Albin vega
Rami
sinänsä tämän kokoiseen paattiin on sen merikelpoisuus...tai niin ainakin
väittävät.
Onko tosissaan niin , että tällaisella 27 jalkaisella on asiaa karibian
kiertoon,siis turvallisesti?Myräkässäkin turvallinen?
Reilussa 14:ssa päivässä on atlanttikin ylitetty eli nopea on kokoisekseen
ja mitta riittäisi nippanappa ARC pykäliin.
Hinta on alhainen (9-17 kiloeuroo)joten tällainen "tavallinen tallaajakin"
voi sellaisen hommata, suurissa yli 40 jalkaisissa teräspaateissa joutuisi
vissiin jo talon myymään...
Tällaisessakin on varmasti omat tyyppivikansa, mutta mitkä? Lastentauteja
ainakaan viimeisten vuosien veneistä löytyy, näitähän on tehty yli 3500 kpl.
Muita (suhtkoht halpoja)malleja jotka sopii lätäkön ylityksiin?
Kiitoksia vastauksista!
Dag Stenberg
> Ruotsalaisesta Albin Vegasta löytyy netistä paljon juttua, ja yllätys
> sinänsä tämän kokoiseen paattiin on sen merikelpoisuus...tai niin ainakin
> väittävät.
> Onko tosissaan niin , että tällaisella 27 jalkaisella on asiaa karibian
> kiertoon,siis turvallisesti?Myräkässäkin turvallinen?
Muistutan mieleen, että Alain Bombard ylitti Atlantin kumiveneellä.
Kumiveneessä oli pieni masto ja purje ja taisi olla myös jonkunlainen
teltta. Luulen kumiveneen påituuden olleen n. 4 m (katsoin kuvia eilen
kun puhalsin oman Bombard AX2:n auki olohuoneen lattialla).
Pari ukkelia meni joku vuosi sitten alumiinisella perämoottoriveneellä
Islantiin.
H-veneelläkin on vissiin ylitetty Atlantti.
Eräs kiersi maailman Becker 27:llä, jolla minä en haluaisi mennä juuri
minnekään koska sen konstruktion sanotaan olevan heikko.
Näinollen veneen koko harvemmin estää esim. Atlantin ylityksen. Samoin
Karibiassa on turvallisempia ja vähemmän turvallisia ajankohtia sään
puolesta. Appiukkoni arveli että sinne voisi vaikka soutaakin hyvällä
säällä.
Kaiken kaikkiaan, merikelpoisuus on suhteellinen käsite.
Vegassa on 39% kölipainoa, mikä on aika hyvin. Toisaalta sen syväys on
vain 1,17 m. Ilmeisesti se ei kallistu helpolla eli on alkuvakavuutta.
Sietää kuulemma reivata ajoissa ja purjeiden on syytä olla uudet, ilman
liikaa pussia. Se on todella vahvaksi tehty, paksua laminaattia
(kaipa olet lukenut http://www.segling.nakterhuset.se/98_04/vega.asp ?
Tuon testin mukaan kannattaisi vanhemmassa Vegassa katsoa painaako
mastonjalka kattoa sisään (alla ei ole tukea!) Saman testin mukaan
tehtiin 1976-77 joitakin veneitä Englannissa ja ne ovat rakenteiltaan
epäilyttäviä.
Pitikö välttämättä käydä Karibiassa asti sillä hankittavalla veneellä?
Dag Stenberg
Matti Suorsa
"Rami" <rami.savolainenPOISTATÄMÄ@pp.inet.fi> kirjoitti viestissä
news:SQjsc.130$Zh5...@read3.inet.fi...
Kerroin joku aika sitten, että tapasin Kap Verdellä kolme ruotsalaispoikaa
Albin Vegan kanssa. Kertoivat olevansa matkalla Austraaliaan, jos vain rahat
riittävät. Eli jos Karibialla löytyisi jokin työpaikka, että saisivat vähän
lisää matkakassaan, niin sinne mennään. Ainoa asia josta valittivat oli,
että muovisia juomavesikannuja on veneeseen vaikea saada sijoitettua
riittävästi. Navigointikin tapahtui perinteisellä tavalla sekstantin kanssa.
Ei millään huviveneellä ole Atlantin ylitys turvallista. Siihen ei tarvita
muuta kuin rahtilaivasta tipahtanut kontti, johon voi veneensä hajottaa.
Upposihan toista vuosikymmentä sitten yksi yksinpurjehduskilpailuihin
osallistunut vene ajettuaan johonkin romuun tai valaaseen Bermudan
itäpuolella. Mutta siinähän taitaakin olla kaikki, jotka väljällä merellä
tapahtuneista havereista minun tietooni on tullut.
Eihän Atlantia pidä lähteä ylittämään tilastollisesti väärään aikaan eikä
väärästä kohdin. Jos rupeaa tuulemaan, niin purjeita vain pienemmäksi. Aina
sanotaan, ettei rannikolla mannerjalustan päällä pidä myrskyllä olla, vaan
valtamerellä, jossa vettä on kilometreittäin alla. Ei ne aallot Atlantilla
ole hirvittäviä. Kyllä Itämerellä ja Pohjanmerellä on kovemmat kelit ja
täälläkin Vegalla on pärjätty.
Eri asia on, jos itse tarvitsee porukkaa paljon mukaan, niin tarvitsee olla
suurempi vene, ettei ahtaissa tiloissa tule niin helposti keskinäistä välien
selvittelyä.
En ole aikaisemmin kuullut, että Vegalla koko Atlantti olisi ylitetty 14
päivässä. Meilläkin meni väliin Bermuda - Azorit 40-jalkaisella veneellä 12
päivää (ja yötä) ja se on vain osa matkaa.
Löytyisköhän lujuudeltaan Vegaa vastaavia "halpoja" veneitä löytyä muualla
kuin Skandinaviassa rakennettuja?
MSa
Nuutti Koskinen
> kiertoon,siis turvallisesti?Myräkässäkin turvallinen?
> Reilussa 14:ssa päivässä on atlanttikin ylitetty eli nopea on kokoisekseen
> ja mitta riittäisi nippanappa ARC pykäliin.
> Hinta on alhainen (9-17 kiloeuroo)joten tällainen "tavallinen tallaajakin"
> voi sellaisen hommata, suurissa yli 40 jalkaisissa teräspaateissa joutuisi
> vissiin jo talon myymään...
Tottahan on, että Vegalla on maailmaa kierretty ja Antarktiksellakin
käyty. Se on pitkäkölinen, tukevarunkoinen, yksinkertaisella rikillä
ja melko pienellä purjepinta-alalla varustettu, joten pärjäähän se
suuremmassakin aallokossa. Toisaalta, onhan Atlantti ylitetty ties
millä vehkeillä, joten sitä ei ehkä kannata ainoaksi veneen hankinnan
mittapuuksi ottaa.
Lisäksi täytyy ottaa huomioon, että uusimmat Vegatkin ovat jo yli 25
vuotta vanhoja; itse en valtamerille lähtisi ilman että kaikki
varusteet olisivat huippukunnossa. Vanhassa veneessä se saattaa
tarkoittaa kaiken paitsi rungon pistämistä uusiksi. Eli ihan
tuollaisella 9-17 kiloeuron sijoituksella ei vielä kannata maailman
ympäri lähteä...
Kotoisilla vesillä purjehdukseen tarjoaa kyllä vanhakin Vega mainion
hinta/laatusuhteen. On tilaa ja seisomakorkeutta, ei joka puhurissa
tarvitse reivata ja uskaltaa ajella väylien ulkopuolellakin. Itsekin
moisella purjehdin, mutta jos valtamerille lähtisin, varautuisin
parinkymmenen tuhannen lisävarusteluun.
> Tällaisessakin on varmasti omat tyyppivikansa, mutta mitkä? Lastentauteja
> ainakaan viimeisten vuosien veneistä löytyy, näitähän on tehty yli 3500 kpl.
Vegassa kannattaa katsoa ainakin seuraavat kohdat:
- Moottori, mitä uudempi diesel sen parempi. Itselläni on vielä
alkuperäinen bensiinikone, mikä on ihan kelpo peli, jos pitää
museotunnelmasta ja kiinnostaa tutustua moottorien sielunelämään.
Pidemmällä reissulle ei moiseen ehkä kannata luottaa - mutta
purjevenehän tuo on.
- Maston tuki, masto seisoo kannella ja sitä tukee laipion oven päälle
rakennettu palkki. Näitä tukipalkkeja on vuosimallista riippuen
erilaisia, joissakin Vegoissa niitä on myöhemmin itse vahvistettu.
Vahvistus kannattaa tehdä, jos isompaan myräkkään lähtee.
- Köli, ainakin vanhemmissa malleissa kölin takaosassa on ontto tila,
mikä on täytetty polyuretaanitäytteellä ja tämä on aikojen saatossa
voinut vettyä. Itse tein juuri omaani remontin, jossa poistin kaiken
vaahdon ja laminoin tuon - sinänsä turhan - onkalon seinät
paksummiksi. Rakenteellista merkitystä ei tuolla kölin takaosalla
juuri ole, mutta vettynyt vaahto voi aikojen kuluessa aiheuttaa
pakkas- ja osmoosivaurioita.
- Saalingit, ainakin vanhemmissa (=kullanvärinen masto) saalinkien
kiinnitys tuppaa löystymään ajan myötä ja saalingit retkottavat vähän
alaviistoon.
- Peräsin, useimpien peräsinten lailla saattaa saada vettä sisäänsä.
Itse huomasin, että omani peräsimessä ei alun alkaen ole ollut
gelcoatia ollenkaan, vaan paljaan laminaatin päällä oli suoraan
myrkkyväri! Ilmeisesti 60-luvulla ei oltu kovin tarkkoja! Käytetty
hartsi kuitenkin lienee ollut aika korkealaatuista, sillä sanottavasti
vettä ei alaston peräsin ollut imenyt.
Nuutti
jari
> Kumiveneessä oli pieni masto ja purje ja taisi olla myös jonkunlainen
> teltta.
tuo bobard oli kova jätkä :o)
hänhän ei ottanut ruokaa eikä juomaa matkaan laisinkaan. oli tarkoitus
näet todistaa, että kyllä ihminen pelastusveneessä pärjää jos henkiset
resurssit riittävät.
Rami
Näyttäisi vaan vahvistuvan seuraavan veneen malli. Tämä kun tuntuisi olevan
rungoltaan todella tukeva ja menee syväyksen puolesta täällä
sisävesilläkin...ennen merille ajoa. Samaten tuon varustelupuolen voi
laittaa pikkuhiljaa kuntoon.
Alkuperäisosia löytyy onneksi joka lähtöön uutenakin(jopa uusia diesel
koneita),joten omia virityksiä ei tarvitsisi välttämättä tehdä.
Mutta koska veneet on vanhoja niin luultavasti vaihtoon menee osaa ja
paljon, eli hintaa tulee veneelle vielä paljon ostohinnan lisäksi....mutta
kuinka paljon, noin "mututuntumalla" ?
tässä muuten yksi hyvä sivu albinista:
http://www.home.zonnet.nl/albinvega.nl/eng/index.html
"Rami" <rami.savolainenPOISTATÄMÄ@pp.inet.fi> kirjoitti viestissä
news:SQjsc.130$Zh5...@read3.inet.fi...
Lasse Lindstrom
Lueppa aiheesta keskustelua taannoin täällä..
http://groups.google.com/groups?hl=en&lr=&ie=UTF-8&threadm=BWyac.12947%24g4.257306%40news2.nokia.com&rnum=3&prev=/groups%3Fhl%3Den%26lr%3D%26ie%3DUTF-8%26q%3DPITK%25C3%2584K%25C3%2596LINEN%2BPURKKARI%26btnG%3DSearch%26meta%3Dgroup%253Dsfnet.harrastus.veneet
hakusana "pitkäkölinen purkkari" jos tuo linkki ei pelitä!
Vegan köli on tuollainen arveluttava "pommi" josta voi löytyä
yllätyksellisiä asioita, olen yhden tapauksen nähnyt.
Toinen seikka Vegalla purjehtineena:
- todella hankala vene slöörillä isossa aallokossa - jota siis siellä
valtamerellä mennään. Vene tuppaa kampeamaan aina eri suuntaan kuin
kippari haluaa. Varmasti tällä valtameren ylittää ja on ylitetty mutta
oivallisempiakin purjeveneitä siihen löytyy, lisäksi Vega on
pitkäkölisyydestään johtuen erittäin hankalasti satamissa
manööveerattava vene - peruuttaen se ei käänny ihan minnekään - jos
haeskelet kuvia Vegasta niin siitä löytyy monta kuvaa jopa netistä
joissa peräsinrakenne on muutettu järkevämmäksi - alkuperäinen
toteutus on huono. Potkurivirta ei osu peräsinlapaan joten ainoa
ohjausvaikutus tulee venevauhdista - satamassa huono asia ja ainakin
aloittelija joutuu sen kanssa ongelmiin - Veegaa ei voi suositella
aloitteluun!
Itse en ole lukenut mutta ruotsalainen Curt Ce(i?)lin on tehnyt kirjan
purjeveneiden ominaisuuksista jos venekuume antaa yhtään myöten niin
hommaa ihmeessä opus ja tutki vaihtoehtojen arviot - se antaa
kuitenkin jonkinlaisen "puolueettoman" kuvan aiheesta.
Kolmas:
Isopurjeen rullareivaus (puomia pyörittäen!) tuntuu aloittelijasta
"helpolta" - sitä se ei todellakaan ole, käytännössä se on erittäin
hankala reivaustapa ja merenkäynnissä lähes mahdoton suorittaa, yksin
se ei onnistu mitenkään - kaksinkin purje tahtoo jäädä perunasäkiksi
jolla on pelkästään kallistavaa vaikutusta.
Neljäs:
Purjeveneellä soisi myös olevan tuuleennousukykyä ja nopeutta - se on
selvästi hitaampi kuin esim. sunwind27 tai fe83 - Albin Marinilta
löytyy myös muita suunnilleen Vegan kokoisia Peter Norlinin
suunnittelemia eväkölillisiä pikkupursia jotka ovat todella
nautinnollisia purjehtia - aivan eri luokkaa kuin Vega.
Vegan paras ominaisuus on matala syväys - kyllä sillä luonnonsatamiin
on kiva mennä mutta siihen sen hyvät ominaisuudet verrattuna
nykyaikaisiin eväkölillisiin pursiin jää - ikävä kyllä!
Viides:
Originaaliin säätölapapotkuriin ei käytännössä taida saada varaosia
enää oikein millään - jotain osia vegaklubbenin kautta ruotsista
mutta.. jos lähisukulaisilla on metalliverstas niin silloin asia on
ratkaistu mutta muuten --> pelkkää harmia ja päänkivistystä.
Ilmeisesti konerempoissa on potkuritsydeemit muutettu ainakin joissain
tapauksissa nykyaikaisiksi.
Neuvon sinua hankkiutumaan purjehduskurssille ja testaamaan
mahdollisimman monta venetyyppiä, jos Vegan kuitenkin valitset ..niin
- olen ainakin varoittanut!!
t: lassevaan
Rami
Pistää miettimään tarkempaan mitä paatista haluaa. Mutta suositukset
olisivat nyt tarpeen albinin "korvaajaksi"...tässähän on ensinnäkin tuo
hintapuoli hyvin kohdillaan,monestako muusta (avo)merikelpoisesta voi sanoa
samaa? Jos laittaisi vaikka vaihtoehdot alle 20 kiloeuron hintaluokassa
rinnakkain.
Fe 83 ?
Onkohan noita curt gelinin tekemiä kirjoja muuta kuin ruotsiksi? Ei oikein
tuo naapurikieli taivu...tai no... jag elska...oho....
"Rami" <rami.savolainenPOISTATÄMÄ@pp.inet.fi> kirjoitti viestissä
news:SQjsc.130$Zh5...@read3.inet.fi...
John Smith
suosittelisin unohtamaan Wegan. Matala riki (=ihailtu myöhäinen
reivaustarve) tulee ilmi myös kevyellä kelillä kun vene ei tahdo kulkea
mihinkään. Hommaa tilalle mieluummin vaikka Finn 26 tai Finn Flyer 27.
"Rami" <rami.savolainenPOISTATÄMÄ@pp.inet.fi> wrote in message
news:0XCsc.82$Cw6...@read3.inet.fi...
Tapio Viljava
> Pistää miettimään tarkempaan mitä paatista haluaa. Mutta suositukset
> olisivat nyt tarpeen albinin "korvaajaksi"...tässähän on ensinnäkin tuo
> hintapuoli hyvin kohdillaan,monestako muusta (avo)merikelpoisesta voi
sanoa
> samaa? Jos laittaisi vaikka vaihtoehdot alle 20 kiloeuron hintaluokassa
> rinnakkain.
Miksei Albin Express?
Tapsa
Viki
"Tapio Viljava" <tapio....@poista.danisco.com.invalid> wrote in message
news:yiHsc.187$Cw6...@read3.inet.fi...
No johan pomppas - Express on ihan pikkusen muuta kuin pitkänmatkan
avomeripursi vaikka avomerikelpoinen kisapaatti onkin.
Tässä joitain:
- Ohlson 29
- Shipman 28 (sellainen kiertää tänä kesänä Skandinavian Atlantin, Jäämeren,
Vienanmeren ja Äänisen kautta)
- Allegro 27
- Storfidra ja Havsfidra, joka on halvin / lyhyin atlantikelpoiseksi
varusteltavissa oleva, mutta ei kryssikeikoille näitä veneitä ;-)
- Albin Ballad (menee ehkä vähän yläkanttiin hinnaltaan)
- Monet muutkin vankasti tehdyt puolitonnarit hintaluokassa 20-30 keuro,
Targa 96 (n. 30 keuro), Jon 30 jne...
Curt Gelin (300 segelbåtar i test) muuten haukkuu Vegan ominaisuudet
suuressa (lenssi?)aallokossa surkeiksi.
Alle 20 keuro tarkoittaa että vene on yli 20 vuotta vanha. Venevaihtoehtoja
ja esimerkkiä voi ottaa pakkoruotsisivuilta: www.dromresan.com
Nuutti Koskinen
vielä ihan hyvä sijoitus, vaikka hidas ja vanhanaikainen onkin.
Vanhimpia Vegoja näyttää olevan liikkeellä jo viidestä tuhannesta
ylöspäin. Itse valitsin vanhemman (=halvemman ja huonommin
varustellun) Vegan, kun vaihtoehtoina olivat lähinnä H-vene, Guy 22 ja
vastaavat. Sisätilojen tarve ratkaisi.
Mutta jos minulla olisi 15-20k laittaa paattiin niin en kyllä enää
Vegaa tahtoisi. Sillä summalla saa jo paljon uudempia konstruktioita.
Esimerkiksi juuri FE83, Sunwind 27, Finn 26. Eivätköhän nämäkin
suuremmassa aallokossa purjehdi siinä missä Vegakin, kyse ei
kuitenkaan ole mistään huippumoderneista silitysraudoista. Hankalimmat
aallokot taitavat tosin matkapurjehtijalle osua kohdalle jo Itä- ja
Pohjanmerellä.
Mitä tulee Vegan kölirakenteeseen, niin aikamoista tuhoa saisi osmoosi
tehdä että rakenne ratkaisevasta heikentyisi. Paljon enemmän olisin
huolissani eväkölien tuennan kestävyydestä. Ja loppujen lopuksi, jos
tuollainen pitkä köli alkaa näyttää lahoamisen merkkejä niin ei kun
rälläkkä käteen ja rakentaa kölin uusiksi, lasikuitua se vaan on. :)
Nuutti
Dag Stenberg
> Jos laittaisi vaikka vaihtoehdot alle 20 kiloeuron hintaluokassa
> rinnakkain.
> Fe 83 ?
FE83 sopii kyllä Itämeren alueella, mutta kauemmas en sillä menisi.
Kevytkulkuinen paatti, mutta ei yhtä vahvasti tehty kuin Vega, eli
tuskin pitkän matkan vene.
Purjehdusnautinto on ihan eri luokkaa kuin Vegalla, ymmärtääkseni.
> Onkohan noita curt gelinin tekemiä kirjoja muuta kuin ruotsiksi? Ei oikein
> tuo naapurikieli taivu...tai no... jag elska...oho....
Tuolla toisella suomalaisella lehdellä kuin VENE:llä oli joku vuosi
sitten liite, jossa oli Gelinin testit lisättyinä muutamilla Suomessa
tavallisemmilla tyypeillä.
Muuten, joko löysit www.sailguide.com:in? Kohta "Båtfakta".
Ruotsin kielestä muuten, niin tämä kotimaassamme rannikkoseuduilla
jokseenkin yleinen kieli on joskus ihan hyödyksi. Minä en osaa sanoa
miten hankalaa on oppia se, kun olen syntynyt ruotsinkieliseksi ja
sitten koulussa joutunut monivuotiseen pakkosuomen opiskeluun - joka
tosin nyt yli 50 vuoden harjoittelun jälkeen taipuu kohtuullisen hyvin, kuten
huomaat.
Dag Stenberg
Dag Stenberg
> Jos sinua kiinnostaa purjehtia silloinkin kun ei kovin paljon tuule,
> suosittelisin unohtamaan Wegan. Matala riki (=ihailtu myöhäinen
> reivaustarve) tulee ilmi myös kevyellä kelillä kun vene ei tahdo kulkea
> mihinkään. Hommaa tilalle mieluummin vaikka Finn 26 tai Finn Flyer 27.
Niin, mutta eikö pitänyt päästä myös Karibialle?
Se on ihan eri asia. Minäkin kiertelen luottavaisesti täällä Öresundin
sisäpuolella Minervallani (www.helsinki.fi/~stenberg/minerva/), mutta
käyttökokemuksen perusteella en viitsisi mennä sillä ulommas. Eli sitä
varten hankkisin jotain hitaammin ja vakavammin purjehtivaa. Täällä
kotona taas Minervan korkea riki ja ylisuuret purjeet ja eväköli antavat
sen kevytkulkuisuuden ja liikuteltavuuden mitä saaristopurjehdus vaatii.
Ainoa on, ettei uskalla karauttaa kiville.
Dag Stenberg
Rami
kommentteja ja uusia ehdotuksia joista muuten en olisi tiennyt mitään.
Mutta mites tuollainen van de stadt 34? Tällaisen teräsrunkoisena kun
tällaisi niin kestäisi hieman kolautellakin.
Myynnissä näkyy olevan nytkin runkovalmis 16 tonnin pintaan, liekkö loppunut
into/puhti ukosta.
Siis kysyttävä ihan mielenkiinnosta: Paljonko tuollaiseen voisi laskea
karkeasti rahnaa päälle jotta saa purjehdusvalmiiksi. Siis ilman turhaa
sisustuspröystäilyä keskittäen valuuttaa paremminkin
varustepuoleen,yht.50000 euroa???...laadukkaat mastot ym. vissiin kalliita?
Mistä niitten hintoja pystyy netissä vertailemaan?
Jospa pitäisikin pienen paatin järvessä ja naputtelisi vuosien varrella
rungon kasaan pihassa...naapureitten kauhhuksi...
Hannu Kristian Tarvainen
valtamerillä seilaaminen.
Purjeveneessä koko on vain yksi tekijä monien joukossa, joskaan ei aivan
vähäpätöinen. Koko tietysti ensisijaisesti ratkaisee sen miten isolla
miehistöllä on mahdollisuus seilata. Miehistön koko taas puolestaan
vaikuttaa siihen miten rankaa reissusta tulee. Myöskin seiloreiden
lukumäärä on eräs turvallisuustekijä sekin pitkällä matkalla,
sairastapauksissa jne. Muun muassa näistä asioista johtuen Atlanttia
ylittävien veneiden keskikoko on jotain 35-40 jalkaa.
Se mikä on mahdollista on sitten jo ihan eri juttu. Hyvinkin pienillä
veneillä on esim. Atlantti ylitetty, ja, monilla ihan
sarjavalmisteisilla pienillä perheveneilläkin. Listasta tulisi pitkä,
enkä edes täydellistä sellaista kykenisi antamaankaan, mutta olenpa
lukenut mm. eräästä venäläisestä, joka n. 5,5 m pitkällä
(venäläisvalmisteisella)lasikuitupurkkarilla, eväkölisellä, seilasi
useampiakin isoja meriä. Tästä miehestä oli taannoin juttuakin
edesmenneessä Venemaailma-lehdessä muutama vuosi sitten. Veli venäläinen
oli tietysti yksin reissussa. Aiemmin on ollut puhetta Alain Bombardin
uroteosta 1952, jolloin tämä ranskalainen lääkäri ja haaksirikkoisten
tutkija seilasi 4,6 m pitkällä, pienellä mastolla ja purjeella
varustetulla kumiveneellä yksin yli Atlantin. Tästä reissustaan hän
kirjoitti kirjan "Naufrage´ volontaire", joka on (varsin vapaalla
kädellä) suomennettu "Valtameren armoilla." Paitsi, että vene oli pieni,
ei Bombardilla ollut edes vettä eikä eväitä, lukuunottamatta
hätäpakkausta, joka oli sinetöity ja jota hän ei avannut. Hän siis
kirjansa ranskankielisen nimen mukaisesti oli "vapaaehtoinen
haaksirikkoinen."
Vanhasta ruotsalaisesta venelehdestä luin jo vuosia sitten pitkähkön
tarinan ennätyksistä Atlantin ylityksessä ja nimenomaan sellaisista
onnistuneista/epäonnistuneista seilausreissuista, joissa mahdollisimman
pienellä veneellä yritettiin rapakko ylittää. Olipa eräs "sarja" jopa
sellainen, jossa vähintäin yhden miehistön jäsenen piti olla nainen.
Silloin, ennen 1. maailmansotaa, olikin New York Timesissa ilmoituksia,
joissa nuori mies haki vaimoa nimimerkillä "häämatka Eurooppaan"...moni
morsio tosin kuulemma kääntyi rannassa takaisin nähtyään 5-metrisen
paatin...
Mutta, nämä olivat sitä ekstreemiosastoa, Suurta Seikkailua
tavoitteleville. Jokainen tehköön valintansa veneen suhteen. Kuten
senkin suhteen, lähteekö ylipäätään Atlantille vai tyytyykö Itämereen.
Vai lentääkö jollekin Karibian saarelle ja vuokraa sieltä veneen...
Merikelpoisia paatteja siinä mielessä, että niillä, pienen
lisävarustelun turvin tosin, isoa merta voi lähteä ylittämään, ja siinä
onnistuakin, on pilvin pimein, mutta jos haluaa maksimoida mukavuuden ja
turvallisuuden, ei ihan pienellä kannata matkaan suoriutua.
Sitten on tietysti vielä ne veneet, jotka alunperinkin on tehty
valtamerimatkoja ja pitkäaikaista oleskelua silmälläpitäen. Ja ne ovat
ihan eri sarjaa kuin meidän saaristoomme perheen lomapurjehduksille
tehdyt sisarensa. Pienet ja nopeasti tyhjentyvät sitloorat, suuret
vesitankit, suuri uppoama, pienehkö purjepinta-ala ja pieni reivaustarve
jne. Mutta, se onkin jo sitten taas eri tarina.
Hande
Jaakko
Tunteja saman verran kuin sataneliöisen omakotitalon tekoon.
Euroja: tänä päivänä tekisin budjettiin nelijaon: runko, sisustus,
takila, elektroniikka+kone. Jos jokaiseen varaa n. 15 000 euroa...
Kun polte merelle on riittävä, mikään ei ole este.
Tavarahulluudesta: retkeilevä ystävä kehui
goretex-makuupussinsuojaa. Sillä voi mennä vaikka
lätäkköön nukkumaan. Lätäkköön? Miksi?
Joskus ei edes ihmis-ikä riitä, että tajuaa,
kuinka vähällä voi itseään hauskuuttaa.
Vempeleissä on se vika - sisäänrakennettuna.
Jokaisen laitteen mukana tulee ruuvattua
pentterin seinään yksi murhe lisää.
--
kirjoitti,
Jaakko
o~
(____/____)
/
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Löydä itsesi inkkarista: www.avokanootti.info
http://www.meridianx.fi > Kukkotarinoita
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Dag Stenberg
> Jokainen tehköön valintansa veneen suhteen. Kuten
> senkin suhteen, lähteekö ylipäätään Atlantille vai tyytyykö Itämereen.
> Vai lentääkö jollekin Karibian saarelle ja vuokraa sieltä veneen...
> Merikelpoisia paatteja siinä mielessä, että niillä, pienen
> lisävarustelun turvin tosin, isoa merta voi lähteä ylittämään, ja siinä
> onnistuakin, on pilvin pimein, mutta jos haluaa maksimoida mukavuuden ja
Vanha hyvä neuvo on se, ettei kannata heti alkuun ostaa venettä,
ennenkuin tietää mitä haluaa. Ensi vuokraa ja miettii oliko tämä nyt
sitten hyvä. Kun on jonkin aikaa omistanut veneen, huomaa, että viikon
pari vuikókrahinta ei olekaan niin suuri verrattuna monistamisen
ihanuuden aiheuttamaan ympärivuotiseen lompakkoverotukseen.
Jos minä esimerkiksi olisin vuonna noin 1994 vaihtanut 1989 ostamani
m/70 H-veneeni m/83 FE-83:een, niin olisin saanut asuttavamman, ihan
hyvin purjehtivan ja Itämerikelpoisen veneen, jota en olisi varmaan
vieläkään vaihtanut. Lisähinta olisi ollut alle 10 000 euroa. Sensijaan
vetkuttelin vuoteen 1999, jolloin FE83 tuntui jo alimitoitetulta. Laitoin peräti
30 000 euroa lisää 30-jalkaiseen, jossa on jo ihan erilaiset asumistilat
ja purjehduskyky kuin FE83:lla. Missä ongelma? No, rahaa on niin paljon
kiinni (minun olosuhteilleni), että ei henno jättää omaa venettä käyttämättä
ja vuokrata kokeiluvene vaikkapa Adrianmereltä tai Karibialta tai jopa
koto-Suomesta. Joku sanoo että voisihan sen oman veneen pistää
vuokralle, jolloin saisi vuokratuloja. Tällöin kannattaa hieman
perehtyä siihen, mitä vuokraaminen edellyttää ja paljonko siitä voi
netota verrattuna ongelmiin.
Eli joka pistää rahaa kiinni omistusveneeseen, on aika kiinni ja olisi
hyvä tietää etukäteen mitä tulee haluamaan lähimmät 5-10 vuotta. Eikä
valtamerikelpoinen vene ole saaristossamme ihanteellinen. Eikä
valtamerikelpoinen vene välttämättä ole edes asuttavuudeltaan
miellyttävin perhevene.
Mitä iloa on sitten omistamisesta? No ennen kaikkea väsääminen. Venettä
voi parannella ja silitellä mielin määrin. Mikäli tämä on veneilyn
perimmäinen tarkoitus, niin ilman muuta omistus. Mutta siis, tämä on
vähän niinkuin nykynuorten parisuhteet: ensin kannattaa kokeilla
rauhassa, ennenkuin sitoutuu.
Dag Stenberg
Dag Stenberg
> Rami wrote:
>> Mutta mites tuollainen van de stadt 34? Tällaisen teräsrunkoisena kun
>> tällaisi niin kestäisi hieman kolautellakin.
>> Myynnissä näkyy olevan nytkin runkovalmis 16 tonnin pintaan, liekkö loppunut
>> into/puhti ukosta.
>> Siis kysyttävä ihan mielenkiinnosta: Paljonko tuollaiseen voisi laskea
>> karkeasti rahnaa päälle jotta saa purjehdusvalmiiksi.
>
> Euroja: tänä päivänä tekisin budjettiin nelijaon: runko, sisustus,
> takila, elektroniikka+kone. Jos jokaiseen varaa n. 15 000 euroa...
Niin. Ensinnäkin täytyy olla aikaa. Jaakon arvio tarkoittanee n. 3000
tuntia? (riippunee siitä, miten paloista sen omakotitalon tekee. Minä
tein 2/3 työstä itse ja oli 160 m2 plus alakerta 90 m2 ja noin 3000-3500
tuntia meni ja viisi vuotta kesti (joista 4 vuotta asuttiin) ennenkuin oli
siedettävän valmis, koska ei ollut rahaa ostaa rakennustarvikkeita
kerralla).
Eli pitää tutkiskella itseään, että saanko sen valmiiksi kahdessa
vuodessa vai seitsemässä.
Eikä missää tapauksessa laittaa puolivalmiina vesille. Siitä tulee vain
ikävyyksiä. (Juu, olen laittanut puolivalmiin perämoottoriveneen sekä
puolivalmiin fiskarin vesille).
Eli vene maksaa koko rakennusajan eikä siitä ole veneilymielessä iloa.
Joten arvioni on, että tuohon kannattaa ruveta lähinnä jos
ensisijaisesti haluaa väsätä eikä varsinaisesti veneillä.
Valmiin käytetyn saa halvemmalla ja pääsee heti käyttämään.
Jaakon arvio on että vene maksaisi kaikkiaan 4 kertaa rungon hinnan. Olisin
veikannut enemmän, mutta enpä olekaan laskeskellut pitkään aikaan.
Rungon osuus hinnasta on joka tapauksessa niin pieni, että se ei ole ensinkään
ratkaiseva näkökohta projektissa.
Mitä muuten tulee teräsveneisiin ja Van de Stadtiin ja 34-jalkaiseen
kokona, niin en paheksuisi näitä lainkaan, mikäli on kyse
kaukomatkailusta. Suomen oloissa on vähän niinkuin ampuisi hyttysiä
tykillä. Kun muovipaatteja saa helpommin eivätkä ne edes ruostu.
Dag Stenberg
Antero Kaukonen
> Vanha hyvä neuvo on se, ettei kannata heti alkuun ostaa venettä,
> ennenkuin tietää mitä haluaa. Ensi vuokraa ja miettii oliko tämä nyt
> sitten hyvä. Kun on jonkin aikaa omistanut veneen, huomaa, että viikon
> pari vuikókrahinta ei olekaan niin suuri verrattuna monistamisen
> ihanuuden aiheuttamaan ympärivuotiseen lompakkoverotukseen.
Olen itsekin veneenomistajaksi kimpan hajottua päätyneenä Dag:n kanssa samaa
mieltä. Rahaa on kiinni "pirusti", ja työtä on ihan kiitettävästi vaikka
vakimiehistöäkin käyttäisi talkookelpoisissa hommissa. Tietty, jos ostaa
uuden niin pääsee vähemmällä hommalla mutta maksaa sitäkin suolasemmin.
Vuokraaminen olisi houkutteleva vaihtoehto edelleen, ja JOS elämän- ja
työtilanne sen sallisi niin varmaankin siirtyisin siihen. Mutta mutta -
vuokraveneistä pitää pääsääntöisesti pystyä päättämään kuukausitolkulla
etukäteen ja aina / kaikilla se ei vaan onnistu. Johtaa dilemmaan omistaako
vai olla satunnaisten mahdollisuuksien purjehtija?
> Dag Stenberg
>
-----------------------------------------------------
Ata
Jaakko
Vuokraaminen on vähän kuin maksulllisissa kävisi.
Kyllä osa purjehduksesta on se ykseys siihen saamarin
rahareikään. On se sen väärti, kun osaa ulkoa joka nippelin ja
narahduksen. Muutenhan menis rahat turhuuteen :)
Tietty, gastina hauskassa porukassa ja hyvässä veneessä on
toinen ideaali, mutta harvinaista herkkua sekin.
John Smith
purjehtimisesta. Jos itse olisin lähdössä nyt ylittämään Atlanttia, niin
katselisin "myötätuuliveneitä". Eli ei mikään kokoisekseen superpainava,
vaan mielluummin keskiraskan tai kevyt. Näissä on yleensä mm. pienemmät
spinnut kuin raskaissa.
Painava, kapeaperäinen ja pienellä peräsimellä varustettu "vanhanaikainen"
paatti on aivan kamala ajettava myötätuulissa ja -aalloissa.
"Dag Stenberg" <dag.st...@nospam.helsinki.fi.invalid> wrote in message
news:c8vmrn$bj8$2...@oravannahka.helsinki.fi...
Pursi Mies
> tuntia? (riippunee siitä, miten paloista sen omakotitalon tekee. Minä
> tein 2/3 työstä itse ja oli 160 m2 plus alakerta 90 m2 ja noin 3000-3500
> tuntia meni ja viisi vuotta kesti (joista 4 vuotta asuttiin) ennenkuin oli
> siedettävän valmis, koska ei ollut rahaa ostaa rakennustarvikkeita
> kerralla).
>
> Eli pitää tutkiskella itseään, että saanko sen valmiiksi kahdessa
> vuodessa vai seitsemässä.
>
> Eikä missää tapauksessa laittaa puolivalmiina vesille. Siitä tulee vain
> ikävyyksiä. (Juu, olen laittanut puolivalmiin perämoottoriveneen sekä
> puolivalmiin fiskarin vesille).
>
> Eli vene maksaa koko rakennusajan eikä siitä ole veneilymielessä iloa.
>
> Joten arvioni on, että tuohon kannattaa ruveta lähinnä jos
> ensisijaisesti haluaa väsätä eikä varsinaisesti veneillä.
>
> Valmiin käytetyn saa halvemmalla ja pääsee heti käyttämään.
>
> Jaakon arvio on että vene maksaisi kaikkiaan 4 kertaa rungon hinnan. Olisin
> veikannut enemmän, mutta enpä olekaan laskeskellut pitkään aikaan.
>
> Rungon osuus hinnasta on joka tapauksessa niin pieni, että se ei ole ensinkään
> ratkaiseva näkökohta projektissa.
>
> Mitä muuten tulee teräsveneisiin ja Van de Stadtiin ja 34-jalkaiseen
> kokona, niin en paheksuisi näitä lainkaan, mikäli on kyse
> kaukomatkailusta. Suomen oloissa on vähän niinkuin ampuisi hyttysiä
> tykillä. Kun muovipaatteja saa helpommin eivätkä ne edes ruostu.
>
> Dag Stenberg
Rakentamisen taloudellisuutta voi arvioida niin monesta näkökulmasta,
mutta sitä ihmettelen, että mistä veneenrakentajat saavat vuosikausia
kestävän mielenrauhan siitä, että ovat oikealla asialla. Venettään kun
pääsee testaamaan vasta monen vuoden kuluttua projektin
aloittamisesta.
Hannu Kristian Tarvainen
Tässä keskustelussa on tullut esiin paljon huomionarvoisia seikkoja ja
jonkun verran on pohdittu niin Vegan kuin joidenkin muidenkin veneiden
ominaisuuksia. Miten sitten veneen valinnan ylipäätänsä voi suorittaa?
Mielestäni pitäisi ensiksi esittää kysymys itselleen, eli, mikä on
tulevan veneen pääasiallinen käyttötarkoitus ja -alue? Onko tarkoitus
pelkästään tehdä kaukomatkoja ja suuria ylityksiä, vai onko
saaristoseilaus perheen tai ystävien kanssa se yleisin
purjehdustapahtuma ja Atlantin seikkailu sellainen "kerran
elämässä"-juttu? Tämä kysymys on varsin oleellinen siinä mielessä, että
vaikkakin usein sanotaan veneiden olevan kompromisseja, niin siltikin
sama vene harvoin soveltuu kaikkiin tarkoituksiin, jos koskaan. Tai, ei
ainakaan ole ihanteellinen kaikkeen käyttöön.
Saariston kevyissä tuulissa ylirikattu, eväkölinen, ketterä paatti on se
ykkösvaihtoehto, joka ei poissulje satunnaisia reissuja isommillekaan
merille. Toki Itämerelläkin tuulee, joskus pirunmoisestikin, mutta
säätiedotuksia tarkkaileva kippari yleensä välttää siihen pahimpaan
myräkkään joutumisen, ja, ainakin pääsee melko nopeasti suojaan ja saa
tarvittaessa apuakin. Ja reivaamalla ajoissa pärjää kyllä kovemmassakin
kelissä, vaikka oma vene ei niissä olosuhteissa paras vaihtoehto
olisikaan. Siinä hölkytyksessähän ei tarvitse olla päiväkausia, toisin
kuin valtamerellä, jossa ei pääse saarten suojaan.
Avomeriveneet ovat sitten oma kategoriansa. Jos pääasiassa haluaa
seilata aavalla ulapalla, tai peräti valtamerillä, kannattaa harkita
tähän tarkoitukseen suunitellun paatin hankkimista. Näissä veneissä
painotetaan aika erilaisia ominaisuuksia verrattuna tavallisiin
kotoisiin perheveneisiin. Aika monet tämän luokan konstruktiot ovat
perinteisesti pitkäkölisiä, mutta syvällä ja raskaalla eväkölilläkin
varustettuja, nykyaikaisempia versioita aiheesta löytyy. Yhteisiä
piirteitä avomeriveneissä kuitenkin on useimmissa, esim. pienehkö
sitloora, varustettuna mahdollisimman tehokkaalla tyhjennyksellä,
sellaisella joka toimii silloinkin, kun se iso aalto iskee päälle.
(Tämmöinen istumalaatikko ei tietenkään ole ihanteellinen meidän
saaristo-oloihimme, onhan se varsin ahdas!) Lisäksi nämä veneet ovat
raskasuppoumasia, alirikattuja (useimmiten), vakaita ja keliä kestäviä,
pikemminkin kuin nopeita, tai varsinkaan hyvin kiihtyviä kevyessä
tuulessa.(Nämäkään ominaisuudet eivät ole ihanteellisia Suomen
saaristoon.) Avomeriveneet eivät yleensä ole niitä helpoimpia taivutella
ahtaissa satamissa, johtuen rungon muodosta ja köliratkaisusta, mutta
eipä niitä siihen tarkoitukseen ole primäärisesti tehtykään. (Jälleen
yksi ei-toivottu ominaisuus meidän vesillämme.)Tällaisia "blue
water"-paatteja ovat mm. Pacific Seacraft, Island Packet, Hans
Christian, Colin Archer, sekä Swanit, noin vain muutamia mainitakseni.
Suomessa ei tämän tyylisiä veneitä paljoa valmisteta, ja, vielä vähemmän
niitä kotimaahan myydään. Halpoja nämä eivät tietenkään ole, joka on
huomioitava seikka sekin. Käytettynä ulkomailla saattavat tosin olla
mahdollisuuksien rajoissa. Suomessa näitä ei juuri tarjolla olekaan.
Se, ostaako veneen vai rakentaako esim. runkovalmiista, on jokaisen oma
asia. Usein vain on niin, että rakentaminen vie niin paljon aikaa, rahaa
ja hermojakin, että käytetyn hankkiminen nousee vähintäinkin hyväksi
vaihtoehdoksi. Itse olen huomannut, että tilipussista säästämällä ja
pikkuhiljaa isompaan siirtymällä pääsee nopeimmin ja mielekkäimmin
toivottuun päämäärään. Sen lisäksi saa koko ajan nauttia veneilystä ja
oppii vuosi vuodelta lisää itse seilaamisesta.
No joo, tämä aihe on paitsi mielenkiintoinen, myös yksi ikuisuusaihe,
josta aina monenlaisia mielipiteitä on esitetty, ja, tullaan jatkossakin
esittämään. Mutta, summa summarum: sellaista venettä ei ole ainakaan
minun tiedossani, joka olisi ihanteellinen kaikkiin tarkoituksiin. On
siis tehtävä valinta. Tässä vaiheessa usein lompakon resurssit sanelevat
lopputuloksen. Mutta, spekuloida voi aina, ja pitääkin. Ehkä sen
omakotitalonkin voi jonain päivänä myydä...?
Hande
Jaakko
>
> Rakentamisen taloudellisuutta voi arvioida niin monesta näkökulmasta,
> mutta sitä ihmettelen, että mistä veneenrakentajat saavat vuosikausia
> kestävän mielenrauhan siitä, että ovat oikealla asialla. Venettään kun
> pääsee testaamaan vasta monen vuoden kuluttua projektin
> aloittamisesta.
Tässä pätee suo-kuokka ja jussi -mentaliteetti.
Pitää vaan tehdä ja pakertaa j alopussa harvoin seisoo edes
kiitos. Yleensä menee rahat, vaimo ja kaverit. Mutta niitä saa
uusia, omatekemää venettä ei saa kuin tekemällä. :)
Nyt kun olen jo vuosia pannut omat rahani kanoootteihin ja
purjehtinut gastina muiden veneissä, niin en enää pysty
perustelmaan itselleni sitä työtä, rahanmenoa ja vaivaa, jota
matkaveneen omistaminen ja ylläpitäminen vaatii. Ehkä sitten
eläkkeellä...
Lasse Lindstrom
>
> Tässä keskustelussa on tullut esiin paljon huomionarvoisia seikkoja ja
> jonkun verran on pohdittu niin Vegan kuin joidenkin muidenkin veneiden
> ominaisuuksia. Miten sitten veneen valinnan ylipäätänsä voi suorittaa?
>
Äärimmäisen hyviä kommentteja tällaisella foorumilla esitetyiksi..
Vaikka heittelin kärjistäviä kommentteja alkup. kysyjän venevalintaan
- kompromissien tuloshan se venevalinta on.
Mutta kannattaa muistaa että olosuhteet valtamerellä poikkeavat täysin
siitä ympäristöstä missä me täällä itämerellä purjehditaan - moniko on
tieten tahtoen lähtenyt itämeren myrskyynkään (tuuli >21 m/s)
kokeilemaan veneensä ominaisuuksia - eihän sinne tervejärkinen lähde -
aina siihen tilanteeseen joudutaan ja siksi se on yllättävä ja
vaarallinen.
Venemessuilla oli "Valtameripurjehtijat ry":n luentosarja - kävin
kuuntelemassa yhden luennon. Siinä nimenomaan painotettiin sitä että
veden pääsy veneen sisätiloihin ja pilssiin on luotettavasti saatava
estettyä kaikissa olosuhteissa ja tähän tulee kiinnittää suurta
huomiota.
Jos nyt ottaa esimerkiksi -60 luvun suunnittelupöydältä peräisin
olevan vegan niin sen heppoiset vaneriset säilytyslaatikon kannet ja
suuret ikkunat salongissa, potkuriakseli- ja vaihteistoremontissa
sitloodan pohjan avaamisen vaativat rakenteet (atlantin aaltojen
sisäänvyörymiselle) mm. niin luulenpa että vene ei tänäpäivänä saisi
edes B -kategorian sertifikaattia A:sta puhumattakaan.
Kannelta avattavat säilytyslaatikot eivät saisi ulottua vesirajan
alapuolelle ja niissä tulisi olla itsetyhjennys - kaikki tuuletus ynm.
luukut tulee olla vesitiiviisti suljettavia ja niin tukevia että
ympärimenossa tavarat jotka luukkua vasten paiskautuvat pysyvät
sisällä eivätkä murra saranoita-lukitusta-tai luukkua rikki. Lisäksi
peräsinvaurioissa peräsinrakenne tulisi olla niin toteutettu että
valastörmäyksessä irtirepeytyvä peräsin ei aiheuta veneen upottavaa
vuotoa (osastointi tms.).
Niin kauan kuin vesi ei pääse tunkeutumaan veneeseen se pysyy pinnalla
ja on turvallinen sekä kykenevä kuljettamaan miehistönsä määränpäähän.
Kuulemani mukaan ns. laadukkaissa avomeriveneissä nämäkin asiat on
huomioitu samoin kuin konttiintörmäys niin että keulaan tulee vuoto
(keulapiikin vesitiivis osastoiti laipiolla joka mm. Swaneissa
kuulemma on?)
Purjejärjestelyt on tehtävä niin että kannelle ei tarvitse kenenkään
mennä vaan purjeiden vaihto myrskypurjeisiin tulee voida suorittaa
istumalaatikosta käsin.
Kansityöskentely myrskyssä on riski - elämänlankojen ansiosta ei
niinkään mereen joutumiselle vaan loukkaantumiselle joka pienellä
miehistöllä toimittaessa aiheuttaa vaaratilanteen sekin.
Tieto lisää tuskaa - tässä siihen eväitä.. venevalinta - lopulta - on
kuitenkin hyvin henkilökohtainen valinta henkilökohtaisten valintojen
tulos, ei siinä pysty ketään täydellisesti ohjaamaan.
terveisin, lasse
Matti Suorsa
"Lasse Lindstrom" <linds...@hotmail.com> kirjoitti viestissä
news:fd60ac88.04052...@posting.google.com...
> > Oikean venetyypin valinnasta vielä.
> >
> > Tässä keskustelussa on tullut esiin paljon huomionarvoisia seikkoja ja
> > jonkun verran on pohdittu niin Vegan kuin joidenkin muidenkin veneiden
> > ominaisuuksia. Miten sitten veneen valinnan ylipäätänsä voi suorittaa?
> Vaikka heittelin kärjistäviä kommentteja alkup. kysyjän venevalintaan
> - kompromissien tuloshan se venevalinta on.
> Mutta kannattaa muistaa että olosuhteet valtamerellä poikkeavat täysin
> siitä ympäristöstä missä me täällä itämerellä purjehditaan - moniko on
> tieten tahtoen lähtenyt itämeren myrskyynkään (tuuli >21 m/s)
> kokeilemaan veneensä ominaisuuksia - eihän sinne tervejärkinen lähde -
> aina siihen tilanteeseen joudutaan ja siksi se on yllättävä ja
> vaarallinen.
Valtamerellä olosuhteet poikkeavat täysin Itämerellä purjehdukseen ja VAIN
positiiviseen suuntaan. Nyt puhun Atlantista ja noudatan tuntemani säännön
mukaista ohjetta: oikeassa paikassa oikeaan suuntaan oikeaan aikaan. Jos
joku haluaa kokeilla veneensä kestävyyttä, niin menköön pohjoisille
leveysasteille kokeilemaan veneen kestävyyttä esimerkiksi jäävuorten
kanssa.
> Venemessuilla oli "Valtameripurjehtijat ry":n luentosarja - kävin
> kuuntelemassa yhden luennon. Siinä nimenomaan painotettiin sitä että
> veden pääsy veneen sisätiloihin ja pilssiin on luotettavasti saatava
> estettyä kaikissa olosuhteissa ja tähän tulee kiinnittää suurta
> huomiota.
Niin, luukut täytyy olla kiinni, mutta niiden ei tarvitse olla vesitiiviitä.
Veneen tulee luonnostaan olla sellainen, että oikaisee itsensä. Heikki Ervi
sanoi tapauksesta, jolloin vene kaatui ympäri eteläisellä pallonpuoliskolla
varmistaneensa ensimmäiseksi, että köysi valjaista oli kiinni veneessä.
Heikki sanoi myös, ettei Atlantilla veneen kaatavia aaltoja esiinny. - En
ole niitä minäkään löytänyt, vaikka tuuli moneen kertaan (mittarin mukaan)
on ollut yli 35 m/s. Puhutaan paljon kymmenmetrisistä aalloista, muttei
siitä, että niiden pituus on 100 metriä.
> Jos nyt ottaa esimerkiksi -60 luvun suunnittelupöydältä peräisin
> olevan vegan niin sen heppoiset vaneriset säilytyslaatikon kannet ja
> suuret ikkunat salongissa, potkuriakseli- ja vaihteistoremontissa
> sitloodan pohjan avaamisen vaativat rakenteet (atlantin aaltojen
> sisäänvyörymiselle) mm. niin luulenpa että vene ei tänäpäivänä saisi
> edes B -kategorian sertifikaattia A:sta puhumattakaan.
Aikoinaan tehdyt veneet olivat paljon kestävämpiä kuin nykyiset. Nykyisin
tietokoneilla lasketaan, miten ohuesta materiaalista suinkin voidaan saada
vene kasaan.
> Kannelta avattavat säilytyslaatikot eivät saisi ulottua vesirajan
> alapuolelle ja niissä tulisi olla itsetyhjennys - kaikki tuuletus ynm.
> luukut tulee olla vesitiiviisti suljettavia ja niin tukevia että
> ympärimenossa tavarat jotka luukkua vasten paiskautuvat pysyvät
> sisällä eivätkä murra saranoita-lukitusta-tai luukkua rikki. Lisäksi
> peräsinvaurioissa peräsinrakenne tulisi olla niin toteutettu että
> valastörmäyksessä irtirepeytyvä peräsin ei aiheuta veneen upottavaa
> vuotoa (osastointi tms.).
Mikä on tilastollinen todennäköisyys, että tarvitsee olla tälläinen vene?
Kas kun ei vaadita, että "salonki" täytyisi olla itse tyhjentyvä. Saahan
näitä vaatia, mutta kuinkahan moni vene kestää veden pinnan tasalla uivan
kontin kanssa törmäämisen. Kuinka monta tapausta on sattunut. Siinä
surullisen kuuluisassa purjehduskilpailussa Englannin lounaispuolella hukkui
toistakymmentä purjehtijaa, mutta yhdenkään purjehtijan vene ei myräkässä
uponnut (ei oltu edes valtamerellä).
> Niin kauan kuin vesi ei pääse tunkeutumaan veneeseen se pysyy pinnalla
> ja on turvallinen sekä kykenevä kuljettamaan miehistönsä määränpäähän.
> Kuulemani mukaan ns. laadukkaissa avomeriveneissä nämäkin asiat on
> huomioitu samoin kuin konttiintörmäys niin että keulaan tulee vuoto
> (keulapiikin vesitiivis osastoiti laipiolla joka mm. Swaneissa
> kuulemma on?)
Tässä on ilmeisesti kummallinen väärinkäsitys, että Atlantilla aallot
vyöryvät kaiken aikaa veneen yli.
> Purjejärjestelyt on tehtävä niin että kannelle ei tarvitse kenenkään
> mennä vaan purjeiden vaihto myrskypurjeisiin tulee voida suorittaa
> istumalaatikosta käsin.
Olen vaihtanut rullattavan genuan myrskyssä pienempään ollen itse keulassa.
Jos merivesi on lämmin, ei se niin ihmeellinen homma ole. Olen myös repinyt
haljenneen isopurjeen alas ja irti puomilta työskennellen maston juurella
mittarin näyttäessä puuskissa yli 30 m/s. Eikä se mielestäni niin kauheaa
ollut. Täytyy kaikkeen vaan varautua ennakkoon.
> Kansityöskentely myrskyssä on riski - elämänlankojen ansiosta ei
> niinkään mereen joutumiselle vaan loukkaantumiselle joka pienellä
> miehistöllä toimittaessa aiheuttaa vaaratilanteen sekin.
Elämänlankoihin en ole sortunut, niiden kanssa kun jää laidan yli
roikkumaan, niin loppu tulee. Vaaratilanteita on kaiken aikaa. Kahden
henkilön voimin olen ainakin kolmeen otteeseen ollut parin viikon
yhtämittaisella valtameriosuudella (esim. Azorit - Eurooppa), joista ainakin
yhdellä osuudella myös autopilotti ei toiminut.
> Tieto lisää tuskaa - tässä siihen eväitä.. venevalinta - lopulta - on
> kuitenkin hyvin henkilökohtainen valinta henkilökohtaisten valintojen
> tulos, ei siinä pysty ketään täydellisesti ohjaamaan.
Sanoisin, että väärä tieto tuo tuskaa!!
> terveisin, lasse
MSa
Mussu
"Matti Suorsa" <matti....@welho.com> kirjoitti viestissä
news:c95g64$r7d$1...@nyytiset.pp.htv.fi...
>
> "Lasse Lindstrom" <linds...@hotmail.com> kirjoitti viestissä
> news:fd60ac88.04052...@posting.google.com...
> > kuitenkin hyvin henkilökohtainen valinta henkilökohtaisten valintojen
> > tulos, ei siinä pysty ketään täydellisesti ohjaamaan.
>
> Sanoisin, että väärä tieto tuo tuskaa!!
Hyvä Matti
Kirjoitit asiaa!
Vegassa muuten on kait tapana peittää dog housen "suuret" ikkunat
ulkopuolelle tulevilla levyillä lähdettäessä valtamerelle tai kelin
kovetessa. Venemerkkiä tärkeämpää on oikea varustautuminen! Sama koskee
tietenkin sitlooran luukkujen rakennetta, ym yksityiskohtia jotka pitää
vahvistaa olosuhteiden mukaisiksi.
Lasse Lindstrom
> positiiviseen suuntaan. Nyt puhun Atlantista ja noudatan tuntemani säännön
> mukaista ohjetta: oikeassa paikassa oikeaan suuntaan oikeaan aikaan. Jos
> joku haluaa kokeilla veneensä kestävyyttä, niin menköön pohjoisille
> leveysasteille kokeilemaan veneen kestävyyttä esimerkiksi jäävuorten
> kanssa.
tapahtuu aina poikkeuksia suuntaan ja toiseen. Hyväuskoista on homma
jos ei kolmen viikon merimatkan aikana varaudu myrskyyn, tuolla
pelillä siihen väistämättä joutuu?
> Niin, luukut täytyy olla kiinni, mutta niiden ei tarvitse olla vesitiiviitä.
> Veneen tulee luonnostaan olla sellainen, että oikaisee itsensä. Heikki Ervi
> sanoi tapauksesta, jolloin vene kaatui ympäri eteläisellä pallonpuoliskolla
> varmistaneensa ensimmäiseksi, että köysi valjaista oli kiinni veneessä.
> Heikki sanoi myös, ettei Atlantilla veneen kaatavia aaltoja esiinny. - En
> ole niitä minäkään löytänyt, vaikka tuuli moneen kertaan (mittarin mukaan)
> on ollut yli 35 m/s. Puhutaan paljon kymmenmetrisistä aalloista, muttei
> siitä, että niiden pituus on 100 metriä.
Erveillä olikin Swan ja miksiköhän.......???
Samaten siellä purjehtineet valittavat sitä että yöt ovat niin pimeitä
ettei takaa vyöryviä mamma-aaltoja näe ja ne kaatavat veneen, ei
ympäri mutta kyljelleen kuitenkin. Jos joka hyökkäyksellä menee
kymmeniä jopa satoja litroja vettä sisään vaikuttaa se veneen
balanssiin jo viimeistään aamuyöllä ja ainakin kastelee kaiken
kyljillä lilliessään josta sitä ei saa edes pilssipumpuilla ulos!
Eihän siinä jos on joku joka asian havaitsee ja on kykenevä
pumppaamaan mutta entäpä jos tuota ei huomata ennenkuin sitä vettä on
jo runsaasti sisällä.
On muuten lisäksi yksi paikka josta vanhaan veneeseen voi tulla
huomaamatta huomattava määrä vettä sisään ja se on kannen ja rungon
sauma joka vanhoissa veneissä on eräs ongelmallinen tiivistyspaikka!
Sisäänpääsevä vesi aiheuttaa sähkölaitteille kosteuden ja ihan
silkassa vedessä lillumisen seurauksena vakavia toimintahäiriöitä
hapettaessaan nopeasti liitospinnat ynm. - lisäksi vesi tunkeutuu
kaapeleiden sisään eristeiden läpi ja taas on ongelmia tiedossa..
> Aikoinaan tehdyt veneet olivat paljon kestävämpiä kuin nykyiset. Nykyisin
> tietokoneilla lasketaan, miten ohuesta materiaalista suinkin voidaan saada
> vene kasaan.
Tuo on minusta yhtä huonosti perusteltu luulo / yleistys kuin omani
Atlantin myrskyistä..
Nykyisin käytetään suuntakuituja, kevlar jne erikoiskuitua siellä
missä suuria lujuuksia tarvitaan, hartsilaatujakin on monenlaisia
eihän "lasikuitu" asiaa edes täysin ymmärretty -60/-70 luvulla -
laminointikin osataan monessa verstaassa tehdä parempilaatuiseksi kuin
-70 luvulla.
Lisäksi tehtiin näitä pöljyyksien tiivistymiä - leipoa nyt
painolastimateriaali lasikuidun sisään ruostumaan / syöpymään -
onneksi se pöljyys ymmärrettiin sentään lopettaa.
> Mikä on tilastollinen todennäköisyys, että tarvitsee olla tälläinen vene?
> Kas kun ei vaadita, että "salonki" täytyisi olla itse tyhjentyvä. Saahan
> näitä vaatia, mutta kuinkahan moni vene kestää veden pinnan tasalla uivan
> kontin kanssa törmäämisen.
Teräsvene saattaisi kestää lasikuituinen tuskin.. köli irtoaa jos
keula nousisikin kontin päälle jos ei nouse niin siellä on hirvee
reikä.
Muuten Etap -yachts tekee uppoamattomia purjeveneitä - miksei
muutkin??
Tuntenet sanonnan "ei vara venettä kaada".
> Tässä on ilmeisesti kummallinen väärinkäsitys, että Atlantilla aallot
> vyöryvät kaiken aikaa veneen yli.
> Olen vaihtanut rullattavan genuan myrskyssä pienempään ollen itse keulassa.
> Jos merivesi on lämmin, ei se niin ihmeellinen homma ole. Olen myös repinyt
> haljenneen isopurjeen alas ja irti puomilta työskennellen maston juurella
> mittarin näyttäessä puuskissa yli 30 m/s. Eikä se mielestäni niin kauheaa
> ollut. Täytyy kaikkeen vaan varautua ennakkoon.
Tämän painan mieleeni vaimolle kerrottavaksi - itse asiassa arvostan
kokemuksiasi ja mielipiteitäsi, ethän loukkaannu vaikka esitänkin vain
itämerikokemuksien perusteella vaatimattomia mielipiteitäni?
> Elämänlankoihin en ole sortunut, niiden kanssa kun jää laidan yli
> roikkumaan, niin loppu tulee. Vaaratilanteita on kaiken aikaa. Kahden
> henkilön voimin olen ainakin kolmeen otteeseen ollut parin viikon
> yhtämittaisella valtameriosuudella (esim. Azorit - Eurooppa), joista ainakin
> yhdellä osuudella myös autopilotti ei toiminut.
> Sanoisin, että väärä tieto tuo tuskaa!!
Olen itse käyttänyt elämänlankaa etenkin yksin seilatessani (siis jo
itämerelläkin) jo kun tuuli yltyy navakaksi/kovaksi >14 m/s siksi että
mistä minä voin merellä ollessa tietää kuinka kovaksi se yltyykään ja
kovassa tuulessa etenkin yksin sen virittäminen keulasta perään ei
houkuttele. Tietenkin valtamerellä "lanka" olisi jatkuvasti vireessä.
Viritän sen lisäksi niin lyhyeksi että se antaa tuen kannella
liikkuessa ja missään tapauksessa ei päästä minua menemään kaiteen
yli.
Kyllä olet oikeassa että jos putoaa kyljelle kaiteen ulkopuolelle niin
se on paha paikka ja vaikea tulla ylös mutta yllättävä kommentti että
et käytä lainkaan - todella uskaliasta - lisäksi noin suuressa
liikkeessä on se loukkaantumisvaara teloessaan itseään kaidetolppaan,
mastoon, puomiin - mihin vain.
Minusta jokainen ihmishengen menetys näin hienon harrastuksen parissa
on aivan liikaa - meidän pitäisi ottaa oppia onnettomuuksista eikä
suhtautua niin että sille ei mitään voi - useinmiten kyllä olisi voitu
tehdä jotain toisin ja olla huolellisempia eikä tuudittautua
näennäiseen turvallisuudentunteeseen.
Minä olen jo oppinut sen merellä että kun asioita alkaa mennä pieleen
niitä yleensä menee pieleen useampia varmaan toisistaan johtuen.
Toisinsanoen kun yllättäen tulee ongelmatilanne - toimitaan
harkitsemattomasti ja väärin --> ja jälki on sitten luettavissa
uutisotsikoista.
Varautuminen myös siihen pahimpaan on viisautta - minusta merelle
tulee lähteä sillä asenteella että lähes kaikesta eteentulevasta on
selvittävä omin voimin.
Loppu jää onnen ja "kohtalon" huomaan joita molempia tarvitaan myös
onnekkaassa merkityksessä.
Siksi kukaan ei ole lähtenyt enää atlanttia ylittämään Vegalla.
;)
>
> MSa
- Lasse -
Mussu
"Lasse Lindstrom" <linds...@hotmail.com> kirjoitti viestissä
news:fd60ac88.04052...@posting.google.com...
> Erveillä olikin Swan ja miksiköhän.......???
Niillä oli varmaan sen verran nappulaa, jotta pystyivät ostamaan ;-)
> Minä olen jo oppinut sen merellä että kun asioita alkaa mennä pieleen
> niitä yleensä menee pieleen useampia varmaan toisistaan johtuen.
> Toisinsanoen kun yllättäen tulee ongelmatilanne - toimitaan
> harkitsemattomasti ja väärin --> ja jälki on sitten luettavissa
> uutisotsikoista.
Kun tulee ongelmatilanne, siitä selvitään! Kuten voi uutisotsikoista
huomata, niin purkkarionnettomuuksia on todella vähän. Taidat olla vähän
peruspessimisti? Kait suojatien ylitys Hesassa on vaarallisempi asia kuin
Suomenlahden ylitys H-veneellä? Ja Hesasta järvisuomeen köröttely mersulla
vaarallisempaa kuin itämeren ylitys Vegalla?
Noista pieleen menoista omalla kohdalla voisi todeta, että hankalinta on kun
toisistaan riippumattomat asiat tapahtuvat samaan aikaan. Esim. navigaattori
tilttaa ja VHF mykistyy. Molempien todennäköisyys lie 1/10 000 mailia, mutta
kun ne sattuivat samana synkeänä ukkosmyrsky-yönä. Ongelmatilanteessa
merellä todennäköisesti toimitaan harkitsevammin ja paremmin kuin
ongelmatilanteessa muissa olosuhteissa. Tärkeintä on luottaa veneeseen (sekä
itseensä) ja pysyä veneen kyydissä!
> Varautuminen myös siihen pahimpaan on viisautta - minusta merelle
> tulee lähteä sillä asenteella että lähes kaikesta eteentulevasta on
> selvittävä omin voimin.
Miksi "lähes"? Minä kun en usko yläkerran ukkoon, niin on täytynyt selvitä
ihan omin voimin.
> Loppu jää onnen ja "kohtalon" huomaan joita molempia tarvitaan myös
> onnekkaassa merkityksessä.
Joo, minäkin uskon sattumaan mutta ei sen varaan mitään kannata laskea,
pikemminkin varautua epämiellyttäviin sattumiin sillä tasolla kun on
järkevää (löytää keulaansa kontti Atlantista = neula heinäsuovasta).
> Siksi kukaan ei ole lähtenyt enää atlanttia ylittämään Vegalla.
> ;)
Tota... niiku mihin tuon letkautuksen perustat???
"Den bästa båten är, kort och gott, den som tar dig ut på din drömsegling
..." www.dromresan.com
Matti Suorsa
"Lasse Lindstrom" <linds...@hotmail.com> kirjoitti viestissä
news:fd60ac88.04052...@posting.google.com...
> Tiedän "sääjärjestelmän" ja sitä on syytä noudattaa mutta säätilassa
> tapahtuu aina poikkeuksia suuntaan ja toiseen. Hyväuskoista on homma
> jos ei kolmen viikon merimatkan aikana varaudu myrskyyn, tuolla
> pelillä siihen väistämättä joutuu?
Se on vahinko, ettei esim Navigaatioliiton avomerilaivurikursseihin - ei
ainakaan aikoinaan - sisältynyt oppitunteja valtamerien säätilasta. Tosiasia
on, ettei säätila esim Atlantilla kovin herkästi muutu. Muutokset aiheuttaa
etupäässä vain auringon siirtyminen pohjoisilta leveysasteilta eteläisille
vv. Atlantilla ei esim tietääkseni ole ilmennyt sellaistakaan melkoisen
pitkäaikaiseksi katsottavaa ilmiötä kuin mitä Tyynenvaltameren puolella
ajoittainen Niña on. Bermuda-Azorien korkepaineen aluekin heilahtelee vain
rajoitetusti siitä, mitä vuodenaikojen aiheuttamana voidaan ennakolta
arvioida. Pasaatituulet ovat ennalta tilastoitavissa melko tarkasti.
Pohjoisemmilla leveysasteilla puolestaan matalapaineet seuraavat toisiaan
"suorastaan kellon tarkkuudella". Luultavasti ns kasvihuoneilmiö saa
aikoinaan tämän säätilan tasapainon järkkymään, mutta se on tulevaisuuden
murhe. Nykyisin kuitenkin kukin voi valita itäänpäin purjehtiessaan tuulen
voimakkuuden mieltymyksensä mukaan roikkumalla haluamallaan etäisyydellä
matalan keskuksista.
Mitä sitten, jos tuuli yltyy odotettua kovemmaksi? Minun kokemukseni mukaan
se on herttaisen yhdentekevää, mitä merellä tuulee, jos vain vene on
riittävän lujarakenteinen ja purjeet on reivattu vastaamaan tuulen
voimakkuutta. Tuulen aiheuttama aalto voi vain murtua, mutta ei kaatua.
Murtunut aalto ei kaada venettä.
Kerran Bermudalta lähtiessämme paikalliset kansalaiset varoittivat meitä
saapuvasta myrskystä, että lähtisimme vasta myskyn jälkeen. Sanoin, että
siksi lähdemme jo nyt, että ehtisimme valtameren alueelle, ennenkuin myrsky
saavuttaa meidät. Minun alueellisen jakoni mukaan valtameri alkaa vasta
mannerlaattojen ulkopuolelta.
- - - - -
> Erveillä olikin Swan ja miksiköhän.......???
Swan on lujempi kuin moni Keski-Eurooppalaisista veneistä on, mutta ei
sekään kestä taitamattoman käsissä. Sen huomasin, kun kerran masto
purjeineen rupesi pumppaamaan. Syy oli vain se, ettemme olleet viitsineet
kiinnittää baybystaagia kanteen. Luulen, että samasta syystä eräs Swan,
jonka Karibianmerellä eräässä satamassa näimme, oli katkaissut mastonsa.
Meillä Swan vuosi kuin seula rustirautojen kohdalla ja keulasta, johon oli
jälkeenpäin asennettu ankkurivinssi ja siihen liittyvät läpiviennit.
> Samaten siellä purjehtineet valittavat sitä että yöt ovat niin pimeitä
> ettei takaa vyöryviä mamma-aaltoja näe ja ne kaatavat veneen, ei
> ympäri mutta kyljelleen kuitenkin. Jos joka hyökkäyksellä menee
> kymmeniä jopa satoja litroja vettä sisään vaikuttaa se veneen
> balanssiin jo viimeistään aamuyöllä ja ainakin kastelee kaiken
> kyljillä lilliessään josta sitä ei saa edes pilssipumpuilla ulos!
> Eihän siinä jos on joku joka asian havaitsee ja on kykenevä
> pumppaamaan mutta entäpä jos tuota ei huomata ennenkuin sitä vettä on
> jo runsaasti sisällä.
Kyllä sen huomaa, kun vettä on runsaasti sisällä; ei merellä pidä uneksia.
Miksi muuten peräaalto tai laidasta kallistuksen myötä tuleva aalto pääsee
sisälle veneeseen. Ei vesi tiivistämättömienkään luukkujen läpi kerkiä
upottaa venettä, jos sitlootan poistoaukot ovat riittävän suuret.
> On muuten lisäksi yksi paikka josta vanhaan veneeseen voi tulla
> huomaamatta huomattava määrä vettä sisään ja se on kannen ja rungon
> sauma joka vanhoissa veneissä on eräs ongelmallinen tiivistyspaikka!
Tiedätkö, monelleko pultilla NC-43:n kansi on kiinnitetty runkoon. Niitä on
350 kpl. Tiedätkö kauanko kestää niiden pulttien löystyttäminen (muutamia
lähelle pääsemättömiä muttereita lukuun ottamatta) ja silikonilla
tiivistäminen? Kauan.
> Sisäänpääsevä vesi aiheuttaa sähkölaitteille kosteuden ja ihan
> silkassa vedessä lillumisen seurauksena vakavia toimintahäiriöitä
> hapettaessaan nopeasti liitospinnat ynm. - lisäksi vesi tunkeutuu
> kaapeleiden sisään eristeiden läpi ja taas on ongelmia tiedossa..
Aikoinaan uuden DECCA-antennin liittimet kestivät tasan 2 viikkoa, ennenkuin
ne piti puhdistaa. Alumiininen Cocis-purkit tyhjeni itsestään myös kahden
viikon jälkeen. Toisin sanoen opettele sekstantin käyttö, niin ainakin
löydät perille, se ei tarvitse sähköä. Yhdellä reissulla tein paikan
sijannin kahden viikon ajan sektantilla, kun NNSS ei suostunut kertomaan
sitä. Tuli sateet ja se kelpasi NNSS:lle; se rupesi näyttämään. Oli kai
antennin liitokset merisuolasta sököt ja sade liuotti suojat.
> > Aikoinaan tehdyt veneet olivat paljon kestävämpiä kuin nykyiset.
Nykyisin
> > tietokoneilla lasketaan, miten ohuesta materiaalista suinkin voidaan
saada
> > vene kasaan.
>
> Tuo on minusta yhtä huonosti perusteltu luulo / yleistys kuin omani
> Atlantin myrskyistä.
Yleensä mainitsen, jos kertomani perustuu 'mutuun'. Minulla on kokemuspohjaa
esim. NC-33, NC-43 ja Swan 411:stä, kuinka paljon massaa on rakenteisiin
uhrattu. Ei ollut aikoinaan lujitemuovin väsymislujuudesta minkäänlaista
tietoa. Vastaavista heikkouksista uusista veneistä en esitä mitään faktaa,
etten joudu raastupaan.
> Nykyisin käytetään suuntakuituja, kevlar jne erikoiskuitua siellä
> missä suuria lujuuksia tarvitaan, hartsilaatujakin on monenlaisia
> eihän "lasikuitu" asiaa edes täysin ymmärretty -60/-70 luvulla -
> laminointikin osataan monessa verstaassa tehdä parempilaatuiseksi kuin
> -70 luvulla.
Mistä sitten johtuu, että esiintyy esim rustiratojen ja kölien irtoamisia,
peräsimien hajoamisia jne. Huonostiko tehdyt lujuuslaskemat? Ei ihme, jos
kansa ei tohdi sellaisilla veneillä lähteä valtamerille.
> Lisäksi tehtiin näitä pöljyyksien tiivistymiä - leipoa nyt
> painolastimateriaali lasikuidun sisään ruostumaan / syöpymään -
> onneksi se pöljyys ymmärrettiin sentään lopettaa.
- - - -
> Teräsvene saattaisi kestää lasikuituinen tuskin.. köli irtoaa jos
> keula nousisikin kontin päälle jos ei nouse niin siellä on hirvee
> reikä.
>
> Muuten Etap -yachts tekee uppoamattomia purjeveneitä - miksei
> muutkin??
>
> Tuntenet sanonnan "ei vara venettä kaada".
Halusin tuoda esiin tilastollisen tosiasian, kuinka paljon huviveneitä
Atlantilla katoaa? Minun tietääkseni niin harvoin, ettei törmäysten takia
tarvitse veneitä vahvistaa.
> > Tässä on ilmeisesti kummallinen väärinkäsitys, että Atlantilla aallot
> > vyöryvät kaiken aikaa veneen yli.
> > Olen vaihtanut rullattavan genuan myrskyssä pienempään ollen itse
keulassa.
> > Jos merivesi on lämmin, ei se niin ihmeellinen homma ole. Olen myös
repinyt
> > haljenneen isopurjeen alas ja irti puomilta työskennellen maston
juurella
> > mittarin näyttäessä puuskissa yli 30 m/s. Eikä se mielestäni niin
kauheaa
> > ollut. Täytyy kaikkeen vaan varautua ennakkoon.
>
> Tämän painan mieleeni vaimolle kerrottavaksi - itse asiassa arvostan
> kokemuksiasi ja mielipiteitäsi, ethän loukkaannu vaikka esitänkin vain
> itämerikokemuksien perusteella vaatimattomia mielipiteitäni?
Olisi turhauttavaa keskustella asioista, joista kaikki ovat samaa mieltä.
Eli, tämäkin keskustelu on erittäin mielenkiintoista ja varmasti
ulkopuolisillekin tervetullutta.
- - - -
> Olen itse käyttänyt elämänlankaa etenkin yksin seilatessani (siis jo
> itämerelläkin) jo kun tuuli yltyy navakaksi/kovaksi >14 m/s siksi että
> mistä minä voin merellä ollessa tietää kuinka kovaksi se yltyykään ja
> kovassa tuulessa etenkin yksin sen virittäminen keulasta perään ei
> houkuttele. Tietenkin valtamerellä "lanka" olisi jatkuvasti vireessä.
> Viritän sen lisäksi niin lyhyeksi että se antaa tuen kannella
> liikkuessa ja missään tapauksessa ei päästä minua menemään kaiteen
> yli.
> Kyllä olet oikeassa että jos putoaa kyljelle kaiteen ulkopuolelle niin
> se on paha paikka ja vaikea tulla ylös mutta yllättävä kommentti että
> et käytä lainkaan - todella uskaliasta - lisäksi noin suuressa
> liikkeessä on se loukkaantumisvaara teloessaan itseään kaidetolppaan,
> mastoon, puomiin - mihin vain.
Minun näkemissäni viritelmissä on ollut se vika, että elämänlangalla on
ollut liian pitkät kiinnitysvälit ja lanka on ollut liian löysällä.
Tosiasiassa minä käytän merellä aina turvavaljaita, joissa on kaksi
erimittaista kiinnitysköyttä. Niiden varassa etenen pitkin kantta siten,
että toinen köysi on aina veneessä kiinni ja veneessä on riittävän monta
kiinnityskohtaa.
> Minusta jokainen ihmishengen menetys näin hienon harrastuksen parissa
> on aivan liikaa - meidän pitäisi ottaa oppia onnettomuuksista eikä
> suhtautua niin että sille ei mitään voi - useinmiten kyllä olisi voitu
> tehdä jotain toisin ja olla huolellisempia eikä tuudittautua
> näennäiseen turvallisuudentunteeseen.
> Minä olen jo oppinut sen merellä että kun asioita alkaa mennä pieleen
> niitä yleensä menee pieleen useampia varmaan toisistaan johtuen.
> Toisinsanoen kun yllättäen tulee ongelmatilanne - toimitaan
> harkitsemattomasti ja väärin --> ja jälki on sitten luettavissa
> uutisotsikoista.
>
> Varautuminen myös siihen pahimpaan on viisautta - minusta merelle
> tulee lähteä sillä asenteella että lähes kaikesta eteentulevasta on
> selvittävä omin voimin.
> Loppu jää onnen ja "kohtalon" huomaan joita molempia tarvitaan myös
> onnekkaassa merkityksessä.
>
> Siksi kukaan ei ole lähtenyt enää atlanttia ylittämään Vegalla.
> ;)
>
> - Lasse -
MSa
Jaakko
- olosuhteet mannerlaatan ulkopuolella ovat vähemmän
epämiellyttävät kovalla tuulella kuin matalamissa
rannikkovesissä, jossa lisäksi vuorovesi muuttaa aallokkoa
hyvinkin viheliäiseksi.
- silti meno vastatuuleen avomerellä on viheliäistä ja aiheuttaa
helposi merisairautta muutakin vaaraa miehistölle. Tuulen
nopeuden ei tavitse olla kuin 12 m/s. Siitä ylöspäin homma vaan
tulee työläämmäksi ja märemmäksi.
Jos pasaatituulet eivät vielä ole kunnolla kehittyneet, niin
Kanarialta lähdön jälkeen voi hyvinkin joutua muutamaksi
päiväksi vastatuuliin joka voi olla kokemattomalle hurja paikka.
Varsinkin, jos on varautunut myötätuulipurjehdukseen.
- kelien tasaisuudesta Atlantilla olen Matin kanssa eri mieltä.
Jopa vuorokautiset tuulen nopeuden vaihtelut ovat suuria.
Auringon laskiessa sadepilvet toimivat kuin kotimaiset
ukkospilvet. Tuuli nousee hetkessä jopa kaksinkertaiseksi 10-20
m/s ja sataa kaatamalla. Olipa menossa myötä- tai vastatuuleen,
niin illalla tai yöllä saa varautua purjesulkeisiin. Puhallus
menee ohi 10-20 minuutissa, mutta on epämiellyttävää ja huonolla
tuurilla jotain menee rikki.
Edellämainittuihin oloihin ei Itämeripurjehjia yleensä joudu.
Jotkut asiat veneessä ovat välttämättömiä ja jotkut tarpeellisia.
Välttämättömät on oltava, että voi lähteä.
Tarpeellisia hankitaan lompakon mukaan.
Osastoitu keula - Viimeisin reissuni Atlantilla oli veneellä,
jossa oli osastoitu keula. N. 1,5 metriä keulasta oli
vedenpitävä laipio. Pelkkä tietoisuus laipion olemassaolosta
vaikutti uniini syventävästi. Ja levännyt mieli on kaikille
turvallisempi.
Lifelinet - Käytän kaksihaaraista turvavaljasta, jonka kiinnitän
veneen osiin, milloin mihinkin. Jos tulee kiire keulaan, niin
yhtenäinen lifeline on silloin parmepi turva kuin käsi kaiteella.
Kypärä - Avomerellä en nykykokemuksella päästäisi ketään mastoon
ilman kypärää.
Purjehduksen vaarallisuudesta: olen valitettavasti ollut mukana
useissa avomeripurjehdustapahtumissa, joissa joku tai jotkut
ovat menehtyneet. Purjehdus on oikeasti hengenvaarallista, mitä
seikkaa ei kannata unohtaa.
Matti Suorsa
kuulee useampienkin mielipiteitä. En kiellä, ettenkö kaikkien purjehtijoiden
tavoin ole oppirahani maksanut ja kantapään kautta oppinut. Toisaalta voinen
olla tyytyväinen, että onni on ollut ainakin minulle suotuisa, sillä kaikkea
onnistumista ei aina voi pistää tietämyksen piikkiin.
Hyvää purjehduskesää kaikille!
MSa
"Jaakko" <Jaa...@meridianx.fi.invalid> kirjoitti viestissä
news:40B9E614...@meridianx.fi.invalid...
Tapani Tuominen
> Viritän sen lisäksi niin lyhyeksi että se antaa tuen kannella
> liikkuessa ja missään tapauksessa ei päästä minua menemään kaiteen
> yli.
Kysymys: Miten tuo on mahdollista? Miten tekisit tuon veneessä, jossa
kaidekorkeus on noin 0,5 metrin paikkeilla sivukannen leveys on
kapeimmillaan kuomun paikkeilla puolet kaidekorkeudesta? Virität valjaista
lankaan menevän turvaköyden alle puolimetriseksi ja konttaat 25 cm leveästä
raosta?
Tapani Tuominen
Jaakko
> Kiitos vain Jaakolle kommenteistaan! On hyvä, että valtameripurjehtimisesta
> kuulee useampienkin mielipiteitä. En kiellä, ettenkö kaikkien purjehtijoiden
> tavoin ole oppirahani maksanut ja kantapään kautta oppinut. Toisaalta voinen
> olla tyytyväinen, että onni on ollut ainakin minulle suotuisa, sillä kaikkea
> onnistumista ei aina voi pistää tietämyksen piikkiin.
>
> Hyvää purjehduskesää kaikille!
> MSa
>
Jeps, kaikilla ei ole Dunckerintuuria :)
Kuulin juuri, että viime ylitysveneestä oli Antiqua weekillä
katkennut hiilikuituinen spinnupuomi noin babystaagin kohdalta,
ratkennut kahdet genoan skuutit ja isopurje rispaantunut
takaliikistä.
Oli kuulemma viikkojen ainoa 20 000 mpk:n isopurje :)
Aurinko on aikamoinen hapertaja.
Hyvää vaan kaikille ja väistäkää melojia :)
Matti Suorsa
työskentelemään juuri ja juuri polvillaan ollen. Pitempi köysi on noin puoli
metriä pitempi. Tärkeintä mielestäni on tuo työskentelytilanne, että pysyy
tukevasti paikoillaan ja kädet ovat vapaat toimintaan. Kulku esimerkiksi
keulaan pitää "soveltaa" venekohtaisesti. Kaikkia veneitähän ei ole
suunniteltu siten, että kannella liikkumisen turvallisuus olisi paras
mahdollinen. Kohdallani hankalin oli esimerkiksi Swan 411, jossa sitlootasta
siirtyminen alas kabiiniin vaatii reilun metrin mittaisen matkan
liikkumisen kannella, jossa ainoina kiinnipitämiskohtina on rivi suurehkoja
vinssejä (jotka aina tukea haettaessa pyörähtivät väärään suuntaan).
MSa
"Tapani Tuominen" <@kotiportti.fi> kirjoitti viestissä
news:c9d9mj$gfa$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
Raimo Harju
"Matti Suorsa" wrote:
> Swan on lujempi kuin moni Keski-Eurooppalaisista veneistä on, mutta ei
> sekään kestä taitamattoman käsissä. Sen huomasin, kun kerran masto
> purjeineen rupesi pumppaamaan. Syy oli vain se, ettemme olleet viitsineet
> kiinnittää baybystaagia kanteen. Luulen, että samasta syystä eräs Swan,
> jonka Karibianmerellä eräässä satamassa näimme, oli katkaissut mastonsa.
Yksi jippo tuohon tautiin, varsinkin babystaagin puuttuessa, on vetää
spinnunpuomin yläkaija johonkin kannen helaan ja tiukata köysi vinssillä.
Tällä lääkitään tietenkin vain oiretta, ei tautia, jota mietitään sitten
paremmalla ajalla.
> Toisin sanoen opettele sekstantin käyttö, niin ainakin
> löydät perille, se ei tarvitse sähköä.
... kuten ei pari kappaletta mekaanista kronometriakaan, josta saa
tarvittavan ajan :-) Kaverit lainasivat sekstanttiani paikannusharjoituksiin
ja ottivat aikareferenssin kepsistä, joten on sillä kepsilläkin jotakin
virkaa. Matille kiitos erittäin mielenkiintoisista ja arvokkaista
mielipiteistä.
Rami
Lasse Lindstrom
konttausasennossa mastolle ja keulaan - pituus sallii työskennellä
polvillaan - kovemmassa kelissä ei tulis mieleenkään olla seisaallaan.
Sprayhoodin jälkeen keulaan mennessä pitää valjaista liinaan menevä
köysi käyttää auki ja siirtää tartuntakaiteen toiselle puolelle ,
"elämänlanka" kulkee tartuntakaiteen "läpi" juuri siitä syystä että
"elämänlangan" vapaaliike tiukattunakin olisi muutoin niin suuri että
kaiteen (~60cm) yli putoaminen saattaisi olla tosipaikassa
mahdollista.
Matille - tahi jollekulle kokemusta omaavalle.. vielä kysymys, jos
säiettä vielä kukaan lukee, että kuinka olette ratkaisseet
sähköliitosten ongelmat - vaseliinilla, vulkanoituvin teippauksin,
lakalla vai millä konstilla?
Dunckerin kirjoja ja paria muutakin veijaria lueskeltua on vähän
hutera olo että auttaako tuohon tehokkaasti oikein mikään. Paras
konsti lie että pyrkiä suojaamaan hyvin MUTTA järjestää kaikki
ongelmapaikat niin että ne olisivat mahd. helposti saapuvilla rassata
kuntoon kun vika iskee??
Mikä on käsityksesi/käsityksenne rullagenoan käytöstä myrskyssä
>20m/s, en ole itse ollut tilanteessa (onneksi!) että olisin saanut
sen käyttäytymisestä kokemusta. Myrskypurje tietenkin minulla on sitä
vaan ei ole tullut tosimielellä kokeiltua koska sille pitää aina
virittää väli/babystay erikseen ja toistaiseksi siis ei ole ollut
tarvetta.
Onko myrskypurje parempi keulassa fokkana vai olisiko parempi virittää
se "lentävänä" isopurjeen tilalle??
Hyviä kokemusperäisiä kommentteja - kiitos kaikille ja pyydän anteeksi
jos olen kärjistellyt Vegaa.. veneen omistaville.
Vega on kelpo vene kun nuo tietyt "sisäänrakennetut" ominaisuudet
huomioi eikä odota siltä liikoja eikä kovin huimia suorituksia.
Jos tuohon palaa vielä että Erveillä oli swan - joku totesi että oli
rahaa. minä toteaisin että pitkä vuodenkin, puhumattakaan pidemmistä
matkoista, kestävä karibian purjehdus vaatii kyllä käyttöpääomaa
runsaasti veneestä riippumatta, hyvämaineisen veneenhän saa aina
kaupattua eteenpäin reissun jälkeen - niinhän Ervitkin tekivät ja..
täällä voi kuka tahansa aina heitellä mitä tahansa kommentteja vaikkei
olisi merta nähnytkään "konkarina" - sitten kun on todella päättänyt
lähteä ja alkaa tosimielellä miettiä homman rajoja ja oman
henkikultansa arvokkuutta itse vene on järjestelyistä sieltä (valitan
pakko sanoa) uskoakseni pienimmästä joskaan ei halvimmasta päästä --
muutakin järjesteltävää ja selvitettävää riittää ja ongelmia
ratkottavaksi.
- tähän tulee tietenkin vastakommentit ettei eläminen muualla ole niin
kallista - no jokunen 10keur varmasti vuodessa hupenee ja vähän pitää
olla jemmassa jos veneeseen tulee iso haveri tai vika + kotosuomen
velvoitteet asunto ynm täällä - kerrostalokämpän herkemmin vuokraa
tuoksi ajaksi, omakotitaloa ei - siellä on omat kulunsa ja jonkun
pitää käydä talvella tarkistamassa että lämpö pysyy tuvassa jne, jne
--- älkää yrittäkö väittää että no-probleemos ja halvalla hoituu,
kiitos (vuokralainen pitäisi lisäksi saada asunnosta ulos kun itse
taas sitä tarvitsee - sitten pääsee korjaamaan vuokralaisen
tihutöitä..).
ja sitten vielä se että jos kauas lähtee niin täytyyhän siellä katsoa
kaikki eteentuleva kun kerran on lähtenyt eli tutustua seutuihin,
maihin, kaupunkeihin - kysyy taas rahaa, varkauksiltakaan tuskin
välttyy, pahemmasta puhumattakaan. varalla pitää olla myös rahaa
pikaiseen lentämällä paluuseen jos jokin asia niin vaatii.
Kun hyvin suunnittelee niin asia on klaari ja sapattivuotesi
onnistunut.
ja eikun plänäämään reissua..
-lasse-
Matti Suorsa
> Samoin mun viritykseni turvavaljaissa on sellainen että liki
> konttausasennossa mastolle ja keulaan - pituus sallii työskennellä
> polvillaan - kovemmassa kelissä ei tulis mieleenkään olla seisaallaan.
Tässä asiassa olen kanssasi samaa mieltä. Kun tuulen nopeus ylittää 30 m/s,
haluaisin nähdä sen kaverin, joka pyrkii kantta pitkin kävellen vaihtamaan
keulapurjetta.
- - -
> Matille - tahi jollekulle kokemusta omaavalle.. vielä kysymys, jos
> säiettä vielä kukaan lukee, että kuinka olette ratkaisseet
> sähköliitosten ongelmat - vaseliinilla, vulkanoituvin teippauksin,
> lakalla vai millä konstilla?
Kaikki sähköä tarvitsevat laitteet pitäisi olla mahdollisimman lähellä
kantta, että vältämättömät liitoskohdat olisi helposti puhdistettavissa.
Kulkuvalot - lähinnä ankkurivalo ja tricolori - ovatkin ainoat, joiden
tarttee olla maston huipussa. Tarvittavia antenneja - VHF:n, GPS:n ja
aikoinaan DECCAn antennia - on turha mastoon tunkea. Emme käyttäneet
vulkanoituvaa teippiä sillä, jos ne jostain kohdin vuotivat, oli liitoksia
puhdistettaessa kaksinkertainen työ, vaseliinistä puhumattakaan.
- - -
> Mikä on käsityksesi/käsityksenne rullagenoan käytöstä myrskyssä
> >20m/s, en ole itse ollut tilanteessa (onneksi!) että olisin saanut
> sen käyttäytymisestä kokemusta. Myrskypurje tietenkin minulla on sitä
> vaan ei ole tullut tosimielellä kokeiltua koska sille pitää aina
> virittää väli/babystay erikseen ja toistaiseksi siis ei ole ollut
> tarvetta.
Kun ei ole mikään kilpailu kysymyksessä, voi kyllä käyttää pienempää
(kakkos)rullagenoaa, jonka voi tarvittaessa rullata kokonaan sisään.
Osittain rullatulla genoalla pärjää aika kovassakin tuulessa. Erohan
myrskyfokkaan on ainoastaan se, että rullattu genoa kallistaa venettä
enemmän kuin myrskyfokka. Se hyvä puoli valtamerellä on, että myräkän
kohdatessa suunnasta ei tarvitse välittää, vaan valitaan sellainen suunta,
jolla on miellyttävintä purjehtia. Emme millään reissulla edes harkinneet
myrskypurjeiden vaihtamista - isoon vain kaikki reivit. Joissakin veneissä
ison vaihtaminen myrskypurjeeksi oli ratkaistu siten, että isopurjeen uran
viereen vasemmalle puolelle oli kiinnitetty määrämittainen kisko, johon oli
valmiiksi laskostettu lentävä myrskyiso. Lentävä myrskyiso skuutataan
tarvittaessa, ei puomiin, vaan suoraan veneen laitaan. Kisko oli ison
vasemmalla puolella siitä syystä, että kun myrskypurje skuutataan vasemmalle
puolelle, suunta on aina matalan keskuksesta pois päin.
> Onko myrskypurje parempi keulassa fokkana vai olisiko parempi virittää
> se "lentävänä" isopurjeen tilalle??
- - - -
> Kun hyvin suunnittelee niin asia on klaari ja sapattivuotesi
> onnistunut.
>
> ja eikun plänäämään reissua..
>
> -lasse-
- - - -
Sorry vaan, että olin viikon mökillä kiikkustuolissani,
MSa
lisää aihetta koskevaa tekstiä löytyy kotisivustoltani:
http://koti.welho.com/msuorsa3/