-Kiitoksia jo etukäteen,
*************************************
Jussi
Tosi nautinnollinen purjehdittava, sillä ei ajella koneella vastatuulen
yllättäessä! Rikin trimmausmahdollisuuksia on paljon. Aloittelijasta ehkä
liikaakin, mutta haastetta riittää kokeneelle purjehtijallekin vaikka
muutamat perushommat (takastaagi, levanki, puomiliikki, kikkatalja...)
hallitsemalla saa jo melkoisesti irti purresta.
Istutaan lähellä merenpintaa ja kryssillä suht märkä (sehän on pelkästään
pukeutumiskysymys). Avomeriolosuhteissa kovassa kelissä (yli 12 m/s) rankka
purjehdittava. Jos tuollaista harrastaa, niin sitlooran penkkien kannen
valumauriin kannattaa lisätä tyhjennysputket koska sisään kaatuvat aallot
jäävät lillumaan leen puolen penkille ja vesi valuu penkin kannen raoista
takaosan pilssiin elikkä säilytystiloihin. Fokka kannattaa jättää suosiolla
pois noissa olosuhteissa, keulan sukeltaessa aallon läpi vesi iskee fokan
alalievettä vasten (sehän on keulakannessa kiinni) ja repii muoviset
litsaushaat irti staagista. Niin, ja tuo kannattaa tehdä etukäteen,
pari-kolmemetrisessä aallokossa H:n keulakannella ei ole kiva tallustella.
Isossa ei vakiona ole reivausmahdollisuutta mutta jos harrastaa
retkipurjehdusta niin yksi reivirivi kannattaa laittaa, reivaus tuolla 8-10
m/s paikkeilla tekee menosta mukavampaa.
Kun lueskelee 70-luvun venelehtiä, niin H kuului luokkaan "perhepurret".
Kyllä siinä 4 ihmistä yöpyy ihan hyvin. Säilytystiloja on yllättävän paljon.
Retkeilyasenne pitää tietysti olla, ruokailut kannattaa suunnitella
satamaolosuhteissa tapahtuviksi. Sekä ruuanlaitto että tiskaus on mukavinta
tehdä rannalla. Itse asiassa katsastusmääräysten mukaisesti pistopunkan
edessä olevalla pöydällä ei saisi käyttää liettä eli keitintä. Katto on
liian lähellä liekkiä. (Kaikkihan siinä tosin teensä keittelevät)
> On tässä myös tarkoitus pikkuhiljaa ruveta tutustumaan valikoimaan, mutta
ei
> viitsisi ihan vaan mitään tietämättä lähteä yksityisiä myyjiä kiusaamaan.
> Mitä siis tulisi tietää H-venettä etsiessä? Tyyppiviat? Ja mitä nyt
yleensä
> pitää katsella kun käytettyä on ostamassa? Hinnat tuntuu liikkuvan
3000-7000
> välissä kunnosta ja varustuksesta riippuen.
Hinta riippuu vuosimallista, varusteista sekä kunnosta. Tuo hintahaitari
koskee varmaan 70-luvun veneitä. Itse maksoin vähän enemmän -83 vuoden
paatista, 80-luvun veneet lienevät hintaluokassa 6-12 t. Uusi vene on 35-40
t hintainen.
Millaisista varusteista siis
> kannattaa maksaa kun vene on retkikäyttöön tulossa?
Yleensä H on katsastettu nelosluokkaan, kolmosluokan katsastus ja sen kautta
ne varusteet on plussaa retkikäytössä. Purjeet ovat H-veneen tärkeimmät
varusteet. Uudehkoa purjekertaa kannattaa arvostaa (uusi purjekerta, fokka
ja iso, 1700 - 2200 euro), tosin käytettyjä purjeita löytyy helposti esim
H-veneliiton sivujen kautta (www.h-vene.fi), joka on myös mahdollinen
foorumi etsiä itselle venettä.
Perämoottorista taasen ei kannata maksaa, kyseessä on purjevene. 4-tahti
perämoottori on huonompi kuin 2-tahtinen tuohon paattiin, koska ne
valuttelevat öljyjä kun mennään reilusti kallellaan ja ovat painavampia.
Mitä pienempi ja kevyempi kone, sen parempi. Itse vaihdoin tänä keväänä
sähköperämoottoriin. Endura 36 kuljettaa H-venettä 3 solmun vauhtia. On
nautinto lillua pläkässä ilman moottorin pärinää vaikka maisemat vaihtuvat.
Portapotti on hintansa arvoinen, jos porukkaan kuuluu naisväkeä.
Aurinkopaneli tai lataava perämoottori ellei venettä säilytetä laiturissa,
johon tulee sähköt.
Jos patjat ovat alkuperäiset, niin tuppaavat olemaan aika onnettomia.
Teetettiin uudet patjat tänä keväänä, 600 euro, vaahtomuovi 35 kg/neliö 8 cm
paksu. Kannatti!!!
Pinnapilottia minulla ei ole, kait se olisi ihan kätevä mutta vaatii sähköä
aika reilusti. Lämmittimiäkin on joissain veneissä, mutta ihan mukavasti
pärjää kun ottaa mukaan lämminilmapuhaltimen (30-50 euro) ja parikymmentä
metriä jatkojohtoa. Vierassatamissa saa veneen kuivateltua.
käytettyjä purjeita saa kohtuulliseen hintaan ja releet ovat muutenkin
halpoja (verrattuna isoihin veneisiin). kaiken lisäksi tyypillisesti
veneessä on vähän hajoavia osia -> halpa ylläpitää (vanhalla tavaralla on
kumma tapa hajota ennemmin tai myöhemmin)
hyviä tarkistettavia kohteita linee:
- yleiskunto (onko vene yleisesti siisti, kertoo omistajastaan)
- sähkövempeleet. niitä on niin vähän, että kaikkien olisi syytä toimia. jos
mahdollista, yritä nähdä johdotus (varo liian tee se itse miehen
räpellyksiä).
- katso veneen "tukkilautoja". jos lattiassa on halkemia, niin veneellä on
taatusti käyty kivillä.
- monessa h:ssa on peräsimen laakerit löysät. osassa niitä saa kiristettyä
peräsin lavasta, mutta onhan sekin homma.
yleisesti ottaen jos vene on siisti, eikä siitä löydy "ihme virityksiä",
niin osta pois.. osta mielellään mahdollisimman uusi. vaikka h-vene kuin
h-vene on helppo tarvittaessa myydä eteenpäin, niin 80-luvulla tehty on
varmastikkin helpompi myydä, mitä 70-luvun tuotos. tosin meidän h:n
(-74)myyntiaika taisi olla karvan reilu viikko viime syksynä.
jari
Muutama pieni neuvo:
Purjeet:
Käytettyjä kilpapurjeita kannattaa kuulostella. Ne ovat vielä retkikäyttöön ihan hyviä. Muutenkin purjeet ovat
paikka, jossa ei kannata tavattomasti pihistellä. Ovathan ne purkkarin moottori. Nousukyky paranee aivan
olennaisesti kunnon fokalla. Iso saanee olla hieman löysempikin (käytetympi).
Riki:
Myös riki pitää tarkastaa. Saalinkien kohdalla saattaa olla vaijerivaurio, säikeet irronneet toisistaan,
jolloin on syytä uusia koko vantti. Samoin kaikkien rikin kiinnikkeiden on oltava tiptop kunnossa. Katso
erityisesti vanttien alakiinnikkeet. Niiden laminoinnin oltava kunnossa, eivätkä ne saa vuotaa vettä. Mastoon
tulevat T-päätteet pitää tarkastaa kunnolla. Onko vaijeri ehjä liitoksen juuresta. Katso myös että mastossa
oleva reikä ei ole liian kulunut.
Hyvät nostinköydet ovat tietenkin arvokas asia. Keskellä kesää niiden uusiminen saattaa olla tuskastuttavan
hidasta.
Pohjakosketukset:
Erityisesti kannattaa tutkia pilssin peräpäätä. Siellä näkyy varmimmin paha kivelle ajo. Kolisteluja sattuu
toki jokaiselle saaristopurjehtijalle. H-veneen vedenalaisrakenne on erittäin tukevaa tekoa, eivätkä pienet
kolistelut tee muuta kuin irrota maalia kölistä.
Erityistä:
Omassa ostoksessani oli peräsimen evässä noin tulitikkuaskin suuruinen ontelo! Täytin sen
kaksikomponenttimassalla jossa seassa lasikuitusäikeitä. Näitä onttoja kohtia löytää koputtelemalla esim.
ruuvimeisselin kahvalla.
--
Antti Voipio
Vironkatu 9 A10, 00170 Helsinki
puh. (09) 1357 701, GSM 0500 931010
antti....@helsinki.fi