Sluuppi vai kutteri?
Dag Stenberg
> Kertokaapa nyt hyvät ystävät noviisille, mitä arvostatte eri takiloissa.
> Olen harkitsemassa tuollaisen 34-38 jalkaisen matkapurren rakentamista
> ... ajattelemme esim. tuollaista Victoria 34:sta
Jotenkin tuntuu siltä, että se, jonka kannattaa ajatella rakentavansa
34-jalkaisen purjeveneen (paljon aikaa ja rahaa, valtava panostus)
on jo niin kokenut purjehtija, että itsekin pystyy ottamaan tuohon kantaa
ja arvioimaan eri vaihtoehdot.
Jos ymmärtämättömyyteni puitteissa olisin hieman positivistisempi,
toteaisin että paatti näyttää ihan kivalta, joskaan en ole koskaan kuullut
designerista, Chuck Painesista.
Pitkä eväköli ja peräsimen skegi antanevat tarpeellista
pituussuuntaista vakavuutta. Painokölin 45% koko uppoumasta on sopiva.
Potkuri suojassa ja lähellä peräsintä tuntuu hyvältä ajatukselta.
Jos hankkisin veneen pitkille matkoille niin luultavasti nuo asiat ja
mastonhuippuriki tulisivat etusijalle vertailuissa. Victoria 34:n
sisustusratkaisu ei ole minun mieleeni retkiveneessä, kun ei ole toista
suljettua makuuhyttiä.
Onko enemmän hyötyä kuin haittaa sisemmästä etustaagista kutterissa
ylittää kokemuspiirini, mutta monet maailmanympäripurjehtijat näköjään
käyttävät sluuppirikiä eivätkä ole kirjoissaan kovemmin marisseet, joten
varmaan lähtisin siitä, kaksine etuharuksineen, jotta saa halutessa
kaksi etupurjetta ylös.
Dag Stenberg
Lauri Tarkkonen
>Kertokaapa nyt hyvät ystävät noviisille, mitä arvostatte eri takiloissa.
>Olen harkitsemassa tuollaisen 34-38 jalkaisen matkapurren rakentamista
>ja moni kysymys on avoinna. Yksi kysymys on tuo takilointi. Itseäni
>kiehtoisi kutteri, mutta suurta suosiota se ei näytä saavuttaneen (tai
>pitäisikö paremminkin sanoa, että se on sen menettänyt). Eli jos nyt
>ajattelemme esim. tuollaista Victoria 34:sta
>(http://www.marinedata.co.uk/victoria/victoria/flfrm34.htm), niin onko
>käsityksenne mukaan sen suorituskyvyissä suuria eroja eri tavoin
>takiloituina (kutteri/sluuppi)? Entä merikelpoisuudessa tai
>käsiteltävyydessä? Millaisessa käytössä kutteri on edukseen ja
>millaisessa sluuppi? Tai mitä muita seikkoja pitäisi ottaa huomioon
>takilaa valittaessa?
>Kyselen lisää, kunhan saan tähän joitakin kannanottoja.
Kutterin ja sluupin primäärinen ero on siinä, että kutterilla on kaksi
keulapurjetta ja sloopilla yksi. Pitää kyllä muistuttaa, että on
olemassa myös kutteriketsejä tai jooleja samoin kuin ketsejä ja jooleja.
Ennen kutterit olivat useimmiten osatakilaisia, nykyään ne ovat melkein
aina toppirikisiä.
Ennen genoan "keksimistä" kutteri oli varsin yleinen, tai voidaan sanoa
että vain kahden keulapurjeen takilat olivat yleisiä, joskin keulapur-
jeita saatettiin lisätä kahdesta kolmeen tai neljään, mutta jätetään
niiden käsitteleminen toiseen kertaan. Eräs syy, siihen ettei genoaa
oltu "keksitty" oli kankaissa. Flaxista tai puuvillasta ei ollut helppo
tehdä isoa ja kevyttä keulapurjetta, keulapurjeen pinta-alan lisäämi-
seksi, niitä ei suurennettu vaan lukumäärää lisättiin. Itseasiassa genoa
tuli maailmaan lähinnä ruotsalaisten kuutospurjehtijoiden halusta
kiertää mittasääntöä, jossa keulapurjeen koko mitattiin keulakolmion
koolla, ja purjeena sai käyttää mitä tahansa lakanaa, jonka kykeni
etustaakiinsa ripustamaan.
Siis erä juju kutterissa on keulapurjeen jakaminen kahtia. Enään se
ei ole tarpeen purjeen kestävyyden tai painon takia, vaan suuren koon
ja sen vuoksi raskaan käsiteltävyyden vuoksi. Jakamisesta on hyötyä
vain suurehkoissa veneissä ja silloinkin lähinnä toppirikisissä. Siis
toppirikinen yli 40 jalkainen voisi hyötyä kutteririkistä slooppiin
nähden.
Millainen se hyöty sitten olisi? Purjetta voi käsitellä kahdessa
osassa. Esimerkiksi haruspuje (tai fokka) voisi olla itseksuuttaava,
joko kiskolla tai puomilla (club footed) ja varsinainen keulapurje
voisi olla lähinnä avotuulipurje, joka mahdollisesti olisi myös
säilytysrullalla. Haittaa tekee tietenkin haruspurjeen harus, joka
jokaisessa vendassa on tiellä. Jos lähdetään Atlantin yli, ja tehdään
venda viikossa, sen varmasti kestää, mutta jos sahataan ylös Väddön
kanavaa, niin se on varmasti kiusa.
Kovalla kelillä keulapurje rullalle tai pois, isoon kaksi tai kolme
reiviä on myös erinomaisesti tasapainossa oleva riki. Reivaus nopeaa
ja turvallista.
Siis isoihin toppirikisiin, joilla purjehditaan suurilla merillä
kutteritakila pieniin saaristossa liikkuviin slooppi.
- Lauri Tarkkonen
Lauri Tarkkonen
> Onko enemmän hyötyä kuin haittaa sisemmästä etustaagista kutterissa
>ylittää kokemuspiirini, mutta monet maailmanympäripurjehtijat näköjään
>käyttävät sluuppirikiä eivätkä ole kirjoissaan kovemmin marisseet, joten
>varmaan lähtisin siitä, kaksine etuharuksineen, jotta saa halutessa
>kaksi etupurjetta ylös.
Useimmilla ei ole kokemusta kuin yhdenlaisesta takilasta ja uskovat,
että maailman taytyy olla juuri sellainen.
Kutterista voisin mainita, että useilla tuulilla keulapurjeiden jalus-
taminen on varsin tarkkaa puuhaa. Haruspurje aiheuttaa sen, että sää-
deltävänä on kaksi solaa yhden asemasta ja haruspurjeen vähäinenkin
säätövirhe sakottaa nopeutta paljon enemmän kuin voisi arvata. Tein
aikanaan sloopista kutterin lisäämällä siihen keulapuomin, pukspröötin,
kun en saanut venettä sellaiseen balanssiin, että peräsinhelat eivät
olisi hajonneet. Ihan hauskaa, mutta trimmaaminen vaati opettelua.
- Lauri Tarkkonen
Jaakko Mäkikylä
ole päällimmäinen ongelma.
Kutteri/sluuppi -ongelman voi ratkoa muutaman vuoden purjehduksien
jälkeen.
Kaksi keulapurjetta on hyvä homma pitkillä reissuilla ja pienellä
miehistöllä.
Edellyttää molempiin keulapurjeisiin rullaa.
Skuuttaamisesta: kun tuulikulma on vähän luovista auki ja siitä
sivutuuleen, on välipurjeesta apua, muuten pelkkä keulimmainen vetää
yksin parhaiten.
Tätä päivää lienee, että on kaksi rullaa keulassa miltei peräkkäin.
Eikös Wihurin joku paatti muutaman vuoden takaa ollut sellainen
kaksirullainen?
--
Ļaakko ~;-)
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^