Puuveneen laudoituksen kuivuminen..?
a
Mikähän mahtaa olla kohtalo tällaisella; n. seitsemän metrinen tasasaumainen
fiskari on ollut 7-8 vuotta rannalla telineillä, pressulla peitettynä
auringolta. Kyljet on lakattua mäntyä, vesirajan alapuoli maalattu.
Turpoaakohan näin pitkään kuivana ollut puu enää aikaisempiin mittoihinsa,
ts. pitääkö vene enää koskaan vettä pelkällä turvottamisella vai onko edessä
korjausoperaatioita? Näen veneen myöhemmin joten en tiedä vielä tarkalleen
laudoituksen kuntoa, lahoa ei pitäisi olla. Mutta miten on niinkuin
periaatteessa, onko kokemuksia vastaavanlaisista?
terv. timo
Pekka Huhta
Kyllähän se vähän vaaralliselta kuulostaa, mutta yksilöitähän nuo ovat
kaikki. Halju juttu että tiiviys ei selviä välttämättä edes katsomalla,
kokeiluksi menee. Ei se tarvitse kuin yhden pahan sauman niin siitä
tihuttaa koko kesän.
Vähän plus-miinuslistaa silti.
+ Se on ollut pressun alla, eli sadevesi on tuskin päässyt lahottamaan
paikkoja. Kunnostuksen kannalta hyvä
- Se on ollut pressun alla ja kuivunut. Tiiviyden kannalta ei hyvä.
+ Se on ollut veden ääressä, jossa kosteus on aina korkeammalla kuin
muuten. Hyvä juttu.
Vanhalan Mikan kanssa juteltiin ja päädyttiin jotensakin sellaiseen
nykyajan nyrkkisääntöön että jos luottokortti menee limistä läpi niin
korttia ei kannata enää myyjälle näyttää. Toisaalta sitten minulla on
näitä nyrkkisääntöjä ollut pikku miljoona eikä yksikään itselle otettu
projekti olisi täyttänyt niistä edes puolia.
Jos vene on hyvin rakennettu ja ollut hyvässä kunnossa ennen vesiltä
nostoa niin sinulla on hyvät mahdollisuudet saada verrattain tiivis vene.
Jos vene on ollut kamala horokki jo ennen rannalle hylkäämistä (yleensähän
ne jäävät rannalle sen vuoksi), niin mistäs sen tietää. Niittejä voi
kuitenkin kiristää ja limisaumaista on verrattain helppo tiivistää.
Pekka
a
"Pekka Huhta" <pekka...@puuvene.net> kirjoitti viestissä
news:phuhta.1...@kosh.hut.fi...
Tietää kun näkee, kuuleman mukaan kannessa olisi enemmän (pinta)töitä mutta
kylkilaudoitus pitäisi olla kunnossa, myyjän mukaan ei pitäisi olla kamala
hylätty horokki, mutta harvemmin minulle kukaan on aloittanut myyntipuhetta:
" Tässä tämä
moottorisoitu keulahytillinen siivilä sitten olisi..." ;-)
Jos sattuisi niin että luottokorttia joutuisi käyttämään tuon testin
jälkeen, mikähän mahtaisi olla marssijärjestys myöhemmin tällaisen "hyvin"
kuivanneen projektin kanssa jos lakkaus ja maalaus täytyisi tehdä uudelleen,
mutta ei välttämättä heti ensimmäisenä kesänä. Pitäisikö varata omat ja
naapurin uppopumput, kilometri maalarinteippiä saumoihin, niin vene oli
tasasaumainen + säkillinen sahajauhoja ja lähteä rantaan koettamaan onneaan,
vai tehdä kyllästys ja pintatyöt heti kuivalle puulle ja lähteä sitten vasta
rantaan. Eli pitäisikö puuta turvottaa vedessä ensimmäinen kausi että näkisi
lopputuloksen, onko pellavaöljy+aspergol kyllästämisellä tässä millainen
vaikutus tiiviyteen, vai enemmän puun säilymiseen? Kyllästetty puu turpoaa
hitaammin kuin kyllästämätön, mutta onko näillä eroa siinä että kumpi
turpoaa enemmän? (meneekö osastolle sfnet.tyhmät.kysymykset ?) Miten tulisi
paras lopputulos?
Kiitos vinkeistä!
timo
mirakia
a <a...@a.com> kirjoitti artikkelissa
<atcq9u$dja$1...@phys-news1.kolumbus.fi>...
>
> "Pekka Huhta" <pekka...@puuvene.net> kirjoitti viestissä
> news:phuhta.1...@kosh.hut.fi...
> > "a" <a...@a.com> writes:
> >
> > Kyllähän se vähän vaaralliselta kuulostaa, mutta yksilöitähän nuo
ovat
> > kaikki. Halju juttu että tiiviys ei selviä välttämättä edes
katsomalla,
> > kokeiluksi menee. Ei se tarvitse kuin yhden pahan sauman niin siitä
> > tihuttaa koko kesän.
> >
> > Jos vene on hyvin rakennettu ja ollut hyvässä kunnossa ennen
vesiltä
> > nostoa niin sinulla on hyvät mahdollisuudet saada verrattain tiivis
vene.
> > Jos vene on ollut kamala horokki jo ennen rannalle hylkäämistä
(yleensähän
> > ne jäävät rannalle sen vuoksi), niin mistäs sen tietää. Niittejä
voi
> > kuitenkin kiristää ja limisaumaista on verrattain helppo tiivistää.
> >
> > Pekka
>
> Tietää kun näkee, kuuleman mukaan kannessa olisi enemmän (pinta)töitä
mutta
> kylkilaudoitus pitäisi olla kunnossa, myyjän mukaan ei pitäisi olla
kamala
> hylätty horokki, mutta harvemmin minulle kukaan on aloittanut
myyntipuhetta:
> " Tässä tämä
> moottorisoitu keulahytillinen siivilä sitten olisi..." ;-)
> Jos sattuisi niin että luottokorttia joutuisi käyttämään tuon testin
> jälkeen, mikähän mahtaisi olla marssijärjestys myöhemmin tällaisen
"hyvin"
> kuivanneen projektin kanssa jos lakkaus ja maalaus täytyisi tehdä
uudelleen,
> mutta ei välttämättä heti ensimmäisenä kesänä.
Hyvin kuivannut on tietenkin otollinen kyllästykselle.
Mitä jos ottaisit puupuhtaaksi, kyllästäisit, antaisit kuivua
kuukauden. Lyijymönjän tyyppinen pohjamaali seuraavaksi ja kyljet
luonnonlakalle. (Kumpikohan ensin? Ehkä kyljet)
Vain ajatus:
Tästä tuleekin sitten jo sanomista, mutta... seuraavaksi voitkin
yrittää turvotella sitä pukeilla.. mahdollisesti.. se voi ottaa tosin
useamman viikon ennen näkyvää seurausta. Järkevyys riippuu hieman veden
saannista... merestä? sadettimilla?
Saumoihin käy International TÄT ja Hempel Proof 10. Ne ovat
bitumipohjaisia tököttejä. Ehkäpä vene olisi hyvä turvottaa ennen
näitä, sillä muutenhan tuota kuluu ämpärikaupalla. Huomasin noitten
kyllä tarttuvan kosteaankin. Huomattava on että isossa saumassa nuo
eivät välttämättä pysy ennen jonkinverran kuivumistaan, ovat senverran
löysiä massoja että voi pelätä veden paineen työntävän ne läpi.
Kellä olisi kokemusta tästä. Massan pitäisi antaa kuivua jonkin aikaa
että se pinta kovettuu hieman. Ja taas mitä paksumpi kerros massa on
sitä vaikeammin se kuivuu. Omaan limisaumaiseen laitoin kyllä, mutta
yhteen haljenneeseen lautaan päätin laittaa sauman ja TÄTin päälle
vielä kerroksen polyuretaanimassaa - se sauma oli sentin leveä.
Kuukaudessa se sitten turposi pariin milliin vedessä.
Ed Omistaja oli käyttänyt tiivistämiseen polyuretaanimassaa ja siksi
tuo halkeamakin oli niin suuri. Massa oli toiminut kiilana puun
turvotessa.
Tuli mieleen toinenkin vain ajatus..
Jos keksisi miten polyuretaanimassaa ei joutuisi sinne itse saumaan
(kapeaa teippiä?), vaan kerrokseksi päälle, siinä voisi olla
ensimmäisen vuoden ratkaisu turpoamispähkäilyihin. Senhän saisi
helposti taas skraapalla pois.
Sekä polyuretaani (esim. sikaflex) että pikimassat ohentuvat
tarvittaessa ksyleenillä, mikä on rautakauppatavaraa.
Ai niin, pikimassoja ei saa maalata, kaikki maalaukset ensin!
Poikkeuksena huokoinen myrkkymaali.
mirakia
Matti Kaki
Kun puu on terve, se turpoaa hyvin. Riippuu tietysti puulajista,
mutta esim. mänty muistaakseni 10 % leveyssuunnassa, joten
hyvin suuretkin raot kyllä umpeutuvat. Sentti ihan helposti.
Mutta tämä koskee ainoastaan elävää puuta. Jos se on laho tai
käsitelty jollain aineella "elottomaksi" niin ettei se ota vettä,
turvotus ei onnistu.
>Vain ajatus:
>Tästä tuleekin sitten jo sanomista, mutta... seuraavaksi voitkin
>yrittää turvotella sitä pukeilla.. mahdollisesti.. se voi ottaa tosin
>useamman viikon ennen näkyvää seurausta. Järkevyys riippuu hieman veden
>saannista... merestä? sadettimilla?
Hyvä idea. Jos saat vaikka pumpulla vettä merestä niin pitäisi
alkaa olla turvonnut jo muutaman päivän kuluessa jonkin verran.
Mitä paremmin saat veden pysymään sisällä, sen parempi. Mutta
ei kannata kovin paljon täyttää, koska vene on tehty ulkopuolelta
kohdistuvaa (veden) painetta kestäväksi, ei sisäpuolelta. Eikä
moottorikaan tykkää vedestä. Kuuma vesi rurvottaa kylmää nopeammin.
Eräs konsti on täyttää raot aivan tavallisella saniteettisilikonilla.
Kun laudat turpoavat, se puristuu ulos raoista ja onkin syytä poistaa,
koska silikoni ja puu eivät ole hyvä yhdistelmä. Jotkut ovat käyttäneet
vaseliinia, joka puristuu helpommin ulos.
>Sekä polyuretaani (esim. sikaflex) että pikimassat ohentuvat
>tarvittaessa ksyleenillä, mikä on rautakauppatavaraa.
>
>mirakia
Xyleeni on sitten vaarallista! Se vaikuttaa keskushermostoon.
Polyvinyylialkoholikäsineet ja H4 -käsineet ovat ainoat, jotka
kestävät sitä. Xyleeni on todella paha myrkky. Olen itse sitä
käyttänyt pitkään kuvanauhureiden puhdistuksessa ja aina pitänyt
häkäpärstää ja käsineitä. Ihokosketusta ei saa päästää tulemaan.
Myös höyryt imeytyvät kaikkien limakalvojen kautta, joten mikäli
on esim. veneen sisällä Xyleenin kanssa touhuamassa, suosittelen
koko kasvot peittävää häkäpärstää. Ja tiedän, mistä puhun.
Matti Käki
*** Navigare Necesse Est - Vivere Non Est Necesse ***
*** http://www.sci.fi/~oh2bio/hobbies/boat.htm ***
mirakia
Matti Kaki <oh2bio...@sci.fi.invalid> kirjoitti artikkelissa
<atdocp$7t3$2...@phys-news1.kolumbus.fi>...
1...@phys-news1.kolumbus.fi>, a...@a.com says...
> >
> >
> >Vain ajatus:
> >Tästä tuleekin sitten jo sanomista, mutta... seuraavaksi voitkin
> >yrittää turvotella sitä pukeilla.. mahdollisesti.. se voi ottaa
tosin
> >useamman viikon ennen näkyvää seurausta. Järkevyys riippuu hieman
veden
> >saannista... merestä? sadettimilla?
>
> Hyvä idea. Jos saat vaikka pumpulla vettä merestä niin pitäisi
> alkaa olla turvonnut jo muutaman päivän kuluessa jonkin verran.
Hyvin kyllästetty ja ulkoa maalattu ei taida paljoa parissa päivässä
turvota. Toisaalta kyllästäminen turvottaa jo jonkin verran.
> Mitä paremmin saat veden pysymään sisällä, sen parempi. Mutta
> ei kannata kovin paljon täyttää, koska vene on tehty ulkopuolelta
> kohdistuvaa (veden) painetta kestäväksi, ei sisäpuolelta. Eikä
> moottorikaan tykkää vedestä. Kuuma vesi rurvottaa kylmää nopeammin.
Jos siellä rupeaa vesi pysymään, kannattaa jo tapit irroittaa. Kosteita
mattoja mieluummin ja sadetusta. Muuten, turhaan joillakin on
periaate, että kaikki maalaukset pitäisi olla tehtynä ennen vettä.
Lyijymönjä toki, mutta sen pinta kyllä kuivuu helposti seuraavia
maaleja varten. Itse puun imemä vesi taas ei hetkessä poistu, eikä
todellista vaaraa turvotuksen tuloksen häipyminestä hetikohta ole.
> Eräs konsti on täyttää raot aivan tavallisella
saniteettisilikonilla.
> Kun laudat turpoavat, se puristuu ulos raoista ja onkin syytä
poistaa,
> koska silikoni ja puu eivät ole hyvä yhdistelmä. Jotkut ovat
käyttäneet
> vaseliinia, joka puristuu helpommin ulos.
Huh huh!
Silokonista saa kyllä monivuotisen riesan, se hylkii kaikkea
maaliakin...
> >Sekä polyuretaani (esim. sikaflex) että pikimassat ohentuvat
> >tarvittaessa ksyleenillä, mikä on rautakauppatavaraa.
> >
> >mirakia
>
> Xyleeni on sitten vaarallista! Se vaikuttaa keskushermostoon.
No, aina on hyvä varoittaa.
Ohensin TÄTiä juu ja työtä tehdessä sitä tököttiä sai pyyhkiä
sormistakin. Ja kun ei se millään lähde.. paitsi ksyleenillä..
Ei vaisinkaan :). No taisin kerran ksyleenilläkin kädet pyyhkiä, mutta
paremmalta tuntui peruskylläste ('teollisuusbensiini'). Käsivoidetta ei
kannata ennen töitä unohtaa.
mirakia
mirakia
mirakia <pu...@suomi24.fi> kirjoitti artikkelissa
<01c2a2f4$6fa06de0$0100007f@mirakia>...
>
>
hu...@puuvene.net> kirjoitti viestissä
> > news:phuhta.1...@kosh.hut.fi...
> > > "a" <a...@a.com> writes:
>>> Halju juttu että tiiviys ei selviä välttämättä edes
> katsomalla,
> > > kokeiluksi menee.
>>> Ei se tarvitse kuin yhden pahan sauman niin siitä
> > > tihuttaa koko kesän.
>>mikähän mahtaisi olla marssijärjestys myöhemmin tällaisen
> "hyvin"
> > kuivanneen projektin kanssa jos lakkaus ja maalaus täytyisi tehdä
> uudelleen,
> > mutta ei välttämättä heti ensimmäisenä kesänä.
> Hyvin kuivannut on tietenkin otollinen kyllästykselle.
> Mitä jos ottaisit puupuhtaaksi, kyllästäisit, antaisit kuivua
> kuukauden.
Viikko, pari taitaa riittää kyllästeen kuivumiseen.
Lyijymönjän tyyppinen pohjamaali seuraavaksi ja kyljet
> luonnonlakalle. (Kumpikohan ensin? Ehkä kyljet)
Kyllästetyn lakkaaminen öljylakalla taitaa nimittäin olla ainoa
vaihtoehto, mikä tarttuu. Mutta ehkä keskityt pohjaan ensimmäisenä
keväänä? Työtä riittää muutenkin...
Tosin tuon kyllästämisen kanssa on hankalaa se vesiraja eli kätevää on
kyllästää sekä kyljet että pohja samalla.
> se sauma oli sentin leveä.
> Kuukaudessa se sitten turposi pariin milliin vedessä.
Enhän minä ollut sitä tarkkailemassa, voi olla että parissa
viikossakin. Syksyllä kuitenkin isot makkarat TÄTiä olivat pursuneet
sisäpuolelle.
> Ed Omistaja oli käyttänyt tiivistämiseen polyuretaanimassaa ja siksi
> tuo halkeamakin oli niin suuri. Massa oli toiminut kiilana puun
> turvotessa.
>
> Tuli mieleen toinenkin vain ajatus..
> Jos keksisi miten polyuretaanimassaa ei joutuisi sinne itse saumaan
> (kapeaa teippiä?), vaan kerrokseksi päälle, siinä voisi olla
> ensimmäisen vuoden ratkaisu turpoamispähkäilyihin. Senhän saisi
> helposti taas skraapalla pois.
Siis alle kapea teippi, juuri ja juuri sauman päällä pysyvä? Tai
kyllästeellä kasteltu vaahtomuovisuikale? Ei.. liian työlästä.. (Just a
thought! Tällaisena ensimmäisen vuoden väliaikaisratkaisuna...)
Mitä se oikeaoppinen korjaus sitten olisikaan, riveystä? Millä
materiaalilla se hoituu, pellavalla kenties. Ja eikö puusuikaleitakin
isommissa raoissa käytetä...
Siitä vain tulee mieleen massojen joustotarve, ettei massa toimi
kiilana puun turvotessa. Kuinka kovia ovat sitten nuo perinteiset
tiivistysmenetelmät...
Ikuisuusaiheeseen jälleen.
Ja olisiko sittenkään paha juttu käyttää sitä joustavinta Sikaflexiä,
pehmeää 'kumia'. En muista sen koodinumeroa, mutta sitä löytyy
pehmeämpänä kuin se tavallinen 11.
Luulen kyllä että limisaumaan ja halkeamiin ainoa varmasti tarpeaksi
pehmeä massa on puuveneisiin tarkoitettu pikipohjainen.
mirakia
>
>
>
>
>
>
Matti Kaki
>Kyllästetyn lakkaaminen öljylakalla taitaa nimittäin olla ainoa
>vaihtoehto, mikä tarttuu.
>mirakia
Se on muutenkin ainoa _oikea_ lakka. Ei veneeseen sovi
mikään polyuretaani muovilakka. Ainakaan PUUveneeseen.
mirakia
Matti Kaki <oh2bio...@sci.fi.invalid> kirjoitti artikkelissa
<atdocp$7t3$2...@phys-news1.kolumbus.fi>...
> Eräs konsti on täyttää raot aivan tavallisella
saniteettisilikonilla.
> Kun laudat turpoavat, se puristuu ulos raoista ja onkin syytä
poistaa,
> koska silikoni ja puu eivät ole hyvä yhdistelmä. Jotkut ovat
käyttäneet
> vaseliinia, joka puristuu helpommin ulos.
Matti taisi olla huumorilla liikkeellä. Silikonin lisäksi myös
vaseliini on ehkäpä sitäkin pahempi tuholainen puulle. Kenen veneen
laudat ovat neljältä reunaltaan lakassa tai maalissa, kysyn vaan!
Puuhun se valeliini pääsee ja se pehmiää (arvaa kumpi:)
mirakia
Yrjö Peltonen
>
> Xyleeni on sitten vaarallista! Se vaikuttaa keskushermostoon.
> Polyvinyylialkoholikäsineet ja H4 -käsineet ovat ainoat, jotka
> kestävät sitä. Xyleeni on todella paha myrkky. Olen itse sitä
> käyttänyt pitkään kuvanauhureiden puhdistuksessa ja aina pitänyt
> häkäpärstää ja käsineitä. Ihokosketusta ei saa päästää tulemaan.
> Myös höyryt imeytyvät kaikkien limakalvojen kautta, joten mikäli
> on esim. veneen sisällä Xyleenin kanssa touhuamassa, suosittelen
> koko kasvot peittävää häkäpärstää. Ja tiedän, mistä puhun.
>
> Matti Käki
>
> *** Navigare Necesse Est - Vivere Non Est Necesse ***
> *** http://www.sci.fi/~oh2bio/hobbies/boat.htm ***
Vaarallisuus on suhteellista. Jos verrataan ksyleenien vaarallisuutta
muihin maali- ja teollisuusliuottimiin niin ei se kovin kummosesti
niistä poikkea. HTP-arvo on 50ppm (vuonna 2002)kuten tolueenilla ja
etyylibentseenilläkin ja korkein pitoisuus josta ihminen selviää 30min
altistuksen jälkeen oli muistaakseni 900ppm.
Itse olen aikoinani osallistunut kokeisiin, joissa määriteltiin
ksyleenin ihonläpäisykykyä, eli käsiä uitettiin kymmenen minuuttia
ksyleenissä ja sen jälkeen mittailtiin verestä ja virtsasta ksyleeni
pitoisuuksia. Kun iho oli terve jäi vaikutukset ihon punoittamiseen ja
vähäiseen kirvelyyn kokeen jälkeen. Moni muukin teollisuusliuotin olisi
saanut saman aikaan.
En tässä tahdo vähätellä ksyleenin vaarallisuutta, mutta toisaalta ei
sitä kannata kovin syyllistääkkään, kun ei muutkaan aromaattiset
hiilivedyt sen parempia ole, bentseenistä nyt puhumattakaan, se kun on
selvä leukemian aiheuttaja.
Muistakaa, että bensakin on liuotinkimara ja sisältää sekä nopeasti että
hitaasti haihtuvia yhdisteitä ja EI ole tarkoitettu käytettäväksi
pesuliuottimena, vaikka hyvin teknisesti ottaen sellaisena toimisikin.
Ohessa linkki ksyleenin ominaisuuksiin.
http://www.occuphealth.fi/ttl/osasto/tt/OVA/ksyleeni.html
Itse kukin voi käydä näitä ihmettelemässä esim Työterveyslaitoksen
sivujen kautta
http://www.occuphealth.fi/ttl/haku/
Ykä
Pekka Huhta
Hep, heti alkuun että luin alkuperäisen viestisi huonosti. Se
luottokorttisääntö oli siis limilautaiselle, ja täähän oli tasasaumainen.
Tasasaumaisen kohdalla raot voivat olla leveämpiäkin, limilautaisessa
turpoamisvaraa on vain laudan paksuus, tasasaumaisessa laudan leveyden
verran.
>Jos sattuisi niin että luottokorttia joutuisi käyttämään tuon testin
>jälkeen, mikähän mahtaisi olla marssijärjestys myöhemmin tällaisen "hyvin"
>kuivanneen projektin kanssa jos lakkaus ja maalaus täytyisi tehdä uudelleen,
>mutta ei välttämättä heti ensimmäisenä kesänä. Pitäisikö varata omat ja
>naapurin uppopumput, kilometri maalarinteippiä saumoihin, niin vene oli
>tasasaumainen + säkillinen sahajauhoja ja lähteä rantaan koettamaan onneaan,
>vai tehdä kyllästys ja pintatyöt heti kuivalle puulle ja lähteä sitten vasta
>rantaan.
Minusta kannattaa tehdä työt kuivalle veneelle. Kylläste imeytyy paremmin,
maali tarttuu paremmin jne. Viiden vuoden seisomisen jälkeen maali- tai
lakkapinta saattaa näyttää kohtuulliselta, mutta se kokemuksen mukaan
lähtee hilseilemään jo hyvissä ajoin kauden alussa, jos pintoja ei
kunnosteta.
Viisi vuotta rannalla on mielestäni jo sellainen aika että maalit ja lakat
saa krapia kokonaan pois. Viimeisin projektini oli kunnolla owattu pari
vuotta ennen rannalle jäämistään. Vene oli rannalla neljä vuotta ilman
peittoa ja jälkikin oli sitten sen mukaista. Otin kaikki pinnat
puupuhtaaksi ja kyllästelin venettä. Odotuksista huolimatta vene imi
hämmentävän vähän kyllästettä, vanha owaus ei ollut mihinkään hävinnyt
kuivilla ollessa. Pintakäsittelyt olivat siitä huolimatta haalistuneet ja
korkanneet sieltä tältä. Kannatti vaihtaa, ne muutamat paikat joita en
vaihtanut (kun näyttivät niin hyviltäkin) korkkasivat kesän aikana kaikki.
>Eli pitäisikö puuta turvottaa vedessä ensimmäinen kausi että näkisi
>lopputuloksen, onko pellavaöljy+aspergol kyllästämisellä tässä millainen
>vaikutus tiiviyteen, vai enemmän puun säilymiseen? Kyllästetty puu turpoaa
>hitaammin kuin kyllästämätön, mutta onko näillä eroa siinä että kumpi
>turpoaa enemmän?
Jos minä tähän osaisin vastata, niin oisinpa viisas mies. Sitä kun ei
koskaan tule tehtyä vertailevaa tutkimusta niin että kyllästää toisen
kyljen ja jättää toisen kyllästämättä ihan vain saadakseen tietää.
Sen tiedän että Owatrolilla kyllästetty puu elää vähemmän kuin
kyllästämätön. Kovin kuivaa kyllästäessä vene voi siis jäädä pikkuisen
auki ja kaikki ei turpoa kiinni. Pellavaöljyn kanssa on osaltaan samoin,
mutta pellavaöljy turvottaa itsessäänkin puuta enemmän kuin Owa. Ei tosin
mahdottomasti sekään.
Teit kuin päin vain, niin vähän ajatelmia vesillelaskusta:
Ensitöikseen pitkään kuivilla ollut vene kunnostetaan, kyllästetään,
maalataan, lakataan. Katsotaan miltä pohja näyttää. Tässä vaiheessa
kittilasta pidetään kiltisti taskussa ja purkki kiinni. Aloitetaan
turvotuksella, koska puu on rutikuivaa.
Venettä ei pitäisi ikinä turvottaa laskemalla sisälle vettä. Laudoitus on
suunniteltu kestämään ulkoa tulevaa painetta ja sisältä tuleva paino repii
liitoksia ihan väärään suuntaan. Vaikka alkuun vaikuttaisi että kaikki
tulee saumoista läpi, niin tiedän ainakin kaksi tapausta, joissa vene on
särkynyt pahasti kun saumat ovatkin alkaneet pitää ja sisälle unohtunut
letku on täyttänyt veneen. Toisessa tapauksessa purjeveneen alin lauta
irtosi emäpuusta useamman millin, toisessa tapauksessa moottorivene kaatui
pukeilta ja katkoi kaariaan ynnä särki kylkilaudoitusta. Jos veneen kanssa
käyttää jotain sadetinta tai vesiletkua, niin pitää olla itse paikalla
koko ajan ja pitää veden pinta hyvin maltillisena ja mielellään vielä
pohjatappi auki.
Parempi konsti on räsymatot ja vanhat lumput. Sanomalehtiäkin käytetään,
mutta niistä irotaa mustetta. Vaatekaapista (tai vaimon vaatekaapista :)
kaivetaan kamalimmat seitkytlukulaiset ja levitellään veneen pohjalle. Ne
sitten kastellaan ja pidetään märkänä muutaman päivän ajan.
Turvotuksen jälkeen tarkastellaan tilannetta uudelleen. Seuraavaksi kevyin
konsti on teippaus.
Sanoisin, että turvotuksen jälkeen noin milliset, enintään parimilliset
avoimet saumat voi teipata maalarinteipillä. Teipit kannattaa laittaa
useampi päivä ennen vesillelaskua, koska ainakin joillain merkeillä liima
jämähtää paremmin kiinni kun vähän odottelee. Kapeita saumoja ei kannata
kitata, koska ne turpoavat joka tapauksessa umpeen. Teippien kanssa ei
sitten ajella muuta kuin ihan hissunkissun rampilta laituriin, ne lähtevät
helposti irti.
Vielä leveämmät saumat kitataan, aineena bitumipohjaiset TÄT tai Proof, ei
polyuretaanit. Bitumit liukenevat pineenitärpättiin, jolloin niitä on
vähän helpompi levittää. Älä kuitenkaan ohenna liikaa, koska liian fletku
tavara pukkaa veden mukana veneeseen sisään leveämmistä tai syvemmällä
olevista saumoista. Kitin pitäisi myös ehtiä kovettua useampi päivä ennen
vesillelaskua, märkiä rättejä voi pitää pohjalla myös tämän ajan.
Vielä ensimmäisenä vuonna en välttämättä lähtisi rimoittamaan venettä.
Rimoitushan olisi nätti tehdä kuivaan puuhun, mutta jos vene on monta
vuotta kuivunut niin puu voi olla niin kuivaa että kaaret joutuvat koville
kun rimoitus 'turvottaa' runkoa liikaa.
Asenna veneen omat pilssipumput (huom. monikko, sähköpumppu ja
manuaalinen) ja varaa uppopumppu mukaan. Laittele letkut valmiiksi, piuhat
töpseliin laittoa vaille ja ämpäri kouran ulottuville. Näin siitä
huolimatta että vene näyttää tiiviiltä. Rannalla maannut vene osaa aina
yllättää jollain luovalla tempulla, vaikkapa auki unohtuneella ja jonnekin
hyvin piilotetulla läpiviennillä tms.
Mieli pysyy rauhallisimpana jos saat nosturikuskin jättämään veneen
nostoliinoihin yöksi. Tämä onnistuu vain harvassa paikassa. Muutenkin
selviää, mutta varaa itsellesi kaveri ja jää yöksi veneelle joka
tapauksessa.
Jos hyvä tuuri käy niin kaikki hurjat varotoimet ovat olleet turhia. Jos
käy huono tuuri, niin kaikki vekottimet ovat kuitenkin käsillä ja kone
pysyy kuivana. Yleensä käy hyvä tuuri, mutta huonojakin on.
Molemmilla omilla rantahylyilläni kävi hyvä tuuri. Manta vuoti
viidentoista vuoden kuivilla olon jälkeen pari ämpärillistä ja lopetti
siihen, Exocet kenkkuili pikkuisen vesillelaskussa ja sylkäisi yhdet
kittaukset sisään alimman laudan halkeamasta. Venettä käytettiin uudestaan
ylhäällä ja uusintakittauksen ynnä kuparipellin päällenaulaamisen jälkeen
siinä ei ollut sähköpumppua koko kesänä. Toisaalta sitten taas ne muutamat
huonot kokemukset, joissa vesi nousee veneen ulko- ja sisäpuolella
tasapuolisesti... Onhan niitäkin :)
Onnea yritykselle.
Pekka
--
http://www.puuvene.net/
Pekka Huhta
>Huomattava on että isossa saumassa nuo
>eivät välttämättä pysy ennen jonkinverran kuivumistaan, ovat senverran
>löysiä massoja että voi pelätä veden paineen työntävän ne läpi.
>Kellä olisi kokemusta tästä. Massan pitäisi antaa kuivua jonkin aikaa
>että se pinta kovettuu hieman.
Kuten tuossa toisessa viestissäni totesin, meidän purjeveneessä tuli TÄTti
vesillelaskussa sisään. Metrin syvyydessä veden paine oli sen verran kova
että halkeamassa ollut kitti antoi perään. Ensin vettä tuli pienenä
'neulana' kovalla paineella sisään ja pikkuhiljaa koko kittaus vyöryi
pikku reiästä alkaen sisälle.
Halkeama ei ollut edes kovin leveä, tämä meni ihan oman mokan piikkiin.
Ensinnäkin ohensin massaa, koska laittelin sitä samalla kapeampiinkin
rakoihin. Ensimmäinen opetus: leveisiin saumoihin laitettavaa massaa ei
ohenneta. Toisekseen kittailin sauman vasta edellisenä päivänä. Toinen
opetus: kannattaa uskoa sitä milli ja vuorokausi-neuvoa purkin kyljessä.
Kolmanneksi en tullut ajatelleeksi, että purjeveneen kölin tasalla veden
paine on jo aikamoinen. Kolmas opetus: mitä syvemmälle mennään, sen
tarkempi tiivistyksessä pitää olla.
Oma korjaukseni oli, että vene tempaistiin ylös satamanosturilla, kittasin
halkeaman uudestaan ja naulasin 0,4 mm paksun kuparipellin vielä halkeaman
päälle pikkuisilla kuparinupeilla. Fuskukorjaus, mutta siitä tuli niin
hyvä että on unohtunut se pellinlätkä köliin tähän päivään asti... :)
>Sekä polyuretaani (esim. sikaflex) että pikimassat ohentuvat
>tarvittaessa ksyleenillä, mikä on rautakauppatavaraa.
Bitumimassoja voi ihan hyvin ohennella tärpätillä. Ksyleeni on sen verran
räyhäkäs myrkky, ettei sitä kannata ehdoin tahdoin käyttää.
Pekka
--
http://www.puuvene.net/
Pekka Huhta
> Eräs konsti on täyttää raot aivan tavallisella saniteettisilikonilla.
> Kun laudat turpoavat, se puristuu ulos raoista ja onkin syytä poistaa,
> koska silikoni ja puu eivät ole hyvä yhdistelmä. Jotkut ovat käyttäneet
> vaseliinia, joka puristuu helpommin ulos.
Tähän kohti sitten punaisia vilkkuvaloja ja "kukaan ei poistu ennenkuin
asia on selvitetty"-sireeni huutamaan päälle :)
Ei silikonia. Ei. Missään tapauksessa, millään verukkeella, milloinkaan.
Vaikkei kaupassa olisi mitään muuta, niin sitten hakataan halkeamaan
vaikka vaimon vanhat sukkahousut ennenkuin silikonia. Onhan se pehmeää ja
joustavaista, mutta se pilaa puun.
Silikoni ei varsinaisesti tartu puuhun. Se pitää kiinteillä, tiiviillä
pinnoilla hyvin, koska se 'imeytyy' pintaan kiinni, siis kuten imukuppi.
Väliin ei pääse ilmaa. Puu kun on huokoista, niin silikonin
tarttumismekanismi vain imee ilmaa (vesirajan alla vettä) puun ja
silikonin väliin. Silikoni irtoaa ja sen ja puun väliin jää vesirako josta
lahopöpö ryystää vettä silmät ristissä onnesta. Silikonijäämät vielä
haittaavat tulevien maalien ja aineiden kiinnittymistä puuhun.
Tieteellisemmänkin version saa esittää, tää nyt oli maallikon versio
aiheesta :)
Vaseliinia on käytetty ja yksi lisäkonsti on vielä leipoa siihen
liitujauhoa paksunteeksi. Ehdottoman huono puoli on se käsittämättömän
vastenmielinen sotku jonka saumoista tursuva vaseliini saa aikaan veneen
sisälle. Toinen puute on, että pehmeä vaseliini lupsahtaa leveämmästä
saumasta alta aikayksikön veneeseen sisään ja vesi perässä. Jos siis
rasvaan päätyy niin kannattaa silti säästää käyttö vesirajan tietämiin ja
varata sisään reilusti trasselia putsaushommiin.
Pekka
--
http://www.puuvene.net/
Matti Kaki
>Asenna veneen omat pilssipumput (huom. monikko, sähköpumppu ja
>manuaalinen) ja varaa uppopumppu mukaan.
Bensakäyttöinen 400 l/min -pumppu on erinomainen. Voi viedä
botskin laituriin ja katsella kaikessa rauhassa tilannetta
siemaillen limonaadia ja viimeistellen venhoa ajokuntoon.
Yksi konsti on ajaa matalaan rantaan ja jättää paatti siihen.
mirakia
Pekka Huhta <pekka...@puuvene.net> kirjoitti artikkelissa
<phuhta.1...@kosh.hut.fi>...
> Tähän kohti sitten punaisia vilkkuvaloja ja "kukaan ei poistu
ennenkuin
> asia on selvitetty"-sireeni huutamaan päälle :)
>
> Ei silikonia. Ei. Missään tapauksessa, millään verukkeella,
milloinkaan.
> Vaikkei kaupassa olisi mitään muuta, niin sitten hakataan halkeamaan
> vaikka vaimon vanhat sukkahousut ennenkuin silikonia. Onhan se
pehmeää ja
> joustavaista, mutta se pilaa puun.
>
> Silikoni ei varsinaisesti tartu puuhun. Se pitää kiinteillä,
tiiviillä
> pinnoilla hyvin, koska se 'imeytyy' pintaan kiinni, siis kuten
imukuppi.
Poyuretaani-Sika toiminee samalla tavoin.. tosin sitä voi kyllä
maalata.. Mutta mitä eroa sillä on muihin maaleihin? Niin olenhan
kuullut väitettävän että monet maalit hengittävät...
> Väliin ei pääse ilmaa. Puu kun on huokoista, niin silikonin
> tarttumismekanismi vain imee ilmaa (vesirajan alla vettä) puun ja
> silikonin väliin. Silikoni irtoaa ja sen ja puun väliin jää vesirako
josta
> lahopöpö ryystää vettä silmät ristissä onnesta. Silikonijäämät vielä
> haittaavat tulevien maalien ja aineiden kiinnittymistä puuhun.
>
> Tieteellisemmänkin version saa esittää, tää nyt oli maallikon versio
> aiheesta :)
>
> Vaseliinia on käytetty ja yksi lisäkonsti on vielä leipoa siihen
> liitujauhoa paksunteeksi. Ehdottoman huono puoli on se
käsittämättömän
> vastenmielinen sotku jonka saumoista tursuva vaseliini saa aikaan
veneen
> sisälle.
Tämä tuntuu kummalliselta! Eikö oljyt kuten vaseliinit ole myrkkyä
puulle? Huomasin akselin läpiviennin kohdalla pehminnyttä puuta
veistokaaressa, ilmeisesti vain vuosien akselivaseliinin pienen
roiskumisen vuoksi.
Mirakia
mirakia
Pekka Huhta <pekka...@puuvene.net> kirjoitti artikkelissa
<phuhta.1...@kosh.hut.fi>...
> Ensitöikseen pitkään kuivilla ollut vene kunnostetaan, kyllästetään,
> maalataan, lakataan.
Mietin tuossa edellä että ensinkö kyljet, mutta taittaa olla parempi
ensin pohjamaali, niin ei ole niin väliä jos lakkaa valuu tai
suditaankin vähän maalin päälle.
Katsotaan miltä pohja näyttää. Tässä vaiheessa
> kittilasta pidetään kiltisti taskussa ja purkki kiinni. Aloitetaan
> turvotuksella, koska puu on rutikuivaa.
> Turvotuksen jälkeen tarkastellaan tilannetta uudelleen. Seuraavaksi
kevyin
> konsti on teippaus.
Innovoin tuolla myös vahvaakin vahvempaa 'polyuretaaniteippiä'...
kukaan ei ole kehdannut kommentoida.. :)
> Sanoisin, että turvotuksen jälkeen noin milliset, enintään
parimilliset
> avoimet saumat voi teipata maalarinteipillä. Teipit kannattaa
laittaa
> useampi päivä ennen vesillelaskua, koska ainakin joillain merkeillä
liima
> jämähtää paremmin kiinni kun vähän odottelee. Kapeita saumoja ei
kannata
> kitata, koska ne turpoavat joka tapauksessa umpeen. Teippien kanssa
ei
> sitten ajella muuta kuin ihan hissunkissun rampilta laituriin, ne
lähtevät
> helposti irti.
>
> Vielä leveämmät saumat kitataan, aineena bitumipohjaiset TÄT tai
Proof, ei
> polyuretaanit. Bitumit liukenevat pineenitärpättiin, jolloin niitä on
> vähän helpompi levittää.
Liukenevat sitten myös peruskyllästeeseen. Yksi väärä työjärjestys tuli
tutuksi nimittäin olin tätännyt ja sitten vielä suihkutin sisällekin
pellavaöljy-peruskylläste-terva-sekoitusta (noin 35-60-5 %). Raoista
alkoi tippumaan kyllästettä läpi ja vähitellen enemmänkin ruskeina
tätin värjääminä noroina. Viikon päästä sitten kun laitoin vettä
sisälle, se tuli näistä samoista kohdista komeasti ulos. Parin päivän
päästä tajusin, ettei se varmaan turpoakaan, vaan siellä on
kittauksissa kyllästeen suurentamia aukkoja. Niin, olin jo myrkynkin
vetänyt siihen päälle. Kun menin katsomaan veneen alle mistä vesi tuli,
oli saumat pullistuneet vedestä, niin että myrkkymaalikerros vain
kalvona piti sormen paksuisia vesimakkaroita koossa!
Näytti pahalta hetken, mutta asia korjaantuikin kätevästi ykdellä
vedolla rätillä.. samalla vedolla vesi puskautui pois ja TÄT levittyi
hienosti ja tiiviisti limisaumaan. Sitten vain vielä muutama tunti
ennen vesillelaskua vedin enää myrkkyä näihin saumoihin, mutta veden
kanssa en enää lotrannut. Ja hienosti kaikki maalit ja TÄTit
pysyivätkin sitten. Syksyllä oli vielä yhtenäinen puhdas pohja.
Tässä tapauksessa ongelmana oli Ed Omistajan jokavuotinen
polyuretaanimassan käyttö saumoissa. Eihän sitä pois saanut, mutta
paikoitellen se tuli pois sieltä välistä skrapan kanssa
työskennellessä. Eihän sellaiset aukot millään turpoa tiiviiksi. TÄT
näytti hoitavan kyllä tiivistyksen, kunhan työjärjestys on oikea.
Älä kuitenkaan ohenna liikaa, koska liian fletku
> tavara pukkaa veden mukana veneeseen sisään leveämmistä tai
syvemmällä
> olevista saumoista.
TÄT purkissa sanottiin ohenteen olevan ksyleeni. Siinä on varmasti
tärpättiin verrattuna kuivumisetu. Tosin huomasin sen yhden ison
halkeaman olevan todella hidas kuivumaan, pinta siitä vain kuivui.
Olisi kannattanut täyttää rako useampaan kertaan ohuemmin.
Kitin pitäisi myös ehtiä kovettua useampi päivä ennen
> vesillelaskua, märkiä rättejä voi pitää pohjalla myös tämän ajan.
Joo ja jos sen tätin erehtyy maalaamaan hidastuu kuivuminen
(myrkkymaali) tai estyy kokonaan jolloin jo kuivunut pintakin pehmiää
uudestaan (ferrex). Todettu on :)-
> Vielä ensimmäisenä vuonna en välttämättä lähtisi rimoittamaan
venettä.
> Rimoitushan olisi nätti tehdä kuivaan puuhun, mutta jos vene on monta
> vuotta kuivunut niin puu voi olla niin kuivaa että kaaret joutuvat
koville
> kun rimoitus 'turvottaa' runkoa liikaa.
Siis ihan puuta sinne. Liimataanko se paikalleen? Voi tosiaan
kuvitella että liian tiukka tulee helposti.
Mirakia
tuomas
mirakia wrote:
> Matti Kaki <oh2bio...@sci.fi.invalid> kirjoitti artikkelissa
> <atdocp$7t3$2...@phys-news1.kolumbus.fi>...
> 1...@phys-news1.kolumbus.fi>, a...@a.com says...
> > >
> > >
>
> > >Vain ajatus:
> > >Tästä tuleekin sitten jo sanomista, mutta... seuraavaksi voitkin
> > >yrittää turvotella sitä pukeilla.. mahdollisesti.. se voi ottaa
> tosin
> > >useamman viikon ennen näkyvää seurausta. Järkevyys riippuu hieman
> veden
> > >saannista... merestä? sadettimilla?
> >
> > Hyvä idea. Jos saat vaikka pumpulla vettä merestä niin pitäisi
> > alkaa olla turvonnut jo muutaman päivän kuluessa jonkin verran.
>
> Hyvin kyllästetty ja ulkoa maalattu ei taida paljoa parissa päivässä
> turvota. Toisaalta kyllästäminen turvottaa jo jonkin verran.
>
Minun kokemukseni mukaan kyllästäminen ei käytännössä sinänsä turvota ja
lisäksi se vähentäessään puun huuhtoutumista vähentää (joskin vähän) puun
turpoamista vedessä.
TR
Pekka Huhta
>> Ensitöikseen pitkään kuivilla ollut vene kunnostetaan, kyllästetään,
>> maalataan, lakataan.
>Mietin tuossa edellä että ensinkö kyljet, mutta taittaa olla parempi
>ensin pohjamaali, niin ei ole niin väliä jos lakkaa valuu tai
>suditaankin vähän maalin päälle.
Ei lakkaa ja maalia sudita toistensa päälle, kyllä ne pitää teipata.
Kertaalleen opettelin, että eihän se haittaa jos vähän lakkaa menee sen
valkoisen raidan päälle, senhän voi maalata viimeiseksi. No, sen maalin
päälle mennyt pehmeä lakka korkkasi kovan valkoisen maalin päältään, niin
että se siitä kokeilusta :)
Vähimmällä selviää kun teippaa maalatessa ja on sotkematta. Kyllästyshän
nyt tehdään koko kyljelle kerralla kuitenkin.
>> Turvotuksen jälkeen tarkastellaan tilannetta uudelleen. Seuraavaksi
>kevyin konsti on teippaus.
>Innovoin tuolla myös vahvaakin vahvempaa 'polyuretaaniteippiä'...
>kukaan ei ole kehdannut kommentoida.. :)
No, kitillä ei oikeastaan pitäisi koskaan peittää puuta. Toisaalta
itsekin kerroin siitä fuskustani kuparipellin kanssa. Vähän
petkuhuiputusta ja luvatonta molemmat.
>Joo ja jos sen tätin erehtyy maalaamaan hidastuu kuivuminen
>(myrkkymaali) tai estyy kokonaan jolloin jo kuivunut pintakin pehmiää
>uudestaan (ferrex). Todettu on :)-
TÄT näyttää sulavan tärpättiin vielä vuoden kuivumisen jälkeen. Jostain
valkoisesta paikkauksesta kukki kaunis ruskea vielä toisenakin kesänä
läpi. Hankalaa ainetta sikäli.
>> Vielä ensimmäisenä vuonna en välttämättä lähtisi rimoittamaan
>venettä.
>> Rimoitushan olisi nätti tehdä kuivaan puuhun, mutta jos vene on monta
>> vuotta kuivunut niin puu voi olla niin kuivaa että kaaret joutuvat
>koville
>> kun rimoitus 'turvottaa' runkoa liikaa.
>Siis ihan puuta sinne. Liimataanko se paikalleen? Voi tosiaan
>kuvitella että liian tiukka tulee helposti.
Limisaumaista ei oikein passaa rimoitella mitenkään, se on tasasaumaisen
konsti paremmin. Kyllä limiinkin voi uran ajaa ja laittaa sitten siihen
uraan vaikka sikaa, mutta niittien kiristäminen on limilautaisessa se
oikea konsti. Ja se sikafleksikin limissä on luvallista vasta sitten kun
sille on tehty tila, muuten se on huonossa paikassa.
Pekka
--
http://www.puuvene.net/
Pekka Huhta
>> Silikoni ei varsinaisesti tartu puuhun. Se pitää kiinteillä,
>tiiviillä
>> pinnoilla hyvin, koska se 'imeytyy' pintaan kiinni, siis kuten
>imukuppi.
>Poyuretaani-Sika toiminee samalla tavoin.. tosin sitä voi kyllä
>maalata.. Mutta mitä eroa sillä on muihin maaleihin?
Ei, Sika tarttuu enempi vähempi mekaanisesti pintaan. Ei siis samalla
mekanismilla kuin silikoni.
>> Vaseliinia on käytetty ja yksi lisäkonsti on vielä leipoa siihen
>> liitujauhoa paksunteeksi. Ehdottoman huono puoli on se
>käsittämättömän
>> vastenmielinen sotku jonka saumoista tursuva vaseliini saa aikaan
>veneen
>> sisälle.
>Tämä tuntuu kummalliselta! Eikö oljyt kuten vaseliinit ole myrkkyä
>puulle? Huomasin akselin läpiviennin kohdalla pehminnyttä puuta
>veistokaaressa, ilmeisesti vain vuosien akselivaseliinin pienen
>roiskumisen vuoksi.
Ei vaseliini eikä mikään muukaan mineraaliöljy ole puulle hyväksi, mutta
sitä on käytetty silti. Sen läpiviennin pehmeämiseen voi olla montakin
syytä. Mineraaliljyt kyllä haurastuttavat puuta, se on totta, mutta
varsinaista lahoa ne eivät aiheuta. Laho puu näyttää vain öljyisenä niin
vastenmieliseltä että öljyn mieltää helposti syypääksi koko juttuun.
Pekka
--
http://www.puuvene.net/
Ilkka Leinonen
Pekka Huhta wrote:
> "mirakia" <pu...@suomi24.fi> writes:
>
> >> Silikoni ei varsinaisesti tartu puuhun. Se pitää kiinteillä,
> >tiiviillä
> >> pinnoilla hyvin, koska se 'imeytyy' pintaan kiinni, siis kuten
> >imukuppi.
>
> >Poyuretaani-Sika toiminee samalla tavoin.. tosin sitä voi kyllä
> >maalata.. Mutta mitä eroa sillä on muihin maaleihin?
>
> Ei, Sika tarttuu enempi vähempi mekaanisesti pintaan. Ei siis samalla
> mekanismilla kuin silikoni.
Mihin perustat tämän väitteen? Mielestäni Sika & silikoni tarttuvat molemmat
mekaanisesti pintaan. Sika toki jämähtää tiukemmin, mutta se kovettuukin
silikonia enempi. Olen kyllä samaa mieltä siitä, että silikonia ei pitäisi
tuoda lähellekään venettä, oli se sitten tehty puusta tai jostain muusta.
I.L.
a
"a" <a...@a.com> kirjoitti viestissä
news:atnbia$r4l$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
> Kiitos kaikille jotka olette vastailleet kysymykseen, asiaa on tullut
> rutkasti, mutta kysynpä vielä lisää..
> -Ovatko TÄT ja Proof jonkun tietyn valmistaja tuotteita ja löytyykö näistä
> tietoa joiltain (valmistajan)nettisivuilta, samoin mikä sikaflexin tuote
käy
> näihin saumauksiin, heidän kotisivuilta löytyi useampia tuotteita.
> - mitä tuotteita kannattaisi käyttää vesirajan alapuolelle, onko
> hyviä/huonoja kokemuksia (merikäytössä..)
> - mikä lakka olisi sopivaa pellava/lahonsuojan päälle, olen lukenut joskus
> le tonkinois-lakasta, samoin jossain projektissa käytettiin international
> schooner lakkaa. Onko kokemuksia (hyviä/huonoja) näistä, entä muista
> vaihtoehdoista mitä olette käyttäneet. Mites hintapolitiikat menee..?
>
>
> timo
Tuota joo, näitä viestejä saisi näköjään lukea vähän tarkemmin:
"Saumoihin käy International TÄT ja Hempel Proof 10. Ne ovat
bitumipohjaisia tököttejä. Ehkäpä vene olisi hyvä turvottaa ......" näytti
olevan tuolla aiemmin Mirakian viestissä, sori... ;-)
Mutta lakkojen ja vesirajan alapuolelle tulevien maalien kohdalta olisi
mukava kuulla mielipiteitä..
timo
Pekka Huhta
>Kiitos kaikille jotka olette vastailleet kysymykseen, asiaa on tullut
>rutkasti, mutta kysynpä vielä lisää..
>-Ovatko TÄT ja Proof jonkun tietyn valmistaja tuotteita ja löytyykö näistä
>tietoa joiltain (valmistajan)nettisivuilta, samoin mikä sikaflexin tuote käy
>näihin saumauksiin, heidän kotisivuilta löytyi useampia tuotteita.
TÄT on Internationalin kitti ja Proof Hempelin, ovat hyvin samanoloisia
mämmejä molemmat. Ne ovat yhden sortin pikeä, joka ei oikein koskaan kuivu
sisältä, mikä tässä halkeamahommassa on hyvä. Kun puu elää, niin
ylimääräinen kitti vain pursuu halkeamasta.
Sikafleksiä voi käyttää HYVIN varovasti ja harkiten avoimiin saumoihin,
mutta ei koskaan halkeamiin. Saumoihinkin vain vesirajan yläpuolella jos
on varma että sauma ei omin voimin turpoa kiinni.
Sika on kuivuttuaan kiinteää kumia ja vaikka se joustaakin, niin se ei
samalla tavalla pursotu ulos halkeamasta tai raosta kuin nuo bitumimassat.
Olispas pitänyt laittaa sulle linkki, turhaanpa sitä moneen kertaan
selitän. Katsele http://www.puuvene.net/phuhta/artikkelit/halkeamat.htm .
Vähän sekalaisia neuvoja eivätkä oikein kaikki sovellu tähän, mutta samaa
asiaa kuitenkin.
>- mitä tuotteita kannattaisi käyttää vesirajan alapuolelle, onko
>hyviä/huonoja kokemuksia (merikäytössä..)
Ensin kyllästys, kyllästyksen päälle Hempelin lyijymönjää pari kerrosta ja
sitten Hempelin Yacht Primeria toiset pari. Mönjä tarttuu kyllästeen
päälle kivasti ja myrkkymaali tarttuu primeriin kivasti, primer on siis
vain välimaalina siellä välissä. Pintaan joku itsekiilloittuva pehmeä
myrkky niin ei tarvitse joka vuosi maalata.
>- mikä lakka olisi sopivaa pellava/lahonsuojan päälle, olen lukenut joskus
>le tonkinois-lakasta, samoin jossain projektissa käytettiin international
>schooner lakkaa. Onko kokemuksia (hyviä/huonoja) näistä, entä muista
>vaihtoehdoista mitä olette käyttäneet. Mites hintapolitiikat menee..?
Tonkinois on hyvää lakkaa ja sopii hyvin öljyn päälle. Kallistahan se on,
mutta liuotteettomana sitä ei kulu paljon. Sillä olen omat ja ramontoidut
veneet yleensä lakannut.
Pekka
Pekka Huhta
>> Ei, Sika tarttuu enempi vähempi mekaanisesti pintaan. Ei siis samalla
>> mekanismilla kuin silikoni.
>Mihin perustat tämän väitteen? Mielestäni Sika & silikoni tarttuvat molemmat
>mekaanisesti pintaan. Sika toki jämähtää tiukemmin, mutta se kovettuukin
>silikonia enempi. Olen kyllä samaa mieltä siitä, että silikonia ei pitäisi
>tuoda lähellekään venettä, oli se sitten tehty puusta tai jostain muusta.
Nyt on taas Pekka puhunut isolla suulla :)
Fysikaalis-kemiallista eroa en osaa selittää, mutta hyvin Sialla pedattua
kappaletta irti repiessä Sika pitää niin että mukaan tarttuu puunpaloja.
Silikonilla paikalleen tiivisteltyjä osia repiessä yleensä tökötti lähtee
pitkänä jätkän räkänä irti eikä ole puussa kiinni juuri millään tavalla,
lakassa se sentään pitää joskus.
Sen mulle kemistinretku joskus selitti ihan tieteellisesti, mutta muistan
tarkemmin vain nämä tosimaailmaan heijastuvat vaikutukset siitä tieteestä
ilmiön takana :)
Pekka
--
http://www.puuvene.net/
Kimmo Patrakka
> Tuota joo, näitä viestejä saisi näköjään lukea vähän tarkemmin:
> "Saumoihin käy International TÄT ja Hempel Proof 10. Ne ovat
> bitumipohjaisia tököttejä. Ehkäpä vene olisi hyvä turvottaa ......" näytti
> olevan tuolla aiemmin Mirakian viestissä, sori... ;-)
> Mutta lakkojen ja vesirajan alapuolelle tulevien maalien kohdalta olisi
> mukava kuulla mielipiteitä..
> timo
>
>
kovan hintansa vuoksi. Olen käyttänyt joko Wurthin polyuretaanimassaa
tai Tremcon vastaavaa (Tremflex)
Vesirajan alapuolelle Tremflex 50 ja yläpuolelle 40. Ainakin minulla
toiminut hyvin. Viimeksi kittasin folkkarin limit. Ensin poistin kaikki
vanhat kitit ja tein kittiuran. Tämän jälkeen massat kehiin, ja hyvin piti.
Vesirajan alapuolella olen käyttänyt Hempelin Yacht Primeriä, jonka
päälle myrkky (viimeisimmässä veneessä Blakes cruising). Olen ollut
tyytyväinen.
Lakkana minulla on parhaat kokemukset le tonkinoisista. Se on mukavaa
levittää ja kaunis tasainen pinta syntyy suht. helposti. Kannattaa
muistaa, että pinnan lopullinen laatu riippuu pohjatöistä.
Jos aikataulut painaa päälle ja on kiire vetää lakkaa päälle
kyllästyksen jälkeen (Pellavaöljynhän tulee kuivua/polymeroitua
vähintään viikko mielellään kaksi, ennen lakkaamista) voi kyllästäessä
vetää viimeinen kerros Owa 1:stä, joka kuivuu nopeammin. Lakkaus voidaan
suorittaa jo seuraavana päivänä.
//Kimmo
--
Kimmo Patrakka
http://personal.inet.fi/koti/kimmo.patrakka
a
eteenpäin.
Hyvät joulut,
timo
mirakia
Pekka Huhta <pekka...@puuvene.net> kirjoitti artikkelissa
<phuhta.1...@kosh.hut.fi>...
> "mirakia" <puno@suomi24.f
>
> >> Vaseliinia on käytetty ja yksi lisäkonsti on vielä leipoa siihen
> >> liitujauhoa paksunteeksi. Ehdottoman huono puoli on se
> >käsittämättömän
> >> vastenmielinen sotku jonka saumoista tursuva vaseliini saa aikaan
> >veneen
> >> sisälle.
>
> >Tämä tuntuu kummalliselta! Eikö oljyt kuten vaseliinit ole myrkkyä
> >puulle? Huomasin akselin läpiviennin kohdalla pehminnyttä puuta
> >veistokaaressa, ilmeisesti vain vuosien akselivaseliinin pienen
> >roiskumisen vuoksi.
>
> Ei vaseliini eikä mikään muukaan mineraaliöljy ole puulle hyväksi,
mutta
> sitä on käytetty silti. Sen läpiviennin pehmeämiseen voi olla
montakin
> syytä. Mineraaliljyt kyllä haurastuttavat puuta, se on totta, mutta
> varsinaista lahoa ne eivät aiheuta. Laho puu näyttää vain öljyisenä
niin
> vastenmieliseltä että öljyn mieltää helposti syypääksi koko juttuun.
Jos jotakin on käytetty, ei se tee siitä suositeltavaa.
Mitä käytännön eroa on haurastuneella ja laholla... :)
Tarkemmin veneestäni, kyseessä ei ole varsinainen kaari vaan pohjan
tasaisella kohdalla oleva 'kaarenpätkä'. Varsinaiset kaaret ovat
tammisia ohuita (painokaaria käsittääkseni) parinkymmenen sentin
välein. Noita kaarenpätkiä on veneessä jotakin yli kymmenen ja monissa
niistä on erilaisia läpivientejä ja sahauksia. Vain siinä missä
rasvanippa ja akselitiiviste on näkyy muuntunutta puuta. Tasapohjaisena
kohta ei ole muita kohtia märempikään. En ole
viitsinyt sitä millään syvemmin tökkiä, mutta ainakin pinta on pehmeää
ja ruman väristä.
Pitkäaikaisvaikutukset ovat ne, jotka jäävät kokeiluissa useimmiten
huomaamatta - kokeile ja erehdy: erehdyksen saattaa huomata vasta
kymmenien vuosien päästä.
mirakia
mirakia
Pekka Huhta <pekka...@puuvene.net> kirjoitti artikkelissa
<phuhta.1...@kosh.hut.fi>...
> "mirakia" <pu...@suomi24.fi> writes:
>
> >> Ensitöikseen pitkään kuivilla ollut vene kunnostetaan,
kyllästetään,
> >> maalataan, lakataan.
>
> >Mietin tuossa edellä että ensinkö kyljet, mutta taittaa olla parempi
> >ensin pohjamaali, niin ei ole niin väliä jos lakkaa valuu tai
> >suditaankin vähän maalin päälle.
>
> Ei lakkaa ja maalia sudita toistensa päälle, kyllä ne pitää teipata.
> Kertaalleen opettelin, että eihän se haittaa jos vähän lakkaa menee
sen
> valkoisen raidan päälle, senhän voi maalata viimeiseksi. No, sen
maalin
> päälle mennyt pehmeä lakka korkkasi kovan valkoisen maalin päältään,
niin
> että se siitä kokeilusta :)
Uskon kyllä, mutta eräs kokeilu antoi tuloksen: lakka pysyy ferrexin
päällä ja bilteman myrkky lakan päällä..
Tarvitseekohan sitä maalata keväällä ollenkaan kun on puhdas ja
yhtenäinen kesän jälkeen?
Ja _muuten_ , se tonkiousi on pysynyt jopa siinä kohdassa, missä oli
paksu kiiltävä pellavaöljykerros alla poistamatta. Mutta en väitä vielä
mitään, vielä tarkempaa tarkastelua ja vuosia...
>
> >> Vielä ensimmäisenä vuonna en välttämättä lähtisi rimoittamaan
> >venettä.
> >> Rimoitushan olisi nätti tehdä kuivaan puuhun, mutta jos vene on
monta
> >> vuotta kuivunut niin puu voi olla niin kuivaa että kaaret joutuvat
> >koville
> >> kun rimoitus 'turvottaa' runkoa liikaa.
>
> >Siis ihan puuta sinne. Liimataanko se paikalleen? Voi tosiaan
> >kuvitella että liian tiukka tulee helposti.
>
> Limisaumaista ei oikein passaa rimoitella mitenkään, se on
tasasaumaisen
> konsti paremmin.
Epoksillako se liimataan?
Kyllä limiinkin voi uran ajaa ja laittaa sitten siihen
> uraan vaikka sikaa, mutta niittien kiristäminen on limilautaisessa se
> oikea konsti. Ja se sikafleksikin limissä on luvallista vasta sitten
kun
> sille on tehty tila, muuten se on huonossa paikassa.
>
> Pekka
> --
> http://www.puuvene.net/
mirakia