http://129.35.131.25/webapp/wcs/stores/servlet/CategoryDisplayPlastimo?catal
ogId=1&storeId=1&categoryId=101&langId=-1&listNom=%7CCompasses&listCatID=|1&
URL=CategoryDisplayPlastimo
http://www.suunto.com/pls/suunto/suunto2.pubproduct.prod_view?in_product_id=
176&in_prodgrp_id=162&in_prodsubgrp_id=342
http://www.suunto.com/pls/suunto/suunto2.pubproduct.prod_view?in_product_id=
167&in_prodgrp_id=162&in_prodsubgrp_id=342
http://www.silva.se/marine/prod_com/sig_sm360.htm
http://www.silva.se/outdoor/products/prof_smast.htm
Onko näistä kokemusta ja mihin aisioihin pitäisi kiinnittää huomiota.
Ilmeisesti prisma pitäisi olla? Onko digitaalisia vaihtoehtoja olemassa?
Kokeilin tuota Suunnon KB-77:aa ja ainakin se vaikutti asialliselta
laitteelta. Tuon mallin hinta on siinä 100? paikkeilla. Mistä Suunnon
malleja saa käypään hintaan?
-
Jari
Heikki
"Jari" <jks...@NOSPAM.cc.hut.fi> wrote in message
news:0l2o8.551$ws6....@news2.nokia.com...
> Olen hankkimassa suuntimakompassia. Tarjolla on ainakin Suunnon, Silvan ja
> Plastimon malleja.
>
Autohelm personal compass.
http://www.onlinemarine.com/cgi-local/SoftCart.exe/online_superstore/nav
igation/autohelm_digital_compass_.htm?E+scstore
Tuollaista olen käyttänyt suuntimien ottoon.
Tähtäys tapahtuu kompassin pinnassa olevalla hahlo/jyvä tähtäimellä.
Kompassin on suuntimaa otettaessa oltava mahdollisimman suorassa
horisonttiin päin.
Suuntiman otto tapahtuu nappia painamalla ja muistiin saa 9 suuntimaa,
jotka voi rauhassa lukea suuntimien oton jälkeen.
Ei sisällä liikkuvia osia.
Melko tarkka, ellei satu seisomaan rautalaivan kannella jolloin
tuloksiin täytyy suhtautua luonnollisesti kriittisemmin.
Kari Mäenpää
Perämies
Minulla löytyy käyttämätön veneilyyn tarkoitettu
Suunnon Commander suuntimakompassi, josta saataisin
luopua korvausta vastaan.
Kuva samallaisesta kompassista löytyy täältä:
http://veneily2001.vene-lehti.com/cgi-bin/msqlquery/wwwbin/vpage.html?table=
varusteet&select=174
Heikki
TR
Tuomas wrote:
>
> Aika näppärä vehje on myös yhdistetty kiikari-suuntimakompassi. Ostin
> keväällä Steinerin kompassilla ja olen ollut siihen kohtuutyytyväinen.
> Lukematarkkuus ei ole ehkä erillislaitteen veroinen, mutta varsin
> riittävä moneen asiaan.
Riippuu tietysti mittaajan mieltymyksistä ja olosuhteista, mutta teki-
si mieleni väittää, että kiikarin suuntimakompassilla saa tarkemman
suuntiman kuin erillislaitteella. Vasta silloin, jos aallokko on koh-
tuullisen suuri ja vene keinuu kovasti, voi kohteen pitäminen kiikarin
kautta paikallaan tuottaa vaikeuksia. Mutta silloinkin, jos lukee suun-
timan ääriarvot ja keskiarvottaa mittauksen siihen väliin, saa jotakuin-
kin oikean tuloksen.
Yritän ainakin kerran kesässä pitää itselleni ristisuuntimasulkeiset ja
tarkastaa tulokset GPS:llä. Kompassikiikarilla olen saanut selkeästi
tarkemman fixin kuin erillisillä Suunnon laitteilla, jotka sinällään
ovat käteviä vehkeitä ja niin edullisia, että minusta sellaisen voi
hankkia joka tapauksessa. Minulla on sekä läpi- että päältäkatsottava
Suunto ja silmälasien kanssa jälkimmäinen tuntuu kätevämmältä.
Rami
> Yritän ainakin kerran kesässä pitää itselleni ristisuuntimasulkeiset ja
> tarkastaa tulokset GPS:llä. Kompassikiikarilla olen saanut selkeästi
> tarkemman fixin kuin erillisillä Suunnon laitteilla, jotka sinällään
> ovat käteviä vehkeitä ja niin edullisia, että minusta sellaisen voi
> hankkia joka tapauksessa. Minulla on sekä läpi- että päältäkatsottava
> Suunto ja silmälasien kanssa jälkimmäinen tuntuu kätevämmältä.
Mitä luokkaa heitot ovat olleet?
-hannu
Hannu Turtia wrote:
>
> Mitä luokkaa heitot ovat olleet?
>
> -hannu
Viimeisin harjoitelma taisi olla Gävlen ja Öregrundin välillä. Ei tuul-
ta, paljon aikaa, sopivasti majakka ja joku muu selkeä kohde noin 60
asteen kulmassa toisiinsa, matkaa rantaan luokkaa 5 nm -> fixin virhe
1 - 2 kaapelinmittaa. Olisiko tuo nyt sitten prosentteina 2 - 4 % :-?
Rami
Hmm... Eli siis otat suunnat majakoihin, luet suunnat kompassista ja
piirrät kartalle. Sitten luet kartalle syntyneen pisteen koordinaatit ja
vertaat sitä GPS:n antamaan?
Eli tuossa tulee kompassisuuntiman lisäksi myös piirtämis- ja
karttakoordinaatin lukemisvirheet, joita on vaikea erottaa
suuntimakompassin virheistä.
Et ole koskaan tehnyt niin, että GPS:ssä olisi valmiina jonkun majakan
koordinaatit ja vertaisi suoraan suuntimakompassin suuntaa GPS goto
waypoint-suuntaan?
Toki tuo sinun testisi on paljon realistisempi todelliseen tarpeeseen
"jos GPS hajoaa".
( Sivumennen; täällä on ollut joskus juttua siitä, että kuinka
luetettavana GPSää voi pitää ja mitä varotoimenpiteitä pitäisi
olla.Practical Sailor -lehdessä oli vähän aikaa sitten tosijuttu, kun
vuokraveneessä oli ollut GPS joka näytti kyllä arvoja, mutta arvot
olivat muutama kymmenen meripeninkulmaa pielessä)
-hannu
Hannu Turtia wrote:
>
> Hmm... Eli siis otat suunnat majakoihin, luet suunnat kompassista
> ja piirrät kartalle. Sitten luet kartalle syntyneen pisteen koordi-
> naatit ja vertaat sitä GPS:n antamaan?
Juuri näin. Normaali ristisuuntima siis. Kartalle piirrän tosisuun-
timia, ts, missä kompassisuuntima on korjattu erannolla. Suuntima-
kompassin eksymän oletan nollaksi, mikä oletus ei tietenkään aina
ole välttämättä oikea.
> Eli tuossa tulee kompassisuuntiman lisäksi myös piirtämis- ja
> karttakoordinaatin lukemisvirheet, joita on vaikea erottaa
> suuntimakompassin virheistä.
Kyllä, mutta huolellisesti ja terävällä kynällä työskennellen uskon,
että suuntimisvirhe dominoi selkeästi piirtämisvirhettä. Nythän läh-
tökohtana oli harjoitussulkeiset, jossa GPS-degeneraation pelossa ker-
taan perinteisen navigoinnin taitoja pyrkien samalla käytännön tar-
peita parempaan tarkkuuteen ja vertaamaan tulosta GPS-referenssiin.
Saamaani ristisuuntimapaikan koordinaatteja en tarvitse numeerisessa
muodossa. GPS:n referenssipisteen koordinaatit on tosin siirrettävä
numeerisesta muodosta kartalle, mutta näinhän on tehtävä siinäkin
tapauksessa, että navigoi pelkän (paperi)kartan ja GPS:n kanssa.
Lopputuloksena minulla on kartalla kaksi pistettä, joiden väli on yh-
tä kuin tekemäni mittaus- ja muut virheet.
> Et ole koskaan tehnyt niin, että GPS:ssä olisi valmiina jonkun maja-
> kan koordinaatit ja vertaisi suoraan suuntimakompassin suuntaa GPS
> goto waypoint-suuntaan?
Eipä ole tullut tehtyä. Ihan hyvä ajatus, jos varsinainen missio on
vertailla tai harjoitella nimenomaan ja pelkästään suuntimistarkkuut-
ta.
> Toki tuo sinun testisi on paljon realistisempi todelliseen tarpee-
> seen "jos GPS hajoaa".
Se noissa harjoitelmissa on ollut yhtenä taka-ajatuksena. Erinäisillä
navigointikursseilla ja vaikkapa Navigaatioliiton karttanavigoitinkil-
pailuissa painotetaan mielestäni liikaa suurta tarkkuutta käytännön
tarpeiden ja realististen tilanteiden sijaan.
Joskus nopeus ja (riittävä) summittainen hahmottaminen on paljon tär-
keämpää kuin kolmannen desimaalin tarkkuus. Pelkkä GPS:kään ja sen
moninumeroinen paikkakoordinaatti ei ole paras apu esim. tilanteessa,
jossa purjehdit kovassa tuulessa jiipin rajalla karikkoista väylää.
> ( Sivumennen; täällä on ollut joskus juttua siitä, että kuinka
> luetettavana GPSää voi pitää ja mitä varotoimenpiteitä pitäisi
> olla.Practical Sailor -lehdessä oli vähän aikaa sitten tosijuttu,
> kun vuokraveneessä oli ollut GPS joka näytti kyllä arvoja, mutta
> arvot olivat muutama kymmenen meripeninkulmaa pielessä)
Viimeisimmässä Vene-lehdessä oli juttua Atlantin reissultaan palannees-
ta H-veneestä, josta keskustelimme tälläkin palstalla aiemmin. Heidän
väitettiin saaneen useampia GPS-laitteita rikki. Risa kuulemma heitet-
tiin aina mereen ja varastosta kaivettiin uusi. Olisikohan juttuun tul-
lut matkan varrella toimittajinen toimesta vähän legendalisää?
Rami
---klips---
>
> Se noissa harjoitelmissa on ollut yhtenä taka-ajatuksena. Erinäisillä
> navigointikursseilla ja vaikkapa Navigaatioliiton karttanavigoitinkil-
> pailuissa painotetaan mielestäni liikaa suurta tarkkuutta käytännön
> tarpeiden ja realististen tilanteiden sijaan.
>
--- klips---
Navigointi perinteisin keinoin on mielestäni nimenomaan
paikantamiskeinojen ketju.
Avomerellä pelkkä merkintälasku (kuljettu matka suunta) ja heti kun
alkaa näkyä jotain, suuntimia. Yksi suuntimalla saatu rasti kartalla ei
paljoa auta, mutta merkintälaskuviiva ja sen lisäksi suuntimala saatuja
pisteitä, niin johan alkaa olla varma olo.
Moni nykytekniikan varassa liikkuva jättää kaiken merkinnänpidon pois.
Kun sitten järjestelmä elektroninen pettää, on tilanne aika niukka.
Jos paperikartalla ei ole pisteen pistettä, niin jo suunnittavan majakan
tai muun maamerkin tunnistaminen menee arvaamisen puolelle.
No, soitetaan sitten merivartijat ja helikopterit, kun it-miehen
tekniikka pettää...
--
Jaakko
»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»
Jaakko P. Mäkikylä
Art Director
Meridian X Oy
Phone 24 h +358 9 646 200
Gsm +358 50 3456 935
Fax +358 9 646 420
www.meridianx.fi
»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»»
Kun oikein yrittää ja sitten onnistuu, niin siihen pitää tyytyä.
Vajavainen matikapääni laski tuosta, että suuntima virhe olisi noin 2
asteen luokkaa. Laskinkohan oikein?
Miten paljon oli eroa kiikareiden ja suuntimakompassien fixeissa?
Onko suuntiman oton helppoudessa suuria eroja?
Mitä erikoista pitäisi huomioida suuntimakompassia hankkiessa?
-hannu
Jos sinulla on tilaa ja rahaa, hanki ilman muuta kompassilla varustettu
kiikari.
Teknisesti niissä on toidennäköisesti sama kompassi kuin jossain
käsisuuntimalaitteessa.
Se, että kiikarissa on kompassi, antaa molemmille laitteille lisäarvoa:
Avomerellä kompassikiikarilla on helppo tarkkailla lähestyvää laivaa,
mennäänkö keulan vai perän puolelta ohi.
Hämärässä valaisemattomalla saaristoväylällä on kiikarilla (hyvällä)
helppo etsiä viittoja. Kun viitta löytyy, voi sen suuntiman rekisteröidä
kiikarin kompassista saman tien. Kun hetken kuluttua haluaa löytää saman
viitan uudelleen, voi kiikarin suunnata kompassin avulla suurin piirtein
oikeaan paikkaan jne.
Yhdessäkään kilpaveneessä, jossa olen ollut gastina, en ole nähnyt
käytettävän suuntimakompassia. Kaikilla on ollut kompassilla varustetut
kiikarit ja niitä on myös käytetty. Itseasiassa en muista koskaan
nähneeni kenenkään käyttävän veneessä pelkkää suuntimakompassia, yleensä
suuntimiseen on käytetty jotain muuta laitetta.
Itselläni oli ydhessä matkaveneessäni suuntimakehä. Sitä ja
ruorikompassia yhdessä tuli paljon käytettyä.
Varakompassina Suunnon marssikompassi on riittävä. Ja sitä voi käyttää
sekä suuntimiseen että sieniretkillä.
Tarkuudesta: avomerikorttiin lyijykynällä piirretty viiva on epätarkempi
kuin nykyiset geepeessät. Kun tökkäät sormella tavalliseen
rantakorttiin, jää sormen alle muutama kaapelin mitta. Kuuden solmun
nopeudella purjevene taivaltaa sormenpään leveyttä 5 minuuttia:-)
"Iaakko ~;-)" wrote:
>
> Jos paperikartalla ei ole pisteen pistettä, niin jo suunnittavan
> majakan tai muun maamerkin tunnistaminen menee arvaamisen puolel-
> le.
Lainasinpa kerran omaa karttanippuani kavereille, jotka lähtivät
kevätpurjehdukselle Visbyseen. He hieman ihmettelivät kartoille
merkittyjä paikkapisteitä, joita en ollut tullut kumittaneeksi
pois. Kerroin, että minulla nyt vaan on tapana laittaa itseni ker-
ran tunnissa kartalle, oli sää hyvä tai huono, oli reitti selkeä
tai ei, tuttu tai ei.
Paluumatkalla sama porukka joutui 7 tunniksi sumuun Svenska Björnin
ja Mariehamnin välillä. Kartoilleni oli ilmestynyt muutaman kaapeli-
mitan välein merkitty "muurahaisenpolku". Kukaan ei enää kysellyt,
miksi paikkamerkintää kannattaa harrastaa :-)
Rami
Hannu Turtia wrote:
>
>
> Vajavainen matikapääni laski tuosta, että suuntima virhe olisi noin
> 2 asteen luokkaa. Laskinkohan oikein?
Kyllä matikkapääsi kunnossa on. Jos laskemme vaikka 2 kaapelimittaa
5 mailista niin arctan(0,2/5) = 2,3 astetta. Suuruusluokka tuntuu
maalaisjärjelläkin oikelta. Kyllä tuolla tarkkuudella pitää pystyä
suuntimaan, jos mikään ei kovasti keiku.
Vertailun vuoksi mainittakoon, että tähtitieteellisssä navigoinnissa
taivaankappaleen korkeutta pyritään mittaamaan sekstantilla 1/600 as-
teen tarkkuudella. Sitä ei intuitiiviesesti uskoisi, jos ei ole kokeil-
lut.
> Miten paljon oli eroa kiikareiden ja suuntimakompassien fixeissa?
Eipä ole tullut tehtyä vertailua samoissa olosuhteissa, samoihin koh-
teisiin. Kuten aiemmin todettu, voisin kuvitella, että rauhallisissa
oloissa kiikari voittaa, kovassa kelissä erillinen (ei suurentava)
suuntimakompassi.
> Onko suuntiman oton helppoudessa suuria eroja?
Nopeiten tulle valmista päältäkatsottavalla suuntimakompassilla. No-
peus ei ole sama kuin tarkkuus.
> Mitä erikoista pitäisi huomioida suuntimakompassia hankkiessa?
Tietenkin ensin samat asiat kuin tavallisessakin kiikarissa, valo-
voima, optiikan laatu, mekaaninen kestävyys ja kosteuden kestävyys.
Mutta jos puhutaan vain suuntimakompassista, niin minun mielestä sen
luettavuus. Joissakin malleissa kompassi on niin näkökentän alalaidas-
sa, että lukeminen on hankalaa. Jotkut mallit ovat kovin herkkiä hirt-
tämään kompassin kiinni, jos kiikari poikkeaa vähänkin vaakatasosta.
Rami
"Iaakko ~;-)" wrote:
>
> Jos sinulla on tilaa ja rahaa, hanki ilman muuta kompassilla varustet-
> tu kiikari. Teknisesti niissä on toidennäköisesti sama kompassi kuin
> jossain käsisuuntimalaitteessa.
Tästä minulla on toisenlainen mutu. En tosin ole purkanut yhtään käsi-
suuntimakompassia, mutta yhden kompassikiikarin kyllä. Olin yllättynyt,
miten pieni itse kompassi oli. Kehän halkaisija noin 18 mm. Optiikka
suurentaa sen sitten luettavaksi. Veikkaisin, että käsisuuntimakompas-
sien sisäinen mekaniikka on vähän suurempaa kaliberia.
> Se, että kiikarissa on kompassi, antaa molemmille laitteille lisäarvoa:
> Avomerellä kompassikiikarilla on helppo tarkkailla lähestyvää laivaa,
> mennäänkö keulan vai perän puolelta ohi.
> Hämärässä valaisemattomalla saaristoväylällä on kiikarilla (hyvällä)
> helppo etsiä viittoja. Kun viitta löytyy, voi sen suuntiman rekisteröidä
> kiikarin kompassista saman tien. Kun hetken kuluttua haluaa löytää saman
> viitan uudelleen, voi kiikarin suunnata kompassin avulla suurin piirtein
> oikeaan paikkaan jne.
Näihin näkemyksiin on helppo yhtyä. Erityisesti tuo viitan suuntiminen on
käytännössäkin arvokas ominaisuus. Se toimii myös niin päin, että viittaa
hakiessaan katsoo ensin kartalta summittaisesti (= 5 - 10 asteen tarkkuu-
della), missä viitan pitäisi olla ja suuntaa kompassin heti oikeaan suun-
taan. Löytymisnopeus paranee oleellisesti.
> Itselläni oli ydhessä matkaveneessäni suuntimakehä. Sitä ja ruorikompas-
> sia yhdessä tuli paljon käytettyä.
Minullakin oli tuollainen vanhassa veneessä. Ehkä sen paikka ei ollut pa-
ras mahdollinen ja, koska suuntiman saaminen edellytti kahden laitteen sa-
manaikaista lukemista, en kokenut sen käyttöä kovin käytännölliseksi. Mut-
ta aurinkoa suuntimalla ja venettä paalussa 10 aseteen välein pyörittämäl-
lä sen kanssa teki ajokompassille tarkkaakin tarkemman eksymätaulukon.
> Varakompassina Suunnon marssikompassi on riittävä. Ja sitä voi käyttää
> sekä suuntimiseen että sieniretkillä.
Mutta eikö venelijän imagoon kuulu ottaa Suunnon suuntimakompassi sieni-
retkelle :-? Kullä sekin toimii metsässä.
Rami