Elan veneistä erityisesti ja "halvoista" veneistä yleensä
Lasse Lindstrom
Messuilla katselin varsin tarkkaan Elan 37:aa - varsin onnistuneesti
suunniteltu vene päällisin puolin tarkasteltuna MUTTA se suuri kysymys
Elan -veneiden laadusta? Se kun on tämä tuttu ongelma - raha - sitä ei
ole kertynyt niinpaljoa että voisi ihan vapaasti valita, Elan on
ulottuvilla mutta Finngulf ei enää, vanha on aina vanha ja sellaisen
kunnostamista on jo parin veneen verran eletty ja tehty ..ja siltikin
ne ovat edelleen vanhoja veneitä, aina on seuraava kohde joka pitäisi
uusia/vaihtaa vähintään korjata.
Löytyisiköhän täältä palstalta ketään Elan:n omistajaa tai joskus
omistanutta kertomaan jotain veneen rakenteista yleensäottaen ja
erityisesti tyytyväisyydestään/tyytymättömyydestään veistämöön, Elan
veneeseen - veistämön työnlaatu mielipiteitä haeskelen. Onko Elan luja
ja vankka vene?, tuo 37 on jo sen kokoinen että sillä voisi
välimerelle seilata ehkä jopa atlantin tuolle puolen mutta uskaltaako
siihen luottaa että se myös kestää vähän rajummankin rynkytyksen.
Kuinka luotettava laadun tae on CE certifiointi - tässä tapauksessahan
kyse on A eli "valtameri" luokasta?
Valtamerikelpoisista veneistä yleensä puhuttaessa, minua siinä hyvin
vihreää, kiinnostaa rikin rakenneratkaisut tietenkin muiden ohella.
Voiko valtamerikelpoinen vene ja sen riki olla hyvä ilman barduunoita?
Entä kannella seisova / kannen läpimenevä masto? Peräsimissä ei
juurikaan enää näe skegiä - murtopinnoista olen kuullut (jos
peräsimeen jotain osuu niin osa siitä murtuu helpommin irti ja
toivotaan sitä että akseli ja loppuosa peräsimestä jää vielä jäljelle,
olenko väärässä?)
Entäpä veneen muoto, perinteinen malli on molemmista päistä suippeneva
kun taas nykypurret ovat lähes järjestään peräpäästänsä leveitä, näin
ovat myös kilpaveneet - eli onko tuo perinteisen runkomuodon
ylistäminen tosiasiassa pienoista muutosvastarintaa hyviksi
havaituissa rakenteissa? Mitä vaaraa tai haittaa aiheutuu
"leveäperäisestä" veneestä purjehdittaessa valtameriaallokossa tai
jopa myrskyssä (tahi lähinnä kai ajauduttaessa jonnekin). Pyritäänkö
perän kapeudella - takaa päälletulevan ja murtuvan aallon suhteen
johonkin - mihin?
Selväähän on että 80 -luvun elan veneet ovat erilaisia kuin "000
-luvun" eikä asioita siten voi suoraan verrata keskenään. Mutta sekin
on totta että jos nyt esim pohjoismaissa valmistettu vene on kallis
korkeiden työkustannusten vuoksi niin miksi Elan (tai joku muu) vene
ei olisi aivan yhtä laadukas kestävyydeltään vaikka se valmistetaan
halvemman työvoiman maassa?
Oletammeko liian usein hinnan korreloivan laatuun?
Toinen juttu on sitten se että jos runko laminoidaan käsin vrt. esim.
Elanin alipaineinjektioon niin mitä tämä tarkoittaa käytännössä
laatuun - nimenomaan tänäpäivänä? Voisi kuvitella että koneellisesti
toteutettuna laminointityön laatu olisi jopa parempi kuin käsityönä
tehtynä. (Hyvin epämiellyttävä työ suojavarusteissa ei varmasti puolla
korkeaa työmoraalia ja -laatua työntekijän näkökulmasta katsottuna -
köyhä halpatyömaan työmies tai siirtolainen esim. Saksassa valmistaa
käsinlaminointina ylellisyysleluja varakkaille..??)
Taannoin oli palstalla keskustelu jossa Elan veneet tiedettiin
yleisesti heikoiksi ruotsalaistutkimuksen valossa, onkohan tähän
täsmennystä mikä veneissä sitten on todettu heikoksi ja kuinka
vanhoista veneistä on ollut kyse, runko, köli, riki.. ja onko
tutkimuksella havaittu kenties olleen vaikutusta veistämön suuntaan??
Olettaisi nykypäivänä markkinoiden ajavan epäkelvon valmistajan
ahtaalle jos tilanne ei korjaannu - tietenkin tämä on vain minun
olettamukseni?
Paljon kysymyksiä mutta jospa tästä saataisiin pitkäkestoinen aihe
talvikeskusteluun joka muuten on vähän hakusessa?
Kaikenlaiset mielipiteet aiheesta ovat tervetulleita!
- Lasse Lindström -
Petri Keiramo
En osaa vastata kaikkiin kysymyksiisi eikä kaikista niistä ole edes
mielipidettä, mutta kirjoitanpa kuitenkin jotain :)
> ulottuvilla mutta Finngulf ei enää, vanha on aina vanha ja sellaisen
> kunnostamista on jo parin veneen verran eletty ja tehty ..ja siltikin
> ne ovat edelleen vanhoja veneitä, aina on seuraava kohde joka pitäisi
> uusia/vaihtaa vähintään korjata.
Minäkin olen miettinyt asiaa. Oma ajattelu on päätynyt siihen että vanha
on aina vanha, uusi on uusi hetken aikaa ja sitten sekin on vanha. Sen
vuoksi minulla on ajatuksena että kun veneen vaihto joskus tulee
ajankohtaiseksi uuden tusinaveneen sijasta koitetaan löytää käytetty
hyvämaineinen, ajaton vene jolla on hyvät purjehdusominaisuudet ja
vankka rakenne. Kovin montaa ehdokasta ei ole tullut mieleen. Antilla
30/36, Avance 33/36... Varmaan muitakin on? Ehdotuksia?
> Toinen juttu on sitten se että jos runko laminoidaan käsin vrt. esim.
> Elanin alipaineinjektioon niin mitä tämä tarkoittaa käytännössä
> laatuun - nimenomaan tänäpäivänä? Voisi kuvitella että koneellisesti
> toteutettuna laminointityön laatu olisi jopa parempi kuin käsityönä
> tehtynä.
Ruiskulaminoinnissa lasikuitu on käsittääkseni pienenä silppuna hartsin
joukossa kun taas käsin laminoidessa käytetään mattoja, joissa kuidut
ovat pitkiä. Lisäksi voidaan käyttää suunnattuja kuituja, rowingia
jne. Mutuna sanoisin että käsityössä päästään haluttaessa parempaan
laatuun mutta koneellinen laminointi on (pakosti)
tasalaatuisempaa. Sandwich-rakenteet erilaisine ydinaineineen (balsa,
divinycell, ...) sekoittavat pakkaa lisää.
--
Petri
Jaakko
Lasse Lindstrom wrote:
> Voiko valtamerikelpoinen vene ja sen riki olla hyvä ilman barduunoita?
Voi ja monia onkin. Perinteinen matkavene on toppirikinen ja
ilman partuunoita.
> Entä kannella seisova / kannen läpimenevä masto?
Jotkut pitävät kannella seisovaa mastoa parempana.
Jos takila syystä tai toisesta pettää ja tulee alas, niin jää
edelleen vedenpitävä ruffi.
>Peräsimissä ei juurikaan enää näe skegiä - murtopinnoista olen kuullut (jos
> peräsimeen jotain osuu niin osa siitä murtuu helpommin irti ja
> toivotaan sitä että akseli ja loppuosa peräsimestä jää vielä jäljelle,
> olenko väärässä?)
Tässä on vähän sama juttu kuin yllä maston kohdalla: parempi
menettää peräsin kuin antaa hajoavan skegin repiä runkoon reikä.
> Entäpä veneen muoto, perinteinen malli on molemmista päistä suippeneva
> kun taas nykypurret ovat lähes järjestään peräpäästänsä leveitä, näin
> ovat myös kilpaveneet - eli onko tuo perinteisen runkomuodon
> ylistäminen tosiasiassa pienoista muutosvastarintaa hyviksi
> havaituissa rakenteissa?
Viinilasin muotoinen runko, jossa on kapeneva perä, käyttäytyy
miellyttävämmin aallokossa. Leveydellä haetaan vakavuutta
pienemmällä kölipainolla. Leveällä perällä haetaan
surffiominaisuuksia. Kumpaakaan ei matkaveneilijä kaipaa.
> Mitä vaaraa tai haittaa aiheutuu "leveäperäisestä" veneestä
> purjehdittaessa valtameriaallokossa tai
> jopa myrskyssä (tahi lähinnä kai ajauduttaessa jonnekin).
Ei suoranaista vaaraa, paitsi että mieluummin kolauttaa puoliksi
uponneeseen teräskonttiin liuskaperäisellä paatilla 8-9 solmun
nopeudella kuin tasaperäisellä 20 solmun surffissa. Avomerellä
suuri syy uppoamiseen on törmääminen johonkin esineeseen tai
valaaseen.
> Pyritäänkö
> perän kapeudella - takaa päälletulevan ja murtuvan aallon suhteen
> johonkin - mihin?
Ei. Niin vaan on ollut helpompi tehdä rungosta vahva.
Pelastusveneeet ovat edelleen suippoja molemmista päistä.
Toisaalta tasainen, kantava perä nousee helpommin aallolle.
> Selväähän on että 80 -luvun elan veneet ovat erilaisia kuin "000
> -luvun" eikä asioita siten voi suoraan verrata keskenään. Mutta sekin
> on totta että jos nyt esim pohjoismaissa valmistettu vene on kallis
> korkeiden työkustannusten vuoksi niin miksi Elan (tai joku muu) vene
> ei olisi aivan yhtä laadukas kestävyydeltään vaikka se valmistetaan
> halvemman työvoiman maassa?
> Oletammeko liian usein hinnan korreloivan laatuun?
Jos työvoima on halpaa, niin voisi olla varaa ostaa enemmän
suunnittelua ja hiilikuitua... Parillakin Nautorin paatilla
purjehtineena voin sanoa, että kertaakaan ei ole tullut mieleen,
että paatti/takila tms. voisi hajota. Voisi sanoa, että siivoton
hinta korreloi sikamaisen hyvään laatuun.
> Taannoin oli palstalla keskustelu jossa Elan veneet tiedettiin
> yleisesti heikoiksi ruotsalaistutkimuksen valossa, onkohan tähän
> täsmennystä mikä veneissä sitten on todettu heikoksi ja kuinka
> vanhoista veneistä on ollut kyse, runko, köli, riki.. ja onko
> tutkimuksella havaittu kenties olleen vaikutusta veistämön suuntaan??
> Olettaisi nykypäivänä markkinoiden ajavan epäkelvon valmistajan
> ahtaalle jos tilanne ei korjaannu - tietenkin tämä on vain minun
> olettamukseni?
Tutkimuksesta en tiedä, mutta usein aineistona ja osittain
äänitorvenakin on vakuutusyhtiö ja korvatut haverit. Joku toinen
vene on ehkä vakuutusyhtiölle halvempi korjattava ja saa siksi
tältä taholta paremman veneen statuksen. Halpa korjattavuus ei
välttämättä korreloi turvallisuuden kanssa.
--
kirjoitti,
Jaakko
o~
(____/____)
/
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Löydä itsesi inkkarista: www.avokanootti.info
http://www.meridianx.fi > Kukkotarinoita
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Lasse Lindstrom
hyviä kommentteja.. jatketaan pulinaa.. ja muut - saa osallistua!
Petrille alkuun että toki olen "iäkästä tunnettua" ajatellut mutta
tuossa on sellainen tarjonnan aukko 90 -luvun veneitä ei juurikaan ole
- koko Eurooppa oli jokseenkin laman kourissa eikä venekauppaakaan
juuri tehty ja sitten tämä hieman suurempi perheveneluokka on jo
hintavuutensa vuoksi harvinainen. Meillähän on tunnetusti pienemmät
tulot muihin eu-kansalaisiin verrattuna ja myös pienemmät veneet
(..autoista puhumattakaan).
Vanhempaa (esim 20v.) vaikka tunnettuakin hyvämaineista venettä pidän
jonkinasteisena riskinä - muilla voi olla erilainen käsitys.
Minun mielipiteeni on että se kokoluokka jota haen on ongelmallinen -
Suomesta
ei käytettyjä löydy - tuontivene Ruotsista voisi olla vaihtoehto mutta
ei enää välimereltä.
Se on aivan totta että kaikista veneistä tulee vanhoja, mun eka oli 70
-luvun alun lasikuituihme pitkäkölinen jossa painolasti on laminaatin
sisällä "umpeenlaminoituna" - se oli alkanut mätänemisen sisältäkäsin
- pilssistä jossa seisoi yleensä aina vesilasti erinäisten
pikkuvuotojen ansiosta. Eräänä keväänä korjasin kölinkolhuja keulasta
ja lähdin avaamaan sellaista "outoa mustaa juovaa" joka paljastui siis
lasikuitukerrosten alta - aika pian oivalsin mistä on kyse,
etikkamainen haju jne.. Ei kun uudet matto & hartsikerrokset päälle,
vene vesille ja myyntiin - en pode huonoa omaatuntoa, se on vanhan
veneen ostossa mielestäni huomioitu hinnassa että tällaista on. Mutta
itselleni selvisi kerralla että liian vanhaan ei pidä ryhtyä -
lasikuitu tai siis hartsi ei ole ikuista, luomumateriaaliahan se
tuntuisi lähinnä olevan, hajoaa veteen.
Tuon veneen korjauslista oli "loputon" kaikki oli vain välttävässä
kunnossa.
Seuraava oli sitten ostohetkellä n. kymmenvuotias - se vaikutti alkuun
hyvältä mutta nyt kun siihenkin on tehty erinäisiä toimenpiteitä niin
olen huomannut kuinka nopeasti veneen saa "vanhenemaan" kun ei tehdä
juuri mitään huoltoa ja varusteiden uusimista, nämä ovat tietenkin
omistajasta riippuvia arvoja.
Se miksi nyt mietin uutta on luonnollisesti se että omien käsiensä
jäljiltä ainakin tietää mitä on tehty tai jätetty tekemättä - rungossa
ja rikissä.
Maston katkeamiseen - olen nähnyt itse yhden luonnossa (Nauticat) ja
muutaman kuvista. Kaikki tapaukset ovat olleet sellaisia että masto on
mennyt poikki n. puolivälistä tai ylempää. Kaikissa on jäänyt tynkä
pystyyn (Nauticatin maston ylin kolmannes sojotti etuviistoon eikä
ollut siis irtipoikki) - se onko poikkimenneet osat alastullessaan
puhkoneet reikiä niin en tiedä. Mutta tuntuisi että
rikivauriotilanteessa kölillä seisova masto on kuitenkin parempi, se
katkeaa jostain kannen yläpuolelta, tilanne on aina vaarallinen jos
tynkä meressä tulee kyljestä läpi mutta se voi tapahtua kummassa
tilanteessa vain?
Kannella seisova masto hyppää kyllä mieluummin minusta irti jalastaan
(toki kölin päältäkin samoin) ja tulee jostain jalan vierestä sitten
salonkiin tai maston tyvipää irrottuaan tuhoaa jotain kannelta
kaatuessaan. Pidän kölillä seisovaan kannen läpimenevää mastoa kyllä
varmempana ratkaisuna antaahan kansi mastolle niin hyvän
jokasuuntaisen tuen ja alavanttien vetäessa sitä samalla alaspäin - ja
voin hyvin olla väärässä?
Ruiskulaminointi - alipaineinjektio, elanin tapauksessa puhutaan
jälkimmäisestä ja samaa käytettiin Guyline veneissä ainakin jossain
määrin. Ei kai kaikkia kuituja voida "vain" ruiskuttaa?? tuntuisi
vähän kummalliselta mutta voi olla mahdollista. Tuotantomenetelmä on
tuntematon ehkä joku asiantunteva voisi selventää näitä eroja.
Väliaine on oikeastaan kaksimielinen juttu. Esim balsa väliaineena
siten että se ulottuu vesilinjan alle - oma kokemus lasikuidun
mätänemisestä sisältäpäin ei oikein pidä tuosta. Jos ja aivan varma on
että joskus niin käy - vesi pääsee imeytymään balsaan tai johonkin
muuhun väliaineena käytettyyn niin kuivattuahan sitä ei saa sieltä
millään ..ja mätäneminen alkaa. Väliaineen käytöllä saadaan
kondenssivapaa runko mutta väliaine rungon sisällä vesilinjan
alapuolella on kyllä jonkinlainen riski.
Skegikommentti oli hyvä, näin juuri uskoisin itsekin olevan parempi -
tietenkin rikkoutuva peräsinakseli saa mahdollisesti myös vuodon
aikaiseksi?
Oletankin skegin syntyneen lähinnä peräsimeien laakerointi ja
tuentaongelmien vuoksi, on päästy ehkä halvemmilla rakenteilla
yläpäässä kun on saatu tuenta veden alle mahdollisimman alas? Taasko
väärässä?
Leveän perän surffiominaisuuksia en todellakaan kaipaa mutta
tuplaperäkajuuttoja kyllä - tjaa no ehken tuolla siis pärjää
valtameriaalloissa.
Törmäys konttiin on sitten asia jota me emme kukaan kai oikeasti tiedä
miten siinä käy, oletan että hyvin huonosti useimmilla
lasikuituveneillä.
Pitäisikö ajatella että lasikuiturakenteinen vene ei ole lainkaan
sopiva valtamerelle, ainoastaan teräs on riittävän lujaa tällaisiin
onnettomuuksiin, teräsveneitä on paljon "ympäripurjehtijoilla" niissä
on vain se sama ongelma - tarjonnan vähyys, hinta ja vanhoissa kunto.
Pitääkö törmäystä sitten pelätä, kuinkahan paljon näitä on
rekisteröity suhteessa kaikkiin purjehtijoihin - löytyykö ihan
numerotietoa, hurjia juttuja oon itsekin lukenut pari mutta onko riski
kuinka todellinen? Ei tiedä kun ei valtamerillä ole käynyt.
Enemmän pelkään törmäämistä vastaantulevaan autoon maantiellä ja pidän
sitä todennäköisempänä, autoni ei sitä kestä eikä sisäelimeni ja silti
ajan sataa.
Konttiin törmäämisen jälkeen tarvitaan pelastuslauttaa ja epirb
-lähetintä jos käy huonosti varmuutta tuohon ei voi saada, valaiden
kanssa on vähän sama juttu - pitää vain rukoilla etteivät nuku kovin
sikiunta että ehtivät alta pois yöllä kun ei vahti mitään näe
kuitenkaan..
Yksi venetyyppi on - olikohan se Allegro jossa on sellainen
kiilamainen puolipitkä köli, se voisi kestää törmäyksen tällaisiin
pinnalla lilluviin eläimiin ja esineisiin myös kiviin jossain määrin?
Laatuajattelua on tietenkin moneen lähtöön, toisen mielestä on laatua
viimeisen päälle viimeistelty kalustepuusepän työ rungon työnlaatu jää
huomiotta maalikerrosten alle - minusta se on se tärkein, rungon
lujuus ja kestävyys.
En käy kiistämään Swanien laatua - ne vain ovat myös ulottumattomissa
käytettyinäkin.
Iinesmatkailijoden Swanihan on myynnissä - hinta jotain 200 000 euroo,
80 -luvun alkupuolen Swani.
Tuosta päästään siihen että tuolloin 70-, 80-luvulla tehtiin veneitä
perinteisin arvoin. 000-luvun veneissä on huomioitu paremmin miehistön
tilat kannen alla "matkailukäytössä". 70-, 80-luvun veneet tehtiin
ehkä enemmän sekä kilpailuun että cruisingiin - nykyään kilpaveneet
ovat aivan pelkästään kilpaveneitä jo heti piirustuspöydältä.
Vaurastuneelle purjehtijaväestölle on tuotu tarjolle veneitä jotka
sopivat nyt paremmin "matkailuun" veneellä kuin nuo pari-kolmekymmentä
vuotta sitten suunnitellut??
Tästä tuli pitkä tarina mutta ehkä jaksanette jatkaa aiheesta
keskustelua?
Hyvät päivänjatkot, Lasse
Jaakko <Jaa...@meridian2x.fi.invalid> wrote in message
Petri Keiramo
> Vanhempaa (esim 20v.) vaikka tunnettuakin hyvämaineista venettä pidän
> jonkinasteisena riskinä - muilla voi olla erilainen käsitys.
Aivan - käytetyn ostossa on aina kyse riskistä ja sen hallinnasta.
> Se on aivan totta että kaikista veneistä tulee vanhoja, mun eka oli 70
> -luvun alun lasikuituihme pitkäkölinen jossa painolasti on laminaatin
> sisällä "umpeenlaminoituna" - se oli alkanut mätänemisen sisältäkäsin
Kokeelliset rakenteet ovat aina riskialttiita ja korjaaminen monesti
vaivalloista, kunnollinenkin korjaus on kuitenkin yleensä mahdollista
tehdä.
> Seuraava oli sitten ostohetkellä n. kymmenvuotias - se vaikutti alkuun
> hyvältä mutta nyt kun siihenkin on tehty erinäisiä toimenpiteitä niin
> olen huomannut kuinka nopeasti veneen saa "vanhenemaan" kun ei tehdä
> juuri mitään huoltoa ja varusteiden uusimista, nämä ovat tietenkin
> omistajasta riippuvia arvoja.
Tähän ei voi oikein sanoa muuta kuin korostaa veneen tutkimisen
tärkeyttä ostotilanteessa. Aivan kaikkea ei edes pääse järkevällä
vaivalla tutkimaan, mutta kun parhaansa tekee on jo aika varmalla
pohjalla.
> määrin. Ei kai kaikkia kuituja voida "vain" ruiskuttaa?? tuntuisi
> vähän kummalliselta mutta voi olla mahdollista. Tuotantomenetelmä on
> tuntematon ehkä joku asiantunteva voisi selventää näitä eroja.
Minäkin olen tässä vähän epävarmalla pohjalla ja kuulisin mielelläni
mietteitä sellaisilta jotka tuntevat asiaa paremmin.
> Väliaine on oikeastaan kaksimielinen juttu. Esim balsa väliaineena
> siten että se ulottuu vesilinjan alle - oma kokemus lasikuidun
> mätänemisestä sisältäpäin ei oikein pidä tuosta.
Balsarakenne on arka kosteudelle. Meidän nykyisessä (kimppa)veneessämme
on balsaa vesirajan alapuolellakin mutta laminaattia ei ole sisäpuolelta
maalattu joten rakenteen terveyden tarkastaminen on helppoa. Enkä oikein
tiedä kuinka paljon on eroa ollaanko vesirajan ylä- vai
alapuolella. Alapuolella kostuminen on toki nopeampaa.
> Jos ja aivan varma on
> että joskus niin käy - vesi pääsee imeytymään balsaan tai johonkin
> muuhun väliaineena käytettyyn niin kuivattuahan sitä ei saa sieltä
> millään ..ja mätäneminen alkaa.
On olemassa sellaisiakin väliaineita jotka ovat umpisoluisia eivätkä ime
vettä. Pitää kuitenkin paikkansa että jos vesi pääsee laminaatin ja
väliaineen väliin ne irtoavat toisistaan ja jäykkyys on mennyttä. Vesi
ei tee hyvää umpilaminaatillekaan - kyllä sekin kärsii jos vesi pääsee
laminaattiin ja jäätyy.
> Laatuajattelua on tietenkin moneen lähtöön, toisen mielestä on laatua
> viimeisen päälle viimeistelty kalustepuusepän työ rungon työnlaatu jää
> huomiotta maalikerrosten alle - minusta se on se tärkein, rungon
> lujuus ja kestävyys.
Tästä olen ehdottomasti samaa mieltä. Lauri Polón kirjoitti aiheesta
herkullisen piruilevan kolumnin Vene-lehteen 80-luvulla. Nykyisin
arvostetaan "kalliin näköistä halpaa" varmaan vielä enemmän kuin
silloin. Tämä koskee niin veneilyä kuin montaa muutakin elämänaluetta.
> 70-, 80-luvun veneet tehtiin
> ehkä enemmän sekä kilpailuun että cruisingiin - nykyään kilpaveneet
> ovat aivan pelkästään kilpaveneitä jo heti piirustuspöydältä.
Kyllä silloinkin tehtiin aika roiseja raasereita, joita on myöhemmin
muutettu sopivammiksi matkakäyttöön, esimerkkinä vaikka oma veneemme
Quattro.
--
Petri
Jaakko
--klips---
Pidän kölillä seisovaan kannen läpimenevää mastoa kyllä
> varmempana ratkaisuna antaahan kansi mastolle niin hyvän
> jokasuuntaisen tuen ja alavanttien vetäessa sitä samalla alaspäin - ja
> voin hyvin olla väärässä?
Jokaisessa masto-läpi-kannen -veneessäni olen joutunut
tappelemaan sekä vuotavan kansiliitoksen että maston ja rungon
välisten joustinkumien kanssa. Nämä ongelmat jäivät pois, kun
tuli kannella seisova masto. Yhtään takilaa en ole kaatanut. :)
Nähnyt kyllä. Yleensä masto kaatuu siististi mereen. Ongelmat
alkvat tästä. Syntynyt sotku hakkaa aallokossa runkoa, menee
potkurin ja peäsimen väliin jne. RAivaamista ei tee helpommaksi
veneen villi heilunta ilman rauhoittavaa mastoa ja purjetta.
> Törmäys konttiin on sitten asia jota me emme kukaan kai oikeasti tiedä
> miten siinä käy, oletan että hyvin huonosti useimmilla
> lasikuituveneillä.
> Pitäisikö ajatella että lasikuiturakenteinen vene ei ole lainkaan
> sopiva valtamerelle, ainoastaan teräs on riittävän lujaa tällaisiin
> onnettomuuksiin, teräsveneitä on paljon "ympäripurjehtijoilla" niissä
> on vain se sama ongelma - tarjonnan vähyys, hinta ja vanhoissa kunto.
Reikä se tulee teräkseenkin. Teräsveneiden yleisyys matkaveneinä
on rungon valmistamisen edullisuus, siis jos tietää, mitä tekee.
> Pitääkö törmäystä sitten pelätä, kuinkahan paljon näitä on
> rekisteröity suhteessa kaikkiin purjehtijoihin - löytyykö ihan
> numerotietoa, hurjia juttuja oon itsekin lukenut pari mutta onko riski
> kuinka todellinen?
Harvinainen, mutta kyllä näitä sattuu. Vaikea pelätä, koska
periaatteessa pimeässä ei mitään näe. Mm. Nautor tekee
veneidensä keulaan vedenpitävän laipion törmäysten varalta. Jos
keula tuhoutuu, ei vene välttämättä uppoa.
Ainakin joissain avomerikilpailuissa vaaditaan rungon
vedenpitävää osastointia. Mm. Harkimon Belmontissa oli tällainen
osastointi. Uudemmista W-60 -veneistä en tiedä.
Pursi Mies
menettää peräsin kuin antaa hajoavan skegin repiä runkoon reikä."
"Oletankin skegin syntyneen lähinnä peräsimeien laakerointi ja
tuentaongelmien vuoksi, on päästy ehkä halvemmilla rakenteilla
yläpäässä kun on saatu tuenta veden alle mahdollisimman alas? Taasko
väärässä?"
Mistähän syystä tämä säie on pilkkoutunut niin että on vaikea seurata,
mitä kukakin on kirjoittanut. Joka tapauksesta skegistä sen verran,
että ainakin h-veneessä ja scanmar35:ssa on rungossa skegin kohdalla
vesitiivis osasto, jolloin haaverissa irtoava skegi saa tehdä pohjaan
aikamoisen reiän ilman uppoamisvaaraa. Scanmarissa tosin joutuu
viimeistelemään veistämön työn lisäämällä ohjauksen välitangon ja
osaston seinämän, josta tanko menee läpi, välille kumipalkeen sekä
pulttaamaan osaston kannen kiinni.
Chrisse
> omistanutta kertomaan jotain veneen rakenteista yleensäottaen ja
> erityisesti tyytyväisyydestään/tyytymättömyydestään veistämöön, Elan
> veneeseen - veistämön työnlaatu mielipiteitä haeskelen. Onko Elan luja
> ja vankka vene?
Minulla on ollut Elan 31/33 vuodesta 1993 alkaen ja olen ollut varsin
tyytyväinen veneeseeni. Vuonna 1987 valmistettu yksilö on ollut
ahkerassa loma- ja viikonloppukäytössä kaikki nämä vuodet. Veneellä on
myös purjehdittu kilpaa (kerhokilpailuja). Itse vene perusvarusteineen
on toiminut hyvin ja ne muutamat ongelmat joita minulla on ollut ovat
pääasiassa liittyneet lisävarusteiden rikkoutumisista (MiniMax
-lämppäri, Autohelm -mittarit). Muutama Lewmar -hela on myös
rikkoutunut kilpapurjehdusten aikana. Veneeni on varustettu korkealla
7/8-roditakilalla, joten se liikkuu kohtalaisen hyvin myös heikoissa
tuulissa. Olen purjehtinut veneellä myös avomerellä yli 20m/s
tuulissa. Sisarvene (samalla takilalla) on purjehtinut Suomesta
Madeiralle ja takaisin ilman haavereita.
Vene ei tietenkään ole mikään Svan, mutta sen laatu/hintasuhde on
mielestäni poikkeuksellisen hyvä. Runko- ja kansirakenteet ovat
toimivia ja tarkoituksenmukaisia. Ratkaisut ja laminointityön laatu
ovat aika lailla samanlaisia kuin 80-luvun ranskalaisveneissä. Layout
sisällä lähes sama kuin tämän päivän 33-jalan pursissa. Puutyö
täysvalmisteyksilöissä kohtalaisen siisti
(seinäverhoilumateriaalivalinta on ajan myötä osoittautunut kehnoksi).
Käytettyjen Elan 31/33 ja Elan 33 pursien kunto vaihtelee aika lailla.
Tämä johtuu mm. siitä että iso osa veneistä ovat puoli- tai
3/4-valmisteita, joten sisustuksen laatu vaihtelee yksilöstä toiseen.
Moni Elan -vene on ollut myös kimppa- tai vuokraveneenä, jolloin
veneistä ei välttämättä ole huolehdittu yhtä hyvin kuin
yksityiskäytössä olevat veneet.
Elan Marine -veistämö on tehnyt lasikuituveneitä 60-luvulta lähtien.
Elan 31/33 ja Elan 33 olivat alkua tämän päivän Elan -pursille. Uusien
veneiden rakenneratkaisut ja laatu ovat varmasti paremmat kuin
80/90-lukujen taitteessa valmistetut. Uusi Elan 37 näyttää erityisen
lupaavalta tässä suhteessa.
Lopuksi haluaisin sanoa että tämä venevalinta on enemmän tai vähemmän
korvien välinen juttu. Purjehduselämys on usein yhtä hyvä, ellei
parempi, pienessä tai vaatimattomassa veneessä. Jos hankit Svanin,
kateelliset kanssaihmiset löytävät kyllä argumentit sitäkin vastaan.
Optimiratkaisu on aina henkilökohtainen kompromissi, joka muiden
mielestä harvoin on paras. Paitsi ehkä niiden mielestä jotka
valitsevat saman venetyypin.
Lasse Lindstrom
> korvien välinen juttu. Purjehduselämys on usein yhtä hyvä, ellei
> parempi, pienessä tai vaatimattomassa veneessä. Jos hankit Svanin,
> kateelliset kanssaihmiset löytävät kyllä argumentit sitäkin vastaan.
> Optimiratkaisu on aina henkilökohtainen kompromissi, joka muiden
> mielestä harvoin on paras. Paitsi ehkä niiden mielestä jotka
> valitsevat saman venetyypin.
..kiitos hyvistä kommenteistasi venekokemuksesi perusteella. Elan
veneitä on mutta kovin vähäntuntuisesti täällä meidän vesillä.
Valinta on vaikeaa (ja juuri kuten sanoit! - jotain selittämätöntä
korvienvälivikaa että lopulta johonkin ratkaisuun päätyy) - hankinta
on iso ja ainakin itselläni rahat pitää raa'alla työllä ansaita -
todennäköisesti elämäni ensimmäinen uusi pursi ja samalla myös
viimeinen venekauppa - perikunta myy sitten edelleen joko hautauksen
jälkeen tai jo ennen jouduttuani mahdollisesti "hourulaan".. ;)
Mutta pohdiskellaan rauhassa - tänäpäivänä alkaa kohtuullisesti
tarjoutua sentään mahdollisuuksia koepurjehdukseen että näkee purren
toiminnan ja käytännöllisyyden vesillä - ei aivan sokkona ja
mielikuvien/lehtijuttujen perusteella tarvi ostopäätöksiä tehdä.
Mutta keväänjatkoa sinulle ja muille kiinnostuneille!
- Lasse -