Mikä vene purjehdittavissa yksin
Kari
tulisi olemaan lisäkseni vain koira, josta tuskin on suurta apua.
Suureksi ongelmaksi koen sen, että esim. myynti-ilmoituksia lukiessani en
veneen nimestä ja mallista tiedä onko kyseessä 3 metrin jolla vai 15 metrin
jahti. Ja hintakin vaihtelee 1000 eurosta 200 000 euroon.
Toivoisin teiltä, arvon lukijat, neuvoja ja ehdotuksia käyttööni
soveltuvasta veneestä.
Toivomuksia veneen ominaisuuksista:
- halpa
- hallittavissa yksin, helppo
- majoitustilaa väh. kahdelle (kyllä - minulla saattaa olla kavereitakin)
- kelvollinen hieman pidempäänkin matkailuun (ei vain päiväretkiä)
- kokkausmahdollisuus veneessä
- mielellään WC
- bonuksena: sen verran säilytystilaa, että sukelluskamat kulkisi mukana (2
hlö)
Tietoja kipparista (minä):
- ikäni asunut rannalla mutten itse omistanut optaria suurempaa venettä
- X vaimon sukulaisten moottoripurrella käynyt useammankin kerran etelä
Ruotsissa ja kerran Norjassa mutta vain miehistönä (vaikka ajoinkin
suurimman osan).
- Kokemus on tosin enemmän koneella ajamisesta kuin purjehtimisesta
- kaikkea en osaa mutta olen halukas ja kyvykäs oppimaan
Tämä olisi siis ensimmäinen oma vene ja tietämättä vielä kestääkö innostus,
en haluaisi sijoittaa veneeseen kovin paljon. Etsin noin 4000 euron
paattia, hyväkuntoisesta voisin maksaa enemmänkin.
Mutta siis, Mitkä veneet, valmistaja - tyyppi olisivat sopivia? Minkä
ikäisiä hintaluokkani veneet voisivat olla? Mitä pitäisi erityisesti varoa
tai varmistaa?
-Kari
Jaakko
yksipurjehdittavissa.
Kaiketi maailman suurin yksinpurjehditttava vene oli 1976
Ostar-purjehdukseen osallistunut nelimastoinen Club
Mediterranee, pituus 72 metriä :)
Täällä oli juuri jokunen kirjoitus ensimmäisestä halvasta
purjeveneestä, kaiva ne viestit esiin.
Yksin liikkuessa opit kyllä tekemään toimintaa helpottavia
virityksiä.
Keulapurjeet hakasilla kiinni etustaagissa ja isopurje
ratsastajilla kiinni mastossa. Näin purjeet pysyvtä matkassa
laskettunakin.
Kiinteä tai sitten muuten helppokäyttöinen apukone on tarpeen.
Sähköä tarvitset mm. automaattiohjaimeen.
Hyvät pelastusliivit ja sellaiset turvavaljaat, että niitä
käytät. Myös koiralle.
kirjoitti,
Jaakko
o~
(____/____)
/
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Löydä itsesi inkkarista: www.avokanootti.info
http://www.meridianx.fi > Kukkotarinoita
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kimmo
Yksinpurjehdittavuus muodostuu pienistä asioista:
- pinnasta/ruorista ylettää jaluksille
- nostimet askeleen/kahden päässä, eli ei mastonjuurella.
- autopilotti
/kimmo
Risto Hyypöläinen
Kas tässä. http://personal.inet.fi/koti/risto.hyypolainen/galleria/fe64.htm
T:RH
"Kari" <kari...@yahoo.com> kirjoitti viestissä
news:mF0Zb.621$6h....@reader1.news.jippii.net...
Jaakko
> Kimmo <ki...@nospam.net> wrote in message news:<Bc3Zb.48$zf2...@news1.global-one.fi>...
>
>>Yksinpurjehdittavuus muodostuu pienistä asioista:
>>- autopilotti
>
>
> Saaristossa yksin purjehdittaessa autopilotti voi olla vaarallinen,
> koska väylät mutkittelevat ja tuuli vaihtelee niin paljon, ettei
> autopilotti helposti pysy muutoksien mukana. Jos putoaa mereen, vene
> karkaa kauas pois, mikäli ei käytä turvavaljaita. Saaristopurjehduksia
> varten kannattaakin opetella ilman autopilottia, jolle perämoottorilla
> varustetussa purjeveneessä tuskin sähköä riittää. Jatkopinnan useissa
> veneissä saa kiinnitettyä johonkin siksi aikaa, että ehtii tekemään
> jotain muuta, esim. laittamaan spinaakkerin keulakaiteeseen.
Juuri noin: tai automaattiohjain käsikäytöllä sekä turvavaljas.
JA lisäksi yksi ankkuri laukaisuvalmiina...
Oiva lisävaruste on pumppukannulle teline ruorimiehen käden
ulottuville. Lämmin juotava pitää vireänä.
Hezzu
"Kari" <kari...@yahoo.com> kirjoitti
viestissä:mF0Zb.621$6h....@reader1.news.jippii.net...
> Etsin edullista venettä, joka olisi hallittavissa yksin. Eli miehistönä
> tulisi olemaan lisäkseni vain koira, josta tuskin on suurta apua.
>
Odotin suurella mielenkiinnolla, että minkälaisia näkökohtia raati sinulle
esittää, olen nimittäin kiinnostunut kaikista parannusehdotuksista jotka
edistävät yksin hallittavuutta. Omaan yhden kesän kokemuksen siitä, ja se
on kivaa, mutta hankaluuksiakin on ihan riittävästi.
Kaikki esitetyt näkökohdat ovat sellaisia että voin vain yhtyä niihin.
Itselläni oli suurin vaikeus perämoottorin kanssa. Ei tarvita kuin vähän
yli puoli metriä pitkä peräkansi, niin johan on vittumainen käytettävä.
Kaukohallintalaite auttaa asiaa mutta ei ole autuaaksitekevä. Varsinainen
vaiva on siinä, että se pitää käydä käynnistämässä sieltä kannelta päin
(nauravat jos menee kyseleen tommosta 5 hv moottoria sähköstartilla), ja
siinä tilanteessa on, satamasta lähtöä ehkä lukuunottamatta, aina muitakin
tarkkaavaisuutta vaativia asioita. Siinä sitten vielä levanki, johon
säännönmukaisesti löin sääreni niin että se oli ruvella koko kesän. Siitä
kun on aina sitten kiire muihin askareisiin.
Kyllä sisämoottori on ylivoimainen. Mutta naapurillani rannassa on
sellainen vene jossa on kaivo sitlooran puolella, johonka perämoottori
pujotetaan, ja se on piilossa tuhdon alla. Häntä olen kadehtinut.
Kadehtinut olen myös niitä, joilla on rullafokka. Olen kuullut
moitittavankin, mutta voi olla että kilpapurjehtijoilla on vähän eri
näkemykset, minä antaisin sille arvoa ainakin sen takia, että ei tartte
mennä keulakannelle vaihtamaan purjetta reivaustilanteessa. Senkun naruista
vetelee.
Minulla ei ole minkäänlaista wc:ta paatissa, mutta kesän seilattuani näin
aivan riittävästi syytä hankkia sellaisen. Mutta tulin ajatelleeksi, miten
hankala se sittenkin olisi käyttää yksin seilatessa, jos sijoittaisi sen
perinteisesti kajuuttatiloihin.
Olenkin suunnitellut asentavani sen (kem. wc on jo hankittu) sitlooran
puolelle, siten että pytyltä ylettyy pinnaan.
Muuten siitä ei ole tositilanteessa (ja sehän tulee varmasti) mitään hyötyä
yksinpurjehtijalle.
Lisäksi voi määrätä hätää kärsivälle gastille, milloin sellainen on mukana,
ruorivuoron aina kun "tarve" vaatii :-)
Saas nähä, kadehtiiko kukaan mua ens syksynä kun kerron kokemuksistani...
--
Heikki L.
>>>lisää ruåtsia kouluihin <<<
Tuomas Raivio
Tuosta etupurjeen reivauksesta: ennen löivät genuaan reivireiän etuliikkiin
ja skuutille reiän vastaavasti vähän ylemmäs. Tiukassa tilanteessa sitten
fallia löysälle, etuliikin reiviköyden kiristys ja falli kireälle takaisin.
Kaikki sitloodasta. Jos käytössä on useampia käsipareja, yhden pitää vielä
käydä siirtämässä skuutti ylempään reikään, ja jos keli sallii, paketoida
genuan alareuna. Yksin reivikeleillä purjehtiessa voisi ehkä pitää valmiiksi
toista skuuttiparia ylemmässä reiässä?
TR
"Hezzu" <heikki....@pp.kpnet.fi> wrote in message
news:c184cc$c7j$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
Jaakko
--klips->
> Kadehtinut olen myös niitä, joilla on rullafokka. Olen kuullut
> moitittavankin, mutta voi olla että kilpapurjehtijoilla on vähän eri
> näkemykset, minä antaisin sille arvoa ainakin sen takia, että ei tartte
> mennä keulakannelle vaihtamaan purjetta reivaustilanteessa. Senkun naruista
> vetelee.
Ennen rullafokkan hankkimista voit virittää keulaan plokin ja
siihen narun, jok atulee sitloodaan. Nartun toinen pää
keulapurjeen toppiin. Sillä on kätevä vetää purje napalasti alas
kannelle.
Jos pienempi keulapurje on valmiiksi pussissa niin, että
pikalukot ovat näkyvissä, niin uusi purje on nopea virttää ja
vanhan voi jättää kannelle.
Harjoittele ja kokeile paatin pitämistä ja pysymista piissä.
Saat aikaa askarrella mm. purjeiden kanssa.
--
Lauri Tarkkonen
>Tuosta etupurjeen reivauksesta: ennen löivät genuaan reivireiän etuliikkiin
>ja skuutille reiän vastaavasti vähän ylemmäs. Tiukassa tilanteessa sitten
>fallia löysälle, etuliikin reiviköyden kiristys ja falli kireälle takaisin.
>Kaikki sitloodasta. Jos käytössä on useampia käsipareja, yhden pitää vielä
>käydä siirtämässä skuutti ylempään reikään, ja jos keli sallii, paketoida
>genuan alareuna. Yksin reivikeleillä purjehtiessa voisi ehkä pitää valmiiksi
>toista skuuttiparia ylemmässä reiässä?
Tuo reivattava keulapurje ei ollut matkapurjehtijoille tarkoitettu,
vaan kiertämään IORF-säännön purjeiden lukumäärää koskevia rajoituksia.
Sen suunnittelijat eivät kuvitelleet sen olevan helpompi purjehtia
kuin kaksi erillista keulapurjetta, mutta mitäpä kiplailijat eivät
tekisi sääntönikkaria huijatakseen.
- Lauri Tarkkonen
Mussu
"Hezzu" <heikki....@pp.kpnet.fi> kirjoitti viestissä
news:c184cc$c7j$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
> Itselläni oli suurin vaikeus perämoottorin kanssa. Ei tarvita kuin vähän
> yli puoli metriä pitkä peräkansi, niin johan on vittumainen käytettävä.
> Kaukohallintalaite auttaa asiaa mutta ei ole autuaaksitekevä. Varsinainen
> vaiva on siinä, että se pitää käydä käynnistämässä sieltä kannelta päin
> (nauravat jos menee kyseleen tommosta 5 hv moottoria sähköstartilla), ja
> siinä tilanteessa on, satamasta lähtöä ehkä lukuunottamatta, aina muitakin
> tarkkaavaisuutta vaativia asioita.
Tärkeää on hyvä suunnittelu ja ennakointi. Riittävästi kookkaita leppareita,
jotka saa helposti paikalleen. Hyvä puomihaka, riittävän pitkällä varrella
ja köydellä (minulla on se varresta irtoava helppo-ankka), puoshaka käden
ulottuvilla. Jos saapuu outoon satamaan, niin satamaopas sitlooran
laatikossa, jotta voi opiskella olosuhteita jo silloin kun kohde vasta
siintää. Jos heittää kokonaan koneelle, niin väljillä vesillä purjeet alas
ja kone käyntiin. Ei ole ensinkään häpeä tehdä satama-altaassa pari kolme
kierrosta, katsella paikkoja, haistella tuulensuuntaa ja mahdollisia
virtauksia sekä samalla tehdä rantautumissuunnitelmaa. Keulaköydet tietysti
valmiina ja jos laiturilla näkyy väkeä niin voi kysellä jelppiä niiden
kiinnitykseen.
Piemmällä paatilla, esim H-vene tai folkkari, ilman moottoriakaan saapuminen
ei ole pois laskuista. Voi keskittyä purjeisiin, eikä tarvitse koneesta
välittää. Tuulen suunta määrää taktiikan, toinen purje alas yleensä
lähestymiskierrosten aikana. Jos laituri on tuulen alla / sivutuulessa, niin
fokalla loppumatka, koska sen saa helposti pois vedosta. Kevyessä kelissä
mela apuna.
> Kadehtinut olen myös niitä, joilla on rullafokka. Olen kuullut
> moitittavankin, mutta voi olla että kilpapurjehtijoilla on vähän eri
> näkemykset, minä antaisin sille arvoa ainakin sen takia, että ei tartte
> mennä keulakannelle vaihtamaan purjetta reivaustilanteessa.
Itseskuuttaava fokka olisi minusta tärkeämpi. Genuan voi vaihtaa fokkaan
kevyessä kelissä ja sen jälkeen vaan ison reivailua, jonka helppous on
oleellista yksinpurjehduksessa.
> Olenkin suunnitellut asentavani sen (kem. wc on jo hankittu) sitlooran
> puolelle, siten että pytyltä ylettyy pinnaan.
> Muuten siitä ei ole tositilanteessa (ja sehän tulee varmasti) mitään
hyötyä
> yksinpurjehtijalle.
Heh, heh... tuossahan on ideaa. Toisessa kädessä jatkopinna ja toisessa
keppanaputeli portapotilla :-) Tosin paskatus pysyy yllättävän kauan poissa,
vaikuttaneeko veneen keikutus sillä tavalla sisäelimistöön? Rakko kyllä
täyttyy turhan usein, mutta siitä on selvitty perinteisellä partaan
yli -menetelmällä.
Veneen koko ei ole oleellinen yksinpurjehduksen kannalta, suurempi saattaa
olla myös helpompi. Edellisessä veneessäni fallit olivat mastolla ja iso 32
neliöinen. Mutta fokka oli itseskuuttaava ja terävän v-runkomuodon ansiosta
suuntavakavuus hyvä ja käännökset hillittyjä. Satamassa ketteryyden puute,
mutta helpotti reivausta ja salli käydä pilssillä (sekä pissillä) ilman
autopilottiakin. H-vene on paljon rankempi yksinpurjehdittava.
Pistäisiköhän vähän omakehua :-) Pisin yksinpurjehdus yhtä soittoa oli
Turusta Kabböleen, 47 tuntia rannikkoväylää (Myönnettäköön että Hangon
jälkeen olin saaren rannassa puolisen tuntia, jotta sai kahvit keiteltyä).
Niin, eikä ollut autopilottia. Toisen vuorokauden alkassa täyttyä
Suninsalmessa alkoi kyrsittää vasten nousevaa aurinkoa purjehdus, vihreiden
ja punaisten tikkujen erottaminen toistaan ja kartalta aiheutti suunnatonta
henkistä ja fyysistäkin rasitusta.
Mussu
"Mussu" <muss...@hotmail.com> kirjoitti viestissä
news:0uj_b.66$p26...@read3.inet.fi...
Hyvä puomihaka, riittävän pitkällä varrella
> ja köydellä (minulla on se varresta irtoava helppo-ankka
Mikä ihmeen puomihaka??? Poijuhaka tieteski piti kirjoittaa, mutta tuo
luki-härriö tai tementtia kiusaa
Marko Kaittola
> Hyvä puomihaka, riittävän pitkällä varrella
> ja köydellä (minulla on se varresta irtoava helppo-ankka)
Nyt on pakko kysyä, tekeekö (sinun kokemuksesi mukaan) sillä
Handy-Duck:illa yhtään mitään? Pari sellaista tarttui venemessuilta
mukaan (kuten olin jo ennakolta suunnitellut). Kriteereinä olivat
keveys ja helppokäyttöisyys, koska meillä poijuhaan käsittely kuuluu
periaatteessa perheen junioreiden vastuulle.
Toinen asia, joka minua aprikoituttaa, on noiden vermeiden
kestävyys. Valmistaja lupaa niille kuormankestoa 1.500 kg, mikä on
aika paljon vähemmän kuin normaalisti käytetyn kiinnitysköyden
vetolujuus. Minä olen ajatellut sopivaksi nyrkkisäännöksi
kiinnitysköyden kestolle, että venettä pitäisi pystyä roikuttamaan
mistä tahansa kiinnistysköydestä köyden katkeamatta (edellyttäen
tietysti että pollari/knaapi kestää).
- Marko
--
/----------------\ /------------------------------\
| Marko Kaittola | | m...@iki.fi |
| Niementie 17 | | http://www.kaittola.net/moa/ |
| 37500 Lempäälä | | Puh 040 553 8988 |
| Finland | | Tel +358 40 553 8988 |
\----------------/ \------------------------------/
Jaakko
> "Mussu" <muss...@hotmail.com> writes:
>
>>Hyvä puomihaka, riittävän pitkällä varrella
>>ja köydellä (minulla on se varresta irtoava helppo-ankka)
>
>
> Nyt on pakko kysyä, tekeekö (sinun kokemuksesi mukaan) sillä
> Handy-Duck:illa yhtään mitään? Pari sellaista tarttui venemessuilta
> mukaan (kuten olin jo ennakolta suunnitellut). Kriteereinä olivat
> keveys ja helppokäyttöisyys, koska meillä poijuhaan käsittely kuuluu
> periaatteessa perheen junioreiden vastuulle.
>
> Toinen asia, joka minua aprikoituttaa, on noiden vermeiden
> kestävyys. Valmistaja lupaa niille kuormankestoa 1.500 kg, mikä on
> aika paljon vähemmän kuin normaalisti käytetyn kiinnitysköyden
> vetolujuus. Minä olen ajatellut sopivaksi nyrkkisäännöksi
> kiinnitysköyden kestolle, että venettä pitäisi pystyä roikuttamaan
> mistä tahansa kiinnistysköydestä köyden katkeamatta (edellyttäen
> tietysti että pollari/knaapi kestää).
>
> - Marko
Jos poijua vetää tonninkin voimalla, niin se lähtee liikkeelle.
En usko, että 1500 kilon kuorma tulee ikuna vastaan.
Jukka Aittola
> "Mussu" <muss...@hotmail.com> writes:
>> Hyvä puomihaka, riittävän pitkällä varrella
>> ja köydellä (minulla on se varresta irtoava helppo-ankka)
>
> Nyt on pakko kysyä, tekeekö (sinun kokemuksesi mukaan) sillä
> Handy-Duck:illa yhtään mitään? Pari sellaista tarttui venemessuilta
> mukaan (kuten olin jo ennakolta suunnitellut). Kriteereinä olivat
> keveys ja helppokäyttöisyys, koska meillä poijuhaan käsittely kuuluu
> periaatteessa perheen junioreiden vastuulle.
Yhden kesän kokemuksella sanoisin, ettei ole hyvä. Venehaan kanssa
sohlaaminen on aika hankalaa - ankka tuppasi irtoamaan koukustaan
väärään aikaan poijuun kiinnitettäessä. Muutaman käyttökerran
jälkeen päädyttiin olemaan yleensä käyttämättä venehakaa
jatkovartena, ja ankka laitettiin kiinni poijuun suoraan käsipelillä.
Melko matalalaitaisesta veneestä kun yltää poijuihin tavallisesti
muutenkin.
Ankka ostettiin ajatuksena tilan säästö, kun poijuhaan mittaisille
esineille ei kovin paljon hyviä paikkoja ole. Nyt ostaisin qennemmin
kunnollisen poijuhaan; ankka on tarpeettoman kallis vaihtoehto
tavalliselle metalliselle haalle.
Jukka
Saman asian
, mutta muutaman kokeilukerran jälkeen jätettiin
viime keväänä tilan säästöä ajatellen (ei tarvita erillistä
pitkävartista poijuhakaa - tilaa pitkille esineille on rajallisesti)
Mussu
"Jukka Aittola" <jait...@SPAMiki.fi> kirjoitti viestissä
news:pan.2004.02.24....@SPAMiki.fi...
>
> > "Mussu" <muss...@hotmail.com> writes:
> >> Hyvä puomihaka, riittävän pitkällä varrella
> >> ja köydellä (minulla on se varresta irtoava helppo-ankka)
> >
> > Nyt on pakko kysyä, tekeekö (sinun kokemuksesi mukaan) sillä
>
> Yhden kesän kokemuksella sanoisin, ettei ole hyvä.
Kahden kesän kokemuksella sanon että on hyvä.
Venehaan kanssa
> sohlaaminen on aika hankalaa - ankka tuppasi irtoamaan koukustaan
> väärään aikaan poijuun kiinnitettäessä.
En muista tuollaista ongelmaa ensinkään. Mistä ihmeen koukusta? Sehän on
liukukiinnityksellä varressaan? Alkuhämmennyksen jälkeen murrosikäiset
penskatkin tykkäsivät siitä, eniten muutosvastarintaa oli heidän äidillään.
Jonkun verran vaatii opetella suunta ja tekniikka, miten ankka lyödään
silmukkaan. Siis nimenomaan lyödään tai reippaasti nykäistään koska salvan
jousikuorma on kuitenkin aika reilu. Alkuun tuli väärällä tekniikalla
lipsahduksia, ankka pysyi yleensä varressaan mutta ekalla ei tarttunut.
Rutiinin myötä tietysti lipsahdukset vähenevät. Varren irroitus ankasta
sujuu myös helposti nykäisemällä kun ankka on kiinni.
Muutaman käyttökerran
> jälkeen päädyttiin olemaan yleensä käyttämättä venehakaa
> jatkovartena, ja ankka laitettiin kiinni poijuun suoraan käsipelillä.
> Melko matalalaitaisesta veneestä kun yltää poijuihin tavallisesti
> muutenkin.
Poijuhaan varsi antaa ulottuvuutta, sitä tarvitaan hankalissa olosuhteissa
(tuuli/virta) ja etenkin yksin rantautuessa.
> Ankka ostettiin ajatuksena tilan säästö, kun poijuhaan mittaisille
> esineille ei kovin paljon hyviä paikkoja ole. Nyt ostaisin qennemmin
> kunnollisen poijuhaan; ankka on tarpeettoman kallis vaihtoehto
> tavalliselle metalliselle haalle.
Muistaakseni se oli samaa hintaluokkaa kuin hyvä rst-poijuhaka?
Yksi juttu vielä, tuota ankan vartta voi käyttää puoshaan asemasta
rantautumisessa, mutta ei se missään tapauksessa korvaa kunnon puoshakaa.
Minulla ei siis ole mitään tuota vempelettä vastaan, mutta edellisen paatin
kanssa menettämäni rst haka ( putken läpi lukitusliipasin -malli) kelpaisi
yhtä lailla, kun on vaan kunnon pitkä (120 cm). Ankan kanssa poijuköysi on
helpompi vyyditä ja säilyttää, ulottuvuutta on enemmän ja irroitus on
helppo.
Jaakko
rantaan. Voi tulla hissukseen narun viereen ja sen avulla vetää
ensin keulaköysi rantaan ja sitten vetää narusta perä poijun luo.
Jukka Aittola
> "Jukka Aittola" <jait...@SPAMiki.fi> kirjoitti viestissä
> news:pan.2004.02.24....@SPAMiki.fi...
>>
>> > Handy-Duck:illa yhtään mitään? .
>>
>> kiinnitettäessä.
>
> En muista tuollaista ongelmaa ensinkään. Mistä ihmeen koukusta?
> Sehän on liukukiinnityksellä varressaan?
"Liukukiinnitys" on parempi termi kuin "koukku", sitä kuitenkin tarkoitin ;)
> Jonkun verran vaatii opetella suunta ja tekniikka, miten ankka lyödään
> silmukkaan. Siis nimenomaan lyödään tai reippaasti nykäistään koska salvan
> jousikuorma on kuitenkin aika reilu. Alkuun tuli väärällä tekniikalla
> lipsahduksia, ankka pysyi yleensä varressaan mutta ekalla ei tarttunut.
Tekniikasta varmaankin on lähinnä kiinni. Itseäni kapistus vaan ei
ole vakuuttanut - se on tarpeettoman kikkaileva.
> Muistaakseni se oli samaa hintaluokkaa kuin hyvä rst-poijuhaka?
Itse ostin sellaisen paketin, jossa ei ollut vartta mukana ollenkaan.
Paketti koostui siis ankasta ja puoshaan kärjestä, jossa on tämä
kuuluisa liukukiinnitys. Ankan mukana tullut kärki vaihdettiin vanhaan
puoshakaan. Tällaisena versiona Duck oli muistaakseni jonkin
verran halvempi kuin poijuhaka; tarkkaan en enää muista.
Jukka
Pauli Laaksonen
>>"Mussu" <muss...@hotmail.com> writes:
>>
>>>Hyvä puomihaka, riittävän pitkällä varrella
>>>ja köydellä (minulla on se varresta irtoava helppo-ankka)
>>
>>Nyt on pakko kysyä, tekeekö (sinun kokemuksesi mukaan) sillä
>>Handy-Duck:illa yhtään mitään? Pari sellaista tarttui venemessuilta
>>mukaan (kuten olin jo ennakolta suunnitellut). Kriteereinä olivat
>>keveys ja helppokäyttöisyys, koska meillä poijuhaan käsittely kuuluu
>>periaatteessa perheen junioreiden vastuulle.
>
>
> Yhden kesän kokemuksella sanoisin, ettei ole hyvä. Venehaan kanssa
> sohlaaminen on aika hankalaa - ankka tuppasi irtoamaan koukustaan
> väärään aikaan poijuun kiinnitettäessä. Muutaman käyttökerran
> jälkeen päädyttiin olemaan yleensä käyttämättä venehakaa
> jatkovartena, ja ankka laitettiin kiinni poijuun suoraan käsipelillä.
> Melko matalalaitaisesta veneestä kun yltää poijuihin tavallisesti
> muutenkin.
>
> Ankka ostettiin ajatuksena tilan säästö, kun poijuhaan mittaisille
> esineille ei kovin paljon hyviä paikkoja ole. Nyt ostaisin qennemmin
> kunnollisen poijuhaan; ankka on tarpeettoman kallis vaihtoehto
> tavalliselle metalliselle haalle.
Yksi ääni handyduckin puolesta lisää!
Aivan loistava keksintö tuo "häntätukki". Peruuttelen oman
moottoriveneeni perä edellä laituriin ja keulassaboksissa ei ole tilaa
perinteisille rst-haaoille. Nuo häntätukit ovat kiinnitysköysien päässä
kuin mitkä tahansa tavalliset haat, mahtuu keulaboksiin eikä kilise ja
kolise kuten rst-haat. Laukaisuosan kiinnitin sopivanpituiseen
puutangonpätkään jolla yltää kauempaa mitä normaali poijuhaka. Ei
tavallisia enää mun veneeseen!!
--Pauli--
Adzo
> sellainen vene jossa on kaivo sitlooran puolella, johonka perämoottori
> pujotetaan, ja se on piilossa tuhdon alla. Häntä olen kadehtinut.
>
> aivan riittävästi syytä hankkia sellaisen. Mutta tulin ajatelleeksi, miten
> hankala se sittenkin olisi käyttää yksin seilatessa, jos sijoittaisi sen
> perinteisesti kajuuttatiloihin.
Eikös kipparin tarpeillakäynti onnistuisi näppärimmin samaista
sitloorakaivoa käyttäen ;-). Olisi toimintavarma teknisesti mutkaton
ratkaisu eikä pinnaotetta tarvitsisi irrottaa toimituksen ajaksi.
Lisäksi sitlooraan asennettu vessapaperiteline saisi varmasti
ansaitsemaansa ihailua käyntisatamissa ;-).
Jarilep
Voi purjehtia yksin...
http://www.porintekniikkaopisto.fi//jari/purje/
Dag Stenberg
Kivasti toteutettu mielenkiintoinen sivusto!!!!
Dag Stenberg
Ata
> Etsin edullista venettä, joka olisi hallittavissa yksin. Eli miehistönä
> tulisi olemaan lisäkseni vain koira, josta tuskin on suurta apua.
Kovasti hyvijä vinkkejä olet jo saanut. Muutama lisäys (osin
hätävarjelun liioittelua mutta silti):
- kansiratkaisu sellainen että nopea liikkuminen perän ja keulan
välillä onnistuu niin kallellaan kuin koneella liikuttaessa
- hyvät kansikarhennukset (ks. edellinen)
- varmatoiminen moottori + vetolaitteen käyttö (ikävä kokemus että
viskattuasi keulaköydän laiturille ja hypättyäsi itse perässä tajuat
koneen käyvän taaksepäin)
- sitloodasta käytettävä pilssipumppu
- riittävä suuntavakavuus (kajuutassa käynti, keulakannen operaatiot
yms.), käytit sitten autopilottia tai et
- riittävä kantavuus keulassa (esim. H-vene ei kovin kummaa
pituussuuntaista painonsiirtoa tarvitse kun sopivissa oloissa pinna
menettää otteensa
- kylkikiinnityksen helpottamiseksi riittävän vahva kiinnityspiste
myös keskellä venettä -> vain 1 kiinnitettävä köysi (kovassa
sivutuulessa laiturin suojan puolelle tultaessa voi muuten tulle
hoppu)
- turvavaljaiden kanssa liikkumista helpottamaan mahdollisuus
life-lineen
- kardanoitu keitin
- koneen operoitavuus pinnan äärestä (esim. H-veneen peräpeilissä
keikkuva perämoottori on niin kaukana pinnasta, että vain yhtä operoit
samanaikaisesti
> Tietoja kipparista (minä):
> - Kokemus on tosin enemmän koneella ajamisesta kuin purjehtimisesta
> - kaikkea en osaa mutta olen halukas ja kyvykäs oppimaan
Tuo viimeinen lause on hyvä; kun sen veneen ostat niin kaikki sen
hallintaan ja käyttäytymiseen liittyvä kannattaa todellakin
harjoitella ennenkuin lähtee yksinään sohlaamaan ahtaaseen satamaan.
Ja vaikka kuinka veneessäsi olisikin moottori niin myös hallinta
ahtaissa tiloissa purjeilla tulisi onnistua (kone ei välttämättä toimi
aina).
> -Kari
Ata
Jarilep
> Kivasti toteutettu mielenkiintoinen sivusto!!!!
Kiitos.
Mikään ei keväällä piristä niin kun positiivinen palaute, paitsi
positiiviset asteet lämpömittarissa...
Jari