aina napakymppiin, 200
metrin päästä vähän harvemmin, vielä harvemmin 400 metrin etäisyydeltä ja
tuskin koskaan 800 metriin. Niinpä esim. noin vuosien 770 jKr. muutos
Auringon säteilyssä näkyy tietääkseni kaikissa pitkissä lustosarjoissa
suurin piirtein samaan aikaan. Tilanne on kuitenkin toinen, kun mennään
esihistorialliselle ajalle, toiselle ja kolmannelle vuosituhannelle ennen
ajanlaskumme alkua (800 metrin päähän).
Hyvällä ampujalla tarkoitan huolellista työtä tekeviä tutkijoita ja
kiväärillä tarkoitan kiihdytinmassaspektrometriä (AMS), joka mittaa tarkasti
radiohiilen pitoisuutta. Se antaa erittäin tarkkoja arvoja siten, että 800
metrin päässä kaikki osumat taulussa keskittyvät lähes samaan pisteeseen,
mutta ei napakymppiin.
Nyt kun myös pitkät lustokalenterit on sotkettu niin sanotun tieteellisen
ateismin kuvioihin, joissa luomiskertomus pyritään mitätöimään, muistutan
vielä, mitä historioitsija Herbert Butterfield kirjoitti vuonna 1949
(Kristinusko ja historia):
"Emme saa jättää huomioon ottamatta sitä tosiasiaa, että oppineisuus - myös
eri luonnontieteiden alalla - on halki vuosisatojen osoittanut taipumusta
aggressiivisuuteen, niin että kaikkina aikoina on väitetty asioita
todistetuiksi, vaikka näin ei ole todella tapahtunut, tai on tehty
johtopäätöksiä, joita käytetyn menetelmän ja todistusaineiston pohjalta ei
suinkaan olisi ollut lupa tehdä."
Tämä taitaa päteä myös ns. ylipitkiin (supra-long) lustokalentereihin. Mitä
sitten aggressiivisuuteen tulee, en vihjaa tällä lustotutkijoiden suuntaan,
vaan Richard Dawkinsin kaltaisiin oppineisiin, joiden ideologista arsenaalia
on viime vuosikymmeninä täydennetty myös dendrokronologialla:
"Ja dendrokronologian hämmästyttävä piirre on, että ainakin teoriassa sen
tarkkuus on yksi vuosi, jopa sadan miljoonan vuoden ikäisessä kivettyneessä
metsässä. - Valitettavasti ketju ei ole katkeamaton ja dendrokronologialla
päästään taaksepäin vain noin 11 500 vuotta. - Puiden vuosilustot eivät ole
ainoa järjestelmä, jonka tarkkuus on vuosi. Lustot ovat jäätikköjärvien
pohjan sedimenttikerroksia. Puiden vuosilustojen tapaan ne vaihtelevat
vuodenajan ja vuoden mukaan, joten teoreettisesti samaa periaatetta voidaan
käyttää samalla tarkkuudella (Maailman hienoin esitys, Terra Cognita 2009,
s. 87-88)."
Ehkä loppuvuodesta katsomme, mitä nuo vesistöjen pohjalustot "kertovat".
x x
Katso myös
Dendrokronologia, radiohiili ja kosminen säteily osa 4: Kalifornian
okakäpymäntyjen pitkä lustokalenteri
Dendrokronologia, radiohiili ja kosminen säteily osa 3b: Euroopan
tammipuiden pitkät lustokalenterit
Dendrokronologia, radiohiili ja kosminen säteily, osa 2: Pitkät
lustokalenterit - onko dendrokronologinen menetelmä absoluuttinen?
Dendrokronologia, radiohiili ja kosminen säteily osa 1: Radiohiili ja
kosminen säteily
Richard Dawkinsin "riemastuttava tulevaisuus" on nyt - Johtopäätöksiä
genomitutkimuksen viimeaikaisista paljastuksista
x x x clop4 x x x
https://luominen.fi/dendrokronologia-radiohiili-ja-kosminen-sateily-osa-5-onko-lapin-mantyjen-pitka-lustokalenteri-absoluuttinen
--
--TJT--