pitkakolinen purkkari
lars lindholm
etsiskelen siis itselleni pitkakolista n.20-26 jalkaista
matkapurkkaria.
tarkoitus olisi purjehtia lahinna rannikon tuntumassa,mutta
avomeri on jo ruvennut kiinnostamaan...veneen tulisi ola jotain muuta
materiaalia kuin puuta ja yksinkin sita pitaisi pystya hallitsemaan...
nama ovat jo (lahinna netista)tuttuja:
havsfidra
marieholm 26
gt kryssare
albin vega
jotenkin tuntuisi ett muitakin pitaisi olla,joten kiitollisena
odottelen
pidennysta listaan.
t.lindholmin lasse
ps.edella mainituistakin kehut/haukut kiinnostaa...
Mussu
"lars lindholm" <lars.l...@luukku.com> kirjoitti viestissä
news:7b632849.04032...@posting.google.com...
> moikka lukijat!
>
> etsiskelen siis itselleni pitkakolista n.20-26 jalkaista
> matkapurkkaria.
> tarkoitus olisi purjehtia lahinna rannikon tuntumassa,mutta
> avomeri on jo ruvennut kiinnostamaan...veneen tulisi ola jotain muuta
> materiaalia kuin puuta ja yksinkin sita pitaisi pystya hallitsemaan...
>
> nama ovat jo (lahinna netista)tuttuja:
>
> havsfidra
> marieholm 26
> gt kryssare
> albin vega
>
> jotenkin tuntuisi ett muitakin pitaisi olla,joten kiitollisena
> odottelen
> pidennysta listaan.
IF tietysti, tosin melko lailla sama asia kuin Marieholm26, Ruotsissa on
melko runsas tarjonta noista ja kohtuullinen hintataso:
Modell: IF
Årsmodell: 1974
Stad: Stockholm
Pris: 60000
Beskrivning:
Vit, Suzuki 8hk -92, 5 segel, Wallasvärmare, vagga, täckställning
Kontaktuppgifter:
Kontaktperson: Mari-Anne Eriksson
Telefon: 08-659 90 30
Mobiltelefon: 070-204 59 72
Epost: mari...@bredband.net
Modell: IF båt
Årsmodell: 1970
Stad: Stockholm/Ljusterö
Pris: 60 000
Beskrivning:
Fin IF båt med ny motor Yamaha 6Hk värmare, Spinnaker etc... Säljes för
byte till större för 60 000:- eller till högstbjudande
Kontaktuppgifter:
Kontaktperson: Gunnar Sandberg
Telefon:
Mobiltelefon:
Epost: sandbe...@home.se
Modell: IF-190
Årsmodell: 1969
Stad: Stockholm
Pris: 60.000-hbj
Beskrivning:
Int Folkbåt i plast IF-190 säljes pga flytt från kusten. Båten ligger i
Täby. Byggd 1969 och i mkt gott skick. Standardrigg, spinnakerbom med
komplett utrustning. Trim till sittbrunn. Storsegel (-96) och
mellanvindsgenua (-97) i mkt gott skick. 2 st tvåväxlade
Lewmarswinschar -96. Motor Honda 4-taktare 5hk -98, i gott skick. Båten är i
övrigt välutr. Alldeles ny metallvagga från Press&Son (lätt att montera -
vikt end 80 kg), perfekt avpassad (nypris 5.900kr).
Kontaktuppgifter:
Kontaktperson: Annelie Petersson
Telefon: 031-166 332
Mobiltelefon: 0708-710648
Epost: annelie.m...@home.se
Mora
Niin kun listastasi puuttui mm. varsin yleinen ja edelleen
valmistuksessa oleva Kansanvene=Folkbåt.
Sillä voi kisata tai reissata perheen kanssa.
Käy tutkailemassa sivuja http://www.folkkari.net/
tai http://www.marnet.fi/uutiset/1031221956.shtml
t.Enzio
Raine Haikarainen
Terve
Kun Tord Sundenin veneisiin (IF, Folkkari) päästiin, niin lisätään listaan
vielä saman herran Kings Cruiser 29. Venettä valmisti aikoinaan Turun
veneveistämö (ja Fiskars) vuosina 1968 - 1976. Valmistuneiden veneiden määrä
241, joista suurin osa meni vientin, lähinnä Ruotsiin, Englantiin ja
Kanadaan(!).
IF:stä ja Follkkarista KC 29 eroaa siinä, että peräsin ei ole kiinni kölin
jättöreunassa, vaan erillisessä skegissä. Muuten rungon muoto on IF:n tavoin
klassisen maljamainen eli kovempaan keliin ja kryssiin hyvin sopiva.
KC:n myöhemmissa malleissa (192-1976) on sisällä seisomakorkeus ja vakiona
Volvon MD-1 diesel. Erona IF:n ja Folkkariin on myös toppitakila. LYS-luku
on 1,02.
Tukevasti tehty pienen perheen klassinen matkapursi.
rh
Matti
> etsiskelen siis itselleni pitkakolista n.20-26 jalkaista
> matkapurkkaria.
> tarkoitus olisi purjehtia lahinna rannikon tuntumassa,mutta
> avomeri on jo ruvennut kiinnostamaan...veneen tulisi ola jotain muuta
> materiaalia kuin puuta ja yksinkin sita pitaisi pystya hallitsemaan...
>
Itse muutaman kesän sellaista "pinnailtuani" niin sanoisin että se on
kovassa avotuulessa isossa myötäaallokossa pirun työläs
suunnassapidettävä - pinnaa saa kyllä veivata reilulla kädellä että
pysyy käsissä.
Tietenkin purjealan pienentäminen auttaa mutta siltikin... ahtaassa
satamassa satamamanööverit ovat hiuksianostattavia - sehän ei
nimittäin käänny minnekään ennenkuin on riittävä ohjailuvauhti -
siihen kiihdytykseen taas ei yleensä missään ole tilaa.. tai sitten
loppuu kantti!
Pohjakosketuksiin se on tietenkin hyvä ja luonnonsatamiin matalasta
syväyksestä on suuri etu - mutta harkitsisin kyllä vielä tuollaiseen
ryhtymistä.
En vähättelisi ikäriskiäkään - 70-luvun vene on jo todella vanha jos
on ollut huonoissa käsissä. Hyvän yksilön löytyminen on tuurissa ja
tekniikan uusiminen tulee kalliiksi. Joku perämoottori-apukone ois
melkein järkevin noin vanhana - sitä sentään uusii kohtuukustannuksin
- performanssi ei ole hääppönen, ohjailtavuus jos perätuupparia voi
kääntää olisi edes jonkinlainen.
Etenkin suosittelen välttämään kaikkia köliratkaisuja joissa
painolasti on laminoitu "rungon sisään" ts. lasikuidun alle.
No - kunhan kerroin omat kokemukset ja mielipiteeni.
t: tapsa
Antti Lampinen
hyvä purjehtimaan ja hyvin tehty. Harvassa on iffin ongelmat. Tarkasta
toki yksilö kunnolla.
Totta kyllä, että satamassa se ei ole niin näppärä kuin eväkölinen.
Mutta ei myöskään niin hankala kuin jotkut väittävät, aina on
ongelmitta pärjätty.
Tuon kokoista venettä ei tietenkään kannata sisämoottorilla ostaa,
perätuuppari on huoleton ja toimiva. Iffi purjehtii niin hyvin ettei
moottoria paljon tule kesän mittaan käytettyä.
Ahdashan se on nykyveneisiin verrattuna, mutta saapahan olla rauhassa
luonnonsatamissa.
Mikä sitten olisi tuossa hintaluokassa parempi eväkölinen vene? No hoo
varmaan, mutta on mielestäni myös ahtaampi ja moottorin hallinta siinä
on hornaa. Ja h-veneitä on jo Suomen rannoilla ihan tarpeeksi...
PekKa
näkökulmasta...
> >
> Mikähän on pitkäköliseen viehtymisen syy??
>
> Itse muutaman kesän sellaista "pinnailtuani" niin sanoisin että se on
> kovassa avotuulessa isossa myötäaallokossa pirun työläs
> suunnassapidettävä - pinnaa saa kyllä veivata reilulla kädellä että
> pysyy käsissä.
> Tietenkin purjealan pienentäminen auttaa mutta siltikin... ahtaassa
> satamassa satamamanööverit ovat hiuksianostattavia - sehän ei
> nimittäin käänny minnekään ennenkuin on riittävä ohjailuvauhti -
> siihen kiihdytykseen taas ei yleensä missään ole tilaa.. tai sitten
> loppuu kantti!
Trimmaamalla balanssin saa pitkäkölisessä toimimaan slöörissä ihan kivasti.
Jos vene rupeaa todella kampeamaan voimakkaasti, on kallistumakin jo sitä
luokkaa, että reivaaminen on paikallaan. Satamamanöövereissä haaste on
lähinnä peruuttaminen ja peruuttamiseen liittyvät mahdolliset
suunnanmuutokset, eli rantautuessa joutuu miettimään hivenen tarkemmin,
mihin käy kiinnittämässä veneensä jotta poispääsykin onnistuu.
Tässä suuntavakaudessa on hyvätkin puolensa jos satamaan saapuminen ja lähtö
toteutetaan purjein käyttämättä konevoimaa. Kas kun purjeiden nosto onnistuu
aika helposti pieneltäkin miehistöltä, ja vene kääntyy ihan kuin itsestään
tuuleen, heti kun Isoa nostaa edes hivenen. Senkun kävelet kaikessa rauhassa
mastolle ja nostat purjeen ja lähdet liikkeelle. -Yritäppäs tätä
eväkölisellä veneellä ( toki veneissä on eroja, mutta kyllä itse suhtaudun
aika skeptisesti eväkölisen veneen purjeiden nostoon ilman tuuleen ajamista
konevoimalla tai vähintäänkin apumiestä pinnaamassa. Taitaa olla aika
harvassa ne eväköliset veneet, jotka pitävät keulan stabiilisti tuulessa kun
päästetään pinnasta / ruorista irti.)
>
> Pohjakosketuksiin se on tietenkin hyvä ja luonnonsatamiin matalasta
> syväyksestä on suuri etu - mutta harkitsisin kyllä vielä tuollaiseen
> ryhtymistä.
Pohjakosketuksissa pitkäkölinen on ehdottoman hyvä ratkaisu. Tietty
pohjakosketuksia kannattaa välttää, joskin tässä muutamia vuosia veneilleenä
olen havainnut, että lähes jokaisella liikenteessä olevalla purjeveneellä on
jokin pohjakosketus käyty tekemässä. Eväkölisellä jo n. 3:n solmun vauhdilla
aikaansaatu pohjakosketus merkitsee usein erittäin kallista
korjausoperaatiota ( 20 - 25% veneen hinnasta ). Pitkäkölinen sensijaan
kestää törmäyksissä huomattavankin suuria nopeuksia.
>
> En vähättelisi ikäriskiäkään - 70-luvun vene on jo todella vanha jos
> on ollut huonoissa käsissä. Hyvän yksilön löytyminen on tuurissa ja
> tekniikan uusiminen tulee kalliiksi. Joku perämoottori-apukone ois
> melkein järkevin noin vanhana - sitä sentään uusii kohtuukustannuksin
> - performanssi ei ole hääppönen, ohjailtavuus jos perätuupparia voi
> kääntää olisi edes jonkinlainen.
70-luvun veneet ovat todella hyviä ja kestäviä verrattuna 80-luvun
veneisiin, jos siis haetaan turvallisuus näkökohtaa. 70-luvulla lasikuitu
oli aika uusi keksintö, ja materiaalia pistettiin riittävästi veneisiin, kun
ei osattu laskea lasikuidun lujuuksia. 80-luvulla tuli energiakriisi ja
lasikuidun hinnat pompsahtivat pilviin. Veneteollisuus lähti kokeilemaan
halvempia hartseja joiden murtolujuus ym. ominaisuudet olivat selkeästi
heikompia. Noissa 80-luvun veneissä alkoi tulla materiaalin väsymisestä
johtuvia ongelmia, sekä osmoosijuttuja.
Se on ihan totta, että 70-luvun veneiden purjehdusominaisuudet eivät ole
samaa luokkaa kuin nykyisten veneiden, mutta eiväthän kaikki haluakkaan
pelkästään raasereita. Pitkäkölisten veneiden osalta purjehdusominaisuuksien
kehittely taisi olla huipussaan jo 30-40 luvulla, minkä jälkeen kehitys on
suuntautunut enemän eväkölisiin.
Aina kun on hankkimassa venettä, kannattaa veneen tarkastus suorittaa
huolella purjeveneessä painottaen mahdollisten törmäysvaurioiden
löytämiseen. Vene on aina kallis investointi, ja kyllä hankittavan veneen
osalta yleissilmäys antaa usein hyvinkin selkeän kuvan siitä, kuinka
"hyvässä kodissa" vene on ollut. Edelleen on olemassa paljon veneilijöitä,
joiden arvoasteikossa vene ja sen kunto on erittäin korkealla ja vanhakin
vene voi olla uuden veroinen. Esimerkiksi osa puuveneistä hipoo iältään jo
sataa vuotta, ja ne ovat silti erittäin kauniita, kuin pakasta vedettyjä.
Myös lasikuituveneissä löytyy hyväkuntoisia yksilöitä.
Tekniikan uusiminen tulee kalliiksi vain jos venettä on pidetty huonosti,
eikä tarpeellisia asioita ole ajoittain uusittu. Jos tilanne on tämmöinen,
on veneen hankintahinta epäilemättä huomattavasti edullisempi ja uusi
omistaja voi näin säästyneellä rahalla täydentää puutteet.
>
> Etenkin suosittelen välttämään kaikkia köliratkaisuja joissa
> painolasti on laminoitu "rungon sisään" ts. lasikuidun alle.
Tästä olen ihan samaa mieltä.
>
> No - kunhan kerroin omat kokemukset ja mielipiteeni.
>
> t: tapsa
Silloin kun on hakemassa pientä, mutta merikelpoista purtta. On pitkäkölinen
ainoa oikea ratkaisu. Itsellä on pientä kokemusta sekä Marieholmista, että
Havsfridasta. Noin purjehdusominaisuuksiltaan kumpikaan ei ole mikään
raketti. Mukavaa, leppoista ja turvallista menoa.
Jos matka suuntautuu avoimemmille vesille, ei perämoottori tule kysymykseen
käypäisenä vaihtoehtona, vaan pitkä akselinen dieselkeskimoottori on oltava
( tämäkin siis turvallisuus näkökulmasta ) Jos konetta joutuu syystä tai
toisesta käyttämään hankalissa keliolosuhteissa, ei purjehtijan ole syytä
lähteä sitloorasta hortoilemaan mihinkään kannelle perämoottorin kimppuun,
jottei löydä itseään veneen ulkopuolelta.
Marieholmia on muistaakseni kahta tyyppiä, eli siis sellaista jossa on
etukajuutan lisäksi myös takakajuutta, tai sitten veneessä ei ole
takakajuuttaa. Noita kahdella kajuutalla olevia ei Suomessa taida olla kovin
montaa. Noin avovesikäytössä tuo takakajuuttainen malli on mielestäni
parempi ( = sitloora on tuntuvasti pienempi, eikä ylikaatuvat aallot täytä
ihan koko venettä ). Jos näistä kahdesta pitäisi valita merikelpoisempi,
veikkaisin Havsfridaa, joskaan en ole ko. venetyyppiä itse purjehtinut,
vaikkakin olen nähnyt sellaisen purjehtimassa ja olen päässyt ko. veneen
linjoja ihailemaan sekä sisältä, että ulkoa.
-PekKa
lars lindholm
syvayksesta ja
erityisesti karille ajo kestavyydesta.nyt kun tuli tuo painolastin
laminoiminen
koliin tyrmattya,niin missahan noissa edellamainituissa veneissa on
erillinen painokoli???
ja lisaa venetyyppeja saisi listaan tulla...
muistelen muuten joskus 80-luvun lopussa nahneeni Ruotsalaisen kirjan
missa oli
purjeveneita (ns.nykyaikaisia)joissa oli piirretty sivuprofiili ja
muut tiedot.
mikahan kirjan nimi on???
kiitellen lasse
Antti Lampinen
IF, pituus 7,85, perus "iffari"
IF E niinkuin export, sisädieselillä varustettu malli.
Marieholm 26, jalalla pidennetty If, sisäkone
Marieholm 32, peräkajuutta, sisäkone
Ainoastaan IF oli hitti purjehdusominaisuuksiensa vuoksi. IF E vielä
menettelee, mutta muut ovat käsittääkseni aika huonoja purjehtijoita,
en suosittele.
Hyvä kirja veneenostajalle on 300 Segelbåtar i test
av Curt Gelin. Sitä olen ahkerasti tutkinut ja siihen perustan em.
väitteeni. Kannattaa toki tutustua Ruotsin IF-liiton mainioon
kotisivuun www.ifboat.com
"PekKa" <pekka.k...@nokia.com> wrote in message news:<BWyac.12947$g4.2...@news2.nokia.com>...
Dag Stenberg
> Siis ihan vain selvyydeksi Marieholmin malleista.
> IF, pituus 7,85, perus "iffari"
> IF E niinkuin export, sisädieselillä varustettu malli.
> Marieholm 26, jalalla pidennetty If, sisäkone
> Marieholm 32, peräkajuutta, sisäkone
> Ainoastaan IF oli hitti purjehdusominaisuuksiensa vuoksi. IF E vielä
> menettelee, mutta muut ovat käsittääkseni aika huonoja purjehtijoita,
> en suosittele.
Aina tietäväinen www.sailguide.com kertoo, että IF-veneen (pituus 7,85,
2,2 tonnia) LYS-luku on 1,02. Marieholm 26 ja 261 ovat sen kehitelmiä eroten
mm. korkeamman ylärakenteen ja tilavamman ruffin puolesta. Marieholm 26 ja
261:n (8,00 m, 2,5 tonnia) LYS on 0,98.
Marieholm 32 (9,56 m, 3,5-4 tonnia) on Tord Sundénin suunnittelema kuten
IF-vene, LYS 1,05.
Marieholm 28 on Olle Enderleinmin suunnittelema vene ja ihan eri (3,8
tonnia, mastheadriki).
Dag Stenberg
Antti Lampinen
leivottu lasikuidun sisään. Veneeni on kerran ajettu kunnolla karille,
(4 solmua), mutta Leevene hoiti korjauksen mallikkaasti.
Tuttavaperheellä on ollut if jo yli 25 vuotta. Väylien ulkopuolilla
viihtyvinä he ovat kolistelleet joka kesä köliä. Syksyllä vauriokohta
auki, antaa kuivua talven yli ja keväällä vaurio korjataan.
Kosteushysteerikoita se tietysti kauhistuttaa. Heidän mielestään
veneitä ei varmaan pitäisi veteen laittaa ollenkaan...;)
lars.l...@luukku.com (lars lindholm) wrote in message news:<7b632849.04040...@posting.google.com>...
Lasse Lindstrom
venekorjauksiinkin joskus pakosta tutustuneena yksi takavuosien
kokemus, onneksi ei oma.
Mitä sitten tapahtuu kun painolasti leivotaan laminaatin sisään
"yhdeksi paketiksi" - metalli elää lämpötilojen mukaan aivan omaa
elämäänsä lasikuituun nähden ja irtoaa laminaatista - väliin tunkeutuu
vesi karilleajovauriokohtien hiushalkeamista ja kosteuden
tunkeutumista vastaan suojaamattoman pilssin kautta. Monessako
70-luvun veneessä on aina kuiva pilssi, minä en tiedä ainuttakaan?
Koska näitä rakenteita ei ole suojattu gelcoatilla ja epokseilla
sisältä käsin tapahtuvaa vettymistä vastaan alkaa lasikuiturunko
mätänemisen siitä rajapinnasta - aikajana on tässä nyt noin
kolmessakymmenenssä vuodessa. Näistä runkorakenteista luovuttiin 70
-luvun puolivälin -lopun hujakoilla - onneksi!
Tällaisessa tapauksessa se rutto löytyy "sisältä" eli painolastia -
metallia - lähimmät hartsi ja mattokerrokset alkavat mädäntymisen -
olen nähnyt - yhtä mustaa etikalle lemahtavaa mömmöä - ulkoa päin ei
vauriota voinut mitenkään päätellä olevan olemassakaan - uloimmat
kuitukerrokset olivat kovia ja koputeltaessa vasara antoi aivan
normaalin terveen äänen vain muutama sisin millimetri oli mädäntynyttä
tavaraa -- eli kestäisi vielä tuossa kohtaa vuosia, todennäköisesti
vuosikymmeniä ennen totaalista läpituhoa.
Vaarallisen asiasta tekee se että ei voi tietää mikä kohta rungosta on
missäkin kunnossa. Korjaus on kallista ja hyväähän tuosta ei saa
kuinkaan - köli kokee aina ne karillakäynnit ja rantautumiset kovemman
kautta ja vedenpaine (n. metrin syvyydessä) aiheuttaa veden tihkumisen
hiushalkeamista runkoon - pommi, eli se heikoin kohta on valmis
löytyväksi sitten sen kunnon rysäyksen yhteydessä tai nostossa tai
..ties missä!
Onhan tuo vanha kansan viisaus että missä vesi seisoo niin siitä se
menee kohta läpi (pilssivesi!!) - vesi veneen pohjan alla on lisäksi
"painevettä" - se ei kummoista hiushalkeamaa tarvihe tunkeutumiseen.
Jos haluaa veneillä vanhalla purrella - puupursissa on järkensä siinä
mielessä että niiden korjaus osataan ja niistä saa uudenveroisia
korjaamalla. Lasikuidusta ei uudenveroista tee millään ilveellä -
vahvan karrikoidusti sanottuna, kertakäyttömateriaalia - joka, siis
hartsi, on vesiliukoista ja liukenee veteen. Tehkää koe jos ette usko,
vähän mattoa ja siihen hartsikerros ilman epoksisuojauksia ja eikun
veneen perään uimaan - katsokaapa mitä löytyy narunpäästä syksyllä?
Minkälainen on neuvoja joka voi "suositella" toiselle 30 -vuotta
vanhaa venettä, sanoisin että asiassa voi olla hieman kateuttakin
mukana - ei sinulla pidä olla uudempaa ja parempaa =kalliimpaa purtta
kuin itselläni..
Mutta jokaisen pitää oppirahansa maksaa - kai??
Dag Stenberg
> Mitä sitten tapahtuu kun painolasti leivotaan laminaatin sisään...
> Koska näitä rakenteita ei ole suojattu gelcoatilla ja epokseilla
> mätänemisen siitä rajapinnasta - aikajana on tässä nyt noin
> kolmessakymmenenssä vuodessa. Näistä runkorakenteista luovuttiin 70
> -luvun puolivälin -lopun hujakoilla - onneksi!
Nojaa, eihän sisäänlaminoitu painoköli ole meidän kivikkoisissa
vesissämme ihan paras ajatus, mutta kyllä annat hieman turhankin
negatiivisen kuvan siitä. Sisäpuolista painolastia on käytetty ihan
hyvin tehdyissä veneissäkin, kuten esim. Najad 34 (1972-1980):
"Lång köl i gjutjärn, helt ingjuten i
plast.Stringers som förstärkning. Samtliga skott plastade från båda
sidor. Byggd enligt Lloyd´s specifikationer för "Certificate of Hull
Construction" och varje båt levereras med Lloyd´s certifikat."
Ja riittävän tukevaksi tehty kölilaminaatti kestääkin tavalliset
karilleajot (ei sentään koralliriuttoja). Silti hyvä, että niistä on luovuttu.
Kanadasta hoito-ohjeita:
http://www.alohaowners.com/pages/projects/keelwater/keelwater.htm
Lyhyesti:
- tee riittävästi reikiä kölin alaosaan, jotta vesi katoaa ja ylöosaan,
jotta ilmaa tulee tilalle
- monen viikon kuivumisajan jälkeen täytä ylhäältä epoksilla, kunnes
valuu alhaalta ulos; laita alareikiin puutulppa
- viikon päästä puutulppien tilalle epoksia.
Ymmärrän siis, että ajatus on täyttää tyhjä tila kölissä epoksilla,
jottei vesi pääsisi enää sinne.
Silti, onhan ulkopuolelle kertyvä, vuosittain poishakattava rautakölin
ruoste jotenkin vähemmän pelottavaa kuin sisältä tuleva rutto.
Dag Stenberg
Antti Lampinen
on köli leivottu foaminsisään, joka imee hanakasti vettä. IF-veneitä
on tehty muistaakseni reilusti yli 2500 kappaletta, eikä kölirakenne
ole ongelmia tuottanut. Joissakin IF:en peräsimissä on käytetty
foamitäytettä, ja niiden kanssa oli ongelmai. nyt ne on suurimmaksi
osaksi vaihdettu.
Mutta kuten sanottu, monet ihmiset suhtautuvat hiukan omituisesti
veneisiin. Rungon kosteusongelmat ovat varsin harvoin ongelmia edes
veneen omistajan perillisille. Muut ongelmat tulevat vastaan ennen
kuin rutto syö 70-luvulla tehdystä veneestä muovin risaksi.
"Dag Stenberg" <dag.st...@nospam.helsinki.fi.invalid> wrote in message news:<c4r8qe$69k$1...@oravannahka.helsinki.fi>...
Lasse Lindstrom
veneistä puhuttaessa. Moni on pettynyt pahoin käytettyä vanhaa venettä
ostaessaan..
Osa pitää tällaista sisältä mätänevää venettä täysin meriturvallisena
ja "ihan uutta vastaavana" tukevarakenteisena ja erittäin sopivana
JUURI aloittelijan veneeksi?? (ainakin myynti-ilmoitusten mukaan!)
Korostan sitä että tällainen vaurio etenee erittäin salakavalasti
runkoa vaurioittaen - korjaaminen on lähinnä mahdotonta. Tällaisessa
veneessä saattaa kuitenkin olla hyvin huollettu kone, riki että
ynnämuu - sitä puhumaasi "muuta" ongelmaa voi korjata ja huoltaa mutta
rungon kanssa on vähän toinen juttu.
Sen sitten joku touhua aloitteleva ostaa tietämättömyyttään, myyjänä
et varmasti asiasta mainitse vai aiotko kertoa tällaisen
mahdollisuuden olemassaolosta?
Kenelle jää Musta-Pekka käteen?
- Lasse -
antti.l...@sanoma.fi (Antti Lampinen) wrote in message news:<825fa766.04041...@posting.google.com>...