Veneilykauden avausta odotellessa rupesin pohdiskelemaan sähkön riittävyyttä 
tulevan kauden veneretkillä. Kyseessä on siis moottorivene, jossa on 
kaksiakkujärjetelmä ja niinä päivinä, jolloin ajotunteja kertyy 
"riittävästi" ei sähkön riittävyys ole ongelma. Jos ja kun johonkin mukavaan
retkikohteeseen kuitenkin pysähtyy useammaksi pariksikin päiväksi olisi 
mukava turvata sähkön riittävyys (jääkaapissa, lämmityslaitteessa ja 
mahdollisesti kannettavassa) pidemmäksi aikaa, kuin 120 Ah:n akussa virtaa 
riittää.
Aurinkokennoa olen pitänyt tähän saakka varteenotettavimpana vaihtoehtona, 
mutta nyt aloin pohtimaan, josko tällaisen satunnaisen (muutamat kerrat 
kesässä) tarpeen voisi ratkaista myös "salkkuaggrekaatilla", jolla lataisi 
akkua tunnin - pari päivässä.
Miten on - olisiko esim. oheisen linkin aggrekaatilla mitään mahdollisuutta 
ratkaista tarpeeni?
Virtaa 12 V jännitteellä tulee ulos 8,4 A.
Onnistuuko lataus tuolla suoraan, vai tarvitaanko jotain "härveliä" väliin? 
Lähinnä mietityttää se, että tuo aggrekaatti tuottaa kai aika tarkkaan 12 
voltin jännitteen ja lataamiseen tarvittaisiin enemmän???
http://kauppa.savenmaa.fi/PublishedService?file=page&pageID=9&itemcode=agr345
Täältä arvelin vastauksen saavani - olinko oikeassa?
Onko kukaan toteuttanut vastaavaa?
-Tero-
Jos aggrekaatti pukkaa 12V jännitteellä (max) 8.4 amppeeria, se tuottaa
tunnissa maksimissaan tuon 8.4 amppeerituntia. Kun siitä ensin
vähentää pois käytössä olevien laitteiden kulutuksen, ei akulle jää
sitäkään vertaa virtaa. Käytännössä on parempi laittaa aggrekaatti
lataamaan tehokasta 230V akkulaturia, joka pukkaa ulos muutamia
kymmeniä amppeereja. Muuten joudut pyörittämään aggrekaattiasi niin
kauan että ainakin naapuriveneilijä hermostuu, todennäköisesti myös
oma miehistösi.
Agrekaateissa on hinnan lisäksi muitakin eroja. Uusimmassa (March
2007) Motor Boats Monthly:ssä (http://www.ybw.com/mbm/home.htm)
testattiin yhden kilowatin laitteita. Lyhyt yhteenveto:
- Kaikkien laitteiden tuottama sähkö ei ole puhdasta sini-aaltoa.
  Tästä taas aiheutuu ongelmia joidenkin sähkölaitteiden kanssa.
- 12V liitännän jännite oli pahimmillaan 16.6V. Sillä voi ladata
  tyhjäksi päässyttä akkua, mutta jatkuvaan lataukseen se ei sovi.
  Suosittelivat tilalle kunnollista verkkosähköllä toimivaa laturia.
- Eri laitteiden tuottaman melun voimakkuus vaihteli suuresti. Honda
  oli selkeästi hiljaisin.
Omasta kokemuksesta voin kertoa sen, että huonolla tuurilla
aggrekaatti saa koko takakannen, jonka päällä sitä käytetään,
resonoimaan. Muuten hiljainen laite muuttuu silloin hirveäksi
melulähteeksi. Tuohon varmaan auttaisivat sopivat kumitassut, mutta en
ole toistaiseksi saanut aikaiseksi kokeilla.
Jos päädyt ostamaan aggrekaatin, harkitse myös tehokkaampaa mallia.
Yhden kilowatin vehje ei välttämättä jaksa käyttää pölynimuria eikä
kahvinkeitintä.
Jos veneessäsi on diesel-moottori voisi diesel-aggrekaatti
olla hyvä valinta. Hinnatkaan eivät loppujen lopuksi ole
tähtitieteellisiä.
Ja lopuksi: muista vikavirtasuoja!
        - Marko
-- 
      +----------------+ +------------------------------+
      | Marko Kaittola | | Ma...@Kaittola.NET           |
      | Niemeläntie 8  | | http://www.kaittola.net/moa/ |
      | 54710 Lemi     | | Puh 044 553 8990             |
      | Finland        | | Tel +358 44 553 8990         |
      +----------------+ +------------------------------+
Tuo linkissäsi oleva aggregaatti on selvästi laadullisesti parempi kuin 
itselläni oleva sadan euron kiinalainen. Omassani on myös 12 voltin 
ulostulo, mutta käytännössä se on kaikkea muuta kuin 12 V. Se on paljon 
enemmän, ja liikaa akulle, kiehui pahasti. Latailin koemielessa kerran sillä 
akkua ja jännite oli aivan liian suuri. Mittailin yleismittarilla. Laite oli 
säädetty antamaan valovirtaa n. 235 voltilla. Oikea latausjännite lienee 
korkeintaan 15 V.
Linkissäsi oleva laite _voi_ antaa hyvää jännitettä suoraan akkulataukseen. 
Kuitenkin suosittelen, että ostat jonkun 4-8 ampeerin verkkovirtalaturin, 
kytket sen aggregaatin 230 V ulostuloon ja lataat akut sillä laturilla. Osta 
halpa yleismittari ja mittaile jännitettä ja virtaa varoen kipinöitä, akku 
voi räjähtää.
Asko
Kiitoksia hyvistä vastauksista ja kommenteista.
Mä en tosiaankaan tajunnut, että kun aggrekaatti tuottaa jatkuvaa tehoa 900 
w (230V) ja "tällöin" virta on jotain 3,9 A, niin sitten kuitenkin muuntajan 
tai laturin "läpi ajettuna" tuon 12 - 16 Voltin virta onkin taas paljon 
suurempi, kuin se 8,4 A, jonka aggrekaatin "kyljestä" saisi suoraan ulos 
otettua. Mutta mutta... Katselin netistä noiden perusakkulatureiden max. 
virtamääriä, niin ei ne kyllä paljon yli kymmenen Amppeerin menneet. Oma 
vanha laturni näyttäisi lataavan max. 8 A:n virralla...
Joten pitäiskö palata valintatilanteessa pari pykälää taaemmas :)
a) hankkia kunnon aurinkokennot oheislaitteineen (esim. 2 kennoa * 2 A/h * 
10 h => siitähän saisi jo 40 Ah kassaan - jääkaappia vois melkein pitää koko 
vuorokauden päällä...
b) ajaa moottorilla joka päivä riittävän monta tuntia, jotta akkujen 
lataustaso pysyy täytenä
c) luopua jääkaapin ja muiden turhien oheislaitteiden käytöstä veneessä
-Tero-
Noista halvoista peruslatureista ei ole kovin paljon iloa, jos akku
pitää saada nopeasti täyteen, tai jos on tarkoitus jättää se pitkäksi
ajaksi ylläpitolataukseen. Nopeassa latauksessa niistä loppuu teho,
ylläpitolatauksessa äly - joten ne keittävät akun.
Halpa laturi on ihan pätevä laite siinä käytössä mihin ne sopivat,
kuten vaikka lataamaan yön aikana auton tyhjentynyttä akkua niin
paljon että aamulla pääsee liikkeelle.
Kalliit, tehokkaat ja fiksut laturit, osaavat paljon enemmän. Ne
lataavat aku täyteen kohtuullisessa ajassa, ne osaavat
ylläpitolatauksen, osaavat ladata yhtä aikaa useampaa akustoa ja
saattavat jopa toimia oikein siinäkin tapauksessa kun akkua
ladattaessa on samalla kuorma päällä.
Ikävä kyllä, tuollainen laite on kallis. Jos tyytyy siihen, että
aggrekaatin tehtävä on auttaa vene käyntiin vaikka akku olisi päässyt
tyhjäksi, välttää halpakin laturi. Muutaman tunnin latauksen jälkeen
akussa on niin paljon virtaa että kone käynnistyy ja matka voi jatkua.
Kuten joku jo totesikin, ei tuo agrekaatin 12 V lähtö ole paras tapa ladata 
akkuja.
Muutama lisäkysymys "ongelman" hahmottamiseksi:
Onko vene bensa vai diesel?
Onko veneessä maasähköjä?
Jos ei, niin olisiko veneessä tarvetta maasähkölle?
Yksi ratkaisu voisi olla maasähköt ja siihen kytketty älykäs maasähkölaturi. 
Maasähköllä voi sitten tarvittaessa käyttää muutakin vempaimia (telkkari, 
pölynimuri, kahvinkeitin, vedenkeitin jne...)
Maasähkön voi sitten ottaa yhtälailla laiturilta tai agrekaatista. 
Agrekaatin tyypin valitsisin veneen polttoaineen mukaan. Jos vene muuten 
toimii dieselillä, niin en lisäisi palovaaraa kuskaamalla bensaa agrekaattia 
varten. Agrekaattihan on tuollaisessa käytössä järkevintä nostaa rannalle ja 
käyttää vähän pidempiä piuhoja.
    -Markku
12 V ei riitä lataamaan 12 v akkua täyteen, vaan latausjännitteen pitää olla 
n. 13,6v
TS
> PTM: Ei itse asiassa riitä tuokaan. Latauksen loppujännitteen pitää olla 
n. 13.8 V.
Kirjaan tähän muutamia satunnaisia kommentteja akkujen latauksesta sen 
enempiä miettimättä.
Akkulaturin ulostulojännitteen mittaaminen on jokseenkin hankalaa. Jos 
irroitat laturin akusta ja mittaat suoraan johtojen päästä, saat 
tulokseksi jotain, mikä enemmänkin riippuu mittarisi ominaisuuksista. 
Halpahallimittari voi näyttää mitä tahansa 10V ja 20V väliltä. JOs 
pistät kondensaattorin napojen väliin, saat mittariisi laturin 
huippuarvon, joka on n. 1.4*tehollisarvo. Tämä huippuarvo on se, mihin 
ladattavan akun jännite lopulta asettuu, kun latausaika on riittävän 
pitkä. Tämä jännite on tärkein mitattava suure, jos joudut jättämään 
akun yöksi lataukseen.
Laturi oletetaan yleensä rautamuuntajaiseksi, jossa on tasasuuntaus. 
Toisin sanoen rautamuuntajasta tulevan siniaallon huiput käännetään 
samalle puolelle.
Muuntajassa, jossa on kaksi lähtökäämiä ja puoliaaltotasasuuntaaja, 
käytetään kahta diodia vuorovaihekytkennässä. Tässä tapauksessa 
muuntajan lähtöjännitteestä vähennetään diodin kynnysjännite, n. 
0.4-0.7V. Saatava lähtöjännite ei siis ole puhdas siniaallon 
tasasuuntaus, vaan lähtöjännite pysyy '0'-jännitteessä jonkin aikaa.
yksikäämisen muuntajan täysaaltotasasuuntauksessa kynnysjännite 
lasketaan kahdelle sarjassa olevalle diodille, eli yhteensä n. 0.8-1.4 
V. Aaltojen välinen '0'-vaihe on tällöin vastaavasti pidempi.
Kun laturille on ilmoitettu jännitteeksi 12 V, sillä on tarkoitettu 
sitä, että laturilla pystytään lataamaan ns 12 V akku täyteen 
kohtuullisessa ajassa. Kohtuullisella ajalla tarkoitetaan ns 1/10 aikaa 
eli periaatteessa 10 tuntia, käytännön laskuissa aikana käytetään 14 
tuntia, kun otetaan huomioon akun itsepurkaus ja hyötysuhde.
LAturissa ilmoitettu 12V on ns tehollisarvo. Tällöin jännitten 
huippuarvo on 12V * SQR(2) = 17V. Jos akku jätetään tälläiseen laturiin 
pitkiksi ajoiksi tarkkailematta, se (akku) tuhoutuu. Akun jännite 
pitäisi mitata vähintään tunnin välein ja lopettaa lataus, kun jännite 
on 13.8 V.
Automaattilaturit katkaisevat latauksen jännitteen saavuttaessa oikean 
arvonsa. Laturin säätö pitää tarkastaa ajoittain. [Moni käyttämäni 
automaatti lataa kyllä auton akkua mukavasti, mutta pienten 
moottoripyörä- ja mopoakkujen latauksessa ne eivät ole toimineet]
12 V akkua ei ole olemassakaan. Normaalin hyväkuntoisen akun lepojännite 
on 12.2 - 12.6 V. Akun latauksen loppujännite on 13.8 V.
Autoissa käytetään 'älykästä' lataussäädintä, joka lataa, kunnes jännite 
on 14.2 V ja pudottaa sitten jännitteen 13.8 Volttiin. Tämä on 
tarkoitettu kompensoimaan kaupunkiliikenteen aiheuttamaa tilannetta, 
jossa moottori (lähes) sammutetaan ja taas käynnistetään lyhyin jaksoin. 
Tuo "(lähes) sammutetaan" siksi, että latausvirta putoaa lähes nollaan 
auton seisahtuessa liikennevaloihin.
JOs autoa käytettäisiin ainoastaan maantiellä, laturi kannattaisi 
liittää mieluummin vetoakseliin, kuin kampiakseliin. Tällöin jännite 
pysyisi paremmin vakiona ja toisaalta laturi toimisi hieman jarruna, kun 
haluttaisiin kevyesti hidastaa vauhtia
Akun latausvirta kasvaa latausjännitteen kasvaessa. Osa laturin liian 
suuresta jännitteestä jää kaapelia lämmittämään. Makeimmillaan 
latausvirta lasketaan akun kapasiteetin perusteella. Tässä käytetään 
tuota edellä mainittua 1/10 -muistisääntöä:
Latausvirta on yksi kymmenesosa akun nimelliskapasiteetista, eli 60 Ah 
akkua ladataan enintään 6 A virralla, jolloin latausajaksi saadaan 10 h. 
Hyötysuhteet yms huomioiden latausaika pitää käytännössä olla 14 tuntia.
Tässä siis oletetaan että ladataan TÄYSIN TYHJÄÄ akkua.
Liian suuri latausvirta kuohuttaa akkua. Liian pieni jatkuvasti päällä 
oleva virta 'kovettaa' akun levyt.
En lähde tässä pohdiskelemaan vakioVIRTA ja vakioJÄNNITE -lataustapojen 
eroja. Ladatessahan akun napajännite nousee, jolloin myös virta pienenee 
virtapiirin erilaisten vastusten vaikutuksesta.
Akku, jonka jännite on päässyt alle 10V, on käytännössä kuollut.
Akku kestää n. 50 kpl 100% lataussyklejä. Tällä tarkoitetaan sitä, että 
akku ladataan täyteen ja puretaan sitten täysin tyhjäksi.
100% syklejä 50 kpl, 50% syklejä 100 kpl, 25% syklejä 200 kpl . . .
Bensamoottorin käynnistykseen menee n. 1 sek. Starttimoottorin teho on 
n. 800W, eli virta on n. 80 A. 80A * 1/3600s = 0.022Ah, eli 0.03% akun 
kapasiteetista. Tälläistä kuormitusta akku kestäisi lähes 
maailmanloppuun asti.
Dieselmoottorissa hehkutus kuluttaa akkua jopa enemmän, kuin pyöritys.
Kemiallisen prosessin nopeus kaksinkertaistuu lämpötilan noustessa 10 
asteella. Akku kannattaa siis syksyllä ladata täyteen ja jättää veneelle 
pakkaseen.
Pikalaturit niin lyijy- kuin muillekin akuille pitäisi kieltää laissa !
Parhaimmillaankin ne vain vähentävät akun kestävyyttä. Huonoimmillaan 
tuhoavat sen muutamalla alatauskerralla, olkoot kuinka hienoja 
prosessorivehkeitä tahansa.
Akkuhuoltojen suosima akuun mittaaminen purkamalla sitä kuormavastuksen 
kautta on akkutehtaiden keksimä myynninedistyskeino. PArhaimmillaan 
sillä saadaan yhtä hyvä arvio akun kunnosta, kuin kätten päälle 
panemisella tai värillisten kivien ravistelulla poronnahkapussissa. 
Pahimmillaan sillä tuhotaan akku ja ehkä saadaan jopa komea pamaus 
aikaan. Mitä parempi akku, sitä komeampi pamaus Joka tapauksessa 
akkuhuollossa kehotetaan vaihtamaan tämä pilalla oleva akku 
mahdollisimman pian.
Wanhan kansan akun elvytystapa, jossa akusta kaadettiin liemet ulos, 
pestiin akku ja palautettiin uudet liemet, oli pakko, kun akkuja ei 
kaupasta saanut. Nykyisellään sillä saa lähinnä hapon polttamia reikiä 
vaatteisiinsa.
Tällä tempulla saatiin lähinnä oikosulussa olevat kennot uudestaan 
käyttöön. Nykyisissä akuissa kennorakenne on paljon tuonaikaisia 
hienosyisempää. Kennon pohjalle romahtanutta lyijysientä ei saa enää 
levyjen pintaan tarttumaan kuin valamalla levyt uudestaan.
Samaten akun elvyttäminen pienellä 1/40 - 1/100 virralla toimii vain 
erikoistapauksissa, joissa kennon sieni on ehjä, mutta pinta 'kovettunut'.
Akun 'paukkuelvytys' isolla kondensaattorilla onnistuu _VAIN_
NiCD ja NiMh -akuille, joissa levyjen väliin on kasvanut metallilevyn 
kiderakenteen kiertymästä johtuvia whiskereitä. Nämä whiskerit 
aiheuttavat levyjen välille oikosulun ja parhaassa tapauksessa ne saa 
poltettua pois ylijänniteiskulla. Huonossa tapauksessa tulos on nolla. 
Pahassa tapauksessa akku räjähtää.
NiCD-akun latauksen tarkkailussa käytetään hyväksi negatiivista 
derivaattaa. NiMh:ssa tämä ei toimi yksikäsitteisesti.
LiIon akku on paholaisen keksintö. LAdattaessa liian pienellä 
jännitteellä akku menee pilalle jo yhdellä latauskeralla. Liian isolla 
jännitteellä akku syttyy palamaan tai räjähtää, rakenteesta riippuen.
Latauksen tarkkailu perustuu edellämainittuihin kirjaviin kiviin 
poronnahkakukkarossa.
Lyijyakun lataus suoritetaan siis tuolla '1/10' virralla vastuksen 
kautta, kunnes jännite on 13.8V. Vastuksena on oikein mitoitettu 
hehkulamppu paras. Latauksen alkaessa lampun pitää hehkua huonosti ja 
sammua kokonaan lopussa.
Missähän autoissa tommosia on? ... ja kylläpä laturit tyhjäkäynnilläkin 
aika paljon ampeereja työntää... 
Aikoinaan oli lähes jokaisessa autossa... kun oli tasavirtalaturit.
Mutta tuo on jotain 60-lukua. Siis kuitenkin aikaa "hyvin kauan aikaa 
sitten".
Nykyjään kun autossa on todellakin vaihtovirtalaturi, ei tällaista ongelmaa 
ole enää käytännössä olemassa. Tosin saattaahan jokunen 
tasavirtalaturillakin varustettu auto vielä Suomen teitä kulkeakin (ainakin 
museoautot) mutta häviävän harvinaista.
En tosin kyllä ymmärtänyt tuota laturin sijoitus filosofiaakaan... Ehkäpä 
siinä oli jotain niiiii...iin hienoa, ettei mahdu pieneen päähäni.
a) jos auto kulkee maantiellä tasanopeudella, niin silloin koneen 
kampiakselikin pyörii myös tasanopeudella (kuten kardaanikin). Lisäksi 
laturin jännitettä säätää säädin eikä pyörimisnopeus. Säädinhän on lähes 
yhtä nopea kuin valokin ellei sitä ole jostain syystä hidastettu 
viiveellä...
b) pyöri se laturi sitten kampiakselilla tai kardaanissa, on se joka 
tapauksessa auton liiketekijöistä riippumatta saman suuruinen vastus. Sama 
sähköteho, sama vastus...
c) vaihtovirtalaturihan poikkeaa tasavirtalaturista mm. siinä, että se 
tyypillisesti pyörii huomattavasti suuremmalla nopeudella kuin 
tasavirtalaturi. Siinä mielessä kardaani jossa pyörimisnopeus on alempi kuin 
kampiakselilla on kaikin puolin huonompi sijoituskohde kuin kampiakseli. 
Lisäksi tyypillisesti laturin välityssuhde kampiakselilla on 1:2 eli jos 
kone pyörii 1 000 rpm niin laturi pyörii 2 000 rpm.
Tyypillisesti vahtovirtalaturin maksimi kierrosluvut ovat reilusti 10 000 
rpm paremmalla puolella (tyypillisesti 12 000...16 000 rpm)
mika