Kevlar- vahvike kölin eteen
Pekka Mannerkorpi
Minulla on pieni purkkari. Haluaisin suojata sen pohjan siten,
että voi hyvällä omallatunnolla vähän kolkutellakin kun etsii
kiinnyttymispaikkaa luonnonsatamissa.
Jaakko kirjoitti aikoinaan vähän eri asian yhteydessä mm. näin:
> Laminoi kölin etureunaan (ja pohjaan)
> kevlar-vahvike. Jo senttinen vahvike
> kestää kolhuja vuosia
Onkos kukaan kokeillut? Mistä tuota kevlaria kannattaa ostaa?
Laminoidaanko samalla tavalla kuin lasikuitumatto? Epoksihartsia
vai polyesterihartsia?
Rosterinen kalarauta taitaa olla vähän liian vaivalloinen ;-)
- pekka -
jaakko
Moni meloja on kokeillut ja hyväksi havainnut. Epoxia.
Keulaan tulee kevlarinkeltainen rantu. Voihan sen tietty maalata.
täällä on kuvasarja asennuksesta
http://www.redrockstore.com/canoeskidplates.html
Valmiita settejä myy mm. North West Import Espoossa, 50-100 euron
haminoilla.
http://www.northwestimport.fi/
Jos olet alan mies, niin tavaraa saa myös Kevrasta (Kevra Oy)
Epoxin sekoitussuhteiden kanssa pitää olla millintarkka, kirjaimellisesti.
Homma kannattaa tehdä kesäkelillä n. +18 oC.
Suojaa ei toivotut alueet hyvin - on tuhruista puuhaa.
Pariin kanoottiin olen nuo vahvikkeet laminoinut, nyt mieluummin ostan
valmiiksi asennetuina tai teetän.
--
kirjoitti,
Jaakko
o~
(___/___)
/
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
http://www.avokanootti.info/
http://www.meridianx.fi/jaakko/jaakko.html
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Jussi H.
keulassa ym. lasikuituosissa. Hiipimällä rantaan mennessä tapahtuviin
pohjakosketuksiin ei köli itsessään taida tarvita suojausta.
Kunnon kivilleajon suojaksi paras toistaiseksi näkemäni ratkaisu on
kölin etureunaan liimattu kumivaimennin, joita saa ruotsinmaalta
( http://www.svenskakoster.se/ ).
trv Jussi H.
taa...@hotmail.com
> Pekka Mannerkorpi wrote:
> > Tervehdys raadille.
>
> > Minulla on pieni purkkari. Haluaisin suojata sen pohjan siten,
> > että voi hyvällä omallatunnolla vähän kolkutellakin kun etsii
> > kiinnyttymispaikkaa luonnonsatamissa.
> > Jaakko kirjoitti aikoinaan vähän eri asian yhteydessä mm. näin:
> >> Laminoi kölin etureunaan (ja pohjaan)
> >> kevlar-vahvike. Jo senttinen vahvike
> >> kestää kolhuja vuosia
Niin kestääkin, ja saman paksuinen (=1cm)teräs vuosituhansia.
Köliveneessä jälkimmäinen voi olla jo valmiina, jos ei satu olemaan
lyijyköli.
> > Onkos kukaan kokeillut? Mistä tuota kevlaria kannattaa ostaa?
> > Laminoidaanko samalla tavalla kuin lasikuitumatto?
> >Epoksihartsia vai polyesterihartsia?
> > Rosterinen kalarauta taitaa olla vähän liian vaivalloinen ;-)
Jaa mihin, kölin etureunaan vai pohjaan ? ! ?
> Moni meloja on kokeillut ja hyväksi havainnut. Epoxia.
> Keulaan tulee kevlarinkeltainen rantu. Voihan sen tietty maalata.
> täällä on kuvasarja asennuksestahttp://www.redrockstore.com/canoeskidplates.html
Ton linkin perusteella ymmärtää hiukan paremmin syyn tolkuttoman
paksuun 1cm kerrokseen. Kevlarin puristuslujuus on erittäin alhainen
ja tuossa linkissä esitetyllä tavalla epoxilla kastelemalla
("mushing") saa lujuusarvot romahtamaan alkuperäisestä...
Järkevämmällä kastelutekniikalla saa jo 3mm kerroksella paremman
lujuuden...
Ja vielä kerran veneen pohjassa kevlarista on hyötyä vain ja
ainoastaan vetorasituksen alueella, puristus puolella lasi on paljon
lujempaa ja tulee halvemmaksi ostaa ja helpommaksi tehdä.
Haluttaessa lujuutta on lasi-Matolla surkeat lujuusarvot verrattaessa
pitkiin kuituihin, vaikka molemmat olisivat samaa edullista E-lasia.
Siis esim : http://onet.tehonetti.fi/kevra06/onet/data/attachments/lasikuitumatot.pdf
Hinnastosta ei todellakaan kannata ostaa mattoa, vaan rovinkia tai
multiaksiaaleja. Jälkimmäisellä saa tasaista jälkeä paljon helpommalla
ja paljon halvemmalla kuin kankailla joilla jälki olisi vielä parempaa
ja lujuuskin hieman parempaa.
Jos laminoit itse, muista poistaa gelcoat tai sisäpuolelta topcoat,
ennen aloittamista, ja hiomapölyt huolella pois. Ilman kunnon esi
valmisteluja on lujuuden kasvu aika surkeata.
Toni
> Ton linkin perusteella ymmärtää hiukan paremmin syyn tolkuttoman
> paksuun 1cm kerrokseen. Kevlarin puristuslujuus on erittäin alhainen
> ja tuossa linkissä esitetyllä tavalla epoxilla kastelemalla
> ("mushing") saa lujuusarvot romahtamaan alkuperäisestä...
> Järkevämmällä kastelutekniikalla saa jo 3mm kerroksella paremman
> lujuuden...
Eikai tässä lujuutta haeta vaan kulutusta kestävää kohtaa jota voisi
rantaan aina hinkata ilman pelkoa itse pohjan kärsimisestä.
Epoksi+kevlar -liuska on ihan ok, tosin eipä kevlarista paljoa hyötyä
liene tuossa hommassa. Omissa kajakeissa on epoksi+täyteaine (puujauhoa
tai myllyn parasta) mössöä keulassa ja perässä. Muovisuikale päälle ja
muotoilua, ja kovettumisen jälkeen hiottu lopulliseen muotoon.
Tuollainen sentin paksuinen valu kestää kauan vaikka asfaltilla vetelyä.
Pykälän kestävämpää versiota edustaa epoksiin sekoitettu grafiitti,
mutta sitä ei kuulemma pysty enää kovettuneena edes hiomaan.
Epoksista sen verta että työskelentelylämpötila riippuu epoksin
kovettajasta, nopeat kovettajat on tarkoitettu kylmiin olosuhteisiin ja
hitaat lämpimiin. Sekoitussuhde ei mitään ihan älyttömän tarkkaa ole,
varsinkin jos epoksi on 3:2 tai 2:1.
Tässä hommassa jäi minulle hiukan auki oliko tarkoitus nimenomaan saada
tuollainen pieni hiontaa kestävä kölinsuoja, vai mitä oli tarkoitus tehdä.
Pekka Mannerkorpi
>Tässä hommassa jäi minulle hiukan auki oliko tarkoitus nimenomaan saada
>tuollainen pieni hiontaa kestävä kölinsuoja, vai mitä oli tarkoitus tehdä.
Kyse on 1.500 kiloa painavasta purkkarista, Helmsman23:sta. Ja
tarkoituksena olisi saada pientä raappimista kestävä kölin/keulan
suoja kun rantaudutaan entuudestaan tuntemattomaan
luonnonsatamaan.
Paras tapa tuollaisen kanssa rantautumisessa on tietenkin jättää
vene ankkuriin ja meloa jollalla keulaköysi mukanaan rantaan.
Yleensä kuitenkin laiskottaa, joten laskee vain perästä ankkurin
ja ajelee varovasti keulaa maihin. Tarpeen tullen hyppääsaatana
auttelee melalla keulasta. Tässä saattaa tulla pientä kolinaa ja
raappimista, jonka suojaksi koetan miettiä jotain...
- pekka -
Toni
> Kyse on 1.500 kiloa painavasta purkkarista, Helmsman23:sta. Ja
> tarkoituksena olisi saada pientä raappimista kestävä kölin/keulan
> suoja kun rantaudutaan entuudestaan tuntemattomaan
> luonnonsatamaan.
No, iskuja suojaamaan pitäisi olla jotain pehmeetä siinä. Pelkkää pohjan
hiontaa estää jonkunlainen epoksimössö, olkoon täyteaine seassa sitten
jotain puujauhoa, lasikuitua tai kevlaria.
Jotenkin tuntuu kyllä että hiontaa vastaan tuohon kannattaisi tehdä
hiukka paksumpi valu kuin ihan ohkanen matto jotain kuitua. Muodosta
riippuu olisiko joku rosterisuikale sikamassalla myös vaihtoehto.
Tosin joku pehmeämpi materiaali voisi olla paljon parempi paatin
terveyden kannalta, vaikkapa joku puurima jota joskus aina vaihtelisi.
Tehdasvalmsiteiset lasikuitupaatit on lähes poikkeuksetta tehty
polyesterihartsista jonka pintaa on laitettu vettä pitämään gelcoat. Jos
tuon gelcoatin saa kulutettua puhki alkaa vesi päästä hiljakseen sinne
kuidun sekaan ja tehdä pahojaan. Siksi jokin suoja olisi hyvinkin
suositeltavaa.
Kari Jokinen
vahviketta. Helpompi toteuttaa ja halvempi, silti kestävämpi. Jos
tarvitset peltisepän palvelua, niin ota yhteyttä. Tunnen erään joka on
teettänyt tutulla kaikenlaista teräksestä ja hyviä ovat olleet.
taa...@hotmail.com
> Pekka Mannerkorpi wrote:
> > Kyse on 1.500 kiloa painavasta purkkarista, Helmsman23:sta. Ja
> > tarkoituksena olisi saada pientä raappimista kestävä kölin/keulan
Jos oletetaan siinä helsmanissa olevan teräsköli, niin sitä
kulutuskestävämpää materiaalia sen suojaksi et tule löytämään. No
timantti olis, mutta lienee aivan liian kallis vaihtoehto.
Siis yhtään mikään komposiitti ei todellakaan ole terästä
kulutuskestävämpää, vahvempaa voi kunnolla tehtynä taas olla jopa e-
lasillakin, mutta useimmiten ei.
> Muodosta riippuu
> olisiko joku rosterisuikale sikamassalla myös vaihtoehto.
Keulaan kulumis kestävyyttä vastaan olis, jos vaan jostain saa kohtuu
hinnalla. Nykyään vaan firmoilla alkaa olla minimilaskutus tuhansia
euroja ... Ja itse on paha mennä rosteria pakottamaan muotoonsa ilman
kunnon vehkeitä.
> Tehdasvalmsiteiset lasikuitupaatit on lähes poikkeuksetta tehty
> polyesterihartsista jonka pintaa on laitettu vettä pitämään gelcoat.
Se gelcoat on sitä samaa polyesteriä väripigmentillä lisättynä, mikä
ei suinkaan paranna polyesterin vesitiiviyttä taikka veden sietoa
osmoosia vastaan.
> Siksi jokin suoja olisi hyvinkin suositeltavaa.
Jos kohtuu hintaan saa, niin mikä ettei. Saman asian ajaa kun antaa
pikku naarmujen kuivaa ennen pakkasia, ja keväisin pientä ja helppoa
laittoa vaikka topcoatilla...
Useimmille tuo riittää ilman mitään ongelmia...
jaakko
Kevlarista: olen täräyttänyt koskessa päin kiveä n. 14 km
tuntinopeudella kanootilla, jonka paino oli n. 350 kiloa, satakiloinen
keulamies oli lentää kanootista. Kevlariin tuli jälki.
Kevlar oli kiinni joustavassa Royalex-materiaalissa. Lasikuituvehje
tuskin olisi iskua kestänyt. Muhjottu kevlar on hidas kulumaan, vaikka
kivellä hankaisi. Eikä edes paina paljon. On kanooteissa nimenomaan
suoja kivellä hankaamiseen.
Toni
> Jos oletetaan siinä helsmanissa olevan teräsköli, niin sitä
> kulutuskestävämpää materiaalia sen suojaksi et tule löytämään.
Totta, mutta haettiinko tässä suojaa muuallekin kuin siihen kölin päähän?
>> Tehdasvalmsiteiset lasikuitupaatit on lähes poikkeuksetta tehty
>> polyesterihartsista jonka pintaa on laitettu vettä pitämään gelcoat.
> Se gelcoat on sitä samaa polyesteriä väripigmentillä lisättynä, mikä
> ei suinkaan paranna polyesterin vesitiiviyttä taikka veden sietoa
> osmoosia vastaan.
Jos tuo pitäisi paikkaansa niin miksi ihmeessä sitä gelcoatia
käytettäisiin? Oikeasti gelcoat on epoksia tai erilaista
polyesterihartsia juuri vedenpitävyyden takia.
Gelcoat-pinnoitteen huono puolikin on juuri tuo vedenpitävyys. Jos
halkeamasta pääsee vettä sisään, se jää sinne eikä tule helpolla pois.
Ajan myötä ja talvisäilytyksen jälkeen gelcoat-pinta voi alkaa irrota
rieän ympäriltä. Tuota pinnan irtoamista vaan ei välttämättä huomaa
päällepäin, tarkassa tutkailussa selviääkin pienen reiän alta suuri
irronnut alue.
Pekka Mannerkorpi
>Totta, mutta haettiinko tässä suojaa muuallekin kuin siihen kölin päähän?
Tässä tapauksessa veneen keulaan, siihen kölin etupuolelle. Toki
kölikin olisi kiva olla maalia paremmassa suojassa.
>Jos tuo pitäisi paikkaansa niin miksi ihmeessä sitä gelcoatia
>käytettäisiin? Oikeasti gelcoat on epoksia tai erilaista
>polyesterihartsia juuri vedenpitävyyden takia.
Ikävä kyllä gelcoat ei pidä vettä. (Tästä on
keskusteltu täälläkin runsaasti) Sen vuoksi veneisiin maalataan
epoksiprimeri pohjaan suluksi vettä vastaan ja sen jälkeen vasta
muut maalit.
Jos siis raapii lasikuituveneen pohjaa kiviin tai hiekkaan, alkaa
naarmuista imeytyä vettä kuituun. Tätä koetan välttää.
----
Ymmärrän toki, että lasikuitukiposta ei Busteria saa.
(Rantautumismetodi: Kolinan lakattua astutaan maihin) Mutta niin
monta kivan oloista saarta jää tutkimatta, kun säälii veneen
pohjaa. Kyllä siihen mielellään jotain vahviketta laittaisi...
- pekka -
taa...@hotmail.com
> Kevlarista: olen täräyttänyt koskessa päin kiveä n. 14 km
> tuntinopeudella kanootilla, jonka paino oli n. 350 kiloa, satakiloinen
> keulamies oli lentää kanootista. Kevlariin tuli jälki.
> Kevlar oli kiinni joustavassa Royalex-materiaalissa.
> Lasikuituvehje tuskin olisi iskua kestänyt.
Tavallisen lasikuituMATOSTA tehdystä puhuttaessa olet täysin oikeassa.
Erosta aika mitätön osa johtuu lasikuidun ja aramidin (kevlar)
kuitujen lujuuseroista. Suurin osa johtuu:
1) käytetyn matriisin ominaisuuksista sekä
2) lujitepitoisuudesta suhteessa koko laminaattiin
3) siitä, että yllläolevien ominaisuuksien 1-2 ollessa kunnossa, on
pitkillä kuiduilla 5x paremmat lujuusarvot kuin
pätkäkuiduilla (=MATTO). Vertaa lastulevy vs. höylätty mänty/kuusi
rima samoilla ulkomitoilla kuivissa sisätiloissa. Lujuus ero on
vähintäänkin 1:5 mahdollisesti paljon enemmänkin.
> Muhjottu kevlar on hidas kulumaan, vaikka
> kivellä hankaisi.
Kulumisnopeus riippuu varsin paljon siitäkin onko kuituja 10% vai 70%
tilavuudesta. Samoin kunnon epoxi kestää paljon paremmin kuin halpa
polyesteri. Verrattuna teräkseen mikään laminaatti ei pääse
hankauskestävyydessä lähellekään terästä edes painoon verrattuna,
jolloin kevlar laminaatti on paksuudeltaan 5-6 kertainen.
Terästä on vaan paljon vaikeampaa saatta tarvittavaan muotoon kuin
laminaattia, joten se tulisi kalliimmaksi. Siksi kevlar on varsin
järkevä valinta kanooteissa, mutta teräskölin etureunassa turha.
taa...@hotmail.com
> taas...@hotmail.com wrote:
> > Jos oletetaan siinä helsmanissa olevan teräsköli, niin sitä
> > kulutuskestävämpää materiaalia sen suojaksi et tule löytämään.
> Totta, mutta haettiinko tässä suojaa muuallekin kuin siihen kölin päähän?
kölin/keulan suoja ..."
Tuon perusteella vastaus kysymykseesi on käsittääkseni kyllä, haettiin
sekä kölin, että pohjan suojaa.
Oletin ja oletan edelleenkin, että ko. veneessä on teräsköli, joten
mielestäni sen kölin "suojaaminen" on turhaa rahan menoa. Pohja on
sitten eri asia.
> > Se gelcoat on sitä samaa polyesteriä väripigmentillä lisättynä, mikä
> > ei suinkaan paranna polyesterin vesitiiviyttä taikka veden sietoa
> > osmoosia vastaan.
>
> Jos tuo pitäisi paikkaansa niin miksi ihmeessä sitä gelcoatia
> käytettäisiin?
Helppo ja edullinen tapa veistämöltä tehdä siisti pinta verrattuna
maalien käyttöön.
> Oikeasti gelcoat on epoksia
Epoxi-gelcoatia on kyllä myös olemassa, mutta siihen ei
polyesterilaminaatti kunnolla tartu, joten sitä ei polyesteri- veneitä
tehtäessä käytetä.
>tai erilaista polyesterihartsia juuri vedenpitävyyden takia.
Joo, Onhan sekä iso-, että orto- versioita olemassa. Ja gelcoat on
ainakin toivottavasti aina sitä parempaa. Nykyisin usein koko vene
tehdään siitä paremmasta...
Mutta ero ei ole veden pitävyydessä, vaan kestossa.
Eikä parempi polyester suinkaan ole paras aine tarkoitukseensa, vaan
halvin ja riittävä, jos ei asiakas uutta ostaessaan parempaakaan
vaadi...
> Gelcoat-pinnoitteen huono puolikin on juuri tuo vedenpitävyys. Jos
> halkeamasta pääsee vettä sisään, se jää sinne eikä tule helpolla pois.
Laminaatissa on käytännössä kauden jäljiltä parin % tasapainokosteus
oli pinnassa halkeamia tai ei.
> Ajan myötä ja talvisäilytyksen jälkeen gelcoat-pinta voi alkaa irrota
> rieän ympäriltä. Tuota pinnan irtoamista vaan ei välttämättä huomaa
> päällepäin, tarkassa tutkailussa selviääkin pienen reiän alta suuri
> irronnut alue.
Jos tuollaisen tapauksen löydät, on kyseessä lähes varmasti
valmistusvirhe, epäpuhtauksia/reagoimatonta hartsia gelcoatin ja
laminaatin välissä...
Yleensä gelcoat on 0.2mm...0.6mm paksu, joten kyllä irronneen kalvon
pitäisi olla suht helppo havaita, on se tuon paksuinen kalvo aika
lepsu/joustava kuten maalikalvokin.
Ps. mikä tahansa veistämö, aineiden maahantuoja, hyväksytty
venekorjaamo tai jopa myyjä sekä komposiitti alan oppilaitos voi
takuusti vahvistaa gelcoatin koostumuksen jos jostain syystä
epäilet ...
Eivät nämä asiat mitään salaisuuksia ole.
taa...@hotmail.com
> Ikävä kyllä gelcoat ei pidä vettä. (Tästä on
> keskusteltu täälläkin runsaasti) Sen vuoksi veneisiin maalataan
> epoksiprimeri pohjaan suluksi vettä vastaan ja sen jälkeen vasta
> muut maalit.
jäljiltä. Eivät suinkaan estä veden imeytymistä kokonaan.
> Jos siis raapii lasikuituveneen pohjaa kiviin tai hiekkaan, alkaa
> naarmuista imeytyä vettä kuituun. Tätä koetan välttää.
Osmoosi-ongelman ilmaantuminen veneeseen edellyttää veden lisäksi
reagoimattomia aineita, johon osmootinen paine vettä "imee".
Jos helsmanin ikäisessä veneessä tämmöistä olisi, ovat oireet jo
nähtävissä. Siis jos oireita ei ole, ei normaalin tasapainokosteuden
olemmassa olosta ole haittaa.
Kevlar muuten imee vettä itseensä enemmän kuin lasikuitu, ja alentava
vaikutus lujuuteen on suurempi. Asialla ei mielestäni ole suurempaa
merkitystä, mutta ihan vain tiedoksi.
Jos jäätymisvahinkoja pelkäät (laminaatin sisällä) asiaan voi
vaikuttaa paljon paremmin & tehokkaamin :
- varmistamalla sisätilojen ilman vaihtuvuus talvisäilytyksen
alussa (ja aikana) koko veneessä kaikkia soppeja myöten,
- kuin yrittämällä tiivistää pohjan ulkopuolta primereillä.
> Ymmärrän toki, että lasikuitukiposta ei Busteria saa.
> (Rantautumismetodi: Kolinan lakattua astutaan maihin) Mutta niin
> monta kivan oloista saarta jää tutkimatta,
Useimmat käyttävät ihan samanlaisia rantautumis menetelmiä, ja
paikkailevat naarmuja vasta keväisin... ilman ongelmia...
> kun säälii veneen pohjaa.
> Kyllä siihen mielellään jotain vahviketta laittaisi...
Jos säälin perusteena ei ole turvallisuus vaan :
turvallisuuden tunne (ei suinkaan sama asia), jälleenmyynti arvo,
ulkonäkö kysymys, ajansäästö keväällä, tai jotain vastaavaa, niin
laita siihen sitten jokin vahvike.
Jos käytät terästä, käytä elastista kiinnitysmassaa (uretaani), niin
ei lämpölaajeminenkaan aiheuta ongelmia (lasikuitulaminaatin ja
teräksen ero on ihan riittävän suuri tässä suhteessa estämään ohuen
liimauksen toimivuuden suomen lämpötilavaihteluissa).