Teak vanerin käsittely
Olé
käsittelemätöntä joten olisin kiitollinen neuvoista miten käsittelen
sitä jotta siitä olisi iloa vielä vuosiksi eteenpäin.
Kari Jokinen
> Ostin ja sahautin uudet turkkilevyt teak vanerista. Se on
> käsittelemätöntä joten olisin kiitollinen neuvoista miten käsittelen
> sitä jotta siitä olisi iloa vielä vuosiksi eteenpäin.
Pidät vain puhtaana ihan vesipesulla ja joka toinen kesä kevyt
vesihionta. Muuta se ei kaipaa - on parasta sellaisenaan.
Koskinen Jouko
Nyt saatan kirjoitella vasten parempaa tietoa, mutta tiikkivaneriin ei
mielestäni päde samat käsittelyt (tai käsittelemättömyydet) kuin
massiivitiikkiin.
Itse lakkaisin tiikkivanerin pinnan ja sahatut reunat. Näkymättömästä
pinnasta en osaa sanoa mitään. Jokin rasvanpoistoaine ennen lakkausta
voisi olla paikallaan, mutta liekö vaneri niin rasvaista kuin massiivi.
Lauri Tarkkonen
Olen aika varma, että massiiviteakin ja teakvanerin ja teakviilun
käsittelyn tarve poikkeaa. Karin neuvo voi sopia massiiviteakiin,
joissakin tapauksissa sitäkin voi öljytä teaköljyllä tai muulla
tarkoitukseen sopivalla aineella, teakvaneri ja teakviily ovat yleensä
sen verran arempia, että lakkaus tai muu pintakäsittely on tarpeen.
Teakin öljyisyydestä johtuen lakka tai kaikki lakat eivät tahdö pysyä,
jotkut neuvovat käsittelemään pinnan ensin spriillä ja vasta sitten
lakkaamaan. Eri lakkojen sopivuudesta on varmaan yhtä monta koulukuntaa
kuin on lakkoja.
- Lauri Tarkkonen
Kari Jokinen
> In <X3Jal.117952$_03.1...@reader1.news.saunalahti.fi> Kari Jokinen <kip...@komentosilta.net> writes:
>
>> Olé kirjoitti:
>>> Ostin ja sahautin uudet turkkilevyt teak vanerista. Se on
>>> käsittelemätöntä joten olisin kiitollinen neuvoista miten käsittelen
>>> sitä jotta siitä olisi iloa vielä vuosiksi eteenpäin.
>> Teak on sen laatuista tavaraa, että se ei kaipaa mitään lisäkäsittelyä.
>> Pidät vain puhtaana ihan vesipesulla ja joka toinen kesä kevyt
>> vesihionta. Muuta se ei kaipaa - on parasta sellaisenaan.
>
> Olen aika varma, että massiiviteakin ja teakvanerin ja teakviilun
> käsittelyn tarve poikkeaa. Karin neuvo voi sopia massiiviteakiin,
> joissakin tapauksissa sitäkin voi öljytä teaköljyllä tai muulla
> tarkoitukseen sopivalla aineella, teakvaneri ja teakviily ovat yleensä
> sen verran arempia, että lakkaus tai muu pintakäsittely on tarpeen.
Ehdottomasti EI ainakaan öljyä - koska se tekee tiikkipinnasta
luistinradan! Ja varsinkin jos on avotilassa. Jos jotain suojaa kaipaa,
niin ne avokyljet voi käsitellä
liinöljyllä johon pistetään puolet puunkyllästettä. Owatrol on toinen
vaihtoehto mutta sitäkin vain sinne sahauskohtiin.
>
> Teakin öljyisyydestä johtuen lakka tai kaikki lakat eivät tahdö pysyä,
> jotkut neuvovat käsittelemään pinnan ensin spriillä ja vasta sitten
> lakkaamaan. Eri lakkojen sopivuudesta on varmaan yhtä monta koulukuntaa
> kuin on lakkoja.
En suosittelisi lakkaamista turkkilevyihin - tekee liukkaiksi. Tiikki on
niin kovaa - itse asiassa kivipitoista - puuta että se vastustaa säitä
sellaisenaankin.
>
> - Lauri Tarkkonen
>
Kari Jokinen
> Lauri Tarkkonen kirjoitti:
>> In <X3Jal.117952$_03.1...@reader1.news.saunalahti.fi> Kari Jokinen
>> <kip...@komentosilta.net> writes:
>>
>>> Olé kirjoitti:
>>>> Ostin ja sahautin uudet turkkilevyt teak vanerista. Se on
>>>> käsittelemätöntä joten olisin kiitollinen neuvoista miten käsittelen
>>>> sitä jotta siitä olisi iloa vielä vuosiksi eteenpäin.
>>> Teak on sen laatuista tavaraa, että se ei kaipaa mitään
>>> lisäkäsittelyä. Pidät vain puhtaana ihan vesipesulla ja joka toinen
>>> kesä kevyt vesihionta. Muuta se ei kaipaa - on parasta sellaisenaan.
>>
>> Olen aika varma, että massiiviteakin ja teakvanerin ja teakviilun
>> käsittelyn tarve poikkeaa. Karin neuvo voi sopia massiiviteakiin,
>> joissakin tapauksissa sitäkin voi öljytä teaköljyllä tai muulla
>> tarkoitukseen sopivalla aineella, teakvaneri ja teakviily ovat yleensä
>> sen verran arempia, että lakkaus tai muu pintakäsittely on tarpeen.
>
luistinradan! Ja varsinkin jos on avotilassa. Jos jotain suojaa kaipaa,
liinöljyllä johon pistetään puolet puunkyllästettä. Owatrol on toinen
vaihtoehto mutta sitäkin vain sinne sahauskohtiin.
ja tekee kauniista tiikistä rumaa.
Ja sillä käsitelty pinta on märkänä liukas kuin märkä jää.
Juss1 S4lm1
> Itse lakkaisin tiikkivanerin pinnan ja sahatut reunat. Näkymättömästä
> pinnasta en osaa sanoa mitään. Jokin rasvanpoistoaine ennen lakkausta
> voisi olla paikallaan, mutta liekö vaneri niin rasvaista kuin massiivi.
Saattaapi olla mukavampi jalalle lakkaamaton pinta, tai ainakin jokin
karhennus olisi ehkä paikallaan. Muuten voi olla märkänä liukas. Vanerin
sivut olisi hyvä varmaan jollain käsitellä.
--
Juss1 S4lm1
PTM
> Ehdottomasti EI ainakaan öljyä - koska se tekee tiikkipinnasta
> luistinradan! Ja varsinkin jos on avotilassa.
oli öljy kannessa, mutta se ei ollut vähääkään liukas. Puun pinta oli
sen verran karkeaa, että tossu puri hyvin. Pianopintainen teak-kansi on
varmasti liukas, mutta sellaista harvemmin esiintyy näillä
leveysasteilla. Enemmän tuolla Nizan ja Monacon lähettyvillä.
Voihan tietenkin sen karkeankin kannen pilata lorottamalla siihen
määrättömästi öljyä.
PTM
PTM: Jos sanotaan lakattua teak:a liukkaaksi turkissa, niin mitä pitäisi
sanoa lasikuituisesta lattiasta, jota monessa veneessä on nähty. Sitä
minä pitäisin liukkaana, olkoot se martioitu miten tahansa.
Martiointinahan ei sisätiloissa voi käyttää samaa vohvelipintaa, kuin
esim Bluebird 25:n kannessa. Vaimo kieltäytyisi tulemasta mukaan
ensimmäisen reissun jälkeen.
Itse lakkaisin turkkilevyt. Myös alapinnalle ja reunoihin kunnon
suojakerros.
Silikoni- tai lateksimassa tekisi lasikuituunkin hyvän pidon, mutta
ainakaan itse en luota noiden kestävyyteen. Kengän pohjaan tuollaista
voisi levittää vaikka kerran viikossa.
Jouni
"Olé" <hokk...@msn.com> wrote in message
news:ffcca431-606e-412a...@a29g2000pra.googlegroups.com...
>Ostin ja sahautin uudet turkkilevyt teak vanerista. Se on
>käsittelemätöntä joten olisin kiitollinen neuvoista miten käsittelen
>sitä jotta siitä olisi iloa vielä vuosiksi eteenpäin.
En takaa tämän toimivan tiikkivaneriin, mutta muunlaisen vanerin kanssa olen
menestyksellä tehnyt niin, että ainostaan sen reunojen sahauspinnat
käsitellään öljyllä tai kyllästysaineella. Säälimättömällä yliannostuksella
:)
-Jouni
Kari Jokinen
Owatrol D1 tai sitten pellavaöljy, johon lyöt sekaan 50 - 60 prosenttia
Valtti väritöntä.
Unohda tiikkiöljy - se sopii vain puutarhakalusteisiin ja niihinkin vain
jos haluat kauniin tiikkipinnan palavan mustaksi. Itse turkkipinnalle
ei ainakaan alkuun tarvitse tehdä mitään muuta kuin telakoinnin
yhteydessä peset mäntysuovalla, vedellä ja juuriharjalla. Vielä parempi
vaihtoehto on jos saat käsiisi jostain hienoa hopeahiekkaa: sitä sieneen
ja hankaat kauttaaltaan, huuhtelu mieluiten makealla vedellä. Näin
tehtiin purjelaivoissa ja ne kannet olivat todella valkoisia, vaikka
niillä saattoi pahasti käyden olla todellistakin sotkua kuten ruutia ja
aseöljyä. Hohkakivi olisi se kaikkein paras vaihtoehto, mutta se on
turhan kallista.
Koskinen Jouko
> Tätähän minäkin ehdotin. Sopivat vaihtoehdot kyllästeiksi ovat joko
> Owatrol D1 tai sitten pellavaöljy, johon lyöt sekaan 50 - 60 prosenttia
> Valtti väritöntä.
> Unohda tiikkiöljy - se sopii vain puutarhakalusteisiin ja niihinkin vain
> jos haluat kauniin tiikkipinnan palavan mustaksi. Itse turkkipinnalle
> ei ainakaan alkuun tarvitse tehdä mitään muuta kuin telakoinnin
> yhteydessä peset mäntysuovalla, vedellä ja juuriharjalla. Vielä parempi
> vaihtoehto on jos saat käsiisi jostain hienoa hopeahiekkaa: sitä sieneen
> ja hankaat kauttaaltaan, huuhtelu mieluiten makealla vedellä. Näin
> tehtiin purjelaivoissa ja ne kannet olivat todella valkoisia, vaikka
> niillä saattoi pahasti käyden olla todellistakin sotkua kuten ruutia ja
> aseöljyä. Hohkakivi olisi se kaikkein paras vaihtoehto, mutta se on
> turhan kallista.
Voimakkaassa pesussa ja harjaamisessa kannattaa ottaa huomioon, että
viilun paksuus lienee luokkaa 0,6 mm. Ahkera hygieenikko kaivaa pinnasta
liimat äkkiseltään esille.
Massiivipuulle rankempi käsittely käy, mutta siinäkin on syytä huomioida,
jotta huvipaatin ja ruutia käyttävien purjelaivojen kansirimoituksessa
saattaa olla kevyttä eroa materiapaksuuksissa. :-)
Kari Jokinen
koko ajan selän takana täydellistä työtä solmuruoska kädessä vaativaa
alipursimiestä kuten purjelaivoissa.....;-{)
Siksi tiikkivanerille mäntysuopapesu kerran vuodessa onkin aivan
riittävä. Tarpeen se on, koska jalkojen mukana kantautuu kummasti
kaikenlaista törkyä ja siihen sitten vielä kalansuomut, köysien,
ankkurien ja lepuuttajien mukana nouseva levä ja muta jne....
Massiivipuuosiin kannattaa käyttää hiekkapesua tai ehkä kevyttä
vesihiontaa - käsin paperilla, ehdottomasti ei koneella. Näin tiikki
säilyttää kauniin värinsä ja ennen muuta toimii parempana liukuesteenä
kuin mitkään hiekkapaperitarrat tai kansimaaliin sekoitettu vulkaaninen
pöly - kokeiltu on. Minulla on jopa Terhi 440-veneen pohjalla
tiikkirimasta tehty ritilä jonka pyyhkäisen telakoinnin yhteydessä
vesihiontapaperilla, ja sen parempaa liukuestettä en ole tavannut -
kokeiltu on.
Heikki
> Ostin ja sahautin uudet turkkilevyt teak vanerista. Se on
> käsittelemätöntä joten olisin kiitollinen neuvoista miten käsittelen
> sitä jotta siitä olisi iloa vielä vuosiksi eteenpäin.
Kun kyse on turkkilevyistä, ei minun mielestäni pitäisi jättää
lakkaamatta. Lakan pysymättömyys teakissa on jo urbaanilegendan
mittasuhteet saanut aihe. Onhan teak paljon käytetty sisustusmateriaali
ja aina lakattuna, ainakin paremmissa veneissä. Puhtaanapidosta
sisätiloissa tulee ongelma, jos pintaa ei tiivistä. Onhan se
luonnollisesti liukkaampi kuin käsittelemätön pinta, mutta ei se minulla
ainakaan vaikeuksia ole tuottanut pahemmassakaan kelissä. Eikä taida
veistämöidenkään jäljiltä olla muuta kuin lakattuja turkkilevyjä ja
kevyesti karhennettua lasikuitua tarjolla. Turkkilevyjä kulutetaan hyvin
pieniltä aloilta, joille rasitus keskittyy. Vanerin ohut viilu ei sitä
sellaisenaan pitkään kestä.
Lakaksi ehdotti minulle tuttu, paljon puuveneiden kanssa puuhaava
telakanpitäjä Celcoa. Helpon tuntuisesti sillä on saanut siistiä pintaa,
jonka kulutuskestävyys on hyvä. Kymmentä kerrosta ei tarvita,
kolme-neljä sivelyä riittää tiivistämään pinnan ja muodostamaan
kulutuskalvon. Muutamat ovat jo maininneet reunoista, joiden käsittely
on välttämätöntä. Vanerin kyseessä ollen ulottaisin välttämättömyyden
käsittämään myös alapinnat. Reunat imevät paljon, mutta alapinnalle
riittänee yksi ohennettu ja toinen ohentamaton kerros.
Lauri Tarkkonen
Ne, jotka ovat olleet täällä lakkaamista vastaan eivät erota toisistaan
teakvaneria tai -viilua massiivisesta teakista ja luulevat veneen
turkkia kanneksi. Olet todella oikeassa todetessasi, että suurinpiirtein
kaikissa veistämöviimeistellyissä veneissä, erityisesti laatuveneissä on
turkki lakattu. Voidaan lisähuomautuksena todeta, että varsin monet
puuveneet, vanhat metriluokan ja saaristoristeilijät ylvästelivät
kauniisti lakatuilla kansillaan.
- Lauri Tarkkonen
Pekka Nykänen
Paljon on näköjään tullut neuvoja, tässä omani vähän myöhään:
Vanerin viilu on niin ohut, että kyllä siihen pitää saada kunnon pinta,
joka kestää kulutusta. Omat turkkilevyni on 16mm massiivitiikkiä, joihin
vedän kerran kaudessa MP53 nimistä ohutta öljyä, joka ei tee mitään
kalvoa pintaan. Toimiii hyvin, on liukas pari ekaa päivää, muttei enää
senjälkeen, mutta pitää pinnan siistin näköisenä. Tuo öljy on jotain
teollisuusbensiinipohjaista ainetta, eikä sitä enää saa oikein mistään,
viimeksi ostin 5 putelia naapurimaanreissulla. Ei sovi ulkokäyttöön.
Mutta vaneriin (puolen millin viilulla) en tuota panisi. En myöskään
mitään 2-komponenttilakkaa, puhumattakaan tavallisista alkydi-
uretaanilakoista, niistä tulee liukurata. Eikä tiikin päällä oikein
lakat tahdo pysyä. Rasvan päälle ei voi panna muuta kuin toista rasvaa,
tosin viilu ei varmaan oo niin paha tapaus kuin paksumpi tavara.
Mun neuvo on imeyttää ensin pintaan pellavaöljyä, _varsinkin_ reunoihin.
Ja runsaasti, pellavaöljyn seassa pitää _ehdottomasti_ olla jotain
homeenestoainetta. Pilasin aikanaan tiikkiset puutarhakalusteet kun
panin niihin pellavaöljyä sellaisenaan. Nekään ei oleet sentään
sateessa, vaan kuistilla katon alla. Sateenkaariväristä saa esim
sinkkinaftenaattia ja sinkkisikkatiivia, mitä voi panna öljyn sekaan
(ohjeet saa sieltä). Varmaan joku muukin aine toimii, kuuluisaa
aspergoolia ei enää vissinn saa, ja sekin kuulemma muutti viimeisinä
vuosinaan koostumustaan. Öljyn pitää antaa imeytyä hyvin, ja pitkään,
se tiikkiviilu ei varmaan paljoa ime, riippuen siitä kuinka vedenpitävä
liima on viilun ja vankun välissä. Mutta reunat imee.
Parin viikon päästä teet saman käsittelyn, mutta paat pellavaöljyn
sekaan puolet öljylakkaa (esim tonkinois, tai jotain vastaavaa
kiinanpuuöljypohjaista, mitä muuten saa sieltä sateenkaariväristä paljon
halvemmalla). Tuon kerroksen pitää olla aika ohut, koska sitä ei voi
hioa eikä pyyhkiä rätillä. Senjälkeen vedetään pintaan pelkkää
öljylakkaa, joka sinetöi pinnan ja tekee kuivan kalvon. Ohuita kerroksia
ja useita, väleissä ihan kevyt hionta.
Idea tuossa on se, että mahdollisimman paljon öljyä - hitaasti - ja -
syvälle puuhun (etenkin reunoihin), väliin kerros, joka toimii
"primerina" öljyn ja lakan välissä ja päälle pinta joka kestää
kulutusta. Saattaa vaatia lievää vuosihuoltoa, mutta ei varmaan koskaan
tartte skrabata kaikkea irti.
Öljylakka ei ole liukas, pikemminkn päivastoin. Sen takia sitä on
käytetty laajalti esim mahonki- ja mäntykansien lakkaamiseen puuveneissä.
pekka
--
Pekka Nykänen, Stenbackantie 169, 02550 Evitskog, Finland
phone +358 9 2563 960, mobile phone +358 400 447 567
reply to: pekka nykanen at mips fi
tapsa
Turkkivanerin teakviilupinta eli yläpinta LAKATAAN, aina!! Mattalakka
viimeiseksi pintakerrokseen ja ei ole niin liukas kuin kiiltävä.
Alapuoli ja sivut - sinne laitetaan topcoat -maali, ruskea yleensä.
Alapuoli ja sivut ovat tärkeimmät - sieltä se kosteus iskee.
Jos sinulla on tätä raidallista turkkilevyvaneria niin sen alapintahan
on muistaakseni vain "jotain" puuta - sivut erittäin hötöä imemään
kosteutta sisäänsä.
Ympärilakkaus käy mutta topcoatilla saat kertasivelyllä kosteudelta
suojaavan kerroksen ja työläs lakkaus jää vain yläpintaan.
..ja ohuet kumimattokaistaleet asennettaessa turkkilevyjen ja
runkopalkkien väliin.
:)
Pekka Nykänen
> Käypä venemessuilla ja katso miten ammattilaiset sen tekevät.
>
> Turkkivanerin teakviilupinta eli yläpinta LAKATAAN, aina!! Mattalakka
> viimeiseksi pintakerrokseen ja ei ole niin liukas kuin kiiltävä.
Enkös minä neuvonutkin lakkaamaan:)
Kyllä se alkydi/uretaani-lakka mattanakin on liukasta. Öljylakka ei.
Ero noissa käsittelyissä on lisäksi siinä, että tavallinen lakka ei ehdi
imeytyä puuhun ennen kuivumistaan. Toppari ei senkään vertaa, kuivuu jo
varttitunnissa.
tapsa
purjehduskengissä, kuivana.
Meillä on kumipohjainen käytävämatto turkilla pysyy paikallaan ja
torjuu liukastumista ja helppo siivota - käytäntöjä on varmasti monia.
Veistämöt käyttänevät topparia juuri helppouden vuoksi - jos lakalla
haluaa hyvän lopputuloksen se pitää tehdä nurjallepuolellekin monta
kertaa + sivut erittäin huolella - topparin kun vetää kerran niin se
on valmis sillä. Se pinta ei joudu kulutukselle alttiiksi eli se on
yksinkertainen, nopea ja hyvä tapa käsitellä turkkilevyjen ala- ja
leikkauspinnat ja kestää paikassaan.
Juha
> tapsa wrote:
>> Käypä venemessuilla ja katso miten ammattilaiset sen tekevät.
>>
>> Turkkivanerin teakviilupinta eli yläpinta LAKATAAN, aina!! Mattalakka
>> viimeiseksi pintakerrokseen ja ei ole niin liukas kuin kiiltävä.
>
>
> Enkös minä neuvonutkin lakkaamaan:)
> Kyllä se alkydi/uretaani-lakka mattanakin on liukasta. Öljylakka ei.
> Ero noissa käsittelyissä on lisäksi siinä, että tavallinen lakka ei ehdi
> imeytyä puuhun ennen kuivumistaan.
Juuri tästä syystä jokaisen lakkapurkin kyljessä on ohje vetää
ensimmäinen kerros 20% ohennettuna ja usein seuraavakin 10% ohennettuna.
Kannattaa seuraavalla kerralla lukaista ne valmistajan ohjeet.
Öljylakatkin ovat uretaanipohjaisia ja eka kerros pitää ohentaa.
> Toppari ei senkään vertaa, kuivuu jo
> varttitunnissa.
Kääntöpuolta ei hierota tossuilla, eikä siellä tarvita samaa tunkeumaa
kuin yläpuolella. Reunoihin toppari tai epoksi imeytyy ihan riittävästi
ilman ohentamistakin.
tapsa
> ensimmäinen kerros 20% ohennettuna ja usein seuraavakin 10% ohennettuna.
>
Ensimmäiseen veneeseen saneerasin umpitiikkiset portaat ja lipputangon
(ja paljon, paljon muutakin..)
..tein lakkauksen oikein viimeisen päälle perusteellisesti kun oli
talvi aikaa..
Kunnollinen hionta ja sitten ohennetuilla lakkakerroksilla alkuun,
ensimmäiset oli reilusti yli 30% ohennetut - pohjille laitoin 50/50
seoksen tai vähintään 40/60 siitä paksunsin lakkaa kerros kerrokselta
5/6 taisi olla vasta täydellä lakalla ja kahdeksan niitä tuli.
Tuli niistä kertakaikkisen upeat, lipputanko oli mahonkia
(luullakseni) siitä kulahtaneesta likaisesta kepistä ei olisi ikinä
uskonut löytyvän niin hienoja punertavia värisävyjä - enkä koskaan
raaskinut siitä tangosta luopua vaan se on itselläni edelleen - hyvin
harvalla näkee vastaavaa.
Kannattaa nähdä vähän enemmän vaivaa jos hommaan kerran ryhtyy.
John Smith
"tapsa" <Matt...@hotmail.com> wrote in message
news:f04cd615-9830-473c...@v18g2000pro.googlegroups.com...
>Kannattaa nähdä vähän enemmän vaivaa jos hommaan kerran ryhtyy.
Juuri näin.
Itse olen muutaman puuveneen ja lasikuituisen purjeveneen
(Mahonki/Teak -siustus) kunnostaneena ihmetellä myös muutamaa asiaa: Mistä
tämä Öljyisen puun lakkausvaikeudet -myytti oikein kumpuaa? Itse olen aina
kaikki puiset osat öljynnyt huolella ennen lakkausta/maalausta ja paremmin
se lakka pysyy öljytyssä puussa. Tämä siis omien kokemusteni mukaan
tiikissä, tammessa, mahongissa ja männyssä. Myös edellisen kirjoittajan
tavoin, olen aina ensimmäiset kerrokset lakannut 50/50 seoksella. Ja
paksuntanut siitä vähän kerrassaan. Välihionnat joka välissä, myös
öljyämisen jälkeen ennen lakkausta (öljy nostaa lakan tavoin "karvat
pystyyn" puusta). Lakkana uretaanilakka (Unica, puolikiiltävä). Suurin syy
lakan irtoamiseen on kosteus eli vesi. Ja hyvin öljytyssä puussa ei ole
kosteutta. Suosittelisin siis myös lakkausta yläpinnalle ja vaikkapa sitä
topparia alapinnalle/sivuihin, mutta vasta huolellisen öljyämisen jälkeen.
Taidan tehdä sen, mitä olen jo muutamaan kertaan suunnitellut: Teen koepalat
eri puulajeja, toiset öljyttynä ja toiset ilman öljyä. Sitten pintaan
erilaisia pintamateriaaleja: maalia, lakkaa, topparia, tonkinoisia, ym. Ja
jätän ne sitten ulos muutamaksi vuodeksi....
Juha
Ohennetulla tietty saa helpommin kuplatonta pintaa. Mutta jos haluaa
kunnon kuullon pintaan on parempi unohtaa ohenteen kanssa läträäminen.
Se liuotin kun haihtuessaan tekee lakasta hieman samean.
Juha
> "tapsa" <Matt...@hotmail.com> wrote in message
> news:f04cd615-9830-473c...@v18g2000pro.googlegroups.com...
>
>
>> Kannattaa nähdä vähän enemmän vaivaa jos hommaan kerran ryhtyy.
>
> Juuri näin.
> Itse olen muutaman puuveneen ja lasikuituisen purjeveneen
> (Mahonki/Teak -siustus) kunnostaneena ihmetellä myös muutamaa asiaa: Mistä
> tämä Öljyisen puun lakkausvaikeudet -myytti oikein kumpuaa? Itse olen aina
> kaikki puiset osat öljynnyt huolella ennen lakkausta/maalausta ja paremmin
> se lakka pysyy öljytyssä puussa.
Siis öljynnut vai petsannut?
Se ei tosiankaan ole mikään myytti. Ensimmäisellä lakkauskerralla
pitäisi noista "öljyisistä" puista poistaa puuöljy. Muuten ei lakka
tartu kunnolla ja lopputulos on läikikäs.
Vanhoja vanereita uudelleen lakatessa tuo ei tietenkään ole ongelma.
John Smith
"Juha" <mauri...@netsonic.fi> wrote in message
news:497fa151$0$3691$4f79...@news.tdc.fi...
>
> Siis öljynnut vai petsannut?
>
> Se ei tosiankaan ole mikään myytti. Ensimmäisellä lakkauskerralla pitäisi
> noista "öljyisistä" puista poistaa puuöljy. Muuten ei lakka tartu kunnolla
> ja lopputulos on läikikäs.
>
> Vanhoja vanereita uudelleen lakatessa tuo ei tietenkään ole ongelma.
Öljynnyt. Petsiä en ole koskaan käyttänyt missään veneen puuosassa.
Olen öljynnyt sekä vanhoja kunnostaessa, että uusia puuosia (myös vaneria)
käsitellessäni. Toisinaan olen kyllä käsitellyt vanhat vaneriosat siten,
että vain fasadipuolen olen öljynnyt ja lakannut, muuten vaan öljynnyt.
Minkäänlaista läikikkyyttä en ole havainnut.
Kun edellisen kerran tein uudet kajuutanluukut purjeveneeseen, en vielä
öljyä samalla tavalla käyttänyt, kun pelkäsin sen lakan pysyvän huonosti
öljytyssä puussa. No kahden kesän jälkeen joutui jo skrapaamaan ja
lakkaamaan uudelleen. Sillä jälkimmäisellä kertaa myös öljysin ne ensin. Ei
enää ole lakka irronnut. Seuraavaan veneeseen kun tein uudet kajuutanluukut
jälleen mahonkivanerista, niin öljysin ne uutena huolella jokapuolelta.
Vasta sen jälkeen lakkaus, ensin ohennetulla jne. Nyt viiden vuoden kuluttua
tuosta, ne on edelleen kuin uudet. Samalla tavalla olen käsitellyt
purjeveneen teak-sisustuksen pari vuotta sitten kauttaaltaan. Puu on
tasaisen väristä ja lakka on pysynyt hyvin kiinni.
Kymmenen vuotta sitten, kun kunnostin vanhan puuhain, öljysin koko rungon
(kuten tapana on) ennen maalausta/lakkausta. Taisi se veneenrunko imeä
sisäänsä useita kymmeniä litroja pellavaöljy/aspergol -seosta.
-Mika-
John Smith
> Ohennetulla tietty saa helpommin kuplatonta pintaa. Mutta jos haluaa
> kunnon kuullon pintaan on parempi unohtaa ohenteen kanssa läträäminen. Se
> liuotin kun haihtuessaan tekee lakasta hieman samean.
>
Siis se liuotin tekee lakan pinnasta hieman samean. Mutta ohenettua
lakkaahan käytetään vain pohjustuksessa. Ja mieluiten silloinkin
himmeää/puolihimmeää. Vasta viimeinen lakkaus tehdään ohentamattomalla ja
täyskiiltävällä, jos halutaan se kiiltävä pinta.
Ohennetun käytössä on ideana laan parempi tarttuminen (imeytyy jonkin verran
paremmin eikä jää vain pintaan). Ei niinkään kuplattomuus.
-Mika-
Pekka Nykänen
> Juuri tästä syystä jokaisen lakkapurkin kyljessä on ohje vetää
> ensimmäinen kerros 20% ohennettuna ja usein seuraavakin 10% ohennettuna.
> Kannattaa seuraavalla kerralla lukaista ne valmistajan ohjeet.
Talonpoikaisjäellä ajatellen tuo tavallinen lakka ohennettuna imeytyy
luokkaa puoli milliä siinä viidessä tunnissa kun se jo jämähtää. Öljyä
saat siveltyä siihen pintaan 2 viikkoa, parin päivän välein. Huomaat
kyllä että puuhun imeytyy aika paljon tuota tavaraa. Öljylakka/öljyseos
pintaan parin viikon öljy-käsittelyn jälkeen, pari päivää sen jälkeen
kun viimeinen öljy on vedetty ja se on imeytynyt. Viimeiset pelkät
lakkakerrokset päivän tai kahden välein. Hyvä tulee, eikä ole liukas.
> Öljylakatkin ovat uretaanipohjaisia ja eka kerros pitää ohentaa.
>
Ei mun lakkapurkeissa ole mainintaa uretaanista. Pelkkiä luonnonöljyjä.
>
> Kääntöpuolta ei hierota tossuilla, eikä siellä tarvita samaa tunkeumaa
> kuin yläpuolella. Reunoihin toppari tai epoksi imeytyy ihan riittävästi
> ilman ohentamistakin.
Imeytyy juuri niin syvälle kun tunnissa ehtii:)
Mun mielestä molemmat puolet kannattais käsitellä samalla tavalla.
Vanerikin alkaa vääntyillä, varsinkin jos se saa kosteutta vain toiselta
puolelta.