turvallinen paatti atlantin ylitykseen?
Rami
soveltuu ison lätäkön ylitykseen.
Ylitys tehty surffilaudalla ja nahkaveneellä mutta nyt en kuuluttele
"itsarivehkeitten" perään vaan luotettavien veneitten joissa tuo reilut
kolme viikkoa sujuu myös käytännössä.
JPN
http://www.worldcruising.com/arc/entry03.htm
Suosituin koko näyttäisi olevat 40"-45"
T:JP
In article <flrec.37$a8...@read3.inet.fi>, "Rami"
Matti Suorsa
vain rahat riittää). Aikoivat täydentää matkakassaa tekemällä jotain työtä
Karibiansaarilla. Alkumatka Ruotsista oli sujunut ilman kommelluksia. Kap
Verdeltä eteenpäin pojat totesivat juomavesikanistereiden sijoittamisen
veneeseen tuottavan päänvaivaa.
Poikien vene oli Albin Vega. Omasta mielestäni pidän poikien venevalintaa
oikeaan osuneena, jos matkabudjetti on pieni. Eli veneen rakenteen lujuus
etusijalle. Esim suomalaisveneet Nauticat, Swan ja oliko se nyt Baltic ovat
sitä luokkaa, samoin ruotsalaisveneet. Suuremmalla veneen koolla ei ole
niinkään väliä, kunhan . . kunhan porukka tulee keskenään toimeen veneen
ahtaissa tiloissa (joka onkin huomion arvoinen seikka !!).
MSa
"Rami" <rami.savolainenPOISTATÄMÄ@pp.inet.fi> kirjoitti viestissä
news:flrec.37$a8...@read3.inet.fi...
Rami
vegalla pystyy moisiin suorituksiin.
Tiedä vaikka ottaisi tuollaiseksi 10 vuoden suunnitelmaksi tehdä reissu
hieman kauemmaksi. Tosin ensin reenaisi purjehdusta täällä sisävesillä ja
sitten paatti muutamaksi vuodeksi suomen rannikolle...ja ehkä itämeren
kierros.
Kateeksi muuten käy teitä jotka meren vieressä asuvat....täältä
keski-suomesta hankala lähteä paattia raahaamaan .
Nykyinen vene on finn express 64, tämähän on merikelpoinen(ainakin
saaristossa), mutta entäs käytännössä vaikka Ruotsin puolelle purjehdus;
onko järkevää näin pienellä lähteä urheilemaan, vai parempi hommata
suosiolla isompi?
Rami
"Matti Suorsa" <matti....@kolumbus.fi> kirjoitti viestissä
news:c5dipt$aco$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
Jaakko
tuettuina,
ketsi, niin yksittäisten purjeiden koko ei kasva liian suureksi.
Osastoitu pilssi. Tilat satamassa kuudelle, merellä riittää
rauhalliset bunkat kahdelle-kolmelle.
Jos paatti on tästä paljon pienempi, niin se ei avomeriolosuhteissa
jaksa pelkillä purjeilla nousta tuuleen. Samoin ympärimenon
riski kasvaa, mitä pienempi vene on. Toisaalta, jos vene on
isompi, niin veneen nopeus voi olla lisäriski, jos törmää
johonkin kelluvaan esineeseen.
Colin Archer tuli tuossa aika hyvin kuvattua :)
Hyvin kun osuu kohdalle, niin tällaisen saa 100-200 000 eurolla.
Mihin laivasta mennään, kun se uppoaa?
Pelastusveneeseen. Siinä on turvallisen veneen mallia.
Nykytekniikalla ja -materiaaleilla syntyy Mini-Transat -veneitä,
jotka ovat hyvinkin turvallisia osaavissa käsissä.
Atlantti on ihan erilainen, jos menee joulu-tammikussa
Kanarialta Karibialle tai syksyllä Englannista Yhdyvaltoihin.
Veneen turvallisuuden heikoin lenkki ovat sitä purjehtivat
ihmiset. Yleensä vene kestää avomerellä pitempään kuin miehistö.
kirjoitti,
Jaakko
o~
(____/____)
/
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Löydä itsesi inkkarista: www.avokanootti.info
http://www.meridianx.fi > Kukkotarinoita
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
pekka
> Rami wrote:
>> Tulipa tuossa mieleen että millainen / minkä kokoinen / hintaluokkainen
>> vene soveltuu ison lätäkön ylitykseen.
>> Ylitys tehty surffilaudalla ja nahkaveneellä mutta nyt en kuuluttele
>> "itsarivehkeitten" perään vaan luotettavien veneitten joissa tuo reilut
>> kolme viikkoa sujuu myös käytännössä.
>>
> Tuo jo mainittu 40-45 jalkaa, pitkä köli,
Useissa 30-35 jalkaisissa alkaa olla jo riittävät tilat, kulussa ollessa
tilaa ei niinkään tarvita, ankkurissa tai satamassa tilantarve sitten
korostuu, varsinkin jos miehistön valinnassa ei ole onnistuttu...
> kaksi mastoa erilleen
> tuettuina,
> ketsi, niin yksittäisten purjeiden koko ei kasva liian suureksi.
Nykyään rullagenuoiden aikana ketsirikistä ei taida olla samanlaista hyötyä
kuin ennen.
Monelta matkalle lähtevältä näyttää unohtuvan että lämpimillä vesillä
pitempään liikuttaessa jatkuva auringonpaiste muodostuu riesaksi; kannattaa
valita sellainen venetyyppi jossa voi purjehduksen aikana käyttää ns
bimini-toppia joka estää suoran auringonpaisteen istuinkaukaloon. Tämä
toisaalta saattaa asettaa vaatimuksia esim. ison skuutin ja mahdollisen
levangin sijoitukselle.
> Osastoitu pilssi.
> Tilat satamassa kuudelle, merellä riittää
> rauhalliset bunkat kahdelle-kolmelle.
Oma punkka ja lee-cloth jokaiselle miehistössä mukana olevalle on tarpeen,
nuoremmat ja vahvempivatsaiset voivat nukkua keulan puolella jossa enemmän
vuoristorataefektiä.
>
> Jos paatti on tästä paljon pienempi, niin se ei avomeriolosuhteissa
> jaksa pelkillä purjeilla nousta tuuleen.
Isommille vesille lähtiessä tuuleennousukyky alkaa olla aika toisarvoinen
ominaisuus, matkaa tehdään myötätuuleen kuten ennen vanhaan purjelaivat.
Muutenkaan purjepinta-alaa ei tarvita niin paljon kuin itämerellä tai
saaristossa kevyissä tuulissa ja kryssiessä.
> Samoin ympärimenon
> riski kasvaa, mitä pienempi vene on.
Veneen stabiliteettihan ei ole sidoksissa kokoon. Merkittävää on 'vanishing
point of stability', millä kallistuskulmalla vene menee mieluummin
ylösalaisin kuin oikeaan asentoon. Murtuvan aallon aiheuttama ympärimenon
riski on suurempi nykyään yleisesti valmistettavan tyyppisillä leveillä
veneillä. Vanhemmat esim. klassiset S&S tyyppiset veneet, pienetkin, ovat
parempia tässä suhteessa, tosin sisätilaa on sitten kapeassa rungossa
vähemmän. Alkeellinen stabiliteettilaskuri:
http://www.sailingusa.info/cal__avs.htm
Englannissahan todettiin muutama vuosi sitten onnettumuustutkinnan pohjalta
erään tuoreen leveän Beneteau mallin olevan soveltumaton
avomeriolosuhteisiin kovalla tuulella liian pienen stabiliteetin johdosta
(Yachting World).
> Toisaalta, jos vene on
> isompi, niin veneen nopeus voi olla lisäriski, jos törmää
> johonkin kelluvaan esineeseen.
>
> Colin Archer tuli tuossa aika hyvin kuvattua :)
> Hyvin kun osuu kohdalle, niin tällaisen saa 100-200 000 eurolla.
Tuollaisella 50 000 eurolla saa jo hyvin vaatimukset täyttävät veneen
>
> Mihin laivasta mennään, kun se uppoaa?
> Pelastusveneeseen. Siinä on turvallisen veneen mallia.
>
> Nykytekniikalla ja -materiaaleilla syntyy Mini-Transat -veneitä,
> jotka ovat hyvinkin turvallisia osaavissa käsissä.
>
> Atlantti on ihan erilainen, jos menee joulu-tammikussa
> Kanarialta Karibialle tai syksyllä Englannista Yhdyvaltoihin.
esim. Jimmy Cornellin kirjasta 'World Cruising Routes' löytyy reitit mitä
pitkin kannattaa purjehtia ja milloin jotta matkanteko on mukavaa..
Jari
> Jaakko wrote:
> vähemmän. Alkeellinen stabiliteettilaskuri:
> http://www.sailingusa.info/cal__avs.htm
No mitäs tuo laskimen vastaus sitten tarkoittaa?
Omasta jollasta sain tälläiset ( toivottavasti ei ollut kirjoitusvirheitä )
The screening stability value of the boat is: 23.14; Angle of Vanishing
Stability is 140.44
--
Jari Turpeinen
http://www.jariturpeinen.com
Seuran sivut:
http://www.seikkailuseura.com
http://www.oursuk.com
pekka
>
>> Jaakko wrote:
>> vähemmän. Alkeellinen stabiliteettilaskuri:
>> http://www.sailingusa.info/cal__avs.htm
>
> No mitäs tuo laskimen vastaus sitten tarkoittaa?
>
> Omasta jollasta sain tälläiset ( toivottavasti ei ollut kirjoitusvirheitä
> ) The screening stability value of the boat is: 23.14; Angle of Vanishing
> Stability is 140.44
teoriassa jos veneesi kallistuu pystyasennosta esim 142 astetta se kääntyy
ylösalaisin, jos kallistuu 'vain' 139 astetta se oikaisee itsensä takaisin
pystyyn. Joillakin venemalleilla jo 110 asteen kallistuma saa ne kaatumaan
ylösalaisin.
Toinen aiheeseen liittyvä karkea laskukaava ja pohjoismaissa yleisten
venetyyppien tuloslista löytyy täältä
http://www.signal.uu.se/Staff/el/pers/boats/csf.html
>
>
>
Martti Halminen
Yksi taannoinen työkaverini teki reissun vaimonsa kanssa Ohlsson 29:llä,
eikä väittänyt suuria vaikeuksia kohdanneensa. Kovin paljon tuota
pienemmällä se tuskin on järkevää ahtaiden tilojen ja turhan pienen
keskinopeuden takia. Jos lompakko sallii, niin isompi tietty olisi
parempi...
--
Mussu
"Martti Halminen" <martti....@kolumbus.fi> kirjoitti viestissä
news:pan.2004.04.13....@kolumbus.fi...
Monenlaisia paatteja kiertää palloa tai ylittelee isoa lätäkköä. Pienin
meikäläisen tietämä paatti jota pidetään Atlantikelpoisena (tietysti
asianmukaisesti varustettuna) on Havsfidra. Yksinpurjehtijoita lähinna nuo
fidralla palloa kiertävät, kuusimetrinen on vähän ahdas jo kahdellekin.
Joku väitti että alle viiskytäjalkasella (tai jotain sinne suuntaan) ei
pysty edes kryssimään valtamerellä. Eihän se tietysti edes pidä paikkaansa
mutta jos pitäisi niin so what? Lukaiskaapa vaikka Kivikosken kirja "Yksin
yli Atlantin", siinä mentiin välillä sinne mihin tuuli kuljetti.
Havsfidrallakaan ei vauhti päätä huimaa (lys 0,8), mutta jos aikaa on niin
mitä sitten jos Karibialle kestää viikon kauemmin, jos sattuu aikaa olemaan
;-) Ei pallonkiertoon mitään kryssipaattia tarvita, pitää osata valita
oikeat tuulensuunnat.
Vegalla on käyty muuten Antarktiksellakin, vaikkakin esim Curt Gelin
kirjassaan moittiin Vegan aallokko-ominaisuuksia ala-arvoiksiksi.
http://www.dromresan.com/ sieltä löytyy tarinoita siitä, kun on lopetettu
ruikuttaminen ja tehty päätös ja lähdetty! Eikä itse paattiin tarvitse sataa
tonnia euroina, Havsfidran saa viidellä tonnilla, Vegan kymppitonnilla,
noilla unelmareissun sivulla on muuten hyvä hintataulukko " Begagnatpriser"
pallon kiertoon sopivista paateista, siitä vaan valitsemaan.
Varustus on sitten jo toinen juttu, vaikka fidran saisi viidellä tonnilla
niin itse veneeseen joutunee laittamaan vähintään kymppitonnin jotta kaikki
yksityiskohdat saa valtamerikuntoon. Varusteita noin pieneen pattiin onneksi
ei mahdu kovin paljoa :-) mutta muuten niiden hinnassa ei kattoa löydy.
Matti
> > soveltuu ison lätäkön ylitykseen.
>
> eikä väittänyt suuria vaikeuksia kohdanneensa. Kovin paljon tuota
> pienemmällä se tuskin on järkevää ahtaiden tilojen ja turhan pienen
> keskinopeuden takia.
Aihe - ainakin välimeren seikkailu ..joskus.. on mielessä
itsellänikin..
Lukemani ja kuulostelemani perusteella ilmeisesti reilu 33-34
-jalkainen riittäisi ehkä jo tiloiltaan max. 4hengen miehistölle,
kahdelle on tilaa hyvin ja esim kolmas ja neljäskin jäsen isommissa
ylityksissä Biskaja/Atlantti sopisi muonineen ja vesineen mukaan? Tuo
että jokaiselle olisi oma bunkka on hyvä periaate - meriolosuhteissa
pahassa rullauksessa paras paikka lienee kuitenkin toivottavasti
kuivalla turkilla fendareiden ja purjepussien puserruksessa.. eli
meripunkat pitää pystyä rakentamaan jokaiselle - ne olisi ehkä hyvä
saada purettua satamissa??
Se että miehistöä olisi min. kolme - toisi yhden hengen lisää joka ei
ehkä olisi samaan aikaan merikipeä kuin muut kaksi..
Yksi huomionarvoinen seikka on juuri tuo veneen certifiointiluokitus -
se että se on "A" -luokkaan rakennettu - vanhemmat ovat ennen CE
-aikaa ainakin tarkistettava täyttyykö rakenteelliset vaatimukset
rikin lujuuksien ja rungon lujuuden suhteen - esim. vanttien paksuus,
vanttiruuvien lujuus ja materiaalit? Siinä määritellään myös
venttiilit suljettaviksi kun ne "B":ssä ei sitä tarvitse olla - no
tämä lienee itsestään selvää jokaiselle??
Lisäksi ehdokasvenettä sietää katsella todellakin siinä valossa että
se menee ympäri murtuvan aallon kaataessa sen - mistä kaikkialta menee
silloin vettä sisään - osassa veneitä asiaa on mietitty ja esim
saaristo-oloissa niin hyviä, syviä pilssiin tyhjeneviä
säilytyslaatikoita ei näissä veneissä olekaan lainkaan - onko sinun
ehdokkaassasi ja kuinka tukevat ovat lukitussalvat - onko ko. luukku
tiivistetty???
Sitten on se sisäänkäyntiaukko - kuinka tiiviiksi sen saa tällaista
onnettomuutta silmälläpitäen - pysyykö se varmasti suljettuna?
Veden tunkeutuminen veneeseen huomaamatta tai äkkinäisesti jonkun
luukun hajottua (saranat,lukot!) on se suurin vaara, tulipalo sitten
se toinen - riski merellä voi olla toisinpäin.. (Etap yachts tekee
tietääkseni ainoita uppoamattomia purjeveneitä - suuriakin, miksiköhän
ainoa?!)
Valtameriaallokossa ei juuri kyetä kryssimään koska vasta-aallot ovat
niin suuria ja tappavat vauhdin, lenssillä näitä osuuksia kuljetaan -
matka ajoitetaan tilastollisesti suotuisiin myötätuuliaikoihin. Matkan
keston määräävät luonnonvoimat - myrskyt ja tyynet - ei niinkään
veneen nopeus (toki silläkin oma pieni osuutensa on!). Kyseessähän ei
nyt kumminkaan liene "Volvo Ocean Race" -veneet jotka kykenevät
sellaiseen vauhtiin että pysyvät matalapaineiden ja myötätuulten
mukana etelämerellä..
Veneen ikäkysymys onkin sitten seuraava - luotatko kymmeniä vuosia
vanhaan purteen ja siinä mahdollisesti piileviin vikoihin, kannen
runkoliitos - lujuus, tiiveys, peräsinrakenne jne.. - koneen kesto on
myös kriittistä sähkönsaannin turvaamiseksi ja että päiväntasaajan
lähes paikallaanpysyvät tyynet vyöhykkeet voisi ylittää koneella
ajaen..
Ainakin vanhan veneen valtamerikuntoon saattaminen on kallista -
uuteenkin saattaa tarvita muutoksia - ainakin myrskypurjeiden
täydellisen loodasta hallittavuuden vuoksi ja babystaagin asennus.
ARC:tä pitempään seuranneet ovat tiedostaneet venekoon kasvun -
nykyiset todellakin ylittävät yleensä tuon 40 -jalkaa mutta tuonkin
kokoinen on valtamerellä pieni - koko ei tuo merikelpoisuutta sinänsä,
hyvät asumis- ja säilytystilat jopa pakastimineen kylläkin - niillä on
mukava matkata kun ei ole aivan kuten "sillit purkissa". Elintaso
nousee ja sitä myötä myös ARC ja muiden pallonkiertoveneiden koko.
Mielenkiintoinen aihe - kertokaapa Te jotka olette valtamerillä
käyneet, neuvonne meille "noviiseille"??
Mussu
"Matti" <Matt...@hotmail.com> kirjoitti viestissä
news:c6325162.04041...@posting.google.com...
> Valtameriaallokossa ei juuri kyetä kryssimään koska vasta-aallot ovat
> niin suuria ja tappavat vauhdin
Hei hyvät ihmiset! Ei valtamerellä ole aina myrsky! Eikös napoja kohti
mennessä syklonien ja niistä seuraavien myrskytuulten todennäköisyys nouse
ja pasaatialueella tai muuten tuolla lähempänä ekvaattoria
tuulenvoimakkuudet eivät vaihtele niin paljon kuin esim. Itämerellä? Eikä
tyypillinen 6 m/s aiheuta edes valtamerellä sellaista aallokkoa etteikö
siinä kykenisi kryssimään.
Myrskyt ovat sitten erikseen, mutta ne ovat ohimeneviä ilmiöitä, joten
niiden aiheuttama kurssipoikkeuma ei ole mitenkään vakava juttu.
CE luokitukset sikseen, kipparin yläpään luokittelu on paljon tärkeämpää,
samoin gastin. Itse en lähtisi missään isossa lössissä, mitä useampi henkilö
happanee samassa purkissa muutaman vuoden, niin sitä varmempaa ovat koko
reissun tuhoavat konfliktit.
Minusta tuo veneproblematiikka on kerrottu tuolla drömresan sivuilla hyvin.
Siis se että veneen puute on vain tekosyy olla lähtemättä (vrt Junnu Vainion
Albatrossin sanoitus)
"Hitta den enklaste båt som passar dina behov, ge den en enkel och lättskött
rigg och utrustning och kom iväg redan i sommar! Go simple, go small and go
now!"
Markus Hatakka
"Mussu" <muss...@hotmail.com> wrote:
> "Martti Halminen" <martti....@kolumbus.fi> kirjoitti viestissä
> news:pan.2004.04.13....@kolumbus.fi...
> > On Mon, 12 Apr 2004 07:14:19 +0000, Rami wrote:
> >
> > > Tulipa tuossa mieleen että millainen / minkä kokoinen / hintaluokkainen
> vene
> > > soveltuu ison lätäkön ylitykseen.
> > > Ylitys tehty surffilaudalla ja nahkaveneellä mutta nyt en kuuluttele
> > > "itsarivehkeitten" perään vaan luotettavien veneitten joissa tuo reilut
> > > kolme viikkoa sujuu myös käytännössä.
> >
> > Yksi taannoinen työkaverini teki reissun vaimonsa kanssa Ohlsson 29:llä,
> > eikä väittänyt suuria vaikeuksia kohdanneensa. Kovin paljon tuota
> > pienemmällä se tuskin on järkevää ahtaiden tilojen ja turhan pienen
> > keskinopeuden takia.
>
> Monenlaisia paatteja kiertää palloa tai ylittelee isoa lätäkköä. Pienin
> meikäläisen tietämä paatti jota pidetään Atlantikelpoisena (tietysti
> asianmukaisesti varustettuna) on Havsfidra. Yksinpurjehtijoita lähinna nuo
> fidralla palloa kiertävät, kuusimetrinen on vähän ahdas jo kahdellekin.
Tuulen voimasta konevoimaan: mikä lienee pienin _moottorikäyttöinen_
alus jolla Atlantin ylitys on onnistuneesti tehty?
-markus-
--
...jos vastaat meilillä, poista ylimääräiset pisteet osoitteesta...
pekka
periaatteessa varmaan kannattaisi valita omaan varallisuuteensa ja
tulotasoonsa nähden mahdollisimman halpa vene. Kun ei ole viimeiset pennit
kiinni veneessä ja reissussa hommaan suhtautuu rennommin. Veneen voi vaikka
jättää telakalle toiselle puolelle maailmaa seisomaan ja kerätä
motivaatiota kotona välillä jos siltä tuntuu eikä talous mene sekaisin..
Jaakko
--nips-->
> Hei hyvät ihmiset! Ei valtamerellä ole aina myrsky! Eikös napoja kohti
> mennessä syklonien ja niistä seuraavien myrskytuulten todennäköisyys nouse
> ja pasaatialueella tai muuten tuolla lähempänä ekvaattoria
> tuulenvoimakkuudet eivät vaihtele niin paljon kuin esim. Itämerellä? Eikä
> tyypillinen 6 m/s aiheuta edes valtamerellä sellaista aallokkoa etteikö
> siinä kykenisi kryssimään.
>
> Myrskyt ovat sitten erikseen, mutta ne ovat ohimeneviä ilmiöitä, joten
> niiden aiheuttama kurssipoikkeuma ei ole mitenkään vakava juttu.
2003 ARC:ssä tuulen nopeus päivällä oli reitillämme 9-12 m/s ja
yöllä 12-16 m/s. Tätä kesti koko kaksi viikkoa, vasta viimeisinä
päivänä tulli putosi alle 8 m/s, tuntui kuin olisi pläkään
joutunut. Yöllä pilvet toivat 10-20 min pituisia puuskarintamia,
joissa tuuli nousi parhaimmillaan 20-24 m/s. Jos niissä oloissa
olisi pitänyt kääntyä takaisin, olisi kryssimistä riittänyt :)
Tutkasta: tarkkailimme tutkalla puuskapilvien etenemistä.
Siitä oli apua varsinkin juuri auringonlaskun jälkeen, kun emme
malttaneet laskea spinnua ennenkuin oli pakko. Tutka näytti
pilven suunnan oikein, mutta nopeus oli ihan mitä sattui.
--
Mussu
"Jaakko" <Jaa...@meridianx.fi.invalid> kirjoitti viestissä
news:407BBEA0...@meridianx.fi.invalid...
> 2003 ARC:ssä tuulen nopeus päivällä oli reitillämme 9-12 m/s ja
> yöllä 12-16 m/s. Tätä kesti koko kaksi viikkoa, vasta viimeisinä
> päivänä tulli putosi alle 8 m/s, tuntui kuin olisi pläkään
> joutunut. Yöllä pilvet toivat 10-20 min pituisia puuskarintamia,
> joissa tuuli nousi parhaimmillaan 20-24 m/s. Jos niissä oloissa
> olisi pitänyt kääntyä takaisin, olisi kryssimistä riittänyt :)
Olisiko cruisailija valinnut toisen reitin / ajankohdan???
Sattui tuossa kouraan 70-luvun venelehti, jossa oli juttu Avance 24:llä
purjehditusta Azoreille ja takaisin kisasta. Voittivat kaiken lisäksi
pienimmän luokan, joten tuosta voinemme päätellä että pienikin vene voi
kryssiä jopa ISOLLA Atlantin valtamerellä?
Drömresan perusteella: "Manga seglare säger att Nordsjön - Engelska kanalen,
har det värsta vädret under hela jordenruntseglingen."
Minä olen niitä rannalla ruikuttajia, Pohjanmerellä pisimmillään paatillani
käväissyt. Mutta jos ikä ja terveys riittää, niin lähden vielä!
Lauri Tarkkonen
Tapasin pari vuotta sitten Düsseldorffin venenäyttelyssä H-veneen
(sekä omistavan parin), joka oli purjehdittu Saksasta välimerelle
ja Välimereltä Karibialle. Takaisin vene oli tullut rahtilaivalla,
mutta ei siksi, että purjehtijat olisivat pitäneet matkaa liian
rankkana, vaan kalenterisyistä. Olivat sitä mieltä, että kertaakaan
ei tullut mieleen, että vene ei pärjäisi.
Ainoat muutokset veneeseen olivat istuinkaukaon reunoille tehdyt
noin 25-30 cm korkeat rosterikaidekaaret, joiden pituus oli runsaan
metrin. Veneessä oli Arieksen tuuliperäsin, joka oli uuden pienemmän
arieksen proto.
- Lauri Tarkkonen
KK
"pekka" <nor...@nospam.invalid> kirjoitti viestissä
news:c5g9on$5fk$1...@nyytiset.pp.htv.fi...
> periaatteessa varmaan kannattaisi valita omaan varallisuuteensa ja
> tulotasoonsa nähden mahdollisimman halpa vene.
Eikö mahdollisimman halpa vene ole mahdollisimman halpa tulotasosta tai
varallisuudesta riippumatta?
- KK
pekka
Kiusallinen puute standardi H-veneen valtamerikäytössä taitaa olla vesi-WC:n
puute. Edellä mainitulta venekunnaltakin kaatui pari kertaa täysi
laskiämpäri veneen turkille..
Retkestähän on juttua http://www.h-boot.de/ ja sieltä linkki Atlantik
Dag Stenberg
> Yksi taannoinen työkaverini teki reissun vaimonsa kanssa Ohlsson 29:llä,
> eikä väittänyt suuria vaikeuksia kohdanneensa. Kovin paljon tuota
> pienemmällä se tuskin on järkevää ahtaiden tilojen ja turhan pienen
> keskinopeuden takia. Jos lompakko sallii, niin isompi tietty olisi
> parempi...
>
josta 40% kölissä, ymmärtääkseni pitkä köli ja järkevän kokoiset purjeet.
Vähän pienempi, jolla Milo Dahlman kävi Etelä-Amerikan kärjessä on
Bianca 27. Vielä enemmän painosta kölissä (1,5 t / 3,3 t). Ikkunat hän peitti
vanerilevyillä ja paransi paljon muutakin ennenkuin lähti.
Minä en kylläkään lähtisi Aloha 30:lla kovin kauas, vaikka on 44%
painosta kölissä. Eväköli tekee sen, että on oltava töissä liikaa. Ei
kauas jaksa pienellä miehistöllä. Eikä autopilotti saa sitä pideltyä
myötätuulessa.
Dag Stenberg
Lauri Tarkkonen
>Martti Halminen <martti....@kolumbus.fi> wrote:
>> Yksi taannoinen työkaverini teki reissun vaimonsa kanssa Ohlsson 29:llä,
>> eikä väittänyt suuria vaikeuksia kohdanneensa. Kovin paljon tuota
>> pienemmällä se tuskin on järkevää ahtaiden tilojen ja turhan pienen
>> keskinopeuden takia. Jos lompakko sallii, niin isompi tietty olisi
>> parempi...
>>
>Ohlsson 29 ei tunnu kauhean huonolta vaihtoehdolta. 3,3 tonnia painoa,
>josta 40% kölissä, ymmärtääkseni pitkä köli ja järkevän kokoiset purjeet.
Mistä lähtien Ohlssonissa on pitkä köli? Katso esimerkiksi HSS:llä
DaCapo.
- Lauri Tarkkonen
Mika
<rami.savolainenPOISTATÄMÄ@pp.inet.fi> wrote:
>Tulipa tuossa mieleen että millainen / minkä kokoinen / hintaluokkainen vene
>soveltuu ison lätäkön ylitykseen.
Oletko tutustunut kirjaan "Heavy Weather Sailing". Siellä on
aihepiiriä sivuavaa juttua
Mika
Dag Stenberg
Selvä, siis tuntuu huonolta vaihtoehdolta. (Minulta oli jäänyt tsekkaus
kesken).
Dag Stenberg
Matti Suorsa
Kerronpa nyt tässä 'satujani' oman mittapuuni mukaan. Kuten tuossa
'tärkeysjärjestys'-säikeessä mainitsin, että jos pärjäät veneellä
Itämerellä, Pohjanmerellä ja Englannin kanaalissa, on Atlantin ylitys 'iisi
homma'. (Edellä mainituista jokainen alue erikseenkin antaa vakuuden
selviytyä myös Atlantilla.) Montako venettä on uponnut Atlanttia
ylittäessään? Jos uppoamisia tapahtuisi vaikka kerran vuodessa, olisi niistä
kerrottu. Muistan ainoastaan yhden tapauksen, kun yksi vene osallistuessaan
yksinpurjehtijoiden maapallon ympäripurjehtijoiden kisaan upposi Bermudan
itäpuolella. Olimme itse vielä idempänä, mutta VHF-kuuluvuusetäisyydellä
veneestä. Vene ei uponnut sään takia, vaan se ilmeisesti ajoi konttiin, joka
ui aivan vedenpinnan rajassa.
Olen kertonut tavasta ylittää Atlantti molempiin suuntiin kirjassani
'Passatituulentie' www.kolumbus.fi/matti.suorsa/ .
- - - -
> että jokaiselle olisi oma bunkka on hyvä periaate - meriolosuhteissa
> pahassa rullauksessa paras paikka lienee kuitenkin toivottavasti
> kuivalla turkilla fendareiden ja purjepussien puserruksessa.. eli
> meripunkat pitää pystyä rakentamaan jokaiselle - ne olisi ehkä hyvä
> saada purettua satamissa??
Rullaus tapahtuu yleensä vain myötätuuleen purjehdittaessa, eikä sekään ole
mielestäni pahaa. Aallot pitävät roiskeillaan huolta siitä, että kansi on
jatkuvasti märkä. En ole muuten yhtään ylitystä tehnyt veneellä, jonka kansi
ei jostain kohden vuotaisi myös veneen sisään. Toisin sanoen aina on jonkun
petin vuodevaatteet märät ja suolavesi imee auringon laskun jälkeen päivällä
kuivatettuihin vaatteisiin uudelleen kosteutta. Yhdessäkään veneessä, jolla
olen Atlantin ylittänyt, ei ole ollut ns meribunkkia.
> Se että miehistöä olisi min. kolme - toisi yhden hengen lisää joka ei
> ehkä olisi samaan aikaan merikipeä kuin muut kaksi..
Nykyäänhän saa taas scopodormia, en tiedä, onko se vähempi tehoista kuin
alkuperäinen.
> Yksi huomionarvoinen seikka on juuri tuo veneen certifiointiluokitus -
> se että se on "A" -luokkaan rakennettu - vanhemmat ovat ennen CE
> -aikaa ainakin tarkistettava täyttyykö rakenteelliset vaatimukset
> rikin lujuuksien ja rungon lujuuden suhteen - esim. vanttien paksuus,
> vanttiruuvien lujuus ja materiaalit? Siinä määritellään myös
> venttiilit suljettaviksi kun ne "B":ssä ei sitä tarvitse olla - no
> tämä lienee itsestään selvää jokaiselle??
Suomalaiset ja ruotsalaiset veneet ovat osoittautuneet rakenteeltaan
lujiksi, 'mitä vanhempi sen tukevampi'. Samaa en voi sanoa kaikista
Keski-Eurooppalaisista veneistä.
> Lisäksi ehdokasvenettä sietää katsella todellakin siinä valossa että
> se menee ympäri murtuvan aallon kaataessa sen - mistä kaikkialta menee
> silloin vettä sisään - osassa veneitä asiaa on mietitty ja esim
> saaristo-oloissa niin hyviä, syviä pilssiin tyhjeneviä
> säilytyslaatikoita ei näissä veneissä olekaan lainkaan - onko sinun
> ehdokkaassasi ja kuinka tukevat ovat lukitussalvat - onko ko. luukku
> tiivistetty???
> Sitten on se sisäänkäyntiaukko - kuinka tiiviiksi sen saa tällaista
> onnettomuutta silmälläpitäen - pysyykö se varmasti suljettuna?
> Veden tunkeutuminen veneeseen huomaamatta tai äkkinäisesti jonkun
> luukun hajottua (saranat,lukot!) on se suurin vaara, tulipalo sitten
> se toinen - riski merellä voi olla toisinpäin.. (Etap yachts tekee
> tietääkseni ainoita uppoamattomia purjeveneitä - suuriakin, miksiköhän
> ainoa?!)
Nyt sä maalaat piruja seinälle. Sipoon selällä on tuulella jatkuvasti
murtuvia aaltoja, eivätkä ne kaada venettä. Eivät Atlantin aallot minun
kokemukseni ja Heikki Ervin sanojen mukaan kaada venettä eikä tuulikaan.
Täytyy olla hyvin tompelo purjehtija, joka saa veneen Atlantilla kaatumaan.
Atlantilla en ole tavannut ainuttakaan sen kokoista ns kaatuvaa aaltoa, joka
kaataisi 30-jalkaisen veneen. Kaatuva aalto ei synny suoraan tuulen
voimasta, vaan se syntyy kahdesta tai useammasta aallosta, jotka eri
suunnista terävässä kulmassa kohtaavat toisensa samassa aallon vaiheessa.
> Valtameriaallokossa ei juuri kyetä kryssimään koska vasta-aallot ovat
> niin suuria ja tappavat vauhdin, lenssillä näitä osuuksia kuljetaan -
> matka ajoitetaan tilastollisesti suotuisiin myötätuuliaikoihin. Matkan
> keston määräävät luonnonvoimat - myrskyt ja tyynet - ei niinkään
> veneen nopeus (toki silläkin oma pieni osuutensa on!). Kyseessähän ei
> nyt kumminkaan liene "Volvo Ocean Race" -veneet jotka kykenevät
> sellaiseen vauhtiin että pysyvät matalapaineiden ja myötätuulten
> mukana etelämerellä..
Miksi sinun pitäisi kryssiä?
Itämerellä esim on pahemmat aallot kuin Atlantilla. Atlantilla aallot ovat
suuria niin korkeuden kuin pituudenkin suhteen, mutta ei niin jyrkkiä.
> Veneen ikäkysymys onkin sitten seuraava - luotatko kymmeniä vuosia
> vanhaan purteen ja siinä mahdollisesti piileviin vikoihin, kannen
> runkoliitos - lujuus, tiiveys, peräsinrakenne jne.. - koneen kesto on
> myös kriittistä sähkönsaannin turvaamiseksi ja että päiväntasaajan
> lähes paikallaanpysyvät tyynet vyöhykkeet voisi ylittää koneella
> ajaen.
Viimeisin vene, jonka mukana ylitin Atlantin, oli tietääkseni
parikymmenvuotias. Ainoa vika oli, että esim vanttien rustiraudan kohdilta
tippui vesi kastellen vuodevaatteet. Aivan tuliterissä Keski-Euroopan
veneissä on ollut enemmän huolia (tosin sellaisilla en ole Atlantia
ylittänyt).
> Ainakin vanhan veneen valtamerikuntoon saattaminen on kallista -
> uuteenkin saattaa tarvita muutoksia - ainakin myrskypurjeiden
> täydellisen loodasta hallittavuuden vuoksi ja babystaagin asennus.
Älä taas maalaa piruja seinille. Riippuu, millä hinnalla olet veneen ostanut
ja teetätkö kaiken ulkopuolisilla.
> ARC:tä pitempään seuranneet ovat tiedostaneet venekoon kasvun -
> nykyiset todellakin ylittävät yleensä tuon 40 -jalkaa mutta tuonkin
> kokoinen on valtamerellä pieni - koko ei tuo merikelpoisuutta sinänsä,
> hyvät asumis- ja säilytystilat jopa pakastimineen kylläkin - niillä on
> mukava matkata kun ei ole aivan kuten "sillit purkissa". Elintaso
> nousee ja sitä myötä myös ARC ja muiden pallonkiertoveneiden koko.
>
> Mielenkiintoinen aihe - kertokaapa Te jotka olette valtamerillä
> käyneet, neuvonne meille "noviiseille"??
Aihetta kommentoinut: MSa
Jaakko
> "Jaakko" <Jaa...@meridianx.fi.invalid> kirjoitti viestissä
> news:407BBEA0...@meridianx.fi.invalid...
>
>>2003 ARC:ssä tuulen nopeus päivällä oli reitillämme 9-12 m/s ja
>>yöllä 12-16 m/s. Tätä kesti koko kaksi viikkoa, vasta viimeisinä
>>päivänä tulli putosi alle 8 m/s, tuntui kuin olisi pläkään
>>joutunut. Yöllä pilvet toivat 10-20 min pituisia puuskarintamia,
>>joissa tuuli nousi parhaimmillaan 20-24 m/s. Jos niissä oloissa
>>olisi pitänyt kääntyä takaisin, olisi kryssimistä riittänyt :)
>
>
> Olisiko cruisailija valinnut toisen reitin / ajankohdan???
ARC järjestetään nimenomaan cruisailijoille optimiaikaan.
Mitä keväämmällä mennään yli, sitä kovempi on tuuli. Ongelma on
se, että pasaatituuli ei osaa lukea purjehdusoppaita. Nytkin
sillä optimireitillä puhaltaa myrskyluokan vastatuuli.
> Sattui tuossa kouraan 70-luvun venelehti, jossa oli juttu Avance 24:llä
> purjehditusta Azoreille ja takaisin kisasta. Voittivat kaiken lisäksi
> pienimmän luokan, joten tuosta voinemme päätellä että pienikin vene voi
> kryssiä jopa ISOLLA Atlantin valtamerellä?
Kaj Granhom oli kaverin nimi. Erittäin kokenut ja osaava
yksinpurjehtija, jolta myöhemmin upposi vene Atlantilla
kolarissa rahtilaivan kanssa. Taisi olla samainen Avance.
Vakio-Avancella en menisi Atlantille. Vuoden 86 Twostariin
Granhomlm osallistui 40-jalkaisella Avancella...
> Drömresan perusteella: "Manga seglare säger att Nordsjön - Engelska kanalen,
> har det värsta vädret under hela jordenruntseglingen."
>
> Minä olen niitä rannalla ruikuttajia, Pohjanmerellä pisimmillään paatillani
> käväissyt. Mutta jos ikä ja terveys riittää, niin lähden vielä!
--
Jaakko
Olen purjehtinut valtameriolosuhteissa 10.000 euron puuveneellä,
runsaan 30.000 euron teräspaatillla ja vajaan miljoonan euron
lasikuitupaatilla. Kallein vene oli kaikilla mittareilla
turvallisin ja ainoa, jolla enää lähtisin vapaaehtoisesti
Atlantin yli. Ellen nyt sitten eläkkeellä innostu meloen...
P. Dunckerin Merivuokkoa voi pitää todistetusti turvallisena,
jos Pertin työtunnit veneensä kimpussa muuttaa rahaksi, niin ei
sekään ihan halpa vene ole. Merivuokko on noin 37 -jalkainen paatti.
Viki
"Jaakko" <Jaa...@meridianx.fi.invalid> wrote in message
news:407C123E...@meridianx.fi.invalid...
Nytkin
> sillä optimireitillä puhaltaa myrskyluokan vastatuuli.
??? Mistä tuon tiedät? Minä kun netistä kattelin tämänhetkisiä säätietoja
niin aallonkorkeudet näyttäisivät olevan maksimissaan kolmea metriä
(valtameriaaltona leppoisa) ja tuulen suunnat koillisen suunnilta? En ehkä
ymmärtänyt mihin suuntaan oltiin menossa ja ehkä vauhdikkain optimireitti
koukkaa reilusti pohjoisen kautta?
Matti
Kiitos kokemuksiesi tuomista kommenteista, olen lukenut kirjasi
"Pasaatituulentie" - se on hyvä opas asiaan perehtymiseen, kirjoitettu
selkeästi ja pitäydytty oleellisessa ja ennenkaikkea suomenkielinen -
kiitos vaivannäöstäsi! ..monta muutakin kirjaa ja artikkelia olen
lukenut - anteeksi pateettinen suhtautumiseni "pieneenkin
onnettomuuden mahdollisuuteen" ehkä se on vain syy toistaiseksi pysyä
kotirannoilla - toinen oikeampi syy on raha tai oikeammin sen puute -
miehistökin puuttuu, vaimo pitää ajatustakin vielä hulluna - tosin
vuosi vuodelta ehkä hieman vähemmän hulluna.. no katsotaan miten asiat
menee - toisaalta itse ajattelen toistaiseksi pitäytymistä Välimeri -
Kanaria - Azorit alueella, Karibialle ulottaminen vaatii sitten
kokonaisen sapattivuoden ja rahaa - Välimerelle veneen voisi jättää
jonnekin satamaan talveksi ja tehdä töitä paluumatkan rahoittamiseen
leipätyössä, toki Karibialtakin mutta siinä kustannukset ovat
kuitenkin eriluokkaa kuin kotoeuroopassa!
Tiedän lukemani perusteella että sää esim ARC:n aikoihin on
keskimäärin erittäin suotuisa ja myrkyn todennäköisyys pieni, kovia
tuulia esiintyy mutta varsinaisia myrskyjä "harvoin". Pohjanmeri,
kanaali ja biskaja ovat todennäköisimmät pahat paikat, totta on ettei
eteläistä itämertakaan pidä väheksyä, saariston puuttuessa ei suojaa
ole.
Paluureitti eurooppaan keväällä kulkee pohjoisempana haettaessa taas
suotuisia tuulia jolloin riski koviinkin olosuhteisiin lie suurempi?
Ihan silkkaa kokemuksen puutteen tuomaa arkuutta - suhtautumiseni
viikkokausien avomeriolosuhteisiin siis, pyydän anteeksi JOS se
ärsyttää?
Arvostettava näkemys että meripunkkien rakentaminen ei olisikaan ihan
'must', tjaah mulla on ollut sellainen luulo että olisi...
Konttitörmäys on juttu sinänsä - siihenkin valmistaudutaan tekemällä
vesitiiviitä keulapiikkejä mutta jos kontti repii kölin irti silloin
ollaan taas uudessa tilanteessa - valtava reikä pohjassa ja jos vene
ei ehdi täyttyä niin se kaatuu, todennäköisesti täyttyy ja kaatuu
ennen uppoamista.. kuten edellisen Vene -lehden jutussa, siinä oli
tuuria kun veneen painolastitankit olivat tyhjiä ja ne kelluttivat
venettä ja se ei uponnut ja miehistö ihan vauvaikäisine jäsenineenkin
pelastui ripeän toiminnan ansiosta - huhhuh!
Mutta oikeasti - tähän ei voine valmistautua, paitsi hankkimalla
täysin uppoamattoman veneen.. Mutta todennäköisyys haveriin lie jo
paljon paljon pienempi kuin kolari työmatkalla johon en sen kummemmin
ole siihenkään valmistautunut vanhalla autollani, yritän vain olla
mahdollisimman varovainen..
> > Se että miehistöä olisi min. kolme - toisi yhden hengen lisää joka ei
> > ehkä olisi samaan aikaan merikipeä kuin muut kaksi..
>
> Nykyäänhän saa taas scopodormia, en tiedä, onko se vähempi tehoista kuin
> alkuperäinen.
--->>
Pitääpä kysyä tutulta lääkäriltä, saisi tuota olla jemmassa
itämerelläkin jos sattuu huono keli..
Muistanpa tässä taas tuon toissajuhannuksen kun kova, lähes myrskyksi
yltynyt tuuli pääsi yllättämään nykysääennustusten luotettavuuteen
tottuneet..!!
> > Yksi huomionarvoinen seikka on juuri tuo veneen certifiointiluokitus -
> > se että se on "A" -luokkaan rakennettu - vanhemmat ovat ennen CE
> > -aikaa ainakin tarkistettava täyttyykö rakenteelliset vaatimukset
> > rikin lujuuksien ja rungon lujuuden suhteen - esim. vanttien paksuus,
> > vanttiruuvien lujuus ja materiaalit? Siinä määritellään myös
> > venttiilit suljettaviksi kun ne "B":ssä ei sitä tarvitse olla - no
> > tämä lienee itsestään selvää jokaiselle??
>
> Suomalaiset ja ruotsalaiset veneet ovat osoittautuneet rakenteeltaan
> lujiksi, 'mitä vanhempi sen tukevampi'. Samaa en voi sanoa kaikista
> Keski-Eurooppalaisista veneistä.
>
--->>
Uskon tuon joidenkin venetyyppien ja veistämöiden kohdalta mutta en
kaikista..
> > Lisäksi ehdokasvenettä sietää katsella todellakin siinä valossa että
> > se menee ympäri murtuvan aallon kaataessa sen - mistä kaikkialta menee
> > silloin vettä sisään - osassa veneitä asiaa on mietitty ja esim
> > saaristo-oloissa niin hyviä, syviä pilssiin tyhjeneviä
> > säilytyslaatikoita ei näissä veneissä olekaan lainkaan - onko sinun
> > ehdokkaassasi ja kuinka tukevat ovat lukitussalvat - onko ko. luukku
> > tiivistetty???
> > Sitten on se sisäänkäyntiaukko - kuinka tiiviiksi sen saa tällaista
> > onnettomuutta silmälläpitäen - pysyykö se varmasti suljettuna?
> > Veden tunkeutuminen veneeseen huomaamatta tai äkkinäisesti jonkun
> > luukun hajottua (saranat,lukot!) on se suurin vaara, tulipalo sitten
> > se toinen - riski merellä voi olla toisinpäin.. (Etap yachts tekee
> > tietääkseni ainoita uppoamattomia purjeveneitä - suuriakin, miksiköhän
> > ainoa?!)
>
> Nyt sä maalaat piruja seinälle. Sipoon selällä on tuulella jatkuvasti
> murtuvia aaltoja, eivätkä ne kaada venettä. Eivät Atlantin aallot minun
> kokemukseni ja Heikki Ervin sanojen mukaan kaada venettä eikä tuulikaan.
> Täytyy olla hyvin tompelo purjehtija, joka saa veneen Atlantilla kaatumaan.
> Atlantilla en ole tavannut ainuttakaan sen kokoista ns kaatuvaa aaltoa, joka
> kaataisi 30-jalkaisen veneen. Kaatuva aalto ei synny suoraan tuulen
> voimasta, vaan se syntyy kahdesta tai useammasta aallosta, jotka eri
> suunnista terävässä kulmassa kohtaavat toisensa samassa aallon vaiheessa.
>
--->>
Myönnän - maalaan, mutta minusta ei ole turhanaikaista ajatella hiukan
tällaistakin mahdollisuutta - kaikkea voi sattua (jonkin paikan
rikkoutuminen huonolla hetkellä esim) - veneen rakenteellinen
turvallisuus voi silloin tulla ratkaisevaksi!
Toisaalta jos tietää veneessään olevan jonkin rakenteellisen
"heikkouden" jo alunalkaen, nukkuuko kippari silloin yönsä hyvin? Kyse
on kuitenkin "lomapurjehduksesta" joka pitäisi olla mieluummin hyvin
rentouttavaa?
> > Valtameriaallokossa ei juuri kyetä kryssimään koska vasta-aallot ovat
> > niin suuria ja tappavat vauhdin, lenssillä näitä osuuksia kuljetaan -
> > matka ajoitetaan tilastollisesti suotuisiin myötätuuliaikoihin. Matkan
> > keston määräävät luonnonvoimat - myrskyt ja tyynet - ei niinkään
> > veneen nopeus (toki silläkin oma pieni osuutensa on!). Kyseessähän ei
> > nyt kumminkaan liene "Volvo Ocean Race" -veneet jotka kykenevät
> > sellaiseen vauhtiin että pysyvät matalapaineiden ja myötätuulten
> > mukana etelämerellä..
>
> Miksi sinun pitäisi kryssiä?
--->>
Korostan että sitä minä juuri tarkoitin "alkuperäiseen" säkeeseen että
ei ole syytä kryssiä eikä siitä pienellä veneellä luetun perusteella
juuri mitään tulekaan - reitti ja puejehduksen ajankohta pitää laatia
siten että päästään hyödyntämään "vallitsevia tuulia" - lainaan tähän
tiedot juuri lukemastani artikkelista en sinua, vaan nimim. 'mussu':a
varten:
""Kryssiä Bermudalle - max. tuuli pohjois-koillisesta 'vain' 15m/s ja
merkitsevä aallonkorkeus alueella 12 jalkaa = 4,2m -- tieto
ohikulkeneesta laivasta radioitse -- ok, vene kryssi jollain
menestyksellä mutta seurauksena oli todella märkä vene kaikkien
tiivisteiden vuotaessa (myös kannen runkoliitos), miehistöllä huono
'fiilis', selkäsärkyä ja tihentynyt virtsaustarve jonka lääkäri
tulkitsi munuaisten "toimintahäiriöksi" rankassa ryskytyksessä,
pilssipumppu reistaili kaikenlaisen moskan tukkiessa sen siivilän""
Vene oli kooltaan 33 jalkainen Jon. Kippari oli sitä mieltä että olisi
pitänyt ymmärtää laskea kurssia ~15astetta - "olisi selvitty
vähemmällä rynkytyksellä"
> Itämerellä esim on pahemmat aallot kuin Atlantilla. Atlantilla aallot ovat
> suuria niin korkeuden kuin pituudenkin suhteen, mutta ei niin jyrkkiä.
--->>
näin minäkin olen ymmärtänyt, vaimonkin kun vielä saisi
vakuuttuneeksi..!
;)
> > Veneen ikäkysymys onkin sitten seuraava - luotatko kymmeniä vuosia
> > vanhaan purteen ja siinä mahdollisesti piileviin vikoihin, kannen
> > runkoliitos - lujuus, tiiveys, peräsinrakenne jne.. - koneen kesto on
> > myös kriittistä sähkönsaannin turvaamiseksi ja että päiväntasaajan
> > lähes paikallaanpysyvät tyynet vyöhykkeet voisi ylittää koneella
> > ajaen.
>
> Viimeisin vene, jonka mukana ylitin Atlantin, oli tietääkseni
> parikymmenvuotias. Ainoa vika oli, että esim vanttien rustiraudan kohdilta
> tippui vesi kastellen vuodevaatteet. Aivan tuliterissä Keski-Euroopan
> veneissä on ollut enemmän huolia (tosin sellaisilla en ole Atlantia
> ylittänyt).
>
--->>
Uskon tuon joidenkin venetyyppien ja veistämöiden kohdalta mutta en
kaikista..
> > Ainakin vanhan veneen valtamerikuntoon saattaminen on kallista -
> > uuteenkin saattaa tarvita muutoksia - ainakin myrskypurjeiden
> > täydellisen loodasta hallittavuuden vuoksi ja babystaagin asennus.
>
> Älä taas maalaa piruja seinille. Riippuu, millä hinnalla olet veneen ostanut
> ja teetätkö kaiken ulkopuolisilla.
--->>
Mahdollisimman paljon tietenkin itse mutta joissain kohdin on pakko
käyttää ammattilaisia, vanhalle koneelle vähintään peruskorjaus ehkä
vaihto uuteen, köli/-sauman/-liitoksen/-pulttien tarkistus, tiivistys
- rustien tarkistus, peräsinlaakerit, akseli-/vetolaitetiivisteiden
vaihto vanttien ja päätteiden uusiminen, rungon uusi epoksisuojaus? -
tottakai jos on kyse alunperinkin avomeriolosuhteisiin rakennetusta
veneestä uusittavat asiat voivat jäädä kohtuullisiksi mutta kyllä
tuohon silti rahaa palanee..
Kyse on kuitenkin tuhansien mailien matkasta johon kotivesien
seiluulla kuluu vuosikausia, jos huoltoihin ei paneudu ennen lähtöä ne
on mitä todennäköisimmin edessä reissulla ja se jos mikä on ikävää ja
mielialoja masentavaa, sekä sitä turvallisuusriskiä aiheuttavaa ++
matkarahastoa raskaasti, ehkä jopa tuhoisasti rokottavaa.
> >
> > Mielenkiintoinen aihe - kertokaapa Te jotka olette valtamerillä
> > käyneet, neuvonne meille "noviiseille"??
>
> Aihetta kommentoinut: MSa
--->>
kiittäen: - Tapsa -
Jaakko
Martti Halminen
>> > Tulipa tuossa mieleen että millainen / minkä kokoinen / hintaluokkainen vene
>> > soveltuu ison lätäkön ylitykseen.
>>
> Sitten on se sisäänkäyntiaukko - kuinka tiiviiksi sen saa tällaista
> onnettomuutta silmälläpitäen - pysyykö se varmasti suljettuna?
> Veden tunkeutuminen veneeseen huomaamatta tai äkkinäisesti jonkun
> luukun hajottua (saranat,lukot!) on se suurin vaara, tulipalo sitten
> se toinen - riski merellä voi olla toisinpäin.. (Etap yachts tekee
> tietääkseni ainoita uppoamattomia purjeveneitä - suuriakin, miksiköhän
> ainoa?!)
Ei toki ole ainoa: mikä tahansa sandwich-rakenteinen monirunkoinen olisi
yhtälailla uppoamaton.
--
Lauri Tarkkonen
Monirunokoinen on myös siinä mielessä varma tapaus, että ehdottomasti
stabiilein asento on masto alaspäin.
- Lauri Tarkkonen
Martti Halminen
> In <pan.2004.04.15....@kolumbus.fi> Martti Halminen <martti....@kolumbus.fi> writes:
>
>>On Mon, 12 Apr 2004 23:29:36 -0700, Matti wrote:
>
>>>> > Tulipa tuossa mieleen että millainen / minkä kokoinen / hintaluokkainen vene
>>>> > soveltuu ison lätäkön ylitykseen.
>>>> (Etap yachts tekee
>>> tietääkseni ainoita uppoamattomia purjeveneitä - suuriakin, miksiköhän
>>> ainoa?!)
>
>>Ei toki ole ainoa: mikä tahansa sandwich-rakenteinen monirunkoinen olisi
>>yhtälailla uppoamaton.
>
> Monirunokoinen on myös siinä mielessä varma tapaus, että ehdottomasti
> stabiilein asento on masto alaspäin.
Kieltämättä, toisaalta se on vielä silloinkin mukavampi kuin
pelastuslautta, mikä taas olisi yksirunkopurjehtijan todennäköinen
olinpaikka vastaavassa kelissä...
--
pekka
Martti Halminen
> Martti Halminen wrote:
>
>>>>>> (Etap yachts tekee
>>>>> tietääkseni ainoita uppoamattomia purjeveneitä - suuriakin, miksiköhän
>>>>> ainoa?!)
>>>
>>>>Ei toki ole ainoa: mikä tahansa sandwich-rakenteinen monirunkoinen olisi
>>>>yhtälailla uppoamaton.
>>>
>>> Monirunokoinen on myös siinä mielessä varma tapaus, että ehdottomasti
>>> stabiilein asento on masto alaspäin.
>>
>> Kieltämättä, toisaalta se on vielä silloinkin mukavampi kuin
>> pelastuslautta, mikä taas olisi yksirunkopurjehtijan todennäköinen
>> olinpaikka vastaavassa kelissä...
>
>
> http://homepages.rya-online.net/brucet/Experiences.html#Force12
Hyvin poika pärjäsi ollakseen vanhanaikaisella rannikkopurjehdukseen
tarkoitetulla veneellä avomerellä tosi pahassa kelissä.
Mielenkiintoisia onnettomuusjuttuja, ainoa maininta monirunkoisista tässä
Dart 18 -jollat: 18 -jalkainen kahden hengen trapetsivene, paino 130
kiloa. Tuskin kovin relevanttia Atlantin ylitykseen. (No jaa, on se
muistaakseni saattoveneen kanssa ylitetty Hobie 18:lla...)
--
Martti Halminen
> In <pan.2004.04.15....@kolumbus.fi> Martti Halminen <martti....@kolumbus.fi> writes:
>
>>On Mon, 12 Apr 2004 23:29:36 -0700, Matti wrote:
>
>>>> > Tulipa tuossa mieleen että millainen / minkä kokoinen / hintaluokkainen vene
>>>> > soveltuu ison lätäkön ylitykseen.
>>>> (Etap yachts tekee
>>> tietääkseni ainoita uppoamattomia purjeveneitä - suuriakin, miksiköhän
>>> ainoa?!)
>
>>Ei toki ole ainoa: mikä tahansa sandwich-rakenteinen monirunkoinen olisi
>>yhtälailla uppoamaton.
>
> Monirunokoinen on myös siinä mielessä varma tapaus, että ehdottomasti
> stabiilein asento on masto alaspäin.
Kieltämättä, toisaalta se on vielä silloinkin mukavampi kuin
pelastuslautta, mikä taas olisi yksirunkopurjehtijan todennäköinen
olinpaikka vastaavassa kelissä...
--
Dag Stenberg
> On Thu, 15 Apr 2004 00:30:50 +0000, Lauri Tarkkonen wrote:
>> In <pan.2004.04.15....@kolumbus.fi> Martti Halminen <martti....@kolumbus.fi> writes:
>>>
>>>On Mon, 12 Apr 2004 23:29:36 -0700, Matti wrote:
>>>>> > Tulipa tuossa mieleen että millainen / minkä kokoinen / hintaluokkainen vene
>>>>> > soveltuu ison lätäkön ylitykseen.
Tähän jatkoksi äsken alt.sailingista löytämäni linkki:
http://www.famoussmallboats.com/
Että siitä vain menoksi. Turvallinen = pääsipä perille.
Dag Stenberg
Matti Suorsa
"Dag Stenberg" <dag.st...@nospam.helsinki.fi.invalid> kirjoitti
viestissä:cpmt2u$e0i$4...@oravannahka.helsinki.fi...
- - - -
> Tähän jatkoksi äsken alt.sailingista löytämäni linkki:
>
> http://www.famoussmallboats.com/
>
> Että siitä vain menoksi. Turvallinen = pääsipä perille.
>
> Dag Stenberg
Noihin linkissä esitettyihin ylittäjiin nähden Albin Vega,
josta aiemmin mainitsin matkallaan Austraaliaan, olikin
iso vene. - Näkyi siellä olevan mukana kumiveneineen
Alain Bombardkin, joka teki matkan yli Atlantin alusta
alkaen omin, matkalla hankituin eväin ja juomin.
MSa
JJ
olosuhteissa, eikö?
Mua kiinnostaa enempi (kuten ehkä kaikkia sapattivapaata harkitsevia), että
mikä olisi vene jossa olisit valmis vuoden viettämään? Itse ajattelen
nykyistä Inferno 31:ni ja se on liian pieni, ehkä olen mukavuudenhaluinen.
Joku 35-38" olis ehkä mulle se raja ja mielellään sisustus tehty vaan 2-4
hlö ajatelellen.
Juha
Jaakko ©
X-37
Tällä hetkellä tuntuu, että tuolla minä lähtisin.
X:t vaikuttavat kestäviltä ja käytettäviltä paateilta.
Ja ovat kaiken lisäksi vielä nopeita.
Mitä isompi sluuppi, sen työläämpi sitä on purjehtia.
37 -jalkainen hoituu vielä ilman sähkövinssejä eikä ankkurikaan
ole liian iso järkäle yksin käsitellä. Ja salonkiin mahtuu
nukkumaan lähelle veneen paino-/ heiluntapistettä.
Helppokäyttöisin vene, jolla itse olen purjehtinut Atlantilla
oli eväkölinen, 45 -jalkainen kutteririkattu ketsi. Purjeet
olivat käsiteltävän kokoisia. Vastaisilla tuulilla kaksi mastoa
antoivat hyvän suuntavakavuuden jo sinällään. Myötäisellä sai
painopisteen hyvin eteen, kun laski mesaanin. Muutenkin
purjevaihtoehtoja riitti ja reivaaminen onnistui lennossa tuulen
suunnasta riippumatta.
--
kirjoitti,
Jaakko
o~
(____/____)
/
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
http://www.meridianx.fi/jaakko/jaakko.html
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Matti Suorsa
"JJ" <j...@pp1.inet.fi> kirjoitti
viestissä:cpqdei$8ie$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
> Millä veneellä pääset yli Atlantin, no vaikka kumiveneellä oikeissa
> olosuhteissa, eikö?
Kyllä. Käytännössä pyrkivät myös isommatkin veneet hyödyntämään
Atlantin yli purjehdukseen tilastollisesti oikeita reittejä ja aikoja.
> Mua kiinnostaa enempi (kuten ehkä kaikkia sapattivapaata harkitsevia),
> että
> mikä olisi vene jossa olisit valmis vuoden viettämään? Itse ajattelen
> nykyistä Inferno 31:ni ja se on liian pieni, ehkä olen mukavuudenhaluinen.
> Joku 35-38" olis ehkä mulle se raja ja mielellään sisustus tehty vaan 2-4
> hlö ajatelellen.
Jos on kysymyksessä esim perheporukka, riittää pienempi kokoinen vene
(31" -35"), Keskenään vieraille ihmisille isokin vene (esim yhdellä
vessalla)
on "pieni", puhumattakaan ihmisistä, joilla on runsaasti eriäviä
mielipiteitä
ja uskomisia asioiden hoidosta.
MSa
JJ
> Tällä hetkellä tuntuu, että tuolla minä lähtisin.
> X:t vaikuttavat kestäviltä ja käytettäviltä paateilta.
> Ja ovat kaiken lisäksi vielä nopeita.
>
> Mitä isompi sluuppi, sen työläämpi sitä on purjehtia.
>
> 37 -jalkainen hoituu vielä ilman sähkövinssejä eikä ankkurikaan
> ole liian iso järkäle yksin käsitellä. Ja salonkiin mahtuu
> nukkumaan lähelle veneen paino-/ heiluntapistettä.
Eikös tommonen sapattivapaa karibialla käynti kestä noin 300 vrk, josta
kuitenkin ollaan semmoset 200 vrk ankkurissa/laiturissa. Mä ainakin
ajattelen myös näitä päiviä, enkä ainoastaan purjehdusominaisuuksia. Itse
lähtisin mieluiten ehkä centercockpit-tyyppisellä sluupilla, maksimikoko
pariskunnalle lienee noin 38", jotta vielä riittävän helppo hallita. Plussia
lienee avotilan kätevyys pienelle porukalle ja iso peräkajuutta noille
ankkuroiduille päiville, monasti myös hyvä kiinteä tuulilasi ja eikös
keskemmällä ole mukavampi olla aallokossakin. Puomille saa myös helposti
biminin aurinkoa varjostamaan.
Juha
Hannu Turtia
> "JJ" <j...@pp1.inet.fi> kirjoitti
> viestissä:cpqdei$8ie$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
>
>>Millä veneellä pääset yli Atlantin, no vaikka kumiveneellä oikeissa
>>olosuhteissa, eikö?
>
> Kyllä. Käytännössä pyrkivät myös isommatkin veneet hyödyntämään
> Atlantin yli purjehdukseen tilastollisesti oikeita reittejä ja aikoja.
Viime aikoina olen lukenut brittiläisiä venelehtiä ja niistä saa vähän
toisenlaista tuntumaa etenkin myrskykeleihin kuin täältä meidän
lätäköstämme.
Veneen valinnassa (esim. myrskyssä selviytyvä/satamassa mukava) kysymys
onkin varmaan siitä millaisia riskejä suostuu ottamaan. Vaikka todella
pahan kelin tilastollinen todennäköisyys onkin tietyllä alueella ja
ajankohtana hyvinkin pieni niin se ei paljoa lohduta jos sattuu omalle
kohdalle. Esim. elokuu on Fastnetin ympäristössä yleensä suht koht
turvallista aikaa mutta elokuussa 1979 se ei paljoa auttanut. Samoin
Grenadaa (Etelä-Karibialla) on pidetty turvallisena paikkana
hurrikaaneille mutta syyskuussa 2004 suurin osa siellä olleista veneistä
upposi hirmumyrsky Ivan pieksäessä (tästä on juttu uusimmassa Sailing
Today:ssa tai Yachting Monthlyssa[muisti pettää ]).
Lieneekin niin että Varsinaista valtameripurjehdusta vaarallisempia ovat
rannikkoaalueet? Keskelle Atlanttia ei vaan oikein pääse kulkematta
ensin Biskajan tai muun 'vaarallisen' alueen halki.
-hanu
Dag Stenberg
> Mua kiinnostaa enempi (kuten ehkä kaikkia sapattivapaata harkitsevia), että
> mikä olisi vene jossa olisit valmis vuoden viettämään? Itse ajattelen
> nykyistä Inferno 31:ni ja se on liian pieni, ehkä olen mukavuudenhaluinen.
> Joku 35-38" olis ehkä mulle se raja ja mielellään sisustus tehty vaan 2-4
> hlö ajatelellen.
Oma Aloha 30:ni olisi kyllä ihan käypä vuoden asumista ajatellen yksin
tai kaksin, ongelmaksi jää se, ettei se kevytuppoumaisena ja
korkearikattuna ole valtamerikelpoinen.
Dag Stenberg
Matti Suorsa
"Hannu Turtia" <hannu....@iki.poista.fi> kirjoitti
viestissä:N1fwd.188$vM4...@read3.inet.fi...
- - - -
> Viime aikoina olen lukenut brittiläisiä venelehtiä ja niistä saa vähän
> toisenlaista tuntumaa etenkin myrskykeleihin kuin täältä meidän
> lätäköstämme.
Meidän lätäkössämme (= Itämeri, Suomenlahti ja Pohjanlahti) ovat
samanlaiset olusuhteet ja myrskykelit kuin briteilläkin paitsi, että
heillä on vielä riesana tuo vuorovesi. Tekstit lehdessä kuvastavat
aina kirjoittajan omaa näkemystä ja halua tuoda esille omat
mielikuvansa.
Miltä kuulostaisi oma (= koettu tapahtuma) kertomukseni: "Ruorin
takana seisoi kaveri, jonka ainut merellinen kokemus oli ollut
Sipoonselän ylitys. Nyt hän ruorissa suoraa huutoa huusi, etten
minä täällä pärjää, tulkaa auttamaan. Tuulimittarin viisari makasi
äärimmäisessä pohjassa, joka oli 32 m/s. Vesimassat vyöryivät
niin, ettei veneen kannen ääriviivoja yön pimeydessä voinut edes
tunnistaa."
Eräs suomeksi ilmestyvä aurinkorantojen (Espanja) lehti
kertoi muutama kuukausi sitten, erään kaverin lähteneen tuomaan
47 jalkaista venettä Suomeen ystävätterensä kanssa. Olikohan
tuuli nimeltä Levanki yllättänyt heidät niin, että peruutus takaisin
Malagaan tapahtui paikallisen punaisen ristin avulla (Espanjassa
punainen risti hoitaa meripelastushommat).
> Veneen valinnassa (esim. myrskyssä selviytyvä/satamassa mukava) kysymys
> onkin varmaan siitä millaisia riskejä suostuu ottamaan. Vaikka todella
> pahan kelin tilastollinen todennäköisyys onkin tietyllä alueella ja
> ajankohtana hyvinkin pieni niin se ei paljoa lohduta jos sattuu omalle
> kohdalle. Esim. elokuu on Fastnetin ympäristössä yleensä suht koht
> turvallista aikaa mutta elokuussa 1979 se ei paljoa auttanut. Samoin
Olikohan tämä tapaus se kuuluisa Fastnet Race, jossa Ted Turner
huusi lepovuoroltaan palatessaan, että kuka oli antanut luvan purjeiden
reivaamiseen.
> Grenadaa (Etelä-Karibialla) on pidetty turvallisena paikkana
> hurrikaaneille mutta syyskuussa 2004 suurin osa siellä olleista veneistä
> upposi hirmumyrsky Ivan pieksäessä (tästä on juttu uusimmassa Sailing
> Today:ssa tai Yachting Monthlyssa[muisti pettää ]).
Toukokuun puolivälistä joulukuun puoliväliin on Karibianmerellä
tilastojen mukaan hurrikaaniaika, ei siellä silloin turistiveneilöiden
kuuluisi olla.
Keväällä 1986 vietimme Neitsytsaarilla mitä hienoimpia purjehdus
ilmoja. Syksyllä 1985 (?) hurrikaani Hugo oli tuhonnut Karibialla 600
venettä. Mm tuttavamme veneen 1½-tuumaiset kiinnitysköydet
olivat katkenneet ja vene "oli nostettu rantakiville".
> Lieneekin niin että Varsinaista valtameripurjehdusta vaarallisempia ovat
> rannikkoaalueet? Keskelle Atlanttia ei vaan oikein pääse kulkematta ensin
> Biskajan tai muun 'vaarallisen' alueen halki.
Ei valtamerellä ole vaarallista, mutta rannikkoalueilla on. Lue esim.
kirja Grönvall, Korhonen: 'Meritiede', Otava 1983.
MSa
PS. Älä minua usko, olen tunnetusti toisinajattelija ja ikuinen optimisti,
joka ei ole kokenut mitään raflaavaa. Kirjastani "Pasaatituulen tie"
Hesarin arvostelija Hakkarainenkin antoi lausunnon: "Ensimmäinen
lukemani kirja, joka ei tee Atlantin ylityksestä vastenmielistä."
www.koti.welho.com/msuorsa3/
Pekka Nykänen
Jostain muistan lukeneeni, että perhemiehistöllä atlantinylitykseen
käytettävän veneen minimimitta olisi 31 jalkaa ja maksimi 33 jalkaa. Eli
pienempään ei tavarat mahdu, ja isompaa ei kaksi henkeä hallitse.
pekka
--
Pekka Nykänen, Stenbackantie 169, 02550 Evitskog, Finland
phone +358 9 2563 960
reply to: pekka nykanen at mips fi
Matti Suorsa
"Pekka Nykänen" <pekka....@nospam.fi> kirjoitti
viestissä:opsi357i...@news.kolumbus.fi...- - - -
> Jostain muistan lukeneeni, että perhemiehistöllä atlantinylitykseen
> käytettävän veneen minimimitta olisi 31 jalkaa ja maksimi 33 jalkaa. Eli
> pienempään ei tavarat mahdu, ja isompaa ei kaksi henkeä hallitse.
Pienempään, eli Albin Vegaan, mahtui kome raavasta miestä
kamppeineen matkalla Ruotsi-Kap Verde tavoitteena Austraalia.
Olen kahteen kertaan tullut yli 40 jalkaisella veneellä osuuden
Azorit- Euroopan manner kaverin kanssa kahdestaan ilman mitään
vakavia huolia. Toisella kerralla molemmat olimme saaneet
aikaisemmin sydänkohtauksen. Toisella kerralla ei edes autopilotti toiminut.
Olen kaksi kertaa tuonut ja kiinnittänyt ahtaan sataman laituriin
yksin 43 jalkaisen veneen.
Seuraavaksi voin kertoa kaverista, joka yksin tuli Etelä-Afrikasta
rautaveneellään 6 viikkoa suoraan Madeiralle.
Että se siitä,
MSa
Jaakko ©
> On Thu, 16 Dec 2004 00:20:04 +0200, JJ <j...@pp1.inet.fi> wrote:
>
>> Millä veneellä pääset yli Atlantin, no vaikka kumiveneellä oikeissa
>> olosuhteissa, eikö?
>>
>> Mua kiinnostaa enempi (kuten ehkä kaikkia sapattivapaata
>> harkitsevia), että
>> mikä olisi vene jossa olisit valmis vuoden viettämään? Itse ajattelen
>> nykyistä Inferno 31:ni ja se on liian pieni, ehkä olen
>> mukavuudenhaluinen.
>> Joku 35-38" olis ehkä mulle se raja ja mielellään sisustus tehty vaan 2-4
>> hlö ajatelellen.
>
>
> Jostain muistan lukeneeni, että perhemiehistöllä atlantinylitykseen
> käytettävän veneen minimimitta olisi 31 jalkaa ja maksimi 33 jalkaa.
> Eli pienempään ei tavarat mahdu, ja isompaa ei kaksi henkeä hallitse.
>
> pekka
>
Vähän tuota venekokoa kasvattaisin :)
Paatti, jolla viimeksi menin Atlantin yli pasaatireittiä, oli
48 jalkainen Swan. Silloin meitä oli 6 henkeä.
Omistajapariskunta purjehti veneen kahdestaan Suomesta
Välimerelle, jossa kilpailimme rantakisoja, parhaimmillaan 17
hengen porukalla! Sen jälkeen vene lähti Kanarialle - taas
pariskunnan kaksistaan ajamana.
Veneessä on kaksi sähkövinssiä ja sähköinen ankkurivinssi ja
keulapurje rullalla sekä autopilotti.
Itse olen purjehtinut 45 -jalkaisella teräsketsillä pitkin ja
poikin Atlantilla sekä yksin että kaksin. Veneessä oli Autohelm
ja molemmat keulapurjeet rullalla. Muuten homma oli käsipeliä.
Kaksi mastoa ja itseskuuttaava keulapurje on tosi kova sana
retkiveneessä saaristossa. Avomerellä on pidemmät vendat ja
itseasiassa itseskuuttaavan helat kestivät vajaan vuorokauden
kovan tuulen kryssiä Irlanninmerellä.
Pienen veneen kanssa voi tulla vaikeuksia, jos pitää kryssiä.
Siinä puuhassa suuri osa alle 35-jalkaisista eivät kehitä
riittävästi nopeutta, että voisi puhua etenemisestä.
Kannattaa tutkia vaikka Gotland Runtin tuloksia joltain
kovatuuliselta kryssivuodelta. Esim v. 2002. Hyvät
kryssiominaisuudet ovat osa turvallisuutta.
Myötätuuleen pääsee aina.
Meni Atlantin yli millä tahansa, aina on mukana hyvää tuuria,
kun pääsee perille. Millään vehkeellä ei voi lähteä varman
päälle. VAikka vene ksetäisi, niin siellä voi teloa itsensä
pahastikin ja silti pitää mennä töihin kolmeen vuoroon
viikkotolkulla.
ARC:n tyyppiset eskaaderipurjehdukset ovat huomattava lisä
turvallisuuteen.
Kanaria - St Lucia on karkeasti laskien runsaat neljä kertaa
Helsingistä Kieliin ja takaisin - nonstop.
Kannattaa kokeilla. :)
Pekka Nykänen
wrote:
>
>
> Olen kahteen kertaan tullut yli 40 jalkaisella veneellä osuuden
> Azorit- Euroopan manner kaverin kanssa kahdestaan ilman mitään
> vakavia huolia. Toisella kerralla molemmat olimme saaneet
> aikaisemmin sydänkohtauksen. Toisella kerralla ei edes autopilotti
> toiminut.
>
> Olen kaksi kertaa tuonut ja kiinnittänyt ahtaan sataman laituriin
> yksin 43 jalkaisen veneen.
>
> Seuraavaksi voin kertoa kaverista, joka yksin tuli Etelä-Afrikasta
> rautaveneellään 6 viikkoa suoraan Madeiralle.
No eikai semmoista sääntöä olekaan, mitä joku ei heti mene rikkomaan ;-)