Olen etsimässä kerrostaloasuntoa lähinnä Kalliosta Helsingissä. Osaisiko
joku kertoa nyrkkisääntöjä
vanhojen eri vuosikymmeninä rakennuttujen kerrostalojen
äänieristyksestä? Vai riippuuko äänieristys tapauskohtaisesti itse
kerrostalosta?
Tällä hetkellä asun 1910-luvun jugendtalossa Kalliossa, jossa
äänieristys on aivan olematon, päteekös
tämä yleensä jugendtaloihin?
60/70-lukujen elementtikerrostalojen äänieristyksen kuvittelisin olevan
surkea.
Onkos kenelläkään huonoja kokemuksia uusien 90-luvun kerrostalojen
äänieristyksestä?
t:Marko
>Onkos kenelläkään huonoja kokemuksia uusien 90-luvun kerrostalojen
>äänieristyksestä?
80-luvulta asti on ollut jo runsaasti tietämystä äänieristyksestä ja se
olisi periaatteessa pitänyt huomioida. Riippuu täysin rakentajasta onko
häntä kiinnostanut käyttää oikeita materiaaleja ja menetelmiä.
Iselläni on molemmista kokemusta, 91 rakennettu kerrostalo oli todella
onneton niin lämmön, veden kuin etenkin äänenkin eristyksessä. Naapurin
vatsan kovuuden pystyi helposti päättelemään makuuhuoneeseen kantautuvista
äänistä. Ulkoisesti samanoloisessa tyttöystävän talossa taas oli paljon
hiljaisempaa vaikka rakennusvuodessa ei ollut paljoa heittoa. Mitään
uskomattonta eristystä ei sielläkään ollut mutta täysin riittävä kuitenkin.
Eli rakennusvuodesta ei oikein pysty päättelemään nykyään enää mitään, eron
huomaa vain käytännön kuuntelulla.
Tino Rossi
Emmä kyllä muista yhtään kerrostaloa, jossa olisi erityisesti parempi
äänieristys kuin jossain toisessa. Sen sijaan muistan esimerkiksi
umpi-Kalliosta lähes hajoamistilassa olleen savi- ja pahvitalon
30-luvulta, jossa vallitsi äärimmäinen hiljaisuus kellon ympäri
viisi vuotta.
Talokohtainen asumiskulttuuri voidaan onneksi näppärästi arvottaa
etukäteen -- espoolaiset rivitalokakarat ja muut mauttomat
toukohousut tunnistaa siitä, että "normaali" keskustelu kaikaa
rappuun.
Havaittu ja koettu asumisrauha ei tietysti ole tae tulevasta, siksi
kannattaa aina kyttäillä syrjäsilmällä vaihtoehtoja, jos aikoo
pitkään Kalliossa asua.. :-)
Tjaa, jos kiinteistöllä ja lähistöllä ei ole autopaikkoja, on
harmillisia maalaismulkkuja todennäköisesti aika vähän. Tarkoittaa
siis sitä, että ne jotka talossa ovat, viihtyvät siellä kellon ympäri
ja pyrkivät sopeutumaan ja oppimaan.
Nykyisin haittana kalliossa ovat nimittäin sellaiset maalaisisäntien
"kakkosasunnot", joissa käydään vain dokaamassa ja naimassa -- näitä
on päiväsaikaan vaikea tunnistaa.
"Marko Mäkynen" <mak...@avanet.hut.fi> kirjoitti viestissä
news:3BD90604...@avanet.hut.fi...