Vanerin taivutus
Jyrki Saloniemi
"päreistä".
Vene on Ohlson 29. Ideana on tehdä pinnasta S-kirjaimen muotoinen, jotta se
ei ottaisi istujia polviin ajettaessa.
Mutkat ovat aika tiukat.
_________ siis tähän tapaan
/
_____/
Ongelmana on päreiden taivutus.
Kokeiltu on: kuivana ja pari tuntia lämpimässä vedessä liotettuna.
Onko kenelläkään ideoita?
Juss1 S4lm1
> Ongelmana on päreiden taivutus.
> Kokeiltu on: kuivana ja pari tuntia lämpimässä vedessä liotettuna.
> Onko kenelläkään ideoita?
Koita sahata päällimmäiset viilut poikki sieltä sisäkurvin puolelta.
Jopa voi sahata muut paitsi uloimman. Sitten saa vanerin taivutettua
vaikka suoraan kulmaan. Tosin täytynee laittaa sitten liimaa sekaan,
ettei lujuus häivy kokonaan. Liimat on nykyisin niin hyviä, että
lopputulos on vahva. Hae rautakaupasta vahvinta venekäyttöön
tarkoitettua puuliimaa. Ne kestää vettä ja tärinää vissiin paremmin kuin
vaikkapa huonekaluihin tarkoitetut. Esim. Sikalla on vahvoja marine
liimoja.
Toinen vaihtoehto on kokeilla lentokonevaneria, siinä on ohuemmat viilut
ja se taipuu paremmin.
Umpipuurima taipunee helpommin höyrystettynä, ja niitä voisi sitten
liimailla yhteen ja muotoilla puusepän työkaluilla. Vaneri on
tarkoitettu jäykäksi rakenteeksi.
--
Juss1 S4lm1
Jyrki Saloniemi
"Juss1 S4lm1" <e...@ole.fi> kirjoitti viestissä:io97k3$mna$1...@news.utu.fi...
> 15.04.2011 12:13, Jyrki Saloniemi kirjoitti:
>
>> Ongelmana on päreiden taivutus.
>> Kokeiltu on: kuivana ja pari tuntia lämpimässä vedessä liotettuna.
>
>> Onko kenelläkään ideoita?
>
> Koita sahata päällimmäiset viilut poikki sieltä sisäkurvin puolelta. Jopa
> voi sahata muut paitsi uloimman. Sitten saa vanerin taivutettua vaikka
> suoraan kulmaan. Tosin täytynee laittaa sitten liimaa sekaan, ettei lujuus
> häivy kokonaan. Liimat on nykyisin niin hyviä, että lopputulos on vahva.
> Hae rautakaupasta vahvinta venekäyttöön tarkoitettua puuliimaa. Ne kestää
> vettä ja tärinää vissiin paremmin kuin vaikkapa huonekaluihin tarkoitetut.
> Esim. Sikalla on vahvoja marine liimoja.
>
Pinnaan tulee aika tavalla vääntöä, enkä oikein ole vapaaehtoisesti
katkaisemassa ainuttakaan viilua!
Päreitä on tarkoitus liimata päällekkäin 10-14 kpl.
Liimaus PVC-liimalla tai uretaaniliimalla. Ehkäpä epoksikin saattaisi tulla
kysymykseen.
> --
> Juss1 S4lm1
Juss1 S4lm1
> Pinnaan tulee aika tavalla vääntöä, enkä oikein ole vapaaehtoisesti
> katkaisemassa ainuttakaan viilua!
> Päreitä on tarkoitus liimata päällekkäin 10-14 kpl.
> Liimaus PVC-liimalla tai uretaaniliimalla. Ehkäpä epoksikin saattaisi tulla
> kysymykseen.
Joo, kovin vääntö pinnaan tulee, kun joku vahingossa astuu sen päälle,
ja sekin täytyy kestää.
Voithan ottaa paksun puun ja sahata siitä turhat osat pois, mutta jos
tulee kovin suuri sivuttaissiirto se kyllä heikkenee sitten. Kertopuuta
tehdään myös sellaisena, että osa viiluista on kohtisuoraan muita
kohtaan, tämä pysynee vahvana sivuttaissiirrosta huolimatta. Kertopuuta
saa paksumpana kuin vaneria.
Tai etsi metsästä sopivalla tavalla käyristynyt oksa ja muotoile siitä.
Oksat on luonnostaan kovaa tavaraa, siksi puutkin käyttää niitä.
--
Juss1 S4lm1
Jyrki Saloniemi
"Juss1 S4lm1" <e...@ole.fi> kirjoitti viestissä:io9cfv$oc1$1...@news.utu.fi...
> 15.04.2011 14:17, Jyrki Saloniemi kirjoitti:
>
>> Pinnaan tulee aika tavalla vääntöä, enkä oikein ole vapaaehtoisesti
>> katkaisemassa ainuttakaan viilua!
>> Päreitä on tarkoitus liimata päällekkäin 10-14 kpl.
>> Liimaus PVC-liimalla tai uretaaniliimalla. Ehkäpä epoksikin saattaisi
>> tulla
>> kysymykseen.
>
> Joo, kovin vääntö pinnaan tulee, kun joku vahingossa astuu sen päälle, ja
> sekin täytyy kestää.
>
Tarkoitan väännöllä vääntöä. En taivutusta (jota syntyy jonkun astuessa
pinnan päälle).
Vääntö tulee siitä, että pinnan pää on ylempänä kuin liitos peräsimeen.
Nimim. yksi hieman liian ohut pinna jo meni.
Elias Aarnio
>
> Tarkoitan väännöllä vääntöä. En taivutusta (jota syntyy jonkun astuessa
> pinnan päälle).
> Vääntö tulee siitä, että pinnan pää on ylempänä kuin liitos peräsimeen.
Minä en oikein nyt ymmärrä, miten peräsimeen kohdistuvien voimien
jakautumista lievästi S:n muotoisessa sanottaisiin väännöksi. Eikös
tässä ole kyse siitä, minkälaisia voimia ne mutkat kestävät?
Millä perusteella ylhäältä tuleva kuormitus (päälle astuminen) on
taivutusta ja sivusuuntainen "vääntöä"?
--
EliasA
Kalle
"Jyrki Saloniemi" <jyrki.salon...@ains.fi> kirjoitti
viestissä:io9h1b$1c5$1...@speranza.aioe.org...
> Tarkoitan väännöllä vääntöä. En taivutusta (jota syntyy jonkun astuessa
> pinnan päälle).
> Vääntö tulee siitä, että pinnan pää on ylempänä kuin liitos peräsimeen.
> Nimim. yksi hieman liian ohut pinna jo meni.
>
Käytä siellä alapäässä tarpeeksi tukea antavaa helaa. Eikö sitä Ohlssonia
saa trimmattua tasapainoiseksi niin että pinnankin käyttö olisi kevyttä? Mä
tein ohkasista tammiviiluista, pu liimasta ja tarpeeksi tukea antavasta
helasta pinnan joka on kestänyt parikytvuotta ja välillä suoranaista
pahoinpitelyä jossain broutsissa kisantiimellyksessä. Mä tein tukevalle
fankkulevylle tappijigin, liottelin noin pari vuorokautta 2mm viiluja
muovipussiputkessa ennen liimausta. Jigissä tekele kuivui sitten puolitoista
viikkoa. Apuja saa kun lämmittää työkaluföönillä viiluja ennen mutkalle
vääntämistä.
Elias Aarnio
> Mä tein tukevalle
> fankkulevylle tappijigin, liottelin noin pari vuorokautta 2mm viiluja
> muovipussiputkessa ennen liimausta. Jigissä tekele kuivui sitten puolitoista
> viikkoa. Apuja saa kun lämmittää työkaluföönillä viiluja ennen mutkalle
> vääntämistä.
>
>
niin pääseekö se vesi sieltä rakenteesta todella pois? PU-liima ei
varmaan imeydy viilun puukuituun niin, että blokkaisi veden
haihtumistien kokonaan mutta mites käy epoksin kanssa?
Keksiikö joku sellaista liuotinta / pehmennintä, joka sopisi paremmin
yhteen sen liiman kanssa?
Erittäin mielenkiintoinen ongelma. Toivottavasti keksitään hyvä ratkaisu!
--
EliasA
Kalle
"Elias Aarnio" <elias....@iki.fi> kirjoitti
viestissä:Y5bqp.33838$mX5....@uutiset.elisa.fi...
millään muulla käsittelyaineella. Minäkin harkitsin epoksia ensin mutta
"musta tuntuu että" periaatteella jätin sen koska ajattelin sen olevan liian
kova tähän tarkoitukseen.
Heikki
kovettuu veden vaikutuksesta. PU-kiteillekin luvataan tarttuvuus
märkään, jopa huurteiseen pintaan. Vesi taas estää epoksin imeytymisen
pintaa syvemmälle, joten kosteiden pintojen liimaus ei onnistu.
Ei se suinkaan estä käyttämästä epoksia laminointiin. Viilut vain
taivutellaan jigiin märkinä ja annetaan kuivua. Muutaman päivän tai
viikon päästä dimensioista riippuen pakan voi purkaa, laittaa liimat
väliin ja kasata uudestaan.
Pinnaan ei tule jyrkkiä mutkia, ja viisimillinenkin mahonki, tammi tai
saarni taipuu hyvin liotettuna.
Juss1 S4lm1
> 16.04.2011 09:13, Kalle kirjoitti:
>> Mä tein tukevalle
>> fankkulevylle tappijigin, liottelin noin pari vuorokautta 2mm viiluja
>> muovipussiputkessa ennen liimausta. Jigissä tekele kuivui sitten
>> puolitoista
>> viikkoa. Apuja saa kun lämmittää työkaluföönillä viiluja ennen mutkalle
>> vääntämistä.
> Aloin miettiä tuota eri materiaalien käyttöä. Jos sen viilun kastelee
> niin pääseekö se vesi sieltä rakenteesta todella pois? PU-liima ei
> varmaan imeydy viilun puukuituun niin, että blokkaisi veden
> haihtumistien kokonaan mutta mites käy epoksin kanssa?
Kyllä kai se vesi pois pääsee, jos ei pintaa sulje jollain
vedenpitävällä tökötillä, ja antaa kuivua. Vesi kulkee puussa hyvin
syiden suuntaan.
Tässä vähän lisätietoja ja taivutusta ilman kostutusta:
http://koti.kapsi.fi/hvartial/bend/bendf.htm
--
Juss1 S4lm1
Jyrki Saloniemi
Elias Aarnio
> Täytyypä kokeilla seuraavana tätä.
>
>> Tässä vähän lisätietoja ja taivutusta ilman kostutusta:
>>
>> http://koti.kapsi.fi/hvartial/bend/bendf.htm
On tämä mainio ryhmä - eikö vain Jyrki! Rönsyilyn kautta tuloksia.
Joukko(teko)älyä :)
--
EliasA
Juss1 S4lm1
>>> http://koti.kapsi.fi/hvartial/bend/bendf.htm
Tieteellisenä välipuheena sallittakoon tässä yhteydessä pieni
käsitteiden täsmennys. Vanhana tekoälymiehenä en arvosta nimitystä
joukkoäly tässä yhteydessä, vaikka sitä nykyisin paljon käytetäänkin.
Kyse on tässä hajautetusta älykkyydestä. Siinä kukin miettii asiaa
itsenäisesti, ja silloin tällöin osallistuen keskusteluun.
Joukkoälyssä taas on vain yksi päättelypolku, jossa on monta
yksinkertaisempaa päättelijää. Päättelyn kulku määräytyy
reaaliaikaisesti yksinkertaisten päättelijöiden välisestä suhteesta ja
kommunikaatiosta. Esim. lintuparven käyttäytyminen on joukkoälyä:
yksittäisen linnun asema taivaalla määräytyy koko parven yksittäisten
lintujen tekemisistä, samoin koko parven suunta ja nopeus määräytyy
yksittäisten lintujen tekemistä pienemmistä päätöksistä.
--
Juss1 S4lm1
Elias Aarnio
>
>> On tämä mainio ryhmä - eikö vain Jyrki! Rönsyilyn kautta tuloksia.
>> Joukko(teko)älyä :)
>
> Tieteellisenä välipuheena sallittakoon tässä yhteydessä pieni
> käsitteiden täsmennys. Vanhana tekoälymiehenä en arvosta nimitystä
> joukkoäly tässä yhteydessä, vaikka sitä nykyisin paljon käytetäänkin.
> Kyse on tässä hajautetusta älykkyydestä. Siinä kukin miettii asiaa
> itsenäisesti, ja silloin tällöin osallistuen keskusteluun.
>
> Joukkoälyssä taas on vain yksi päättelypolku, jossa on monta
> yksinkertaisempaa päättelijää. Päättelyn kulku määräytyy
> reaaliaikaisesti yksinkertaisten päättelijöiden välisestä suhteesta ja
> kommunikaatiosta. Esim. lintuparven käyttäytyminen on joukkoälyä:
> yksittäisen linnun asema taivaalla määräytyy koko parven yksittäisten
> lintujen tekemisistä, samoin koko parven suunta ja nopeus määräytyy
> yksittäisten lintujen tekemistä pienemmistä päätöksistä.
>
Mainio kommentti! Jäin miettimään noiden eroa objektiivisen tutkimuksen
näkökulmasta. Jos ulkoavaruuden mies katsoisi tätä meidän
keskustelutouhua ja vertaisi sitä lintuparveen, olisiko siinä niin
suurta eroa.
Pointti: Mikä erottaa meidän kommunikaation lintujen välisestä
kommunikaatiosta? (Olisiko se, että emme tiedä onko sitä lintujen
välistä kommunikaatiota.)
--
EliasA
Juss1 S4lm1
> Mainio kommentti! Jäin miettimään noiden eroa objektiivisen tutkimuksen
> näkökulmasta. Jos ulkoavaruuden mies katsoisi tätä meidän
> keskustelutouhua ja vertaisi sitä lintuparveen, olisiko siinä niin
> suurta eroa.
On niissä eroakin, lintujen parvikäyttäytymisellä on tietty tarkoitus,
joka sanelee sen, miten se tapahtuu. Ihmisten käyttäytymisellä on omat
sääntönsä, mutta ne ovat toisenlaiset kuin lintujen. Saman tyyppisestä
toiminnasta on kuitenkin kysymys.
Lintujen (tai vaikka muurahaisten) toimintaa käytetään toiminnan
optimoinnissa. Jos vaikka tutkitaan, miten liikenne toimisi kaupungissa
parhaiten, voidaan kaupungin liikennettä simuloida ja säätää
liikennevalojen toimintaa. Tietyllä liikennevalojen toiminnalla liikenne
sujuu tietyllä tavalla, ja halutaan vaikka optimoida ajoneuvojen
keskimääräinen eteneminen 5 minuutissa. Jos liikennevaloja on tuhansia
tai satoja, on erilaisia mahdollisuuksia liian paljon kaikkien
kokeilemiseksi.
Voidaan tehdä niin, että määritellään lintuparvi lentämään kaikkien
mahdollisten liikennevalokonfiguraatioiden avaruuteen. kukin lintu
vastaa tiettyä liikennevalojen konfiguraatiota, ja aluksi linnut
lentävät nopeammin, mutta pyrkivät pysymään parvena. Kun löytyy aika
hyvä konfiguraatio, laitetaan linnut lentämään parvessa sen ympärillä,
jotta löytyy se paras konfiguraatio. Joka vaiheessa tutkitaan kaikkien
lintujen konfiguraatioiden hyvyys simuloimalla, jotta osataan päättää
paras suunta parvelle. Lintujen parvikäyttäytymiselle on tällöin
määrätty joku nopeasti laskettava malli.
> Pointti: Mikä erottaa meidän kommunikaation lintujen välisestä
> kommunikaatiosta? (Olisiko se, että emme tiedä onko sitä lintujen
> välistä kommunikaatiota.)
Onhan sitä kommunikaatiota, se vain ei käsittele abstraktioita, kuten
ihmisten välinen kommunikaatio. Lintujen kommunikaatio toimii varmaan
pääosin alisymbolisesti, eli ilman sanoja ja käsitteitä.
--
Juss1 S4lm1