Kokemuksia veneestäni: Minor 770
Mika Latokartano
Viime vuoden puolella kyselin kokemuksia Minor 770:stä, ja lupasin
muistaakseni kertoa kokemuksistani sitten, kun vene oli toimitettu. No,
huhtikuun lopulla Sarins Båtar toimitti ajallaan tilaamani Minor 770
Offshore:n Kustaviin.
Veneen hankinnalle loi tarpeen kesämökin rakentaminen Saaristomerelle.
Saareen, johon ei ole lauttayhteyttä. Matkaa kertyy reitistä riippuen 18-24
mailia, ja reitin varrella aallokko ja tuuliolosuhteet voivat vaihdella
huomattavasti. Oli siis tarpeellista hankkia merikelpoinen ja luotettava
vene. Tämän kokoluokan veneen hankinta oli meille ensimmäinen. Mietimme
jonkin aikaa, hankkisimmeko uuden vai käytetyn veneen. Päädyimme lopulta
uuden hankintaan lähinnä seuraavista syistä: olimme ensikertailaisia tämän
kokoluokan veneen hankinnassa, ja koimme varmemmaksi hankkia uuden kuin
lähteä ostamaan käytettyä. En uskonut asiantuntemukseni riittävän käytetyn
veneen hankinnassa. Uuden hankinnassa takuut luovat tiettyä mielenrauhaa.
Toisaalta emme löytäneet käytettynä tarpeitamme vastaavaa venettä, kun
olimme vihdoin päätyneet tiettyyn tyyppiin. Kaikkiaan uuden hankinta oli
helpompaa ja sopi aikatauluihimme paremmin.
Ennen hankintaa tein taustatutkimuksia. Luin lehtiä ja keskustelin
veneenomistajien kanssa. Anoppilassa on myös vastaavan kokoluokan vene,
vaikkakin erityyppinen. Sieltä sain myös arvokasta näkemystä. Vuoden 2000
Helsingin Uivassa kävimme sitten katselemassa kandidaatteja. Siinä
vaiheessa emme vielä olleet tehneet päätöstä veneen mallista. Olin
ajatellut Bella 652 -tyyppistä tai läpikuljettavaa versiota. Onneksi
kuitenkin emäntä soitti kesken näyttelyreissun toiselta puolelta aluetta, ja
ilmoitti löytäneensä sopivan kandidaatin. Vene oli Minor 770, ja
tutustumisen jälkeen oli selvää, että olin lähestynyt hankintaa aivan
vääräntyyppinen vene mielessäni. Edessä oli pitkä rakennusprojekti saareen,
tarve kuljettaa työvälineitä, materiaalia, työmiehiä, vaihtelevissa
olosuhteissa ja kohtuullisen pitkän matkan päähän. Oli selvää, että
veneeltä vaadittiin kuljetustilavuutta sekä miehistölle että rahdille,
merikelpoisuutta, suorituskykyä, ja luotettavuutta. Koska matka oli myös
pitkä, marssinopeudenkin tuli säilyä kohtuullisena. Minorissa tuntuivat
yhdistyvän kaikki järkisyyt, sekä lisäksi ihastuin veneeseen muutenkin. Sen
tuoma perinteikkyyden tunne, työjuhdan hillitty olemus, sisätilojen avaruus,
keulatilan avaruus, säilytystilat, työn jälki ja moottorivaihtoehdot kaikki
tuntuivat puhuvan puolestaan. Lisäksi keskustelimme messuilla samaa venettä
katselevan eläkeläispariskunnan (ei kyllä olisi uskonut) kanssa, jotka
olivat aiemmin omistaneen Minorin, sittemmin hankkineet TG:n ja nyt olivat
päättäneet vaihtaa takaisin Minoriin. Päätös syntyikin helposti pian
messujen jälkeen, ja teimme tilauksen Minorista.
Varustukseksi valitsimme:
* 170 hv Yanmar Turbodiesel. Halusin vakiomoottoria (130 hv) väkevämmän
moottorin, koska tiesin kuljettavani painavia lasteja, ja halusin myös
suorituskykyä ääriolosuhteisiin jos sellaista tarvittaisiin. Suurempi teho
mahdollisti myös hieman korkeamman marssinopeuden (käytäntö osoitti
marssinopeuden asettuvan mukavasti akselille 18.5-20.5 solmua, riippuen
tuulen suunnasta ja kuormasta. Kahden henkilön kuormalla 20 solmua
saavutettiin noin 1800-1900 kierroksella.
* Kaksoisakkujärjestelmä
* Hydraulinen ohjaus (erinomainen valinta)
* Hydraulinen kytkin (samoin, pehmeyttä ja kestävyyttä)
* WC ja septi (käyttämättömät 1. kesän jälkeen, mutta retkiin ei ollutkaan
aikaa)
* Wallas lämmitin (ei tarvittu)
* Jääkaappi (tarvittiin)
* Garmin 235 Sounder GPS/Plotter/Kaiku -yhdistelmä, jota voin lämpimästi
suositella. Helppo ja selkeä käyttää.
* Katsastusvarusteet
* Muuta tarviketta, köysiä, lepuuttajia, vedonpoistajia jne.
Sarins Båtarin kanssa asioiminen oli mutkatonta, ja Henrik Jåfs neuvoi
auliisti kaikissa eteen tulleissa kysymyksissä sekä oma-aloitteisesti
korjasi mm. tilaukseen alunperin ylimitoitetun Wallas -lämmittimen
pienempään malliin. Olisin kuitenkin toivonut ehkä hieman aktiivisempaa
yhteydenottoa minuunpäin, vaikkei varsinaista tarvetta olisi ollutkaan. Nyt
jäi aavistuksen liukuhihnamainen olo, vaikka varsinaisesta ostoprosessista
ei moitittavaa olekaan. Yhtenä syynä voi hyvin olla, että koko
myyntihenkilöstö on näemmä ruotsinkielisiä, ja vaikka he tuntuivatkin
puhuvan suomea ihan mukavasti he kenties kokivat sen tietynlaiseksi
kynnykseksi. Ymmärrettävää. Olen itse joutunut petraamaan
ruotsinkielentaitojani kesän aikana, koska saareni on Houtskärissä. Kovin
syvällisiä keskusteluja en ruotsiksi osaa käydä, mutta kohtuullisen
mukavasti ovat asiat sujuneet, ja lisäksi on taas tullut huomattua, että
puhumaan oppii vain puhumalla. Virheistä viis, niistä välitttää itse
enemmän, kuin keskustelukumppani.
Veneen luovutus kävi joustavasti. Muutaman tunnin myöhästyminen annetaan
anteeksi. Luovuttajat olivat erittäin ystävällisiä ja kärsivällisiä, vaikka
matka oli heillä ollut pitkä ja ilta jo koitti. Vene saatettiin
luovutuskuntoon, laskettiin vesille, ja kävimme koeajolla. Jostakin syystä
kaasuvipu toimi ensin nurinperin, ts. se oli asennettu väärin. Korjaus ei
kestänyt kuin vartin, mutta kuulemma tämä oli jo ties kuinka mones vastaava
tapaus jonka ko. luovuttaja oli joutunut korjaamaan luovutustilaisuudessa.
Virheelliset ohjeet jossakin. Olin myös kuullut jostakin, että Yanmarin
dieselit olisivat äänekkäitä, mutta hämmästyin kun kuulin koneen
starttaavan. Tyhjäkäynnillä ja matalilla kierroksilla koneen tuskin kuulee
käyvän. Kesällä ajoin usein laiturin viereen ilman, että laiturilla olijat
edes kuulivat veneen lähestyvän. Koeajo sujui moitteetta.
Vene laskettiin vesille muistaakseni 24. huhtikuuta (loki ei ole käsillä,
joten en muista tarkasti), ja nostettiin vesiltä 7. marraskuuta. Tuona
aikana tuntimittariin kertyi 230 tuntia. Vene toimi koko ajan täysin
moitteettomasti, ja ylitti odotukseni kaikin tavoin. Olen erittäin
tyytyväinen. Siihen mahtuu reilusti tavaraa, ja lastista huolimatta vene
käyttäytyy arvattavasti eikä tuota yllätyksiä. Yanmarin moottori
osoittautui suorituskykyiseksi ja varmatoimiseksi, sekä mielestäni
taloudelliseksi eikä jättänyt kertaakaan pulaan. Moottori huollettiin
kerran veneilykauden aikana, ja veneilykauden lopuksi. Ainoa haitta oli
moottoriin jälkiasennuksena (mutta toimitukseen vakiona kuuluvana) tehty
öljyn tyhjennyspumppu, jonka tiiviste tihutti öljyä konetilan pohjalle.
Ensi kaudeksi pumppu korjataan takuutyönä. 100 tunnin huoltoon ei varaosaa
saatu, ja haitta ei ollut loppujen lopuksi suuri, joten se tehdään
keväthuollon yhteydessä.
Ajettavana Minor 770 on tällä moottorilla miellyttävä, joskin ehkä
aavistuksen herkempi painonsiirtymien aiheuttamille kallistuksille, kuin
mitä olisin osannut odottaa. Trimmit ovat kuitenkin kätevät, ja mikäli
matkustajat liikkuvat matkan aikana on kallistukset vaivatonta korjata.
Liikuin veneellä tyynestä 16 m/s tuuliin huomattavan korkeissa aalloissa,
enkä hetkeäkään tuntenut oloani turvattomaksi. Minor 770 tuntuu olevan
täysin kotonaan kovemmissa keleissä, mistä olen erittäin tyytyväinen.
Keulan leikkaus heittää veden melko hyvin ohitse. Jonkin verran vettä
lentää isommissa alloissa täkille ja tuulilasiin, mutta ei haittaavassa
määrin.
Veneessäni ei ole keulapotkuria. Jos olisin osannut sitä ajatella optiona
tilausta tehdessäni, olisin sen saattanut siihen tilata. Kuitenkin nyt
kesän ja 230 tuntia viisaampana olen tyytyväinen, etten tilannut sitä. Vene
käyttäytyy hyvin ilman keulapotkuriakin. Se toisi lisää ohjautuvuutta
ahtaisiin paikkoihin ja määrätyissä tuuliolosuhteissa, mutta olen oppinut
ajamaan venettäni ilman sitäkin. En enää näe sitä tarpeelliseksi.
Yhteenvetona voin suositella Minor 770:tä Yanmar 170 hv dieselmoottorilla
varauksetta Saaristomeren olosuhteisiin ja raskaaseen käyttöön. Se on
miellyttävä ajettava, huoleton, tilava ja suorituskykyinen. Sen ainoana
miinuspuolena pidän hintaa, joka on varsin kova. Käytettyjen hintoja
seurattuani olen kuitenkin huomannut, että se myös pitää hintansa hyvin
käytettynäkin.
Minulle voi mailata tai kysyä täällä tarkemmin, mikäli haluaa
lisävalaistusta johonkin osa-alueeseen.
Tässäpä vain lyhyesti yhden veneilijän kokemukset.
Uutta kautta odotellen,
- Mika L
--
Replying via email, remove .invalid from the email address.
Jos vastaat sähköpostitse, poista .invalid sähköpostiosoitteen lopusta
vastaanottajakentässä.
Mats Burman
"Mika Latokartano" <mika.lat...@kolumbus.fi.invalid> kirjoitti
viestissä news:9vlpma$3jf$1...@news.kolumbus.fi...
>
> Viime vuoden puolella kyselin kokemuksia Minor 770:stä, ja lupasin
> muistaakseni kertoa kokemuksistani sitten, kun vene oli toimitettu>
> lisävalaistusta johonkin osa-alueeseen.
Loistava kirjoitus ja mukava lukea, vähän jäin kuitenkin kaipaamaan
tietoa siitä paljonko vene tilbehööreineen tuli maksamaan?
Tapio Viljava
"Mika Latokartano" <mika.lat...@kolumbus.fi.invalid> wrote in message
news:9vlpma$3jf$1...@news.kolumbus.fi...
> Viime vuoden puolella kyselin kokemuksia Minor 770:stä, ja lupasin
> muistaakseni kertoa kokemuksistani sitten, kun vene oli toimitettu. No,
> huhtikuun lopulla Sarins Båtar toimitti ajallaan tilaamani Minor 770
> Offshore:n Kustaviin.
> Veneen hankinnalle loi tarpeen kesämökin rakentaminen Saaristomerelle.
> Saareen, johon ei ole lauttayhteyttä.
Hieno ja vaivalla tehty juttu. Täytyisi vissiin arkistoida, että voisin
palata asiaan joskus, jos minulla jostain syystä sattuu olemaan riittävästi
?uroja sekä kesämökin rakentamiseen Saaristomerelle että tuollaisen veneen
ostamiseen...
Tapsa
.:antti:.
vaan tulee ensimmäiseksi mieleen meidän ihmisten väliset aika suuret erot...
Itse en jaksa näin syventyä kaiken maailman yksityiskohtiin; jos sopivan
tuntuinen vene (auto, kamera, ase, moottoripyörä ...) osuu kohdalle ja
siihen on 'tarve', varaa etc. niin sitten se ostetaan.
Täsmällisiin yksityiskohtiin paneudutaan sitten kun/jos ongelmia tai
puutteita esiintyy.
Omasta mielestäni koko jutusta menee kaikki hohto jos laitteeseen joutuu
perehtymään samassa määrin kuin suunnittelija ennen tuotantoa on tehnyt.
Kommentteja?
--
T:Antti ... 040-5163050
autoilija
> Hieno ja vaivaa säästämättä tehty juttu - ja varmasti hieno vene - mulle
> vaan tulee ensimmäiseksi mieleen meidän ihmisten väliset aika suuret erot...
> Itse en jaksa näin syventyä kaiken maailman yksityiskohtiin; jos sopivan
> tuntuinen vene (auto, kamera, ase, moottoripyörä ...) osuu kohdalle ja
> siihen on 'tarve', varaa etc. niin sitten se ostetaan.
Aivan niin. Siis nauttii ajamisesta, kuvien ottamisesta jne. Kyllähän
speksit voi käydä läpi ja varmistaa, että tarpeeksi tehoa jne., mutta
sellainen pilkun n****minen jääköön muille. Niin kauan kuin maailmassa
on mekaanikkoja, ei veneistä ja autoista tarvitse kaikkea tietää,
pääasia on se, että nauttii ja keskittyy ajamiseen.
> Täsmällisiin yksityiskohtiin paneudutaan sitten kun/jos ongelmia tai
> puutteita esiintyy.
> Omasta mielestäni koko jutusta menee kaikki hohto jos laitteeseen joutuu
> perehtymään samassa määrin kuin suunnittelija ennen tuotantoa on tehnyt.
>
Niin ja nämä ns. asiantuntevat luulevat perehtyneen, mutta yleensä
menevät metsään. Melko nopeasti laadun pystyy toteamaan, mutta
liiallinen detaljeihin takertuminen todellakin vie sen hohdon. Itse
teen mielelläni nopeita päätöksiä, nopeita kauppoja. Ja kun uutta
ostaa niin riski ei kovin suuri.
Pidän enemmänkin italialaisesta venekulttuurista. Veneet ovat
laadukkaita ja tyylikkäitä, jolloin kun veneen ostaja tietää niiden
olevan laadukkaita, voi valita sen mukaan, mikä silmää miellyttää ja
toisaalta käyttötarkoituksen, tehon ja muiden seikkojen mukaan.
Suomalaiset moottoriveneet puolestaan ovat usein spartalaisen karuja
ja epämukavia sekä huonosti viimeisteltyjä, joten veneilijöiden on
ollut lähes pakko käyttää aikaa juuri muuhun kuin itse veneilyyn,
jotta varmistaa, ettei kirves osu kiveen. Puhumattakaan tyypeistä,
jolla ei ole varsinaista elämää lainkaan, joten viettävät off
seasoninkin veneensä kimpussa, vaikka voisivat vapaa-aikana
lasketella, loikoilla karibialla, käydä liikenteessä ja muuta
vastaavaa. No monihan niistä saa tietysti aika moisen seksuaalisen
tyydytyksen, kun saa olla veneensä kanssa hellästi kahden, varsinkin
käytetyn veneen r******jat.
> Kommentteja?
Kommenttisi oli erinomainen. Kuvastaa varmasti monen tuntoja, joille
vene ei ole elämää suurempi juttu, mutta mahdollistaa saaristosta ja
merestä nauttimisen sekä ajamisen riemun.
Jouko Koskinen
Joissakin tapauksissa on hyvä paneutua veneen ominaisuuksiin ennen
ostoa. Esim. rakennettaessa mökkiä saareen ongelmat tulee eteen merellä:
kunnon aallokko ja paatti täynnä rakennustarpeita. Aikataulukin on
sovittu timpurien kanssa.
Mutta veneen hankintatavoissa on ihmisten kesken suuria eroja, kuten
sanoit.
Jouko Koskinen
Timo Voutilainen
autoilija wrote:
> ".:antti:." <ma....@welhoPOIS.com> wrote in message news:<9vq8k2$5jt$1...@nyytiset.pp.htv.fi>...
> > Hieno ja vaivaa säästämättä tehty juttu - ja varmasti hieno vene - mulle
> > vaan tulee ensimmäiseksi mieleen meidän ihmisten väliset aika suuret erot...
> > Itse en jaksa näin syventyä kaiken maailman yksityiskohtiin; jos sopivan
> > tuntuinen vene (auto, kamera, ase, moottoripyörä ...) osuu kohdalle ja
> > siihen on 'tarve', varaa etc. niin sitten se ostetaan.
>
> Aivan niin. Siis nauttii ajamisesta, kuvien ottamisesta jne. Kyllähän
> speksit voi käydä läpi ja varmistaa, että tarpeeksi tehoa jne., mutta
> sellainen pilkun n****minen jääköön muille. Niin kauan kuin maailmassa
> on mekaanikkoja, ei veneistä ja autoista tarvitse kaikkea tietää,
> pääasia on se, että nauttii ja keskittyy ajamiseen.
TV: Mielestäni jonkunverran täytyy myös tietää tekniikasta ja osata myös tehdä jotain jos esim:
autosta rengas puhkeaa (vaihto), veneessä polttoainejärjestelmä "haukkaa" happea,tukkeutuu
(ilmaus, puhdistus), purjeiden käsittely (purjehdus) jos vaikka kone tekee stopin etc.. . Itse
nautin suuresti purjehtiessani saaristossa kun tiedän kaiken toimivan ja myös osaavani tehdä
jotain esim. edellämainituissa tilanteissa (poislukien renkaanvaihdon purjehtiessa ;-)) Enkä
nähdäkseni vielä sortunut pilkun n****miseen !! ;-)
>
> > Täsmällisiin yksityiskohtiin paneudutaan sitten kun/jos ongelmia tai
> > puutteita esiintyy.
> > Omasta mielestäni koko jutusta menee kaikki hohto jos laitteeseen joutuu
> > perehtymään samassa määrin kuin suunnittelija ennen tuotantoa on tehnyt.
> >
> Niin ja nämä ns. asiantuntevat luulevat perehtyneen, mutta yleensä
> menevät metsään. Melko nopeasti laadun pystyy toteamaan, mutta
> liiallinen detaljeihin takertuminen todellakin vie sen hohdon. Itse
> teen mielelläni nopeita päätöksiä, nopeita kauppoja. Ja kun uutta
> ostaa niin riski ei kovin suuri.
TV: Uutta purjevenettä ostettaessa on kyllä hyvä perehtyä esim: varusteluetteloon. Tarkoitan tällä
sitä, että useat venevalmistajat myyvät venettä "silminnähden" halvemmalla kuin vastaavan
kokoluokan toinen venevalmistaja. Tällä halvemman myyjällä saattaa kuitenkin kuulua jopa purjeet
lisävarustukseen. Kuin myös lämppäri, pohjan myrkytys etc... Monesti ovat myös sarjavalmisteisissa
veneissä tehneet kansivarustuksen muutamaa "numeroa" liian pieneksi, esim: vinssit, köysilukot
etc... ja varmasti näin on myös moottorivenepuolella.
>
>
> Pidän enemmänkin italialaisesta venekulttuurista. Veneet ovat
> laadukkaita ja tyylikkäitä, jolloin kun veneen ostaja tietää niiden
> olevan laadukkaita, voi valita sen mukaan, mikä silmää miellyttää ja
> toisaalta käyttötarkoituksen, tehon ja muiden seikkojen mukaan.
>
>
> Suomalaiset moottoriveneet puolestaan ovat usein spartalaisen karuja
> ja epämukavia sekä huonosti viimeisteltyjä, joten veneilijöiden on
> ollut lähes pakko käyttää aikaa juuri muuhun kuin itse veneilyyn,
> jotta varmistaa, ettei kirves osu kiveen.
TV. Olen tietysti väärä henkilö ottamaan kantaa Suomalaisiin moottoriveneisiin ja niiden
rakenteisiin/sisustukseen, mutta purjeveneistä voin kertoa seuraavaa tai oikeammin mukailla erään
tunnetun venevälittäjän (suomalainen) kertomaa: "Se mikä meille Suomalaisen veneen
purjehtijoille/veneenomistajille on tärkeää voi olla taas sellaisen veneenvalmistajan joka ei
ymmärrä mahdollisista pohjakosketuksista mitään purjehtivalle/veneenomistajalle toisarvoista".
Tällä viitattiin siihen kuinka "pomminkestäväksi" (lue: "peruskallionkestäväksi" suomalaiset
tekevät veneensä, ettei edes kohtuullinen tuttavuus peruskallion kanssa vaikuta juuri muuhun kuin
ekoon, kun taas esim: veneet on tehty purjehtimaan aallonmurtajan ulkopuolella jossa ei ole alle
sataa (100) metriä vähempää vettä, mutta "patonkiteline" on hyvinkin tärkeä !
> Puhumattakaan tyypeistä,
> jolla ei ole varsinaista elämää lainkaan, joten viettävät off
> seasoninkin veneensä kimpussa, vaikka voisivat vapaa-aikana
> lasketella, loikoilla karibialla, käydä liikenteessä ja muuta
> vastaavaa. No monihan niistä saa tietysti aika moisen seksuaalisen
> tyydytyksen, kun saa olla veneensä kanssa hellästi kahden, varsinkin
> käytetyn veneen r******jat.
TV: Itse en ole veneenrakentaja (vai tarkoittaako tuo ** -merkitty sitä "sivistys sanaa" jota
luulen), mutta koitan pitää yli 10 vuotta vanhan veneeni mahdollisimman hyvässä kunnossa niin
teknisesti kuin ulkokuoreltaankin, jotta olisi taas mukava nauttia saariston tuulista ja
"vähälumisesta" lyhyestä kesästä purjehtien, ei venettä "ropaten ja hinkaten". Olen ehkä
mielestäsi juuri tällainen "veneen r******ja", mutta minulla ja monella minun kaltaisellani
kanssaveneilijälle se kunnossapito on harrastuksen toinen puoli ja mielestäni ihan yhtä mukava (ja
erittäin tärkeä) kuin itse veneily.
-Timo Voutilainen-
TiLi
news:3C21BA3B...@telia.fi...
> TV: Mielestäni jonkunverran täytyy myös tietää tekniikasta ja osata myös
tehdä jotain jos esim:
> autosta rengas puhkeaa (vaihto), veneessä polttoainejärjestelmä "haukkaa"
happea,tukkeutuu
> (ilmaus, puhdistus), purjeiden käsittely (purjehdus) jos vaikka kone tekee
stopin etc.. .
Eihän sitä mitään tarvitse osata, kun veneilyyn ei mitään korttiakaan
tarvitse (vrt. ajokortti). Kun on massee tarpeeksi niin pino pöytään ja
sotaratsu alle.
Eihän sitä tarvitse viittoja osata, eikä karttaa lukea kun aurinkoisena
päivänä voi seurata muita veneiliöitä ja eihän kukaan merellä liiku kun on
märkää ja pimeää.
Ainot ongelma mitä toisten veneiden seuraamisessa on se että kun ne ajaa
niin hiljaa ettei meikäpoika pääse juuri tyhjäkäyntiä korkeammille
kierroksille ja sitten ne niuhottaa vielä jostain nopeusrajoituksista.
Pysyisivät vaan poissa vesiltä rajoituksineen.
Ai niin, sitten jos jotain sattuu niin sitävartenhan on merivartiosto ja
meripelastus olemassa, pitäähän pojilla olla jotakin tekemistä. Pääsevät
kaahaamaan verovaroilla kustannetuilla leluillaan. Palvelu on muuten kyllä
laadukasta ja halpaa. Oon ottanu tavaksi hinauttaa veneen kotisatamaan jos
on ottanut liikaa napanderii.
Ja sit jos ei itte osaa korjata (halua liata pukuaan) niin homma hoituu
edelleen rahalla. Ajaa veneen vaan huoltamon rantaan ja ojentaa korjaajalle
avaimet rahanipun kanssa niin, ávot taas toimii. Ikävintä huoltoasemilla on
se että korkeintaan keskikesällä on riittävästi apupoikii tankkaamaan
venettä, muuten sen valitettavsti joutuu tekee ite (hyi helvetti kuinka
sotkusta).
Kyllä se rahalla hoituu ja isolla veneellä saa tilaa kun heikommat
väistää...
PS. kaikkea ei pidä ottaa tosissaan ... ;-)
--
* * * * * * * * *
Timo Liusvaara
timo.li...@trafox.fi
Pasi Pouri
autoilija wrote:
> Pidän enemmänkin italialaisesta venekulttuurista. Veneet ovat
> laadukkaita ja tyylikkäitä, jolloin kun veneen ostaja tietää niiden
> olevan laadukkaita, voi valita sen mukaan, mikä silmää miellyttää ja
> toisaalta käyttötarkoituksen, tehon ja muiden seikkojen mukaan.
>
> Suomalaiset moottoriveneet puolestaan ovat usein spartalaisen karuja
> ja epämukavia sekä huonosti viimeisteltyjä, joten veneilijöiden on
> ollut lähes pakko käyttää aikaa juuri muuhun kuin itse veneilyyn,
> jotta varmistaa, ettei kirves osu kiveen.
Kehuit Italiailaisita laadukkaina ja haukuit suomalaista laatua.
Mikä sitten on mielestäsi laadukas, mitkä ovat laadun kriteerit?
Itse en havainnut mainitsemissasi ominaisuuksissa (Italialaiset ja
Suomalaiset) yhtään laadun kriteeriä (no-joo, viimesitely on).
-- PP
KK
"Pasi Pouri" <tiet...@sukeltaminen.on.hauskaa.net> kirjoitti viestissä
news:3C21DB0E...@sukeltaminen.on.hauskaa.net...
> Kehuit Italiailaisita laadukkaina ja haukuit suomalaista laatua.
> Mikä sitten on mielestäsi laadukas, mitkä ovat laadun kriteerit
Hauska kirjakin kirjoitettu tästä laatukysymyksestä: Zen ja
moottoripyörän kunnossapito. Päähenkilö päätyi sähkölobotomiaan
pähkäiltyään liikaa laadun olemusta.
- KK
Pasi Pouri
KK wrote:
> Hauska kirjakin kirjoitettu tästä laatukysymyksestä: Zen ja
> moottoripyörän kunnossapito.
Tätä kirjaa on jo suositeltu niin paljon, että varmaan
pitää lukea se.
> Päähenkilö päätyi sähkölobotomiaan
> pähkäiltyään liikaa laadun olemusta.
Varmaan jos pähkäilee mitä tahansa liikaa, niin päätyy tuohon :-(
-- PP
Timo Voutilainen
Silloin olen aina tosissani jos voimme ennakkokäyttäytymisellä ja -opettelulla
vähentää kuolemaan johtavia onnettomuuksia merellä tai minimoida Meripelastajien
työtaakkaa PISTE
Hyvää Joulua kaikille sekä Uutta Vuotta myös. Tänään "seisoo" talvi, huomenna on
jo pidempään valoisaa eli kyllä se kesä sieltä tulee ;-)
TiLi
> Silloin olen aina tosissani jos voimme ennakkokäyttäytymisellä
ja -opettelulla
> vähentää kuolemaan johtavia onnettomuuksia merellä tai minimoida
Meripelastajien
> työtaakkaa PISTE
Niin minäkin olen tosissani kun puhutaan turvallisuusasenteista.
Valitettavasti kuitenkin aina toisinaan kuulee aika uskomattomia tarinoita
siitä millaisia asenteet vesillä on tai että millaisia tempauksia on tehty.
Toisinaan käy mielissä että käytetäänköhän meripelastusta turhaan hinaamaan
vene tankkauspaikalle, koska suurin osa ns. "polttoaineen loppuminen"
tilanteista täyttää täyden idiotismin tunnusmerkit.
Käsittääkseni suurin osa meripelastuksen hinauksista on ns. polttoaine
oppu -tilanteita. Jos veneilijä lähtee liikkeelle tyhjällä tankilla, niin
se jos jokin on tyhmyyttä.
Eihän ihmiset normaalisti autoillessaankaan päästä bensaa loppumaan kesken
matkan.
Kun katsotaan millaisin välinen tyypillinen veneilijä mittaa
kiintotankistaan jäljellä olevan polttoaineen määrän, niin itku meinaa
päästä. Tietenkin osassa veneitä on käytössä asiallinen ja tarkka
pa-mittari, mutta siltikin suurin osa ei mittaa pa-määrää mitenkään muuten
kuin perstuntumalta tai jopa vain peilaamalla. Jos peilaaminen on
pääasiallinen pa-määrän mittaus tapa on se vähintäänkin esihistoriallista
verrattuna autojen pa-mittareihin (yhtään itse menetelmää väheksyttämättä).
Tähän koko threadin alkumetreille viitaten toten että helposti mennään
asenteissa siihen että vähn vaan ajellaan jos veneestä ja sen tekniikasta ei
tiedetä eikä haluta ottaa selvää. Ei venettä tarvitsekkaan koluta
läpikotaisin lävitse ja kaikkea tietää, mutta riittävästä tiedosta ei ole
muutakun hyötyä.
Markus Peuhkuri
> kiintotankistaan jäljellä olevan polttoaineen määrän, niin itku
> meinaa päästä. Tietenkin osassa veneitä on käytössä asiallinen ja
Täh? Eikö yleismittari olekaan asiallinen? :-) Itselläni nimittäin
mittausvälineenä toimii yleismittari, koska alkuperäinen näyttölaite
sanoi sopimuksensa irti. Väittäisin, että mittaustulos on varsin
tarkka, tosin en vielä ole jaksanut taulukoida tarkkaa
vastus-löpölitra -taulukkoa.
Ja kun kulutus on se litra tunnissa, niin 5 litran varakanisterin
turvin pääsee pitkällekin. Ja jos sekin loppuu niin pitää nostaa
purjeet :-).
nim. kerran meripelastusseuraa työllistänyt (tosin navigointitaidon
puutteen, ei polttoaineen puutteen takia)
--
Markus Peuhkuri ! http://www.iki.fi/puhuri/
Jaakko Pitkajarvi
<14b1e0da.0112...@posting.google.com>...
>Pidän enemmänkin italialaisesta venekulttuurista. Veneet ovat
>laadukkaita ja tyylikkäitä, jolloin kun veneen ostaja tietää niiden
>olevan laadukkaita, voi valita sen mukaan, mikä silmää miellyttää ja
>toisaalta käyttötarkoituksen, tehon ja muiden seikkojen mukaan.
Onko sinulla paljonkin kokemusta italialaisista veneistä? Mikä niistä tekee
laadukkaampia? Se on totta, että niiden muotoilu on usein varsin hyvää,
mutta laatu on vähän mitä sattuu. Tietysti 10 Mmk:n paatit ovat hyviä, mutta
niin ne ovat Suomessakin. Silti italialainen vene pienissä kokoluokissa on
usein varsin kehnon laatuinen, miltei surkea. Tyyli on Italiassa ok, mutta
laatu keskimäärin aika paljon huonompi kuin Suomessa.
Jaakko Pitkäjärvi
jaa...@pitkajarvi.net
www.pitkajarvi.net
Mika Latokartano
Ensinnäkin kiitokset kommenteista! Oli mukava lukea, että monet jaksoivat
lukea kirjoitteluni loppuun. Olisi hauska lukea kommentteina muiden
tarinoita omista veneistään, isoista tai pienistä, uusista tai vanhoista,
moottoriveneistä tai purjeveneistä. Tässähän talven pakkasilla on mukava
muistella, mitenkäs se nykyinen (tai jokin aiempi) vene tulikaan hankittua,
ja minkälainen se on ollut omistaa.
Huomasin kirjoituksessani pienen virheen: en asioinut suoraan tehtaan, ts.
Sarins Båtarin kanssa, vaan myyjäyrityksen eli F&M Boats Oy:n (Vaasa)
kanssa, jota myös jutussa mainittu myyjä Henrik Jåfs edusti. Olin toki
yhteydessä tehtaaseenkin ostoprosessin aikana.
En myöskään tullut maininneeksi, etten päässyt koeajamaan venettä ennen
hankintaa. Messuilla (Uiva) ei aika antanut myötä, ja myöhemmin asia ei
vain järjestynyt joustavasti, joten minun oli luotettava Minorin omistavien
haastatteluihin. Asia huoletti jonkin verran, mutta onneksi yllätyksiä ei
tullut.
Joulu- ja uudenvuodentervehdyksen myötä F&M Boatsilta tuli tieto, että he
lopettavat Minoreiden myynnin ja markkinoinnin Suomessa. F&M Boats on
hoitanut Minoreiden myyntiä ja markkinointia vuodesta 1975. Ilmoituksen
lauseiden asettelukin oli jotenkin erikoinen, ja sai ainakin minut pohtimaan
syitä, jotka johtivat F&M Boatsin luopumiseen Minoreista.