Liikaa tervaa uudessa puuveneessä?!
markus_
tervannut. Vene on oikein hyvä ja mukava soutuu mutta veistäjä oli
tainnut tehdä tervauksen hieman kiireellä.
Terva on paikoin sisäpinnoilla nahkamaista ja halkeillut verkomaisesti
ja tuntuu tahraavan useammassakin paikkaa sekä "rullaantuvan" kengän
alla.
Voi olla että aika hoitaa ongelmat ja toisaalta eipä sitä tarvitse
ykköskamppeissa soudellakaan.
Kaikesta huolimatta - mikähän mahtaisi olla sopiva menetelmä
tervakerroksen kuivumista/imeytymistä/ohentamista auttamaan. Ajattelin
kokeilla vesihauteessa lämmitetyllä liuottimella pyyhkien mutta onko
tärpätti, sinoli vai kenties bensa oikea aine? Vai löytyykö joku muu
menetelmä tähän pulmaan?
Hezzu
"markus_" <mar...@hotmail.com> kirjoitti
viestissä:ce757d6b.04060...@posting.google.com...
Asiantuntemukseni perustuu siihen, että tervailin erään uittoyhtiön veneitä
50-luvulla.
Terva (tavallinen ns. hautaterva) ainakin kevätkylmillä sen verran sakeaa,
että ei ollut ajateltavissakaan sen leviävän saati imeytyvän ihan
sellaienaan.
Me kuumensimme sitä ämpärissä lähes kiehuvaksi ( ilmeinen palovaara oli, se
kaasuuntui ja syttyi kuin kuuma munkinkeittorasva herkästi, ja tietysti
sammui myös tukahduttamalla yhtä helposti.
Mutta kuumana se levisi ja imeytyi hyvin paattien pohjiin. Ja imeytyi puuhun
hyvin, joskin auringon puolella paremmin, varjossa oli vaikeuksia.
Tuohon aikaan tervattiin suksia täsmälleen samalla aineella, ja niitähän
imeytymisen tehostamiseksi "paahdettiin" tulella, spriiliekillä, mikä nyt
sattui olemaan saatavilla...
Kuvaamasi kasaantumis- ja paakkuuntumisilmiö oli kyllä tuttua, mutta meillä
se johtui etupäässä siitä, että veneet tervattiin joka vuosi, ja tulihan
siihen aaina yksi kerros lisää. Mutta en muista, että missään olisi ollut
varsinaisesti puolisulassa tilassa olevaa tervaa (minä nimittäin käyttelin
niitä samoja veneitä sitten kesän mittaan :-) )
Mutta uuden paatin saattoi huoletta tervata kahteen kertaan, tulos oli
läpikuultava, kuin petsattu ja lakattu. Yksi kerta hädin tuskin näkyi
puulla.
Jos minulla olisi tuo sinun tapauksesi edessä, en kokeilisi niinkään
liuottimia, vaan yrittäisin jollain tohottimella tms. kuumentaa, paahtaa
ikäänkuin suksen pohjaa. Kuvittelisin, että puu ei kyllä ime kovin kummosia
määriä, joten valmistautuisin myös kaapimaan lastalla liikoja.
Ja pulverisammuttajan pitäisin mielelläni saatavilla, palovaara on ilmeinen.
Kuten sanottu, tämä perustuu kaikki käytännön tietä saatuun näppituntumaan,
enkä tiedä edes nykyajan tervojen koostumuksesta. Tuo kuvaamasi
halkeilemis-ilmiö kyllä antaisi aiheen olettaa, että ei ainakaan kovin
liuottimilla ohennettua tököttiä ole käytetty, joten saattaa hyvinkin olla
ihan "sitä itteänsä".
--
Heikin Laki:
>>>Mihin ihminen puuttuu -- se paskaksi muuttuu :-<<<
Tuomas Raivio
Ymmärtääkseni tervaa ei saisi päästää muodostamaan tuollaista pintaa, sillä
se alkaa pahimmillaan hautoa vettä allaan.
Venettä aikanaan kanssa tervanneena olisin Hessun kanssa samoilla linjoilla.
Kuumennusta vaan. Jatkossa kun tervaat venettä itse, jos keli on kylmä,
kuumenna kiviä ja heitä niitä tervapänikkään. Lämmitä tervattava alue
toholla niin että entinen terva alkaa kuplia. Sitten OHUT sutaisu uutta
tervaa päälle ja paahtamista perään. Vene aurinkoon vähintään pariksi
viikoksi, auringon säteilylämpö imeyttää tervaa. Paksua tervaa kannattaa
myös ohentaa pellavaöljyllä.
TR
"Hezzu" <heikki....@pp.kpnet.fi> wrote in message
news:c9i5dk$ojp$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
Pekka Huhta
>Tuli hommattua uusi puinen soutuvene jonka veistäjä oli huolella
>tervannut. Vene on oikein hyvä ja mukava soutuu mutta veistäjä oli
>tainnut tehdä tervauksen hieman kiireellä.
>Terva on paikoin sisäpinnoilla nahkamaista ja halkeillut verkomaisesti
>ja tuntuu tahraavan useammassakin paikkaa sekä "rullaantuvan" kengän
>alla.
Se on vielä tuoretta. Verkkomainen kuvio on ominainen paksulle
tervaukselle. Sitä voi vähentää käyttämällä hyvälaatuista
tervaa ja lämmittämällä tai ohentamalla tervaa levitettäessä. Sanoisin,
että odota viikko-pari ennenkuin alat hötkyilemään. Pidä vene valoisassa
paikassa, mutta ei mielellään ihan suorassa auringonvalossa. Rantakoivun
alla on hyvä.
>Kaikesta huolimatta - mikähän mahtaisi olla sopiva menetelmä
>tervakerroksen kuivumista/imeytymistä/ohentamista auttamaan. Ajattelin
>kokeilla vesihauteessa lämmitetyllä liuottimella pyyhkien mutta onko
>tärpätti, sinoli vai kenties bensa oikea aine? Vai löytyykö joku muu
>menetelmä tähän pulmaan?
Ei sitä tässä vaiheessa kannata ruveta säätämään. Jos se on oikein
tökerösti hoidettu, niin voit joutua poistamaan tervan ensi keväänä, mutta
eiköhän se siihen mennessä rauhoitu. En lähtisi klottaamaan nyt millään
aineilla tai lämmittelemään tervaa. Jos sitä nyt rupeaa toholla
kuumentamaan niin se melkein pitää poistaa pohjia myöten.
Oikeaan käsittelyyn ohjeita http://www.puuvene.net/tervaus.html
Pekka
--
http://www.puuvene.net/
Dag Stenberg
> Se on vielä tuoretta. Verkkomainen kuvio on ominainen paksulle
> tervaukselle. Sitä voi vähentää käyttämällä hyvälaatuista
> tervaa ja lämmittämällä tai ohentamalla tervaa levitettäessä.
Silloinkun minä olin nuori, monet ukot säästivät tervaamalla
kattotervalla. Verkkokuvio tuli ja pysyi ainiaaksi.
Dag Stenberg
Hezzu
"Tuomas Raivio" <tuomas.re...@removethistoohut.fi> kirjoitti
viestissä:BIevc.39$lJ1...@read3.inet.fi...
>
> Ymmärtääkseni tervaa ei saisi päästää muodostamaan tuollaista pintaa,
sillä
> se alkaa pahimmillaan hautoa vettä allaan.
>
> Venettä aikanaan kanssa tervanneena olisin Hessun kanssa samoilla
linjoilla.
> Kuumennusta vaan. Jatkossa kun tervaat venettä itse, jos keli on kylmä,
> kuumenna kiviä ja heitä niitä tervapänikkään. Lämmitä tervattava alue
> toholla niin että entinen terva alkaa kuplia. Sitten OHUT sutaisu uutta
> tervaa päälle ja paahtamista perään. Vene aurinkoon vähintään pariksi
> viikoksi, auringon säteilylämpö imeyttää tervaa. Paksua tervaa kannattaa
> myös ohentaa pellavaöljyllä.
>
> TR
Meidän venekerhollemme oli ilmaantunut jonkinlainen kirkkoveneen ja
kilpaveneen yhdistelmä, 7 airoparia siinä on, ja kun se näytti tervatulta
(mitä se ei sitten kylläkään ollut) kävin silmäilemässä lähemmin.
Se oli rakenteeltaan limisaumainen, mutta laudat ei olleetkaanlautoja, vaan
ilmiselviä vaneeri (soiroja tai liuskoja tai mitä sanaa tässä nyt pitäisi
käyttää), sahattu pitkiksi lautamaisiksi. Nämä oli sitten niitattu toisiinsa
ja kaariin.
Muistinkin yhtäkkiä soudelleeni Vanajavedellä parikyt vuotta sittenv
astaavanlaisella hämäläisveneellä. Se oli tervattu.
Mutta jos siis, Markus, sinun puuveneesi on tällainen "puu"vene, niin on
turha odottaa että siihen imeytyisi terva enempää kuin mikään muukaan aine
enempää kuin mitä päällimmäinen siivu pystyy imemään (ja se ei ole paljon).
Mutta hau evöö, ei siinä mitään katastrofia ole tapahtunut, ei tervan kanssa
voi tapahtua, sillä se on, kuten vesi ja viinakin, hyvää lähes kaikkeen :-)
Mielestäni ei kantsisi alkaa sitä paahtamaan auringonpaisteessa tähän aikaan
enää,
sanoohan Kalevalakin, joka on pyhä kirja, että "vesille venosen mieli".
Liiat tervat kerkiee hoidella vaikkapa ensi keväänä.
Ja sitten vielä. Älä helkkarissa vain rantakoivun alle pane tätä eikä mitään
muutakaan venettä, sieltä sataa mahlaa ja urpuja ym. koko kesän, ja ne ovat
yksinkertaisesti vaikeita siivottavia.
Toivotan hyvää kesää kaikille puuveneille.
Dag Stenberg
> Mutta jos siis, Markus, sinun puuveneesi on tällainen "puu"vene, niin on
> turha odottaa että siihen imeytyisi terva enempää kuin mikään muukaan aine
> enempää kuin mitä päällimmäinen siivu pystyy imemään (ja se ei ole paljon).
>
> Mutta hau evöö, ei siinä mitään katastrofia ole tapahtunut, ei tervan kanssa
> voi tapahtua, sillä se on, kuten vesi ja viinakin, hyvää lähes kaikkeen :-)
Silloin kun minä olin nuori, niin ukoilla oli "venehousut" erikseen.
Sitten kun tultiin satamaan/kotilaituriin, niin vaihdettiin vaivihkaa
"kylähousut" päälle. Eipä terva ja moottoriöljy haitannut.
Yritän edelleen noudattaa tätä tapaa.
Dag Stenberg