t. Antti
Antti hyvä,
tämän kysymyksen perinpohjaiseen käsittelyyn menisi kokonaisen kirjan verran
tekstiä. Yritän esittää tässä pääpiirteet ja loppupuolella annan muutamia
linkkejä, joiden kautta voit tutustua puuveneitten käsittelyn kiehtovaan
maailmaan.
1) Puulaji pitää ensin tunnistaa, sillä sopiva käsittely riippuu
ratkaisevasti puulajista.
Tässä kuva tiikistä:
http://www.puukeskus.fi/yksikot/jalopuu/kuvat/Tiikki.jpg
Tyypillisenä piirteenä siinä on yhdensuuntaisia tummia pitkiä viiruja.
Tässä kuva mahongista:
http://www.puukeskus.fi/yksikot/jalopuu/kuvat/Honduras.jpg
Viirut näkyy lyhyempinä, jos ollenkaan, ja puu on punervaa, tosin aurinko
haalistaa puun vaaleammaksi ajanoloon.
Kuvat ovat saitilta http://www.puukeskus.fi/yksikot/jalopuu/puulajit.html
2) Kaikki lakka poistetaan. Hyvää jälkeä ei tule, ellet poista lakkaa koko
kajuuttarakenteista, ei vain nyt huonoksi menneiltä alueilta. Työvälineinä
kuumailmapuhallin ja skrapa. Sitten santapaperi, mahdollisesti
tasohiomakone, tai epäkeskohiomakone, ei nauhahiomakone. Kaikki mustunut tai
harmaantunut puu hiotaan niin että vahingoittumaton puupinta tulee esiin.
3) Pohjustuskäsittely. Tiikille tämä tarkoittaa rasvanpoistoa, mahongille
käsittelyä esim. Aspergol- tai muunmerkkisellä PERUSKYLLÄSTE
lahonsuoja-aineella. Huolellinen pohjustus mahongille käsittäisi
kyllästyksen öljypohjaisella aineella.
4) Lakkaus. Minimikerrosmäärä on 7. Luit oikein, seitsemän. Oikean lakan
valintaan löytyy yhtä monta mielipidettä kuin telakka-alueella näet
puuveneitä + muoviveneilijöitten neuvot kaupanpäälle.
Jos kajuuttarakenteet on tiikkiä, vaihtoehtoinen käsittely 3 ja 4:lle on
tiikkiöljy. Sitä levitetään niin kauan kuin puu imee. Se jää myös
pintakäsittelyksi ja käsittely uusitaan tarpeen mukaan. Viimeistely
tiikkiöljyllä ja nro 400 vesihiontapaperilla. Ei siis vesihiontaa vaan
kyseisellä vedenkestävällä paperilla hiotaan tiikkiöljy puun pintaan.
Ellei sinulla ole omaa näkemystä venelakoista, tutustu ainakin seuraavien
lakkojen ominaisuuksiin ja tee valintasi: Le Tonkinois, Spinnaker Yacht
Varnish (vihreä), Hempel 10, Hempel 1-2-3.
Näistä kolmea jälkimmäistä käytän omassa veneessäni eri kohteissa, mutta
olen ajatellut kokeilla Le Tonkinois'ta kun otan seuraavaksi puupuhtaaksi
jotakin isompaa. Hempel 10 on aika pehmeä eikä kestä kovaa kulutusta mutta
kestää hyvin puun omaa eloa, Vihreä Spinnaker on hyvä yleislakka ja 1-2-3:a
käytän kovemmalle kulutukselle joutuviin kohtiin: mm. kuskin penkki, ruori.
Lakkasiveltimeen pitää investoida kunnolla, unohda markettien sudit. Hyvä on
esim. Sokevan mestarin sivellin, jossa on vaaleat karvat, löytyy vain
kunnollisesta maalikaupasta. Hintataso 10-15 e.
Lakkaus aloitetaan 50% lakalla eli puolet lakkaa ja puolet liuotinta (joko
lakkavalmistajan merkkitavaraa tai Oulu-tärpättiä). Seuraava kerros 70%
lakalla ja loput kerrokset sopivasti ohennettuna niin että sively sujuu.
Ainakin joka toisen lakkakerroksen jälkeen suoritetaan välihionta.
Siveltimenvedot ristikkäin: lakan levitys puun syiden suuntaisesti, sitten
tasoitus syihin nähden kohtisuorin vedoin, sitten viimeistely kevyin vedoin
puun syiden suuntaisesti.
Tämä näin pääpiirteissään. Tarkempaa tietoa löydät täältä:
http://www.puuvene.net/ .
Joitakin linkkejä myös täällä: http://at8.abo.fi/pvbk/links.htm#puuveneet
Katso erityisesti puuvenetohtorin sivut, Pekka Huhdan kirjoituksia ja
Suomenlahden puuveneilijöiden sivuja.
Veli-Veikko
<selkeä perusselitys poistettu>
Olipas mainio yhteenveto, selkeä startteripaketti, jonka pistän talteen.
Kyllähän netistä kaikki löytyy, kun vain hakee, mutta on todella hienoa,
että joku jaksaa panostaa aikaansa myös kirjoittamalla tällaisia hyödyllisiä
tietopaketteja myös uutisryhmissä. Kiitokset!
- Mika L
Entä tapaus, missä lakkapinta on ehjä eli
ei hilseile, mutta se on ajankuluessa haalistunut.
Vanha lakkapinta olisi syytä puhdistaa jollain
aineella ennen kevyttä hiontaa. Millä?
Ilmeisesti yksi uusi lakkakerros rittää, jos
pinta ei ole kovin kulahtanut?
Löytyykö myös vinkkejä millä lakan valuminen
vältetään isoilla pystypinnoilla?
Tattista,
Jari
Lisäisin hyvään esitykseen vielä, että pohjustus pitäisi tehdä
ymmärtääkseni pääasiassa öljypohjaisella aineella, jossa on vain lisänä
homeenestoaineita; suosittelisin siis Aspergolin korvaamista
pellavaöljy-aspergol -seoksella sekä perinpohjaista kyllästämistä sillä
(niin kauan kuin puu imee). Muuten lakka korkkaa yhden talven jälkeen.
TR
Olet tuossa ylläolevassa aivan oikeassa. Noin tekisin aina kansien ja rungon
suhteen. Oma reseptini olisi se, että kyllästys aloitetaan pelkällä
Aspergolilla pari kierrosta, että saadaan imu päälle. Sitten vaihdetaan
reseptiin, missä on 1/3 kutakin: aspergol, kylmäpuristettu pellavaöljy ja
Oulu-tärpätti. Loppua kohti Oulu-tärpätin osuus vähennetään 0:aan ja
pellavaöljyn määrä lisätään ehkä 90%:iin. Hommaa jatketaan useampi
vuorokausi märkää-märälle kunnes ei enää ime.
Sitten annetaan kuivua 3 viikkoa, ylimääräiset pyyhitään tärpätillä.
Aloitetaan lakkaus ehkä 30 %:lla lakalla, sitten 50%, 70% ja sitten vaan
lakalla. Paitsi Le Tonkinois, mitä ei ohenneta ollenkaan. Meni detaljeiksi,
jotka ajattelin, että kysyjä löytää alkuperäisen tekstini linkkiviittausten
kautta.
Mutta otetaan huomioon, että kysyjä oli lakkaamassa hyttiosien pystypintoja.
Ne ei joudu yhtä kovalle rasitukselle kosteuden suhteen kuin kannet tai
runko. Pieleen ei mene, jos myös kajuutan tekee ylläkuvatulla tavalla. Mutta
kun kysyjä lähtee aprikoimaan alkaen puulajista, arvelin että into ei
välttämättä riitä pohjatyön tekemiseen niinkuin "puuveneilijä" sen tekisi,
jolle myös tuo kunnostuspuoli on oleellinen osa harratusta. Siksi "oikaisin"
ja suosittelin pelkkää peruskyllästettä. Voin tietysti olla väärässäkin tuon
innon suhteen.
Jos siis, Antti, aiot tehdä tällälailla huolellista työtä, niin aloita homma
vaikka heti. Ei haittaa vaikka tuon kyllästyksen aikana olisi vähän
kylmempääkin. Kun pellavaöljykyllästyksen on annettava kumminkin kuivua min.
3 viikkoa, niin ollaan sopivasti huhtikuulla kun pääset lakkaushommiin
käsiksi. Sitten vaan toivotaan että säidenhaltija olisi suosiollinen.
- Veli-Veikko
Ei ole muuta keinoa kuin aloittaa alusta poistamalla kaikki vanha lakka.
Vanhaa lakkaa ei pysty elvyttämään. Ilmiö on auringon UV:n aiheuttama.
Lakkavalmistajilla tosin on olemassa mahonkipetsiä, jota sekoitetaan lakkaan
ja saadaan siten väriä takaisin. Enpä ole kokeillut.
> Vanha lakkapinta olisi syytä puhdistaa jollain
> aineella ennen kevyttä hiontaa. Millä?
Tärpätillä, jos katsotaan tarpeelliseksi. Itse pesen oman veneeni syksyllä
ylösnoston jälkeen tavallisella Tolulla ja huuhdon makealla vedellä. Poistaa
lian ja estää homehtumista. Keväällä ei tarvitse pyyhkiä muuta kuin pölyt
pois harjalla ja ei kun hiontahommiin.
> Ilmeisesti yksi uusi lakkakerros rittää, jos
> pinta ei ole kovin kulahtanut?
Kyllä. Itse asiassa vene lakataan joka kevät uudestaan vaikka vanha lakka
olisi kuinka hyvännäköinen tahansa. Auringon UV tekee sille kesän aikana
temppunsa ja siihen syntyy hiushalkeamia ja kansille naarmuja kengistä.
Eli: hionta vaikkapa nro 180 tai 240 hiomapaperilla, hiontapölyn poisto,
pyyhintä tärpätillä ja sitten yksi kerros lakkaa. Tämä siis joka vuosi, niin
vene pysyy kunnossa toivottavasti 15 vuotta ennenkuin se otetaan taas
puupuhtaaksi ja homma aloitetaan alusta kyllästyksellä.
> Löytyykö myös vinkkejä millä lakan valuminen
> vältetään isoilla pystypinnoilla?
> Tattista,
> Jari
Hyvälaatuinen lakkapensseli on tärkein instrumentti. Toisin kuin markettien
sudit, se luovuttaa lakkaa harjaksista tasaiseen tahtiin. Lakan
viskositeetti on toinen, eli ohennetta käytetään sopivasti niin että lakkaus
sujuu joutuisasti, mutta valumia ei synny.
Jos puun syyt on vaakasuoraan, niin levitä lakkaa ensin vaakasuoraan,
tasoita pystysuorin vedoin ja viimeistele kevyin vaakasuorin vedoin.
Pensseliä liikutetaan kumpaankin suuntaan, ei vaan aina esim. vasemmalta
oikealle. Näin lakka leviää tasaisesti.
- Veli-Veikko
Toinen vaihtoehto hiontaan on automaalarin tumpuksi kutsuma karhunkielen
tuntuinen otus. Se myötäilee mukavasti pyöreitä pintoja, jolloin vanha
lakkaa ei lähde kulmapaikoista niin paljoa pois. Se ei kuitenkaan
tasoita kuten paperi palikan kanssa, mutta hieroo lakkapinnan mataksi.
Ainakin kaiteissa tulee valmista melko vikkelään. Karkeusasteita on
useita. Vahinko, etten muista värkin oikeaa nimeä, mutta olisiko
hiomahuopa lähellä.
Jouko Koskinen
Intoa riittää ja ajattelin tosiaan tehdä homman niin hyvin kuin
mahdollista.
Uskon käsittelyn vaikuttavan veneen käyttöikään ja tietenkin ulkonäköön.
Eli kyllästyksen voi aloittaa pakkaskeleillä vai ? Se kuumailmapuhaltimen
käyttö tuntuu hiukan vieraalta vielä. Eikö sen kanssa voi saada vahinkoa
aikaan. Esim jos lämmittelee liikaa ikkunankarmeja jne. Eikö pelkkä raspi
riitä lakkakerroksen poistamiseen tai sitten karkea hiomapaperi? Minusta
tuntuu että joissain kohdissa lakka on lähes kokonaan lähtenyt jo pois,
koska puu on harmahtavaa paikoittain. Pitäisikö hoinnalla saada mahongin
alkuperäinen väri taas esiin? Lisäksi haluaisin tietää kuinka paikata
pintoihin jääneet ruuvien reiät, joita on tullut esimerkiksi veneen
nimikyltistä. Porataanko isompi reikä ja laitetaan mahonkinen tappi vai
kuinka kannattaa toimia.
Sopiiko toi sama kyllästysaineresepti myös veneen sisäpuolisiin osiin yhtä
hyvin ?
Kiitos muuten paljon avusta ja kullanarvoisista vinkeistä !
- Antti
Lakka on _erittäin_ ikävää poistettavaa. Kaikki hiomapaperit ja -venkeet
tahtovat tukkeutua alkuunsa. Jos kuuman kanssa tohottaminen arveluttaa,
voi yrittää poistoa maalikaapimella tai siklillä. Kaapimen nurkat
kannattaa viilata pyöreiksi, etteivät ne raavi viiltoja tasaisiin
pintoihin. Erityisesti kaikki hilseilevä lakka kannattaa poistaa kylmänä
kaapimella.
Yleensä lakka lähtee parhaiten kuumailmalla tai kaasuliekillä. Tekniikka
on suunnilleen seuraavanlainen: puhaltimella kuumennetaan yhtä kohtaa
pinnassa kunnes lakka alkaa kuplia. Tämän jälkeen kaavitaan kuuma lakka
lastalla tai kaapimella pois suhteellisen nopeasti (tässä vaiheessa
kannattaa katsoa ettei puhallin tai liekki sojota esim. verhoon...).
Lakka kannattaa yrittää poistaa heti myös kaapimavälineestä, sillä
jäähtyessään se paakkuuntuu terään. Kuuman lakan voi pyyhkiä kaapimesta
esim. hylkyrättiin. Välillä kaapimesta joutuu silti poistamaan lakkaa
esim. puukolla. Pieniä paikkoja järjestelmällisesti kuumentaen edetään
hitaasti pinnalla kaapien puun syiden suuntaan.
Kaapimisen jälkeen pinta pitää hioa. Mahonki kannattaa hioa niin, että
punainen puun sävy tulee selkeästi joka paikasta esiin ja kaikki
lakkajäämät poistuvat (keltainen puu on haalistunutta puuta). Hiomisessa
kannattaa olla huolellinen - mitä tasaisempi pinta, sitä parempi
lopputulos. Lakka ei tasoita mitään, vaan päinvastoin tuntuu koheesio-
ja adheesio-ominaisuuksiensa takia korostavan pinnan muotoja.
Ruuvit kannattaa tosiaan tapittaa samalla. Vanha kansa kiinnittää tapit
lakalla, itse laittaisin epoksilla tai sikaflexillä, erityisesti jos voi
luottaa siihen, että tappeja ei tarvitse yrittää ehjänä poistaa koskaan.
Tapit voi kiinnittää liian pitkinä ja lyhentää ne sitten varovasti esim.
puuhkolla lohkoen ja veistäen lähelle pintaa, ja lopuksi hioa ne pinnan
tasalle. Liimakiinnitys pitää tehdä ennen kyllästämistä, jotta liima
tarttuisi.
TR
Tai sitten hiukan vähemmän. On varottava ettei puhallin pääse polttamaan
puupintaa mustaksi. Sen kuntoon hiominen on ikävää puuhaa. Puoliteho
useimmiten riittää. Ja suutinta liikutetaan koko ajan edestakaisin eikä
osoiteta vaan yhteen kohtaan.
> Tämän jälkeen kaavitaan kuuma lakka
> lastalla tai kaapimella pois suhteellisen nopeasti (tässä vaiheessa
> kannattaa katsoa ettei puhallin tai liekki sojota esim. verhoon...).
. . .
> TR
Joo'o. Jos on apumies saatavilla, hän voi hoitaa puhalluksen ja veneilijä
itse kaavinnan. Puhaltaja siirtyy jo seuraavalle "tontille" tai on ainakin
valmiusasemissa aloittamaan lämmityksen heti kun edellisen kohdan kaavinta
on valmis. Homma joutuu. Lämmitetty lakka kuoriutuu kaapimalla pois kuin
banaanin kuoret.
Ahtaissa paikoissa kaavintaan käy myös semmoinen varrellinen kapea
teräslasta, maksaa alle euron. Viilaa se vaan teräväksi mutta reunat
kannattaa pyöristää.
> >
> > Eli kyllästyksen voi aloittaa pakkaskeleillä vai ?
Kyllä. Oma aikansa menee ensin noissa lakankaavinnoissa ja hiontahommissa,
minkä on oltava "lopullisessa kunnossa" ennenkuin öljyt otetaan esille.
Aspergol imeytyy kylmänäkin. Pellavaöljyseos saisi olla huoneenlämpöistä,
älä jätä sitä telakalle yöksi. Kun on kylmää, se ei tietenkään imeydy niin
joutuisasti. Toisaalta, kylmässä se ei myöskään yön aikana ehdi kuivua,
joten voit hoitaa imeytystä pätkätyönä iltaisin. Sitä kumminkin pitäisi
levittää märkää-märälle, eli pinta ei juurikaan saisi päästä kuivahtamaan
välillä.
> > Se kuumailmapuhaltimen
> > käyttö tuntuu hiukan vieraalta vielä. Eikö sen kanssa voi saada vahinkoa
> > aikaan. Esim jos lämmittelee liikaa ikkunankarmeja jne.
Ikkunankarmit jos on kumia niin niitä pitää tietysti varoa. Samoin itse
lasipintaa ettei räksähdä halki. Käytä myös kunnollisia työrukkasia ja
kaavin saisi olla metallivartista mallia. Muovivartiset menee tässä puuhassa
lötköksi.
"Vanha kansa" käyttää jopa kaasua tässä hommassa. Mulla itsellä on ihan vaan
Honkongista ostettu lämpöpuhallin.
> > Eikö pelkkä raspi
> > riitä lakkakerroksen poistamiseen tai sitten karkea hiomapaperi?
Tuomas jo tämä selittikin. Hiekkapaperi menee melkein heti tukkoon. Lakka
irtoo lämmitettynä paljon joutuisammin ja naarmuja tulee todennäköisesti
vähemmän, kun voimaa ei tartte käyttää niin paljon.
> > Minusta
> > tuntuu että joissain kohdissa lakka on lähes kokonaan lähtenyt jo pois,
> > koska puu on harmahtavaa paikoittain. Pitäisikö hoinnalla saada mahongin
> > alkuperäinen väri taas esiin?
Joo. Hio sitten joka puolelta se väri esiin. Muuten tulee laikukkaan
näköinen. Kannattaa ehkä investoida laadukkaaseen epäkeskohiomakoneeseen.
Bosch-merkkiset on suositeltavia, honkong-vehkeiden laakerit ei kestä
hiomapölyä.
> > Lisäksi haluaisin tietää kuinka paikata
> > pintoihin jääneet ruuvien reiät, joita on tullut esimerkiksi veneen
> > nimikyltistä. Porataanko isompi reikä ja laitetaan mahonkinen tappi vai
> > kuinka kannattaa toimia.
Kunnolla palvelevasta rautakaupasta pyydä myyjää esittelemään miten
tapitusporanterä toimii. Uusia tappeja varten tarvitset tietysti
mahonginkappaleen, josta tappi porataan irti. Viimisen päälle tapittaja
katsoo että tapin pään syyt tulee samaan suuntaan kuin alkuperäinen puu.
Näin tappi elää samaan suuntaan kuin se puu missä tappi on kiinni.
Pienemmät kolot paikkaat 2-komponenttiepoksiliimalla, jokon olet sekoittanut
hiontahommissa talteen laittamaasi mahongin hiontapölyä sitkeäksi töhnäksi.
Mielellään ei kumminkaan ruuvien päältä, sillä tapin saa aina irti, mutta
epoksi on "ikuista". Kaikki liimaustyöt tehdään ennen öljyämistä.
> > Sopiiko toi sama kyllästysaineresepti myös veneen sisäpuolisiin osiin
yhtä
> > hyvin ?
Joo. Mutta tykillä ei kandee ampua kärpästä. Pellavaöljyn kanssa
askarrellessa sillä on taipumus levitä muuallekin kuin minne sitä haluat
levittää, eli on jossain määrin sotkuista puuhaa.
Puuveneilijä kyllästää sillä venettään myös sisäpuolelta ja pilssista. Mutta
sisustuksiin, jotka ei joudu säälle alttiiksi, en ole käyttänyt näin järeää
käsittelyä. Ruoria, komeronovia ym. lakattavaa en ole pohjustanut näin
perinpohjaisesti. En myöskään kattoluukun reunoja, vaikka se saa roiskeita
ja sadetta. Pelkkä aspergol riittää noihin. Vaneria ei myöskään kannata
kyllästää pellavaöljyllä.
Pellavaöljyrätit pitää panna vesiämpäriin, niillä on itsesyttymisvaara!
> >
> > Kiitos muuten paljon avusta ja kullanarvoisista vinkeistä !
> >
> > - Antti
Kiitos kiittämästä! Eihän tässä muuta kuin toistetaan niitä oppeja, joita
olen puuvenetohtorin ym. kirjoituksista webistä itsekin opiskellut (ks.
linkit threadin alussa). Ehkä kumminkin ryyditettynä jokusen vuoden
kokemuksella itse askarrellen.
- Veli-Veikko
"Antti Janhunen" <janh...@lut.fi> wrote in message
news:a5frt9$sgd$1...@juuri.cc.lut.fi...
Laitanpa nyt minäkin lusikkani soppaan, vaikka kaikki oikeat vastaukset jo
melkeinpä tulivatkin.
Melkein kaikki neuvot lähtivät siitä, että puu olisi umpipuuta.
Näkemättähän ei tietenkään osaa sanoa varmaksi mitään, mutta on aika
todennäköistä että ylärakenteet ovat joko tiikki- tai mahonkivaneria.
Voivat ne tietysti olla umpipuutakin, vaikka sitä vähän harvemmin
muoviveneissä käytetään.
Pisti vain silmään, koska vanerin pintaviilun saa helposti hiottua niin
ohkooseksi taikka kerrassa läpi asti pilalle että siitä kannattaa ihan
erikseen varoittaa.
Puulajin arvaamisessa voi auttaa
http://www.puukeskus.fi/yksikot/jalopuu/kuvagal.html Puukeskuksen
jalopuugalleria tai
http://www.webforest.fi/jalopuu/puulajit123.html Webforestin kuvahaku.
Tosin, noista on sen verran hassua katsella nimiä, että jos et tiedä
Khayan tai Okumen olevan mahonkeja niin saatpa selailla enemmän ja
vähemmän ympäriinsä...
Joka tapauksessa hoito riippuu siitä, onko kyseessä vaneri vai umpipuu.
Vanerin kanssa saa olla varovainen, koska sen saa helposti hiottua puhki.
Myös kyllästäminen on erilainen juttu vanerille kuin umpipuulle. Mutta
nehän neuvot jo saitkin. Puulaji on jo siinä sivussa toisarvoisempi juttu.
Kouluaikana piti muuten puulajikurssilla tunnistaa kuutisenkymmentä eri
puuta. Nyvvaan kun tietäis että miltä ne näyttää ennen metsurin käyntiä,
ihan vielä eläviltään...
Pekka
--
http://www.puuvene.net/
Kiitoksia Pekka kommenteista. Itsekin kerkesin jo ajatella, että tuskin ne
veneeni pystypinnat ovat umpipuuta. Eli luultavasti ne ovat sitten mahonki-
tai tiikkivaneria. Olen katsellut noita kuvia ja yrittänyt tunnistaa, mutta
en oikein saa selkoa, että kumpaa se olisi. Mikäli puupinnat ovat vaneria
niin niitä ei ilmeisesti voi kyllästää kuten täyttä mahonkia. Mikä tällöin
on käsittely? Pistetäänkö pintaan vaan uusi lakka? Onko parempi ottaa
varmaan päälle ja jättää hionta vähemmälle siinä pelossa että pintaviilu
menisi rikki?
- Antti
>Kiitoksia Pekka kommenteista. Itsekin kerkesin jo ajatella, että tuskin ne
>veneeni pystypinnat ovat umpipuuta. Eli luultavasti ne ovat sitten mahonki-
>tai tiikkivaneria. Olen katsellut noita kuvia ja yrittänyt tunnistaa, mutta
>en oikein saa selkoa, että kumpaa se olisi. Mikäli puupinnat ovat vaneria
>niin niitä ei ilmeisesti voi kyllästää kuten täyttä mahonkia. Mikä tällöin
>on käsittely? Pistetäänkö pintaan vaan uusi lakka? Onko parempi ottaa
>varmaan päälle ja jättää hionta vähemmälle siinä pelossa että pintaviilu
>menisi rikki?
Vanerille lakanpoisto kannattaa tehdä ehdottomasti sillä
kuumailmapuhaltimella, koska hiominen tärvää viilun liian helposti.
Puhallinta ei kannata pelätä, oman veneeni lakanpoistotalkoissa oli
puolenkymmentä amatööriä ensi kertaa puhaltimen varressa eikä yhtään
isompaa vahinkoa saatu aikaan. Kaasutoholla se onkin sitten vähän toinen
juttu.
Vanhaa lakkaa ei vain voi jättää alle, siinä ei ole mitään järkeä jos
pinta on jo hilseellä. Ota siis kuumailmalla alku, siklillä tasoitus ja
kevyesti käsin hiomalla loput. Vaneria voi olla vaikea hioa tasaväriseksi
jos yrittää olla kovasti varovainen. Ennen kyllästystä ja lakkausta voi
siis yrittää tasoittaa pinnan väriä mahonkipetsillä.
Sen siklin teroituksesta ja käytöstä on juttu osoitteessa
http://www.puuvene.net/phuhta/artikkelit/sikli.htm ja puuveneen hoidosta
on miljuuna hyvää juttua osoitteessa http://www.puuvene.net/huolto.html
Pekka
--
http://www.puuvene.net/
Onko sen vanerin kyllästysprosessi kuitenkin sama kuin täyspuulla, vai
käsittelenkö veneeni vai sillä aspergol lahonsuojalla ?
- Antti
>Onko sen vanerin kyllästysprosessi kuitenkin sama kuin täyspuulla, vai
>käsittelenkö veneeni vai sillä aspergol lahonsuojalla ?
Tästä on vähän kahta ilmaa, vaneri kun ei elä juurikaan. Et tee missään
tapauksessa väärin, vaikka käytät pellava-tärpätti-aspergol-lientä ja
päällä öljylakkaa. Toinen vaihtoehto on kova, epoksipohjainen
primer-kylläste (Hempelillä onjoku tuote juuri tähän) ja sen päälle joku
vastaava lakka. Itse kyllä tykkään enempi pehmeistä aineista ja öljystä
kuin noista muovilla lakatuista pinnoista.
Pekka