RST-vanttiruuvit?
Matti
kiristettäessä.
Mastonosturia käyttänyt vanha patu mutisi jotain , että RST vanttiruuvit
ovat pelkkää paskaa.
Haponkestävääkö sen pitää olla ?
Ja miten RST ja happonen nyt sitten eroavat?
Vai pitäisikö vanttiruuvit rasvata?
Harmittava juttu ? purjehtimisesta ei tule mitään ennenkuin saadaan
uusi sivustaagi ja toivottavasti oikellaa ruuvilla.
Asko Valo
Matti <huht...@n-r-t.fi> kirjoitti artikkelissa
<3761531A...@n-r-t.fi>...
Haponkestävän- ja ruostumattomanteräksen erona on pieni ero kromin ja
nikkelin määrässä, sekä HST:ssä on muutama prosentti molybdeeniä.
Jos vanhat ruuvisi ovat RST-kamaa niissä hinta on muutenkin ajanut laadun
ohitse. "Ns.paremmat merkit" ovat varmasti HST:tä. Leikkaantumiseen
vaikuttaa kiertteen pinnan sileys, ja valmistustoleranssit. Jos kierre on
väljä, karhea ja likainen, kiristettäessä syntyy pistemäsisä kohtia, joissa
muutama pieni hiukkanen alkaa leikaamaan valtakappaleen pintaa. Voitelu
jollain siisttillä teflonspreillä auttanee asiaa.
Onko ruuvit mitoitukseltaan riittävän suuret??
Uuden takillani vanttiruuveista neljä tärkeintä on muistaakseni
pronssi-kromattuja runkokappaleensa puolesta. Mastopajalla perusteli näitä
juuri paremmalla leikkautumisen kestolla.
AV
Matti
myös tyrmätään rst-vanttiruuvut, vaihoehtoina pronssi tai sinkitty
teräs.
En vieläkään ymmärrä miksi, mutta uskottava on.
M.H.
Nils Rostedt
Matti <huht...@n-r-t.fi> wrote in message
news:3761531A...@n-r-t.fi...
> Nostettiin mastoa pystyyn ja vanttiruuvi leikkasi täysin kiinni
> kiristettäessä.
> Mastonosturia käyttänyt vanha patu mutisi jotain , että RST vanttiruuvit
> ovat pelkkää paskaa.
>
> Haponkestävääkö sen pitää olla ?
>
neljä eniten kuormitettua vanttiruuvia RST:stä pronssisiin kun niitä ei enää
saatu riittävän kireälle (10 vuotta vanhat). Kromatuissa
pronssivanttiruuveissa sanotaan olevan parempi kestävyys
kiinnileikkautumista vastaan kuin RST ( ja myös HST) materiaalissa. Oman
kokemuksen perusteella näin todella on.
Sekä Hasselforsilla että tanskalaisella OS:llä on laatuvalmistajan maine, ja
kumpikin on muutaman viime vuoden sisällä siirtynyt RST:stä kromipronssisiin
malleihin.
Nils
Lauri Tarkkonen
Vanttiruuveissa kannattaa aina käyttää rasvaa. Vedenkestävä vaseliini
sopii, mutta esimerkiksi Hasselforss myy ihan erityisesti vanttiruuvien
voiteluun tarkoitettua rasvaa: Vantskruvsolja.
En ole huomannut mainittujen valmistajien siirtyneen, sillä kummallakin
on vielä myös teräksisiä vanttiruuveja tuotannossaan, sen sijaan jotkut
valmistajat ovat siirtyneet tarjoamasta oletusarvoisesti terästä, vaan
sijaan on tullut pronssia. Esimerkiksi Nautor on aina oletusarvoisesti
varustanut veneensä pronssisilla vanttiruuveilla.
Ruostumaton ja haponkestävä teräs ovat kovasti ylimainostettuja
tuotteita. Ne pysyvät kyllä kiiltävinä ja näyttävät kauniilta joidenkin
silmään, mutta veneilijän kannattaisi käyttää pronssia varsin monessa
paikassa, jos vain sopivia pronssiheloja on saatavilla.
Veneheloina käytetty ruostumaton/haponkestävä teräs on usein
rasituksessa väsyvää sorttia. Esimerkiksi vanttien T-terminaalien
reijissä olevat tukilevyt ovat katketessaan aiheuttaneet useamman
maston kaatumisen. Kannttaa tarkastaa säännöllisesti.
Myös rst vaijerit kannattaa tarkastaa säännöllisesti, erityisesti
puristettujen terminaalien juuresta. Tunnen monia purjehtijoita,
jotka eivät suostu käyttämään rst-vaijeria, vaan suosivat galvanoitua,
koska se ei niin pahasti väsy, ja kaikki säikeet eivät mene yhtäaikaa,
vaan vähitellen varoittaen siten ennakkoon.
- Lauri Tarkkonen
jouko moisander
Ruostumattoman ja haponkestävän ongelma on 'kylmähitsaantuminen'.
Pienikin nökö ruuvin ja mutterin välissä, tai kiristys kuormitettuna
tai
vähän vinoon ja irti ei lähde kuin rälläkällä. Ongelma on
kaikkialla,
myös ruuveissa. Ruuvituotteissa käytetään nykyään yleisesti
erilaisia pitakäsittelyjä, mm. vahausta. Olen antanut kertoa
itselleni,
että venetarvikkeissa, paikoissa joita usein auotaan/suljetaan,
jotkut valmistajat käyttävät myös hitsautumista estäviä
pinnoitteita.
Ne ovat kuitenkin melko ohuita, eivätkä kestä ikuisesti.
Pinnoitetun ruuvin erottaa esim. tummemmasta väristä.
Yksi tällainen pinta on 'DeltaShield', jota käytetään myös
tavallisissa ruuvituotteissa.
jouko
Raimo Harju
>
> Nostettiin mastoa pystyyn ja vanttiruuvi leikkasi täysin kiinni
> kiristettäessä.
> Mastonosturia käyttänyt vanha patu mutisi jotain , että RST vanttiruuvit
> ovat pelkkää paskaa.
Saitkin jo paljon kommentteja, joissa otettiin kantaa ruuvien mate-
riaaliin. Minä kommentoisin vähän itse ruuvaustekniikkaa. Oma taktiik-
kani on vain peruspystyttää masto laiturissa. Tämä tarkoittaa käytän-
nössä sitä, että maston huippu mitataan keskelle, säädetään sopiva ta-
kakallistus (rake?), trimmataan purjeura suoraan alavanteilla ja sää-
detään ylä ja alavanttien kireyssuhde niin, että osatakila on kevyesti
kaarella eteenpäin. Näissä toimissa ei käytetä voimaa missään vaihees-
sa. Purjeuran suoruus on kätevä tarkistaa taskupeilillä.
Sitten valitaan merelle 7-8 m/s tuuli ja lähdetään purjeella kirist-
tystoimiin. Genoa ylös ja skuutataan tiukalle. Ajetaan tahallaa liian
alas sivutuuleen, jolloin suojan puolella olevat vantit löystyvät iloi-
sesti. Ruuvataan kireämmälle esim. 5 kierrosta, heitetään venda ja
toistetaan sama toisella puolella. Näin jatketaan parillinen määrä,
kunnes vantit eivät enää suojankaan puolella hölsky. Kiristettäessä
tarkkaillaan ala- ja ylävanttien kiristyssuhdetta niin, että mastossa
säilyy sopiva kaarevuus etu/takasuunnassa. Jos masto on liian kaarel-
la eteen, alavantteja on kiristettävä enemmän tai ylävantteja löysät-
tävä. Jos kaarevuutta ei ole tarpeeksi niin ylävantteja on kiristet-
tävä tai alavantteja löysättävä.
Koko homman idea on siinä, ettei kiristystä tehdä väkipakolla missään
vaiheessa, vaan annetaan tuulen tehdä raskaat hommat. Näin menetellen
minulla on ollut paljon vähemmän asiaa vanttiruuvikauppaan kuin aiem-
min.
Rami
Mati Lepre
Matti kirjoitti viestissä <3761531A...@n-r-t.fi>...
>Nostettiin mastoa pystyyn ja vanttiruuvi leikkasi täysin kiinni
>kiristettäessä.
>Mastonosturia käyttänyt vanha patu mutisi jotain , että RST vanttiruuvit
>ovat pelkkää paskaa.
>
>
>
>Vai pitäisikö vanttiruuvit rasvata?
>
>Harmittava juttu ? purjehtimisesta ei tule mitään ennenkuin saadaan
>uusi sivustaagi ja toivottavasti oikellaa ruuvilla.
>
>
kun itselleen vanttiruuvit leikkasi kiinni ja jouduin vaihtaman ne kaikki
opin sen, että laiturissa ei saa kirista vanttiruuveja liikaa. Ensimmäisen
purjehduksen aikana kiristetaan vanttiruuveja vuorotelleen, aina suojan
puolista.
Mati Lepre
Lauri Tarkkonen
>Koko homman idea on siinä, ettei kiristystä tehdä väkipakolla missään
>vaiheessa, vaan annetaan tuulen tehdä raskaat hommat. Näin menetellen
>minulla on ollut paljon vähemmän asiaa vanttiruuvikauppaan kuin aiem-
>min.
Koko homman idea tosiaan on, että ei käytetä liikaa voimaa kiertämiseen.
Vanttiruuvit voivat jäädä jumiin myös siksi, että kierteeseen menee
pieni metallisiru tai hiekanjyvä tai muuta likaa. Menetelmäsi ei poista
tätä. Vanttiruuveissa kannattaa käyttää myös rasvaa, joskus voi olla
tärkeätä saada ne auki nopeasti.
Siitä huolimatta, että mainittavat ruotsalaiset kilpapurjehtijat
suosittelivat vanttien kiristämistä ensin niin tiukalle kuin uskallat
ja sitten lopuksi niin tiukalle kuin jaksat, niin en ole vakuuttunut
tuon menetelmän ansioista, koko riki ja veneen runko ovat koko ajan
kovassa jännityksessä. Näin tiukkaa rikiä käyttäville suosittelen
kyllä rikin lievää löysäämistä silloin kun vene ei ole käytössä.
yksinkertaisin tapa kiristää riki on asettaa hydraulitunkki maston
jalan alle, josta sitten kerralla saa koko rikin kireälle. Jos viritys
tehdään vanttiruuveilla, on tuo luovikeino kovin kömpelö.
Siis vaikka neuvo on toimiva, niin haluaisin kuitenkin esittää
mielipiteenäni, että riki olisi kyettävä virittämään laiturissa.
Kierteet puhtaaksi, sopivaa rasvaa ja kohtuullinen kireys ovat
ilmeisesti yksinkertaisin ja toimivin neuvo. Elleivät homma onnistu
ilman tuulen apua, niin silloin kannattaa tarkistaa hommia, esimer-
kiksi vanttiruuvi voi olla hiukan vääntynyt, kierre vioittunut tms.
- Lauri Tarkkonen
Raimo Harju
>
> Koko homman idea tosiaan on, että ei käytetä liikaa voimaa kiertämiseen.
> Vanttiruuvit voivat jäädä jumiin myös siksi, että kierteeseen menee
> pieni metallisiru tai hiekanjyvä tai muuta likaa. Menetelmäsi ei poista
> tätä. Vanttiruuveissa kannattaa käyttää myös rasvaa, joskus voi olla
> tärkeätä saada ne auki nopeasti.
Joo rasvaa ilman muuta, sitä en huomannut erikseen mainita. Olen
sumuttanut ruuvit ennen kiristämistä CRC:llä tietämättä, onko se
ollenkaan sopivaa ainetta tähän tarkoitukseen. Lian ja hiekanjy-
vien eliminoimiseksi huollan ruuvit aina syksyllä kiertämällä ne
kokonaan auki puhdistamista ja öljyämistä varten.
> Siitä huolimatta, että mainittavat ruotsalaiset kilpapurjehtijat
> suosittelivat vanttien kiristämistä ensin niin tiukalle kuin uskallat
> ja sitten lopuksi niin tiukalle kuin jaksat, niin en ole vakuuttunut
> tuon menetelmän ansioista, koko riki ja veneen runko ovat koko ajan
> kovassa jännityksessä. Näin tiukkaa rikiä käyttäville suosittelen
> kyllä rikin lievää löysäämistä silloin kun vene ei ole käytössä.
> yksinkertaisin tapa kiristää riki on asettaa hydraulitunkki maston
> jalan alle, josta sitten kerralla saa koko rikin kireälle. Jos viritys
> tehdään vanttiruuveilla, on tuo luovikeino kovin kömpelö.
Näin tiukkaa rikiä minäkään en tavoittele. Kun saan vantit niin
kireälle, että suojan puolella ei vaijerit hetku omia aikojaan vaik-
ka pinnassa jo olisikin vähän painoa, niin olen tyytyväinen.
> Siis vaikka neuvo on toimiva, niin haluaisin kuitenkin esittää
> mielipiteenäni, että riki olisi kyettävä virittämään laiturissa.
Luulen, että tämä on se kireysluokka, mitä minäkin tavoittelen. En-
nen vanhaan tein homman laiturissa ja ostin pari uutta ruuvia kau-
dessa. Voi olla, että nyttemmin asiaan vaikuttaa sekin, että uudem-
mat ruuvini ovat pronssia, jossa on jotakin kiiltävää päällä. Ne to-
den totta tuntuvat pyörivät paremmin.
Rami
Lauri Tarkkonen
>Lauri Tarkkonen wrote:
>>
>> Koko homman idea tosiaan on, että ei käytetä liikaa voimaa kiertämiseen.
>> Vanttiruuvit voivat jäädä jumiin myös siksi, että kierteeseen menee
>> pieni metallisiru tai hiekanjyvä tai muuta likaa. Menetelmäsi ei poista
>> tätä. Vanttiruuveissa kannattaa käyttää myös rasvaa, joskus voi olla
>> tärkeätä saada ne auki nopeasti.
>Joo rasvaa ilman muuta, sitä en huomannut erikseen mainita. Olen
>sumuttanut ruuvit ennen kiristämistä CRC:llä tietämättä, onko se
>ollenkaan sopivaa ainetta tähän tarkoitukseen. Lian ja hiekanjy-
>vien eliminoimiseksi huollan ruuvit aina syksyllä kiertämällä ne
>kokonaan auki puhdistamista ja öljyämistä varten.
Hasselforssin vanttiruuviöjy on varsin paksua muistuttaa viskosi-
teetiltään paremminkin juoksevaa hunajaa. En siksi uskoisi CRC:n
olevan sopivinta, tosin se usein liuottaa lian irti.
>> Siis vaikka neuvo on toimiva, niin haluaisin kuitenkin esittää
>> mielipiteenäni, että riki olisi kyettävä virittämään laiturissa.
>Luulen, että tämä on se kireysluokka, mitä minäkin tavoittelen. En-
>nen vanhaan tein homman laiturissa ja ostin pari uutta ruuvia kau-
>dessa. Voi olla, että nyttemmin asiaan vaikuttaa sekin, että uudem-
>mat ruuvini ovat pronssia, jossa on jotakin kiiltävää päällä. Ne to-
>den totta tuntuvat pyörivät paremmin.
Olisi kyllä kannattanut toisen menetetyn vanttiruuvin jälkeen pistää
mietintämyssy hetkeksi päähän.
- Lauri Tarkkonen
Hannu Kulokari
>Siis vaikka neuvo on toimiva, niin haluaisin kuitenkin esittää
>mielipiteenäni, että riki olisi kyettävä virittämään laiturissa.
>ilmeisesti yksinkertaisin ja toimivin neuvo. Elleivät homma onnistu
>ilman tuulen apua, niin silloin kannattaa tarkistaa hommia, esimer-
>kiksi vanttiruuvi voi olla hiukan vääntynyt, kierre vioittunut tms.
Jos on osatakila jossa viistot saalingit, niin ylävanttien kiristystä
helpottaa, kun vetää maston hekillä kunnon mutkalle. Vantit löystyvät siinä
samalla. Tämä vain täydennyksenä kaikkiin hyviin neuvoihin.
Hannu
Make
Matti wrote:
> Nostettiin mastoa pystyyn ja vanttiruuvi leikkasi täysin kiinni
> kiristettäessä.
> Mastonosturia käyttänyt vanha patu mutisi jotain , että RST vanttiruuvit
> ovat pelkkää paskaa.
>
> Haponkestävääkö sen pitää olla ?
>
> Ja miten RST ja happonen nyt sitten eroavat?
>
> Vai pitäisikö vanttiruuvit rasvata?
>
En nyt näistä teidän vanttiruuveista tierä mittään mutta tuosta rasvauksesta
tuli mieleen kun muinoin(-95) asennettettiin paineilmakoneella isoja
haponkestäviä pultteja (ja muttereita) paikoilleen, suunnilleen joka kolmas
leikkasi kiinni ilman minkäänlaista voitelua! Tavallinen rasva tai öljy mitä
nyt siihen hätään löydettiin, ei auttanut tuohon ongelmaan lainkaan, vasta
kun haettiin Molygote-merkkistä(muistaakseni) kupari-rasvaa, ongelma
kaikkosi tyystin! Oli todella pätevää ainetta myös leikkuunesteenä
haponkestävää porattaessa. Spray-versiona selvästi huonompaa...
Marko
Heikki Malkki
rasvauksesta
>tuli mieleen kun muinoin(-95) asennettettiin paineilmakoneella isoja
>haponkestäviä pultteja (ja muttereita) paikoilleen, suunnilleen joka kolmas
>leikkasi kiinni ilman minkäänlaista voitelua! Tavallinen rasva tai öljy
mitä
>nyt siihen hätään löydettiin, ei auttanut tuohon ongelmaan lainkaan, vasta
>kun haettiin Molygote-merkkistä(muistaakseni) kupari-rasvaa, ongelma
>kaikkosi tyystin! Oli todella pätevää ainetta myös leikkuunesteenä
>haponkestävää porattaessa. Spray-versiona selvästi huonompaa...
Tavallisen rasvan ongelmana on, että riittävän kovassa paineessa
se poistuu juuri siitä kohtaa, jossa sitä eniten tarvittaisiin.
Siksi sellaisissa paikoissa käytetään esimerkiksi grafiittia ja
grafiitin ja rasvan seoksia liukastimena.
Heikki Malkki