Vuosikerta
Ari Kiviaho
Olen paisuttanut viinikellariani harrastusmielessä. Vanhin kotiviinini on
vuodelta 1991 jolloin tein Omenaviiniä (17 til.%) erääseen
viinintekokilpailuun. Se sijoittui 4:ksi. Seuraava on vuodelta 1992 oleva
Portviini nimeltä Punahilkka (14,7 til.%). Se tuli Radio Cityn kilpailussa
4:ksi. Näistä edellä mainituista kahdesta on jäljellä vain pullo kumpaakin.
Sen sijaan vuonna 1993 tein peräti 8 eri erää joista ensimmäinen oli Cherry
ja sitä on vielä monta pulloa jäljellä. Siitä tuli alkujaan erittäin makea
mutta vuodet ovat tehneet tuon liiallisen makeuden jotenkin jalomman
makuiseksi. Prosentteja tässä on 15,5 til.%. Se ei ole enää liian makeaa
kuten oli alussa. Muita sen vuoden viinejä olivat Kiva 15 til.% (tehty
pääasiassa Kiiveistä), Tropic 16 til% (joka on appelsiinipainotteinen
lisäksi Greippejä, Sitruunoita sekä Banaania), Pähkinäviini 14 til.%,
Mansikka 18 til.% (Mansikoita, Banaania, Vesimeloonia), Omena 1) 12 til:%,
Omena 2) 13 til.%, Omena 3) 17 til.%. 1994 syntyi 6 erilaista viiniä joista
paras oli Hedelmäviisikko (Appelsiiniviini). Vuoden 1995 suosikki josta
jokainen viinieni maistaja on kehunut parhaaksi kevytviinikseni oli
Raparperi Light 9,4 til.%. Se oli puolimakeaa mutta aivan uskomattoman hyvää
(En ole jälkikäteen päässyt yhtä kehuttuun erään). Oma suosikkini tuolta
vuodelta on Viettelys 17 til.%. Sitä on vielä runsaasti kypsymässä ja se on
parhaimmillaan Kainuun juustoleivän kera nautittuna (ja mieluiten oman
kullan kans). Siinä on eniten Mansikkaa ja lisäksi ripaus pun. viinimarjoja,
Mustaherukoita sekä Karviaisia. Samana vuonna kokeilin valmistaa
Omenakuohuviiniä johon sain vahvuutta 9 til.%. Siinä en onnistunut aivan
nappiin sillä juuri vaativimmilla hetkenä olin toipumassa vatsaleikkauksesta
ja näin ollen en jaksanut oikein hyvin tuota tehdä. Kuohuviinin teko on
vaativa prosessi jossa juomaa jälkikäytetään pulloissa painekorkilla
suljettuna ja yhdessä vaiheessa ne käännetään ylösalaisin sekä käännellään
pulloja pari kierrosta ympäri päivittäin jäissä tai muussa kylmässä paikassa
jotta niistä saadaan hiivamöykky ehjänä siirtymään kohti pullon suuta ja,
kun ne ovat suulla niin alkaa sotkuisin vaihe; kun hiivamöykyt otetaan
pois - menee aina ainetta myös hukkaan. En suosittele kokeilemaan ellei
teillä ole todella kärsivällisyyttä ja ette pidä haasteista. 1996 tein pari
kevyttä Raparperiviiniä sekä Mansikkaviinin jota riittää vieläkin
nautittavaksi. Kolme ylivoimaisesti parasta perusraaka-ainetta mielestäni
ovat omena (josta myös olen tehnyt erinomaisia siidereitä, tästä enemmän
siideri ryhmässä), Mansikka sekä Raparperi. Raparperistä saa parhainta
kesäviiniä kunhan sen alkoholipitoisuuden pitää siinä 9 - 12 til.%:n
välillä. Mansikka sopii pohjaksi vahvemmille jälkiruokaviineille ja omenasta
saa loistavia valkkareita lisäämällä jotain luonnon omia mausteita esim.
Katajanmarjoja. 1998 ja 1999 en ole ehtinyt viinejä tekemään mutta onneksi
kellariin on kohtuullinen valikoima kertynyt. En ole koskaan tehnyt
viinejäni ryyppäys mielessä vaan tarkoitus on ollut saada mahdollisimman
korkealuokkaista tuotetta jota vuosien kypsytysten jälkeen on kivia hyvässä
seurassa maistella.
Jos tältä ryhmältä löytyy joku toinen todellinen harrastaja jolla on suuret
laatukriteerit valmistamiaan viinejään kohtaan kuten minulla, niin olisi
kiva vaihtaa kokemuksia. Haluaisinkin esittää kysymyksen sinulle: mikä on
sinun vanhin "elossa" oleva kotiviinisi?
Mikäli joku muukin kuin todellinen harrastaja haluaa esim. kysyä minulta
jotain, niin sana on vapaa. En juuri ole asiantuntija valmiiden pakkausten
suhteen mutta sen sijaan luonnosta saatujen marjojen ja hedelmien suhteen
löytyy tietämystä. Viinin valmistus on mielestäni kuin toisen harrastukseni
täytekakkujen teko - kumpikin syntyy mulla mielijohteesta sekä siitä mitä
esim. kaupassa on saatavilla. Valmiit viinin käymispakkaukset kierrän
kaukaa; on haasteellisinta tehdä alusta alkaen itse jostain hedelmästä tai
marjasta (myös vihannekset käy muttei ole oikein elegantteja). Kaupan
hedelmätiskiltä löytyy aina jotain josta saa hyvää viiniä. Tosin tarvitaan
hiukan perehtyneisyyttä ja kokemusta jotta esim. pähkinöistä saadaan hyvää
viiniä.
Terveisin: Ari
baro...@yahoo.com
mulla on ollu vuoden päivät pari pulloa jemelissä, mutta -91 vuosikertaa
,jehna!
oisko sulla heittää reseptiä pähkinän käytöstä viineissä?
ja toinen vinkki ois tarpeen; mikä on paras keino saada omista
aineksista tehty soppa kirkkaaksi? onko siihen joku speciaalitemppu vai
joku tietty käymispakkaus jossa on hyvät ainekset?
olen itse tehnyt kolme ja puoli vuotta viinejä , valmispaketit kyllä
onnistuu, mutta niissä on "teollinen" maku ja se ei oikein ole hyväksi
kun taas omista aineksista tulee kyllä hyvän makuisia mutta se hemmetin
kirkastus on probleema, olen käyttänyt jos jonkinmoista pakkausta mutta
aina tahtoo tulla sameahkoa...kyllähän ne sitte sielä pullossa
kirkastuu, mutta you know, se vituttaa ku on hiivasia pulloja...
joo, toivottavasti jaksat vastata...
nimesin määki viimesimmän viinin: Millenium Hellfukk :):):):):):)
Sent via Deja.com http://www.deja.com/
Before you buy.
Mauritz Mehtiö
> Jos tältä ryhmältä löytyy joku toinen todellinen harrastaja jolla on suuret
> laatukriteerit valmistamiaan viinejään kohtaan kuten minulla, niin olisi
> kiva vaihtaa kokemuksia. Haluaisinkin esittää kysymyksen sinulle: mikä on
> sinun vanhin "elossa" oleva kotiviinisi?
Tervehdys,
Vaikka en enää olekaan varsinaisesti kotiviinien harrastaja,
en malta olematta vastaamatta tähän vietiin... :)
Kellaristani nimittäin löytyy puolisen tusinaa omatekoista
"portviiniä" vuodelta 1978. Perusmarjat olivat punainen ja
valkoinen viinimarja, mutta mukaan tuli melkoisesti myös
rusinoita ja voikukan terälehtiä. Lisäksi aromiaineiden
kehittymisen ohjailemiseksi valmiiksi käyneeseen ja
suodatettuun käymispulloon lisäsin pullollisen aitoa
portviiniä. Tuli niin hyvää kotiviiniksi, että nykyään
korkataan pullo vain erityisissä tilanteissa.
Sittemmmin olen alkanut harrastaa todellisten viinien
maistelua ja täytyy sanoa, että ovat nämä kyllä hiukan eri
planeetalta ja ennen kaikkea saa jokaisella pullollisella
maistella eri makuista viiniä. Höysteenä tulee kaikenlaista
muutakin mukavaa, esimerkiksi kulttuurien tuntemus ja
ymmärtämys saa aivan uusia ulottuvuuksia.
Suosittele esimerkiksi seuraavaa linkkiä tässä mielessä:
http://haut-brion.com/chb/index2.htm
Huh,
Tästähän tuli ihan erilainen juttu kuin piti.
No ehkäpä tämä kuitenkin kannustaa joitakin jatkamaan
viiniharrastustaan. Ennenpitkää te, jotka tulette
jatkamaan harrastustanne, tulette huomaamaan, että
tässäkin asiassa jotkut voivat olla perustellusti
sitä mieltä, että laatu korvaa määrän. Jopa varsin
korkealle hinnalle löytyy usien hyviä perusteita.
Hyvää joulua ja vuodenvaihdetta kaikille viiniharrastajille
Mauritz
Ari Kiviaho
Halusit tietää viinien kirkastamisesta. Olen itsekkin kokeillut monenlaisia
käymisainepakkauksia mutta huomannut, että yksi on ylitse muiden: Favourite.
Se on hinnaltaan siinä 40-45mk mutta jos haluaa onnistua hyvin, niin
kannattaa tämä pakkaus ostaa. Halvimmat pakkaukset saa siinä 20mk:n mutta
niiden laatu ei ole kehuttava. Paketissa on mukana kaikki tarvittavat
ainespussit aina hiivasta kirkastusaineisiin ja ohjeitta noudattamalla
pääsee hyvään lopputulokseen. Favouriten ohjeissa on yleensä muutakin
järkevää kuten erilaisia viiniohteita sekä makeutusohjeita.
Kerron kuitenkin lyhyesti kuinka itse toimin. Eli enenkuin lähet viiniäsi
tekemään kannattaa harkita kuinka vahvaa haluat, mahdollisen alkoholimäärän
voi etukäteen laskea helpolla kaavalla, eli jos teet 20 litraa viiniä ja
haluat siitä 15 til.% niin laskukaava on: 20 litraa x 17 x 15(toivottu
alkoholimäärä) = 5100g sokeria tarvitaan käymiseen. Tuo 17 tarkoittaa, että
17g sokeria litrassa vettä antaa yhden tilavuusprosentin. Sokerin laitan
yleensä isoon kattilaan (5-10litr.) ja keitän sen veden kanssa sulaksi.
Hedelmät tai marjat laitan siiviläpussiin ja kaadan kiuhuvan sokeriliemen
niiden päälle sekä lisäksi kalkki ja mahdollisesti myös Sitruunahappo ja
suljen pussin mahdollisimman tiiviiksi "möhkäleeksi". Sitten lisään lopun
veden; mikäli teen väkevää viiniä, niin laitan alkujaan vain 15 litraa vettä
ja nelisen kiloa sokeria. Tässä yhteydessä lisään turvonneen hiivan sekä
hiivaravinnesuolan sekä entsyymit. Kun viini on käynyt noin 5vrk, niin otan
siiviläpussin pois puristaen mahdollisimman hyvin siitä tihkuvat aineet ja
lisään loput sokerit + lopullisen nestemäärän. Nesteen annetaan käydä
loppuun ja vaikka käyminen onkin lopussa lisätään varmuudeksi stoppari.
Muussa tapauksessa viini voi ryhtyä käymään uudelleen esim makeuttamisen
jälkeen. Kun stoppari on vaikuttanut 2vrk.ta, niin lappoan viinin puhtaaseen
astiaan ja lisään kirkasteet (bentoniitti, piihappoliuos sekä gelatiini)
sekoittaen se kunnolla. Kansi asetetaan tiiviisti paikolleen ja vesilukko
päälle. Viiniastian tulee olla liikkumatta 4-5 päivää. Tämän jälkeen lapon
viinin puhtaaseen astiaan ja jätän vielä pariksi päiväksi "hiljentymään".
Sitten vielä kerran lappoaminen puhtaaseen astiaan ja nyt viinin pitäisi
olla aivan kirkasta. Toki se saattaa olla kirkasta jo kirkasteiden laiton
jälkeenkin mutta haluan mahdollisimman hyvän tuloksen sillä säilyttäessä
viini saattaa samentua jollei kirkastus ole riittävän hyvin tehty. Kun viini
on vihdoin kirkasta, niin suoritan tarvittaessa jälkimakeutuksen ja jätän
vielä päiväksi "imeytymään" ja sitten varovainen pullotus lappoa käyttäen.
Ja ilman muuta viiniin kuuluu luonnon korkit päälle. Ja myöskin kapsyylit
mikäli viiniä varastoidaan. On suositeltavaa kypsyttää viiniä väh. 3kk
vaakatasossa +15-20 asteen lämmössä. Vasta sitten viini on valmista ja
hyvää.
Tarveaineet Pähkinäviiniin: 1kg Kookosjauhoja
noin kg Maapähkinän sydämmiä
300 g Hasselpähkinöitä
2 Tuoretta
kookospähkinää (noin 1kg)
7kg Sokeria
25 litraa vettä
1 käymisainepakkaus
Sekä lisänä ripaus onnea. Näin ollen saatat saada veden väristä kirkasta
14til.%:sta Viiniä. Viini oli alussa sameaa kirkastamisesta huolimatta mutta
kirkastui viileässä varastossa. Maku oli pähkinäinen jossa varsinkin
kookospähkinä maistui mukavasti. Joten onnea yrityksiisi mikäli aiot
kokeilla.
Ps. Myös valmiista viinipakkauksesta saa hyvää, kun lisää jotain tuoretta
hedelmää sekaan. Ei maistu enää teolliselle.
Samalla kerralla haluan vielä kommentoida Mauritzin kommenttia. Yhdyn
käsitykseesi, että maistelemalla mailman viinejä saa paitsi makunautintoja
niin myöskin rikastuu kulttuurillisesti. Se mitä tulee laatuun, niin on
myöskin selvää että isoilla viiniplantaaseilla saadaan parempi laatutulos
kun on käytettävissä hyvä teknologia sekä erinomaiset raaka-aineet. Mutta
kotiviinistäkin saa paljon irti mikäli ne ovat alusta lähtien valmistettu
suurella laatukriteerillä ja panostettu siihen, että ne ovat enemmänkin
nautintoa kuin humaltumista varten.
Ja kun ne on vielä maltettu kunnolla kypsyttää oikeissa olosuhteissa
vuosikertaviineiksi ja ennen tarjolle nostamista - paitsi pyyhitty
hämähäkinseitit ja pölyt - suunniteltu pulloon asianmukaiset etiketit ja
koristukset, niin kulttuuriretki makujen mailmaan on valmis. Eräs tälläinen
vuosikerta punaviinini etsiytyi joululahjanani kerran erääseen joulupöytään
jossa oli vieraana myös eräs henkilö joka ammatikseen maistelee viinejä
Alkossa. Tähän ruokapöytään oli myös ostettu Alkon viiniä ja vahingossa
perheen rouva tarjoilikin lasiin ensin minun tekemääni viiniä.
Viiniarvostelijalta meni kieli solmuun, kun yritti kovasti muistella mitä
viiniä tämä erinomaiselta maistuva viini olikaan. Sitten perheen rouva
päästi "maistajan" piinasta kertoen, että kyseinen viini oli heidän lahjaksi
saamaansa omatekoista viiniä.
Tämän jälkeen viiniäni vielä testailtiin jossain laboratoriossa jotta
saataisiin koostumus selville. Itse en sitä suostunut paljastamaan.
Joten kyllä kotiviinikin voi päästä Tuontiviinin tasolle ja olen varma, että
Suomessa viinitilojen tuottama viini on vertailukelpoista parhainpien
viinieni kanssa. Tähän perustuu myös viininteko harrastukseni eli pyrkiä
tekemään mahdollisimman aitoja viinejä; siinä on tarpeeksi haastetta kelle
tahansa mutta pitkä pinna pitää olla jos haluaa näin hyviä viinejä
valmistaa. Tavallisen "viininläträäjän" ei kannata näin suurta vaivaa
viiniensä suhteen nähdä helpomminkin saa juotavaa ja hyvää viiniä.
Sitäpaitsi hinnallisesti tulee halvemmaksi Alkon hyllyiltä ostaa, kuin
ruveta tekemään itse todellista laatuviiniä ellei sitten koe sitä
todelliseksi harrastukseksi josta myös nauttii yhtä paljon kuin viiniensä
mausta.
Jouluterveisin: Ari!
<baro...@yahoo.com> kirjoitti viestissä:83slpv$1oq$1...@nnrp1.deja.com...
Tapio Linkosalo
: Jos tältä ryhmältä löytyy joku toinen todellinen harrastaja jolla on suuret
: laatukriteerit valmistamiaan viinejään kohtaan kuten minulla, niin olisi
: kiva vaihtaa kokemuksia. Haluaisinkin esittää kysymyksen sinulle: mikä on
: sinun vanhin "elossa" oleva kotiviinisi?
Vanhin viinini taitaa olla "kuningatar" vuodelta 1994. Tuo viini on väkevää
ja makeaa, mitkä molemmat piirteet tuntuvat edistävän viinin säilyvyyttä.
Raaka-aineina, kuten nimestä voi päätellä, vadelma ja mustikka. Useimmat
viinini ovat kevyempiä ja kuivia, mansikkaa, herukkaa tai raparperiä, ja
vaikuttaa siltä ettei tuommoinen kymmenprosenttinen kuiva viini säily kuin
maksimissaan nelisen vuotta, ennenkuin maku alkaa ohentua. Tietysti myös
säilytysoloilla on vaikutusta, ikävä kyllä en omista kellaria, vaan viinini
seisovat huoneenlämmössä... Pari-kolmevuotisina viinit ovat toki vielä
parhaimmillaan.
-Tapio-
Kari Koskinen
Ari Kiviaho wrote:
>
...clip...
> Ja ilman muuta viiniin kuuluu luonnon korkit päälle. Ja myöskin kapsyylit
> mikäli viiniä varastoidaan. On suositeltavaa kypsyttää viiniä väh. 3kk
> vaakatasossa +15-20 asteen lämmössä. Vasta sitten viini on valmista ja
> hyvää.
Millainen vaikutus kapsyyleilla on viinin säilyvyyteen? Eli kuinka kauan viini
voi säilyä ilman kapsyyliä verrattuna siihen, että kapsyylia käytetään?
Ihmettelee Kari
Ari Kiviaho
Kari Koskinen <kari.o....@nokia.com> kirjoitti
viestissä:387C5D58...@nokia.com...
>
>
> Ari Kiviaho wrote:
>
> >
>
> ...clip...
>
> > Ja ilman muuta viiniin kuuluu luonnon korkit päälle. Ja myöskin
kapsyylit
> > mikäli viiniä varastoidaan. On suositeltavaa kypsyttää viiniä väh. 3kk
> > vaakatasossa +15-20 asteen lämmössä. Vasta sitten viini on valmista ja
> > hyvää.
>
viini
> voi säilyä ilman kapsyyliä verrattuna siihen, että kapsyylia käytetään?
>
> Ihmettelee Kari
En väittänytkään, että kapsyylit vaikuttavat säilyvyyteen. On jokaisen
makuasia kuinka viininsä varastoi. Itselläni kun on useita kymmeniä eri
viinimerkkejä, niin kapsyylit auttavat erottamaan pullot toisistaan.
Sen sijaan säilyvyyden kannalta on tärkeää, että korkit ovat hyviä. Olen
käyttänyt usean laatuisia ja huomannut, että heikommat murtuvat rikki
vuosien kuluessa ja aiheuttavat mm. homevaurioita.
T: Ari
Kari Koskinen
Ari Kiviaho wrote:
> > Millainen vaikutus kapsyyleilla on viinin säilyvyyteen? Eli kuinka kauan
> viini
> > voi säilyä ilman kapsyyliä verrattuna siihen, että kapsyylia käytetään?
> >
> > Ihmettelee Kari
>
> En väittänytkään, että kapsyylit vaikuttavat säilyvyyteen. On jokaisen
> makuasia kuinka viininsä varastoi. Itselläni kun on useita kymmeniä eri
> viinimerkkejä, niin kapsyylit auttavat erottamaan pullot toisistaan.
> Sen sijaan säilyvyyden kannalta on tärkeää, että korkit ovat hyviä. Olen
> käyttänyt usean laatuisia ja huomannut, että heikommat murtuvat rikki
> vuosien kuluessa ja aiheuttavat mm. homevaurioita.
Ahaa! Mä tosissaan luulin, että kapsyyleillä on jonkinlainen säilyvyyttä
parantava vaikutus (joka perustuisi jotenkin siihen, että korkki kestää
paremmin tms.).
Tämä oli aika helpottava tieto (tällä hetkellä viinikellarissa n.80 pulloa
kotiviinejä kapsyyleitta). Korkkeina olen käyttänyt 21x38mm luonnonkorkkeja.
Ovat kauppiaan mukaan laadukkaita ja soveliaampia pidempiaikaiseen
säilytykseen kuin esim 34mm korkit. Onko muuten mitään muuta keinoa, jolla
voisi vakuuttua korkin hyvyydestä, kuin pelkkä kokeileminen?
Tuota kapsyylien käyttämistä "värikoodeina" on tullutkin joskus mietittyä ja
siihen tulee varmaankin varaston kasvaessa ryhdyttyä.
Kiitos tiedoista!
t: Kari