Kunto- tai kosteustarkastus asuntoa ostaessa
S
kuntotarkastus. Jos haluan ennen kauppaa varmistaa, ettei asunnossa ole
esimerkiksi kosteusvaurioita, miten asia käytännössä hoidetaan? Kuka
yleensä maksaa ja tilaa tarkastuksen? Entäpä miten menetellään jos
tarkastuksessa jotain löytyy?
Jos kyse on rivitalo-osakkeesta, minkälainen tutkimus käytännössä
kannattaa teettää? Pelkkä kosteusmittaus vai laajempi kartoitus? Osa
korjauksistahan on kuitenkin taloyhtiön vastuulla, toki noita välttäisi
mielellään vaikkei maksumieheksi joutuisikaan. Entäpä mitä kunto- tai
kosteustutkimukset yleensä maksavat esimerkiksi 60m2 kaksioon?
Kaikki tieto olisi tervetullutta, ei ole asuntokaupasta muutenkaan
mitään kokemusta.
-S-
Esa Hämäläinen
http://www.raksystems.fi/page_view?l=1&p=58&t=1 on yhden ko palveluja
tarjoavan nettisivut. Siitä löytyy myös kaavakkeita, joissa on kuvattu
työn suoritusta, jne.
http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=4196&lan=fi
Kustannusten jaosta kannattaa sopia asunnon myyjän kanssa etukäteen.
Rivitalon tapauksessa taloyhtiön isännöitsijä on paras tiedonlähde
tulossa olevien remonttien suhteen ja kiinteistöstä on todennäköisesti
olemassa valmiina laajempi kuntotutkimus, joka kattaa taloyhtiön
vastuulla olevat kohteet. Tarkista, kuuluuko kosteiden tilojen
vesieristykset taloyhtiön vai osakkaan vastuulle. Joissain yhtiöissä
vastuuta on siirretty osakkaalle, tai ainakin on yritetty siirtää...
MarkoV
"S" <kysy...@kiinnostaa.com.invalid> kirjoitti
viestissä:ajerg.268$Ak2...@read3.inet.fi...
>Osa korjauksistahan on kuitenkin taloyhtiön vastuulla, toki noita välttäisi
Öö, kukas ne rempat maksaa jos ei osakkaat...
Marko
Kare Pietilä
> kuntotarkastus. Jos haluan ennen kauppaa varmistaa, ettei asunnossa ole
> esimerkiksi kosteusvaurioita, miten asia käytännössä hoidetaan? Kuka
> yleensä maksaa ja tilaa tarkastuksen? Entäpä miten menetellään jos
> tarkastuksessa jotain löytyy?
Yksikään myyjä tuskin suostuu kovin yksityiskohtaiseen tarkastuk-
seen, vielä vähemmän osallistumaan sinänsä hyödyttömän tarkastuk-
sen kustannuksiin.
Jos home havaitaan etukäteen (joko niin, että se pursuaa nurkista
tai tehdään sinänsä poikkeuksellinen etukäteistarkastus), niin os-
tat sen "as is" tai jätät ostamatta. Myyjän vastuu liityy siihen,
mikäli kaupan teon jälkeen paljastuu yllätyksiä. Muussa tapauksessa
maksat mitä maksat ja korjaat sitten omalla kustannuksellasi (sikäli
kun asia ei kuulu yhtiön vastuulle).
> Jos kyse on rivitalo-osakkeesta, minkälainen tutkimus käytännössä
> kannattaa teettää? Pelkkä kosteusmittaus vai laajempi kartoitus? Osa
> korjauksistahan on kuitenkin taloyhtiön vastuulla, toki noita välttäisi
> mielellään vaikkei maksumieheksi joutuisikaan. Entäpä mitä kunto- tai
> kosteustutkimukset yleensä maksavat esimerkiksi 60m2 kaksioon?
Pidät silmät ja varsinkin nenän auki ostaessasi. Suurimman osan
homekylppäreistä haistaa jo ulko-ovelta ja/tai näkee mm. saumojen
virheistä (nuhjuinen, murtunut nurkista, tummien pilkkujen peitos-
sa - murtuneen nurkkasauman alla voi silti olla ehjä vesieriste,
edellyttäen, että nurkat on vahvistettu asianmukaisesti). Jos kylp-
päri on siisti, hajuton (ei homeen tai ylenpalttisen raikasteiden
hajua) ja pölytön (ei pidetty kuivana kuukausikaupalla), niin se
on yleensä terve. Ellei ole, niin homevaurio todella tulee yllä-
tyksenä ja on yleensä ainakin osittain myyjän vastuulla.
> Kaikki tieto olisi tervetullutta, ei ole asuntokaupasta muutenkaan
> mitään kokemusta.
Ole hyvä.
--
Bh-wrr.
jp
@read3.inet.fi:
> Olen etsiskelemässä rivitaloasuntoa ja mieleeni ponnahti asia nimeltä
> kuntotarkastus. Jos haluan ennen kauppaa varmistaa, ettei asunnossa ole
> esimerkiksi kosteusvaurioita, miten asia käytännössä hoidetaan? Kuka
> yleensä maksaa ja tilaa tarkastuksen? Entäpä miten menetellään jos
> tarkastuksessa jotain löytyy?
>
> Jos kyse on rivitalo-osakkeesta, minkälainen tutkimus käytännössä
> kannattaa teettää? Pelkkä kosteusmittaus vai laajempi kartoitus? Osa
> korjauksistahan on kuitenkin taloyhtiön vastuulla, toki noita välttäisi
> mielellään vaikkei maksumieheksi joutuisikaan. Entäpä mitä kunto- tai
> kosteustutkimukset yleensä maksavat esimerkiksi 60m2 kaksioon?
Yhden rivarin myynnin kokemuksella: hankin yksityisen kosteusmittaajan vai
pitäisikö sanoa "kosteusmittaajan". Sovimme ostajan kanssa että olemme
molemmat paikalla mittaushetkellä ja maksamme käteisellä puoliksi. Summa
oli kovin kohtuullinen. Tulos tyydytti ostajaa ja myyjää.
Vaativa ostaja olisi toki voinut vaatia laajempaa ja pätevämpää, ja vain
myyjän maksamaa mittausta.
Roy Björkstrand
> Olen etsiskelemässä rivitaloasuntoa ja mieleeni ponnahti asia nimeltä
> kuntotarkastus. Jos haluan ennen kauppaa varmistaa, ettei asunnossa ole
> esimerkiksi kosteusvaurioita, miten asia käytännössä hoidetaan? Kuka
> yleensä maksaa ja tilaa tarkastuksen? Entäpä miten menetellään jos
> tarkastuksessa jotain löytyy?
Eräässä kuulemassani tapauksessa kulut taisi mennä puoliksi - tosin
otanta on niin pieni ettei tästä trendiä voi vetää. Muistelen kuulleeni
vielä sellaisia, että jos selkeää vikaa löytyy ja kauppa tämän takia
peruuntuu niin kulut myyjälle. Itse myyjänä en antaisi ostajan tilata
kumminkaiman pätevöitynyttä kuntotarkastajaa. Esim. tinkimismielessä
tuttavan toimesta sävytetty tutkimuspaperi ei kuulosta myyjän kädessä
hyvältä vaikka mitään ei löytyisikään. Esim. meillä on kahdessa
kylppärissä käynyt tällainen tarkastaja joka on kirjannut: "havaittu
kohonneita arvoja - suositellaan tutkimuksia ja korjauksia". Molemmissa
tapauksissa syvämittauksessa todettu paikat ruutikuiviksi.
Lisäisin vielä että tuo toinen tapaus oli oikeasti kummallinen (eli
kenties vedätysyritys - "kauppa oli valmis" mutta hintaa yritettiin
saada alas mittausraportilla). Mittamies löysi "kosteutta" - vaikka
kämppä oli ollut ulkomaankomennuksen takia 2kk tyhjänä, lattiassa on
käyttövesikiertoinen lämmitys (=koko ajan päällä ja tehokas verrattuna
sähkölämmitykseen) ja pari viikkoa mittausten jälkeen pinta &
syvämittaus näytti ruutikuivaa samoin kuin pintamittaus vielä 5 vuoden
kuluttua...
> Jos kyse on rivitalo-osakkeesta, minkälainen tutkimus käytännössä
> kannattaa teettää? Pelkkä kosteusmittaus vai laajempi kartoitus? Osa
> korjauksistahan on kuitenkin taloyhtiön vastuulla, toki noita välttäisi
> mielellään vaikkei maksumieheksi joutuisikaan. Entäpä mitä kunto- tai
> kosteustutkimukset yleensä maksavat esimerkiksi 60m2 kaksioon?
Osuit ytimeen. Ostettavalla kylppärikunnolla ei ole kovin suurta
merkitystä sillä ostajalle tulee "osavastuu" kaikista kylppäreistä ja
muistakin "rakenteista". Esim. on mahdollista että ostat sen asunnon
jossa on se ainoa ehjä vesieriste - vuoden parin päästä pääsee
makselemaan muiden asuntojen vesivahinkojen korjaamista ja oma voi vielä
jäädä "alkuperäisharmaaksi".
Ostajan tulisikin kiinnittää selkeästi enemmän huomiota yhtiöön ja sen
yleiskuntoon, huoneiston "kehityspotentiaaliin" (sijainnit,
remonttimahdollisuudet, pohja etc.) niiden makkarin "ihanien" tapettien
sijaan (yritä nyt sitten saada tämä hameväen päähän).
OT: Omassa yhtiössäni tein 22-asunnon amatäärikosteusmittaukset että
olisi jonkintasoinen tieto millaista korjaustarvetta kokonaisuudessa on
tulossa. Tuon kartoituksen mukaan tehtiin sitten etenemissuunnitelma,
joka voidaan antaa tiedoksi uusille osakkaille, jossa pääsääntönä on
kannustaminen (yhtiö maksaa vesieristyksen, korjausvastiketta kerätään)
kunnostuksiin ensisijaisesti osakkaiden vaihtuessa (koska ei löytynyt
mitään hälyyttävää ja näin minimoidaan asumishaitta sekä ehkäistään
myyjän ja ostajan mahdollisia riitoja "kosteuksista"). Lisäksi jos
seurannassa alkaa löytymään kohonneita arvoja niin nämä tietty
priorisoidaan ja se mikä korjauskassaan jää yli niin käytetään
jonotusperiaatteella vapaaehtoisesti suoritettaviin päivityksiin.
Elinkaarethan tässä hajaantuvat mutta niin ne hajaantuu muutenkin.
Roy
Jerri
> Olen etsiskelemässä rivitaloasuntoa ja mieleeni ponnahti asia nimeltä
> kuntotarkastus.
>
> mitään kokemusta.
>
> -S-
Hei,
sen enempää puuttumatta - niin pari kommenttia oman kokemuksen pohjalta.
(Vanhempieni omakotitalomyynti)
* Kun tilaat tarkastuksn niin ole paikalla ja kato ettää ottaa
riittävästi pinta- & rakennekosteusmittauksisa. (Pakettihintaan kuuluu X
kpl) - ota maksua vastaan lisää jos tarvetta näyttää olevan. Voit jopa
ottaa labrassakin analysoitaviakin näytteitä. Perus labra-analyysi on
alle 100eur/kpl. (Ainaskin ostajat näin kertoivat omista
näyteanalyysesistään)
* Tarkastaja saattaa haluta tehdä pari kurkistustreikää - loppujen
lopuksi ei ole paha juttu ja kannatan. (Jos ostaja kieltäytyy kirjaa
jokainen kieltäytyminen erikseen - voi katos olla nihkeä OH:ssa reikään,
mutta teknisessä tilassa sallia)
* Kun saat raportin ota ulkopuolinen ammattilainen lukemaan se raportti
kuititta. Kyse on ammattilaisen kirjoittamasta raportista jossa on
ammattikieltä. Tarkastaja kun ei voi sanoa kaikkea selkokielellä.
(Esim. tarkastaja sanoisi olevan vian A - tarkastus ettei vikaaa
olekkaan tulisi sitten maksamaan N euroa. Arvaa kuka korvaa ettei
sanottua vikaa ollutkaan?) Joten asiat sanotaan hivenen
tulkinnanvaraisesti. Täten ota joku ammattilainen (esim. remppamies
monen vuoden kokoemuksella) ja annan hänen lukea ja kertoa sanallisesti
mitä ongelmia, uhkia & mahdollsisa piileviä vaurioita siinä raportissa
lukee. (Kato myös että vastapuolikin sitten ymmärtää edes
perusluontoisesti saman tilanteen.)
* Mikäli vieläkin epäilet (tai olet herkkä homeelle, esim. astaamtikko
yms.) niin yksi helppo testi on ilmanimurointitesti. Purkki laitetaan
taloon muutamamski päiväksi - imee itseensä talossa olevia mikrobeja -
sitten labraan analyysiin. (Testi ei riko rakenteita ja antaa kuvaa
ilmanlaadusta.) Hintaakin vain muutama satku.
* Lopuksi kirjaa kauppakirjaan kaikki kohdat joissa tahdot jotain
rajauksia/lisävaateita (myyjälle tämä erityisen tärkeätä) ja laita
liitteeksi kyseinen raportti.
Siperia opetti meidän tapauksessa
Jerri
roskap...@hotmail.com
S kirjoitti:
maksaja riippuu siitä kuka tarkastuksen tilaa, eli tilaaja
viimekädessä maksaa. Myyjä kyllä hankkii tarkastuksen, jos haluaa
myydä ja kauppa siitä kiinni. Näin ainakin meillä. Riippuu aivan
siitä kuinka kovasti myyjä haluaa asunnosta päästä eroon ja kuinka
kovasti asuntoon on tunkua. Toinen asia sitten on, onko ko paperista
mitään apua.
JTs
"Jerri" <jerri...@ikiPOISTA.fi.invalid> kirjoitti
viestissä:j_org.66$8h3...@read3.inet.fi...
>S wrote:
>> Olen etsiskelemässä rivitaloasuntoa ja mieleeni ponnahti
>> asia nimeltä kuntotarkastus. Kaikki tieto olisi
>> tervetullutta, ei ole asuntokaupasta muutenkaan mitään
>> kokemusta.
>>
>> -S-
>
> Hei,
> sen enempää puuttumatta - niin pari kommenttia oman
> kokemuksen pohjalta. (Vanhempieni omakotitalomyynti)
>
> * Kun tilaat tarkastuksn niin ole paikalla ja kato ettää
> ottaa riittävästi pinta- & rakennekosteusmittauksisa.
> (Pakettihintaan kuuluu X kpl) - ota maksua vastaan lisää
> jos tarvetta näyttää olevan. Voit jopa ottaa labrassakin
> analysoitaviakin näytteitä. Perus labra-analyysi on alle
> 100eur/kpl. (Ainaskin ostajat näin kertoivat omista
> näyteanalyysesistään)
>
Pintakosteusmittauksista ei ole ns. kosteissa tiloissa
(kph:t, saunat jne.) juuri iloa, koska pintakosteusmittarin
näyttämän tulkitseminen on aika arpapeliä
ammattilaisellekin. Jos esim. suihkua on vähänkään
lähiaikoina (muutaman päivän sisällä) käytetty, saadaan
melko varmasti tuloksia, että kylppärin lattiassa on
kosteutta. Varsinkin jos ei ole lattialämmitystä, tai se ei
ole ollut päällä. Laattasaumat eivät pidä vettä, joten
kosteutta on ihan normaalisti laattojen alla, ilman että
mitään vikaa tarvitsee olla. Sitä varten vesieristys on
olemassa.
Pintaa rikkovat tutkimukset ovat asia erikseen, mutta usein
kiusallinen juttu. Kukapa haluaa, että kotiaan tulee joku
rei'ittämään, varsinkin jos kyse on esim. laatoitetuista
tiloista, joiden paikkaaminen ei ihan pensselillä onnistu.
Monesti mittausreiän voi tehdä viereisen huonetilan
puolelta, mutta sekään ei aina onnistu, joten vaihtoehdoksi
jää monissa tapauksissa näkyvien ja vaikeasti korjattavien
pintojen rikkominen.
> * Tarkastaja saattaa haluta tehdä pari kurkistustreikää -
> loppujen lopuksi ei ole paha juttu ja kannatan. (Jos
> ostaja kieltäytyy kirjaa jokainen kieltäytyminen
> erikseen - voi katos olla nihkeä OH:ssa reikään, mutta
> teknisessä tilassa sallia)
>
Tähän probleemaan jo yllä viittasinkin.
> * Kun saat raportin ota ulkopuolinen ammattilainen
> lukemaan se raportti kuititta. Kyse on ammattilaisen
> kirjoittamasta raportista jossa on ammattikieltä.
> Tarkastaja kun ei voi sanoa kaikkea selkokielellä.
Tavanomaisen asuinhuoneiston tai asuinkiinteistön
kuntotutkimusraportti on kyllä mahdollista kirjoittaa niin,
että sen tulkitsemiseen ei tarvita enää ulkopuolista
ammattilaista. Sitä varten ne assuntokauppaa varten tehdyt
tutkimukset ja raportit ovat, että maallikot pystyvät niitä
hyödyntämään päätöksenteossaan. Jos raportista ei saa selkoa
ilman tekniikan tohtoria, on maksanut huonosta palvelusta.
Lisäksi toteaisin, että läheskään kaikilla ei ole
mahdollista saada käyttöönsä ammattilaista, joka tekisi
mainitsemaasi "suomennosta" ilman kuittia. Käytännössä ko.
ammattilaisen pitäisi olla joku tuttu, joka auttaa
hyväntahdon eleenä. Jos tuntematon rakennusalan
"ammattilainen suostuu" jonkinlaisiin palveluihin ilman
kuittia, voi hänen ammattietiikkansa ja jopa ammattitaitonsa
monessa tapauksessa kyseenalaistaa.
> (Esim. tarkastaja sanoisi olevan vian A - tarkastus ettei
> vikaaa olekkaan tulisi sitten maksamaan N euroa. Arvaa
> kuka korvaa ettei sanottua vikaa ollutkaan?) Joten asiat
> sanotaan hivenen tulkinnanvaraisesti. Täten ota joku
> ammattilainen (esim. remppamies monen vuoden
> kokoemuksella) ja annan hänen lukea ja kertoa sanallisesti
> mitä ongelmia, uhkia & mahdollsisa piileviä vaurioita
> siinä raportissa lukee. (Kato myös että vastapuolikin
> sitten ymmärtää edes perusluontoisesti saman tilanteen.)
>
Nykyään kuntokartoituksia ja -tutkimuksia tekevien
yritysten sopimuksissa on lähes poikkeuksetta lause, joka
vapauttaa firman kaikesta vastuusta, mitä tulee heidän
tekemäänsä raporttiin. Siinä mielessä heillä ei ole juuri
tarvetta peitellä asioita tai kaunistella niitä. Tuo
vastuuvapausasia on hyvin ymmärrettävä, koska esim. jonkun
vanhan omakotitalon kunnon selvitäminen täysin aukottomasti
on kohtuullisen vaativaa, eikä sitä normaalein
tarkastutaksoin pysty tekemään. Tilanne on kuitenkin se,
että rakennukseen voi olla tehty lukuisia muutoksia sen
elinkaaren aikana, joita ei ole välttämättä mitenkään
dokumentoitu. Talo on voitu alunperinkin toteuttaa
suunnitelmien vastaisesti. Tutkimusreikiä ja rakenteiden
avaamisia pitäisi tehdä todella paljon ja aikaa kuluisi
runsaasti. Ei siis ihme, että normaalitaksoilla kukaan
ulkopuolinen ei halua ottaa vastuuta siitä, että hänen
raporttinsa olisi 100% oikein.
Jonkun "remppamiehen" kykyyn tulkita tutkimusraporttia tai
arvioida rakennuksen teknistä kuntoa suhtautuisin hyvin
suurella varauksella. Suomessa on lukuisa määrä kirvesmiehiä
ja muita rakennusmiehiä, joilla ei monilla ole mitään
käsitystä rakennusfysiikasta ja siitä, mitä vaaditaan esim.
kosteus- ja lämpöteknisesti toimivan rakennuksen
toteuttamiseen. Eikä tarvitsekaan olla. Sitä varten nykyään
juuri vaaditaan korkeampien tutkintojen suorittamista
suunnittelijoilta ja työmaiden työnjohdoltakin. Tekijälle
riittää, että osaa lukea piirustuksia ja tekee niiden
mukaan. Toki jonkun pitää valvoa, että niin myös tapahtuu ja
olla itsekin rehellinen ja huolellinen työssään.
En silti tarkoita, etteikö joku valistunut kirvesmies voi
tietää paljonkin ko. asioista, mutta siitä ei ole mitään
takeita. Ei silti, kyllä rakennusinsinöörilläkin (tai
vaikkapa DI:llä) voi olla puutteita perustiedoissaan. Ei
rakentaminen ole niin helppoa, kuin useimmat maallikot
kuvittelevat. Siitä harhaluulosta on mm. moni
hartiapankkirakentaja saanut jälkeenpäin karvaasti kärsiä,
mm. juuri myyjän vastuun muodossa kun on myynyt itse
tekemäänsä sutta luullen tehneensä hyvän talon.
> * Mikäli vieläkin epäilet (tai olet herkkä homeelle, esim.
> astaamtikko yms.) niin yksi helppo testi on
> ilmanimurointitesti. Purkki laitetaan taloon muutamamski
> päiväksi - imee itseensä talossa olevia mikrobeja -
> sitten labraan analyysiin. (Testi ei riko rakenteita ja
> antaa kuvaa ilmanlaadusta.) Hintaakin vain muutama satku.
>
Tuo testi antaa vain jotain suuntaa, eikä ole käsittääkseni
käyttökelpoinen kuin talviaikana, kun ulkoilmasta ei tule
mikrobeja niin paljoa. Lisäksi olen kuullut tapauksista,
joissa kotona tehty sisäilman homeitiömittaus on indikoinut
homeongelmasta asunnossa, vaikka loppujen lopuksi homeitiöt
olivatkin kulkeutuneet vaatteissa työpaikalta.
En asuntokaupan yhteydessä rahojani tuohon testiin
haaskaisi.
> * Lopuksi kirjaa kauppakirjaan kaikki kohdat joissa tahdot
> jotain rajauksia/lisävaateita (myyjälle tämä erityisen
> tärkeätä) ja laita liitteeksi kyseinen raportti.
>
Suomessa ostajan asema on hyvin turvattu lainsäädännöllä.
Siten myyjä ei voi rajoituksetta asettaa kauppakirjaan
ostajan asemaa heikentäviä ehtoja, jos ne ovat ristiriidassa
voimassa olevien lakien kanssa.
Myyjän on lähes poikkeuksetta asennoiduttava siten, että
korvausvastuu on olemassa, vaikka mitä raportteja teettäisi
ja miten yrittäisi kauppakirjassa kiemurrella. Niin se vain
on.
Kuriositeettina mainittakoon, että nykyään on tarjolla esim.
erään kuntokartoituksia ja -tutkimuksia tekevän yrityksen
kautta (arvatenkin kallis) vakuutus, jolla myyjä voi
pienentää omaa vastuutaan. Näiden kohdalla kannattaa
kuitenkin muistaa, että kyse on bisneksestä ja siten
vakuutuksessa voi olla hyvinkin erikoisia ehtoja ja
rajoituksia, joilla pienennetään vakuutusyhtiön riskiä ja
kaadetaan vastuuta kaikesta huolimatta edelleen myyjälle.
Ostaja on kohtuullisen turvassa, kunhan muistaa kauppaa
tehdessään olla huolellinen asuntoa tai kiinteistöä
päällisin puolin tarkastaessaan. Ostajan ei oleteta pystyvän
arviomaan sitä, mikä on tilanne pintamateriaalien alla tai
että onko rakennus tai asunto tehty hyvän rakennustavan ja
rakennusaikana voimassa olleiden määräysten ja normien
mukaisesti.
Tuskin kukaan tahallaan ostaa kelvotonta asuntoa vain
voidakseen päästä lypsämään myyjää, niin iso vaiva ja harmi
siitä joka tapauksessa seuraa, vaikka hyvityksiä saisikin.
>
> Siperia opetti meidän tapauksessa
Valitettavasti kaikki asunto- ja kiinteistökaupat eivät aina
mene kivuttomasti.
-JTs
> Jerri
Jerri
> "Jerri" <jerri...@ikiPOISTA.fi.invalid> kirjoitti
> viestissä:j_org.66$8h3...@read3.inet.fi...
>> lukemaan se raportti kuititta. Kyse on ammattilaisen
>> kirjoittamasta raportista jossa on ammattikieltä.
>> Tarkastaja kun ei voi sanoa kaikkea selkokielellä.
>
> Tavanomaisen asuinhuoneiston tai asuinkiinteistön
> kuntotutkimusraportti on kyllä mahdollista kirjoittaa niin,
> että sen tulkitsemiseen ei tarvita enää ulkopuolista
> ammattilaista. Sitä varten ne assuntokauppaa varten tehdyt
> tutkimukset ja raportit ovat, että maallikot pystyvät niitä
> hyödyntämään päätöksenteossaan. Jos raportista ei saa selkoa
> ilman tekniikan tohtoria, on maksanut huonosta palvelusta.
> Lisäksi toteaisin, että läheskään kaikilla ei ole
> mahdollista saada käyttöönsä ammattilaista, joka tekisi
> mainitsemaasi "suomennosta" ilman kuittia. Käytännössä ko.
> ammattilaisen pitäisi olla joku tuttu, joka auttaa
> hyväntahdon eleenä. Jos tuntematon rakennusalan
> "ammattilainen suostuu" jonkinlaisiin palveluihin ilman
> kuittia, voi hänen ammattietiikkansa ja jopa ammattitaitonsa
> monessa tapauksessa kyseenalaistaa.
No sitten voi toki kyseenalalistaa koko systeemin. Meillä oli käytössä
firma (jääköön nimi mainitsematta) joka oli osallistunut standardin
kehittämiseen. (Pitäisi olla maineltakin moitteeton) Kun epäselvyydet
alkoivat, oli tarkastajan ainut intressi suojata itseään.
Meillä oli sitten tuttu jolle näytimme raportin riitelyn alettua ja
kyllä siellä oli kaikki mahdolliset (=todelliset) ongelmat mainittu
(omakotitalo rakennettu ennen 1970), mutta ne oli kapulakielellä. Myyjä
eikä ostaja osannut tulkita tuota rapoirttia myynnin yhteysdessä.
(juristimme, myöskin alan "pioneerifirma", sanoi oikeudessa tulevan
tilanteen jossa jouduttaisiin sitten ottamaan kantaa miten hyvin
rapottia oli ymmärretty molemmin puolin. Eli tulkki tarvitaan.)
>> * Lopuksi kirjaa kauppakirjaan kaikki kohdat joissa tahdot
>> jotain rajauksia/lisävaateita (myyjälle tämä erityisen
>> tärkeätä) ja laita liitteeksi kyseinen raportti.
>
> Suomessa ostajan asema on hyvin turvattu lainsäädännöllä.
Sanotaan näin että ehkäpä turhankin hyvin.
Ostajan omaa historiaa kun ei pahemmin oteta huomioon.
> Siten myyjä ei voi rajoituksetta asettaa kauppakirjaan
> ostajan asemaa heikentäviä ehtoja, jos ne ovat ristiriidassa
> voimassa olevien lakien kanssa.
Ei toki, mutta jos on näkyvä vaurio joka on mainittu kauppakirjassa on
ostajan aika vaikeata vedota siihen jälkeenpäin, vai?
Sama asia voi tomia myös toistepäin - jos ostaja epäilee jotain mitä ei
voida ennen kauppaa tarkistaa voi siitäkin laittaa lauseen
kauppakirjaan. (Sen opin että parempi huolehtia että kaikki on mainittu
kauppakirjassa mahdollisimman yksityiskohtaisesti.)
> Myyjän on lähes poikkeuksetta asennoiduttava siten, että
> korvausvastuu on olemassa, vaikka mitä raportteja teettäisi
> ja miten yrittäisi kauppakirjassa kiemurrella. Niin se vain
> on.
Toki - aina voi olla jotain. Mutta kyllä myyjällikin on oikeuksia, vai...?
(yksi kiertotapaus lopussa...)
> Ostaja on kohtuullisen turvassa, kunhan muistaa kauppaa
> tehdessään olla huolellinen asuntoa tai kiinteistöä
> päällisin puolin tarkastaessaan. Ostajan ei oleteta pystyvän
> arviomaan sitä, mikä on tilanne pintamateriaalien alla tai
> että onko rakennus tai asunto tehty hyvän rakennustavan ja
> rakennusaikana voimassa olleiden määräysten ja normien
> mukaisesti.
> Tuskin kukaan tahallaan ostaa kelvotonta asuntoa vain
> voidakseen päästä lypsämään myyjää, niin iso vaiva ja harmi
> siitä joka tapauksessa seuraa, vaikka hyvityksiä saisikin.
No meidän tapauksessa - enpä olisi kovin varma.
Paha astaamtikkoperhe jolla vastaavia huonoja kokemuksia entuudestaan -
ostaa vanhan (ennen 1970 rakennetun) peruskorjaamattoman omakotitalon.
Nyt sitten perheen isäntä tekee työtä talon kimpussa, oman työn ohella.
(Jotkut tykkää tehdä töitä vapaa-ajallaan - ei en tiedä ostajan
mieltymyksistä)
Valitettavasti meitä on joka lähtöön, joten ei kannata sokeasti luottaa.
Mainittakoon vielä:
Vanhempani kun alunperin möivät halvalla (voin tarvittaessa osoittaa
kauppahinnan olleen selkeästi halpa jopa alueellansakin, joka on samalla
aikakaudella rakennettu). Btw. hinnalla ei muuten ollut paljoa
merkitystä sovinnönetsinnässä - suurempi merkitys oli sillä miten paljon
hintaa oli tiputettu ensipyynnöstä. (Eli ostatko % vai eur?)
(Muutenkin lukemani "oikusoppineidenkin" kirjat painottivat
hinnanalennusta useampaankin kertaan, kun taas melkein jättivät kokonaan
mainitsematta hinnan merkitystä)
Eläkkeellä olevat ikääntyneet vanhempani olivat yli ½v piinassa (sai
terveyttäkin epäillä) - kun taas asian käsittelyssä kävi ilmi että
ostajilla oli kokemusta entuudestaan hometaloista. (arvaas kuka teki
kauppakirjankin tässä yksityishenkilöiden välisessä kaupassakin...)
No sopu tehtiin ilman tuomioistuinta, mutta kalliksi kävi.
(Nyt vanhempieni ei tarvitse enää miettiä asiaa - oletettavasti asia
jonka varaan ostajatkin laskivat)
Vahingosta viisastunut:
Jerri
PS. Sanoit ettei ostaja voi rajata vastuuta.
Mitens on kuulin tapauksesta jossa vanha ns. rintamamiestalo oli myyty
niin että myytin tontti. Kauppakirjan sivulauseessa oli sitten maininta
että tontilla olevat rakennukset siirtyvät tontin mukana arvottomina.
Joten näinhän ostaja voisi sitten esittää vaateita vaan tonttiin ei
rakennuksiin, vai? (Katos vaikka asunnossa ongelmia, mitens annat
alennusta 0eur ostoksesta?)
JTs
"Jerri" <jerri...@ikiPOISTA.fi.invalid> kirjoitti
viestissä:4Ewrg.191$8h3...@read3.inet.fi...
KuntoKARTOITUKSET voikin toki hyvin pintapuolisina, suppeina
ja ympäripyöreinä kyseenalaistaa, varsinkin kun niitä voi
tehdäkin melkein kuka tahansa. Itse suhtaudun hyvin
kriittisesti niiden tuomaan hyötyyn. Erikseen ovat sitten
kuntoTUTKIMUKSET, jos sellainen on hyvämaineisen firman
koulutettu henkilö tehnyt. Mutta niissä hinta onkin aivan
jotain muuta ja harvoin sellaisia yksityiset juuri
teettävät.
> Meillä oli sitten tuttu jolle näytimme raportin riitelyn
> alettua ja kyllä siellä oli kaikki mahdolliset
> (=todelliset) ongelmat mainittu (omakotitalo rakennettu
> ennen 1970), mutta ne oli kapulakielellä. Myyjä eikä
> ostaja osannut tulkita tuota rapoirttia myynnin
> yhteysdessä. (juristimme, myöskin alan "pioneerifirma",
> sanoi oikeudessa tulevan tilanteen jossa jouduttaisiin
> sitten ottamaan kantaa miten hyvin rapottia oli ymmärretty
> molemmin puolin. Eli tulkki tarvitaan.)
>
Tuon ikäisestä talosta voi tehdä helposti raportin, jossa on
pitkä listä MAHDOLLISIA ongelmia. Se, että ovato ne myös
kaikki todellisia, on toinen juttu, eikä ole todettavissa
pintapuolisella katselmuksella. On selvä, että
kuntotarkastaja sellaisen "varoituslistan" antaa, koska
70-luvun peruskorjaamattomassa omakotitalossa voi olla mitä
tahansa yllätyksiä, vaikka kaikki näyttäisi päällepäin
kohtuullisen siedettävältä.
>>> * Lopuksi kirjaa kauppakirjaan kaikki kohdat joissa
>>> tahdot jotain rajauksia/lisävaateita (myyjälle tämä
>>> erityisen tärkeätä) ja laita liitteeksi kyseinen
>>> raportti.
>>
>> Suomessa ostajan asema on hyvin turvattu lainsäädännöllä.
>
> Sanotaan näin että ehkäpä turhankin hyvin.
> Ostajan omaa historiaa kun ei pahemmin oteta huomioon.
>
Ostajan historiaa on aika mahdoton huomioida. Myyjällä on
toki oikeus olla myymättä (jos ei ole ehtinyt tarjousta
hyväksyä), mutta myyntitilanteessa voi olla mahdotn
selvittää, onko ostaja mahdollisesti hankkimassa itselleen
tieten tahtoen vaikeuksia. Joka tapauksessa ostajalla on
taustastaan riippumatta sama lain suoma turva. Ei sillä ole
merkitystä, onko mahdollisesti muuttamassa hometalosta
toiseen.
>> Siten myyjä ei voi rajoituksetta asettaa kauppakirjaan
>> ostajan asemaa heikentäviä ehtoja, jos ne ovat
>> ristiriidassa voimassa olevien lakien kanssa.
>
> Ei toki, mutta jos on näkyvä vaurio joka on mainittu
> kauppakirjassa on ostajan aika vaikeata vedota siihen
> jälkeenpäin, vai?
>
Tietyin edellytyksin tuollaisia ehtoja voi toki laittaa,
mutta jos vaurio on selvästi näkyvä asuntoon tutustuttaessa
ja maallikonkin ymmärrettävissä (näkyviä kosteusvaurioita
tms.), olisi ostajan pitänyt joka tapauksessa ne kohtuudella
havaita, joten tuollaisessa tilanteessa myyjän vastuu
tietyllä tavalla pienenee muutenkin. Sellaisessa tapauksessa
ostajan on hankalampi reklamoida jälkeenpäin, koska vaurio
on ollut nähtävissä jo ennen kauppaa.
Jos myyjä tietää rakennuksessa olevan piileviä vaurioita tai
virheitä, on niistä toki syytä mainita, jolloin vastuutaan
pystyy vähentämään.
Sen sijaan kauppakirjaan on myyjän turha laittaa esim. ehtoa
"myyjä ei vastaa mistään rakennuksessa mahdollisesti
olevista piilevistä vaurioista tai rakennusvirheistä", koska
tuollainen tai tuon tyyppinen "yleispätevä" ehto on lakien
vastaisena mitätön. Muutenhan sellaisen laittaisivat kaikki
rakennusliikkeetkin myydessään uusia asuntoja. Eipä
tarvitsisi ikinä tehdä takuukorjauksia...
> Sama asia voi tomia myös toistepäin - jos ostaja epäilee
> jotain mitä ei voida ennen kauppaa tarkistaa voi siitäkin
> laittaa lauseen kauppakirjaan. (Sen opin että parempi
> huolehtia että kaikki on mainittu kauppakirjassa
> mahdollisimman yksityiskohtaisesti.)
>
Kuten sanottua, ostajalla on joka tapauksessa huomattava
suoja sellaisten virheiden varalta, jotka eivät ole ennen
kaupantekoa kohtuudella havaittavissa, luki kauppakirjassa
melkein mitä tahansa.
>
>> Myyjän on lähes poikkeuksetta asennoiduttava siten, että
>> korvausvastuu on olemassa, vaikka mitä raportteja
>> teettäisi ja miten yrittäisi kauppakirjassa kiemurrella.
>> Niin se vain on.
>
> Toki - aina voi olla jotain. Mutta kyllä myyjällikin on
> oikeuksia, vai...?
>
On tietenkin, Suomen lakia tavaamalla kyllä selviävät
myyjänkin oikeudet. Ne vain ovat tietyssä mielessä
huomattavasti suppeammat kuin ostajan. Tai sanotaan niin
päin, että myyjän vastuu on suurempi. Filosofoimatta nyt sen
kummemmin kyseisten lakien hengestä totean, että hyvä näin
joka tapauksessa.
>
> (yksi kiertotapaus lopussa...)
>
>> Ostaja on kohtuullisen turvassa, kunhan muistaa kauppaa
>> tehdessään olla huolellinen asuntoa tai kiinteistöä
>> päällisin puolin tarkastaessaan. Ostajan ei oleteta
>> pystyvän arviomaan sitä, mikä on tilanne
>> pintamateriaalien alla tai että onko rakennus tai asunto
>> tehty hyvän rakennustavan ja rakennusaikana voimassa
>> olleiden määräysten ja normien mukaisesti.
>> Tuskin kukaan tahallaan ostaa kelvotonta asuntoa vain
>> voidakseen päästä lypsämään myyjää, niin iso vaiva ja
>> harmi siitä joka tapauksessa seuraa, vaikka hyvityksiä
>> saisikin.
>
> No meidän tapauksessa - enpä olisi kovin varma.
> Paha astaamtikkoperhe jolla vastaavia huonoja kokemuksia
> entuudestaan - ostaa vanhan (ennen 1970 rakennetun)
> peruskorjaamattoman omakotitalon.
> Nyt sitten perheen isäntä tekee työtä talon kimpussa, oman
> työn ohella.
> (Jotkut tykkää tehdä töitä vapaa-ajallaan - ei en tiedä
> ostajan mieltymyksistä)
>
No tuossa tapauksessa kyllä kieltämättä vaikuttaa siltä,
että kyseinen perhe on kaivanut verta nenästään hankkimalla
talon, joka on potentiaalinen ongelmakohde. Etenkin jos on
aikaisempia kokemuksia ja sairauksia valmiiksi. Siitä
huolimatta heillä on nuo lain turvaamat oikeudet, kuten
ilmeisesti jouduitte karvaasti kokemaan. Se ei ehkä tunnu
oikeudenmukaiselta, mutta kylläkin mukavalta siinä
tilanteessa, kun tekee itse asunto- tai kiinteistökauppaa.
>
> Mainittakoon vielä:
> Vanhempani kun alunperin möivät halvalla (voin
> tarvittaessa osoittaa kauppahinnan olleen selkeästi halpa
> jopa alueellansakin, joka on samalla aikakaudella
> rakennettu). Btw. hinnalla ei muuten ollut paljoa
> merkitystä sovinnönetsinnässä - suurempi merkitys oli
> sillä miten paljon hintaa oli tiputettu ensipyynnöstä.
> (Eli ostatko % vai eur?)
> (Muutenkin lukemani "oikusoppineidenkin" kirjat
> painottivat hinnanalennusta useampaankin kertaan, kun taas
> melkein jättivät kokonaan mainitsematta hinnan merkitystä)
>
Tähän en ota kantaa. Se miten asioita oikeudessa vatvotaan
on aina vähintäänkin mielenkiintoista.
> Eläkkeellä olevat ikääntyneet vanhempani olivat yli ½v
> piinassa (sai terveyttäkin epäillä) - kun taas asian
> käsittelyssä kävi ilmi että ostajilla oli kokemusta
> entuudestaan hometaloista. (arvaas kuka teki
> kauppakirjankin tässä yksityishenkilöiden välisessä
> kaupassakin...)
>
On valitettavaa että vanhempasi joutuivat ahdinkoon asiassa.
En missään nimessä ole väittänyt, enkä väitä edelleenkään,
että he olisivat tietoisesti pyrkineet ostajaa
harhauttamaan. Eivät vain valitettavasti tunteneet
riittävästi vastuutaan ja lakien ostajalle suomaa turvaa.
Arvaan, että kauppakirjan teki ostajaa edustanut lakimies.
Se on hyvin tavallista ja ehkäpä suositeltavaakin, kun kyse
on yksityishenkilöiden välisestä kaupasta, enkä pidä sitä
mitenkään ihmeellisenä tai viitteenä kieroilusta.
Jälkiviisaana voisi todeta, että vanhempiesi olisi myös ehkä
kannattanut käyttää omaa lakimiestä kaupanteon yhteydessä.
>
> Vahingosta viisastunut:
> Jerri
>
> PS. Sanoit ettei ostaja voi rajata vastuuta.
> Mitens on kuulin tapauksesta jossa vanha ns.
> rintamamiestalo oli myyty niin että myytin tontti.
> Kauppakirjan sivulauseessa oli sitten maininta että
> tontilla olevat rakennukset siirtyvät tontin mukana
> arvottomina. Joten näinhän ostaja voisi sitten esittää
> vaateita vaan tonttiin ei rakennuksiin, vai? (Katos vaikka
> asunnossa ongelmia, mitens annat alennusta 0eur
> ostoksesta?)
Ei, vaan sanoin, että MYYJÄ ei voi rajattomasti rajata
vastuutaan. Ostaja ei yleensä haluakaan myyjän vastuuta
rajata ;-) Eikä ostaja voi toisaalta omaa vastuutaankaan
rajata, mutta ostajan vastuu onkin lähtökohtaisesti melko
pieni kohdistuen lähinnä kauppahinnan maksamiseen ja esim.
ostotarjouksen sitovuuteen. Niin ja siihen aiemmin
mainittuun asunnon tai kiinteistön "pintapuoliseen"
tarkastamiseen ennen kauppaa.
Mitä tulee tuohon esimerkkiisi, on se poikkeustapaus, joskin
kohtuullisen tavanomainen sellainen. Toki voidaan myydä
tontti, jolla on arvottomia rakennuksia. Silloin
luonnollisesti ilmaistaan kauppakirjassa, että kauppaan
kuuluvat rakennukset "myydään" purettavaksi (ei
asuinkäyttöön), eli käytännössä myydään vain tontti. Olet
oikeassa, että silloin ostajan on turha esittää vaateita
rakennuksiin liittyen.
S
No tietenkin ne lankeavat aina osakkaille lopulta. Ajattelin asiaa
hieman suoraviivaisemmin :-)
-S-
Jerri
>
> Tuon ikäisestä talosta voi tehdä helposti raportin, jossa on
> pitkä listä MAHDOLLISIA ongelmia. Se, että ovato ne myös
> kaikki todellisia, on toinen juttu, eikä ole todettavissa
> pintapuolisella katselmuksella. On selvä, että
> kuntotarkastaja sellaisen "varoituslistan" antaa, koska
> 70-luvun peruskorjaamattomassa omakotitalossa voi olla mitä
> tahansa yllätyksiä, vaikka kaikki näyttäisi päällepäin
> kohtuullisen siedettävältä.
>
No tässä onkin sitten kiintoisa tilanne.
Jos pitää tietää että moinen riski on niin jos se toteutuu onko vastuu
yksiselitteisesti muka myyjän?
> Tietyin edellytyksin tuollaisia ehtoja voi toki laittaa,
> mutta jos vaurio on selvästi näkyvä asuntoon tutustuttaessa
> ja maallikonkin ymmärrettävissä (näkyviä kosteusvaurioita
> tms.), olisi ostajan pitänyt joka tapauksessa ne kohtuudella
> havaita, joten tuollaisessa tilanteessa myyjän vastuu
> tietyllä tavalla pienenee muutenkin.
No sen opin että jos on selkeä vaurio, tai todettu vaurio joskus, niin
sopimukseen sen laitan. Tällöin toisen osapuolen on vaikeampi kiistää se.
(Esim. oman asunoni, kerrostalo, yläkerrassa oli vesivahinko - oma
asuntoni joutui myös kevyesti reiällä kuivattavaksi. Taatusti mainitsen
asian, ettei voida esim. vedota tiedon pimittämiseen - vaikkakin kuuluu
taloyhtiön vastuulle.)
Kyllä kauppakirjasta kannattaa tehdä mahdollisimman kattava - niinhän
yleensäkin sopimukset ovat.
> Jos myyjä tietää rakennuksessa olevan piileviä vaurioita tai
> virheitä, on niistä toki syytä mainita, jolloin vastuutaan
> pystyy vähentämään.
Toki, mutta milloin vastuu lakkkaa? (kun myyt ilmaikseksi?)
> Sen sijaan kauppakirjaan on myyjän turha laittaa esim. ehtoa
> "myyjä ei vastaa mistään rakennuksessa mahdollisesti
> olevista piilevistä vaurioista tai rakennusvirheistä", koska
> tuollainen tai tuon tyyppinen "yleispätevä" ehto on lakien
> vastaisena mitätön. Muutenhan sellaisen laittaisivat kaikki
> rakennusliikkeetkin myydessään uusia asuntoja. Eipä
> tarvitsisi ikinä tehdä takuukorjauksia...
Juu, tämä on toki väärä.
Mutta esim.
"Toissavuotisen kattovuodon johdosta on katon eristevillat vaihdon
tarpeessa." kelpaa, vai?
Tällöin rajataan vastuusta tietyssä tarkoin määritellyssä ongelmassa,
jonka ostaja tietää oston yhtydessä.
Yleistä rajausta ei toki saa tehdä.
>>> Ostaja on kohtuullisen turvassa, kunhan muistaa kauppaa
>>> tehdessään olla huolellinen asuntoa tai kiinteistöä
>>> päällisin puolin tarkastaessaan. Ostajan ei oleteta
>>> pystyvän arviomaan sitä, mikä on tilanne
>>> pintamateriaalien alla tai että onko rakennus tai asunto
>>> tehty hyvän rakennustavan ja rakennusaikana voimassa
>>> olleiden määräysten ja normien mukaisesti.
Toisalta ostaja ei saa oletta saavansa uuden veroista jos ostaa vanhaa
halvalla.
> Arvaan, että kauppakirjan teki ostajaa edustanut lakimies.
Tätä en tiedä, enkä varsinaisesti usko. (tai en halua, sillä...)
Kyllä tässä tapauksessa vaikutti molempien osapuolten olleen
kohtuullisen ulalla asuntojuridiikasta kaupantekohetkellä.
(Kauppakirja kävisi varmaankin malliesimerkistä miten asioita ei pidä
tehdä.)
> Jälkiviisaana voisi todeta, että vanhempiesi olisi myös ehkä
> kannattanut käyttää omaa lakimiestä kaupanteon yhteydessä.
Jup, tämän väitteen allekirjoitan mielelläni.
(Toiste ei vastaavaa kauppaa tehdä)
Jälkeenpäin itseäni jäi eniten harmittamaan kauppahinnan mitätön
painoarvo. Se että halvalla myit ei paljoa vaakakupissa painanut, mutta
se että hintaa pudotettiin Xeur kelpaa yksyhteen. (*)
Mutta joo - on tämä laki puutteistaan huolimatta askel eteenpäin.
Saisi vaan olla selkeämpi lain tulkinta juuri tuon hinnan osalta...
T:
Jerri
(*) Oppituntina sanoisin että pyydä hunajaa ja sitten auliisti tule
hinnassa vastaan. Tämä on parempi tapa kuin että myisit suoraan
loppuhinnalla. (Eikös olekkin nurinkurista, vai?)
Kare Pietilä
> Meillä oli sitten tuttu jolle näytimme raportin riitelyn alettua ja
> kyllä siellä oli kaikki mahdolliset (=todelliset) ongelmat mainittu
> (omakotitalo rakennettu ennen 1970), mutta ne oli kapulakielellä.
Niin. Menetelmällä, joka antaa monista eri syistä johtuen epäluotet-
tavan lukeman asteikolla 0..100 pitäisi pusertaa vastaus asteikolla
0-1 (onko vai eikö ole). Lopputulos on sitten se, että dokumentoidaan
käytetty menetelmä, mittaustulos ja johtopäätös, jonka eteen on kir-
joitettu sopivaksi katsottu liudennus (mitä ilmeisimmin, todennäköi-
sesti, ehkä, saattaa olla, jopa, pahimmillaan).
Kun lopputuloksen kääntää selkokielelle, niin siinä lukee "voi olla
että on hometta". Yksikään kuntokartoittaja ei taatusti pistä nimeään
paperiin missä lukee "ei taatusti ole hometta". Hölmöläisen hommaa
koko touhu; tyhjän saa pyytämättäkin (=jättäisin laskun maksamatta!).
> Myyjä
> eikä ostaja osannut tulkita tuota rapoirttia myynnin yhteysdessä.
> (juristimme, myöskin alan "pioneerifirma", sanoi oikeudessa tulevan
> tilanteen jossa jouduttaisiin sitten ottamaan kantaa miten hyvin
> rapottia oli ymmärretty molemmin puolin. Eli tulkki tarvitaan.)
"Myö ko luultiin..." - ei oikeastaan jaksa edes hymyilyttää.
> Mitens on kuulin tapauksesta jossa vanha ns. rintamamiestalo oli myyty
> niin että myytin tontti. Kauppakirjan sivulauseessa oli sitten maininta
> että tontilla olevat rakennukset siirtyvät tontin mukana arvottomina.
> Joten näinhän ostaja voisi sitten esittää vaateita vaan tonttiin ei
> rakennuksiin, vai? (Katos vaikka asunnossa ongelmia, mitens annat
> alennusta 0eur ostoksesta?)
Ne kirjataan purkukuntoisina. Jos myydään pelkkä tontti, niin se
mulukku ostaja hakee purkukustannuksia korvattavaksi kun on kerran
myyty/ostettu tyhjä tontti.
--
Bh-wrr.
S
Tulipas tästä mielenkiintoinen keskustelu. Herääkin kysymys, kannattaako
mitään pintatutkimusta rivitalo-osakkeelle edes teettää? Kunhan tutkii
huolellisesti asunnon kunnon ja ja käy kylppärissä saumoja tutkimassa ja
ilmaa haistelemassa :-)
Mitenköhän yleistä tutkimusten teettäminen yleensäkään on?
-S-
Toni
> Tulipas tästä mielenkiintoinen keskustelu. Herääkin kysymys, kannattaako
> mitään pintatutkimusta rivitalo-osakkeelle edes teettää? Kunhan tutkii
> huolellisesti asunnon kunnon ja ja käy kylppärissä saumoja tutkimassa ja
> ilmaa haistelemassa :-)
>
> Mitenköhän yleistä tutkimusten teettäminen yleensäkään on?
Kun katselimme omakotitaloja tuntui normaali käytäntö olevan
kuntotarkastus jonka ostaja ja myyjä maksavat puoliksi. Ainakin
omakotitaloissa suosittelen tarkastusta ehdottomasti, tarkastajat kun
osaavat katsella ongelmapaikkoja ihan eri tavalla kuin "normi
renkaanpotkija". Tai siis enemmin on tarkastajan silmiin osunut asioita
kuin omiini, näin 3 kämpän tutkailun ja tarkastusraportin nähneenä.
Kerros/rivitalossa asia onkin sitten hiukka erilainen kun rakenteet
kuuluvat yhtiölle. No, koska osa yhtiöstä kuuluu ostajalle niin ero
onkin lähennä näennäinen. Kosteusmittaus kylpyhuoneessa olisi varmaan
ihan asiallinen homeongelmien takia, itsehän siinä asutaan vaikka
rakenteet yhtiölle kuuluisivatkin.
Tosin asiaa ymmärtävä kaveri voisi auttaa kysymyksessä; Paljonko yhtiön
korjauskustannukset ovat seuraavana 5-10 vuoden aikana? Noilla 70-luvun
kämpillä on edessään putki-, ikkuna-, ulkosivu-, parveke- ja
kylppäriremontit. Asunnon ostajalla voikin olla edessään aika suuria
kuluja jos noita ei ole ottanut huomioon.
Jerri
> Jerri wrote:
>
>> Mitens on kuulin tapauksesta jossa vanha ns. rintamamiestalo oli myyty
>> niin että myytin tontti. Kauppakirjan sivulauseessa oli sitten maininta
>> että tontilla olevat rakennukset siirtyvät tontin mukana arvottomina.
>> Joten näinhän ostaja voisi sitten esittää vaateita vaan tonttiin ei
>> rakennuksiin, vai? (Katos vaikka asunnossa ongelmia, mitens annat
>> alennusta 0eur ostoksesta?)
>
> Ne kirjataan purkukuntoisina. Jos myydään pelkkä tontti, niin se
> mulukku ostaja hakee purkukustannuksia korvattavaksi kun on kerran
> myyty/ostettu tyhjä tontti.
Ei mene läpi.
Ostaja on tiennyt kohteessa olevan rakennuksista, purkukuntoisia vaikka.
(Kuten sanottu kohteet mainittu kauppakirjassa)
Jerri