Mielipiteitä sopivasta ankkurin painosta?
Mika
Kysyisin kommentteja riittävästä/riittämättömästä ankkurivarustukseta.
Katsastussäännöissä ja kirjallisuudessa on erilaisia kaavoja ja
katalogeissa valmistajien suosituksia, mutta jotkut haukutaan
optimistisiksi ja toiset taas ylivarovaisiksi - jos nyt
veneilyhommissa turvallisuusasioissa on mitään ylivarovaisuutta edes
periaatteessa...
Nykyinen paatti on 31 jalkainen ja painoa vajaat 4 tonnia. Liikutaan
kesällä Saaristomerellä, ei siis mitään kaukomatkoja syysmyrskyissä.
Pohja on varmaan yleensä mutaa tai savea sellaisissa paikoissa, joihin
kuvittelisi ankkuroivansa.
Nykyinen ankkurivarustus on kaksi 7,5 kg brucea ja yksi 15kg naara.
Kettinkiä on 8 ja 10mm, pari, kolme metriä, köysiä ankkurista riippuen
30-50 metriä.
Tällä uudella veneellä ei ole ankkurointia harrastettu kun pikkulasten
kanssa haluaa kiinni laituriin. Tenavien kasvaessa tähän tulee nyt
muutos ;)
Edellinen omistaja oli tyytyväinen ankkureihinsa, mutta minulla oli
samanlaiset vanhassa 27 jalkaisessa alle 2 tonnia painavassa veneessä.
Toki laitan aina kaksi ankkuria, mutta silti vähän epäilyttää nyt...
Sellainen systeemi pitää olla, että sen jaksaa nostaa ilman mitään
vinssejä. Olisi varmaan parempi laittaa mahdolliset lisäkilot
pidempään kettinkiin?
Mielellään kuulisin kommentteja siitä, millaiset ankkurit on koettu
omassa käytössä sopiviksi tai heppoisiksi. Tämä on varmaan joku FAQ
juttu, mutta saadaan ainakin juttua ajankuluksi näin talvella..
Mika
--
A bad day on the water is better than a great day on land.
Lähetätkö e-mailia? Vaihda osoitteen eka (vai oliko se toka?)
kahdeksikko numeroksi viisi.
Kari Jokinen
> Kysyisin kommentteja riittävästä/riittämättömästä ankkurivarustukseta.
> Katsastussäännöissä ja kirjallisuudessa on erilaisia kaavoja ja
> katalogeissa valmistajien suosituksia, mutta jotkut haukutaan
> optimistisiksi ja toiset taas ylivarovaisiksi - jos nyt
> veneilyhommissa turvallisuusasioissa on mitään ylivarovaisuutta edes
> periaatteessa...
>
> Nykyinen paatti on 31 jalkainen ja painoa vajaat 4 tonnia. Liikutaan
> kesällä Saaristomerellä, ei siis mitään kaukomatkoja syysmyrskyissä.
> Pohja on varmaan yleensä mutaa tai savea sellaisissa paikoissa, joihin
> kuvittelisi ankkuroivansa.
>
> Nykyinen ankkurivarustus on kaksi 7,5 kg brucea ja yksi 15kg naara.
> Kettinkiä on 8 ja 10mm, pari, kolme metriä, köysiä ankkurista riippuen
> 30-50 metriä.
voisit vaihtaa CQR-ankkuriin eli auraan. Saman kokoinen on varsin hyvä.
Jos nyt naaran haluat pitää, niin kahviankkurina voisi olla lisänä
vaikka kymmenkiloinen.
>
> Tällä uudella veneellä ei ole ankkurointia harrastettu kun pikkulasten
> kanssa haluaa kiinni laituriin. Tenavien kasvaessa tähän tulee nyt
> muutos ;)
>
> Edellinen omistaja oli tyytyväinen ankkureihinsa, mutta minulla oli
> samanlaiset vanhassa 27 jalkaisessa alle 2 tonnia painavassa veneessä.
> Toki laitan aina kaksi ankkuria, mutta silti vähän epäilyttää nyt...
>
> Sellainen systeemi pitää olla, että sen jaksaa nostaa ilman mitään
> vinssejä. Olisi varmaan parempi laittaa mahdolliset lisäkilot
> pidempään kettinkiin?
kohtaan jossa ketju ja naru liittyvät. Silloin pitää ihan takuusti.
taa...@hotmail.com
wrote:
> Mika kirjoitti:
> > Nykyinen paatti on 31 jalkainen ja painoa vajaat 4 tonnia. Liikutaan
> > kesällä Saaristomerellä, ei siis mitään kaukomatkoja syysmyrskyissä.
> > Pohja on varmaan yleensä mutaa tai savea sellaisissa paikoissa, joihin
> > kuvittelisi ankkuroivansa.
> > Nykyinen ankkurivarustus on kaksi 7,5 kg brucea ja yksi 15kg naara.
> > Kettinkiä on 8 ja 10mm, pari, kolme metriä, köysiä ankkurista riippuen
> > 30-50 metriä.
> Varustus kuullostaa ihan asialliselta. Naara on mielestäni ainoa, jonka
> voisit vaihtaa CQR-ankkuriin eli auraan. Saman kokoinen on varsin hyvä.
> Jos nyt naaran haluat pitää, niin kahviankkurina voisi olla lisänä
> vaikka kymmenkiloinen.
Siis kun ollaan saaristossa aallokolta suojassa, ja veneestä ei
poistuta.
> > Sellainen systeemi pitää olla, että sen jaksaa nostaa ilman mitään
> > vinssejä. Olisi varmaan parempi laittaa mahdolliset lisäkilot
> > pidempään kettinkiin?
painon sijoittamisella ketjuun on etua, jos painoa saa ylös kannelle
olennaisia määriä ennen kuin ankkuri irtoaa pohjasta. Yleensä
ankkuroin matalampiin paikkoihin, joten näin ei ole. Ketjun+ankkurin
käsittely kuljettamalla on hankalampaa kuin ankkurin ja köyden. Köyttä
voi laahata kantta pitkin perässäänkin, ketju karkaa helpommin ja
kuluttaa kanteen jälkiä jos laahaa.
Ihmisten kyky nostella painoja vaihtelee niin laajoissa rajoissa, että
on vaikea sanoa mitään siihen mikä on sulle ylärajalla/liikaa.
> > Mielellään kuulisin kommentteja siitä, millaiset ankkurit on koettu
> > omassa käytössä sopiviksi tai heppoisiksi. Tämä on varmaan joku FAQ
> > juttu, mutta saadaan ainakin juttua ajankuluksi näin talvella..
>
> > Mika
Olennaisia eroja on siinä, ollaanko pelkässä ankkurissa vai onko köysi
rannassa. Samoin tarvittava varmuus on ihan eri luokkaa jos vene
jätetään yksin ankkuriin. Sitten vielä paikan suojaisuus tuulelta &
aallokolta. Jos valitsee paikat huolella pärjää paljon pienemmillä
kuin jos paikka on huonompi. Erityisesti laivojen tekemien aaltojen
tielle ei kannata joutua. Niiden tekemien aaltojen vaikutus on
toisinaan hyvin yllättävä, jos pohjan muoto on niitä jyrkentävä.
Jukka T Mäkelä
" Mika" <ace...@sci.fi> kirjoitti
>
> Nykyinen paatti on 31 jalkainen ja painoa vajaat 4 tonnia. Liikutaan
> kesällä Saaristomerellä, ei siis mitään kaukomatkoja syysmyrskyissä.
> Pohja on varmaan yleensä mutaa tai savea sellaisissa paikoissa, joihin
> kuvittelisi ankkuroivansa.
Sellaista on joinakin kesinä havaittu, että Saaristomerellä on aamulla kova
sivutuuli kun illalla on ankkuroinut tyveneen.
>
> Nykyinen ankkurivarustus on kaksi 7,5 kg brucea ja yksi 15kg naara.
> Kettinkiä on 8 ja 10mm, pari, kolme metriä, köysiä ankkurista riippuen
> 30-50 metriä.
> Toki laitan aina kaksi ankkuria, mutta silti vähän epäilyttää nyt...
Puhutko ankkuroinnista redille vai keula rantaan? Kummassakin tapauksessa
kahden ankkurin konsepti on melko ... hmm, harvinainen. Lisää tietysti
pitävyyttä, mutta myös työmäärää ja erilaisten sotukujen aikaansaamisen
riskiä.
Ja puhutko purje- vai moottoriveneen ankkuroinnista? Tuon kokoiselle
purkkarille yksi 7,5 kg Bruce olisi siinä ja siinä epämukavan pieni
peräankkurinakin, useimmiten riittäisi, luultavasti aina, mutta aivan varma
ei kuitenkaan voisi olla... Moottoriveneelle se on riittämätön, tuulipintaa
on sen verran enemmän.
Itselläni on samoissa mitoissa oleva moottorivene, korkea kolmikajuuttainen.
Peräankkuri on siihen hommaan luullakseni vähän ylimitoitettu 15 kg Bruce,
jossa 1,5 m 10 mm kettinkiä. Jaa, miksi niin lyhyt kettinki? Jotta ankkurin
ja kettingin saa molemmat laidan ulkopuolelle ennen ankkurin laskua. Silloin
ankkuriliinan voi kietaista knaapin ympäri odottamaan, ja rouva gasti, 48
kg, voi laskea ankkurin kun käsken niin tekemään. Siiten kun ankkuri pitää
nostaa, minä itse, 75 kg, en kaipaa vinssiä tms., nousee kyllä. Helposti.
Keulassa on lounasankkurina 7,5 kg Bruce, riittää siihen tarpeeseen. Jos
jäädään yöksi rannan ulkopuolelle keula-ankkurin varaan, silloin uitan sen
ylimitoitetun peräankkurin kiinnityksen keulan puolelle. Aina on pitänyt.
Mutta että kaksi ankkuria, ei tulisi mieleen...
JTM
Mika
<jukka.t...@welho.com> wrote:
>
>" Mika" <ace...@sci.fi> kirjoitti
>> Nykyinen ankkurivarustus on kaksi 7,5 kg brucea ja yksi 15kg naara.
>> Kettinkiä on 8 ja 10mm, pari, kolme metriä, köysiä ankkurista riippuen
>> 30-50 metriä.
>
>> Toki laitan aina kaksi ankkuria, mutta silti vähän epäilyttää nyt...
>
>Puhutko ankkuroinnista redille vai keula rantaan? Kummassakin tapauksessa
>kahden ankkurin konsepti on melko ... hmm, harvinainen. Lisää tietysti
>pitävyyttä, mutta myös työmäärää ja erilaisten sotukujen aikaansaamisen
>riskiä.
Yksi ankkuri, kun keula on rannassa. Kahden laskeminen olisi silloin
sähläystä.
Mutta redillä on kyllä tilaa laskea kaksi. On siinä vähän vaivaa,
mutta eipähän olla yhden ankkurin varassa. Ja tuulikin saa vähän
kääntyillä ilman, että molemmissa ankkureissa olisi veto kovin
sivusta.
>Ja puhutko purje- vai moottoriveneen ankkuroinnista? Tuon kokoiselle
>purkkarille yksi 7,5 kg Bruce olisi siinä ja siinä epämukavan pieni
>peräankkurinakin, useimmiten riittäisi, luultavasti aina, mutta aivan varma
>ei kuitenkaan voisi olla... Moottoriveneelle se on riittämätön, tuulipintaa
>on sen verran enemmän.
Purjeveneestä on kysymys.
>Itselläni on samoissa mitoissa oleva moottorivene, korkea kolmikajuuttainen.
>Peräankkuri on siihen hommaan luullakseni vähän ylimitoitettu 15 kg Bruce,
>jossa 1,5 m 10 mm kettinkiä. Jaa, miksi niin lyhyt kettinki? Jotta ankkurin
>ja kettingin saa molemmat laidan ulkopuolelle ennen ankkurin laskua. Silloin
>ankkuriliinan voi kietaista knaapin ympäri odottamaan, ja rouva gasti, 48
>kg, voi laskea ankkurin kun käsken niin tekemään. Siiten kun ankkuri pitää
>nostaa, minä itse, 75 kg, en kaipaa vinssiä tms., nousee kyllä. Helposti.
>
>Keulassa on lounasankkurina 7,5 kg Bruce, riittää siihen tarpeeseen. Jos
>jäädään yöksi rannan ulkopuolelle keula-ankkurin varaan, silloin uitan sen
>ylimitoitetun peräankkurin kiinnityksen keulan puolelle. Aina on pitänyt.
Rupeaa tulemaan mieleen, että ensi kesäksi perään 12-15kg ankkuri ja
keulaan jätän sen pienen 7,5 kg ankkurin kahviankkuriksi. Naara ja
toinen pieni bruce pilssiin painoksi.
Jos Sinä jaksat nostaa ankkurisi, niin eiköhän meidän 95kg kippari ja
65kg gastikin selviä ;)
Mika
--
----------------------------------------------------
Haluatko lähettää postia? Vaihda osoitteen
eka (vai oliko se toka?) numero vitonen numeroksi
kahdeksan...
----------------------------------------------------
Lauri Tarkkonen
>" Mika" <ace...@sci.fi> kirjoitti
>>
>> Nykyinen paatti on 31 jalkainen ja painoa vajaat 4 tonnia. Liikutaan
>> kesällä Saaristomerellä, ei siis mitään kaukomatkoja syysmyrskyissä.
>> Pohja on varmaan yleensä mutaa tai savea sellaisissa paikoissa, joihin
>> kuvittelisi ankkuroivansa.
>Sellaista on joinakin kesinä havaittu, että Saaristomerellä on aamulla kova
>sivutuuli kun illalla on ankkuroinut tyveneen.
>>
>> Nykyinen ankkurivarustus on kaksi 7,5 kg brucea ja yksi 15kg naara.
>> Kettinkiä on 8 ja 10mm, pari, kolme metriä, köysiä ankkurista riippuen
>> 30-50 metriä.
>> Toki laitan aina kaksi ankkuria, mutta silti vähän epäilyttää nyt...
>Puhutko ankkuroinnista redille vai keula rantaan? Kummassakin tapauksessa
>kahden ankkurin konsepti on melko ... hmm, harvinainen. Lisää tietysti
>pitävyyttä, mutta myös työmäärää ja erilaisten sotukujen aikaansaamisen
>riskiä.
Kahden ankkurin viritelmä voi meillä olla harvinainen, jossain
vuorovesialueilla on joskus tarpeen pitää huolta, että vene ei
vuoroveden vaihtuessa vedä itseään irti, ankkuri kun ei aina tartu heti
uudestaan, vaikka sen tietenkin pitäisi.
Toinen syy kahden ankkurin käyttöön voi olla tarve ankkuroida
suhteellisen kapeaan ränniin, jolloin kahdella ankkurilla voidaan pitää
vene poissa muun rännissä kulkevan liikenteen tieltä.
Jos kuitenkin palataan saaristoon ja meillä niin yleiseen ankkurointiin
saaren rantaan keula rannassa. Käyn varsin säännöllisesti sukulaisen
mökillä, joten paikka ei ole täysin valinnainen, siellä saatta
lounaistuuli tulla joskus varsin voimakkaana perän puolelta, tai sitten
samoilla ennusteilla voi saada tuulen sivusta. Pohja on mutaa, jossa
ankkuri pikkuhiljaa "ryömii" venettä kohden.
Käytän kahta peräankkuria, silloin kun on vaara saada takaa tai sivulta
kohtuullista kovempaa tuulta. Ankkurit ovat normaalin 20 metrin päässä
veneestä, mutta toinen on veneen vasemmalla puolella noin 30-45 asteen
kulmassa kölilinjaan ja toinen oikealla puolella suurinpiirtein saman
30-45 astetta kölilinjaan, siis kumpikin ulospäin, joten ankkuriliinojen
kulma on noin 60-90 astetta toisiinsa nähden. On syytä huomata, että
peräankkuriin kohdistuva veto on kaikkein voimakkain, jos ankkuri on
suoraan veneen perässä ja tuuli tulee sivulta, kummalta hyvänsä, heti
kun köydessä on kulmaa (tuo 30 -45 astetta) ankkuri pitää paremmin,
koska suora veto on vähäisempää. Jos tuuli tuleekin toiselta puolelta,
niin silloin vetää toinen ankkuri.
Jotkut ovat sitä mieltä, että tästä on paljon vaivaa ja tämä on vaikeaa.
Eipä ollenkaan. MInulla on perässä kaksi ankkaroliinaa siten, että kun
heitän ankkurin veteen, niin liinaa kelautuu ulos kun vene kulkee.
Aloitan pudottamalla toisen ankkurin haluamaani paikkaan, ja ajan rannan
suunnassa muutaman veneenmitan ja käännyn kohden rantaa ja pudotan
toisen ankkurin veteen. Keulagasti on tällä välin saanut keulaköydet
valmiiksi. Lähestyn rantaa ja ankarolinat kelautuvat ulos. Kun gasti on
laiturilla, niin kiristän ensin toisen ja sitten toisen ankkurin.
Jos olen yksin, niin pistän keulaköydet valmiiksi, pudotan ankkurit
kuten edellä, mutta kun lähestyn laituria hyppään laiturille sitaisen
keulaköyden (tuulenpuoleinen riittää aluksi) jos keli on kevyt on aikaa
sitoa kumpikin. Menen perään kiristän ankkuriliinat alustavasti tulen
takaisin keulaan kiinnitän keulaköydet halutun pituisiksi ja tulen
takaisin perään kiristämään ankkuriliinat sopivalle kireydelle.
Lähtö on hyvin yksinkertaista. Keulaköydet irti, peruutan veneen toisen
ankkurin lählle nostan sen ja vedän veneen toisen ankkurin lähelle ja
nostan sen. Annan ankkureiden olla noin metrin mittaisen köyden päässä
vedessä kun lähden liikkeelle ja vähän ajan kuluttua nostan ne ylös ja
stuuvaan kun savi on kulunut pois.
Tämä pitää paremmin kuin yksi iso, sillä nyt toinen liina on aina
edullisemmassa kulmassa ja pienempien ankkureiden käsittely on
helpompaa.
Myös redille voi ankkuroida kahdella ankkurilla, pudotan ankkurit veneen
perästä, koska olen tavallisesti siellä ja siellä ovat moottorin
kontollit ja peräsin. Jos joudun tulemaan purjeella, niin skuutit,
nostimet ja peräsin ovat perässä. Pudotan ensin toisen ankkurin, sen
jälkeen pienen sivusiirtymän jälkeen toisen ja sen jälkeen annan tuulen
painaa riittävän pitkälle ankkureista. Kun etäisyys on sopiva otan
ankkuriliinoista kiinni. Kävelen keulaan ja vene kääntyy keula tuuleen
säädän liinat sopivan pituisiksi ja kiinnitän knaapiin.
Lähtö tapahtuu siten, että irroitan liinat knaapista ja käännän veneen
siten että se on perä tuuleen vedän liinasta toisen ankkurin luokse
nostan sen ja sen jälkeen toisen. Jos olen lähdössä purjeella, niin
siinä vaiheessa kun meressä on vain yksi ankkuri, niin siirrän liian
jälleen keulaan, vedän liinaa sisään, niin että vene on niin lyhyessä
liinassa kuin käytännöllisesti mahdollista. Nostan ison ja mahdollisesti
myös fokan. Nostan ankkurin ja jos on väliä kummilla halsseilla lähden,
niin jos fokka on ylhäällä niin pakkaamalla fokkaa saa keulan
kääntymään haluttuun suuntaan. Ankkuri ylös ja menoksi. Jos fokka ei ole
ylhäällä, niin saman voi tehdä myös isolla.
Toinen tapa, jossa voidaan hyödyntää kahta ankkuria on pistää ne
peräkkäin. Jos pohja on sellainen, ettei se herätä luottamusta, ja
ankkuri tuntuu keliin nähden kesyltä, voiaan ensin käyttää muutaman
metrin köyttä, jolla ensimäinen (isompi, jos on eri kokoisia) sidotaan
toiseen ankkuriin ja ankkurit pudotetaan peräkkän. Ensin ensimmäinen
siis se isompi, peruutetaan, tuuli yleensä pitää tästä huolen, pudotetan
toinen ankkuri ja ollaan sen jälkeen ikäänkuin olisimme yhdessä
ankkurissa. Pito paranee tässä melkoisesti. Nostaminen on helppoa, ensin
pienempi ylös ja sitten isompi.
Näissä tilateissa käytän pääsääntöisesti 10 kilon Brucea ja 10 kilon
Delta-ankkuria, lisäksi varalla on 15 kilon tukkiankkuri (ns.
usko-toivo-rakkaus) ja 10 kilon "liitoankkuri". Liitoankkuri on hauska
apuväline, jos on ajanut kivelle, eikä pääse siitä suosiolla irti, niin
jos jonkun matkan päässä on syvempää vettä, niin liitoankkurin voi
heittää siihen suuntaan, se tarttuu usein kohtuullisesti. Sen jälkeen
voi esimerkiksi pistää plokin keulaan, vetäää ankkaroliinan plokin
kautta vinssiin, ja yrittää kääntää venettä kiveltä. Yleensä keulan
vipuvarsi on sen verran pitkä, että vene muljahtaa pois kiveltä. Kun
minulla oli H-vene tämän saatoi tehdä pitkällä melalla tai
spinnupuomilla, nykyinen vene painaa tähän vähän liikaa. Tosin kun on
vetänyt liian tiukaksi voi sitten auttaa spinnupuomilla työntämällä.
Liitoankkuria voi käyttää myös jos on liian hyväuskoisesti ankkuroinut
yhdellä peräankkurilla, ja tuuli kääntyy ja tulee epäillys, ettei tuo
yksi ankkuri oikein pidä. Liitoankkuri sopivaan kulmaan auttaa, vaikka
se ei pitäisi kovinkaan voimakkaasti, mutta se on apuna, jolloin
pääankkuri pitääkin jo paremmin. Ankkurin pidossa on vetokulma hyvin
tärkeä.
- Lauri Tarkkonen
Jukka T Mäkelä
"Mika" <ace...@nic.fi.invalid> kirjoitti
>
> Rupeaa tulemaan mieleen, että ensi kesäksi perään 12-15kg ankkuri ja
> keulaan jätän sen pienen 7,5 kg ankkurin kahviankkuriksi. Naara ja
> toinen pieni bruce pilssiin painoksi.
Kuulostaa järkevältä. En nyt muista ulkoa oikean Brucen ja kopioiden
(jollaista itse käytän) mitoituksia. Jos on 12,5 kg kuokka, se riittää
varmasti, ja sanoisin että kyllä 10 kg:kin riittää peräankkurille. Itselläni
on uimatason ulkolaidalla kölirulla tms. tuotenimen omaava kumirulla, jota
käytetään sekä ankkurin laskussa että nostossa. Kettinki lepää sen päällä
kun liina on takakannella knaapin ympärillä ennen laskua, ja nostaessa
kettinki ei kolise mitään kovaa vasten kun vetää rullan ylitse.
JTM
Dag Stenberg
> Toinen tapa, jossa voidaan hyödyntää kahta ankkuria on pistää ne
> peräkkäin. Jos pohja on sellainen, ettei se herätä luottamusta, ja
> ankkuri tuntuu keliin nähden kesyltä, voiaan ensin käyttää muutaman
> metrin köyttä, jolla ensimäinen (isompi, jos on eri kokoisia) sidotaan
> toiseen ankkuriin ja ankkurit pudotetaan peräkkän. Ensin ensimmäinen
> siis se isompi, peruutetaan, tuuli yleensä pitää tästä huolen, pudotetan
> toinen ankkuri ja ollaan sen jälkeen ikäänkuin olisimme yhdessä
> ankkurissa. Pito paranee tässä melkoisesti. Nostaminen on helppoa, ensin
> pienempi ylös ja sitten isompi.
Kahden ankkurin tekniikan lyhyt oppikirjasi teksti vaikuttaa kovin
hyödylliseltä. Tuosta perättäin laittamisesta - varmaan se "muutama
metri" ankkureiden välissä on vähintäin veden syvyys, että toisen voi nostaa
kokonaan pois ennenkuin toinen alkaa painaa. Tulee muuten melkoinen murikka
nostettavaksi.
> usko-toivo-rakkaus) ja 10 kilon "liitoankkuri". Liitoankkuri on hauska
> apuväline, ...
> Liitoankkuria voi käyttää myös jos ...
Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun näen jonkun muun kuin mainosmiehen
ylistävän liitoankkuria. Se siis toimii sittenkin ???
DS
Arto Kojo
ankkurointiin) enää kuin väljästi, mutta 5 m kalastusavoveneessä
erittäin hyväksi on osoittautunut tekniikka, jossa veneessä on kaksi
aivan erilaista ankkuria.
Toinen on kaikkiin mitoitusohjeisiin nähden törkeästi alimitoitettu ja
pitävyydeltään heikohko kalastustilanteiden "käyttöankkuri" ja toinen on
mitoitusten mukainen tai mieluusti vähän suurempikin "yöankkuri" niihin
tilanteisiin, joissa vene pitää lukita paikoilleen esim. hankalaan
mökkirantaan yöpymisten ajaksi (ja laituripaikkoja ei ole vapaana).
Jälkimmäistä on pakko käyttää myös niissä todella harvoissa
kalastustilanteissa, joissa halutaan kalastaa juuri aallokon puolella,
pohja on tasainen pehmeä/avokalliota ja tuuli ylittää sanotaan 12 m/s.
--ako
HS
"Jukka T Mäkelä" <jukka.t...@welho.com> wrote in message
news:eq8a39$k6f$1...@nyytiset.pp.htv.fi...
koskaan ei ollut ongelmia. Ankkurointi aina keula rantaan tai laituriin ja
ankkurointivaiheessa tarkistus, että ankkuri tarttuu kunnolla kiinni. Ketjua
7 m - se oli mielestäni oleellista pidon kannalta. Yli 20 m/s tuulissa en
jättänyt ankkuriin mutta siihen asti piti kunhan pohja ei ollut plekkää
kalliota.
--
)))Harri(((
Markus Sadeniemi
> Yksi ankkuri, kun keula on rannassa. Kahden laskeminen olisi silloin
> sähläystä.
> Mutta redillä on kyllä tilaa laskea kaksi. On siinä vähän vaivaa,
Nykyään suosituilla ankkuripaikoilla on niin paljon väkeä, että
kahdella ankkurilla kiinnittyminen aiheutaa voi hämminkiä. Veneet
ankkuroidaan niin lähelle toisiaan, että käytännössä oletetaan
niiden kaikkien tuulen kääntyessä siirtyvän suurinpiirtein
saman verran ankkurinsa suhteen.
Minulla on venessä (8,4 m, 2,8 tn) kaksi ankkuria: Bruce (aito, 7,5 kg)
ja CQR (kopio, 11 kg). Näistä CQR, jota käytän vain kun odotettavissa
on hankalammat kelit, vaatii selvästi enemmän ankkuriköyttä kuin
Bruce tarttuakseen pohjaan. Jo tämä on ollut ongelma. Illalla tuulen
yläpuolella lyhyen köyden varassa ollut vene on aamulla tuulen
käännyttyä ollut hyvin lähellä.
Tähän mennessä kyllä vain kerran on kolissut ja silloinkin niin
suojaisessa paikassa, ettei ollut muuta haittaa kuin aikainen herätys.
Pariin kertaan olen kyllä siirtänyt omaa ankkuriani muutaman metrin,
jotta vahinkoja ei tulisi.
Markus Sadeniemi
Lauri Tarkkonen
Siitä huolimatta sanon, että mainosmies puhuu potaskaa, sillä hän ei
tiedä miten liitoankkuria pitää käyttää. Mainoksissa (video
venenäyttelyssä) näytetään, että voi tulla rantaan kiinnittää keulan ja
sen jälkeen voi heittää liitoankkurin. Tässähän ei ole mitään järkeä,
koska mihin tarvitaan liitoankkuria, kun jo olemme paikassa, johon
ankkurin haluamme, kun tulemme satamaan, toiseksi: mikä pitää venettä
paikallaan jos tulee takaa tai sivusta sillä välin kun kiinnitämme
köytemme. Mutta kuten sanoin: jos emme viitsi kaivaa yöllä jollaa ja jo
vedessä oleva ankkuri tarvitsee hieman apua, niin liitoankkurilla voimme
sen saada. Samoin jos olemme kivellä, niin pitää olla jolla, jotta
ankkurin voisi viedä vetosuuntaan, jos sinne saa heitettyä
liitoankkurin, jollan käyttö ei ole tarpeen.
Valitettavasti ihmiset eivät osaa käyttää erilaisia apuvälineitä, koska
joskus tarvitaan sen laitteen lisäksi järkeä, ja järjen käyttö on
nykyisinä ankeina aikoina minimoitava, jotteivät niukat luonnonvarat
kuluisi loppuun. Joskus epäilen, että kyseessä on samanlainen
fysiologinen ongelma, joka syntyy jos ryhtyy yhtäkkiä urheilemaan.
Paikat tulevat kipeiksi. Siitä selviää, jos jatkaa urheilua, mutta jos
äkkinäinen liiallinen järjen käyttö saakin aikaan pahan pään pakotuksen,
niin ei sekään tietysti ole kivaa. Ennen oli sanonta: Ei sillä paljon
järki päätä pakota. Siitä huolimatta, että olet unitutkija, niin voisit
tietekin fysiologian ottaa tähän kantaa? Joillakin tietysti ajattelusta
tulee addiktio, niinkuin toisille liikunnasta ja toisille tupakasta tai
alkoholista.
- Lauri Tarkkonen
Ville Sallinen
meillä on Elan 33:ssa (3,3 tn) keulassa 20 kg kopio Bruce + 60 metriä 8 mm
ketjua, ei köyttä. Pitää veneen paikoillaan kovassakin myterissä. Veneessä
on Lewmar:n ankkurivinssi, mutta leka nousee ylös toki käsivoimillakin.
Peräkaiteessa on 10 kg Danforth + 15 metriä ketjua + 50 m köyttä kelalla.
Ankkuri nosto helpottaa olennaisesti se, että ketju/köysi tulee veneeseen
rullan kautta/läpi. Kiloja on turha kammoksua.
Rantaan, laituriin yms parkkeeraamme pääsääntöisesti ahteri edellä, jos
vettä on tarpeeksi ja olosuhteet muutenkin tämän sallivat.
Kunnollinen GPS tarpeeksi kovaäänisellä ankkurihälyksellä on hyödyllinen
kapistus redillä makaamiseen, i.e. pilli vinkuu, jos vene liikkuu
äkikseltään 0,01 nm tms.
-VS-
Kari Jokinen
aaj.ja...@kolumbus.fi
tekniikoista. Tuttu "nyrkkisääntö" ankkurin painosta (kg) = veneen
pituus (m)+leveys(m)+uppouma(tn). Melko samaan ankkurin painoon
päästään yksinkertaisemmalla brittien suosituksella: ankkurin paino
(lbs) = veneen pituus jaloissa, matkaveneeseen mieluummin "seuraavaksi
suurempi" koko.
Jos kyseessä on matkapursi, jolla aiotaan tehdä retkiä Itämeren
ulkopuolelle, kannattaa ehdottomasti harkita ankkurivinssiä +
ankkuriketjua. Manuaalinen vinssi on helpompi asentaa kuin sähköinen.
Ketjun pituudeksi riittää Itämeren alueella 30 m, 60-metrisellä
pärjää vaikka valtameriretkillä. Itse olen ollut tyytyväinen keula-
ankkurina CQR:ään + 75 m:n kettinkiin. Sillä olen pärjännyt
vuorovesien tuulisissakin ankkuripaikoissa, kunhan vain ketjua on
laskettu tarpeeksi (vähintään 5 x syvyys, jos avoin
ankkurointipaikka). "K.I.S.S." Painava ja pitkä ketju parantaa
ankkurin pitoa huomattavasti. Keula-ankkurin käyttö on toisinaan
helpoin ankkurointitapa saaristossakin, maayhteys jollalla.
Myös Bruce on ok, Deltaa pidetään hyvänä, mutta siitä ei itselläni ole
kokemusta. Vara/perä-ankkurina Fortress oli erinomainen varsinkin, jos
pehmeä pohja (harmittaa, kun tulin luopuneeksi siitä ed. veneen
mukana).
jaakko
Kettinki on hyvä, jos paino ei pelota.
Mulla oli kosterissa jumalaton tukkiankkuri ja kettinkiä 50-60 metriä
perään. Tulin sillä luonnonrantaan niin, että paatin liukuessa
päästettiin ankkuri keulasta pohjaan ja liu'uttiin sen ja kettingin yli
rantaan. Tämän jälkeen otin köysilenkillä kettingin ja kiristin sillä
vedon veneen perään.
Lähtö onnistui ankkkurivinssillä (käsi!) kelaten irti rannasta ja sitten
suoraan purjeilla matkaan.
Kettinkiä / köyttä pitäisi saada niin paljon ulos, että veneen tempoilu
ei välity ankkuriin saakka. Tähän mieluummin 10 kuin viisi metriä
kettinkiä auttaa kummasti.
En ole koskaan kokeillut, mutta jos joutuu ankkuroimaan isoon
aallokkoon, kannattaisi kokeilla vedon siirtämistä lisäköysillä kölin
etureunan paikkeille veneen alle. Voisi olla liikeiltään rauhallisempi
paikka. Tämä ajatus tulee vähän eri tarkoituksessa melonnasta: kun
kanoottia uitetaan koskessa, pitää vetoköysi kiinnittää keulan alle,
jotta köyden veto ei kaada kanoottia.
--
kirjoitti,
Jaakko
o~
(___/___)
/
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
http://www.avokanootti.info/
http://www.meridianx.fi/jaakko/jaakko.html
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Ralf Böstman
Näissä puheenvuoroissa ei ole lainkaan käsitelty vanhaa konstia ankkurin
pitävyyden lisäämistä lisäpainon avulla:
Esim. lippunarun varassa lasketaan karbiinihakaan kiinntetty 3-4 kg:n
paino(kulkupelin koosta riippuen) liukumaan ankkuriköyttä pitkin n. 10 m
päähän veneestä.
Tämä lisää ankkurin pitoa suuntaamalla veto enemmän pohjan suuntaan ja
vähentää lisäksi veneen tempoilun vaikutusta ankkuriin kuten kettinkikin.
Kauniillakin säällä voidaan tätä hyödyntää kallio- tai
laiturikiinnityksessä, jolloin vene vene vetäytyy painon ansiosta
kauemmaksi laiturista tms., mutta voidaan käsivoimin vetää paatti
lähemmäs maihin astumista varten.
RB
Jussi
> Esim. lippunarun varassa lasketaan karbiinihakaan kiinntetty 3-4 kg:n
> paino(kulkupelin koosta riippuen) liukumaan ankkuriköyttä pitkin n. 10 m
> päähän veneestä.
> Tämä lisää ankkurin pitoa suuntaamalla veto enemmän pohjan suuntaan ja
> vähentää lisäksi veneen tempoilun vaikutusta ankkuriin kuten kettinkikin.
Poijunpainon kanssa tuota käytin, mutta enpä ole ankkurin kanssa tullut
ajatelleeksi.
Toinen tilanne on se, kun ankkuri kiilautuu kivien väliin, eikä lähde
pois toiseenkaan suuntaan vetämällä. Mauri ja Irja Hirvonen kertoivat
kirjassaan päässeensä tällaisesta pälkähästä tekemällä ketjusta lenkin
ankkurinarun ympärille, ja kiinnittämällä siihen ketjulenkkiin toisen
narun. Lenkki liu'utettiin ankkurinarua pitkin ankkuriin saakka, ja
jollalla soudettiin pienen matkan päähän veneen tulosuuntaan, eli siihen
suuntaan, mihin ankkurin pitäisi irrota, toiseen suuntaan kuin mihin
veto kohdistui. Sitten jollasta vedettiin ketjulenkkiin kiinnitettyä
narua samalla kun ankkurinarua pidettiin melko tiukalla. Tuloksena
saatiin ankkuriin veto sopivasta suunnasta ja se irtosi. Saman homman
voi tehdä, kun ankkuriin kiinnittää sen perään johonkin sopivaan reikään
jo valmiiksi tuon narun ja laittaa sen jonkun kohon kanssa kellumaan.
Jussi
Marko Kaittola
> Näissä puheenvuoroissa ei ole lainkaan käsitelty vanhaa konstia
> ankkurin pitävyyden lisäämistä lisäpainon avulla:
>
> Esim. lippunarun varassa lasketaan karbiinihakaan kiinntetty 3-4 kg:n
> paino(kulkupelin koosta riippuen) liukumaan ankkuriköyttä pitkin n. 10
> m päähän veneestä.
> Tämä lisää ankkurin pitoa suuntaamalla veto enemmän pohjan suuntaan ja
> vähentää lisäksi veneen tempoilun vaikutusta ankkuriin kuten
> kettinkikin.
Ehdinkin jo ihmetellä, eikö kukaan tarjoa tätä ratkaisua.
Käsittääkseni ainakin Englannissa on yleistä (tai ei ainakaan
poikkeavaa) laskea ankkuriköyttä tai -kettinkiä pitkin rengasmainen
lisäpaino muutaman metrin päähän ankkurista. Tämä kulkee nimellä angel
(enkeli). Ideana on saada ankkuriin kohdistuva veto pohjan
suuntaiseksi.
Ankkuriin on syytä kiinnittää ainakin muutama metri kettinkiä tai
lyijyllä painotettua köyttä. Kettinki kestää hankausta paremmin, kun
ankkuri liikkuu pohjassa.
Minulla kulkee veneessä "oikeiden" ankkureiden lisäksi kahviankkurina
pieni (muistaakseni 5 kg) naara ilman ketjua. Olen kerran lähtenyt
liikkeelle muistamatta nostaa tuota ankkuria. Muutaman meripeninkulman
jälkeen ihmettelin, miksi keulan ankkuriliina on vedessä ja tulee
veneen kylkeä pitkin... tuo ankkuri ei siis pitänyt sitä vertaa, että
sen olisi veneen ohjauksessa millään lailla tuntenut. Ei myöskään
tarttunut pohjassa mihinkään kiinni, joten ehkä se leijaili pohjan
yläpuolella. Vauhtia minulla oli normaaliin tapaan hiukan yli kuusi
solmua.
- Marko
--
+----------------+ +------------------------------+
| Marko Kaittola | | Ma...@Kaittola.NET |
| Niemeläntie 8 | | http://www.kaittola.net/moa/ |
| 54710 Lemi | | Puh 040 553 8988 |
| Finland | | Tel +358 40 553 8988 |
+----------------+ +------------------------------+
Dag Stenberg
> Paikat tulevat kipeiksi. Siitä selviää, jos jatkaa urheilua, mutta jos
> äkkinäinen liiallinen järjen käyttö saakin aikaan pahan pään pakotuksen,
> niin ei sekään tietysti ole kivaa. Ennen oli sanonta: Ei sillä paljon
> järki päätä pakota. Siitä huolimatta, että olet unitutkija, niin voisit
> tietekin fysiologian ottaa tähän kantaa?
Joudun myöntämään, että joskus itsellänikin ajatteleminen pistää pään
pakottamaan, yleensä jos on jo valmiiksi väsynyt. Tähän ilmiöön lienee syynä
sympaattisen hermoston aktivaatio ja siihen liittyvä verisuonien
supistusasteen muutos, tai/ja alitajuinen lihasten jännittäminen,
jolloin niihin syntyvä maitohappo ym. aiheuttaa pakotuksen. Siitähän
yleensä selviää relaamalla, tai lopettamalla siltä erää ajatteleminen.
DS
Dag Stenberg
> Tämä ei liity alkuperäiseen kysymykseen (matka- tai purjeveneen
> ankkurointiin) enää kuin väljästi, mutta 5 m kalastusavoveneessä
> erittäin hyväksi on osoittautunut tekniikka, jossa veneessä on kaksi
> aivan erilaista ankkuria.
>
> Toinen on kaikkiin mitoitusohjeisiin nähden törkeästi alimitoitettu ja
Tuo on se, jota yleensä tarkoitetaan termillä "kahviankkuri".
DS
Dag Stenberg
> Toinen tilanne on se, kun ankkuri kiilautuu kivien väliin, eikä lähde
> pois toiseenkaan suuntaan vetämällä. Mauri ja Irja Hirvonen kertoivat
> kirjassaan päässeensä tällaisesta pälkähästä tekemällä ketjusta lenkin
> ankkurinarun ympärille, ja kiinnittämällä siihen ketjulenkkiin toisen
> narun. Lenkki liu'utettiin ankkurinarua pitkin ankkuriin saakka, ja
> jollalla soudettiin pienen matkan päähän veneen tulosuuntaan, eli siihen
> suuntaan, mihin ankkurin pitäisi irrota, toiseen suuntaan kuin mihin
> veto kohdistui. Sitten jollasta vedettiin ketjulenkkiin kiinnitettyä
> narua samalla kun ankkurinarua pidettiin melko tiukalla. Tuloksena
> saatiin ankkuriin veto sopivasta suunnasta ja se irtosi.
Voi tehdä niinkin, että jättää varsinaisen ankkuriköyden sitten
löysälle, ajaa veneen hiukan ohi ankkurin, tiukkaa kettinkipätkän
apuköyttä ja nostaa. (J. Damour, "101 Tips and Hints for Your Boat",
Adlard Coles, London 1981, sivu 22).
DS
Lauri Tarkkonen
Onneksi minulla ei oma ajattelu aiheuta tällaisia oireita, mutta Aleksis
Kiveä lainatakseni (Esko; Nummisuutarit) ... tyhmyydelle olen vihainen
kuin rakkikoira...
- Lauri Tarkkonen
Kari Jokinen
Olen kokeillut, ja hyvin toimii.
Martti Halminen
> Nykyinen paatti on 31 jalkainen ja painoa vajaat 4 tonnia. Liikutaan
> kesällä Saaristomerellä, ei siis mitään kaukomatkoja syysmyrskyissä.
> Pohja on varmaan yleensä mutaa tai savea sellaisissa paikoissa, joihin
> kuvittelisi ankkuroivansa.
>
> Nykyinen ankkurivarustus on kaksi 7,5 kg brucea ja yksi 15kg naara.
> Kettinkiä on 8 ja 10mm, pari, kolme metriä, köysiä ankkurista riippuen
> 30-50 metriä.
>
> Mielellään kuulisin kommentteja siitä, millaiset ankkurit on koettu
> omassa käytössä sopiviksi tai heppoisiksi. Tämä on varmaan joku FAQ
> juttu, mutta saadaan ainakin juttua ajankuluksi näin talvella..
Ainakin Rauman suunnalta Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla kuljettaessa
pohja on usein kovahkoa savea reilun kokoisilla kivillä maustettuna, ja
rakkolevääkin usein. Tässä hyvä tunkeutumiskyky olisi melko tärkeä,
kunhan pehmeisiin pohjiin on sitten myös vaihtoehto.
Itselläni on huonoja kokemuksia naara-ankkurista, eikä se missään
lukemassani ankkuritestissäkään ole kaksisesti pärjännyt.
Tukkiankkurilla ja viime aikoina Bruce:lla olen tullut noilla vesillä
kolmisenkymmentä vuotta toimeen. Jos lompakko sallii, mielestäni parempi
yhdistelmä tuonkokoiseen olisi joko 7.5 kg Bruce + 16 kg Delta, tai jos
kolmea haluaa, 7.5 kg Bruce + 10 kg Delta + 15 kg tukkiankkuri.
Sen lyhimmän köyden vaihtaisin 56 m Ankarolinaan tai vastaavaan.
--
taa...@hotmail.com
> > Kettinkiä / köyttä pitäisi saada niin paljon ulos, että veneen tempoilu
> > ei välity ankkuriin saakka.
tarpeeseen paljoakaan.
On 6 helmi, 15:59, Ralf Böstman <ralfb.POI...@oh2axz.INVALIDI.pp.fi>
wrote:
> Näissä puheenvuoroissa ei ole lainkaan käsitelty vanhaa konstia ankkurin
> pitävyyden lisäämistä lisäpainon avulla:
>
> Esim. lippunarun varassa lasketaan karbiinihakaan kiinntetty 3-4 kg:n
> paino(kulkupelin koosta riippuen) liukumaan ankkuriköyttä pitkin n. 10 m
> päähän veneestä.
> Tämä lisää ankkurin pitoa suuntaamalla veto enemmän pohjan suuntaan ja
> vähentää lisäksi veneen tempoilun vaikutusta ankkuriin kuten kettinkikin.
> Kauniillakin säällä voidaan tätä hyödyntää kallio- tai
> laiturikiinnityksessä, jolloin vene vene vetäytyy painon ansiosta
> kauemmaksi laiturista tms., mutta voidaan käsivoimin vetää paatti
> lähemmäs maihin astumista varten.
> RB
Ketjun käyttö on erinomaisen hyvä vähentämään kulumista köyden&liinan
ja pohjan välillä !
Sen toimiminen nykäyksien vaimennukseen toimii sitä paremmin, mitä
pienempi keskimääräinen veto ketjussa on. Kovella tuulella vedon
ollessa suuri on ketju varsin lähellä suoraa, jolloin
"jousto" (taipuman muutoksen seurauksena) jää harmillisen vähäiseksi
eli selvästi alle 1 %.
Köysi/liina taas joustaa sitä enemmän, mitä enemmän on vetoa.
Murtovenymät jopa 40% nailon köysillä, joten jo 25% kuormalla jousto
on helposti 10 kertainen ketjuun verrattuna !
Joten, jos kulumista ei huomioida ( kuten pitäisi ) on paljon parempi
laittaa painoa itse ankkuriin (myös pito pinta suurenee ) kuin
lisäpainoihin, jollainen ketjukin on.
Aki Tiilikainen
"Marko Kaittola" <m...@nospam.iki.fi> kirjoitti
viestissä:87zm7rl...@ankkuri.kaittola.net...
> Ralf Böstman <ralfb....@oh2axz.INVALIDI.pp.fi> writes:
>> Näissä puheenvuoroissa ei ole lainkaan käsitelty vanhaa konstia
>> ankkurin pitävyyden lisäämistä lisäpainon avulla:
>>
>> Esim. lippunarun varassa lasketaan karbiinihakaan kiinntetty 3-4 kg:n
>> paino(kulkupelin koosta riippuen) liukumaan ankkuriköyttä pitkin n. 10
>> m päähän veneestä.
>> Tämä lisää ankkurin pitoa suuntaamalla veto enemmän pohjan suuntaan ja
>> vähentää lisäksi veneen tempoilun vaikutusta ankkuriin kuten
>> kettinkikin.
>
> Ehdinkin jo ihmetellä, eikö kukaan tarjoa tätä ratkaisua.
>
> Käsittääkseni ainakin Englannissa on yleistä (tai ei ainakaan
> poikkeavaa) laskea ankkuriköyttä tai -kettinkiä pitkin rengasmainen
> lisäpaino muutaman metrin päähän ankkurista. Tämä kulkee nimellä angel
> (enkeli). Ideana on saada ankkuriin kohdistuva veto pohjan
> suuntaiseksi.
Tällöin myöskin osa voimasta, joka kohdistuisi ankkurin vetämiseen,
kohdistuukin punnuksen nostamisen ylöspäin. Asian voi lienee havainnollistaa
vetämällä narua päistään suoraksi, ja tämän jälkeen koettaa suoristaa narua,
jonka keskellä on paino.
-Aki
PTM
>>>paino(kulkupelin koosta riippuen) liukumaan ankkuriköyttä pitkin n. 10
>>>m päähän veneestä.
vaikuttaa jo voimakkaasti veneeseen kohdistuviin nykäyksiin. Ahtaassa
satamassa ankkuriköysi voidaan jättää huomattavsti normaalia lyhyemmäksi.
Sitäpaitsi eihän ankkuri edes tartu, ellei sillä ole etupainoa, joko
kettinkiä, murikkaa tai lyijyköyttä. Viimeksimainittu on ehdottomasti
paras ja kettinki kamalin.
Murikaksi puolikas kaljapurkillista lyijyä on jo ihan hyvä.
Kari Jokinen
murjoa peltiä. ;-{)