Ajattelin kuitenkin uskaltautua tiikkityön opetteluun, taloudellinen riski
on aika pieni kun koko pinta-ala on vain vähän yli kahden neliön. Hommassa
alkuun pääsyä helpottaa myös se että saan kolme päällystettävää osaa eli
luukkujen kannet kotiin ja voin aloittaa ilman säävarauksia.
Onko nettisivuja joilla neuvotaan vanhan tiikkikannen uusimisen työvaiheet?
Venemestarista varmaan löytyy myös ohjeita, sen voisi käydä kirjastosta
kopsaamassa, onko muita hyviä vinkkejä kirjallisista ohjeista? (minulla on
se lähes 20-vuotta vanha "Veneen hoito ja kunnostus" -kirja, onko noista
ajoista ohjeet tai materiaalit muuttuneet?)
> Onko nettisivuja joilla neuvotaan vanhan tiikkikannen uusimisen
> työvaiheet?
Ehke puuvene.net, mutten jaksanut kahlata. Omasta touhusta on 5-10 vuotta
aikaa. Ihan kirjaimellisesti ei mun esimerkkiä kannattane ottaa, sillä
kannen tekoon on useita tapoja.
Pohjana mulla oli vaneria, jossa oli tiikkiviilu. Hioin sen tasaiseksi ja
kohdat, joista viilu oli irronnut, vanerille asti. Tähän liimasin wurthin
polyuretaanimassalla noin 6mm paksut ja 35 leveät tiikkirimat kiinni.
Väliin jätin muistaakseni 5mm raot. Rimat puristin kiinni puukalikoilla
ruuvaamalla tiikkirimojen välistä 3mm ruuveilla. Tiikkirimojen välissä
oli siellä täällä saumanlevyisiä puutikkuja. Polyuretaanimassaan on
Sikaflexilläkin joku vastaava tuote (291?).
Kun rimat olivat jämähtäneet kiinni, niin ruuvasin puukalikat irti ja
irrotin saumojen välistä ohjurit. Kaivoin urat massasta puhtaaksi ja
käsittelin urat Sikan primerilla. Tämän jälkeen ura täyteen Sikaflexin
290 DC, joka lienee ainoa oikea aine tiikkiuriin. Urat täytin suutin uran
pohjassa, kunnes pursui vähintään rimojen tasalle. Kun saumamassa oli
kuiva, niin kannen hionta epäkeskolla.
Tämä voi olla epäortodoksi tapa kannen tekoon, mutta itse olen ollut
tyytyväinen. Yhdessäkään rimassa ei ole ruuvia, joten ei ole ruuvikannan
tulppaakaan. Rimojen tuottama paino on murto-osa, kun paksuudessa on
säästetty. Kestää varmasti uudelleenhionnan mun ja seuraavankin omistajan
elinajan.
Mitään filmiä en tiikkiurien pohjalle laittanut. Filmin ideanahan on,
että saumausmassa ottaa kiinni vain tiikkirimojen kylkiin ja pääsee näin
elämään irtomatta rimoista. Mulla on kestänyt ihan hyvin vaikka on myös
pohjassa kiinni.
Tiikkirimaa en ostanut valmiina, vaan kovametalliterällä sirkelissä
tehtiin lankusta ripaa. Kaarevia kohtia varten tehtiin kapeita rimoja,
jotka liimattiin polyuretaaniliimalla yhteen kaarevaan muotoon.
Ei tarvitse hakea, löytyy hyllystä. Mutta tuo on vähän eri tapaus kuin
lasikuidulla olevan vanhan tiikin korvaaminen uudella.
Käsittääkseni nykyisin Vulcasil kitin sijaan ainakin tälläisissä
pienemmissä projekteissa käytetään aika yleisesti Sikaflexin tuubitavaraa
(290 DC saumamassa ja 298 liimamassa), ilman että kittaaja muuttuu
pikimustaksi. Onko tämä huonompi kuin tuo Vulcasil-menetelmä? Kuten kerroin,
kyseessä on istumalaatikon tiikkien uusinta, kokonaispinta-ala pari neliötä,
joka jakautuu kuuteen eri osa-alueeseen, eikä siinä viitsisi sotkea mustaksi
koko sitlootaa.
Kyse on lasikuituveneestä, varmaan uuden laitossa pätevät samat ohjeet kuin
vanerille tai puulle (?) mutta eroja varmaankin löytyy vanhan poistossa ja
ainakin pohjan käsittelyssä vanhojen tiikkien poiston jälkeen.
Mielenkiintoinen vaihtoehto tuo suorien 6 mm rimojen käyttö, ja kiinnitys
pelkästään liimaamalla. Olen kuitenkin jo saanut tarjoukset 10 mm rimoista,
joissa reunassa massaura. Pitäisikö vielä harkita ja pyytää uusi tarjous 6
mm suorista rimoista, tilaus lähtee lähipäivinä.
Olisiko kuitenkin helpompaa ja varmempaa pysyä siinä menetelmässä jota
useimmat käyttävät, eli nuo 10 mm rimat joiden reunoissa massaura?
> >>>
En nyt oikein käsittänyt mitä tarkoitat sillä että "pistää koko homman
uusiksi"? Entä mikä lisätieto?
Parikan kirjassa ei kerrota miten vanhat tiikit irroitetaan, miten tämän
jälkeen lasikuitu käsitellään (ruuvinreiät jne). Tarkoititko että lisätiedon
puute tekee homman mielenkiintoiseksi.
Mutta silti: suosittelen edelleen Vulcasiliä, siitä on
> enemmän hyviä kuin huonoja kokemuksia. Onhan se työläämpää käsitellä -
> mutta perusteellisesti tehden tulee ainakin kunnon jälkeä. Hiomista on
> taatusti enemmän kuin uusissa - mutta onhan takuujälkeä. Eikä noin
> pienillä alueilla niin pahasti sottaa kuin koko kannen kittauksessa -
> jonkin verran kuitenkin mutta ketä häiritsee? Tarvitset vain hiukan
> lisäkärsivällisyyttä - mutta eikö ole parempi uhrata hiukan lisäaikaa
> kunnolla tekemiseen kuin huitaista tuubista ja sitten kesken kesän
> kiroilla susisaumoja?
Onko mitään vertailuja Vulcasil / Sika 290 DC / Tremcon Tremflex -massoista?
Onko niin että jos tekee sikalla, niin sitten kesken kesän kiroilee
susisaumoja. Ei kait, olen paikkaillut noita avotilan tiikkien saumoja
Sikalla, ja ihan hyvin ne ovat kestäneet.
Jotta valitsisin työläämmän Vulcasilin, niin tarvisisin vähän vakuuttavammat
perustelut. Mitä massoja ammattilaiset käyttävät nykyisin?
En muuten löytänyt googlella mitään tietoa suomeksi tuosta Vulcasilista, ja
hakusanoilla vulcasil + teak ei ollut yhtään osumaa muillakaan kielillä.
Onkos nyt ihan varmaa että tuota on Suomessa vielä saatavissa ja että sitä
yhä käytettäisiin tiikin saumaukseen. Myrskylinnun rakentamisesta on sentään
kulunut neljännesvuosisata.
> Onko nettisivuja joilla neuvotaan vanhan tiikkikannen uusimisen työvaiheet?
Nettisivuja ei ole kauhean perusteellisia, mutta kirjastosta (ainakin
Turun kirjastosta) löytyy kauhea kasa puuveneiden ja venepuiden
käsittelyä koskevia kirjoja. Tiikkikannen rakentamisohjeet löytyvät liki
joka kirjasta, joka käsittelee veneenrakennusta, myös lasikuidusta
kertovista kirjoista.
--
Juss1 S4lm1
http://www.sika.fi/home/industry/ind-marine/ind-marine-kayttoesimerkit.htm
Tein viime talvena Sikan ohjeiden mukaan lasikuituveneeseen penkkien
päällykset tiikistä. Seppälän venetarvikkeesta valmiit tiikkirimat.
Vaikka oli ensimäinen tiikkirimoitus minulle, niin onnstui ohjeiden
mukaan hyvin.
Antero
Kiitokset!
Ilmeisesti tarkoitit tätä ohjetta:
http://www.sika.fi/levelling,_bonding_and_caulking_teak_decks.pdf
Pitänee ajatuksella opiskella.
Teaksipponen tarjosi lähes 30% edullisemmin teak-rimaa kuin Seppälä (n. 100
e/neliömetri, rima 45 mm hyötyleveys 5 mm massaura toisessa laidassa), onko
kellään kokemusta ko. firman tavaran laadusta?
> Kiitokset!
>
> Ilmeisesti tarkoitit tätä ohjetta:
> http://www.sika.fi/levelling,_bonding_and_caulking_teak_decks.pdf
>
> Pitänee ajatuksella opiskella.
>
> Teaksipponen tarjosi lähes 30% edullisemmin teak-rimaa kuin Seppälä (n. 100
> e/neliömetri, rima 45 mm hyötyleveys 5 mm massaura toisessa laidassa), onko
> kellään kokemusta ko. firman tavaran laadusta?
>
>
>
Tarkista nyt ainakin, että rimat on oikeinpäin sahattu.
Eli syyt pitää olla pystyssä kanteen nähden.
--
Pekka Nykänen, Stenbackantie 169, 02550 Evitskog, Finland
phone +358 9 2563 960, mobile phone +358 400 447 567
reply to: pekka nykanen at mips fi
Jos haluaa sen "second opinionin", se löytyy täältä:
http://www.simson.nl/PM-pagina-template.asp?pageid=581
Sisältö on aika tarkkaan sama ensi näkemältä. Luen itse vielä
tarkemminkin, sillä kannen saumojen uusinta on meneillään. Alkuperäinen
yli 20 v vanha Sika on purukumia.
Heikki
Ruotsalainen NM epoksi (Nils Malmgren muistaakseni) tarjoaa
mielenkiintoisen reseptin tiikkikannelle:otat 4..5 mm paksuja klisuja
ja liimaat ne epoksilla kannen lasikuituun.
Olen tehnyt tästä sovelluksen, jolla uusin viime keväänä veneeni
takakannen ja nyt tulee etukansi työn alla:
- otin vanhat tiikit irti: roput poralla auki, vanhat ruuvit irti,
kumikitti Bosch Multitoolilla listojen alta lusaamalla alta auki.
- ajoin listat oikohöylällä 5..6 mm paksuisiksi. Vanhoista rimoista
tuli kuin uusia.
- lusasin kannesta vanhan kumikitin irti ja karhensin sen hiomalla
- liimasin rimat takaisin eoksilla (Westillä, kun sitä oli
saatavilla).Vanhat ruuvinreiät käyvätlistojen aikallaan pitämiseen sen
ajan kun epoksi kuivaa.
- sitten saumoihin tummaksi värjätty epoksi ja sen kuivuttua hionta
sileäksi.
Etuna oli, että vanhat muotoon tehdyt rimat sai käytettyä uudelleen,
Monen hionnan jälkeenkin niissä oli vielä reilusti varaa.
Kääntöpuolella on hieman korkeami työmäärä, mutta sehän menee
harrastamisen piikkiin.
Jaa...? Mitenkäs tuo tarkastus tehdään kun tilataan postimyyntinä? Enkä
myöskään ole mikään asiantuntija tiikin suhteen, mitä tarkoittaa "syyt
pystyssä kanteen nähden"??? Eihän rimat voi olla sahattuja niiku sisäfilettä
pätkitään, poikkisyyhyn - sorry, ihan vilpittömästi en ymmärrä mitä tuo
tarkoittaa.
Väittivät toimittavansa myös Nautorille kansirimoja.
>"Pekka Nykänen" <plea...@spam.forme> kirjoitti viestissä
>news:fIrxl.2870$_f7....@uutiset.elisa.fi...
>> Tarkista nyt ainakin, että rimat on oikeinpäin sahattu.
>> Eli syyt pitää olla pystyssä kanteen nähden.
>Jaa...? Mitenkäs tuo tarkastus tehdään kun tilataan postimyyntinä? Enkä
>myöskään ole mikään asiantuntija tiikin suhteen, mitä tarkoittaa "syyt
>pystyssä kanteen nähden"??? Eihän rimat voi olla sahattuja niiku sisäfilettä
>pätkitään, poikkisyyhyn - sorry, ihan vilpittömästi en ymmärrä mitä tuo
>tarkoittaa.
Tuolta pitäs selvitä miten syysuunta voi rimassa vaihdella.
http://www.puuproffa.fi/arkisto/sahaustavat.php
--
Mikko Lehtikanto
-------------
Mielenkiintoinen idea, ja materiaalinkierrätysmielessä erinomainen ja
taloudellisesti ajatellen myös.
Eipä vaan valitettavasti onnistu tässä tapauksessa. Kyseessä kun on
istumalaatikon tiikit, niin ne ovat nyt viime vuosina alkaneet hajota
reunoistaan. Reunat ovat kuluneet ohuiksi, ja kun ne joistain kohti ovat
"ilmassa" eli reilun leveät penkin reunaan saakka vaikka lasikuitu alkaa jo
hieman taipua kohti kanttia, niin ne ovat alkaneet lohkeilemaan raskaamman
saappaan alla. Ruuvinkannat ovat osin näkyvissä, tasoissa tiikkipinnan
kanssa.
Muuten kylläkin tekee mieli ottaa vanhat listat irti ehjinä, niiden avulla
kun saisi reunuksiin oikeat jiirit, eivät nuokaan pinnat ole suorakulmaisia,
kuten ei veneessä yleensä mitkään pinnat. Ja kierrätyskohteen voisi miettiä
sitten myöhemmin.
Mitä tarkoittaa tuo termi "lusaaminen" - vanhat rimathan saattavat paikoin
istua aika lujastikin kiinni, joten siinä pitänee olla oikea työtapa jottei
murenna niitä palasiksi "Bosch Multitoolilla listojen alta lusaamalla alta
auki".
Mielenkiintoinen linkki, mutta taidan paneutua enemminkin lueskelemaan niitä
tiikkikansiohjeita - kiitokset niistä!
Mitäs minä sitten siltä Sipposelta kysyn ennen tilausta? Mitenkä rimat on
sahattu? Mikä on oikea vastaus? Vaihtoehtojahan näyttäisi olevan
kymmenkunta...
Muistin vähän väärin sen Nautori-jutun, näin luki minulle tulleessa
tarjouksessa:
"Tiikki on laadultaan
parasta, mm. nautors swan ostaa samalta toimittajalta,"
Kaikkihan ne omaa tavaraansa tietysti kehuu...
Eikö kellään ole kokemusta Teaksipposen toimittaman tavaran laadusta?
V-M Tapio
> Tuossa menevät käsitteet "syy" ja "lusto" sekaisin. Laadukas puutavara
> - siis sellainen, jota ei Suomessa lautatarhoista saa - on
> kvarttisahattua. Tällöin vuosirenkaat ovat laudan päästä katsottuna
> "pystyssä kanteen nähden". Lopputulos on a) kestävämpi b) vähemmän
> kosteuden vaikutuksesta elävä ja c) kauniimpi. Näin rakennetaan myös
> viulun kansi.
>
> V-M Tapio
No just tuota tarkoitin.
kiitokset Tapiolle tarkennuksesta.
Väärinpäin sahatut väätyy kuprulle viimeistään viiden vuoden kohdalla,
eli riman reunat alkaa nousta ylös.
> > Ilmeisesti tarkoitit tätä ohjetta:
> > http://www.sika.fi/levelling,_bonding_and_caulking_teak_decks.pdf
> >
>
> Jos haluaa sen "second opinionin", se löytyy täältä:
> http://www.simson.nl/PM-pagina-template.asp?pageid=581
>
> Sisältö on aika tarkkaan sama ensi näkemältä. Luen itse vielä
> tarkemminkin, sillä kannen saumojen uusinta on meneillään. Alkuperäinen
> yli 20 v vanha Sika on purukumia.
>
> Heikki
Olen nyt opiskellut nuo, ja yrittänyt ymmärtää. Lisäksi olen hakenut
puuvene.fi sivuilta ja googlella hakusanoilla tiikkikansi, teakkansi,
rimakansi, rakentaminen, kiinnittäminen...
Ja olen lukenut Myrskylinnusta sekä Veneen huolto ja kunnostus -kirjasta
tiikkikantta käsittelevät osat.
Parhaat ohjeet olivat Sikan ja Simsonin. Ja mikäli oikein ymmärsin, niin
nykyisin ei rimoja välttämättä ruuvata paikalleen vaan liimataan (Sika 298
tai Simson MSR Bedding compound). Olenkohan ymmärtänyt oikein? Soveltuuko
tämä menetelmä avotilan penkkien pienien pintojen päällystykseen? Vai
olisiko hyvä jos tekisi kompromissin, eli joka kuviosta ulkokehälle
laittaisi lisäksi ruuvikiinnityksen varmistukseksi.
Joka tapauksessa, aika paljon työtä säästyy jos rimoja ei tarvitse
rei'ittää, ruuvata ja tapittaa.
Mutta en vieläkään ole löytänyt hyvää ohjetta joissa käsiteltäisiin kaikkia
työvaiheita. Esimerkiksi, millainen sauma jätetään kun tiikkirima rajoittuu
lasikuituseinään (siis esim penkkien selkänojaan). Tietysti jos olisi
jyrsin, niin tiikin voisi painaa kiinni seinään ja ajaa siihen 5*5 mm
massauran. Mutta kun ei ole, niin voiko tuohon jättää pohjaan saakka
ulottuvan uran eli raon. Jos kyllä, minkä suuruinen rako voi tai pitää olla,
kun sen syvyys on nyt 10 mm muiden rakojen 5 mm sijaan?
Entäs esim. penkkien kansien ulkokehät, voiko niiden kulmiin tehdä 90 asteen
liitokset. Tällöin saumaura tulee oikein, mutta reunaan tulee yhden riman
sahattu pää näkyviin. Vai 45 asteen liitoksella, kuten oli aiemmissakin,
mutta miten silloin tuon liitoksen sauma? Jätetäänkö auki pohjaan saakka,
kuinka leveä? Vai pitäisikö välttämättä hommata jyrsin, jolla saa ajettua
massaurat liitoskohtiin?
Kolmesta luukun kannesta on nyt poistettu vanhat tiikit. Loppujen lopuksi
helpompi homma kuin pelkäsin, ne olivat käytännössä irrallaan lasikuidusta,
lähtivät käsin repimällä, ehjinä, kun ruuvit oli irrotettu.
Tiikit on tilattu Teaksipposelta, vesillelaskuun 40 päivää - kyllä se siitä.
> 1. ulkokehälle laittaisi lisäksi ruuvikiinnityksen varmistukseksi.
>
> 2. millainen sauma jätetään kun tiikkirima rajoittuu lasikuituseinään
>
> 3. Vai 45 asteen liitoksella, kuten oli
> aiemmissakin, mutta miten silloin tuon liitoksen sauma?
Absoluuttista totuutta mulla ei ole, mutta omassa tapauksessani:
1. Ei ainuttakaan ruuvia. Sika tai vastaava pitää, kun on kovettunut.
Kovettumisen ajaksi vinkalla tai ruuvilla saumasta rima kiinni.
2. Itse jätin kajuutan seinään samanlaisen raon kuin rimojen väliin.
Teippasin ennen sauman täyttöä, ettei likaantunut.
3. 45 asteen kulmassa ja väliin samanlevyinen rako kuin muuallakin. Riman
paksuudella ei mielestäni ole merkitystä.
Mulla on rako pohjaan saakka, mutta jyrsityt elämissaumatkin on ihan ok.
Lusaamisella tarkoitin kuvailla, miten Boschin Multitoolin terällä
avataan riman ja kannen välinen kumikittisauma. Jos liima on pitänyt
kunnolla, joutuu terällä työstämään koko riman mitan mikä on aika
työlästä; jos, kuten minun tapauksessani, rimojen vanha liimaus
olimonin paikoin irronnut, saa rimaa irti kannesta useita metrejä
kerrallaan varsin helpolla.
Rimojen ruuvit pitää tietty ensin irrottaa, ja jostain kohtaa pitää
saada ensimmäinen rima auki, että pääsee seuraavaan sivusta käsiksi
koko pituudelta..