Osatakilan trimmaus
Dag Stenberg
Erityisesti kohtaa 9.
Kyseessä on osatakila yhdellä taaksekäännettyllä saalingilla, mutta
luultavasti pienehkölle veneelle (J24, 525 ja vastaavat).
1. Pystytä masto ensin suoraksi ja säädä haluttu takakeno.
2. Kiristä ylävantteja symmetrisesti kunnes masto alkaa taipua. Hellitä
puoli kierrosta vanttiruuveista.
3. Kiristä alavantteja symmetrisesti kunnes masto suoristuu tai on
3/4 siitä kaaresta mille purjeesi on leikattu.
4. Kiinnitä fokan nostin fokan halssikiinnitykseen ja vintturoi kunnes
se on niin kireä kuin ikinä haluat fokan olla. Kiristä pois löysät
etuharuksesta.
5. Kiristä peräharusta sen verran, että se taivuttaa maston yläpäätä,
mutta ei yhtään etuharuksen alapuolelta. Jos saalinkien kohdalla alkaa
taipua, alavantin ovat liian löysät, eli kiristä.
6. Päästä fokan nostin ja peräharus. Tarkista että ylävanttien tiukkuus
on hiukan suurempi kuin alavanttien.
7. Jos koepurjehduksella leen vantteja löystyy tai masto on väärän
muotoinen, korjaa vastaavasti.
8. Tämä perustrimmi edellyttää suoraa mastoa, joten purjeen on oltava
suorale mastolle.
9. Muista aina löystää etuharus ennen kuin jätät veneen, koska tämä riki
aiheuttaa hirvittävät jännitykset runkoon.
No niin. Ei kuulosta ihan tutulta "menetelmältä".
Jos ajattelee fokkaa ja sen etuliesman taipumusta paeta kaarelle
tuulenpuuskissa, niin lääkkeeksi löytyvät a) barduunat, b) riittävä
ylävantin kiristys. En ole vielä löytänyt uuden 30-jalkaiseni oikeita
kiristyksiä. Olen lisännyt vanttikireyttä avustamalla barduunoilla
kiristyksen ajaksi, mutta laiskana enimmäkseen jättänyt barduunat
purjehtiessa käyttämättä. Vanttikieryttä lisätessä nähdäkseni on silloin
yksi hailea käyttääkö a) vanttiruuviöljyä ja hirveää vääntövoimaa, b)
barduunat kiinni ja löysät pois ylävanteista, c) fokan nostin tiukalle
ja löysät pois etuharuksesta - niin kauan kuin lopullinen maston
takakallistus on sopiva.
Mutta kohta 9 - löystä etuharusta kun vene on käyttämättä. Kuulostaa
pienveneeseen sopivalta. Vaan kun isommatkin veneet makaavat enimmäkseen
satamassa kesäisinkin, niin olisiko aiheellista vähentää
vantti-haruskireyttä lepoajoiksi, ettei runko suotta ole jännityksien
alaisena? Moniko tekee näin?
Dag Stenberg
Lauri Tarkkonen
> Mutta kohta 9 - löystä etuharusta kun vene on käyttämättä. Kuulostaa
>pienveneeseen sopivalta. Vaan kun isommatkin veneet makaavat enimmäkseen
>satamassa kesäisinkin, niin olisiko aiheellista vähentää
>vantti-haruskireyttä lepoajoiksi, ettei runko suotta ole jännityksien
>alaisena? Moniko tekee näin?
Trimmausohje, jota Peter Norlin suosi, jonka mukaan vedetään ensin
niin tiukalle kuin uskalletaan ja sitten vielä sen verran kuin jakse-
taan, asettaa veneen melkoiselle rasitukselle. Harva matkaveneilijä
käyttää tällaista trimmiä. IOR veneet, joissa aikanaan oli varsin
suuret keulapurjeet edellyttivät hyvin kireitä vantteja ja perä-
haruksia, ja olivat silloin pääsääntöisesti mastonhuipputakiloita.
Tonnareista ylöspäin oli monessa maston jalan alla hydraulinen
tunkki, jolla saatiin vantin kireys pumpattua riittäväksi ja sitten
helposti löysättyä kilpailun jälkeen. Jotkut käyttivät myös hydrau-
lista sylinteriä takastaagissa ja löysäsivät ja kiristivät sitä
tarpeen mukaan.
Nyt valitettavasti jotkut tyypit ovat sen verran huolimattomia,
että antavat erilaisia ohjeita spesifioimatta tarkoin millä ehdoilla
ohjeet ovat valideja. Koska tämän huippukireän keulastaagin tärkeys
korostuu toppirikissä, jossa genoan aiheuttama rasitus on suuri ja
genoa on veneen kulun kannalta tärkein purje, iso on vain balansoi-
massa rikiä, niin genoan muotoilemiseksi oikein täytyy tietenkin
panostaa kaikki. Siitä huolimatta, että neuvot on painettu kirjaksi,
ei pidä ottaa niitä ihan täydestä, vaan täytyy suhtautua niihin
kohtullisella kriittisyydellä. Osatakilassa keulapurjeen saa suo-
raksi vähemmälläkin ja purje kannattaa leikata niin, että se sallii
keulaharuksen lievän roikkumisen. En todellakaan usko, että 30 jal-
kaisen veneen osatakilan pitäisi olla niin tiukalle trimmattu, että
se vaatii välillä löysäystä. Tosin en jättäisi sitä ympäri vuoden
paikalleen ja kireälle, mutta pitäisin sen purjehduskauden ajan
purjehduskireydessä.
Olen myös sitä mieltä, että etuharuksen ja fokan nokituskiristely
on huuhaata. Jollapurjehtijat (esim. 5o5) purjehtivat yhteen aikaan
ilman etuharusta, fokan etuliikki (siihen aikaan vaijeria) toimi
etuharuksena. Sopii ajatella, mitä tapahtuu etuliikille, jos ensin
vedät sen niin kireälle, että vaijeri on löysällä ja siten kiristät
vaijeria niin että fokka on löysällä..... :-). Kolmekymmentäjal-
kaisessa masto seisoo etuharuksen varassa ja fokka vedetään sen
verran kireälle, että se ei roiku, kun tuulen voima kasvaa sitä
kiristetään hiukan lisää ja kun tuuli heikkenee, niin voidaan
löysätä. Joissain tapauksissa tämä edellyttää myös skuuttipisteen
säätöä, ellei fokan etuliikkiä kiristetä cunninghamilla.
- Lauri Tarkkonen
Dag Stenberg
> Olen myös sitä mieltä, että ...
Kiitos kommenteista. Kuten huomaat, olen aloittanut ensi kauden henkisen
valmistelun, vaikka vene on vielä laittamatta talviteloille.
Dag Stenberg
Nils Rostedt
Tuo ohje vaikuttaa kyllä hieman vieraalta. Tässä pari kommenttia jotka
koskevat yhden saalingin osatakilaa taakse käännetyillä saalingeilla.
> No niin. Ei kuulosta ihan tutulta "menetelmältä".
> Jos ajattelee fokkaa ja sen etuliesman taipumusta paeta kaarelle
> tuulenpuuskissa, niin lääkkeeksi löytyvät a) barduunat, b) riittävä
> ylävantin kiristys.
Lisäksi, riittävä alavanttien kireys estää maston alaosan taipumisen ja sitä
kautta keulaharuksen löystymisen. Moninkertaisen ranking-mestarin Tom
Finellin Comfortinassa on varsin kireät alavantit, toisin kuin esim.
WB-Sailsin trimmausohje sanoo.
> En ole vielä löytänyt uuden 30-jalkaiseni oikeita
> kiristyksiä. Olen lisännyt vanttikireyttä avustamalla barduunoilla
> kiristyksen ajaksi, mutta laiskana enimmäkseen jättänyt barduunat
> purjehtiessa käyttämättä. Vanttikieryttä lisätessä nähdäkseni on silloin
> yksi hailea käyttääkö a) vanttiruuviöljyä ja hirveää vääntövoimaa, b)
> barduunat kiinni ja löysät pois ylävanteista, c) fokan nostin tiukalle
> ja löysät pois etuharuksesta - niin kauan kuin lopullinen maston
> takakallistus on sopiva.
Ylävantit saa kireälle ilman ylisuuria vääntövoimia, jos avustaa
taivuttamalla mastoa peräharuksella alavanttien ollessa vielä löysät.
Liikakiristämstä kannattaa varoa.
> Mutta kohta 9 - löystä etuharusta kun vene on käyttämättä. Kuulostaa
> pienveneeseen sopivalta. Vaan kun isommatkin veneet makaavat enimmäkseen
> satamassa kesäisinkin, niin olisiko aiheellista vähentää
> vantti-haruskireyttä lepoajoiksi, ettei runko suotta ole jännityksien
> alaisena? Moniko tekee näin?
>
Enpä usko että tätä tehdään H-venettä suuremmissa veneissä. Kauden jälkeen
kyllä sitten huomaakin että riki on löystynyt, mutta se johtunee pääosin
vanttien venymisestä.
Tuon ohjeen 4-kohdan yksi tarkoitus näyttäisi olevan sen asian
varmistaminen, että genuan etuliikkiä ei voida ylikiristää ts. vetää
keulaharusta kireämmälle.
-Nils
Joakim Majander
Lauri Tarkkonen wrote:
> Olen myös sitä mieltä, että etuharuksen ja fokan nokituskiristely
> on huuhaata. Jollapurjehtijat (esim. 5o5) purjehtivat yhteen aikaan
> ilman etuharusta, fokan etuliikki (siihen aikaan vaijeria) toimi
> etuharuksena. Sopii ajatella, mitä tapahtuu etuliikille, jos ensin
> vedät sen niin kireälle, että vaijeri on löysällä ja siten kiristät
> vaijeria niin että fokka on löysällä..... :-).
>
> - Lauri Tarkkonen
Ainakin 470 jollassa on fokassa vaijeriliikki, joka oikeastaan on etuharus. Kiinteä
"etuharus" vain pitää maston pystyssä maissa, roikkuu löysänä purjehdittaessa ja on
huomattavasti ohuempi kuin vaijeriliikki. Vaijeriliikki liikku purjeessa ja purjeen
etuliikin kireys säädetään erikseen fokan cunninghamilla (=naru fokan alakulmasta vaijerin
lenkkiin, joka kiinnitetään keulaan). Fokan nostin (tai paremminkin etuharus) kulkee sitten
maston sisältä joko maston alaossa tai rungossa olevaan moninkertaiseen taljaan, jolla
saadaan riki varsin kireäksi. Fokan etuliikki ei siis kiristy muutakuin vaijerin venymisen
verran. Uskoisin saman systeemin olevan myös 5o5:ssä, mutta en muista varmasti. Kyse ei siis
ole "nokituskiristelystä". Olen purjehtinut 470:llä kun kiristystaljaboksi repesi irti
mastosta kryssillä (~10 m/s). Aikamoinen pamaus ja koko vene "hytkähti". Muuta vahinkoa ei
tullut, sillä boksi liikahti vain n. 10 cm kiilautuen mastossa olevaan nostimen reikään.
Ohjeet on varmaankin tarkoitettu ko. tyyppiselle takilalle. Vaijerittomalla fokalla
etuharusta ei taida saada löysäksi purjetta venyttämättä/rikkomatta. Kohdan 4 löysät pois
etuharuksesta tarkoittanee vain ettei sitä jätetä aivan löysäksi heilumaan. Esim. 470:ssä
kiinteää "etuharusta" ei millään saa kireäksi (ei vanttiruuvia, taljaa tms.) ja vantitkin
ovat varsin löysät ilman fokkaa.
Joakim
Raimo Harju
Dag Stenberg wrote:
>
> Luin Bruce Kellyn trimmausohjeen ja hämmästelin kohtia 4 ja 9.
> Erityisesti kohtaa 9.
> 4. Kiinnitä fokan nostin fokan halssikiinnitykseen ja vintturoi kun-
> nes se on niin kireä kuin ikinä haluat fokan olla.
Niinkuin joku jo kommentoikin, tällä saatetaan ajaa takaa sitä, että
fokan etuliikki _ei_ ala toimimaan etuharuksena. Puhun nyt Dagin mai-
nitsemasta 30 jalkaa kokoluokasta, en jollista. Omassa 29-jalkaisen
7/8 osatakiloidun veneen Selden-mastossa on oikein varoitustarra, jos-
sa kehoitetaan kohtuullisuuteen fokan fallia kiristettäessä.
> 9. Muista aina löystää etuharus ennen kuin jätät veneen, koska tämä
> riki aiheuttaa hirvittävät jännitykset runkoon.
Ajatteletko, että tämä tarkoittaisi jotakin muuta kuin takaharuksen
taljan vapauttamista? Sehän kuuluu juoksevaan köysistöön. En pysty
kuvittelemaan, että kukaan muu kuin kilpapurjehtija ryhtyisi löysää-
mään vantteja joka purjehduksen jälkeen.
Rami
Harri Nurmio
Dag Stenberg wrote:
> Luin Bruce Kellyn trimmausohjeen ja hämmästelin kohtia 4 ja 9.
> Erityisesti kohtaa 9.
> Kyseessä on osatakila yhdellä taaksekäännettyllä saalingilla, mutta
> luultavasti pienehkölle veneelle (J24, 525 ja vastaavat).
>
> 1. Pystytä masto ensin suoraksi ja säädä haluttu takakeno.
> 2. Kiristä ylävantteja symmetrisesti kunnes masto alkaa taipua. Hellitä
> puoli kierrosta vanttiruuveista.
> 3. Kiristä alavantteja symmetrisesti kunnes masto suoristuu tai on
> 3/4 siitä kaaresta mille purjeesi on leikattu.
> 4. Kiinnitä fokan nostin fokan halssikiinnitykseen ja vintturoi kunnes
> se on niin kireä kuin ikinä haluat fokan olla. Kiristä pois löysät
> etuharuksesta.
> 5. Kiristä peräharusta sen verran, että se taivuttaa maston yläpäätä,
> mutta ei yhtään etuharuksen alapuolelta. Jos saalinkien kohdalla alkaa
> taipua, alavantin ovat liian löysät, eli kiristä.
> 6. Päästä fokan nostin ja peräharus. Tarkista että ylävanttien tiukkuus
> on hiukan suurempi kuin alavanttien.
> 7. Jos koepurjehduksella leen vantteja löystyy tai masto on väärän
> muotoinen, korjaa vastaavasti.
> 8. Tämä perustrimmi edellyttää suoraa mastoa, joten purjeen on oltava
> suorale mastolle.
> 9. Muista aina löystää etuharus ennen kuin jätät veneen, koska tämä riki
> aiheuttaa hirvittävät jännitykset runkoon.
>
> Mutta kohta 9 - löystä etuharusta kun vene on käyttämättä. Kuulostaa
> pienveneeseen sopivalta. Vaan kun isommatkin veneet makaavat enimmäkseen
> satamassa kesäisinkin, niin olisiko aiheellista vähentää
> vantti-haruskireyttä lepoajoiksi, ettei runko suotta ole jännityksien
> alaisena? Moniko tekee näin?
>
> Dag Stenberg
>
Ohje on selvästi veneelle, jossa ei ole barduunoita ja siksi takila on
saatava kovassa tuulessa erittäin kireälle, jotta keulavantti pysyy suorana
(kuten H-vene). Olen itse joskus kokeillut vastaavaa, eli takilan kireyden
säätöä vain keulavanttia kiristämällä. Se toimii muuten, mutta kovassa
tuulessa maston pitää olla enemmän takakenossa kuin heikossa ja em. säätö
vaikuttaa päin vastoin.
H-veneessä vantit vedetään kovassa kelissä niin kireälle, että runko menee
mutkalle. Siksi vantit on syytä löysätä, kun vene seisoo satamassa. Samaa
Kelly tarkoittanee. Pidän itse vantit yleensä keskituulen trimmissä, mistä
ne on helppo löysätä tai kiristää kelin mukaan. Keskituulen trimmi on: 6
m/s tuulessa suojanpuolen ylävantissa ei ole jännitystä, mutta se ei
roikukaan. Alavanteilla kiristetään masto suoraksi sivuttaissuunnassa.
Retkiveneen trimmiksi, jota ei muutella, sopii mielestäni ko. keskituulen
trimmi + jonkin verran lisää kiristystä vantteihin, etteivät ne roiku
pahasti reippaallakaan kelillä. En kyllä ymmärrä miksi joku vaivaa kovasti
päätään retkiveneen vanttikireyksillä. Omassa Sunwindissani olen aina
pistänyt maston pystyyn "mutu"-menetelmällä, joka on paras menetelmä lähes
kaikkiin asioihin. Jos osatakilaisella veneellä, jossa ei ole barduunoita,
ajetaan kilpaa, on vantteja kiristettävä ja löysättävä kelin mukaan.
--
ystävällisin terveisin
Harri Nurmio
Härmälänkatu 39
33900 Tampere
puh. 0400-734 842, (03) 2660 303
mailto:ath...@uta.fi
Pekka
>
(snip)
> Pidän itse vantit yleensä keskituulen trimmissä, mistä
> ne on helppo löysätä tai kiristää kelin mukaan. Keskituulen trimmi on: 6
> m/s tuulessa suojanpuolen ylävantissa ei ole jännitystä, mutta se ei
> roikukaan. Alavanteilla kiristetään masto suoraksi sivuttaissuunnassa.
>
> Retkiveneen trimmiksi, jota ei muutella, sopii mielestäni ko. keskituulen
> trimmi + jonkin verran lisää kiristystä vantteihin, etteivät ne roiku
> pahasti reippaallakaan kelillä. En kyllä ymmärrä miksi joku vaivaa kovasti
> päätään retkiveneen vanttikireyksillä. Omassa Sunwindissani olen aina
> pistänyt maston pystyyn "mutu"-menetelmällä, joka on paras menetelmä lähes
> kaikkiin asioihin.
Kiitos Harri näistä helppolukuisista ohjeista.
Lukiessaan alan gurujen sinänsä ansiokkaita ja viisaita
ohjeita vanttien kiristämiseen tuntuu, ettei osaa mitään
tehdä omasta päästään, eikä kohta uskallakaan. Kuitenkin
olen rikannut retkiveneitä, eikä yhdessäkään ole masto
kaatunut tai vanttiruuvit päästäneet.
Oletan saaneeni mastot kohtalaisesti pystytettyä, mutta on
hauska lukea, että oman järjen ja pe-tun:n :-) käyttö vielä
on jonkun mielestä sallittua!
Kuitenkin hyvät ja selkeät ohjeet vaikkapa tässä asiassa
ovat paikallaan. Kaikkea ei ole pakko oppia kantapään
kautta, tai jättää oppimatta.
Joskus on ukkospuuska ollut minulta viedä maston mennessään
:-) elikkä liian kevyesti kiristetty ja pienehkö vene, jossa
en "uskaltanut" kiristää enempiä laiturissa, kun vene oli
juuri ostettu.
Puuskassa masto sitten pamahti ja tärähti silminnähden,
mutta en tänä päivänä tiedä mistä se johtui. Jokin vinossa
ollut oikeni, koska kaikki paikat olivat ehjiä. Kiristin
hieman lisää.
Ehkäpä meille pölkkypäille koheltajille pitää ohjeeseen
lisätä, että pitää tarkastaa vaijereiden olevan suorassa
ennenkuin niitä kiristetään...
tyhmänä
Pekka