Epoksin kuivuminen
JV
Lämpötilan pitää olla maalatessa ainakin 10 astetta ja olen ymmärtänyt että
vielä siihenkin saakka kunnes saavutetaan päällemaalauksen minimiaika. Mihin
tämä perustuu?
Meneekö eposksilla prosessei niin että kun kovetin on lisätty, sidosten
muodostuminen alkaa välittömästi. Jos lämpötila on alhainen prosessi lopulta
keskeytyy, mutta jatkuu kun l-tila nousee?
Miksi sitten liian kylmässä maalattu epoksi saattaa hilseilla seuraavana
talvena pois? (vai saattaako).
Liiasta lämmöstä taas ei ole muuta haittaa kuin että levityksestä ei tule
mitään pensselillä.
Kosteuden/kasteen merkitys on helppo ymmärtää maalaisjärjellä kuten huonosti
tehdyn pohjustuksen tai rasvanpoiston.
JV
Tapio Viljava
"JV" <jorma....@suomi24.fi> wrote in message
news:_CCvc.116$kX2...@read3.inet.fi...
> Teknoksen Inerta 5:ssä kuivumisajat ja minimilämpötilat ovat aika kovia.
> Lämpötilan pitää olla maalatessa ainakin 10 astetta ja olen ymmärtänyt
että
> vielä siihenkin saakka kunnes saavutetaan päällemaalauksen minimiaika.
Mihin
> tämä perustuu?
Liuottimien haihtuminen hidastuu kylmässä. Jos päällemaalaus tehdään
minimiajan kuluttua, kalvoon jää paljon liuotinta, jonka haihtuminen
entisestään hidastuu, kun päällä on toinen kerros maalia. Efekti vielä
voimistuu, kun päällemaalatusta kerroksesta imeytyy lisää liuotinta alla
olevaan pehmeään kerrokseen.
> Meneekö eposksilla prosessei niin että kun kovetin on lisätty, sidosten
> muodostuminen alkaa välittömästi. Jos lämpötila on alhainen prosessi
lopulta
> keskeytyy, mutta jatkuu kun l-tila nousee?
Juuri näin. Tosin ei ole olemassa mitään rajalämpötilaa, jonka alapuolella
reaktio tyystin keskeytyisi, mutta se hidastuu merkittävästi lämpötilan
laskiessa.
> Miksi sitten liian kylmässä maalattu epoksi saattaa hilseilla seuraavana
> talvena pois? (vai saattaako).
Saattaa ehkä hilseillä, mutta silloin verkkoutumisreaktio on epäonnistunut
melko täydellisesti. Syynä voi olla juuri liuottimien huono haihtuminen
kylmässä. Kalvoon jäänyt liuotin laimentaa sideainetta, jolloin
polymeeriverkosta tulee harvempi ja hauraampi kuin pitäisi.
> Liiasta lämmöstä taas ei ole muuta haittaa kuin että levityksestä ei tule
> mitään pensselillä.
Näinpä. Nopea pitää olla.
Tapsa
Juha
> "JV" <jorma....@suomi24.fi> wrote in message
> news:_CCvc.116$kX2...@read3.inet.fi...
>
> > Teknoksen Inerta 5:ssä kuivumisajat ja minimilämpötilat ovat aika kovia.
> > Lämpötilan pitää olla maalatessa ainakin 10 astetta ja olen ymmärtänyt
> että
> > vielä siihenkin saakka kunnes saavutetaan päällemaalauksen minimiaika.
> Mihin
> > tämä perustuu?
>
> Liuottimien haihtuminen hidastuu kylmässä. Jos päällemaalaus tehdään
> minimiajan kuluttua, kalvoon jää paljon liuotinta, jonka haihtuminen
> entisestään hidastuu, kun päällä on toinen kerros maalia. Efekti vielä
> voimistuu, kun päällemaalatusta kerroksesta imeytyy lisää liuotinta alla
> olevaan pehmeään kerrokseen.
>
> > Meneekö eposksilla prosessei niin että kun kovetin on lisätty, sidosten
> > muodostuminen alkaa välittömästi. Jos lämpötila on alhainen prosessi
> lopulta
> > keskeytyy, mutta jatkuu kun l-tila nousee?
>
> Juuri näin. Tosin ei ole olemassa mitään rajalämpötilaa, jonka alapuolella
> reaktio tyystin keskeytyisi, mutta se hidastuu merkittävästi lämpötilan
> laskiessa.
Perinteisissä epokseissa kovettumisreaktio on lähes nolla alle
kymmenen asteen lämpötiloissa.
>
> > Miksi sitten liian kylmässä maalattu epoksi saattaa hilseilla seuraavana
> > talvena pois? (vai saattaako).
>
> Saattaa ehkä hilseillä, mutta silloin verkkoutumisreaktio on epäonnistunut
> melko täydellisesti. Syynä voi olla juuri liuottimien huono haihtuminen
> kylmässä. Kalvoon jäänyt liuotin laimentaa sideainetta, jolloin
> polymeeriverkosta tulee harvempi ja hauraampi kuin pitäisi.
Liuottimet haihtuvat myös kylmässä, tosin hitaammin. Lämpötilan
vaikutus on suurin kovettumisreaktioon. Kun reaktio on hidas, pääsee
kondensoitunut vesi tunkeutumaan kovettumattomaan kalvoon ja
häiritsemään reatiota. Eli jos kalvo on vaikka kaksi viikkoa
kovettumaton, saattaa sen pällä olla neljätoista kertaa vesikalvo,
joka höyrystyy, tiivistyy höyrystyy jne.
Jos pinta on ilmaa kylmempi, ajaa höyrynpaine liuottimet maalikalvon
ja maalattavan pinnan väliin. Jos kalvo tällöin kovettuu, narahtaa se
irti pinnasta. (->liian suuri liuotinkuorma)
Tapio Viljava
"Juha" <ken....@suomi24.fi> wrote in message
news:d1476d3b.04060...@posting.google.com...
> Liuottimet haihtuvat myös kylmässä, tosin hitaammin. Lämpötilan
> vaikutus on suurin kovettumisreaktioon. Kun reaktio on hidas, pääsee
> kondensoitunut vesi tunkeutumaan kovettumattomaan kalvoon ja
> häiritsemään reatiota. Eli jos kalvo on vaikka kaksi viikkoa
> kovettumaton, saattaa sen pällä olla neljätoista kertaa vesikalvo,
> joka höyrystyy, tiivistyy höyrystyy jne.
Juu, mutta se vesi kyllä pysyy siinä maalin pinnalla, eikä tunkeudu kalvoon.
Jos siis puhutaan liuotinmaalista. Vesi ei vaikuta verkkoutumisreaktioon.
> Jos pinta on ilmaa kylmempi, ajaa höyrynpaine liuottimet maalikalvon
> ja maalattavan pinnan väliin. Jos kalvo tällöin kovettuu, narahtaa se
> irti pinnasta. (->liian suuri liuotinkuorma)
No ei tuollaista tapahdu. Jos siellä välissä jotain on, se on vesikalvo,
joka on syntynyt sinne ennen maalausta.
Tapsa
Uskovainen Kommunisti
"Juha" <ken....@suomi24.fi> wrote:
> Perinteisissä epokseissa kovettumisreaktio on lähes nolla alle
> kymmenen asteen lämpötiloissa.
Mikähän siinä on, että joissakin epokseissa (esim. Araldit Standard)
saumasta tulee lujempi, jos sen tekee sopivassa lämmössä (sopiva lämpö =
40-80 C)?
Toimiiko tuo sitten kääntäen? Jos massa jätetään kylmään, niin siitä tulee
löyhä? (vaikka toisikin myöhemmin lämpimään tai se lämpenisi?)
tapio.l...@helsinki.fi.invalid
: Mikähän siinä on, että joissakin epokseissa (esim. Araldit Standard)
: saumasta tulee lujempi, jos sen tekee sopivassa lämmössä (sopiva lämpö =
: 40-80 C)?
Kaksi juttua: epoksin kovettumisreaktio tapahtuu nopeammin lämpimässä, ja
kovettuneen hartsin lämpökäsittely parantaa vielä liimauksen lujuutta ja
lämmönkestoa. Ja toisekseen, useimpia materiaaleja liimattaessa lämmitetty
ohut epoksi imeytyy ja tarttuu paremmin.
: Toimiiko tuo sitten kääntäen? Jos massa jätetään kylmään, niin siitä tulee
: löyhä? (vaikka toisikin myöhemmin lämpimään tai se lämpenisi?)
Ainakin jälkimmäinen pätee, eli jos on kylmää, hartsi pysyy hyytelönä eikä
imeydy.
-Tapio-
Juha
> "Juha" <ken....@suomi24.fi> wrote in message
> news:d1476d3b.04060...@posting.google.com...
>
> > Liuottimet haihtuvat myös kylmässä, tosin hitaammin. Lämpötilan
> > vaikutus on suurin kovettumisreaktioon. Kun reaktio on hidas, pääsee
> > kondensoitunut vesi tunkeutumaan kovettumattomaan kalvoon ja
> > häiritsemään reatiota. Eli jos kalvo on vaikka kaksi viikkoa
> > kovettumaton, saattaa sen pällä olla neljätoista kertaa vesikalvo,
> > joka höyrystyy, tiivistyy höyrystyy jne.
>
> Juu, mutta se vesi kyllä pysyy siinä maalin pinnalla, eikä tunkeudu kalvoon.
> Jos siis puhutaan liuotinmaalista. Vesi ei vaikuta verkkoutumisreaktioon.
Tunkeutuu ja vaikuttaa. Helpoimmin asian voi havaita epoksin värin ja
kiillon muutoksina, kun maalipinta on altistettu upotukselle tai
kondenssille.
>
> > Jos pinta on ilmaa kylmempi, ajaa höyrynpaine liuottimet maalikalvon
> > ja maalattavan pinnan väliin. Jos kalvo tällöin kovettuu, narahtaa se
> > irti pinnasta. (->liian suuri liuotinkuorma)
>
> No ei tuollaista tapahdu. Jos siellä välissä jotain on, se on vesikalvo,
> joka on syntynyt sinne ennen maalausta.
Sitä kuule tapahtuu. On tapahtunut ja tulee tapahtumaan. Harmi kyllä
tämä ei ole mielipidekysymys, vaan fakta. Tuppaa olemaan yksi
yleisimmistä reklaamaation syistä. Vaikka kaikki on tehty huolella,
niin kuitenkin maali lähtee irti. Tätä tapahtuu niin ammattilaisilla
kuin amatööreillä. Joskus maalin alta löytyy ihan nestemäistä
liotinta, jonka höyrynpaine on ajanut maalattavan pinnan ja
maalikalvon väliin.
Jukka
päälle (nyt Inerta 5), niin sehän pitää maalata kun epoksi on vielä
kosteaa. Mitenkä kosteaa/märkää tms. sen pitää olla että myrkky
tarttuu? +20C keleillä se tulee aika pintakuivaksi tosi nopeaksi.
Paljonko siinä sitten on aikaa laittaa myrkkyä päälle?
Epoksikerroksen vetämiseen menee noin 1h 15min, joten täytyykö heti
ruveta vetämään myrkkyä kun on saanut epoksi kerroksen valmiiksi?
t:Jukka
Tapio Viljava
> > Juu, mutta se vesi kyllä pysyy siinä maalin pinnalla, eikä tunkeudu
kalvoon.
> > Jos siis puhutaan liuotinmaalista. Vesi ei vaikuta
verkkoutumisreaktioon.
> Tunkeutuu ja vaikuttaa. Helpoimmin asian voi havaita epoksin värin ja
> kiillon muutoksina, kun maalipinta on altistettu upotukselle tai
> kondenssille.
No kun ei. Sävyn muutos johtuu kiillon muutoksesta, joka johtuu siitä
kondenssista. Kaikki tapahtuu pinnalla, vesi EI mene kalvon sisään, koska se
ja liuotin eivät liukene toisiinsa. Reaktioon vedellä ei ole mitään
vaikutusta. Saman ilmiön saat aikaan kondensoimalla vettä esimerkiksi
kloorikautsun pintaan, vaikka siinä ei tapahdu mitään reaktiota. Muista,
että on myös vesiohenteisia epokseja, jotka kuivuvat aivan normaalisti.
> > > Jos pinta on ilmaa kylmempi, ajaa höyrynpaine liuottimet maalikalvon
> > > ja maalattavan pinnan väliin. Jos kalvo tällöin kovettuu, narahtaa se
> > > irti pinnasta. (->liian suuri liuotinkuorma)
> > No ei tuollaista tapahdu. Jos siellä välissä jotain on, se on vesikalvo,
> > joka on syntynyt sinne ennen maalausta.
> Sitä kuule tapahtuu. On tapahtunut ja tulee tapahtumaan. Harmi kyllä
> tämä ei ole mielipidekysymys, vaan fakta. Tuppaa olemaan yksi
> yleisimmistä reklaamaation syistä. Vaikka kaikki on tehty huolella,
> niin kuitenkin maali lähtee irti. Tätä tapahtuu niin ammattilaisilla
> kuin amatööreillä. Joskus maalin alta löytyy ihan nestemäistä
> liotinta, jonka höyrynpaine on ajanut maalattavan pinnan ja
> maalikalvon väliin.
Reklamaation syy on irronnut kalvo, mutta liuotin ei sitä irrota. Jos
maalikalvo irtoaa ja irtoavan kalvon ja puhtaan metallin välistä löytyy
liuotinta, syy ja seuraus ovat toisin päin kuin esitit. Maali ei ole tällöin
koskaan ollutkaan kiinni, todennäköisesti pinnalla olleen vesikalvon takia.
Liuotin pyrkii haihtumaan ja diffundoituu vapaisiin suuntiin, eli tässä
tapauksessa normaalisti ulospäin, mutta myös alustan ja irti olevan kalvon
väliseen taskuun, jos pinta on tarpeeksi kylmä kondensoidakseen liuotinta.
Höyrynpaine on hieno sana, mutta se tarkoittaa liuottimen osapainetta
vallitsevassa kokonaispaineessa, ei mitään ylimääräistä absoluuttista
painetta, joka pakottaisi liuotinta kalvon ja alustan väliin. Se ei ole
fysikaalisesti mahdollista, koska ei ole mitään voimaa, joka pakottaisi
liuottimen sinne "rakoon". Oletettu tilannehan oli se, että alusta on
selvästi kylmempi kuin ulkoilma. Tällöin kalvon ulkopinta on suunnilleen
ulkoilman lämpötilassa (ei tarkalleen, koska haihtuminen jäähdyttää jonkin
verran) ja sen alustaa vastaan oleva pinta täsmälleen alustan lämpötilassa,
ja matkalla alustasta ilmarajapintaan on tasainen nousevan lämpötilan
gradientti ilman mitään hyppäyksiä. Liuotin haihtuu ulkopinnalla, josta
aiheutuva diffuusiovoima kuljettaa liuotinta ulospäin eikä päinvastaiseen
suuntaan.
Tapsa
Juha
Miksi IR-laiteet on sitten keksitty maalin kuivattamiseen? Saman
homman voi todentaa asettamalla maalatun, jäähdytetyn kappaleen
kuumaan veteen. Maali narahtaa irti laadusta riippumatta. Aika tuppaa
vaan vaihtelemaan. Tulosta kuitenkin tulee jo viikon sisällä.
Kun liuotin pakkantuu kylmään pintaan, maali ei kovetu pohjalta,
pinnasta kylläkin. Pinnan sulkeutuminen jättää liuottimet kalvoon ja
kovettuminen etenee pinnasta pohjaan.
- Juha
Tapio Viljava
> Miksi IR-laiteet on sitten keksitty maalin kuivattamiseen?
Maali kuivuu nopeammin, kun sitä lämmitetään. Tästähän ei kai ole olemassa
mitään epäselvyyttä tai erimielisyyttä?
> Saman
> homman voi todentaa asettamalla maalatun, jäähdytetyn kappaleen
> kuumaan veteen. Maali narahtaa irti laadusta riippumatta. Aika tuppaa
> vaan vaihtelemaan. Tulosta kuitenkin tulee jo viikon sisällä.
Minkä voi todentaa? En ymmärrä, mitä tekemistä tuollaisella kokeella on
tämän keskustelunaiheen kanssa.
> Kun liuotin pakkantuu kylmään pintaan, maali ei kovetu pohjalta,
> pinnasta kylläkin. Pinnan sulkeutuminen jättää liuottimet kalvoon ja
> kovettuminen etenee pinnasta pohjaan.
Pitää paikkansa, jos jätetään pois tuo käsite "liuottimen pakkaantuminen".
Mihinkään kohtaan kalvoa ei kerry suurempaa liuotinkonsentraatiota kuin
siinä on alun perin ollut. Liuotinpitoisuus vähenee koko ajan kalvon koko
syvyydeltä mutta liian kylmässä liian hitaasti. Se ei kuitenkaan ole syynä
maalin kovettumattomuuteen, mikä siis johtuu lämpötilan vaikutuksesta itse
kovettumisreaktioon. Maali kyllä kovettuu ajan kanssa läpeensä, vaikka siinä
on kaikki liuottimet jäljellä, esim. jos valmis seos jää purkkiin seisomaan.
Tuollainen liuottimet sisässä kovettunut maali on tietysti hötöä, ja
syntynyt kalvo täten paljon heikompi kuin kunnolla kuivunut. Ensimmäistä
postaustani siteeratakseni: "Kalvoon jäänyt liuotin laimentaa sideainetta,
jolloin
polymeeriverkosta tulee harvempi ja hauraampi kuin pitäisi."
Tapsa
Juha
> "Juha" <ken....@suomi24.fi> wrote in message
> news:d1476d3b.04061...@posting.google.com...
>
> > Miksi IR-laiteet on sitten keksitty maalin kuivattamiseen?
>
> Maali kuivuu nopeammin, kun sitä lämmitetään. Tästähän ei kai ole olemassa
> mitään epäselvyyttä tai erimielisyyttä?
Mikä on sen merkittävin etu verrattuna muihin lämmitysmenetelmiin? Se
lämmittää kappaletta, eli maalattua pintaa, jolloin kpl:een lämpötila
on ympäröivää ilmaa korkeampi.
>
> > Saman
> > homman voi todentaa asettamalla maalatun, jäähdytetyn kappaleen
> > kuumaan veteen. Maali narahtaa irti laadusta riippumatta. Aika tuppaa
> > vaan vaihtelemaan. Tulosta kuitenkin tulee jo viikon sisällä.
>
> Minkä voi todentaa? En ymmärrä, mitä tekemistä tuollaisella kokeella on
> tämän keskustelunaiheen kanssa.
Liotin, tässä tapauksessa vesi, tiivistyy kylmälle pinnalle.
Tapio Viljava
> > > Miksi IR-laiteet on sitten keksitty maalin kuivattamiseen?
> Mikä on sen merkittävin etu verrattuna muihin lämmitysmenetelmiin? Se
> lämmittää kappaletta, eli maalattua pintaa, jolloin kpl:een lämpötila
> on ympäröivää ilmaa korkeampi.
Höpsis. Tietenkin lämmitetävän kappaleen lämpötila on korkeampi kuin
ympäröivän ilman. Mikä olikaan tämän tiedon merkitys puheena olevassa
asiassa?
> > > Saman
> > > homman voi todentaa asettamalla maalatun, jäähdytetyn kappaleen
> > > kuumaan veteen. Maali narahtaa irti laadusta riippumatta. Aika tuppaa
> > > vaan vaihtelemaan. Tulosta kuitenkin tulee jo viikon sisällä.
> > Minkä voi todentaa? En ymmärrä, mitä tekemistä tuollaisella kokeella on
> > tämän keskustelunaiheen kanssa.
> Liotin, tässä tapauksessa vesi, tiivistyy kylmälle pinnalle.
Vesi ei ole epoksin liuotin. Eikä kylmälle maalipinnalle tiivistyvä vesi
irrota maalia alustastaan, jos maalus on tehty kunnolla. Voi olla, että
upottamalla maalatun kappaleen kuumaan veteen saa maalin irtoamaan, mutta
tuollainen koe ei edusta mitenkään sitä, mistä tässä on kyse. Ei maalattua
kappaletta saa upottaa kylmäänkään veteen ennen kuin se on kuivunut.
Tapsa
Jari Selin
meni pieleen:
- myrkyt pois pohjasta maalinpoistoaineella
- pohjan hionta (vanhaa primeriä jäi enimpään osaan pohjasta mutta tuntui
olevan hyvin kiinni)
- ohennettu light primer
- 4 light primer kerrosta
- kerros hard racingiä viimeiseen primeriin parin tunnin päästä
- kerros milleä
Kolmantena vuonna pohjaan ilmeistyi 1mm kuplia joissa ei ole nestettä
sisällä ja jotka ylettyy ainakin uusien primereiden alle.
Maalausolosuhteet olivat kohtalaiset (>5 astetta), hionnan jälkeen posjan
piti olla hyvä alusta uudelle maalille.
Mitä luulette että meni vikaan?
Jari
Tapio Viljava
"Jari Selin" <jks...@NOSPAM.hut.fi> wrote in message
news:P0eAc.19252$k4.3...@news1.nokia.com...
>
Kerotkaapa nyt minulle mikä minulla
> meni pieleen:
> - myrkyt pois pohjasta maalinpoistoaineella
> - pohjan hionta (vanhaa primeriä jäi enimpään osaan pohjasta mutta tuntui
> olevan hyvin kiinni)
> - ohennettu light primer
> - 4 light primer kerrosta
> - kerros hard racingiä viimeiseen primeriin parin tunnin päästä
> - kerros milleä
> Kolmantena vuonna pohjaan ilmeistyi 1mm kuplia joissa ei ole nestettä
> sisällä ja jotka ylettyy ainakin uusien primereiden alle.
> Maalausolosuhteet olivat kohtalaiset (>5 astetta), hionnan jälkeen posjan
> piti olla hyvä alusta uudelle maalille.
Hmm. Outo tapaus. Maalausolosuhteiden kohtalaisuus kyllä on vähän niin ja
näin. Kuivumisongelmien lisäksi oissa oloissa on aina vaarana, että pinnalla
on kondenssia. Se ei välttämättä näy silmin havaittavana märkyytenä.
Toisaalta huonon tartunnan luulisi ilmenevän kauttaaltaan eikä kuplimisena.
Etenkin noin pitkän ajan kuluttua muuta syytä kuin osmoosia on vaikea
kuvitella (jos rakennusaine on polyesteri), vaikka rakkuloiden kuivuus puhuu
sitä vastaan. Rakkulan synty kuitenkin edellyttää suurehkoa voimaa
maalikalvon ja alustan välissä. Kuinka pitkän ajan kuluttua vedestä noston
jälkeen huomasit rakkulat? Olisiko vesi kerinnyt haihtua rakkulasta? Tämä
voisi olla mahdollista, jos primer-kalvo on jäänyt harvaksi
maalausajankohdan liian kylmyyden vuoksi.
Tapsa
Juha
Näihin lisäisin vielä, että mahdolliset jäämät maalinpoistoaineesta
saattavat olla syyllisiä. Onko mahdollista, että pinnalla olisi ollut
joskus silikonia? jos vanha maali kuplan pohjalla on ehjä, uskoisin
syyn olevan vanhan maalin pinnassa. Kannattaa kuitenkin tarkastella
polyesterin kuntoa. (yleisesti kosteus alustamateriaalissa ja
liuotinjäämät maalikalvossa aiheuttavat kuplimista, hakusana
blistering)
- Juha
John Smith
päälle, niin alemmista kerroksista haihtuu vielä liuottimia ja puhkoo näin
tuoreemmatkin kerrokset piloille. Itse en maalaisi koskaan liuotteellista
epoksia enempää kuin 1 kerros/vrk normaaleissa suomalaisissa
kevätolosuhteissa.
Jari Selin
> Hmm. Outo tapaus. Maalausolosuhteiden kohtalaisuus kyllä on vähän niin ja
> näin. Kuivumisongelmien lisäksi oissa oloissa on aina vaarana, että
pinnalla
> on kondenssia. Se ei välttämättä näy silmin havaittavana märkyytenä.
> Toisaalta huonon tartunnan luulisi ilmenevän kauttaaltaan eikä
kuplimisena.
> Etenkin noin pitkän ajan kuluttua muuta syytä kuin osmoosia on vaikea
> kuvitella (jos rakennusaine on polyesteri), vaikka rakkuloiden kuivuus
puhuu
> sitä vastaan. Rakkulan synty kuitenkin edellyttää suurehkoa voimaa
> maalikalvon ja alustan välissä. Kuinka pitkän ajan kuluttua vedestä noston
> jälkeen huomasit rakkulat? Olisiko vesi kerinnyt haihtua rakkulasta? Tämä
> voisi olla mahdollista, jos primer-kalvo on jäänyt harvaksi
> maalausajankohdan liian kylmyyden vuoksi.
Rakkulat oli heti noston jäkeen näkivissä ja silloin jo kuivia. Ne eivät
vetäytyneet talven aikana.
Toinen mielenkiintoinen ilmiö oli kölin pinnalla. Kahtena eri vuonna kölin
pinnalle on ilmestyny noin kämmenen kokoinen kupla. Alimmainen light primer
ei ollut tarttunut kölin pintaan. Kupla nousi kesän aikana noin 5mm irti
kölistä. Kuplassa ei olut vettä eikä kölikään ollut ruostunut. Hämärää...
Maalit on maalattu samaan aikaan köliin ja pohjaan, joten nuo rakkulat voisi
olla sama juttu kuin kölissä, mutta minikoossa.
Jari