Apollo-dokkareita
K.I.
keskiviikkona 9.1. klo 19.30
HISTORIAA: APOLLO 11 - VAARAN HETKET
Kaikki ovat nähneet kuuluisat kuvat, kun Neil Armstrong ensimmäisenä
ihmisenä astui kuun pinnalle. Yhtä laajalti ei kuitenkaan ole tiedossa
kuinka lähellä kuulento oli katastrofia. Tämä toinen tarina kuulennon
takaa kerrotaan brittiläisessä historiadokumentissa Apollo 11 - vaaran
hetket (Apollo 11: The Untold Story / Iso-Britannia).
TV1
keskiviikkona 16.1. klo 19.30, uusinta sunnuntaina 20.1. klo 16.05
HISTORIAA: APOLLO 13 - KOHTALON HETKET
Huhtikuussa 1970 tapahtui Apollo 13:ssa räjähdys yli 300 000 kilometrin
päässä Maasta ja suunnitellusta Kuuhun laskeutumisesta oli luovuttava.
Tärkeimmäksi päämääräksi nousi miehistön saaminen kotiin.
Brittidokumentti Apollo 13 - kohtalon hetket (Apollo 13: The Inside
Story / Iso-Britannia) kertoo tästä uskomattomasta pelastusoperaatiosta.
Uusinnat seuraavana lauantaina klo 16.05
K.I.
@hotmail.com.invalid says...
> HISTORIAA: APOLLO 11 - VAARAN HETKET
>
> Kaikki ovat nähneet kuuluisat kuvat, kun Neil Armstrong ensimmäisenä
> ihmisenä astui kuun pinnalle. Yhtä laajalti ei kuitenkaan ole tiedossa
> kuinka lähellä kuulento oli katastrofia. Tämä toinen tarina kuulennon
> takaa kerrotaan brittiläisessä historiadokumentissa Apollo 11 - vaaran
> hetket (Apollo 11: The Untold Story / Iso-Britannia).
Jos tuo jäi näkemättä, niin siinä ei kyllä mitään menettänyt. Tuo Apollo
11:n "lähellä katastrofia oleminen" olikin vain sellaista, että
katastrofi olisi voinut tapahtua mutta ei sitten tapahtunutkaan:/
tttt
Siis uskooko joku muka vielä vakavissaan siihen että kuussa olisi käyty?
Herätkää!
K.I.
> Siis uskooko joku muka vielä vakavissaan siihen että kuussa olisi käyty?
>
> Herätkää!
Huono trolli.
JiiHoo
> Tiedossa oli etukäteen että kuulennon onnistumistodennäköisyys NASA:n
> etukäteislaskemissa oli noin 50%.
Oliko tuo laskelma siis sellainen, että oltiin valmiita noin suureen
kuolleisuuteen?
--
#######################################
Kääk! Oletko nähnyt kamalampaa sigua?
#######################################
kaj.st...@helsinki.fi.invalid
> Mara <martti...@pp.inet.poista.fi> kirjoitti...
>
>> Tiedossa oli etukäteen että kuulennon onnistumistodennäköisyys NASA:n
>> etukäteislaskemissa oli noin 50%.
> Oliko tuo laskelma siis sellainen, että oltiin valmiita noin suureen
> kuolleisuuteen?
Mielestäni tässä kannattaa muistaa oletettu (ja usein toteutunut)
kuolleisuusriski kun (Eurooppa) kartoitti maapallon. Astronautti on
tietenkin koulutukseltaan paljon arvokkaampi (=kalliimpi) kuin joku
yleisukko 1500-luvulla.
Mutta en usko että olisi hankalaa löytää 1000 tyyppiä jotka
lähtisivät esim. kohti Marssia tietäen että paluumahdollisuus on
vaikkapa 10% Osa halukkaista voisivat olla ihan selväjärkisiä ja
"käyttökelpoisia". (Itsekin voisin olla kiinnostunut, en tiedä mihin
ryhmään sijoittuisin).
Tietenkin on pidettävä erillään käsitteet "homma hoidettu, 10% ukoista
palasi" ja "90% riski että tulee totaalikatastrofi". Haaksirikko on
hieman eri asia tapahtuuko se Australian rannikolla vaiko jossain
asteroidien seassa.
--
Kaj
Turo Juurakko
<kaj.st...@helsinki.fi.invalid> wrote in message
news:fm5abe$rjq$1...@oravannahka.helsinki.fi...
> In sfnet.viestinta.tv JiiHoo <jii...@kof.fi> wrote:
>> Mara <martti...@pp.inet.poista.fi> kirjoitti...
>>
>>> Tiedossa oli etukäteen että kuulennon onnistumistodennäköisyys NASA:n
>>> etukäteislaskemissa oli noin 50%.
>
>> Oliko tuo laskelma siis sellainen, että oltiin valmiita noin suureen
>> kuolleisuuteen?
>
> Mielestäni tässä kannattaa muistaa oletettu (ja usein toteutunut)
> kuolleisuusriski kun (Eurooppa) kartoitti maapallon.
Miksi? Arvot olivat hivenen erilaiset noihin aikoihin.
JiiHoo
> In sfnet.viestinta.tv JiiHoo <jii...@kof.fi> wrote:
> > Mara <martti...@pp.inet.poista.fi> kirjoitti...
> >
> >> Tiedossa oli etukäteen että kuulennon onnistumistodennäköisyys NASA:n
> >> etukäteislaskemissa oli noin 50%.
>
> > Oliko tuo laskelma siis sellainen, että oltiin valmiita noin suureen
> > kuolleisuuteen?
>
> Mielestäni tässä kannattaa muistaa oletettu (ja usein toteutunut)
> kuolleisuusriski kun (Eurooppa) kartoitti maapallon. Astronautti on
> tietenkin koulutukseltaan paljon arvokkaampi (=kalliimpi) kuin joku
> yleisukko 1500-luvulla.
Jenkit ovat jostain syystä ainakin nykyään hyvin allergisia omille
miestappioille. Sukkulatkin laittoivat lentokieltoon parin onnettomuuden
takia.
Oliko henki todellakin noin paljon ronskinpi kuulentojen aikaan vai
oliko tuo Nasan laskelma huippusalaista, jota ei todellakaan levitelty
ulkopuolisille?
Eihän jenkeille ihmishenki sinänsä ole minkään arvoista, mutta johtajat
eivät kestä julkista arvostelua ihmisuhreista. Sotaakin voi käydä lähes
miten vain, jos omat tappiot ovat minimaalisia.
Timo Raunio
> Oliko henki todellakin noin paljon ronskinpi kuulentojen aikaan vai
> oliko tuo Nasan laskelma huippusalaista, jota ei todellakaan levitelty
> ulkopuolisille?
Jos lentojen onnistumistodennäköisyys oli fifty-fifty, niin eihän se sitä
tarkoita, että epäonnistuminen = miestappioita. On ziljoona seikkaa, jonka
takia itse lennon tavoite voi epäonnistua ihan ilman kuolemia.
Yksinkertaisin esimerkki moisesta olisi vaikka se, että raketti ei käynnisty
lainkaan. :-)
Monimutkaisempi tapaus sitten toteutuikin: Apollo 13:n kuulento meni täysin
/ccn, mutta miehistö saatiin silti elävänä takaisin, vaikkakin nipin napin.
Faktaa en tiedä, mutta eiköhän miestappioille ollut laskettu ihan oma tn,
joka taatusti oli parempi luku kuin 50%.
Apollo 1:n tuhossa tuli raatoja silti, vaikkei rakettia edes sytytetty ja
maasta ei irrottu senttiäkään. Eiköhän tuo tapaus opettanut pojille jotain,
ja varmasti oli jatkossa mukana laskelmissa. En usko, että 50% kuoleman
tsanssilla olisi jatkolentoja tehty. Siinä olisi kylmän sodan
propagandatappio ollut liian herkässä...
TR
Timo Salmi
> keskiviikkona 9.1. klo 19.30
> HISTORIAA: APOLLO 11 - VAARAN HETKET
Vahinko vain, että muuten hyvin mielenkiintoinen ja katsomisen arvoinen
dokumentti oli osittain pilattu idioottimaisilla houreilla UFOista.
All the best, Timo
--
Prof. Timo Salmi ftp & http://garbo.uwasa.fi/ archives 193.166.120.5
Department of Accounting and Business Finance ; University of Vaasa
mailto:t...@uwasa.fi <http://www.uwasa.fi/~ts/> ; FI-65101, Finland
Popularized sciences books links http://www.uwasa.fi/~ts/popsci.html
JiiHoo
> "JiiHoo" <jii...@kof.fi> kirjoitti
>
> > Oliko henki todellakin noin paljon ronskinpi kuulentojen aikaan vai
> > oliko tuo Nasan laskelma huippusalaista, jota ei todellakaan levitelty
> > ulkopuolisille?
>
> Jos lentojen onnistumistodennäköisyys oli fifty-fifty, niin eihän se sitä
> tarkoita, että epäonnistuminen = miestappioita. On ziljoona seikkaa, jonka
> takia itse lennon tavoite voi epäonnistua ihan ilman kuolemia.
> Yksinkertaisin esimerkki moisesta olisi vaikka se, että raketti ei käynnisty
> lainkaan. :-)
Tuotahan minä oikeastaan kysyinkin, että oliko tuo luku kuolleita vai
vain muuten epäonnistumisia.
Mikko Järvinen
> Vahinko vain, että muuten hyvin mielenkiintoinen ja katsomisen arvoinen
> dokumentti oli osittain pilattu idioottimaisilla houreilla UFOista.
Olihan siinä muutenkin vähän epämääräinen henki kun koko ajan oltiin
matkan vaarallisimmassa osuudessa ja varmasti kaikki olivat kuolemassa
ja vaikka mitä.
--
Mikko Järvinen - ech at iki dot fi - http://www.iki.fi/ech/
Mika Iisakkila
> Olihan siinä muutenkin vähän epämääräinen henki kun koko ajan oltiin
> matkan vaarallisimmassa osuudessa ja varmasti kaikki olivat kuolemassa
> ja vaikka mitä.
No, jos se olisi ollut jenkkidokumentti, sitä olisi lisäksi kolmen
minuutin välein kelattu kaksi minuuttia taaksepäin (ja esitetty
JIMillä tai MAXilla).
Mitä ufojuttuihin tulee, niin jos sellaisista oli jossain vaiheessa
lentoa puhetta, niin kyllä ne tuohon dokkariin kuuluivat, eivätkä
mitenkään "pilanneet" sitä.
--
http://www.hut.fi/u/iisakkil/ --Foo.
Timo Salmi
> Mitä ufojuttuihin tulee, niin jos sellaisista oli jossain vaiheessa
> lentoa puhetta, niin kyllä ne tuohon dokkariin kuuluivat, eivätkä
> mitenkään "pilanneet" sitä.
On aivan eri asia, että astronautit havaitsivat jonkin tunnistamattoman
esineen ja halusivat selvittää mikä se on (ok), kuin kyseisen
dokumentin selostukseen kahjotut täysin idioottimaiset löpinät jostain
muka ties mistä ulkoavaruuden olioista. Jälkimmäiseltä osin ne siten
pilasivat sen kohdan. Muu sitten oli enemmän tai vähemmän kysymys
dramatiikan tyylistä ja makuasioista, mutta tuon kohdan esitystapa oli
pahan kerran laimentamatonta huuhaapuppua. Ne kosmisen säteilyn
aiheuttamat (muiltakin lennoilta hyvin tunnetut) valonvälähdykset oli
sentään maltettu esittää ilman vastaavaa totaalista hömppää.
Ihan katsottava dokumentti joka tapauksessa. Ja onhan varsinkin nuo
laskeutumisen dramaattiset ongelmavaiheet esitetty ennenkin muissakin
dokumenteissa. Vaikuttava taidonnäytehän se Armstrongilta oli.
JiiHoo
>
> Ylellä oli ensimmäisten kuulentojen yhteydessä studiossa päivittäin
> koolla "kuupaneeli" eli asiantuntijajoukko johon kuului mm.
> tiedetoimittaja Pertti Jotuni, geoanalyytikkö Birger Wiik (joka
> analysoi osan kivinäytteistä), rakettiasiantuntijana lentokapteeni
> Börje Hjelm ja toimittajana Erkki Vihtonen. Sitä kyllä pohdittiin,
> jos paluumoottorien käynnistäminen epäonnistuisi, mutta muutoin hommaa
> pidettiin aika suoraviivaisena, 50% riskitasosta ei ollut puhettakaan.
Tokihan se nyt oli suoraviivaista kun koko homma tehtiin
elokuvastudiossa. :))
Mika Takala
"Timo Salmi" <t...@uwasa.fi> wrote in message
news:47865c73$0$14988$9b53...@news.fv.fi...
> K.I. <isoko...@hotmail.com.invalid> wrote:
>> keskiviikkona 9.1. klo 19.30
>> HISTORIAA: APOLLO 11 - VAARAN HETKET
>> Uusinnat seuraavana lauantaina klo 16.05
>
> Vahinko vain, että muuten hyvin mielenkiintoinen ja katsomisen arvoinen
> dokumentti oli osittain pilattu idioottimaisilla houreilla UFOista.
>
> All the best, Timo
Jep, kyllähän se aikoinaan oli ihan oikeasti UFO kun ei tiedetty, että mikä
kyseinen esine oli. Lennon aikana jo tutkittiin, että se ei voinut olla
mikään Saturn V -kantoraketin kolmannen vaiheen osa, koska se oli liian
kaukana. Aikaisemmilla ja myöhemmillä lennoilla on sittemmin todettu, että
avaruusaluksien ympärillä liikkuvat esineet, jotka voivat olla yllättävän
säännöllisen muotoisia, ovat usein rakettien suuttimista ja tankkien
pinnoista irronneita jäänpalasia. Ei ole kuitenkaan varmuutta, mitä nämä
Apollo 11:n esineet olivat, eli ovat vieläkin oikeasti UFOja. Alieneita
tuskin tähän asiaan liittyy millään tavalla.
--
Mika Takala
Matti Lehtiniemi
> että NASA salasi arvionsa (50%) visusti yleisöltä, ainakaan missään ei
Mulla on sellainen muistikuva että tuo 50% oli eräänlainen vitsi.Ei kai ne olisi
mennyt perheelliset ihmiset noihin laitteisiin jos riski olisi ollut oikeasti noin iso.
Apollo 13 osoitti että riski oli olemassa.
Kuulennoista luovuttiin osaksi sen takia että ne olivat niin kalliita ja osaksi siksi, että
pelättiin että joku kuolee matkalle.
Matti
K.I.
martti...@pp.inet.poista.fi says...
> On Thu, 10 Jan 2008 19:07:08 +0200, "Timo Raunio" <zi...@hotmail.com>
> wrote:
>
> >"JiiHoo" <jii...@kof.fi> kirjoitti
> >
> >> Oliko henki todellakin noin paljon ronskinpi kuulentojen aikaan vai
> >> oliko tuo Nasan laskelma huippusalaista, jota ei todellakaan levitelty
> >> ulkopuolisille?
> >
> >Jos lentojen onnistumistodennäköisyys oli fifty-fifty, niin eihän se sitä
> >tarkoita, että epäonnistuminen = miestappioita. On ziljoona seikkaa, jonka
> >takia itse lennon tavoite voi epäonnistua ihan ilman kuolemia.
> >Yksinkertaisin esimerkki moisesta olisi vaikka se, että raketti ei käynnisty
> >lainkaan. :-)
> >
>
> NASAn arvion mukaan kuulennon onnistumisen todennäköisyys oli arvioitu
> noin 50%:ksi.
Tuo ihan varmasti tarkoittaa sitä, että siinä vaiheessa kun kuulento
päätettiin toteuttaa 60-luvun alkupuolella, niin NASA:ssa arvoitiin että
niin vaativassa _avaruusohjelmassa onnistuminen annetussa määräajassa_
on kutakuinkin noin todennäköistä. Vuoden 1961-62 teknologisen tason
huomioiden fifty-fitykin kuulostaa aika optimistiselta.
Vuonna 1967 Apollo 7:n jälkeen onnistuminen alkoi olla jo noin
satavarmaa.
Yksittäisen lennon onnistumistodennäköisyys oli ihan varmasti reilusti
yli 90%:n luokkaa. Tuskin astronautit muuten olisivat kyytiin
suostuneet, hehän eivät sentän olleet mitään apinoita vaan kovanluokan
ammattilaisia ja pitkän linjan hävittäjä- ja koelentäjiä jotka
suhtautuvivat riskeihin hyvin vakavasti.
> Epäonnistumista ei dokkarissa sen tarkemmin eritelty,
> mutta kuten on nähty se voisi tarkoittaa päämäärän saavuttamattomuutta
> tai pahimillaan hengen menoa - kuten sukkulalennoilla. Olennaista on
> että NASA salasi arvionsa (50%) visusti yleisöltä, ainakaan missään ei
> kuulentojen aikaan kerrottu että mahikset olisivat näinkin
> vaatimattomat.
NASA:ssa varmasti liikkui jo jonkinlaista raporttia ja analyysiä joita
ei ollut tarkoitettu maallikoiden päällisteltäviksi, mutta jos
_lennossa_ onnistuminen olisi ollut noin epätodennäköistä, niin
sellainen tuskin olisi pysynyt salassa.
Varmasti se kannatti salata julkisuudelta, että _kuuohjelmassa_
onnistuminen ei ollut ollenkaan varmaan (vuoden 1969 loppuun mennessä
tai ennen venäläisiä) mutta sellainenhan ei ollut mitenkään suuri
salaisuus.
> Ylellä oli ensimmäisten kuulentojen yhteydessä studiossa päivittäin
> koolla "kuupaneeli" eli asiantuntijajoukko johon kuului mm.
> tiedetoimittaja Pertti Jotuni, geoanalyytikkö Birger Wiik (joka
> analysoi osan kivinäytteistä), rakettiasiantuntijana lentokapteeni
> Börje Hjelm ja toimittajana Erkki Vihtonen. Sitä kyllä pohdittiin,
> jos paluumoottorien käynnistäminen epäonnistuisi, mutta muutoin hommaa
> pidettiin aika suoraviivaisena, 50% riskitasosta ei ollut puhettakaan.
Koska se olisikin ollut huuhaata.
Matti Lehtiniemi
> lennolle osallistui ensimmäistä kertaa ylipäätään tiedemies, geologi
> Harrison Schmitt.
Tuo on joku ihmeellinen suomalaisten juttu, että muka joku mukana ollut geologi
olisi ollut ainoa järkevä tiedemies kuu-matkoilla.
Kuumatkat olivat niin raudankovaa tiedettä itsessään että oli aivan sama oliko mukana
joku geologi vai ei.
No ehkä noiden kuunäytteiden kaivamisessa saattoi geologista jotain apua olla.
> Apollo-ohjelman astronautit eivät muuten olleet "pitkän linjan - kovan
> luokan hävittäjälentäjiä" tsp kuten joku vieressä kirjoitti, vaan
Olisivatko vanhan polven hävittäjälentäjät oppineet tähdistä-suunnistamisen ja maa-kuu painovoimalogiikan
sekä apolune-periluna (apogeum-perigeum) -logiikan ?
Tuossa oli vaarana että yhteys maahan katkeaa ja heidän on tultava omin neuvoin sieltä takaisin.
Jolloin heidän olisi pitänyt tehdä kaikki laskelmat itse.
Matti
Matti Lehtiniemi
> sitten...
En minä mistään leffasta puhunut vaan astronauttien koulutuksesta.
Ja nämä Apollo-astronautit olivat pääosin yhdysvaltalaisia hävittäjälentäjiä,joilla
oli myös yliopistopohjaa.Koelentäjiä.
En minä mitää vanhaa elokuvaa(-82) ala netistä kaivamaan.
Matti
K.I.
martti...@pp.inet.poista.fi says...
> Apollo-ohjelman astronautit eivät muuten olleet "pitkän linjan - kovan
> luokan hävittäjälentäjiä" tsp kuten joku vieressä kirjoitti, vaan
Alla olevassa listassa ei ole ihan jokainen Apollo-astronautti mutta
eiköhän tuokin anna jo käsityksen, että kyse ei ollut mistään
akateemista nörteistä:)
http://www.hq.nasa.gov/pao/History/ap11ann/astrobios.htm
After mustering out of the Navy in 1952, Armstrong joined the National
Advisory Committee for Aeronautics (NACA). His first assignment was at
the NACA's Lewis Reserch Center, near Cleveland, Ohio. Lewis Flight
Propulsion Laboratory (later NASA's Lewis Research Center, Cleveland,
Ohio, and today the Glenn Research Center) in 1955. For the next
seventeen years, he was an engineer, test pilot, astronaut, and
administrator for the NACA and its successor agency, the National
Aeronautics and Space Administration (NASA).
In the mid-1950s Armstrong transferred to NASA's Flight Research Center,
Edwards, California, where he became a research pilot NACA's High-Speed
Flight Station (today, NASA's Dryden Flight Research Center) at Edwards
Air Force Base in California as an aeronautical research scientist and
then as a pilot on many pioneering high-speed aircraft, including the
well-known, 4,000-mph X-15. He flew over 200 different models of
aircraft, including jets, rockets, helicopters, and gliders.
Prior to joining NASA, Collins served as a fighter pilot and an
experimental test pilot at the Air Force Flight Center, Edwards Air
Force Base, California. From 1959 to1963 he logged more than 4,200 hours
of flying time.
http://en.wikipedia.org/wiki/Buzz_Aldrin
Aldrin graduated third in his class in 1951 with a bachelor of science
degree. He was commissioned as a Second Lieutenant and served as a jet
fighter pilot in the U.S. Air Force during the Korean War, where he flew
66 combat missions in F-86 Sabres and shot down two Mikoyan-Gurevich
MiG-15 aircraft.
http://en.wikipedia.org/wiki/Pete_Conrad
in 1953 he entered the United States Navy, where he became a test pilot
and later an instructor.
http://en.wikipedia.org/wiki/Edgar_Mitchell
The following year he joined the US Navy where he trained as a pilot and
flew off the aircraft carriers USS Bon Homme Richard and USS
Ticonderoga. Later he qualified as a research pilot and taught at the
navy's research pilot school.
http://en.wikipedia.org/wiki/James_Irwin
He received his flight training at Hondo Air Base and Reese Air Force
Base, Texas. He graduated from the Air Force Experimental Test Pilot
School in 1961 and the Air Force Aerospace Research Pilot School in
1963. Prior to joining NASA, he was Chief of the Advanced Requirements
Branch at Headquarters Air Defense Command. During his time in the air
force he was received a Air Force Distinguished Service Medal and 2 Air
Force Commendations. He also received a Outstanding Unit Citation while
with the 4750th Training Wing.
http://en.wikipedia.org/wiki/John_Watts_Young
After graduation Young entered the United States Navy. He served as Fire
Control Officer on the destroyer, USS Laws (DD-558) until June 1953 and
completed a tour in the Korean Seas. He then became a fighter pilot, and
in 1959, a test pilot.
http://en.wikipedia.org/wiki/James_A._Lovell
He continued on to the United States Naval Academy and, after graduating
in 1952, entered the United States Navy where he served in the Korean
War. He spent four years as a test pilot at the Naval Air Test Center
(now the U.S. Naval Test Pilot School) in Patuxent River, Maryland,
http://en.wikipedia.org/wiki/Joe_Engle
Engle received his commission in the Air Force through the Reserve
Officers Training Program at the University of Kansas, and entered
flying school in 1957. He served with the 474th Fighter Day Squadron and
the 309th Tactical Fighter Squadron at George Air Force Base,
California. He is a graduate of the USAF Test Pilot School and the Air
Force Aerospace Research Pilot School. Engle was a test pilot in the X-
15 research program at Edwards Air Force Base, California, from June
1963 until his assignment to the Lyndon B. Johnson Space Center. Three
of his 16 flights in the X-15 exceeded an altitude of 50 miles (80 km)
(the altitude that qualifies a pilot for astronaut rating). Prior to
that time, he was a test pilot in the Fighter Test Group at Edwards.
He has flown over 155 different types of aircraft (25 different
fighters) during his career: logging more than 12,400 hours flight time;
9,000 in jet aircraft.
Engle was one of the 19 astronauts selected by NASA in April 1966. He
was back-up lunar module pilot for the Apollo 14 mission and was due to
land on the moon as lunar module pilot for Apollo 17, but was replaced
by geologist Harrison Schmitt after Apollo 18 was cancelled
> Tästä aiheutui
> ristiriitaa vanhemman, hävittäjäveteraanipolven ja nuoremman
> "akateemisen polven" välillä. Tästä ristiriidasta kertoo osuvasti
> mainio elokuva "Valiojoukko"
Eli se "nuori akateeminen sukupolvi" tarkoitti, että astronautiksi
pyrkivältä edellytettiin vähintään college-tutkintoa joten se tarkoitti
että testipilotit joiden "koulu" oli ollut toinen maailmansota, eivät
kelvanneet.
Astronauttien joukossa tuollaista jakoa ei tietenkään ollut. Osa
Gemini/Apollo-astronauteistahan oli jo aikoinaan hakenut Mercury-
ohjelmaan.
K.I.
matti.le...@remove-me.kolumbus.fi says...
> > Jotta jotain tieteellistäkin saataisiin aikaan, viimeiselle Apollo 17
> > lennolle osallistui ensimmäistä kertaa ylipäätään tiedemies, geologi
> > Harrison Schmitt.
>
> Tuo on joku ihmeellinen suomalaisten juttu, että muka joku mukana ollut geologi
> olisi ollut ainoa järkevä tiedemies kuu-matkoilla.
Mikä olisi ollut järkevämpää ensimmäisillä kuulennoilla? Apollo-ohjelman
luonnontieteelliset tavoitteethan olivat Kuun tutkimuksessa.
> Kuumatkat olivat niin raudankovaa tiedettä itsessään että oli aivan sama oliko mukana
> joku geologi vai ei.
Kuumatkassa on kyse vasta teknologiasta. Matkan päämäärä oli sitten
varsinaisen tieteellisen tutkimuksen kohde. Jos Apollo-ohjelma olisi
jatkunut, niin tieteen osuus olisi asteittain lisäntynyt.
> No ehkä noiden kuunäytteiden kaivamisessa saattoi geologista jotain apua olla.
>
> > Apollo-ohjelman astronautit eivät muuten olleet "pitkän linjan - kovan
> > luokan hävittäjälentäjiä" tsp kuten joku vieressä kirjoitti, vaan
>
> Olisivatko vanhan polven hävittäjälentäjät oppineet tähdistä-suunnistamisen ja maa-kuu painovoimalogiikan
> sekä apolune-periluna (apogeum-perigeum) -logiikan ?
Vanhan polven?:) Kyse ei sentään ollut jostain ensimmäisen maailmansodan
lentäjäsankareista, ei edes toisen, vaan tuo "pitkä linja" tarkoitti
sitä, että ukoilla oli paljon monipuolista koulutusta ja kokemusta jo
ennen astronauttiuraa. He eivät tulleet suoraan koulunpenkiltä.
MR2
esitys jäänyt näkemättä. Ufojahan kaikki tuollaiset ovat ennenkuin ne
joiksikin muiksi tunnistetaan.
MR
Tero P. Mustalahti
>>ristiriitaa vanhemman, hävittäjäveteraanipolven ja nuoremman
>>"akateemisen polven" välillä. Tästä ristiriidasta kertoo osuvasti
>>mainio elokuva "Valiojoukko"
>
> Eli se "nuori akateeminen sukupolvi" tarkoitti, että astronautiksi
> pyrkivältä edellytettiin vähintään college-tutkintoa joten se tarkoitti
> että testipilotit joiden "koulu" oli ollut toinen maailmansota, eivät
> kelvanneet.
Aivan ja tuohan ilmenee siitä elokuvastakin mainiosti.
Mercury-astronauteista kaikki olivat toimineet koelentäjinä ja heillä
oli sotilastausta. Kaikki heistä eivät kuitenkaan olleet
"hävittäjäveteraaneja", sillä Leroy Cooper ja Alan Shepard eivät olleet
lentäneet yhtään taistelulentoa (kun on kyse sotilaista, niin on syytä
pitäytyä veteraanin tiukkaan määritelmään). Yeager ei kuitenkaan olisi
kelvannut, koska hänellä ei ollut akateemista koulutusta. Tosin osalla
muistakaan ei ollut loppututkintoa.
Ei-sotilastaustaiset astronautit tulivat toden teolla mukaan vasta
sukkulaohjelman myötä
Tero P. Mustalahti
Tero P. Mustalahti
> Vanhan polven?:) Kyse ei sentään ollut jostain ensimmäisen maailmansodan
> lentäjäsankareista, ei edes toisen, vaan tuo "pitkä linja" tarkoitti
> sitä, että ukoilla oli paljon monipuolista koulutusta ja kokemusta jo
> ennen astronauttiuraa. He eivät tulleet suoraan koulunpenkiltä.
Olihan noissa Apollo-astronauteissa ainakin yksi toisen maailmansodan
lentäjäsankari eli Deke Sleyton, joka oli alkuperäisiä
Mercury-astronautteja, mutta ei päässyt lentämään Mercury-aluksilla
terveydellisistä syistä. Hän oli muuten pommikoneen ohjaaja eikä
hävittäjälentäjä alkujaan.
Tero P. Mustalahti
websla...@mail.com
> Olihan noissa Apollo-astronauteissa ainakin yksi toisen maailmansodan
> lentäjäsankari eli Deke Sleyton, joka oli alkuperäisiä
> Mercury-astronautteja, mutta ei päässyt lentämään Mercury-aluksilla
> terveydellisistä syistä. Hän oli muuten pommikoneen ohjaaja eikä
> hävittäjälentäjä alkujaan.
Slaytonkin pääsi kuitenkin lentämään Apollolla, tosin ei Kuuhun, vaan
Apollo-Sojuz-lennolla.
-Webs-
K.I.
cf9503...@k39g2000hsf.googlegroups.com>, websla...@mail.com
says...
Tuossa lennossa olikin oikein kunnolla historian siipien havinaa.
Sleyton oli alkuperäisen Mercury7:n jäsen ja vaikka ei aikoinaan päässyt
lennolle, niin hänhän oli toiminut astronauttien pomona.
Neukut lähettivät matkaan Aleksein Leonovin, joka oli tehnyt ensimmäisen
avaruuskävelyn ja josta olisi voinut tulla ensimmäinen ihminen Kuussa
jos N1 ei olisi osoittautunut epäonnistuneeksi kantoraketiksi.
>Qwert<
näytettiin vain kuvia taulukoista. Eli tekniikka oli paljon alkeellisempaa kuin mitä haluttiin esittää.
Tero P. Mustalahti
> Minulle ohjelman suurin paljastus oli että lennon valvomon monitoririvit olivat todellisuudessa televisioita joissa
> näytettiin vain kuvia taulukoista. Eli tekniikka oli paljon alkeellisempaa kuin mitä haluttiin esittää.
Jep. Näyttöpäätteet olivat 1960-luvulla varsin kalliita.
1970-luvullakaan paperipääte ei vielä ollut suuri harvinaisuus.
Televisio on tietysti hiukan väärä sana noille. Oikeampi olisi
videomonitori. Videomonitoritekniikkaa käytettiin varsin yleisesti mm.
scifi-lavasteisssa vielä 1990-luvulla, koska se oli paljon halvempaa
kuin oikeat tietokonenäytöt ja niiden ohjaamiseksi vaadittavat
tietokoneet. Eli grafiikka kyllä tehtiin tietokoneella, mutta näytettiin
lavasteissa videonauhalta tavanomaisten videomonitorien kautta.
Tero P. Mustalahti
Jusa
>
> Jep. Näyttöpäätteet olivat 1960-luvulla varsin kalliita.
No jos niitä ylipäätään oli markkinoilla olemassa, niin NASA varmaan oli
yksi maailman potentiaalisimpia ostajia joilta löytyy fyffeä maksaa
laitteesta. Kuulennon budjetissa joku 150 kpl näyttöpäätteitä, ja
hintana à 100.000 USD tuskin olisi ollut mikään este, jos kuuprojektin
edistyminen olisi näistä ollut kiinni.
Muistan nähneeni jossakin lukeman että USA:ssa peräti 400.000 ihmistä
teki duunia Apollo kuulentojen parissa. Siis lunastamassa tuita Kennedyn
kuuluisaa "...We choose to go to the moon in this decade and do the
other things" lupausta. http://er.jsc.nasa.gov/seh/ricetalk.htm
> 1970-luvullakaan paperipääte ei vielä ollut suuri harvinaisuus.
Paperille pukkaavan teletype -printterin pahin kilpailija ei tuolloin
suinkaan ollut näyttöpääte vaan reikäkorttien lukulaite. Teletype
printteri palveluineen maksoi jonkun puoli miljoonaa tuolloista markkaa
kappale.
> Eli grafiikka kyllä tehtiin tietokoneella, mutta näytettiin
> lavasteissa videonauhalta tavanomaisten videomonitorien kautta.
Enpä muista alkuperäisissä Trekkareissa minkäänoista grafiikkaan
nähneeni noilla ruuduilla. Kamerakulma oli valittu yleensä niin että
haaleavärisen ruudun pinnalla olisi voinut olla liimattuna vaikka paperi
jossa on jotakin värikkäitä kuvia ja paperin taakse joku valo
kajastamaan läpi.
Mutta oli ne hienoja laitteita noi Apollojen Saturn kantoraketit.
Pituutta eli korkeutta 110 m ja massaa 3.000 tonnia jolla latingilla
saatiin max 47 tonnia tavaraa lähetettyä kuun kiertoradalle saakka.
-Jusa
Matt
"Jusa" <jusa....@miuku2.com> kirjoitti
viestissä:478B7361...@miuku2.com...
> "Tero P. Mustalahti" wrote:
> Mutta oli ne hienoja laitteita noi Apollojen Saturn kantoraketit.
> Pituutta eli korkeutta 110 m ja massaa 3.000 tonnia jolla latingilla
> saatiin max 47 tonnia tavaraa lähetettyä kuun kiertoradalle saakka.
Onko tietoa mikä oli kiihtyvyys lähdön muutamalla ensimmäisellä kymmenellä
metrillä? Lähtönousun alku filmeissä näyttää hyvin hitaalta. Miten
varmistettiin että raketti pysyi oikeassa asennossa juuri laukaisun jälkeen?
Matt
Jusa
>
> Miten varmistettiin että raketti pysyi oikeassa asennossa juuri
> laukaisun jälkeen?
Vastaan että "gyroskoopeilla". Syystä että en osaa tuota parempaa
vastausta antaa.
Itseäkin ihmetyttää että miten 110 m hujoppi pysyy pystyssä.
Ei tarvitsisi olla kuin vähän toispuoleista ylityöntöä jossakin
raketissa niin luulisi tornin helpollakin kaatuvan alkuvaiheessa.
Kai niitä isoja Saturn-rakettejakin on harkkareissa kaatunutkin, mutta
niitä ei ole päästetty töllöön saakka.
-Jusa
Esa Hämäläinen
Lähdössä raketin moottorien pitää kehittää tietty nostovoima, ennen
kuin sen alustaan kiinnittävät pultit räjäytetään ja sen jälkeen alkaa
lähtökiihdytys malliin "kyllä lähtee". Saturnuksen räjähdystä lähdössä
ei varmaan pystyttäisi salaamaan, sillä ohjelmassa oli muistaakseni
maininta, että laaja alue Floridaa tuhoutuisi raketin polttoaineen
räjähdyksen yhteydessä.
http://www.youtube.com/watch?v=zGNryrsT7OI
http://en.wikipedia.org/wiki/Apollo_11
PenttiL
> K.I. wrote:
>> In article <MPG.21eedcc3a...@news.kotinet.com>, isokoski42
>> @hotmail.com.invalid says...
>>
>>> HISTORIAA: APOLLO 11 - VAARAN HETKET
>>>
>>> ihmisenä astui kuun pinnalle. Yhtä laajalti ei kuitenkaan ole
>>> tiedossa kuinka lähellä kuulento oli katastrofia. Tämä toinen tarina
>>> kuulennon takaa kerrotaan brittiläisessä historiadokumentissa Apollo
>>> 11 - vaaran hetket (Apollo 11: The Untold Story / Iso-Britannia).
>>
>>
>> Jos tuo jäi näkemättä, niin siinä ei kyllä mitään menettänyt. Tuo
>> Apollo 11:n "lähellä katastrofia oleminen" olikin vain sellaista, että
>> katastrofi olisi voinut tapahtua mutta ei sitten tapahtunutkaan:/
>
>
> Siis uskooko joku muka vielä vakavissaan siihen että kuussa olisi käyty?
>
> Herätkää!
...ja kuukin on vain suuri juusto, eikös...;-)
Paul Keinanen
wrote:
>Mutta oli ne hienoja laitteita noi Apollojen Saturn kantoraketit.
>Pituutta eli korkeutta 110 m ja massaa 3.000 tonnia jolla latingilla
>saatiin max 47 tonnia tavaraa lähetettyä kuun kiertoradalle saakka.
Olen täysin samaa mieltä, että Saturn V on yksi kaikkien aikojen
parhaista kantoraketeista, mutta ei se sentään ihan noin hyvä ollut.
Tuo 40-47 tonnia koskee irtaantumista maan kiertoradalta, johon siis
vaaditaan n. 11 km/s nopeus.
Kuun kiertoradalle pääsemiseksi tarvittiin lisäksi jarrutuspoltto,
joka vei noin puolet huoltomodulin massasta 110 km ympärysradan
saavuttamiseen. Kiertoradallehan päätyi kuumoduli (14 tonnia),
komentomoduli (5 tonnia) ja huoltomoduli (täytenä 23 tonnia, ehkä 10
tonnia jäljellä kiertoradalle), eli luokkaa 30 tonnia.
Käytännössähän Apollo/saturn V saavutti pakonopeuden, koska
ensimmäisllä kuulaukauksilla S-IVB vaihe päätyi aurinkoa kiertävälle
radalle, myöhemmin S-IVB törmäytettiin tahallaan Kuuhun
kuujärjestysten aikaansaamiseksi ja siten seismisten aaltojen
aikaansaamiseksi aikaisemmilla kuuhunlaskeutumisien aikana jätetyille
seismometreille.
Hieman pienemmällä polttoaineenkulutuksella olisi selvitty ampumalla
hyvin elliptiselle radalle, joka olisi juuri ja juuri ylittänyt Maan
ja Kuun väliseen Lagrangepisteen, mutta se olisi pidentänyt
lentoaikaa, joka olisi nostanut riskiä tappavista aurinkomyrskyistä
Van Allenin säteilyvyöhykkeiden ulkopuolella.
Paul
Paul Keinanen
wrote:
>Kai niitä isoja Saturn-rakettejakin on harkkareissa kaatunutkin, mutta
>niitä ei ole päästetty töllöön saakka.
Yksikään Saturn I tai Saturn V laukaisu ei kokonaan ole epäonnistunut,
ensimmäisellä miehittämättömällä lennolla esiintyi "pogoamista" eli
pituussuuntaista värähtelyä ja kerran yhteen moottoriin tuli vika ja
väärin tehdyn kaapeloinnin takia ohjausyksikkö sammutti väärän
moottorin, mutta silloinkin saavutettiin jonkinlainen kiertorata
kolmellakin moottorilla. koska vika tapahtui sen verran myöhään.
Yhdenkin moottorin pettäminen lähetystornin korkeudella olisi
merkinnyt sitä, että työntövoima ja painovoima olisivat olleet
tasoissa ja ainakin keskimmäisen moottorin hajotessa se olisi jäänyt
leijumaan vakiokorkeudessa, ennen kuin raketti olisi keventynyt niin
paljon, että se olisi ruvennut nousemaan :-), mutta tuskin saavuttanut
edes Maan kiertoradan.
Paul
Kaarlo Vapaaoksa
> Tuo ihan varmasti tarkoittaa sitä, että siinä vaiheessa kun kuulento
> päätettiin toteuttaa 60-luvun alkupuolella, niin NASA:ssa arvoitiin että
> niin vaativassa _avaruusohjelmassa onnistuminen annetussa määräajassa_
> on kutakuinkin noin todennäköistä. Vuoden 1961-62 teknologisen tason
> huomioiden fifty-fitykin kuulostaa aika optimistiselta.
> Vuonna 1967 Apollo 7:n jälkeen onnistuminen alkoi olla jo noin
> satavarmaa.
Muuten olen aika samoilla linjoilla, mutta tuon Apollo 7:n voisi ehkä
kuitenkin korjata Apollo 8:ksi. Apollo 7 ei tuonut juuri mitään uutta
teknologista saavutusta kuin että oli uuden alustyypin ensimmäinen
miehitetty lento maan kiertoradalla. Mercuryiden ja Geminien jälkeen tuo oli
kuitenkin jo kohtalaisen rutiinia. Apollo 8 oli jo selkeästi uusi
virstanpylväs kun käytiin jo kiertämässä kuu miehitetyllä lennolla.
carlos
Jusa
>
> Saturnuksen räjähdystä lähdössä ei varmaan pystyttäisi salaamaan,
Jossakin päin maailmaa jenkit noita isoja ohjus- ja avaruusraketteja
miehittämättöminä testailevat. Arvelin että siellä olisi joku
Saturn-luokan iso laite saattanut hyvinkin tössähtää lähtötornista
suoraan kyljelleen.
> sillä ohjelmassa oli muistaakseni maininta, että laaja alue
> Floridaa tuhoutuisi raketin polttoaineen räjähdyksen yhteydessä.
Tuo särähti omaankin korvaan ko. ohjelmassa. Florida on sentään
pinta-alaltaan 150.000 km2, joten mitenkähän "laaja alue" tuosta olisi
tuhoutunut? Onhan noita kaikenlaisia polttoainejunia ja bensavarastoja
palanut ennenkin, eikä siitä kovin kummoista laajempaa vahinkoa ole
tullut.
Vaikka joku Saturn raketti tössähtäisi 10.000 m korkeudessa niin eiköhän
se polttoaine katoaisi silmänräpäuksessä taivaan tuuliin. Sen lisäksi
tulisi tietenkin romua maahan, kenties 10..20 kertainen määrä
räjähtäneiseen Challenger ja Columbia sukkuloihin verrattuna. Mutta ei
noistakaan romuista mitään kummempaa vaurioita syntynyt.
-Jusa
Paul Keinanen
wrote:
>Esa Hämäläinen wrote:
>>
>> Saturnuksen räjähdystä lähdössä ei varmaan pystyttäisi salaamaan,
>
>Jossakin päin maailmaa jenkit noita isoja ohjus- ja avaruusraketteja
>miehittämättöminä testailevat. Arvelin että siellä olisi joku
>Saturn-luokan iso laite saattanut hyvinkin tössähtää lähtötornista
>suoraan kyljelleen.
Ainoat Saturn V kelpoiset lähetysalustat olivat LC39A ja B Floridassa.
Miksi ihmeessä Vanderbergiin olisi moisia S5 kelpoisia lähetysalustoja
rakennettu, sieltähän olisi turvallisesti voitu laukaista vain
polariradalle, josta kuulennoilla olisi vain haittaa.
>
>> sillä ohjelmassa oli muistaakseni maininta, että laaja alue
>> Floridaa tuhoutuisi raketin polttoaineen räjähdyksen yhteydessä.
>
>Tuo särähti omaankin korvaan ko. ohjelmassa. Florida on sentään
>pinta-alaltaan 150.000 km2, joten mitenkähän "laaja alue" tuosta olisi
>tuhoutunut? Onhan noita kaikenlaisia polttoainejunia ja bensavarastoja
>palanut ennenkin, eikä siitä kovin kummoista laajempaa vahinkoa ole
>tullut.
LC39A on parin kilometrin päässä LC39B:stä (joita nykyisin käytetään
sukkuloiden laukaisuun) ja nuo ovat 4-5 km päässä rakettien
kokoamishallista (VAB), joten tuosta voisi päätellä, että raketin
räjähdys lähetysalustalla on tuhoisa korkeintaan runsaan kilometrin
päässä.
Toki jos oikein huono tuuri käy, niin raketti voi suistua ilmaan
nousun jälkeen päin kokoamarakennusta, mutta tilastollinen
todennäköisyys on jo aika pieni.
>Vaikka joku Saturn raketti tössähtäisi 10.000 m korkeudessa niin eiköhän
>se polttoaine katoaisi silmänräpäuksessä taivaan tuuliin. Sen lisäksi
>tulisi tietenkin romua maahan, kenties 10..20 kertainen määrä
>räjähtäneiseen Challenger ja Columbia sukkuloihin verrattuna. Mutta ei
>noistakaan romuista mitään kummempaa vaurioita syntynyt.
Sukkulan lähtömassa ei loppujen lopuksi ole paljoa pienempi kuin
Saturn V, mutta sukkulan nettohyötykuorma matalalle kiertoradalle on
nykyisin joku naurettava 10 tonnia, kun Saturn V nostokyky on luokkaa
130 tonnia. Minä en laske hyötykuormaksi sitä kymmenien tonnien
painoista siivellistä alusta, jonka ainoa tehtävänä on tuoda maahan
hengissä korkeintaan 7 henkinen miehistö.
Paul
Harri Tavaila
news:47928394....@news.inet.fi:
> On Mon, 14 Jan 2008 23:56:31 +0200, "Matt" <ma...@eu.invalid> wrote:
>
>>
>>"Jusa" <jusa....@miuku2.com> kirjoitti
>>viestissä:478B7361...@miuku2.com...
>>> "Tero P. Mustalahti" wrote:
> Alkukiihtyvyys on helppo laskea Newtonin toisen lain perusteella.
> Wikipedian mukaan koko vimpain täydellä polttoainekuormalla painoi
> 3,038,500 kg ja 1. vaiheen työntövoima oli 34,02 MN. Siten sen
> kiihtyvyys oli
> a = F/m = 34 020 000 N/ 3 038 500 kg = 11.19 m/sek2 = 1,14 G.
Miinus tietenkin painovoimahäviö (a = (F-mg)/m), jolloin kiihtyvyys jää
vain noin 1,5 m/s**2:een - ei todellakaan päätä huimaa.
>>Miten varmistettiin että raketti pysyi oikeassa asennossa
>>juuri laukaisun jälkeen?
> Pystyssä ohjukset pidetään gyroskoopin avulla. ehkä apusuihkujen
> avulla? Toisen maailmansodan V2:ssa oli grafiittiset ohjausläpyskät
> suihkun alla, joita gyro ohjasi.
Moottoreita voitiin kääntää ja siten ohjata työntövoimavektoreita.
Tämä muuten on sellainen kohta, jota monet maallikot pitävät vaikeampana
kuin se onkaan. He ajattelevat kuinka vaikeaa on vaikkapa estää pystyssä
seisovaa lyijykynää kaatumasta, mutta se on väärä vertailukohta: koska
raketti lennossa ollessaan saa "tukivoimansa" rungossa kiinni olevista
moottoreista mikä tahansa vähäinen työntövoimapoikkema synnyttää kyllä
suuntaa poikkeuttavan voiman - mutta tämän voiman momentti on vakio ja
siten poikkeama kasvaa tasaisella kiihtyvyydellä.
Lyijykynäesimerkissä kuitenkin tukipisteen ja sen lyijykynään kohdistava
voiman vektori muuttuu massakeskipisteen sijainnin muuttuessa ja
pienikin poikkeama oikeassa asennossa aiheuttaa kasvavan momentin -
poikkeama kasvaa kasvavalla kiihtyvyydellä. Korjausliikkeissä pitää
tällöin huomioida kullakin hetkellä tarvittava kiihtyvyys, mikä tekee
ongelmasta kertaluokkaa vaikeamman. Silti kaikki ovat varmaankin nähneet
akrobaatteja ja jonglöörejä, jotka pystyvät pitämään tasapainossa pitkiä
tankoja joiden päässä voi vielä olla liikkuva massa (kuten toinen
akrobaatti). Tietenkin tuollaisessa tilanteessa on mahdollista käyttää
erilaisia helpottavia seikkoja.
H Tavaila
K.I.
> In sfnet.viestinta.tv K.I. <isoko...@hotmail.com.invalid> wrote:
>
> > Tuo ihan varmasti tarkoittaa sitä, että siinä vaiheessa kun kuulento
> > päätettiin toteuttaa 60-luvun alkupuolella, niin NASA:ssa arvoitiin että
> > niin vaativassa _avaruusohjelmassa onnistuminen annetussa määräajassa_
> > on kutakuinkin noin todennäköistä. Vuoden 1961-62 teknologisen tason
>
> > Vuonna 1967 Apollo 7:n jälkeen onnistuminen alkoi olla jo noin
> > satavarmaa.
>
> Muuten olen aika samoilla linjoilla, mutta tuon Apollo 7:n voisi ehkä
> kuitenkin korjata Apollo 8:ksi. Apollo 7 ei tuonut juuri mitään uutta
> teknologista saavutusta kuin että oli uuden alustyypin ensimmäinen
> miehitetty lento maan kiertoradalla.
Mutta se oli enimmäinen miehitetty lento Apollo 1:n kolme astronauttia
tappaneen tulipalon jälkeen.
Se oli kriittinen siksi, että jos Apollo 7:nkin olisi syystä tai
toisesta epäonnistunut jotenkin, niin kuulento ei olisi ehkä enää
onnistunut vuosikymmenen loppuun mennessä, koska tutkimukset olivat taas
vieneet ties kuinka monta kuukautta.
Apollo 8 oli tietenkin paljon historiallisempi tapahtuma, mutta Apollo 7
osoitti, että Apollo-aluksen teknologia toimii niin kuin on tarkoitus.
> Mercuryiden ja Geminien jälkeen tuo oli
> kuitenkin jo kohtalaisen rutiinia.
Apollo-konkarit aina muistuttavat haastatteluissa mainita, että
rutiinomaista avaruuslentoa ei ole olemassakaan.
> Apollo 8 oli jo selkeästi uusi
> virstanpylväs kun käytiin jo kiertämässä kuu miehitetyllä lennolla.
Historiallisessa mielessä kyllä. Tuollaiset historialliset
virstanpylväät ovat joskus hieman riesa, koska ne saavat helposti
unohtamaan, vähemmän historialliset mutta teknologian kehittymisen
kannalta merkittävämmät tapahtumat.
Esim. Apollo 11 oli se historiallinen tapahtuma, mutta Apollo 12
lennolla Pete Conrad teki jo paljon taitavamman laskeutumisen ja
osoitti, että LM:llä on mahdollista laskeutua _täsmälleen_ siihen mihin
oli alunperin tarkoituskin.
Turo Juurakko
"Harri Tavaila" <htav...@ei.toimiva.osoite> wrote in message
news:Xns9A26922227B1...@128.214.205.17...
>> Pystyssä ohjukset pidetään gyroskoopin avulla. ehkä apusuihkujen
>> avulla? Toisen maailmansodan V2:ssa oli grafiittiset ohjausläpyskät
>> suihkun alla, joita gyro ohjasi.
>
> Moottoreita voitiin kääntää ja siten ohjata työntövoimavektoreita.
>
> Tämä muuten on sellainen kohta, jota monet maallikot pitävät vaikeampana
> kuin se onkaan.
Ehkäpä asiaan on vaikuttanut sekin, että yleisölle on näytetty niin paljon
vanhoja arkistopätkiä joissa kantoraketit kaatuilevat, kieppuvat ja
luhistuvat lähtöalustalleen tehden ilmassa sitä ennen mielikuvituksellisia
piruetteja.
Paul Keinanen
<isoko...@hotmail.com.invalid> wrote:
>In article <fmhqif$2hf$1...@epityr.hut.fi>, car...@iki.fi says...
>> In sfnet.viestinta.tv K.I. <isoko...@hotmail.com.invalid> wrote:
>> > Vuonna 1967 Apollo 7:n jälkeen onnistuminen alkoi olla jo noin
>> > satavarmaa.
>>
>> Muuten olen aika samoilla linjoilla, mutta tuon Apollo 7:n voisi ehkä
>> kuitenkin korjata Apollo 8:ksi. Apollo 7 ei tuonut juuri mitään uutta
>> teknologista saavutusta kuin että oli uuden alustyypin ensimmäinen
>> miehitetty lento maan kiertoradalla.
>
>Mutta se oli enimmäinen miehitetty lento Apollo 1:n kolme astronauttia
>tappaneen tulipalon jälkeen.
>
>Se oli kriittinen siksi, että jos Apollo 7:nkin olisi syystä tai
>toisesta epäonnistunut jotenkin, niin kuulento ei olisi ehkä enää
>onnistunut vuosikymmenen loppuun mennessä, koska tutkimukset olivat taas
>vieneet ties kuinka monta kuukautta.
On syytä muistaa, että Apollo 7 kantorakettina oli Saturn I niminen
kuminauhaviritelmä, jossa kahdeksan pientä rakettia oli niputettu
yhteen. Sitä käytettiin Apollo 7 lennon lisäksi miehistökuljetuksiin
Skylabille.
Kuuta kohti ammutuilla (ja Apollo 9) lennoilla käytettiin kokonaan
uutta ja paljon suurempaa Saturn V kantorakettia.
Paul
JiiHoo
>
> On syytä muistaa, että Apollo 7 kantorakettina oli Saturn I niminen
> kuminauhaviritelmä, jossa kahdeksan pientä rakettia oli niputettu
> yhteen. Sitä käytettiin Apollo 7 lennon lisäksi miehistökuljetuksiin
> Skylabille.
>
> Kuuta kohti ammutuilla (ja Apollo 9) lennoilla käytettiin kokonaan
> uutta ja paljon suurempaa Saturn V kantorakettia.
On se vaan ihme juttu, että Neuvostoliitto oli noissa hommissa ihan
tasoissa jenkkien kanssa, mutta muuten eivät osanneet tehdä mitään.
Kuten vaikka autoja, tietokoneita, televisioita jne., mitkä olivat
länsimaissa ihan peruskauraa.
--
#######################################
Kääk! Oletko nähnyt kamalampaa sigua?
#######################################
Juha K
> Minulle ohjelman suurin paljastus oli että lennon valvomon monitoririvit olivat todellisuudessa televisioita joissa
> näytettiin vain kuvia taulukoista.
Herää kyllä kysymys että mistä ne näytetyt kuvat oikein tulivat?
Kameralta? Nauhalta? Kuvamuistista(!)?
Juha
Tero P. Mustalahti
> On se vaan ihme juttu, että Neuvostoliitto oli noissa hommissa ihan
> tasoissa jenkkien kanssa, mutta muuten eivät osanneet tehdä mitään.
> Kuten vaikka autoja, tietokoneita, televisioita jne., mitkä olivat
> länsimaissa ihan peruskauraa.
Neuvostoliitossa ei osattu tehdä kulutustuotteita, koska niitä koskevat
pikkaisen erilaiset säännöt kuin aseita ja avaruusalusten kaltaisia
erikoistarvikkeita. Kulutustuotteita taas ei osattu tehdä, koska
kulutustaravateollisuuden ainoa mittari olivat tuotantoluvut. Ne olivat
ainoa asia, joita valtio valvoi aktiivisesti. Laatukontrolli oli lähes
olematonta eikä kilpailuakaan eri valmistajien välillä juuri ollut,
joten ei ollut mitään tarvetta kehittää tai parantaa tuotteita.
Tero P. Mustalahti
Paul Keinanen
>Paul Keinanen <kein...@sci.fi> kirjoitti...
>>
>> On syytä muistaa, että Apollo 7 kantorakettina oli Saturn I niminen
>> kuminauhaviritelmä, jossa kahdeksan pientä rakettia oli niputettu
>> yhteen. Sitä käytettiin Apollo 7 lennon lisäksi miehistökuljetuksiin
>> Skylabille.
>>
>> Kuuta kohti ammutuilla (ja Apollo 9) lennoilla käytettiin kokonaan
>> uutta ja paljon suurempaa Saturn V kantorakettia.
>
>On se vaan ihme juttu, että Neuvostoliitto oli noissa hommissa ihan
>tasoissa jenkkien kanssa, mutta muuten eivät osanneet tehdä mitään.
>Kuten vaikka autoja, tietokoneita, televisioita jne., mitkä olivat
>länsimaissa ihan peruskauraa.
Neuvostoliiton alkuaikojen etumatka avaruustoiminnasta johtui hyvin
pitkälle siitä, että heidän ensimmäisen polven vetypommi oli niin
valtavan raskas, että sen ampumiseen tarvittavasta ohjuksesta (R7)
piti tehdä niin valtava. Samalla raketimallillahan lähetetään edelleen
50 vuotta myöhemmin kosmonautteja ISS avaruusasemalle.
Valtava kantorakettihan mahdollisti sen, että satelliiteissa ja
miehitetyissä avaruusaluksissa voitiin käyttää ihan tavanomaista
maanpäällistä tekniikkaa. Esim. moni sekvenssi ohjattiin
yksinkertaisesti mekaanisilla kellokytkimillä, joka siis on ihan
standardia mekaanista kellosepäntaitoa vaativaa puuhaa.
Amerikkalaisilla ei ollut isoa kantorakettia alkuaikoina, jolloin
kaikki lähetettävä tavara piti minityriasoida ja rakentaa varta vasten
avaruuskäyttöä varten, mikä edesauttoi kovasti elektroniikan
kehitystä. Myös 1950 luvun monet fiaskot laukaisuissa innoittivat
kehittämään laatujärjestelmiä.
Ennen pitkää tämänluontoinen kehitys merkitsi sitä, että
teknologisessa mielessä USA ajoi Neuvostoliiton ohitse.
Neuvostoliiton yritys rakentaa kuuraketti oli tuhoon tuomittu jo
alusta lähtien suunnittelutoimistojen riitelyn takia. Kantorakettihan
oli valtava ja siinä oli kymmeniä moottoreita, mutta sillä olisi
kuitenkin saanut yhden miehen Kuun pinnalle asti ja siirtymiset
alusten välissä olisi pitänyt tapahtua avaruuskävelyn avulla, raahaten
mukana näytelaatikoita :-). Noita kantorakettejahan räjähteli
lähetysalustalla ja yksi sentään pääsi jo melko korkealle ennen
hajoamista, eli ainutkaan ei päässyt edes Maata kiertävälle radalle.
Paul
Paul Keinanen
wrote:
Kuvaus valvomon monitoreista kovasti viittaa siihen, että
telemetriavastaanottolaitteissa oli yksinkertaisesti joukko
oskilloskooppeja, joihin tuotiin mitattu suure suoraan tai
merkkigeneraattorin avulla elektronisädettä ohjattiin numeroiden
muodostamiseen. Kuvaputken eteen voi sitten laittaa läpinäkyvälle
filmille mitta-asteikot, sarakkeiden otsikot jne. Tuohon aikaan
muistaakseni oli jo muistikuvaputkia, joita ei tarvinnut virkistää,
joten numeron vektorikirjoituksen nopeus saattoi olla hyvinkin
alhainen.
Kun noita kuvaputkia sitten kuvataan tavanomaisella TV-kameralla ja
moduloidaan RF-kanavalle, silloinhan jokaisen lennonvalvojan edessä
voi olla tavallinen TV-vastaanotin ja hän voi TV-kanavaa vaihtamalla
valita halutun oskilloskooppiputken näyttön omalle työpisteelle.
En tiedä, menikö asia juuri tuolla tavalla, mutta itse olisin
toteuttanut tuon lennonvalvomon tuolla tavoin silloisella
teknologialla.
Joka tapauksessa itse TV-kuva kuusta tuotiin kuvaputkelle omassa
lähetysformaatista ja sitä kuvattiin tavallisella 525 juovaisella
TV-kameralla (ja Euroopassa vielä konvertoitiin 625 juovaiseksi),
joten ei ihme, että Kuusta saadut kuvat olivat suttuisia Suomessa
katseltaessa.
Paul
Paul Keinanen
<term...@utu.fi> wrote:
> >Qwert< wrote:
>
>> Minulle ohjelman suurin paljastus oli että lennon valvomon monitoririvit olivat todellisuudessa televisioita joissa
>> näytettiin vain kuvia taulukoista. Eli tekniikka oli paljon alkeellisempaa kuin mitä haluttiin esittää.
>
>Jep. Näyttöpäätteet olivat 1960-luvulla varsin kalliita.
>1970-luvullakaan paperipääte ei vielä ollut suuri harvinaisuus.
Ensimmäiset näyttöpäätteet olivat oskilloskooppeja, jota ohjattiin
vektorimuotoisesti X ja Y koordinaattien avulla. Niitähän oli
muistikuvaputkilla tehtyjä malleja, jossa kuva kirjoitettiin hitaasti
ruutuun ja pidettiin näkyvissä apuelektronitykin avulla ja aina kun
halusi mennä seuraavalle sivulle, koko sivy piti pyyhkiä pois
erityisellä jännitepulssilla (yleensä "Page" tai "Clear" näppäimestä).
Josain mallissahan kirjaimen muoto tehtiin erillisen reikämaskin
avulla, jossa oli esim. 64 kappaletta kirjaimen muotoisia rakoja.
Paksu elektronisäde poikkeutettiin yksillä poikkeuskeloilla halutun
kirjaimen lävitse, jolloin elektronisäteen oli kirjaimen muotoinen ja
toisilla poikkeutuskeloilla sitten halutulle riville ja sarakkeelle.
Nämä olivat tietysti hyvin kalliita virityksiä.
Tavanomaiset rasteriskannatut CRT monitorit tulivat järkevän
hintaisiksi (10.000-20.000 mk) joskus 1970 luvun puolivälissä kun
alettiin saamaan 1024 x 1 bittisiä puolijohdemuisteja, jolloin
pärjättiin 7-16 muistipiiriä 1-2 kilotavun sivumuistin säilömiseen ja
64 merkkiä saatiin ahdettua yhteen ROM merkkigeneraattoriin, jonka
nopeus oli riittävä virkistämään kuvaa jokaisen kentän pyyhkäisyn
avulla.
Juuri nuo samat piirit mahdollistivat Teksti--TV:n sysntymisen 1970
luvun jälkipuoliskolla.
Paul
Timo Raunio
> Kun noita kuvaputkia sitten kuvataan tavanomaisella TV-kameralla ja
> moduloidaan RF-kanavalle, silloinhan jokaisen lennonvalvojan edessä
> voi olla tavallinen TV-vastaanotin ja hän voi TV-kanavaa vaihtamalla
> valita halutun oskilloskooppiputken näyttön omalle työpisteelle.
>
> En tiedä, menikö asia juuri tuolla tavalla, mutta itse olisin
> toteuttanut tuon lennonvalvomon tuolla tavoin silloisella
> teknologialla.
Jep. Vierailin 1970-luvun alkupuolella Stanfordin yliopiston
tietojenkäsittelylaboratoriossa ja siellä ylpeänä esittelivät juuri
rf-moduloituun "kaapeli-tv:on" perustuvan näyttöpäätesysteeminsä.
Näppäimistöt oli sitten kytketty eri kaapeleilla keskuskoneeseen. Taisi
olla yksi ensimmäisiä osituskäyttöratkaisuja maailmassa. Kehitystä yllä
kuvattuun oli se, että koneessa oli suoraan rf-modulaattorit joka kanavalle,
joten mitään kameroita ei tarvittu.
Koneeseen sisäänkirjautuminen alkoi valitsemalla monitoriin vapaa kanava,
jonka modulaattoriin näppäimistö sitten loogisesti linkitettiin sopivalla
komennolla. Systeemin haittapuolena oli se, että monitorin kanavaa
vaihtamalla pystyi helposti vakoilemaan, mitä naapuri oli tekemässä.
Oi niitä aikoja... :-)
TR
K.I.
says...
> On Tue, 15 Jan 2008 14:22:51 +0200, K.I.
> <isoko...@hotmail.com.invalid> wrote:
>
> >In article <fmhqif$2hf$1...@epityr.hut.fi>, car...@iki.fi says...
> >> In sfnet.viestinta.tv K.I. <isoko...@hotmail.com.invalid> wrote:
>
> >> > Vuonna 1967 Apollo 7:n jälkeen onnistuminen alkoi olla jo noin
> >> > satavarmaa.
Eli siis vuosi oli 1968. Se Apollo 1:n tulipalo oli vuonna 1967.
> >> Muuten olen aika samoilla linjoilla, mutta tuon Apollo 7:n voisi ehkä
> >> kuitenkin korjata Apollo 8:ksi. Apollo 7 ei tuonut juuri mitään uutta
> >> teknologista saavutusta kuin että oli uuden alustyypin ensimmäinen
> >> miehitetty lento maan kiertoradalla.
> >
> >Mutta se oli enimmäinen miehitetty lento Apollo 1:n kolme astronauttia
> >tappaneen tulipalon jälkeen.
> >
> >Se oli kriittinen siksi, että jos Apollo 7:nkin olisi syystä tai
> >toisesta epäonnistunut jotenkin, niin kuulento ei olisi ehkä enää
> >onnistunut vuosikymmenen loppuun mennessä, koska tutkimukset olivat taas
> >vieneet ties kuinka monta kuukautta.
>
> On syytä muistaa, että Apollo 7 kantorakettina oli Saturn I niminen
> kuminauhaviritelmä, jossa kahdeksan pientä rakettia oli niputettu
> yhteen. Sitä käytettiin Apollo 7 lennon lisäksi miehistökuljetuksiin
> Skylabille.
Kantoraketti joka kykeni nostamaan CM/SM-yhdistelmän painoisen
hyötykuorman kiertoradalle ei ollut mikään kuminauhaviritelmä.
> Kuuta kohti ammutuilla (ja Apollo 9) lennoilla käytettiin kokonaan
> uutta ja paljon suurempaa Saturn V kantorakettia.
Samaa sarjaahan ne olivat. Saturnus1B jota käytettiin Apollo 7:llä, oli
jatkokehitelty versio Saturnus ykkösestä ja sen toinen vaihe oli sama
mitä käytettiin Saturnus 5:n kolmantena vaiheena.
Ja Apollo 7:n lennon aikaanhan Saturnus 5 oli jo tehnyt ensilentonsa.
Paul Keinanen
<isoko...@hotmail.com.invalid> wrote:
>In article <5jppo31t6f2vj2lkm...@4ax.com>, kein...@sci.fi
>says...
>> On syytä muistaa, että Apollo 7 kantorakettina oli Saturn I niminen
>> kuminauhaviritelmä, jossa kahdeksan pientä rakettia oli niputettu
>> yhteen. Sitä käytettiin Apollo 7 lennon lisäksi miehistökuljetuksiin
>> Skylabille.
>
>Kantoraketti joka kykeni nostamaan CM/SM-yhdistelmän painoisen
>hyötykuorman kiertoradalle ei ollut mikään kuminauhaviritelmä.
Saturn I/IB on nimenomaan quick and dirty tyyppinen viritelmä
(kahdeksan Deltaa niputettu yhteen), jota yleensä käytetään
väliaikaisratkaisuna, erityisesti jos seuraava sukupolvi myöhästyy.
Ideanahan on se, että minimoidaan suunnittelukustannukset, mutta
lentokustannukset ovat suuret. Tämähän on ihannetilanne, kun tarvitaan
laite vain muutamaan laukaisuun, mutta pidempää sarjaa ei näin kannata
tehdä.
Joka tapauksessa tällainen ratkaisu on tuoteperhejattelussa aikamoinen
umpikuja.
>> Kuuta kohti ammutuilla (ja Apollo 9) lennoilla käytettiin kokonaan
>> uutta ja paljon suurempaa Saturn V kantorakettia.
>
>Samaa sarjaahan ne olivat. Saturnus1B jota käytettiin Apollo 7:llä, oli
>jatkokehitelty versio Saturnus ykkösestä ja sen toinen vaihe oli sama
>mitä käytettiin Saturnus 5:n kolmantena vaiheena.
Saturn I/IB 1. vaiheena oli kahdeksasta Deltasta kasattu nippu ja
kakkosvaiheessa oli Saturn I tapauksessa (1961) RL-10 moottorilla
varustettu vaihe, kun taas Saturn IB kakkosvaiheena oli S-IVB, jossa
oli paljon tehokkaampi J-2 moottori. Samaa vaihetta sitten käytettiin
Saturn-V kolmantena vaiheena.
Kuulennon onnistumisen kannalta kriittisiä olivat J-2
nestehappi/nestevetymoottorit (S-IVB vaiheessa 1 kpl) ja Saturn V
tapauksessa toisen vaiheen (S-II) viisi J-2 moottoria ja tietysti
valtavat viisi F-1 moottoria kuuraketin S-IC vaiheen
nestehappi/polttoöljymoottoria.
Paul
K.I.
says...
> On Wed, 16 Jan 2008 12:22:02 +0200, K.I.
> <isoko...@hotmail.com.invalid> wrote:
>
> >In article <5jppo31t6f2vj2lkm...@4ax.com>, kein...@sci.fi
> >says...
>
> >> On syytä muistaa, että Apollo 7 kantorakettina oli Saturn I niminen
> >> kuminauhaviritelmä, jossa kahdeksan pientä rakettia oli niputettu
> >> yhteen. Sitä käytettiin Apollo 7 lennon lisäksi miehistökuljetuksiin
> >> Skylabille.
> >
> >Kantoraketti joka kykeni nostamaan CM/SM-yhdistelmän painoisen
> >hyötykuorman kiertoradalle ei ollut mikään kuminauhaviritelmä.
>
> Saturn I/IB on nimenomaan quick and dirty tyyppinen viritelmä
Ja sehän on hyvä strategia jos kerran jo olemassaoleva teknologia
toimii.
> Joka tapauksessa tällainen ratkaisu on tuoteperhejattelussa aikamoinen
> umpikuja.
Miksi?
> >> Kuuta kohti ammutuilla (ja Apollo 9) lennoilla käytettiin kokonaan
> >> uutta ja paljon suurempaa Saturn V kantorakettia.
> >
> >Samaa sarjaahan ne olivat. Saturnus1B jota käytettiin Apollo 7:llä, oli
> >jatkokehitelty versio Saturnus ykkösestä ja sen toinen vaihe oli sama
> >mitä käytettiin Saturnus 5:n kolmantena vaiheena.
>
> Saturn I/IB 1. vaiheena oli kahdeksasta Deltasta kasattu nippu ja
> kakkosvaiheessa oli Saturn I tapauksessa (1961) RL-10 moottorilla
> varustettu vaihe, kun taas Saturn IB kakkosvaiheena oli S-IVB, jossa
> oli paljon tehokkaampi J-2 moottori. Samaa vaihetta sitten käytettiin
> Saturn-V kolmantena vaiheena.
Ja eikös tuo ole erinomaisen pragmaattinen tapa suunnitella
kantoraketti. Yhteisiä palikoita voidaan käyttää erilaisten tarpeiden
vaatimalla tavalla.
Hieman tuon tyyppistä ajatustahan ne DIRECT -tyypitkin ovat koettaneet
ajaa NASA esittämän kahden täysin erilaisen kantoraketin tilalle
tulevien kuulentojen tarpeisiin.
Sampo Smolander
> Mielestäni tässä kannattaa muistaa oletettu (ja usein toteutunut)
> kuolleisuusriski kun (Eurooppa) kartoitti maapallon. Astronautti on
> tietenkin koulutukseltaan paljon arvokkaampi (=kalliimpi) kuin joku
> yleisukko 1500-luvulla.
Ja kannattaa muistaa että 1500-luvulla laivaretkille lähtemällä
sellaisenkin ihmisen, jolla ei kotimaassaan juuri ollut mahdollisuuksia
edetä elämässä, oli mahdollista hankkia omaisuus.