Akkujen rinnankytkentä
Pasi L
On aikomus kykeä uusi 110Ah ja vanhempi 120Ah rinnakkain. Tästä paketista
otetaan virtaa vain ns. hupisäköihin, ei startille.
Muistan aiemmin lukeneeni, että erilaisia akkuja ei kannattaisi kytkeä
rinnakkain. Mihin tämä perustuu? Onko tämä vain teoreettista höpinää, vai
onko tästä haittaa ihan käytännössäkin? Auttaisiko jonkinlainen
diodihässäkkä asiassa?
t. Pasi
Dag Stenberg
Mikäli haluat todella perehtyä tähän aihepiiriin, niin teepäs näin:
Mene www.google.com
Valitse Ryhmät eli Groups
Etsi nimellä sfnet.harrastus.veneet
Etsi nimellä hupiakku
Saat luettavaksi kaikki mahdolliset ja muutama mahdoton näkökohta.
Dag Stenberg
Matti Kaki
Erilaisia akkuja ei pitäisi kytkeä rinnan ellei niitä pysty jossain
vaiheessa erikseen "tasapainottamaan". Erilaiset akut vetävät toisensa
akkujen kunnosta riippuen sellaiseen potentiaaliin joka ei ole hyväksi.
Koska toinen akku on vanhempi niin en missään tapauksessa suosittele
niiden kytkemistä rinnan. Akut voi kyllä pitkin hampain ladata yhdessä
mutta sitten ne kannattaa irrottaa toisistaan. Parempi olisi jos ne
akut kytkisi kytkimen välityksellä erikseen.
Joku ehdotti Googlella etsiskelemään täältä artikkeleja mutta kannattaa
suodattaa varsin tarkasti koska ihmeen suuri osa kirjoittajista ei näy
ymmärtävän asian ydintä. Kannattaa ehkä ennemmin tutustua ulkomaisiin
www--sivustoihin asiasta koska niissä on varmempaa tietoa.
Matti Käki oh2bio
Tipe
"Pasi L" <pala....@iki.fi> kirjoitti viestissä:4215f5b4$1...@news.vip.fi...
Tässä on vaarana sama ilmiö mikä kohdataan komessa neljästä 24v autossa,
jos toisesta akusta ryöstetään 12v, edes pientä virtaa menee akkujen
balanssi sekaisin ja kohta toinen on tyhjä ja hajalla, muistaakseni se
ensimmäinen akku, riippumatta siitä kummasta ryöstetään. [kuulo mutu]
jostain muista lukeneeni että akkujen eri varaustaso tai kasasiteeetti, niin
kuin tässä on kyseessä aiheuttaa akun sisäisen resistanssin muutoksen
jolloin luonnollisesti lataus virta jakautuu akkujen kesken väärin ja se
aiheuttaa akkujen rikkoontumisen. Rinnankytkennässä on vielä huomioitavaa
että resistanssin muutos vaikuttaa myös ehjän/normaali kokoisen akun
resistanssiin kytkennän vaikutuksesta (kaks vastusta rinna, kokonais vastus
on jotain ihan muuta kuin yksittäisten vastuksien resistanssi, jos
resistanssit ovat samat niin kokonaisresistanssi puolittuu) ja ei tuu kyllä
mitään muuta ku katastrofi mielee jos nuo rinnan kytket.
TH
> "Pasi L" <pala....@iki.fi> kirjoitti viestissä:4215f5b4$1...@news.vip.fi...
> > Terve!
> >
> > On aikomus kykeä uusi 110Ah ja vanhempi 120Ah rinnakkain. Tästä paketista
> > otetaan virtaa vain ns. hupisäköihin, ei startille.
> >
> > Muistan aiemmin lukeneeni, että erilaisia akkuja ei kannattaisi kytkeä
> > rinnakkain. Mihin tämä perustuu? Onko tämä vain teoreettista höpinää, vai
> > onko tästä haittaa ihan käytännössäkin? Auttaisiko jonkinlainen
> > diodihässäkkä asiassa?
> >
> > t. Pasi
> >
Meillä on asuntoautossa automaattinen akkuvaraaja kahdelle akulle. Tuo
ymmärtääkseni lataa verkkosähköllä molempia (auton ja asunto-osan)
akkuja. Auton laturista sama juttu kaipa. Ongelmana? että kaksi
erillistä 12V järjestelmää, mikä voi olla hyväkin juttu, sillä
matkustamolla ei saa auton akkua tyhjäksi.
Aki Mannonen
Olen kytkenyt erillaisia lyijyakkuja rinnan yli 30 vuotta eikä mitään
ongelmia ole ollut. Sarjaan kytkettäessä niiden pitää olla täsmälleen
samanlaisia.
Matti Käellä on vahva käsitys asiasta, mutta mitään todisteita teorialle
en ole kuullut. Olisin käytännössä sen jo huomannut. Jos toinen akku on
rikki (esim. kenno oikosulussa) niin silloin ei voi kytkeä rinnankaan.
http://groups.google.fi/groups?num=20&hl=fi&lr=&newwindow=1&q=akkujen+rinnankytkent%C3%A4&btnG=Hae
Matti Kaki
says...
>
>
>Pasi L wrote:
>
>> Terve!
>>
>> On aikomus kykeä uusi 110Ah ja vanhempi 120Ah rinnakkain. Tästä paketista
>> otetaan virtaa vain ns. hupisäköihin, ei startille.
>>
>> Muistan aiemmin lukeneeni, että erilaisia akkuja ei kannattaisi kytkeä
>> rinnakkain. Mihin tämä perustuu? Onko tämä vain teoreettista höpinää, vai
>> onko tästä haittaa ihan käytännössäkin? Auttaisiko jonkinlainen
>> diodihässäkkä asiassa?
>>
>
>Olen kytkenyt erillaisia lyijyakkuja rinnan yli 30 vuotta eikä mitään
>ongelmia ole ollut. Sarjaan kytkettäessä niiden pitää olla täsmälleen
>samanlaisia.
>
>Matti Käellä on vahva käsitys asiasta, mutta mitään todisteita teorialle
>en ole kuullut. Olisin käytännössä sen jo huomannut. Jos toinen akku on
>rikki (esim. kenno oikosulussa) niin silloin ei voi kytkeä rinnankaan.
Kyse ei olekaan siitä, että akku kertaheitolla menisi "rikki" vaan siitä,
että kun kytketään rinnan kaksi erilaista ja etenkin eri-ikäistä akkua,
niiden sisäiset vastukset "riitelevät keskenään rajusti". Mahtoikohan
tällainen rautalankavääntö yhtään selventää asiaa? Akku ei tykkää yhtään
siitä, että sen omaa sisäistä vastusta yritetään väkisin muuttaa.
Kahden akun kytkeminen rinnan voi onnistua erillaisilla ja eri ikäisilläkin
jos vaan ensin on tutkittu kummankin akun kunto oikein. Eli ladattu täyteen
ja purettu sekä verrattu tuloksia toisiinsa. Mikäli akkujen sisäiset
vastukset käyttäytyvät samalla tavalla niin ne voi kytkeä rinnan mutta
ajan kuluessa ne taatusti muuttuvat jolloin tilanne voi olla aivan eri.
Sisäistä vastusta ei kannata mitata ohmimittarilla suoraan navoista. :-)
Matti Käki oh2bio
Tuomas
Kun kytket 2 akkua rinnan, syntyy akkujen välille suljettu virtapiiri.
Mikäli kummankin akun lähdejännite on sama, piirissä ei kulje virtaa. Jos
kuitenkin toisen akun jännite on matalampi, kulkee piirissä virta -
jännitetasoltaan matalampi akku latautuu ja toinen purkautuu kunnes
lähdejännitteet ovat yhtä suuret. Tämä virta ei kulje ilmaiseksi akkujen
sisäisen resistanssin vuoksi, vaan osa siitä haihtuu lämpönä eetteriin.
Esimerkiksi vanhaa ja uutta akkua ei kannata kytkeä rinnan, koska vanhan
akun varauksen vastaanottokyky on alentunut ja sen sisäinen resistanssi on
korkea. Edellisen seurauksena akun lähdejännite jää alemmaksi kuin uuden
akun (eli virtaa kulkee) ja jälkimmäisen seurauksena piirissä kulkeva virran
aiheuttama tehohäviö on suuri.
110 ja 120 Ah akuissa merkityksellistä on ero niiden varauksen
vastaanottokyvyssä eli se, mitä tapahtuu, kun lataus lopetetaan, sekä se,
miten ne ohjaavat laturin jännitteensäädintä.
Yksinkertainen ja hupi-starttiakku -ajattelun kannalta tarpeellinenkin
ratkaisu on se, että akkuja ladataan 1 kerrallaan tai jännitteiden
tasaantuminen (sekä toisen akun käyttö) estetään latauksen loputtua joko
kytkemällä akut erilleen manuallisesti tai käyttämällä mainitsemaasi
jonkinlaista diodihässäkkää. Jonkinlaisia diodihässäköitä on puitu täällä
piiitkään ja hartaasti, google auttanee lisää.
TR
TR
"Pasi L" <pala....@iki.fi> wrote in message
news:4215f5b4$1...@news.vip.fi...
Aki Mannonen
> Kyse ei olekaan siitä, että akku kertaheitolla menisi "rikki" vaan siitä,
> että kun kytketään rinnan kaksi erilaista ja etenkin eri-ikäistä akkua,
> niiden sisäiset vastukset "riitelevät keskenään rajusti". Mahtoikohan
> tällainen rautalankavääntö yhtään selventää asiaa? Akku ei tykkää yhtään
> siitä, että sen omaa sisäistä vastusta yritetään väkisin muuttaa.
??? Ei kyllä selventänyt yhtään :)
Pasi L
>
> Mene www.google.com
> Valitse Ryhmät eli Groups
> Etsi nimellä sfnet.harrastus.veneet
> Etsi nimellä hupiakku
>
> Saat luettavaksi kaikki mahdolliset ja muutama mahdoton näkökohta.
>
> Dag Stenberg
Toimin juuri esittämälläsi tavalla, tosin hieman eri hakusanalla. Löysin
ainoastaan yhden viestin, joka käsitteli aihetta(Aki Mannosen kirjoittama).
Halusin kuulla muidenkin mielipiteitä.
t. Pasi
Aki Mannonen
> Pasi L <pala....@iki.fi> wrote:
>
>>Meillähän ei ole starttiakkua ollenkaan, joten akut purkautuvat
>>periaatteessa aika tasaisesti(ilmastartti). Jos akkujen välillä kulkeva
>>virta on kuitenkin merkittävä, niin täytyy kytkeä sitten vaikkapa tuommoinen
>>1-2-Both-kytkin hupiakkujen välille.
>>
>
>
> En nyt ole varma miten olet laittanut akut kiinni, mutta ymmärtääkseni
> 1) ellei eristä starttiakkua niin että sitä voi käyttää vain
> satrttaamiseen (käsin tai automaagisesti), niin ennemmin tai myöhemmin
> tulee eteen tilanne, jossa kummatkin ovat tyhjät kun pitää käynnistää
> kone. Esimerkiksi kun automaattinen pilssipumppu on mennyt epäkuntoon
> ja käynyt vuorokausia tyhjentäen akun(t). Eikä ole maasähköä vieressä,
> kuten välillä ei vesillä ole. Eikä moottorissa ole starttiveiviä.
> 2) jos pidät kahta erityyppistä, eri-ikäistä ja -kuntoista akkua rinnan
> kytkettyinä, siitä seuraa pahaa, niinkuin ovat täällää viisaammat
> kertoneet.
> 3) omassa veneessäni oli ostettaessa mekaaninen kytkin, joka
> mahdollistaa vain toisen akun varaamisen kerrallaan sekä vain toisen
> käytön kerrallaan. En ole 6 vuoden aikana pitänyt erityisen
> ylivoimaisena muistaa kääntää hupiakulle kun startti on ohi ja
> starttiakku on taas varattu, sekä takaisin starttiakulle vasta kun pitää
> startata.
Pasilla oli ilmastartti.
Matti Kaki
>
>
>> Se virran mittaus tulisi tehdä pitkällä aikavälillä sekä myös silloin
>> kun akut ovat "lepotilassa". Tarkoitukseen olisi ehkä hyvä valjastaa
>> jokin kämmentietokone joka seuraa virtaa ja josta sen voi siitää
>> PC:lle sekä tehdä vaikka taulukko. Virran mittaus on kyllä hieman
>> hankala siinä mielessä, että akun sisäinen vastus kun on hyvin
>> pieni niin se virtamittaus tulee suorittaa yhdistävän kaapelin
>> yli. Sitä ei siis voi tehdä laittamalla vaan yleismittari väliin
>> virtamittausalueella koska mittarin sisäinen vastus on liian suuri.
>> Mittaus on toki mahdollista mutta siihen vaikuttaa hyvin moni asia
>> kuten sen (kupari)kaapelin lämpötila. Lisäksi mittausjännite on
>> niin pieni, että luotettavaa mittausta on vaikea tehdä veneessä
>> vaan se olisi tehtävä vakio-olosuhteissa.
>>
>> Matti Käki oh2bio
>>
>
>Tosiaan, eipä se akkujen välisen virran mittaaminen ihan niin helposti
>käykään. En mä kuitenkaan mitään labraa taida paattiin alkaa rakentamaan...
>
>Kun tämä rinnankytkentä nyt näyttää jakavan mielipiteet kahtia, niin soitin
>ihan akkuliikkeeseen ja kysyin ns. ammattimiehen näkmystä asiasta. Hän
>mielipiteensä oli seuraava:
>- Erilaisia(kapasiteetti, ikä) akkuja voi kytkeä rinnakkain, mutta ei
>sarjaan
>- Jos akku on ihan sökö, niin kytkettäessä se rinnakkain hyvän akun kanssa
>se purkaa parempaa akkua. Tässä tarkoitettiin semmoista akkua, joka ei enää
>pidä kunnolla varausta. Kunto pitäisi tarkistaa ominaispainomittarilla.
>
>Ketä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, ehkä mä kuitenkin laitan ne akut
>rinnakkain :-o
>
>Pasi
Tämä akkuliikken "asiantuntija" lienee ennemminkin myyjä kuin alan
asiantuntija. Mutta kyllä kaksi erilaista akkua _voi_ kytkeä rinnan
mutta ei se hyvien tapojen mukaista ole eikä se tee hyvää akuille.
Välissä oleva suora piuha tasoittaa akkujen olosuhteet mutta se ei
muuta sitä tosiasiaa, että akkujen sisällä tapahtuu koko ajan aivan
turhaa "liikennöintiä".
Laita nyt kuitenkin akkujen välille katkaksin. 2 - BOTH - 1 - OFF
niin voit nukkua yösi rauhallisemmin. Ja tekee akuillekin hyvää.
Matti Käki oh2bio
Matti Kaki
says...
Sitten vaan marssit kirjastoon ja lainaat jonkin elektroniikan
alkeista kertovan opuksen. Netistäkin kyllä löytyy tietoa joskin
lähes kaikki käyttökelpoinen on englanninkielistä. Jos se on
handussa niin Googlella etsimään. Asiaa auttaa myös tutustuminen
akun kemialliseen reaktioon joka tosin ei tässä tilanteessa ole
se määräävin seikka. Selvitä itsellesi mitä tarkoittaa akun oma
sisäinen vastus ja miten se ilmenee niin homma varmaan alkaa aueta.
En valitettavasti osaa yksinkertaisemmin asiaa kertoa. Paisi sen,
että akkujen sisäiset vastukset ovat erittäin pieniä. Tästä johtuu
se, että kyseessä on varsin kriittinen ilmiö jonka hallitseminen on
vaikeaa. Ongelmat eivät liity niinkään itse lataustilanteeseen kuin
siihen, että kun akut ovat käyttämättöminä niin sisäisten vastusten
"tappelu" aiheuttaa turhaa virrankulkua.
Akkutehtaat ovat aikoinaan kyllä julkaiseet omia opuksiaan mutta kun
Suomessa ei taida enää olla yhtään akkutehdasta niin en osaa siinä
asiassa neuvoa. Myöskin isot akkujen maahantuojat voinevat toimittaa
asiasta tietoa.
Matti Käki oh2bio
Matti Kaki
joakim....@luukku.com says...
>
>
>
>Matti Kaki wrote:
>> Kyse ei olekaan siitä, että akku kertaheitolla menisi "rikki" vaan
>siitä,
>> että kun kytketään rinnan kaksi erilaista ja etenkin
>eri-ikäistä akkua,
>> niiden sisäiset vastukset "riitelevät keskenään rajusti".
>Mahtoikohan
>> tällainen rautalankavääntö yhtään selventää asiaa? Akku ei
>tykkää yhtään
>> siitä, että sen omaa sisäistä vastusta yritetään väkisin
>muuttaa.
>
>vastushan vaikuttaa siihen miten akku antaa tai ottaa vastaan virtaa
>tietyllä napajännitteellä. Ei sitä voi mitenkään ulkoisesti edes
>yrittää muuttaa.
>
>Jos sisäiset vastukset ovat kovin erilaiset, virta tulee/menee
>toisesta akusta enemmän kuin toisesta. Se ei vielä mitenkään
>aiheuta virtaa akusta toiseen.
Tietenkin virta menee ensin akkujen välistä, paksua ja hyvin
kiinnitettyä sekä pieniresistanssista johtoa myöten ja vasta
sitten muualle. Rinnankytkentä tarkoittaa sitä, että akut
ovat vierekkäin ja niiden plus- ja miinusnavat ovat yhdessä.
Piirsin selventävän kuvan. Huomatkaa siis, että akut ovat
toisissaan kiinni paksulla touvilla ja ovat vierekkäin. Tämä
on akkujen rinnankytkentä. Mikäli akut kytketään jakokytkimen
kautta tilanne muuttuu aivan toiseksi.
http://www.sci.fi/~oh2bio/akut_rinnan.gif
Matti Käki oh2bio
Aki Mannonen
> In article <37ssotF...@individual.net>, aki.manno...@kolumbus.fi
> says...
>
>>
>>Matti Kaki wrote:
>
>
> Sitten vaan marssit kirjastoon ja lainaat jonkin elektroniikan
> alkeista kertovan opuksen. Netistäkin kyllä löytyy tietoa joskin
> lähes kaikki käyttökelpoinen on englanninkielistä. Jos se on
> handussa niin Googlella etsimään. Asiaa auttaa myös tutustuminen
> akun kemialliseen reaktioon joka tosin ei tässä tilanteessa ole
> se määräävin seikka. Selvitä itsellesi mitä tarkoittaa akun oma
> sisäinen vastus ja miten se ilmenee niin homma varmaan alkaa aueta.
Se kemiallinen reaktio on nimen omaan määräävä seikka. Homma menee aina
pieleen kun tuijotetaan pelkästään akun sisäistä resistanssia. Se on
analogia akun yhdestä piirteestä. Se muuttuu varaustilan, lämmön, iän
ynm... mukaan.
Esimerkiksi akun vanhentuessa sen lepojännite nousee vaikka sen voisi
kuvitella olevan toisin päin (uusi akku ei yritä ladata vanhaa akkua).
> En valitettavasti osaa yksinkertaisemmin asiaa kertoa.
Ehkä kerroit/ajattelit asian jo liian yksinkertaisesti.
Pasi L
Dag Stenberg
> Joku ehdotti Googlella etsiskelemään täältä artikkeleja mutta kannattaa
> suodattaa varsin tarkasti koska ihmeen suuri osa kirjoittajista ei näy
> ymmärtävän asian ydintä. Kannattaa ehkä ennemmin tutustua ulkomaisiin
> www--sivustoihin asiasta koska niissä on varmempaa tietoa.
Mistä sen tietää miten varmaa se on? Eikös sielläkin "ihmeen suuri osa
kirjoittajista" ole aika ulalla? Vertaan lähinnä oman alani
internet-tietoon...
Dag Stenberg
Pasi L
> Mikäli kummankin akun lähdejännite on sama, piirissä ei kulje virtaa. Jos
> kuitenkin toisen akun jännite on matalampi, kulkee piirissä virta -
> jännitetasoltaan matalampi akku latautuu ja toinen purkautuu kunnes
> lähdejännitteet ovat yhtä suuret. Tämä virta ei kulje ilmaiseksi akkujen
> sisäisen resistanssin vuoksi, vaan osa siitä haihtuu lämpönä eetteriin.
Hyvä, tämän jopa minäkin ymmärsin. Täytyypä ihan käytännössä mitata kuinka
paljon rinnankytkettyjen akkujen välillä kulkee virtaa, niin ei tarvi
spekuloida. Meillähän ei ole starttiakkua ollenkaan, joten akut purkautuvat
periaatteessa aika tasaisesti(ilmastartti). Jos akkujen välillä kulkeva
virta on kuitenkin merkittävä, niin täytyy kytkeä sitten vaikkapa tuommoinen
1-2-Both-kytkin hupiakkujen välille.
Pasi
Dag Stenberg
> Meillähän ei ole starttiakkua ollenkaan, joten akut purkautuvat
> periaatteessa aika tasaisesti(ilmastartti). Jos akkujen välillä kulkeva
> virta on kuitenkin merkittävä, niin täytyy kytkeä sitten vaikkapa tuommoinen
> 1-2-Both-kytkin hupiakkujen välille.
>
En nyt ole varma miten olet laittanut akut kiinni, mutta ymmärtääkseni
1) ellei eristä starttiakkua niin että sitä voi käyttää vain
satrttaamiseen (käsin tai automaagisesti), niin ennemmin tai myöhemmin
tulee eteen tilanne, jossa kummatkin ovat tyhjät kun pitää käynnistää
kone. Esimerkiksi kun automaattinen pilssipumppu on mennyt epäkuntoon
ja käynyt vuorokausia tyhjentäen akun(t). Eikä ole maasähköä vieressä,
kuten välillä ei vesillä ole. Eikä moottorissa ole starttiveiviä.
2) jos pidät kahta erityyppistä, eri-ikäistä ja -kuntoista akkua rinnan
kytkettyinä, siitä seuraa pahaa, niinkuin ovat täällää viisaammat
kertoneet.
3) omassa veneessäni oli ostettaessa mekaaninen kytkin, joka
mahdollistaa vain toisen akun varaamisen kerrallaan sekä vain toisen
käytön kerrallaan. En ole 6 vuoden aikana pitänyt erityisen
ylivoimaisena muistaa kääntää hupiakulle kun startti on ohi ja
starttiakku on taas varattu, sekä takaisin starttiakulle vasta kun pitää
startata.
Dag Stenberg
Dag Stenberg
>> Mikäli haluat todella perehtyä tähän aihepiiriin, niin teepäs näin:
>> Mene www.google.com
>> Valitse Ryhmät eli Groups
>> Etsi nimellä sfnet.harrastus.veneet
>> Etsi nimellä hupiakku
>>
>
> Toimin juuri esittämälläsi tavalla, tosin hieman eri hakusanalla. Löysin
> ainoastaan yhden viestin, joka käsitteli aihetta(Aki Mannosen kirjoittama).
> Halusin kuulla muidenkin mielipiteitä.
>
Minä sain: Results 1 - 10 of 29 for hupiakku (0.06 seconds)
Sitten voi etsiä myös
sfnet.harrastus.veneet 2-akkujärjestelmä
jolla tulee
Results 1 - 10 of 31 for sfnet.harrastus.veneet 2-akkujärjestelmä. (0.10
seconds)
sekä
sfnet.harrastus.veneet 2-akkujärjestelmän
jolla tulee lisää
Results 1 - 4 of 4 for sfnet.harrastus.veneet 2-akkujärjestelmän. (0.09
seconds)
Olisiko jotain ihmeellistä Google-asetuksissasi?
Dag Stenberg
Lauri Tarkkonen
Olisiko ihan maalaisjärjen käyttö kiellettyä.
Siis jos toinen akku on hyvin paljon vanhempi ja huonokuntoisempi, niin
sitä ei kannata pistää uuden ja terveen rinnalle, koska se ei juuri anna
lisää kapasiteettia kokonaisuuteen ja riski paremman akun purkautumiseen
ja väsymiseen on suurempi kuin, jos rinnalla olisi kunnollinen akku.
Jos akkujen kapasiteettierot ovat hyvin suuria, siis vaikkapa 180 ja
60 Ah, niin lisäakku ei anna juuri paljoa lisäarvoa ja ei ole vaivan
väärtti. Sen sijaan 100 + 60 yhdistelmässä tuo pienempi on jo mainittava
lisä, jolloin sen lisäämisen vaiva ei ole ihan turha.
Jos mahdollista, niin kannattaa yrittää pitää kaikki systeemin akut
kunnossa, mikä tarkoittaa varmaankin sitä, että ne olisivat
suurinpiirtein samanikäisiä ja laatuisia.
Jos akkujen ero on luokkaa 80 ja 60 amperituntia, niin en usko niiden
eron olevan kauhean suuri, jos ne muuten ovat suurinpiirtein yhtä
hyvässä kunnossa.
Täällä on esitetty kaikenlaista erilaisista nyrkkisäännöistä
omakohtaiseen kokemukseen. On paljon esimerkkejä siitä, että diodi
väärässä paikassa pudottaa latausjännitettä niin paljon, että akut eivät
tule täyteen ja eivät sen vuoksi koskaan anna koko kapasiteettinsa
edestä virtaa. Tiedän myös veneitä, joissa omistajan käsityksen mukaan
on diodi, niin kuin onkin, mutta latausjänniteen säätöön vaikuttava
jännitteen "haistaja" on kytketty mittaamaan akkujen saama jännite
diodin toiselta puolelta, jolloin laturi osaa antaa riittävästi virtaa.
Olen nähnyt myös sellaisia tapauksia, aivan veistämöasennuksena, jossa
homma on tehty päinvastoin. Suosittu ratkaisu esimerkiksi Fiskarsin
veneveistämön tuotteissa ja esimerkiksi FinnFire 33 veneissä.
Alan kirjallisuus on varsin yksimielistä siitä, että 12.8 ei ole
riittävä latausjännite ja jos akut halutaan täyteen, olisi
latausjännitteen oltava mieluummin 14.2, mutta ei juuri enemmän.
Monille riittää mainiosti, jos akut ovat 65 - 85 % täynnä, ja voidaan
sanoa, että yleensä täyttäminen 85 - 95 tai jopa 100 % vie huomattavasti
enemmän aikaa kuin jostain 45 prosentista 75 prosenttiin. Jos
latausjännite on korkeampi aika on yleensä lyhyempi kuin jos jännite on
alhaisempi.
Veneen akkujen jännitteen mittaaminen akkujen varaustilan arvioimiseksi
on varsin vaikeaa, sillä useimmat asiantuntijat ovat sitä mieltä, että
vain lepojännite, joka saadaan kun akkuja ei pureta tai ladata vähään
aikaan, joka jälleen asiantuntijasta riippuen on tunneista puoleen
vuorokauteen, on ainoa oikea kriteeri. Kuitenkin aika monessa veneessä
on kesän aikana päällä kylmäkoneita, GPS:iä, radioita yms. laiteita,
jotka kuluttavat jatkuvasti virtaa ja lisäksi voi olla myös
aurinkopaneleita, tuuligeneraattoreita tai muita virtaa tuottavia
laitteita. Ainakaan minun veneestäni ei lepojännitettä voi mitata sen
jälkeen kun vene on laskettu vesille ennenkuin syksyllä kun se jälleen
nostetaan vedestä.
Akkujen varaustilan mittaamiseen on kehitetty laitteita, jotka
monitoroivat sekä tulevaa että ulos menevää virtaa ja pitävät siitä
kirjaa, jonka avulla antavat saldon. Saldo riippuu kuitenkin kirjanpidon
alkuhetken saldosta, tosin jotkut laitteet aloittavat aina alusta,
olettaen akun olevan täynnä, jos latausvirta on tietyn aikaa nolla.
- Lauri Tarkkonen
Joakim Majander
Matti Kaki wrote:
> Kyse ei olekaan siitä, että akku kertaheitolla menisi "rikki" vaan
siitä,
> että kun kytketään rinnan kaksi erilaista ja etenkin
eri-ikäistä akkua,
> niiden sisäiset vastukset "riitelevät keskenään rajusti".
Mahtoikohan
> tällainen rautalankavääntö yhtään selventää asiaa? Akku ei
tykkää yhtään
> siitä, että sen omaa sisäistä vastusta yritetään väkisin
muuttaa.
Mitenköhän ne sisäiset vastukset mielestäsi riitelevät?? Sisäinen
vastushan vaikuttaa siihen miten akku antaa tai ottaa vastaan virtaa
tietyllä napajännitteellä. Ei sitä voi mitenkään ulkoisesti edes
yrittää muuttaa.
Jos sisäiset vastukset ovat kovin erilaiset, virta tulee/menee
toisesta akusta enemmän kuin toisesta. Se ei vielä mitenkään
aiheuta virtaa akusta toiseen. Jos virtaa otetaan paljon, akkujen
varaustasoon tulee eroa ja virrat alkavat tasoittua. Latauksessa
varaustilat taas tasoittuvat.
Pahempia ongelmia tulee vasta silloin, kun huono akku alkaa mennä
oikosulkuun, jolloin se tyhjentää hyvääkin akkua.
Sarjaankytkentä on sitten asia erikseen!
Joakim
Ray NoCharles
kavereilta, sain seuraavan vastauksen, joka on sinänsä hyvinkin
looginen:
Rinnankytkennässä on tärkeää että akut ovat samankokoiset ja
samanikäiset.
Nyt kun sinulla on erikokoiset akut koko järjestelmä toimii sen
pienemmän akun ehdoilla.
kokonaiskapasiteetti akustossasi on max 150 Ah( tämäkin vain teoriassa
).Latausjärjestelmän
jännitteensäätäjä mittaa pienemmän akun jännitettä koska se täyttyy
ensin ( suurempi akku on vielä
tässä vaiheessa vajaa eikä enää täyty tämän jälkeen ,joten suurempi
akku jää alivaraustilaan, elikä
akuissa on jännite-eroja.
Eripariakustosta virtaa purettaessa pienenpi akku tyhjenee nopeammin
kun taas suuremmassa akussa
on vielä virtaa. Yleensäkin syväpurkaukset vähentävät akun elinikää
rajusti.
Jos lisäät vielä yhden 115Ah akun, niin ota se 75Ah akku pois
järjestelmästä niin saat kapasiteettia 230 Ah
Tämän uuden järjestelmän huonopuoli on että järjestelmä toimii
(huonomman) vanhemman akun ehdoilla.
Tämäkin järjestelmä on huomattavasti parempi kuin tämä sinun nykyinen
eriparijärjestelmä.
Dag Stenberg
> Kun tämä rinnankytkentä nyt näyttää jakavan mielipiteet kahtia, niin soitin
> ihan akkuliikkeeseen ja kysyin ns. ammattimiehen näkmystä asiasta. Hän
> mielipiteensä oli seuraava:
> - Erilaisia(kapasiteetti, ikä) akkuja voi kytkeä rinnakkain, mutta ei
> sarjaan
Minkä ammatin ammattilainen...
> - Jos akku on ihan sökö, niin kytkettäessä se rinnakkain hyvän akun kanssa
> se purkaa parempaa akkua. Tässä tarkoitettiin semmoista akkua, joka ei enää
> pidä kunnolla varausta. Kunto pitäisi tarkistaa ominaispainomittarilla.
>
> Ketä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, ehkä mä kuitenkin laitan ne akut
> rinnakkain :-o
Ehkä tuo neuvo oli sellainen hyvin "karkea peukalosääntö".
Mutta minusta pätevin este laittaa akut rinnan on se, että starttiakun
pitää olla varalla pahan päivän sattuessa.
Dag Stenberg
Aki Mannonen
> Tietenkin virta menee ensin akkujen välistä, paksua ja hyvin
> kiinnitettyä sekä pieniresistanssista johtoa myöten ja vasta
> sitten muualle. Rinnankytkentä tarkoittaa sitä, että akut
> ovat vierekkäin ja niiden plus- ja miinusnavat ovat yhdessä.
> Piirsin selventävän kuvan. Huomatkaa siis, että akut ovat
> toisissaan kiinni paksulla touvilla ja ovat vierekkäin. Tämä
> on akkujen rinnankytkentä. Mikäli akut kytketään jakokytkimen
> kautta tilanne muuttuu aivan toiseksi.
???
Dag Stenberg
> Ainakaan minun veneestäni ei lepojännitettä voi mitata sen
> jälkeen kun vene on laskettu vesille ennenkuin syksyllä kun se jälleen
> nostetaan vedestä.
Siis et voi irrottaa plusjohtoa akusta ja mitata akun lepojännitettä?
Besser Wisser
Matti Kaki
Se virran mittaus tulisi tehdä pitkällä aikavälillä sekä myös silloin
adapteri
"Matti Kaki" <oh2bio...@sci.fi.invalid> kirjoitti
viestissä:cvcmu7$hse$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
>>soitin
>>ihan akkuliikkeeseen ja kysyin ns. ammattimiehen näkmystä asiasta. Hän
>>mielipiteensä oli seuraava:
>>- Erilaisia(kapasiteetti, ikä) akkuja voi kytkeä rinnakkain, mutta ei
>>sarjaan
>>- Jos akku on ihan sökö, niin kytkettäessä se rinnakkain hyvän akun kanssa
>
> asiantuntija. Mutta kyllä kaksi erilaista akkua _voi_ kytkeä rinnan
> mutta ei se hyvien tapojen mukaista ole eikä se tee hyvää akuille.
Myyjä voi olla halukas myymään uusia akkuja. Ei kai silloin ole kovin
kiinnostunut pidentämään akkujen elinikää?
"Halpa" tapa kokeilla on 1.2 voltin AA-kokoiset akut. Niillä voi testata.
Eikä kestä kauaa, kun näkee sarjaan ja rinnan kytkettäessä, miten erilaiset
akut sopivat yhteen.
Pasi L
> sfnet.harrastus.veneet 2-akkujärjestelmä
> jolla tulee
> Results 1 - 10 of 31 for sfnet.harrastus.veneet 2-akkujärjestelmä. (0.10
> seconds)
>
> sekä
> sfnet.harrastus.veneet 2-akkujärjestelmän
> jolla tulee lisää
> Results 1 - 4 of 4 for sfnet.harrastus.veneet 2-akkujärjestelmän. (0.09
> seconds)
Kysymykseni ei koskenut 2-akkujärjestelmää vaan akkujen rinnankytkentää,
mikä on eri asia.
> Olisiko jotain ihmeellistä Google-asetuksissasi?
En usko, eri hakusanoilla tulee eri tuloksia.
>
> Dag Stenberg
Kai tämä viesti pitää tulkita niin, että selvittäkää nyt hyvät ihmiset ennen
kysymyksen lähettämistä että aihetta ei olla aikaisemmin käsitety tai edes
sivuttu, niin vältytte ryhmä nokkimisjärjestyksessä ylempänä olevien
vakiokirjoittajien näpäyttelyiltä.
Terveisin,
Pasi
Aki Mannonen
> Kun itse kysyin omien 75 Ah ja 115 Ah akkujen rinnankytkentää Exiden
> kavereilta, sain seuraavan vastauksen, joka on sinänsä hyvinkin
> looginen:
>
> Rinnankytkennässä on tärkeää että akut ovat samankokoiset ja
> samanikäiset.
> Nyt kun sinulla on erikokoiset akut koko järjestelmä toimii sen
> pienemmän akun ehdoilla.
> kokonaiskapasiteetti akustossasi on max 150 Ah( tämäkin vain teoriassa
> ).Latausjärjestelmän
> jännitteensäätäjä mittaa pienemmän akun jännitettä koska se täyttyy
> ensin ( suurempi akku on vielä
> tässä vaiheessa vajaa eikä enää täyty tämän jälkeen ,joten suurempi
> akku jää alivaraustilaan, elikä
> akuissa on jännite-eroja.
>
> Eripariakustosta virtaa purettaessa pienenpi akku tyhjenee nopeammin
> kun taas suuremmassa akussa
> on vielä virtaa. Yleensäkin syväpurkaukset vähentävät akun elinikää
> rajusti.
>
Taisivat puhua sarjaankytkennästä.
Matti Kaki
>
>Matti Kaki wrote:
>> In article <37ssotF...@individual.net>, aki.manno...@kolumbus.fi
>> says...
>>>Matti Kaki wrote:
>> Sitten vaan marssit kirjastoon ja lainaat jonkin elektroniikan
>> alkeista kertovan opuksen. Netistäkin kyllä löytyy tietoa joskin
>> lähes kaikki käyttökelpoinen on englanninkielistä. Jos se on
>> handussa niin Googlella etsimään. Asiaa auttaa myös tutustuminen
>> akun kemialliseen reaktioon joka tosin ei tässä tilanteessa ole
>> se määräävin seikka. Selvitä itsellesi mitä tarkoittaa akun oma
>> sisäinen vastus ja miten se ilmenee niin homma varmaan alkaa aueta.
>Se kemiallinen reaktio on nimen omaan määräävä seikka. Homma menee aina
>pieleen kun tuijotetaan pelkästään akun sisäistä resistanssia. Se on
>analogia akun yhdestä piirteestä. Se muuttuu varaustilan, lämmön, iän
>ynm... mukaan.
>
>Esimerkiksi akun vanhentuessa sen lepojännite nousee vaikka sen voisi
>kuvitella olevan toisin päin (uusi akku ei yritä ladata vanhaa akkua).
Jännite on se jolla pystyy sanomaan akun varaustilan hyvin tarkasti.
Mistä kummasta olet tuollaisen käsityksen saanut, että vanhan akun
lepojännite nousisi? Lepojännite mitataan niin, että akkua _ennen_
mittausta kuormitetaan vaikka 10 A virralla muutama minuutti jonka
jälkeen annetaan muutama minuutti huilata jonka jälkeen jännite
mitataan. Akun lepojännitettä _ei_saa_ mitata seisoneesta akusta!
>> En valitettavasti osaa yksinkertaisemmin asiaa kertoa.
>
>Ehkä kerroit/ajattelit asian jo liian yksinkertaisesti.
En tiedä sitten miten enää asian kertoisin kun tämä asia ei näytä
sinulle aukeavan. Suosittelen kuitenkin elektroniikan perusteista
aloittamaan. Sopivia kirjoja on runsaasti. Joka tapauksessa se
akun sisäinen vastus on se tärkein asia ja se sinun nyt pitäisi
ensimmäiseksi ymmärtää. Kyllä se varmaan selviää kun hieman asiaa
pohdit. Kun olet tutustunut elektroniikkaan niin sen jälkeen voit
tutustua vaikka tähän seuraavaan FAQ:iin:
http://www.marine-electronics.net/techarticle/battery_faq/b_faq.htm
Matti Käki oh2bio
Dag Stenberg
> Kai tämä viesti pitää tulkita niin, että selvittäkää nyt hyvät ihmiset ennen
> kysymyksen lähettämistä että aihetta ei olla aikaisemmin käsitety tai edes
> sivuttu, niin vältytte ryhmä nokkimisjärjestyksessä ylempänä olevien
> vakiokirjoittajien näpäyttelyiltä.
Oi sinä sika! Sattui olemaan luppoaikaa näppäilyn ajaksi mutta ikävä
kyllä lähinnä write-only-moodissa. Itse asiassa en halua omia mitään
nokkimisjärjestystä itselleni, mutta tekstiä lähtee äkkiä ja paljon, se
on tuollainen luonnonpiirre, joka valitettavasti liittyy vain vapaa-ajan
elämään, ei työhön. Uutisryhmiä voi harrastaa aina kun työ on
vastenmielistä.... Jo wanhan Stadin lipaston Portacomin aikaan olin
tilastojen mukaan toiseksi ahkerin kirjoittaja (sisäpiirin tietoa). Ja
v. 1993 asiakirjoittajan palkinnon saaja muuten. Millä ei ole taas
täällä mitään merkitystä, kun ei ole ikinä kilpaillut veneillä eikä
käynyt kauempana kuin 55 N 15 E. Eikä yli 16 m/s tuulissa ikinä. Niin ei
ole paljoa varaa lausua, vaikka osaisikin ehkä vieläkin purkaa ja koota
Andros-moottorin NIFE-kaasuttimen.
Vaan tosi on, että harmittaa, kun joku kysyy jotain asiaa heti kun
edellinen juonne on päättynyt. Tämä tosin ei ollut sellainen tapaus,
koska aikaa oli vierähtänyt kokonainen vuosi. Vaan eikös siinä ole järkeä,
että jos aihe on läpeensä käsitelty, kysyjälle neuvotaan
tämä tieto ettei tarvitse käydä sitä uudestaan läpi?
Sisäpaisti olisi muuten hyvä että kaikki nokkimista harrastava
besserwisserit katsoisivat onko aihe mikavanhalan fuck-sivuilla,
ennenkuin alkavat neuvoa dejanewsia.
Kirjoittakaa muut enemmän, niin oma panokseni laimenee!
Dag Stenberg
Aki Mannonen
> En tiedä sitten miten enää asian kertoisin kun tämä asia ei näytä
> sinulle aukeavan. Suosittelen kuitenkin elektroniikan perusteista
> aloittamaan. Sopivia kirjoja on runsaasti. Joka tapauksessa se
> akun sisäinen vastus on se tärkein asia ja se sinun nyt pitäisi
> ensimmäiseksi ymmärtää. Kyllä se varmaan selviää kun hieman asiaa
> pohdit. Kun olet tutustunut elektroniikkaan niin sen jälkeen voit
> tutustua vaikka tähän seuraavaan FAQ:iin:
>
> http://www.marine-electronics.net/techarticle/battery_faq/b_faq.htm
>
> Matti Käki oh2bio
Minun ei tarvitse tutustua mihinkään faq:iin, koska tunnen lyijyakun
teoreettisesti ja käytännössä. Sinun kannattaisi ehkä tutustua ennen
kuin menet jakelemaan tuollaisia mittausohjeita.
Lauri Tarkkonen
>Besser Wisser
Ei kysymys ole voimisesta, voin tarvittaessa tietenkin irroittaa vaikka
molemmat johdot ja vaikka kantaa akut laiturille, mutta sen jälkeen
saisin uusia radion asemavalinnat, navtexin asema- ja viestivalinnat.
Jos tätä lepojännitteen mittaamista haluaisi käyttää akkujen tilan
monitoroinnin välineenä, niin tämä operaatio pitäisi ilmeisesti tehdä
aina veneelle tultaessa, matkalla ollessa aamuin illoin ja veneeltä
lähdettäessä, jotta voisi olla varma mikä tilanne on milloinkin.
Olen havainnut yksinkertaisemmaksi keinoksi akkujen tilan monitorointiin
hankkia kulutusmittarin, joka osaa laskea tulevan ja menevän virran
erotuksen ja integroi sen ajan yli. Lisäksi minulla on analogiset
amperimittarit erikseen sekä kulutukselle että lataukselle. Niistä näkee
varsin kätevästi onko jonnekin unohtunut valo päälle tai onko jossain
"vuoto".
- Lauri Tarkkonen
Dag Stenberg
> In <cvco6e$3r9$7...@oravannahka.helsinki.fi> "Dag Stenberg" <dag.st...@nospam.helsinki.fi.invalid> writes:
>
> Ei kysymys ole voimisesta, voin tarvittaessa tietenkin irroittaa vaikka
> molemmat johdot ja vaikka kantaa akut laiturille, mutta sen jälkeen
> saisin uusia radion asemavalinnat, navtexin asema- ja viestivalinnat.
> Jos tätä lepojännitteen mittaamista haluaisi käyttää akkujen tilan
> monitoroinnin välineenä, niin tämä operaatio pitäisi ilmeisesti tehdä
> aina veneelle tultaessa, matkalla ollessa aamuin illoin ja veneeltä
> lähdettäessä, jotta voisi olla varma mikä tilanne on milloinkin.
Ursh... näinhän se on. Ei minullakaan ollut kameran paristot kovin monta
tuntia latingissa, kun kamera kysyi jo että mikä päivä mikä kuu mikä
kellonaika.
Pitänee laittaa edes fikkarin paristo siksi ajaksi.
Ja myönnän, että aamuin illoin on parempaakin tekemistä.
Itse olen vannonut uskon ja toivon varaan.
Dag Stenberg
Lauri Tarkkonen
>Dag Stenberg
Veneen sähköjärjestelmä on varsin monimutkainen viritelmä, jossa monet
asiat eivät välttämättä toimi aivan kuin laboratoriossa. Esimerkiksi
kulutuksen arvioiminen; mittarit, sisävalot, purjehdusvalot,
instrumentit, etenkin autopilotin käyttämä virta, ovat päässälaskien
aika hankalasti arvioitavissa. Kun sähköä vielä voidaan tehdä sekä
veneen oman laturin avulla, laiturista laturilla ja aurinkopaneleilla
sekä tuuligeneraattorilla. Instrumentteja suurempia sähkökuluttajia on
vielä tarjolla; tv, kylmäkone, mikrotietokone, joiden kulutus riippuu
käyttöajan lisäksi monista tekijöistä, kannattaa akkujen varaustilaa
monitoroida säännöllisesti, ellei aja tutnikausia moottorilla, jolloin
akut melko varmasti ovat täynnä. Joissakin veneissä, esimerkiksi minulla
akkukaapelit ovat akuissa kiinni, ja koska akut eivät ole esimerkiksi
salongin pöydällä näytillä, niin akkujen esiin kaivaminen ja kaapeleiden
irroittaminen on vähinttään vartin homma. Esimerkiksi rantaan tultua
ensimmäinen kysymys (sähkön suhteen) on usein pitääkö pistää töpseli
seinään vai tullaanko toimeen omin eväin. Esimerkiksi Ruotsissa sähkö
yleensä maksaa erikseen, ei paljon, mutta kuitenkin. Akun lataustilan
jatkuva monitorointi kertoo myös veneen sähkölaitteiden kunnosa,
yllättävä varaustilan putoaminen kertoo, että jossain on jotain vikaa.
On varsin tunnettua, että merivesi (jopa ilman kosteus ja suolaisuus) ja
sähkölaitteet eivät ole ystäviä. Esimerkiksi eräänä kesänä Wallas (kulki
nimellä Thermo) söi salaa akut tyhjiksi, kun kosteus oli aiheuttanut
piirilevyyn oikosulun, josta virta vähin äänin karkasi. Joskus
keulapiikkiin on jäänyt lukulamppu päälle (kun vieraat ovat poistuneet)
ja lamppu on ollut siellä palamassa omia aikojaan, syöden virtaa
melkoisesti yli odotetun määrän. Sähköpanelissa ollut amperimittari
kertoi kuitenkin kulutuksen olevan vajaan amperin yli kylmäkoneen ja
muun kiinteän kulutuksen, jolloin oli helppo etsiä ylimääräinen
kuluttaja.
Hieman löysä kiilahihna laturissa voi vähentää latausta, mutta se ei
vielä puolen tunnin ajossa hälyytä lämpiämällä tai katkeamalla, mutta
latausvirran amperimittari kertoo, että lataus ei toimi normaalisti.
Varmaankin joku vielä rakentaa tietokoneohjatun sähköjärjestelmän
monitorin, joka pitää silmällä kaikkea tämänkaltaista ja kertoo sitten
selväkielisesti mistä on kysymys, mutta kunnes sellainen tulee, niin
pidän tarkoituksenmukaisena tarkkailla akkujen tilaa säännöllisesti.
Talveksi otan akut irti, mutta kesällä ne ovat käytössä vuorokauden
ympäri joka päivä.
- Lauri Tarkkonen
Jaakko ©
nips--> Olen havainnut yksinkertaisemmaksi keinoksi akkujen
tilan monitorointiin
> hankkia kulutusmittarin, joka osaa laskea tulevan ja menevän virran
> erotuksen ja integroi sen ajan yli. Lisäksi minulla on analogiset
> amperimittarit erikseen sekä kulutukselle että lataukselle. Niistä näkee
> varsin kätevästi onko jonnekin unohtunut valo päälle tai onko jossain
> "vuoto".
>
> - Lauri Tarkkonen
>
Mitä enemmän mittareita sen enemmän aihetta huolestua. :)
Hyvälaatuinen volttimittari kertoo jo paljon, kun sitä opettelee
omassa veneessään tulkitsemaan.
Tietysti laturiin voi tulla sellainen vika, että latausjännite
näyttää hyvältä, laturin merkkivalo ei hälytä, mutta mitään ei
mene akkuihin. Tämänkin huomaa volttimittarista aika nopeasti,
kun sammuttaa koneen ja näkee, että akkujen jännnite ei ole
noussut latauksen myötä.
Nämäkin asiat kantapään kautta...
--
kirjoitti,
Jaakko
o~
(____/____)
/
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
http://www.meridianx.fi/jaakko/jaakko.html
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Lauri Tarkkonen
>Lauri Tarkkonen wrote:
>nips--> Olen havainnut yksinkertaisemmaksi keinoksi akkujen
>tilan monitorointiin
>> hankkia kulutusmittarin, joka osaa laskea tulevan ja menevän virran
>> erotuksen ja integroi sen ajan yli. Lisäksi minulla on analogiset
>> amperimittarit erikseen sekä kulutukselle että lataukselle. Niistä näkee
>> varsin kätevästi onko jonnekin unohtunut valo päälle tai onko jossain
>> "vuoto".
>>
>> - Lauri Tarkkonen
>>
>Mitä enemmän mittareita sen enemmän aihetta huolestua. :)
>Hyvälaatuinen volttimittari kertoo jo paljon, kun sitä opettelee
>omassa veneessään tulkitsemaan.
>Tietysti laturiin voi tulla sellainen vika, että latausjännite
>näyttää hyvältä, laturin merkkivalo ei hälytä, mutta mitään ei
>mene akkuihin. Tämänkin huomaa volttimittarista aika nopeasti,
>kun sammuttaa koneen ja näkee, että akkujen jännnite ei ole
>noussut latauksen myötä.
>Nämäkin asiat kantapään kautta...
Joidenkin kohdalla tiedon syöttäminen takaraivoon tapahtuu tosiaan
ainoastaan kantapään kautta, silmien tai korvien kautta reitti olisi
paljon lyhyempi. Jos veneessä on esimerkiksi aurinkopaneli tai
tuuligeneraattori tai molemmat, niin volttimittari ei kerro juuri
mitään, ellei näitä kytke irti ja odota hiukan aikaa.
Tietysti ellei osaa käsitellä saamaansa informaatiota, niin se varmasti
aiheuttaa huolestumista.
- Lauri Tarkkonen
Ray NoCharles
Ei, ei todellakaan ole kyse sarjaankytkennästä. Silloinhan
puhuttaisiin 24 V järjestelmästä.
Edellisessä viestissäni kirjoitetun vastauksen antoi Exide Oy:n
starttiakuista vastaava Seppo Leinonen.
Matti Kaki
says...
Kyllä kertomani akun lepojännitteen miyttausohje on aivan oikein.
Jos olet eri mieltä niin kuulisin mielelläni perusteluja. Et ole
yhtään kuunollista perustelua väitteittesi tueksi vielä kertonut
joten laitapas niitä hieman. Olet nyt liikkeellä MuTu-tuntumalla.
Matti Käki oh2bio
Dag Stenberg
> Sähköpanelissa ollut amperimittari
> kertoi kuitenkin kulutuksen olevan vajaan amperin yli kylmäkoneen ja
> muun kiinteän kulutuksen, jolloin oli helppo etsiä ylimääräinen
> kuluttaja.
> Varmaankin joku vielä rakentaa tietokoneohjatun sähköjärjestelmän
> monitorin, joka pitää silmällä kaikkea tämänkaltaista ja kertoo sitten
> selväkielisesti mistä on kysymys, mutta kunnes sellainen tulee, niin
> pidän tarkoituksenmukaisena tarkkailla akkujen tilaa säännöllisesti.
Ampeerimittari sähkötaulussa kuulostaa hyvältä ajatukselta, mutta
kytkentä vaatii hieman harkintaa, ettei tule lisää kontakti- tai
johtohäviöitä.
Minulla on vain volttimittarit, mutta niitä tarkkailenkin aika
ahkerasti "lepojännitteen" selvittämiseksi. Samoin ei kovin usein
viitsi irrottaa johtoja akuista.
Yhdet johdot olen kuitenkin irroittanut akuista "pysyvästi": maasähkölaturista
tulevat, jotka ovat erilliset siitä paksusta kaapelista. Ilmeni nimittäin,
että täysi akku tyhjenteli itseään sen laturin kautta jos johto oli kiinni.
Täytyykin muistaa tutkia kun ilmat lämpenevät että onko vika johdoissa
vai laturissa.
Dag Stenberg
Dag Stenberg
> Tietysti laturiin voi tulla sellainen vika, että latausjännite
> näyttää hyvältä, laturin merkkivalo ei hälytä, mutta mitään ei
> mene akkuihin. Tämänkin huomaa volttimittarista aika nopeasti,
> kun sammuttaa koneen ja näkee, että akkujen jännnite ei ole
> noussut latauksen myötä.
Nyt en ihan ymmärrä. Käsittääkseni vaihtovirtalatureissa ei ole
virtasäädintä, vaan ainoastaan jännitesäädin. Näinollen jos
latausjännite nousee kun kone/laturi käy ja akut ovat kiinni, niin sitä
virtaa menee pakosta akkuun, ellei sitten _akussa_ ole sisäinen
resistanssi kasvanut.
Dag Stenberg
vakioavustaja
Dag Stenberg
>> Olen havainnut yksinkertaisemmaksi keinoksi akkujen tilan monitorointiin
>>> hankkia kulutusmittarin, joka osaa laskea tulevan ja menevän virran
>>> erotuksen ja integroi sen ajan yli. Lisäksi minulla on analogiset
>>> amperimittarit erikseen sekä kulutukselle että lataukselle. Niistä näkee
>>> varsin kätevästi onko jonnekin unohtunut valo päälle tai onko jossain
>>> "vuoto".
>>>
> ainoastaan kantapään kautta, silmien tai korvien kautta reitti olisi
> paljon lyhyempi. Jos veneessä on esimerkiksi aurinkopaneli tai
> tuuligeneraattori tai molemmat, niin volttimittari ei kerro juuri
> mitään, ellei näitä kytke irti ja odota hiukan aikaa.
Myönnän auliisti, että ampeerimittareista saa paremmat tiedot (aika
usein olenkin vanhaan auto-, vene- tai traktorirotiskoon laittanut
ampeerimittarin kun akku on tuupannut tyhjenemään ilman ymmärrettävää
syytä ja on pitänyt valvoa latingin ja kulungin suhdetta). Volttimittari
on kuitenkin teknisestikin helpompi laittaa ja siitä saa karkean
perustiedon, monilla rajoituksilla tosin.
Dag Stenberg
Pasi L
news:cvdblo$euf$1...@oravannahka.helsinki.fi...
Ok, tarkoitukseni ei ollut fleimata. Kirjoitat varmasti paljon asiaa useissa
foorumeissa.
Aurinkoista kevättä :)
t. Pasi
Matti Kaki
jaakko....@meridianx.fi says...
>
>
>Lauri Tarkkonen wrote:
>
>nips--> Olen havainnut yksinkertaisemmaksi keinoksi akkujen
>tilan monitorointiin
>> hankkia kulutusmittarin, joka osaa laskea tulevan ja menevän virran
>> erotuksen ja integroi sen ajan yli. Lisäksi minulla on analogiset
>> amperimittarit erikseen sekä kulutukselle että lataukselle. Niistä näkee
>> varsin kätevästi onko jonnekin unohtunut valo päälle tai onko jossain
>> "vuoto".
>>
>> - Lauri Tarkkonen
>>
>
>Mitä enemmän mittareita sen enemmän aihetta huolestua. :)
>
>Hyvälaatuinen volttimittari kertoo jo paljon, kun sitä opettelee
>omassa veneessään tulkitsemaan.
>
>Tietysti laturiin voi tulla sellainen vika, että latausjännite
>näyttää hyvältä, laturin merkkivalo ei hälytä, mutta mitään ei
>mene akkuihin. Tämänkin huomaa volttimittarista aika nopeasti,
>kun sammuttaa koneen ja näkee, että akkujen jännnite ei ole
>noussut latauksen myötä.
Minä allekirjoitan tämän. Volttimittari on se oikea tapa seurata
akkujen latausta ja varaustilaa nopeasti ja tarkasti. Tosin se
edellyttää mittarin tarkistamista ja mahdollisesti kalibroimista.
Bilteman sun muut Equus-mittarit näyttävät yleensä ihan perunoita.
Useimmiten kalibrointi on mahdollista suorittaa mittarin takaa
ruuvarilla tai avaamalla mittari. Mutta se menee jo harrasteen
puolelle. Toinen mahdollisuus on tehdä mittarille "eksymätaulukko"
josta näkee mikä on oikea jännite. Kunnollinen jännitemittari
on selainen jonka näyttämä on siirretty välille esim. 10 - 15 V
jolloin lukematarkkuus paranee. Kalibroimiseen voi käyttää melkein
mitä tahansa digitaalista yleismittaria.
Itselläni oli kolmella ledillä toteutettu systeemi joka oli varsin
tarkka. Olen piirtänyt sen skeman jo "ulos" mutta pitäisi vielä
puhtaaksipiirtää niin voin laittaa nettiin. Kolme trankkua, muutama
vastus ja diodi niin siitä saa erinomaisen indikaattorin. Jos haluaa
rakennella niin moniportaIsenkin näytön saa aikaan helposti:
http://www.electronics-lab.com/projects/automotive/009/index.html
Jos haluaa tehdä vain yhdellä ledillä tai vaikka summerilla
toteuteTun jännitehälyttimen joka ilmaisee kun jännite putoaa
tietyn arvon alle niin tässä sellainen:
http://www.reconnsworld.com/power_12vbattmon.html
Myös melkein minkä tahansa paneelimittarin voi modifioida niin, että
sen asteikko näyttää muutaman voltin poikkeamaa. Tässä siisti versio:
www.12volt.com.au/General%20Htmls/webcat2003/arrid%20large%2010160.gif
Kyseisenlainen "Expanded Scale Voltmeter" on helppo itsekin tehdä.
Se ei vaadi kuin zenerdiodin ja vastuksia. Mielellään hyvälaatuisia.
Yleensä mittarin sisällä on shunttivastus jonka poistamalla mittari
muuttuu huomattavasti herkemmäksi. Tässä yksinkertainen toteutus:
http://www.sci.fi/~oh2bio/volttimittari.gif
Matti Käki oh2bio
Joakim Majander
> ).Latausjärjestelmän
> jännitteensäätäjä mittaa pienemmän akun jännitettä koska se
täyttyy
> ensin ( suurempi akku on vielä
> tässä vaiheessa vajaa eikä enää täyty tämän jälkeen ,joten
suurempi
> akku jää alivaraustilaan, elikä
> akuissa on jännite-eroja.
Millähän keinolla se lataussäätäjä mittaa vain pienemmän akun
jännitteen, kun akut ovat rinnankytkettyjä eli niiden navoilla on
aivan sama jännite? Millä logiikalla se pienempi akku täyttyy ensin?
Latausvirta ei mene mitenkään tasan akkujen kesken, vaan riippuu akun
varaustilasta, koosta, rakenteesta ja kunnosta. Isompi akku ottaa
oletusarvoisesti enemmän virtaa vastaan samalla jännitteellä. Kun
latuassäätimen tehtävä on vain pitää KAIKKIEN akkujen
napajännite n. 14 V:ssa, on aivan sama millaiset akut siellä on
rinnan latauksen ajan. Jos laturin puhti ei riitä pitämään
jännitettä asetusarvossa, voi jotain eroja tulla, mutta tämä on
vain hetkellinen tila (esim. 30 min suuren kulutuksen jälkeen
ladatessa).
> Eripariakustosta virtaa purettaessa pienenpi akku tyhjenee nopeammin
> kun taas suuremmassa akussa
> on vielä virtaa.
Mihinköhän logiikkaan tämä perustuu??? Suuremmassa akussa on
yleensä pienempi sisäinen vastus, jolloin se antaa enemmän virtaa
kuin pienempi samalla jännitteellä eli erikokoiset akut tyhjenevät
samaa tahtia. Akun napajännitteellä ja varaustilalla on myös
kiinteä yhteys. Koska akut ovat rinnan eli napajännitteet ovat samat
on myös niiden varaustilat aina samat.
Poikkeuksen tähän voi tehdä vain hyvin suuri ja riittävän
pitkäaikainen kuorma, jos akut ovat rakenteeltaan erilaiset (esim.
hupi vs. startti). Kuorman pitää olla niin suuri, että napajännite
laskee merkittävästi. Jos vaikkapa starttausta jatkettaisiin
yhtämittaisesti 10 minuuttia (startti ei kestä), antaisi starttiakku
suhteellisesti selkeästi suuremman osan tehosta. Tämän rasituksen
jälkeen starttiakun varaustila (ja lepojännite) olisivat alemmat kuin
hupiakun. Koska akut ovat rinnan, hupiakusta olisi virta starttiakkuun
kunnes varaustila olisi taas sama.
> Yleensäkin syväpurkaukset vähentävät akun elinikää
> rajusti.
Ehdottomasti!
>
> Jos lisäät vielä yhden 115Ah akun, niin ota se 75Ah akku pois
> järjestelmästä niin saat kapasiteettia 230 Ah
> Tämän uuden järjestelmän huonopuoli on että järjestelmä toimii
> (huonomman) vanhemman akun ehdoilla.
Akut vanhenevat eri tavoin. Niiden kapasiteetti laskee aina samoin
virranantokyky ja latauksenottokyky. Ainoa rinnankytkennässä tuleva
ongelma on vuotovirran kasvu, joka siis tyhjentää myös ehjää
akkua. Kapasiteetin lasku ei ole ongelma, koska napajännite nousee
ladattaessa huonollakin akulla.
Akkukauppiaan motiivi on tietysti myydä sinulle kaksi uutta ja
identistä akkua yhden sijaan. Aika paljon tuntuu olevan mutua ja
uskomuksia näissä akku- ja laturimyyjien jutuissa.
Joakim
Joakim Majander
> Veneen akkujen jännitteen mittaaminen akkujen varaustilan
arvioimiseksi
> on varsin vaikeaa, sillä useimmat asiantuntijat ovat sitä mieltä,
että
> vain lepojännite, joka saadaan kun akkuja ei pureta tai ladata
vähään
> aikaan, joka jälleen asiantuntijasta riippuen on tunneista puoleen
> vuorokauteen, on ainoa oikea kriteeri. Kuitenkin aika monessa
veneessä
> on kesän aikana päällä kylmäkoneita, GPS:iä, radioita yms.
laiteita,
> jotka kuluttavat jatkuvasti virtaa ja lisäksi voi olla myös
> aurinkopaneleita, tuuligeneraattoreita tai muita virtaa tuottavia
> laitteita. Ainakaan minun veneestäni ei lepojännitettä voi mitata
sen
> jälkeen kun vene on laskettu vesille ennenkuin syksyllä kun se
jälleen
> nostetaan vedestä.
Aika hyvän kuvan akun lepojännitteestä saa pienellä kuormalla.
Aurinkokennot jne. pitää toki kytkeä irti. Sopiva pieni kuorma voi
olla vaikkapa sisävalo tms. akkukapasiteetista riippuen. Hyvä
suuruusluokka on 1% kapasiteetista. Tällöin "lepojännite" asettuu
varsin nopeasti jollekin tasolle latauksen jälkeen.
Normaaleiden sähkövekoittimien aiheuttama purku ei ole ongelma
lepojännitteen mittauksen kannalta, sillä jännite nousee
"lepotasolle" hyvin pian kulutuksen loputtua. Starttaus, keulapotkuri
jne. isot kuormat ovat sitten eri juttu.
Täysin iritkytketty akku sen sijaan vaatii hyvinkin pitkän ajan
varsinkin kylmässä latauksen jälkeen, jolloin itsepurkautuminen on
hidasta.
Jännite pitää myös mitata varsin tarkasti (alle 0,1 V tarkkuus).
Aivan halvimpien digimittareidenkaan tarkkuus ei välttämättä
riitä.
Joakim
Aki Mannonen
> Kyllä kertomani akun lepojännitteen miyttausohje on aivan oikein.
> Jos olet eri mieltä niin kuulisin mielelläni perusteluja. Et ole
> yhtään kuunollista perustelua väitteittesi tueksi vielä kertonut
> joten laitapas niitä hieman. Olet nyt liikkeellä MuTu-tuntumalla.
??? Sinunhan tässä pitäisi laittaa perusteluja. Minä en ole väittänyt
mitään.
Aki Mannonen
>>Taisivat puhua sarjaankytkennästä.
>
>
> Ei, ei todellakaan ole kyse sarjaankytkennästä. Silloinhan
> puhuttaisiin 24 V järjestelmästä.
> Edellisessä viestissäni kirjoitetun vastauksen antoi Exide Oy:n
> starttiakuista vastaava Seppo Leinonen.
On se ihmeellistä että akkukauppias voi olla noin ulkona asiasta.
Joakim Majander
Ray NoCharles wrote:
> > > Rinnankytkennässä on tärkeää että akut ovat samankokoiset
ja
> > > samanikäiset.
> >
> > Taisivat puhua sarjaankytkennästä.
>
> Ei, ei todellakaan ole kyse sarjaankytkennästä. Silloinhan
> puhuttaisiin 24 V järjestelmästä.
> Edellisessä viestissäni kirjoitetun vastauksen antoi Exide Oy:n
> starttiakuista vastaava Seppo Leinonen.
Ristiriitaista tämän kanssa??? :
"Voiko rinnan olevista akkustringeista vain toisen vaihtaa uuteen ?
Kyllä."
Lähde: http://www.exide.fi/serv0411111.htm
Joakim
Joakim Majander
http://www.cfaa.ca/journal-2003-fall-problems.html
Sarjaan kytkennässä on siis tärkeää, että kaikki akut ovat
identtisiä niin malliltaan kuin iältäänkin.
Rinnan voi kytkeä erilaisia akkuja. Ongelmia tulee vasta jonkun akun
hajotessa (oikosulku) ja jonkin verran selkeästi erityyppisten akkujen
kanssa. Esim. geeliakku vs. tavallinen eroavat toisistaan
jännitteiltään, jolloin ne vaativat eri latausjännitteet. Jos
korkeampijännitteinen geeliakku on täynnä, vain se rasittuu, kunnes
napajännite laskee alle toisen akun "luonnollisen" lepojännitteen.
Mahdollisesti tavallinen akku myös itsepurkautuu tavallista nopeammin
"ylijännitteellä" eli tyhjentää geeliakkua.
Oikosulku voi tapahtua myös identtisille ja samanikäisille. Toki se
on todennäköisempää, jos uusi akku laitetaan 10-vuotiaan rinnalle.
Uskoisin, että akkuvalmistajat sanovat tuon "identtiset ja
samanikäiset" -fraasin siitä syystä, että asia on monimutkainen ja
se on aina turvallista. Useimmille akunostajille rinnan- ja
sarjaankytkennän erottaminen toisistaan ei taida onnistua
puhumattakaan eri akkutyyppien eroista.
Joakim
PekKa
piuhat pitäisi kytkeä sarjaan kuorman kanssa, mikä helposti ajatellen
tarkoittaisi melkoisen paksujen kaapeleiden kierrättämistä
ampeerimittarille, mistä seuraa erinäisiä mm. häviöistä johtuvia haittoja ja
kaapeleiden asennuksen haasteellisuutta. Helpohko tapa välttää nuo molemmat
haitat, on käyttää "SHUNTTIA" virran mittauksessa kytkettynä luonnolliseen
paikkaan sarjaan mitattavan kuorman kanssa. (Shunt = virran indikoimiseen
suunniteltu tarkkuusvastus, jonka päiden ylitse mitattu jännite (V) korreloi
lineaarisesti piirissä kulkevan virran voimakkuuden kanssa ). Sitten vaan
valitaan sopiva jännitemittari shuntin mitta-aluetta vastaavaksi, mittari
paneliin ja piuhat shunttiin rinnan kiinni. -NÄIN MEIDÄN RUUHESSA.
Meillä mitataan sekä kulutusta, mahdollisia vuotovirtoja, että latausta.
Tämän lisäksi akkujen jännitteen indikointi myös näytetään.
-PekKa
Dag Stenberg
> Helpohko tapa välttää nuo molemmat
> haitat, on käyttää "SHUNTTIA" virran mittauksessa kytkettynä luonnolliseen
> paikkaan sarjaan mitattavan kuorman kanssa. (Shunt = virran indikoimiseen
> suunniteltu tarkkuusvastus, jonka päiden ylitse mitattu jännite (V) korreloi
> lineaarisesti piirissä kulkevan virran voimakkuuden kanssa ). Sitten vaan
> valitaan sopiva jännitemittari shuntin mitta-aluetta vastaavaksi, mittari
> paneliin ja piuhat shunttiin rinnan kiinni. -NÄIN MEIDÄN RUUHESSA.
Muistaakseni koulufysiikassa kerrottiin että isommat virrat mitataan juuri noin.
Toisin sanoen, ampeerimittareissa on sisällä shuntti ja sen yli kytketty
aika herkkä mittari. Itse mittauspuolan läpi ei kovin kummallista virtaa
kulje. Vaan miten ratkaiset sen, että haluat nähdä ampeerin kulutuksen,
mutta mittari onkin shuntin avulla laitettu mittaamaan 0-50 A, eli
ampeerin aiheuttama heilahdus on minimaalinen? Ei se käy ilman eri
kohtiin laitettuja mittareita, joista toiset herkempiä ja toiset
kovemmin shuntattuja. Tai sitten kytkimellä vaihdettavat shuntit = lisää
korroosiokohtia ja huonon kontaktin paikkoja. Huono kontakti = kuumenee
= palovaara.
Dag Stenberg
PekKa
kymmenien metrien päässä indikaattorista. Shunt kannattaa valita sen
mukaisesti, mitä asioita ja millä tarkkuudella haluaa mitata. Mikään ei
myöskään estä kytkemästä useampia, eri mittausalueella olevia shuntteja
sarjaan halutun mittaustarkkuuden saavuttamiseksi ja pelaamalla sitten
niillä kytkimillä. Korroosiokohtia tietty tulee, mutta riskitekijöitähän voi
toki taklata valitsemalla riittävän laadukkaita komponentteja.
Siksi toisekseen, vaikka korroosio purisikin em. kytkimiin niin onko sillä
oikeasti sen suurempaa väliä koska päävirtapiirissä ei kumminkaan tule
olemaan mitään mekaanisesti liikkuvia osia. Shuntin päiden yli mitattava
jänniteero on pieni ja virta minimaalinen, joten lämpenemistä ei juurikaan
tapahdu. Kirchoffin ensimmäistä lakia vapaasti mukaillen : "Piste ei
pullistu"
-PekKa
"Dag Stenberg" <dag.st...@nospam.helsinki.fi.invalid> wrote in message
news:cvfkj9$mpt$1...@oravannahka.helsinki.fi...
Olli Peltonen
> Akut vanhenevat eri tavoin.
Autokäytössä (veneestä vähemmän havaintoja) on tavallista että akun
kennot vanhenevat eri tavoin ja arvotussa järjestyksessä. Tärinästä kai
johtuu, että yhden kennon pohjalle kertyy murusia levyelementistä niin
paljon, että kenno oikosulkeutuu vähitellen.
Näin akun nimellisjännite jää kennon verran vajaaksi täytenäkin. Laturi
yrittä paikata tilannetta ja kiehuttaa vedet vähiin muista kennoista.
Saattaa sillä lämpimään aikaan vielä saada koneen käyntiinkin.
Tälläinen akku käy huonosti hyvän rinnalle.
Oleellista on, että kunkin akun kennot ovat keskenään tasalaatuisia.
Tälläisiä akkuja passaa kytkeä rinnan.
>
> Akkukauppiaan motiivi on tietysti myydä sinulle kaksi uutta ja
> identistä akkua yhden sijaan. Aika paljon tuntuu olevan mutua ja
> uskomuksia näissä akku- ja laturimyyjien jutuissa.
>
> Joakim
Jees!
--
Olli Peltonen
Dag Stenberg
> Siis Shunt on erillinen palikka, mikä kytketään piiriin. Se voi sijaita
> kymmenien metrien päässä indikaattorista.
Siinäpä sen kauneus. Shunttina toimiva pieni mutta virtakestoinen vastus
om virtamaksimin kulkutiellä, mutta sen ylitse muodostuvan jännitteen
voi mitata kaukaa aika ohuiden johtojen avulla, konsa ei jännitemittari
juurikaan vie virtaa. Hyvä kun muistutit, ennenkuin alan rakennella
liikoja.
Mutsiis tämän estämättä, niin ampeerimittarin sisälläkin on shuntti.
Dag Stenberg
vakioavustaja
PekKa
nousi...
-PekKa
Jouni R
Kas kun venhossani on 2-akkujärjestelmä, jonka piirit ovat muutoin täysin
irti toisistaan, mutta sama laturi tietysti tuuppaa virtaa molempiin (mutta
jakoreleen läpi) ja miinusnavat ovat toisiinsa yhteydessä. Minun
vaillinaisen ymmärrykseni mukaan tämä ei ole varsinainen rinnankytkentä,
koska sen jakoreleen pitäisi estää virran kulku vääriin paikkoihin (ja
toisaalta, jos akut tulisivat tällä systeemillä kytketyiksi rinnan, niin
luulisi käyttöakun tyhjentymisen aiheuttavan ennenpitkää myös starttiakun
hyytymisen, mitä ei ole tapahtunut). Ymmärtääkseni se miinuspuolen
yhteenkytkeminen on tehty vain siksi, että käyttöakun latausta varten
saataisiin myös se piiri suljettua.
Tuleeko jollekulle mieleen tästä virityksestä jokin ilmeinen haittapuoli tai
riski? Tai olisiko mitään hyötyä saavutettavissa siitä, että veisi
käyttöakkupiirin maajohdon suoraan maadoitukseen (moottori) eikä starttiakun
miinusjohdon kautta?
-Jouni
PS. Sähköremontti etenee. Yritän keväämmällä naputella tänne pienen
selostuksen, jos siitä vaikka olisi jollekulle samoja haikailevalle hyötyä.
Aki Mannonen
Selostuksen perusteella akut on aivan oikein kytketty. Ne kytkeytyy
rinnan kun kone käy (laturi lataa).
Matti Suorsa
"Aki Mannonen" <aki.manno...@kolumbus.fi> kirjoitti
viestissä:383sjfF...@individual.net...
Meillä on veneessä samanlainen systeemi, että akkujen
miinuspuoli on samassa kaapelissa. Kuitenkin meillä on
kaksi erillistä virtapiiriä, jossa toinen hoitaa moottorin
käynnistyksen ja toinen hupilaitteet. Laturi lataa ensin
starttiakun ja sen täyttymisen jälkeen hupiakun varsin
itsenäisesti. Miten tätä voidaan tulkita akkujen
rinnakkainkytkennäksi?
MSa
Jouni R
>
> Siitä tulee rinnankytkentä kun plusnavat kytketään yhteen ja virtapiiri
> sulkeutuu.
>
Siis, katsotaanpa, ymmärsinkö oikein? Laturin pyöriessä rele napsahtaa
"auki" ja kytkee akut rinnan? Ilman ongelmia? Jatkokysymys siinä
tapauksessa: tarkoittaako tämä, että akkujen pitääkin olla näin kytketty ja
että olisi epäviisasta sitä muuttaa esim. niin, että vedän hupiakunkin
miinusjohdon suoraan moottorin runkoon? Tai tarkasti ottaen se yhteinen
maajohto menee nyt yhteen moottorin jaloista.
Koska sähköremonttisuunnitelmaan sisältyy käyttöakun siirto veneen toiselle
reunalle, niin olen lievästi harkinnut vetää käyttöakun maajohdon siltä
puolen moottorin runkoon. Silloin tarvittaisiin vain noin vajaa 50 cm
kaapeli, muuten pari metriä.
-Jouni
Jouni R
sähköopilla", että kuvaamani kaltainen muutos (molempien akkujen maadoitus
erikseen moottorirunkoon) ei sinänsä muuta kytkentää, samat virtapiirit
syntyvät. Mutta onko latauksen toiminnan kannalta jotain eroa, ts. muuttuko
jokin "tasapainotekijä"?
-Jouni
"Jouni R" <Just.s...@mail.and.be.damned.com> wrote in message
news:0i5Td.502$0o1...@read3.inet.fi...
Seppo Nurmi
> Täydennän kysymystäni sen verran, että olen ymmärtävinäni "lukion
> sähköopilla", että kuvaamani kaltainen muutos (molempien akkujen maadoitus
> erikseen moottorirunkoon) ei sinänsä muuta kytkentää, samat virtapiirit
> syntyvät. Mutta onko latauksen toiminnan kannalta jotain eroa, ts.
> muuttuko jokin "tasapainotekijä"?
Tilanne on sähköisesti aivan sama.
Seppo
Matti Kaki
says...
Eikös tämä ole sinun kirjoittamasi johon sitten vastasin:
========================================================================
In article <37utn2F...@individual.net>, aki.manno...@kolumbus.fi
says...
>
>
>Matti Kaki wrote:
>
>> En tiedä sitten miten enää asian kertoisin kun tämä asia ei näytä
>> sinulle aukeavan. Suosittelen kuitenkin elektroniikan perusteista
>> aloittamaan. Sopivia kirjoja on runsaasti. Joka tapauksessa se
>> akun sisäinen vastus on se tärkein asia ja se sinun nyt pitäisi
>> ensimmäiseksi ymmärtää. Kyllä se varmaan selviää kun hieman asiaa
>> pohdit. Kun olet tutustunut elektroniikkaan niin sen jälkeen voit
>> tutustua vaikka tähän seuraavaan FAQ:iin:
>>
>> http://www.marine-electronics.net/techarticle/battery_faq/b_faq.htm
>>
>> Matti Käki oh2bio
>
>Minun ei tarvitse tutustua mihinkään faq:iin, koska tunnen lyijyakun
>teoreettisesti ja käytännössä. Sinun kannattaisi ehkä tutustua ennen
>kuin menet jakelemaan tuollaisia mittausohjeita.
Kyllä kertomani akun lepojännitteen miyttausohje on aivan oikein.
Jos olet eri mieltä niin kuulisin mielelläni perusteluja. Et ole
yhtään kuunollista perustelua väitteittesi tueksi vielä kertonut
joten laitapas niitä hieman. Olet nyt liikkeellä MuTu-tuntumalla.
Matti Käki oh2bio
=============================================================================
Siinä kerrot, että kertomani mittausohje olisi väärin. Haluaisin kuulla
perustelusi sille, että keromani mittausohje olisi virheellinen. Mikäli
sen pystyt kertomaan niin taitaapa aika moni tieto maailmalla mennä uusiksi.
Se, että olet vuosikymmeniä kytkeskellyt lyijyakkuja rinnan ei tarkoita
sitä, että niin pitäisi tehdä. Niin voi tehdä mutta ei se "oikein" ole.
Luepas nyt tuo FAQ kuitenkin. Onhan se pitkä ja teoreettinenkin mutta
varmaan selvittää aika paljon akkuasiaa.
Matti Käki oh2bio
Matti Kaki
says...
>
>
>Matti Suorsa wrote:
>
>
>> Meillä on veneessä samanlainen systeemi, että akkujen
>> miinuspuoli on samassa kaapelissa. Kuitenkin meillä on
>> kaksi erillistä virtapiiriä, jossa toinen hoitaa moottorin
>> käynnistyksen ja toinen hupilaitteet. Laturi lataa ensin
>> starttiakun ja sen täyttymisen jälkeen hupiakun varsin
>> itsenäisesti. Miten tätä voidaan tulkita akkujen
>> rinnakkainkytkennäksi?
>
>sulkeutuu.
Kyseessä ei ole varsinainen akkujen rinnankytkentä. Rinnankytkennällä
tarkoitetaan sitä, että akut on kytkety toisiinsa mahdollismman suoraan
ja lyhyellä kaapelilla ja ovat näin yhdessa koko ajan. Kun akut kytketään
valintakytkimen kauta niin akut eivät enää ole pysyvästi rinnankytketyinä
ja tilanne muuttuu radikaalisti.
Aina kannattaa akkujen miinukset kytkeä toisiinsa koska se vähentää
ylimenovastusta ja edesauttaa luotettavuutta. Ei veneen rungon kautta
koska akkujen miinusnapojen välilläkin voi kulkea virtaa tietyissä
tilanteissa joka voi aiheuttaa turhaa korroosiota.
Matti Käki oh2bio
Aki Mannonen
> Siinä kerrot, että kertomani mittausohje olisi väärin. Haluaisin kuulla
> perustelusi sille, että keromani mittausohje olisi virheellinen. Mikäli
> sen pystyt kertomaan niin taitaapa aika moni tieto maailmalla mennä uusiksi.
En tiedä missä maailmassa sinä elät, mutta lepojännite on nimensä mukaan
lepojännite. Latauksen jälkeen voi kuormittaa akkua hetken niin
lepojännitteen näkee nopeammin. Jos akku on seisonut pitkään niin sitä
ei tarvitse kuormittaa ennen mittausta.
Sinä et ole vieläkään kertonut että miksi eri ikäisiä/kokoisia
lyijyakkuja ei kannata kytkeä rinnan.
> Se, että olet vuosikymmeniä kytkeskellyt lyijyakkuja rinnan ei tarkoita
> sitä, että niin pitäisi tehdä. Niin voi tehdä mutta ei se "oikein" ole.
> Luepas nyt tuo FAQ kuitenkin. Onhan se pitkä ja teoreettinenkin mutta
> varmaan selvittää aika paljon akkuasiaa.
Tiedän, fysiikkaa lukeneena ja maailmaa nähneenä, että teoria on väärä
tai vajaa jos se ei päde käytännössä.
Aki Mannonen
>
> Siis, katsotaanpa, ymmärsinkö oikein? Laturin pyöriessä rele napsahtaa
> "auki" ja kytkee akut rinnan?
Ei vaan rele vetää kiinni. Releen kela kytketään laturin latausvalon ja
miinuksen väliin, joten se toimii päinvastaisessa järjestyksessä kuin
latausvalo. Joissain kaupallisissa releissä on darlington-kytketyt
transistorit kelan virtavahvistimina.
> Ilman ongelmia?
Ilman ongelmia, jos kaikki osat on ehjiä ja oikein mitoitettu.
Aki Mannonen
> Kyseessä ei ole varsinainen akkujen rinnankytkentä. Rinnankytkennällä
> tarkoitetaan sitä, että akut on kytkety toisiinsa mahdollismman suoraan
> ja lyhyellä kaapelilla
Matti kirjoittaa oppikirjoja uudelleen.
Joakim Majander
> Tietenkin virta menee ensin akkujen välistä, paksua ja hyvin
> kiinnitettyä sekä pieniresistanssista johtoa myöten ja vasta
> sitten muualle. Rinnankytkentä tarkoittaa sitä, että akut
> ovat vierekkäin ja niiden plus- ja miinusnavat ovat yhdessä.
> Piirsin selventävän kuvan. Huomatkaa siis, että akut ovat
> toisissaan kiinni paksulla touvilla ja ovat vierekkäin. Tämä
> on akkujen rinnankytkentä. Mikäli akut kytketään jakokytkimen
> kautta tilanne muuttuu aivan toiseksi.
>
> http://www.sci.fi/~oh2bio/akut_rinnan.gif
>
> Matti Käki oh2bio
Mitähän oikein yrität sanoa? Tiedän kyllä mikä on
rinnankytkentä.
Jos akku B on parempikuntoinen/isompi kuin akku A, kulutuslaitteille
menevästä virrasta suurempi osa on peräisin B:stä. Toisin sanoen
virta AKUN SISÄllÄ sen napojen välillä on akussa B suurempi kuin
akussa A. B:stä kulututuslaitteille menevällä virralla ei ole A:lle
mitään merkitystä. A on kiinnostunut vain sen napojen välisestä
jännitteestä. Vain A:sta lähtöisin oleva virta kulkee A:n sisällä
kulutustilanteessa.
Sillä ei ole mitään merkitystä onko A vai B lähempänä
kulutuslaitteita johdinketjussa ellei sitten käytetä virtaan nähden
aivan alimittaisia johtimia.
Joakim
Seppo Nurmi
> Tietenkin virta menee ensin akkujen välistä, paksua ja hyvin
> kiinnitettyä sekä pieniresistanssista johtoa myöten ja vasta
> sitten muualle. Rinnankytkentä tarkoittaa sitä, että akut
> ovat vierekkäin ja niiden plus- ja miinusnavat ovat yhdessä.
> Piirsin selventävän kuvan. Huomatkaa siis, että akut ovat
> toisissaan kiinni paksulla touvilla ja ovat vierekkäin. Tämä
> on akkujen rinnankytkentä. Mikäli akut kytketään jakokytkimen
> kautta tilanne muuttuu aivan toiseksi.
Tämä mitä nyt kirjoitan on tietysti ns. pilkunnussintaa, mutta jottei
kenellekkään jäisi väärää kuvaa rinnankytkennästä.
Rinnankytkennässä ei ole mitään väliä ovatko akut vierekkäin vai onko toinen
akku veneen keulassa ja toinen perässä tai ylipäätään akkujen
maantieteellinen sijainti ei vaikuta kytkentään yhtään mitään.
Rinnankytkennässä ei ole mitään väliä onko touvi paksua vaiko ohutta. Jos on
sähköinen yhteys akku ykkösen miinusvan ja akku kakkosen miinusnavan sekä
akku ykkösen plusnavan ja akku kakkosen plusnavan välillä niin ne ovat
rinnankytkettyjä. Se on aivan sama onko se yhteys moottorin rungon, maston
tai kölin kautta.
Jos tämä yhteys on ohutta johdinta se saattaa kuormituksessa sulaa mutta
kyllä kytkentä on silti rinnankytkentä.
Jos jakokytkin on sellainen että se estää rinnankytkennän niin silloin
tilanne muuttuu mutta jos kytkin esim. mahdollistaa akkujen yhtäaikaisen
latauksen niin taas tällöin akut ovat rinnankykettyjä.
On ihmeellistä kuinka jopa ammatti-ihmiset selittävät kuinka piuha kytketään
maahan vaikka tarkoitetaan miinusta. Puhutaan kuuman johdon kytkimestä
vaikka sähkö on aivan yhtä kuumaa on sitten plussa tai miinus.
Seppo
Ilkka Salmi
viestissä:xoBTd.67$hO3...@read3.inet.fi...
> Jos tämä yhteys on ohutta johdinta se saattaa kuormituksessa sulaa mutta
> kyllä kytkentä on silti rinnankytkentä.
Muuten olen samaa mieltä, mutta tästä kohtaa en. Sen jälkeen kun se johto on
sulanut, se ei varmasti ole rinnankytkentä... :-)
J.P
> kenellekkään jäisi väärää kuvaa rinnankytkennästä.
Samoin mutta ...
> Rinnankytkennässä ei ole mitään väliä ovatko akut vierekkäin vai onko
> toinen
> akku veneen keulassa ja toinen perässä tai ylipäätään akkujen
> maantieteellinen sijainti ei vaikuta kytkentään yhtään mitään.
>
> Rinnankytkennässä ei ole mitään väliä onko touvi paksua vaiko ohutta. Jos
> on
> sähköinen yhteys akku ykkösen miinusvan ja akku kakkosen miinusnavan sekä
> akku ykkösen plusnavan ja akku kakkosen plusnavan välillä niin ne ovat
> rinnankytkettyjä. Se on aivan sama onko se yhteys moottorin rungon, maston
> tai kölin kautta.
> Jos tämä yhteys on ohutta johdinta se saattaa kuormituksessa sulaa mutta
> kyllä kytkentä on silti rinnankytkentä.
>
Jos se touvi onkin ohutta ja pitkä se kyllä voidaan ajatella myös
vastukseksi akkujen välissä ja mikähän rinnankytkentä se sitten on ... -
rinnankytkentä sarjavastuksen kautta vai mitä ?
Matti Kaki
says...
Ilmeiseti ymmärrämme sanalla "lepojännite" hieman eri asioita.
Ja olen kyllä perustellut sen miksi akkuja ei pidä kytkeä rinnan
mikäli ne ovat erilaisia mutta sinä et ole perustellut miksi
niin voisi tehdä.
Käytännössä tuskin voit akkujen sielunelämää kovin hyvin tutkia
joten valitettavasti käytännön kokemuksesi asiasta eivät liene
riittäviä tämän asian ratkaisemiseksi.
Mitä ilmeiseimmin asia ei tästä etene joten voinemme varmaan
kumpikin pitää omat päämme ja ihmisraukat valitkoon sitten
kukin oman kantansa.
Olen antanut erittäin hyvän ja aasiallisen FAQ:in osoitteen josta
asia selvinnee melkoisen hyvin joten asiasta kiinnostuneet voivat
käydä sitä tutkimassa ja tehdä omat johtopäätöksensä.
Matti Kaki
says...
Niin. Näitä nimityksiähän voi olla tietysti erilaisia ja eri aloillakin
niillä tarkoitetaan eri asioita. Oppikirjatkaan valitettavasti eivät
aina ole oikeassa. Mutta jos akut voidaan erottaa toisistaan kytkimellä
niin se ei ole rinnankytkentä asian todellisessa merkityksessä koska
akut voidaan kytkimellä erottaa jolloin akkujen voidaan antaa elpyä.
Rinnankytklennässä ne ovat aina ja alituisesti toisissaan kiinni.
Matti Käki oh2bio
Matti Suorsa
"Jouni R" <Just.s...@mail.and.be.damned.com> kirjoitti
viestissä:Fw5Td.522$0o1...@read3.inet.fi...
Onneksi minun ei tarvitse pohtia akkujen sielun elämää kovin
teoreettisesti. Minulle on vuosia riittänyt, että akut antaa virtaa
ja laturi lataa. Aina laituriin kiinnittäydyttäessä starttiakku on
"täysi" jännitemittarin mukaan. Jos purjehduksen aikana emme
ole käyttäneet riittävästi moottoria ja hupiakun jännite on hieman
vajaa, niin ei ainakaan viikon sisällä starttiakku ole purkanut
lataustaan hupiakun puolelle. Joku aikaisempi veneen omistaja
on osannut kytkeä laturin johdot ilmeisesti oikein. ;-)
MSa
Jouni R
"Matti Suorsa" <matti....@welho.com> wrote in message
news:cvpirr$8q7$1...@nyytiset.pp.htv.fi...
>
>
> Onneksi minun ei tarvitse pohtia akkujen sielun elämää kovin
> teoreettisesti. Minulle on vuosia riittänyt, että akut antaa virtaa
> ja laturi lataa. Aina laituriin kiinnittäydyttäessä starttiakku on
>
Siihenhän minäkin tässä pyrin :) Kyselen siksi, että teen sähköremppaa ja
haluaisin välttää edes tyhmimmät virheet. Ymmärränhän minä sillä mainitulla
lukion sähköopilla asiat noin yleisellä tasolla, osaan mittarilla tutkia
jännitteet ja virrat ja johtojen kuntoakin (eli kulkeeko sieltä mikään läpi)
ja saan johdot vedettyä kohtuullisen järkevästi. Mutta sitten jää vielä tuo
"tieteellinen" puoli, josta näyttävät jotkut muut (esim. Aki ja Matti)
tietävän selvästikin minua enemmän. Esimerkin vuoksi voisi sanoa, että
jokin akun sisäinen vastus alkaa mennä jo vähän yli hilseen tai ainakin
kiinnostuksen.
-Jouni
Jouni R
"Matti Kaki" <oh2bio...@sci.fi.invalid> wrote in message
news:cvpeoo$mid$9...@phys-news1.kolumbus.fi...
>
> Niin. Näitä nimityksiähän voi olla tietysti erilaisia ja eri aloillakin
> niillä tarkoitetaan eri asioita. Oppikirjatkaan valitettavasti eivät
> aina ole oikeassa. Mutta jos akut voidaan erottaa toisistaan kytkimellä
> niin se ei ole rinnankytkentä asian todellisessa merkityksessä koska
> akut voidaan kytkimellä erottaa jolloin akkujen voidaan antaa elpyä.
> Rinnankytklennässä ne ovat aina ja alituisesti toisissaan kiinni.
>
Sotketaanpahan huvin vuoksi asiaa lisää: olen jostain kirjallisuudenhaarasta
(merisota, luulisin) oppinut, että joissain yhteyksissä samaa akustoa
voidaan käyttää sekä sarja- että rinnankytkentäisenä. Ei tietenkään
samanaikaisesti vaan valinnaisesti kahvan asennon mukaan.
Ammattilaisten sanastosta en sano mitään, mutta maallikkokielessä
rinnankytkennällä kyllä käsittääkseni tarkoitetaan ylipäätään sitä, että
"samanmerkkiset" navat on kytketty yhteen, täysin riippumatta siitä, onko
kytkentä pysyvä vai jollain kytkimellä erotettavissa.
-Jouni
Matti Kaki
>
>
>Matti Kaki wrote:
>
>
>> Tietenkin virta menee ensin akkujen välistä, paksua ja hyvin
>> kiinnitettyä sekä pieniresistanssista johtoa myöten ja vasta
>> sitten muualle. Rinnankytkentä tarkoittaa sitä, että akut
>> ovat vierekkäin ja niiden plus- ja miinusnavat ovat yhdessä.
>> Piirsin selventävän kuvan. Huomatkaa siis, että akut ovat
>> toisissaan kiinni paksulla touvilla ja ovat vierekkäin. Tämä
>> on akkujen rinnankytkentä. Mikäli akut kytketään jakokytkimen
>> kautta tilanne muuttuu aivan toiseksi.
>
>Tämä mitä nyt kirjoitan on tietysti ns. pilkunnussintaa, mutta jottei
>kenellekkään jäisi väärää kuvaa rinnankytkennästä.
>
>Rinnankytkennässä ei ole mitään väliä ovatko akut vierekkäin vai onko toinen
>akku veneen keulassa ja toinen perässä tai ylipäätään akkujen
>maantieteellinen sijainti ei vaikuta kytkentään yhtään mitään.
Kyseessä on _suomen_kielen_ ilmaisu. Itse käsitän sanan "rinnankytketty"
siten, että akut ovat jatkuvasti ja erottamattomasti rinnan kytkettyinä.
Tässä siis ei ole kyseessä sähköisestä rinnankytkennän sijaiskytkennästä
vaan tavasta kytkeä akut. Itse siis tarkoitan akkujen rinnankytkennällä
sitä, että ne ovat aina ja jatkuvasti toisissaan kiinni eikä sitä yhteyttä
irroteta kuin ainoastaan itse akkuja irrotettaessa. Tämä ei ole sama asia
kuin akkujen kytkeminen rinnan ajoittain. Ajoittaisessa (tai miksi sitä
pitäisikään kutsua) akkujen rinnankytkennässä akut ovat välillä irti
toisistaan jolloin akut saavat toipua. Olen huomannut, että varsinkin
täällä veneryhmässä asia ymmäretään eri tavalla kuin minä sen ymmärrän.
Johtunee siitä, että yleensä kytkimelläkin kykettäessä puhutaan siitä,
että akut ovat rinnankytkettyjä. Mutta nyt ei ole tästä puhe vaan aivan
toisesta asiasta eli siitä, että akut on "naitettu" toisiinsa kiinni
jatkuvasti. Toivottavasti asia selvisi.
>Rinnankytkennässä ei ole mitään väliä onko touvi paksua vaiko ohutta. Jos on
>sähköinen yhteys akku ykkösen miinusvan ja akku kakkosen miinusnavan sekä
>akku ykkösen plusnavan ja akku kakkosen plusnavan välillä niin ne ovat
>rinnankytkettyjä. Se on aivan sama onko se yhteys moottorin rungon, maston
>tai kölin kautta.
>Jos tämä yhteys on ohutta johdinta se saattaa kuormituksessa sulaa mutta
>kyllä kytkentä on silti rinnankytkentä.
Tilanne ei ole aivan näin yksinkertainen. Akkujen sisäiset vastukset ovat
hyvin pieniä jolloin rinnankytkennässä on kyllä väliä akkuja yhdistävien
kaapeleiden paksuudella silloin kun akkujen välilä kulkee virtaa. Asian
ymmärtämiseksi suosittelen tutustumista elektroniikan alkeisiin joista asia
selviää. Vaikka piuha olisi kuinka ohutta hyvänsä niin se kytkee samaan
potetiaaliin jos virtaa ei kulje mutta heti kun virtaa kulkee niin syntyy
jännite-ero joka aikaansaa sen, että kyseessä ei enää olekaan rinnankytkentä
asian alkuperäisessä merkityksessä.
>On ihmeellistä kuinka jopa ammatti-ihmiset selittävät kuinka piuha kytketään
>maahan vaikka tarkoitetaan miinusta. Puhutaan kuuman johdon kytkimestä
>vaikka sähkö on aivan yhtä kuumaa on sitten plussa tai miinus.
>
>Seppo
Elektroniikassa pitää erottaa se kumpi näistä potentiaaleista on "kuuma" ja
kumpi "kylmä". Tämä siksi, että kun miinus kytketään maihin (moottorin runkoon,
mereen jne) niin se on silloin "kylmä" kun taas plussa on "kuuma". Käsite on
otettu käyttöön ihan vaan asian ymmärtämisen helpottamiseksi. Kyseessä ei
siis ole se, että elektroniikan tai sähkön kuuma olisi lämpötilaltaan suurempi
vaan tämä on abstraktinen käsite. Elektroniikkalaitteissa ajatellaan aina niin,
että jokin on "maissa" ja toinen on jännitteellinen. On olemassa paljon
laitteita
joissa on sekä plussa että miinus jotka kummatkin ovat "kuumia".
"Maa" ei aina ole sama kuin miinus minkä vuoksi ei voida käyttää nimitystä
"miinus".
On nimittäin olemassa sekä miinus- että plusmaadoitetuja systeemejä. Lisäksi
tulee
mahdollinen sekasysteemi jossa esim. moottorissa on plusmaadoitus ja
elektroniikassa
miinusmaadoitus jolloin kummallakin on oma "kuuma" jännite. Miinusmaadoitetussa
se
"kuuma" on plussa ja plusmaadoitetussa "kuuma" on miinus. Toinen pää on
"maissa".
Toivottavasti tämä hieman selvitti asiaa. Sitä lienee aika vaikea helpommin
selvittää mutta voin tietysi yrittää piirtää vaikka kuvan ja nimetä siihen
eri osiot mutta jos tuon edellisen lukee ajatuksella niin pitäisi selvitä.
Matti Käki oh2bio
Matti Kaki
Just.s...@mail.and.be.damned.com says...
Hyvin ymmärrettävää. Eihän siitä käyttäjän tarvitse mitään tietää.
Ihan toimivan systeemin saa sillä tavalla, että on kaksi tai akkua
joista toinen on syväpurkauksen kestävä starttiakku ja toinen kestää
paremmin pienemmällä virralla tapahtuvaa pitkäaikaista purkausta.
Kummatkin akut voivat ihan hyvin olla starttiakkujakin jos hinta
alkaa hirvittää.
Sitten vaan mekaaninen kytkin jolla voi valita laturilta tulevaan
piuhaan joko akun 1, 2 tai kummatkin. Jos matka on pitkä niin voi
hyvin ladata ensin toista ja sitten toista akkua. Jos matka on lyhyt
niin on ehkä viisasta ladata akkuja rinnan jolloin sekä startti-
että hupiakku ovat joltisessakin iskussa. Suositeltavinta lyhyellä
matkalla on ladata sitä akkua joka on tyhjempi. Starttiakku toki on
turvavaruste joten se olisi aina oltava parhaassa iskussa mutta
toisaalta se useimmiten onkjin baika hyvin latingissa ellei ole
illalla käyttänyt liikaa sähköä jonkin futismatsin katseluun.
Tämä vaatii omaa aktiivisuutta mutta on ihan hyvä ja toimiva systeemi.
Toinen mahdollisuus on erottaa akut diodeilla jolloin kumpaakin voi
ladata samalla aikaa ja kummatkin täyttyvät omia aikojaan. Ongelmana
on jännitepudotus koska diodiin jää jännitettä. Tämän voi kompensoida
joissain latureissa erillisellä piuhalla joka haistelee diodin toisella
puolella olevaa jännitettä. Myös joitain laturien jännitesäätimiä voi
rukata isommalle jännitteelle. Hyvä ohjearvo akun lataukselle on 13,8 V.
Jännitteitä kannattaa _aina_ tarkkailla kunnollisella (kalibroidulla)
jännitemittarilla. Kopsaan tähän jännitemitrtarista kirjoittamaani asiaa:
==========================================================================
Bilteman sun muut Equus-mittarit näyttävät yleensä ihan perunoita.
Useimmiten kalibrointi on mahdollista suorittaa mittarin takaa
ruuvarilla tai avaamalla mittari. Mutta se menee jo harrasteen
puolelle. Toinen mahdollisuus on tehdä mittarille "eksymätaulukko"
josta näkee mikä on oikea jännite. Kunnollinen jännitemittari
on selainen jonka näyttämä on siirretty välille esim. 10 - 15 V
jolloin lukematarkkuus paranee. Kalibroimiseen voi käyttää melkein
mitä tahansa digitaalista yleismittaria.
Itselläni oli kolmella ledillä toteutettu systeemi joka oli varsin
tarkka. Olen piirtänyt sen skeman jo "ulos" mutta pitäisi vielä
puhtaaksipiirtää niin voin laittaa nettiin. Kolme trankkua, muutama
vastus ja diodi niin siitä saa erinomaisen indikaattorin. Jos haluaa
rakennella niin moniportaIsenkin näytön saa aikaan helposti:
http://www.electronics-lab.com/projects/automotive/009/index.html
Jos haluaa tehdä vain yhdellä ledillä tai vaikka summerilla
toteuteTun jännitehälyttimen joka ilmaisee kun jännite putoaa
tietyn arvon alle niin tässä sellainen:
http://www.reconnsworld.com/power_12vbattmon.html
Myös melkein minkä tahansa paneelimittarin voi modifioida niin, että
sen asteikko näyttää muutaman voltin poikkeamaa. Tässä siisti versio:
www.12volt.com.au/General%20Htmls/webcat2003/arrid%20large%2010160.gif
Kyseisenlainen "Expanded Scale Voltmeter" on helppo itsekin tehdä.
Se ei vaadi kuin zenerdiodin ja vastuksia. Mielellään hyvälaatuisia.
Yleensä mittarin sisällä on shunttivastus jonka poistamalla mittari
muuttuu huomattavasti herkemmäksi. Tässä yksinkertainen toteutus:
http://www.sci.fi/~oh2bio/volttimittari.gif
===========================================================================
Virtamittari voi olla toisinaan hyvä mutta siihen ei pidä tuijottaa.
Niiden asteikot ovat niin karkeat (yleensä 30-60 A), että niillä ei
kovin selkeästi näe jos jokin pieni kulutuslaite on jäänyt päälle.
Ampeerimittarin tulkinta on sitä paitsi huomattavasti hankalampaa
kuin volttimittarin. Virran vuoksi nimittäin on otettava huomioon
myöskin aika. Volttimittari kertoo heti varaustilanteen ja tarkasti.
Matti Käki oh2bio
Matti Kaki
Just.s...@mail.and.be.damned.com says...
Kyllä toki näin on. Mutta nyt keskustelussa oleva systeemi riippuukin
aivan siitä kuinka se on toteutettu. Jos akut on jatkuvasti kytkettyinä
rinnan on niiden oltava samanlaiset ja samanikäiset. Muuten tulee kyllä
ongelmia. Tämä ehkä on tiivistettynä se mitä ajan takaa.
Matti Käki oh2bio
Immu Reisiharja
"Lauri Tarkkonen" <tark...@cc.helsinki.fi> kirjoitti viestissä:
> Veneen sähköjärjestelmä on varsin monimutkainen viritelmä, jossa monet
> asiat eivät välttämättä toimi aivan kuin laboratoriossa. Esimerkiksi
Ainakin jos siihen lisätään vielä pari amppeerimittaria per akku ja muuta
ylimääräistä sälää, Kyllä valtaosa veneilijöistä pärjää ihan yhdellä
volttimittarilla jolla näkee hupiakkujen tilan. Tietysti lähtökohta on se
että sähköllä ei toimi mitään veneen toimintoihin elintärkeästi vaikuttavia
varusteita vaan sähköä tarvivat ainoastaan mukavuusvarusteet.
immu
Lauri Tarkkonen
En ole kovin moneen vuoteen nähnyt yhtään sellaista asuttavaa
purjeventtä, jossa navigointivalot olisi hoidettu muulla kuin sähköllä.
Tiedän kyllä ja olen jopa kauan sitten nähnytkin lamppuöljyllä toimivia
navigointivaloja ja avomeriveneiden katsastusvarusteiksi myydään
paristolla toimivia varavaloja. En kutsuisi navigointivaloja
mukavuusvarusteiksi. Kajuutan sisävalot voivat olla joko paristo- tai
öljykäyttöisiä ja teoriassa gpskin voi olla paristokäyttöinen, mutta
vaatii kesän aikana repullisen paristoja.
Moni varmasti tulee toimeen luullessaan akkujensa olevan täynnä ja
kunnossa, yleensä ongelmia ei tule päivittäin, kenties kerran kesässä.
Tosin jos esimerkiksi viallinen lämmittimen kytkinpaneli, saattaa vuotaa
akun tyhjäksi, mutta se ei näy volttimittarilla, koska aurinkopaneli
pitää sen veran jännitettä, että päiväsaikaan mitatessa kaikki näyttää
olevan kunnossa. Syksyllä akut olivat vain vuoden kauten jälkeen
pilalla. Tietenkin, jos ei osaa kytkeä niitä mittareita oikein, eikä
ymmärrä niiden sanomaa, niin on viisainta pysyä niistä erossa.
- Lauri Tarkkonen
Aki Mannonen
>
> Tilanne ei ole aivan näin yksinkertainen. Akkujen sisäiset vastukset ovat
> hyvin pieniä jolloin rinnankytkennässä on kyllä väliä akkuja yhdistävien
> kaapeleiden paksuudella silloin kun akkujen välilä kulkee virtaa. Asian
> ymmärtämiseksi suosittelen tutustumista elektroniikan alkeisiin joista asia
> selviää. Vaikka piuha olisi kuinka ohutta hyvänsä niin se kytkee samaan
> potetiaaliin jos virtaa ei kulje mutta heti kun virtaa kulkee niin syntyy
> jännite-ero joka aikaansaa sen, että kyseessä ei enää olekaan rinnankytkentä
> asian alkuperäisessä merkityksessä.
Akussa ei ole mitään sisäistä vastusta. Se on vain yksinkertaistus akun
kyvystä antaa virtaa. Ladattaessa tuo "vastus" onkin jo paljon suurempi.
Rinnankytkettyjen akkujen välillä kulkee niin pieni virta, että
rinnankytkentä toteutuu melko ohuella johdolla (varsinkin
pitkäaikaisessa kytkennässä).
Aki Mannonen
> Kyllä toki näin on. Mutta nyt keskustelussa oleva systeemi riippuukin
> aivan siitä kuinka se on toteutettu. Jos akut on jatkuvasti kytkettyinä
> rinnan on niiden oltava samanlaiset ja samanikäiset. Muuten tulee kyllä
> ongelmia. Tämä ehkä on tiivistettynä se mitä ajan takaa.
No kerroppas nyt millaisia ne ongelmat tulevat olemaan ja miksi niitä tulee.
Tuomas
Tämä keskustelu on tähän mennessä kirjoittanut tukun alan oppikirjoja
uusiksi alkaen mm. määritelmistä.
Veneiden sähköpiirit ovat niin yksinkertaisia, että ne ja mm. erilaiset
akkujen kytkennät ovat hyvin pitkälle analysoitavissa teorian avulla.
Perusasiat tuntuvat vaan olevan nyt niin hukassa, että täällä esitetystä
vinoilusta huolimatta suosittelisin Venemestarin venesähkökoulun ensimmäisen
osan lukemista koko porukalle.
TR
"Aki Mannonen" <aki.manno...@kolumbus.fi> wrote in message
news:38e189F...@individual.net...
Immu Reisiharja
"Lauri Tarkkonen" <tark...@cc.helsinki.fi> kirjoitti viestissä:
> En ole kovin moneen vuoteen nähnyt yhtään sellaista asuttavaa
> purjeventtä, jossa navigointivalot olisi hoidettu muulla kuin sähköllä.
> Tiedän kyllä ja olen jopa kauan sitten nähnytkin lamppuöljyllä toimivia
> navigointivaloja ja avomeriveneiden katsastusvarusteiksi myydään
> paristolla toimivia varavaloja. En kutsuisi navigointivaloja
> mukavuusvarusteiksi.
Lienevät sitten tarkoitettu päiväkäyttöön.
>Kajuutan sisävalot voivat olla joko paristo- tai
> öljykäyttöisiä ja teoriassa gpskin voi olla paristokäyttöinen, mutta
> vaatii kesän aikana repullisen paristoja.
Jos gps,n mieltää joksikin muuksi kuin mukauusvarusteeksi niin ollaan jo
varsin vaarallisilla teillä.
> Moni varmasti tulee toimeen luullessaan akkujensa olevan täynnä ja
> kunnossa, yleensä ongelmia ei tule päivittäin, kenties kerran kesässä.
> Tosin jos esimerkiksi viallinen lämmittimen kytkinpaneli, saattaa vuotaa
> akun tyhjäksi, mutta se ei näy volttimittarilla, koska aurinkopaneli
> pitää sen veran jännitettä, että päiväsaikaan mitatessa kaikki näyttää
Ja sähköllä käyvä lämppäri sekä aurinkopaneli, kovasti haavoittuvaa
tekniikkaa.
> olevan kunnossa. Syksyllä akut olivat vain vuoden kauten jälkeen
> pilalla. Tietenkin, jos ei osaa kytkeä niitä mittareita oikein, eikä
> ymmärrä niiden sanomaa, niin on viisainta pysyä niistä erossa.
Koko elämän kestänyt veneilyharrastus ja yli kolmenkymmenen vuoden
sähköammattilaisuus on todellakin opettanut olematta kytkemättä mitään
ylimääräistä ja hämärtänyt kummasti mittareista saadun informaation
painoarvoa.
immu
Matti Kaki
says...
>
>
>Matti Kaki wrote:
>
>>
>> Tilanne ei ole aivan näin yksinkertainen. Akkujen sisäiset vastukset ovat
>> hyvin pieniä jolloin rinnankytkennässä on kyllä väliä akkuja yhdistävien
>> kaapeleiden paksuudella silloin kun akkujen välilä kulkee virtaa. Asian
>> ymmärtämiseksi suosittelen tutustumista elektroniikan alkeisiin joista asia
>> selviää. Vaikka piuha olisi kuinka ohutta hyvänsä niin se kytkee samaan
>> potetiaaliin jos virtaa ei kulje mutta heti kun virtaa kulkee niin syntyy
>> jännite-ero joka aikaansaa sen, että kyseessä ei enää olekaan
rinnankytkentä
>> asian alkuperäisessä merkityksessä.
>
>
>Akussa ei ole mitään sisäistä vastusta. Se on vain yksinkertaistus akun
>kyvystä antaa virtaa. Ladattaessa tuo "vastus" onkin jo paljon suurempi.
Mitähän mahdat tarkoittaa sillä, että akulla mukamas ei olisi mitään
sisäistä vastusta. Nyt kannattaisi kyllä marssia vaikka kirjastoon ja
hieman lukea perusteita. Se sisäinen vastus on äärimmäisen tärkeä
käsite ja akun hyvyys perustuukin juuri pieneen sisäiseen vastukseen
minkä vuoksi se kykenee antamaan myös rajummin virtaa kuin paristo.
>Rinnankytkettyjen akkujen välillä kulkee niin pieni virta, että
>rinnankytkentä toteutuu melko ohuella johdolla (varsinkin
>pitkäaikaisessa kytkennässä).
Nyt puhut jännitteen tasaamisesta. Jännite pystyy tasaantumaan
vaikka kuinka hengettömällä langalla mutta kun akkujen sisäiset
vastukset ovat erilaisia niin niiden välillä kulkee myös virtaa
joka muuttaa tilanteen aivan toiseksi. Kun virtaa kulkee ohuessa
johtimesa niin muodostuu jännitehäviötä jolloin akkujen välillä
on jännite-eroa.
Vaikka käytäntö onkin hyvin tärkeä asia niin on myös tärkeää
ymmärtää ainakin jonkin verran teoriaakin. Olet ilmeisesti
ns. "pitkän linjan" kaveri jolla on vahva käytännön tuntemus
joten perusteisiin tutustuminen avartaisi asiantuntemustasi
varmasti paljon. Tiedän kyllä, että käytännön miehet eivät paljon
teoriasta piittaa mutta kyllä se vaan auttaa monessa asiassa.
Matti Käki oh2bio
Matti Kaki
says...
Kopsaan tähän suoraan osan kertomastani veneakkufaqista:
http://www.marine-electronics.net/techarticle/battery_faq/b_faq.htm
"If more ampere-hours are required, you can connect two (or more) new
and identical 12-volt batteries in parallel. You can also connect two
larger new and identical six-volt batteries in series by attaching
the negative terminal of the first battery to the positive terminal
of the second battery. If you connect two 12-volt batteries in parallel
that are identical in type, age and capacity, you can potentially double
the total capacity. If you connect two that are not the same type, you
will either overcharge the smaller of the two, or you will undercharge
the larger of the two."
Eli siinä se syy ilman sen kummempia teoretisoimisia ja varmaankin varsin
ymmärrettävässä muodossa. Käännän tuon viimeisen lauseen vielä suomeksi:
"If you connect two that are not the same type, you will either overcharge
the smaller of the two, or you will undercharge the larger of the two."
"Jos kytket (rinnan) kaksi erityyppistä akkua, ylilataat pienempää tai
alilataat suurempaa akkua."
Koska ikääntyminen muuttaa samantyyppistenkin akkujen varauksenottokykyä
tulee tilanne eteen myös samantyyppisten mutta eri ikäisten akkujen kanssa.
Jos teillä on kaksi erilaista akkua niin kannattaa ehdottomasti aika ajoin
kytkeä ne yksistään laturiin jotta akkujen välinen varausero tasoittuisi.
Siltikään kahdesta erilaisesta akusta _ei_saa_ lähellekään yhteenlaskettua
ampeerituntimäärää. Jos haluatte tuplata akun suorituskyvyn niin akkujen on
oltava täsmälleen samanlaisia. Silloinkaan lopputuloksena ei ole täysin
tuplateho vaan hieman alle.
Vielä kerran: 2 - BOTH - 1 - OFF -kytkin !!!
Matti Käki oh2bio
Matti Kaki
>
>
>
>Tämä keskustelu on tähän mennessä kirjoittanut tukun alan oppikirjoja
>uusiksi alkaen mm. määritelmistä.
>
>Veneiden sähköpiirit ovat niin yksinkertaisia, että ne ja mm. erilaiset
>akkujen kytkennät ovat hyvin pitkälle analysoitavissa teorian avulla.
>
>Perusasiat tuntuvat vaan olevan nyt niin hukassa, että täällä esitetystä
>vinoilusta huolimatta suosittelisin Venemestarin venesähkökoulun ensimmäisen
>osan lukemista koko porukalle.
>
>TR
Kyseessä lienee täälläkin keskusteltu uusi venelehti? Keravan kirjastossa
ei näytä olevan kuin Vene-lehti. Täytyy käydä katsomassa olisiko kaupassa
moinen opus. Olen muutenkin ollut aikeissa hankkia kyseisen lehdykän koska
se on saanut hauskan käännöksensä takia julkisuutta.
Toki asiat periaatteessa ovat hyvinkin yksinkertaisia mutta venesähkö
on kyllä sellainen asia josta on käyty ja käydään erilaisia keskusteluja
sen suunnittelusta ja käytännön toteutuksesta lähtien. Palaan asiaan
kunhan olen ensin lukaissut kyseisen artikkelin.
Matti Käki oh2bio
Joakim Majander
> Mitähän mahdat tarkoittaa sillä, että akulla mukamas ei olisi
mitään
> sisäistä vastusta. Nyt kannattaisi kyllä marssia vaikka
kirjastoon ja
> hieman lukea perusteita. Se sisäinen vastus on äärimmäisen
tärkeä
> käsite ja akun hyvyys perustuukin juuri pieneen sisäiseen
vastukseen
> minkä vuoksi se kykenee antamaan myös rajummin virtaa kuin
paristo.
Luitko mitä Aki kirjoitti? "Sisäinen vastushan" on vain mallinnustapa
akun käyttäytymiselle. Oikeassa elämässä tämä sisäinen vastus
ei ole mikään vakioarvo (kuten tavallinen vastus) vaan muuttuu
voimakkaastikin riippuen akun varaustilasta, kunnosta, lämpötilasta,
virrasta ja virran suunnasta.
Akun yksinkertaisin mallihan koostuu vakiojännitelähteestä ja
vastuksesta, jotka molemmat ovat akun sisällä. Jännite on se
mitattavissa oleva lepojännite (ilman kuormaa tai pienellä
kuormalla). Vastuksen arvo kertoo sen, kuinka paljon akku antaa/ottaa
virtaa kullakin napajännitteellä. Täyden akun lepojännite on ~12,7
V. Jos sen "sisäinen vastus" on vaikkapa 0,01 ohm, se antaa virtaa I =
(12,7 -V)/0,01 eli vaikkapa 12 V napajännitteellä 70 A. Vastaavasti
10 V jännitteellä 270 A. Oikeasti akku ei toimi näin lineaarisesti:
http://www.thermoanalytics.com/support/publications/batterymodelsdoc.html
> Nyt puhut jännitteen tasaamisesta. Jännite pystyy tasaantumaan
> vaikka kuinka hengettömällä langalla mutta kun akkujen sisäiset
> vastukset ovat erilaisia niin niiden välillä kulkee myös virtaa
> joka muuttaa tilanteen aivan toiseksi. Kun virtaa kulkee ohuessa
> johtimesa niin muodostuu jännitehäviötä jolloin akkujen
välillä
> on jännite-eroa.
Väitätkö siis, että ero "sisäisessä vastuksessa" saa aikaan
virran akusta toiseen? Virtahan kulkee vain, jos on potentiaalieroa
(=jännite). Sisäinen vastus ei vaikuta jännitteeseen muuta kuin
kuormitustilanteessa. Tälloin taas kaikki virta menee akuista
kulutukseen ei akusta toiseen.
>
> Vaikka käytäntö onkin hyvin tärkeä asia niin on myös
tärkeää
> ymmärtää ainakin jonkin verran teoriaakin.
Minun kommenttini pohjautuvat teoriaan.
Joakim
Aki Mannonen
Ei kannata uskoa kaikkea mitä netissä lukee.
Matti Kaki
joakim....@luukku.com says...
>
>
>Matti Kaki wrote:
>
>> Mitähän mahdat tarkoittaa sillä, että akulla mukamas ei olisi
>mitään
>> sisäistä vastusta. Nyt kannattaisi kyllä marssia vaikka
>kirjastoon ja
>> hieman lukea perusteita. Se sisäinen vastus on äärimmäisen
>tärkeä
>> käsite ja akun hyvyys perustuukin juuri pieneen sisäiseen
>vastukseen
>> minkä vuoksi se kykenee antamaan myös rajummin virtaa kuin
>paristo.
>
>Luitko mitä Aki kirjoitti? "Sisäinen vastushan" on vain mallinnustapa
>akun käyttäytymiselle. Oikeassa elämässä tämä sisäinen vastus
>ei ole mikään vakioarvo (kuten tavallinen vastus) vaan muuttuu
>voimakkaastikin riippuen akun varaustilasta, kunnosta, lämpötilasta,
>virrasta ja virran suunnasta.
Ilmeisesti Aki ja minä keskustelemme asiasta eri tasoilla.
Tai ainakin meillä on eri nimitykset ja käsitteet mikä usein
ilmenee esim. autosähkärin ja tällaisen elektroniikkamiehen
välisessä keskustelussa. Oletko, Aki, autosähkömies vai mikä
olet koulutukseltasi? tieto auttaisi saamaan tämän keskustelun
suurinpiirtein samalle tekniselle tasolle niin ettemme toinen
puhuisi aidasta ja toinen aidanseipäistä kuten nyt taitaa olla
tilanne jolloin etenkin muut lukijat menevät täysin ymmälleen.
>Akun yksinkertaisin mallihan koostuu vakiojännitelähteestä ja
>vastuksesta, jotka molemmat ovat akun sisällä. Jännite on se
>mitattavissa oleva lepojännite (ilman kuormaa tai pienellä
>kuormalla).
Tämä on tosiaankin yksinkertaisin Theveninin sijaiskytkentä joka
kyllä selvittää aika hyvin tilannetta. Mutta koska mukana on myös
kemiallinen reaktio niin se tietysti sotkee asiaa. Aki aiemmin
kertoi lepojännitteen mittauksesta kanssani eriävän kannan kun
minä olin sitä miletä, että lepojännite pitää mitata vasta sen
jälkeen kun akkua on ensin hieman kuormitettu jonka jälkeen,
mittaus suoritetaan pienen tauon päästä. Olisin hyvin kiinnostunut
siitä miksi akku pitäisi mitatata täysin kuormittamattomana
seisomisen jälkeen? Tämä on mielestäni täysin väärä tapa etenkin
kun on kyse kemiallisesta reaktiosta.
>Vastuksen arvo kertoo sen, kuinka paljon akku antaa/ottaa
>virtaa kullakin napajännitteellä. Täyden akun lepojännite on ~12,7
>V. Jos sen "sisäinen vastus" on vaikkapa 0,01 ohm, se antaa virtaa I =
>(12,7 -V)/0,01 eli vaikkapa 12 V napajännitteellä 70 A. Vastaavasti
>10 V jännitteellä 270 A. Oikeasti akku ei toimi näin lineaarisesti:
>http://www.thermoanalytics.com/support/publications/batterymodelsdoc.html
Nyt olet tainnut hiukan liikaakin oikaista. Akku on periaatteessa
yksinkertainen mutta ei se kyllä ihan noin selkeästi mene. Vaikka
olet laskenut ohmin lain mukaan niin se ei kerro akun tilanteessa
totuutta. Akussa ohmin laki ei nimittäin suoraan päde.
Mitä tarkoitat kaavassasi olevalla -V:llä? Olet tuossa olettanut, että
sisäinen vastus olisi vakio ja laskenut kuinka paljon virtaa kulkisi
sen kautta jos napajännite on tietty. Sitä ei noin voi laskea. Akun
napajännitteen ollessa 0 V eli oikosulussa saadaan akun antama maksimi
(oikosulku)virta. Jos laitat akun navat oikosulkuun niin akku, jonka
sisäinen vastus on niinkin pieni kuin 0,01 ohmia antaa virraksi varsin
huimat 1270 A tuolla kyseisellä 12,7 V jännitteellä. Tuo on siis suurin
teoreettinen virta jonka kyseinen akku pystyy antamaan. Tämä selittää sen,
että lenkkiavain voi hävitä savuna ilmaan jos se putoaa akun napojen päälle.
12,7 V
--------- = 1270 A
0,01 V/A
Piirretään akun yksinkertainen Theveninin sijaiskytkentä:
|
+ o----------| |--------------------/\/\/\----------o -
|
akkukenno sisäinen vastus
Koska kyseessä on jossain määrin vakiojännitegeneraattori niin sen
jännite on melkein vakio. Mitä pienempi sisäinen vastus on sitä
enemmän virtaa saadaan ulos. Kun akun varaustila heikkenee niin
sisäinen vastus suurenee jolloin virtaa ei enää saadakaan yhtä
paljon ja kuormitettu jännite putoaa. Myös kennon jännite putoaa.
>> Nyt puhut jännitteen tasaamisesta. Jännite pystyy tasaantumaan
>> vaikka kuinka hengettömällä langalla mutta kun akkujen sisäiset
>> vastukset ovat erilaisia niin niiden välillä kulkee myös virtaa
>> joka muuttaa tilanteen aivan toiseksi. Kun virtaa kulkee ohuessa
>> johtimesa niin muodostuu jännitehäviötä jolloin akkujen
>välillä
>> on jännite-eroa.
>
>Väitätkö siis, että ero "sisäisessä vastuksessa" saa aikaan
>virran akusta toiseen? Virtahan kulkee vain, jos on potentiaalieroa
>(=jännite). Sisäinen vastus ei vaikuta jännitteeseen muuta kuin
>kuormitustilanteessa. Tälloin taas kaikki virta menee akuista
>kulutukseen ei akusta toiseen.
Siinähän se ongelma juuri onkin. Kun akuilla on erilaiset sisäiset
vastukset niin akkujen sisäiset jännitetasot myös muuttuvat jolloin
kuormituksen aikana ja etenkin sen jälkeen akkujen välillä kulkee
virtaa koska toinen akku lataa toista.
Matti Käki oh2bio
Matti Kaki
says...
>
>
>In article <jikUd.211$dj6...@read3.inet.fi>, tuomas...@hut.fi says...
>>
>>
>>
>>Tämä keskustelu on tähän mennessä kirjoittanut tukun alan oppikirjoja
>>uusiksi alkaen mm. määritelmistä.
>>
>>Veneiden sähköpiirit ovat niin yksinkertaisia, että ne ja mm. erilaiset
>>akkujen kytkennät ovat hyvin pitkälle analysoitavissa teorian avulla.
>>
>>Perusasiat tuntuvat vaan olevan nyt niin hukassa, että täällä esitetystä
>>vinoilusta huolimatta suosittelisin Venemestarin venesähkökoulun ensimmäisen
>>osan lukemista koko porukalle.
>>
>>TR
>
> Kyseessä lienee täälläkin keskusteltu uusi venelehti? Keravan kirjastossa
> ei näytä olevan kuin Vene-lehti. Täytyy käydä katsomassa olisiko kaupassa
> moinen opus. Olen muutenkin ollut aikeissa hankkia kyseisen lehdykän koska
> se on saanut hauskan käännöksensä takia julkisuutta.
Kävin ostamassa kyseisen lehden ja täytyy todeta, että samat tiedot
saa jostain koulukirjasta helpommin. Asiat on esitetty hieman liiankin
helppotajuisesti. Liekö tuo kopsattu jostain lastenkirjasta? Mutta
hyvä tietysti jos asiat tuosta selviävät. Hieman tuntee itsensä kyllä
huijatuksi koska Venemestarin nettisivulla kerrotaan että tämä numero
sisältää "Veneen sähköjärjestelmät - pitkä oppimäärä". Kuitenkaan tässä
lehdessä ei ole kuin alkeiden alkeita ja tilaa tuhlailevasti esitettynä.
Tämä menoa menee monta vuotta ennen kuin kyseinen "pitkä oppimäärä" on
käyty läpi.
Lehdessä oli myös juttua pääkatkaisimesta ja akuista. Katsastaja oli
sanonut, että "Sähkö ei kulje kaapelin sisällä vaan päällä" mikä ei
tasasähkössä pidä paikkaansa. Kannattaisi tarkistuttaa asiat ennen
julkkaisua. Jutussa oli mainittu myös huonoista liitoksista Abikon
kohdalla ja kerrottu, että ne pitää kaksoispuristaa mutta ei oltu
kuitenkaan vaivauduttu näyttämään miten kyseinen liitos pitää tehdä.
Matti Käki oh2bio
Aki Mannonen
> Ilmeisesti Aki ja minä keskustelemme asiasta eri tasoilla.
> Tai ainakin meillä on eri nimitykset ja käsitteet mikä usein
> ilmenee esim. autosähkärin ja tällaisen elektroniikkamiehen
> välisessä keskustelussa. Oletko, Aki, autosähkömies vai mikä
> olet koulutukseltasi?
Laivasähkömies.
> Siinähän se ongelma juuri onkin. Kun akuilla on erilaiset sisäiset
> vastukset niin akkujen sisäiset jännitetasot myös muuttuvat jolloin
> kuormituksen aikana ja etenkin sen jälkeen akkujen välillä kulkee
> virtaa koska toinen akku lataa toista.
Ei lataa.
Matti Kaki
says...
>
>
>Matti Kaki wrote:
>
>> Ilmeisesti Aki ja minä keskustelemme asiasta eri tasoilla.
>> Tai ainakin meillä on eri nimitykset ja käsitteet mikä usein
>> ilmenee esim. autosähkärin ja tällaisen elektroniikkamiehen
>> välisessä keskustelussa. Oletko, Aki, autosähkömies vai mikä
>> olet koulutukseltasi?
>
>Laivasähkömies.
Oletko siis laivassa kytkenyt eri ikäisiä ja erilaisia akkuja rinnan?
Taitaa olla köyhä varustamo joka sellaista teettää. :-D
>> Siinähän se ongelma juuri onkin. Kun akuilla on erilaiset sisäiset
>> vastukset niin akkujen sisäiset jännitetasot myös muuttuvat jolloin
>> kuormituksen aikana ja etenkin sen jälkeen akkujen välillä kulkee
>> virtaa koska toinen akku lataa toista.
>
>Ei lataa.
Perusteluja, kiitos. Jos akut ovat erilaiset niin taatusti niitä
kuormitettaessa yhtaikaa syntyy akkujen välille eroja. Nämä erot
sitten tasaantuvat akkujen välillä olevan piuhan kautta. Vai voitko
muuta todistaa? Et ole vielä toistaiseksi yhtään perustelua kertonut
joten olisi varmaan aika niitä kertoilla.
Matti Käki oh2bio
Lauri Tarkkonen
> Matti Käki oh2bio
Kuka takaa ja millä mittatarkkuudella, että yhden akun eri kennot ovat
samanmlaisia ja ettei niiden välinen liikenne aiheuta ongelmia. Miten
tämä akkujen rinnankytkennän väliset ongelmat eroavat kennojen
sarjaankutkentöjän välisistä ongelmista. Vaikka ostaisin kaksi
samanlaista akkua samana päivänä, kuka takaa, että ne ovat tuleet
hihnalta samaan aikaan ja olleet täytettynä saman ajan samanlaisissa
oloissa. Akkujen välillä on aina hieman eroja, jos tarpeeksi tarkkaan
katsotaan. Useissa veneissä on ollut käytännöllinen välttämättömyys
mennä erikokoisten akkujen rinnan kytkentään, kun parikymmentä vuotta
vanhan veneen akkujen tilaan mahtuu yksi tai kaksi 60 Ah akkua ja olisi
paljon parempi, jos akkukapasiteettia olisi enemmän. Omassa veneessäni
laajennus alkoi, kun aivan eri tilaan sijoitettiin 56 Ah:n starttiakuksi
tarkoitettu laite ja 60 Ah:n akut korvattiin kahdella 100 Ah:n akulla,
jotka nyt on korvattu yhdellä 180 ja yhdellä 100 Ah:n akulla, jotka
toimivat hupiakkuina ja em. 56 Ah:n akku toimii starttiakkuna.
- Lauri Tarkkonen
Jukka Holopainen
>
> "If more ampere-hours are required, you can connect two (or more) new
> and identical 12-volt batteries in parallel. You can also connect two
> larger new and identical six-volt batteries in series by attaching
> the negative terminal of the first battery to the positive terminal
> of the second battery. If you connect two 12-volt batteries in parallel
> that are identical in type, age and capacity, you can potentially double
> the total capacity. If you connect two that are not the same type, you
> will either overcharge the smaller of the two, or you will undercharge
> the larger of the two."
>
> Eli siinä se syy ilman sen kummempia teoretisoimisia ja varmaankin varsin
> ymmärrettävässä muodossa. Käännän tuon viimeisen lauseen vielä suomeksi:
>
> "If you connect two that are not the same type, you will either overcharge
> the smaller of the two, or you will undercharge the larger of the two."
>
> "Jos kytket (rinnan) kaksi erityyppistä akkua, ylilataat pienempää tai
> alilataat suurempaa akkua."
Minä luulen, että tuossa tarkoitetaan sitä, että jos 6V ja 12V akut
kytketään rinnakkain niin tuo ilmiö on selkeä.
Kun siellä puhutaan 6V ja 12V akuista ja kahden 6V akun
sarjaankytkemisestä myös.
Mutta jos kaksi 12V akkua (vaikka eri Ah olisi) niin eihän siinä
voi mitään yli/alilatausta tapahtua, jos vain laturi ja jännitesäätimet
ovat kunnossa.
>
> Jos teillä on kaksi erilaista akkua niin kannattaa ehdottomasti aika ajoin
> kytkeä ne yksistään laturiin jotta akkujen välinen varausero tasoittuisi.
> Siltikään kahdesta erilaisesta akusta _ei_saa_ lähellekään yhteenlaskettua
> ampeerituntimäärää. Jos haluatte tuplata akun suorituskyvyn niin akkujen on
> oltava täsmälleen samanlaisia. Silloinkaan lopputuloksena ei ole täysin
> tuplateho vaan hieman alle.
>
>
Hetkinen miten kahden eri Ah akkuihin voi syntyä varausero, jos
ne ovat paksulla kaapelilla toisissaan kiinni?
Eikös se varausero ole vaarana syntyä juuri silloin jos/kun ne ovat
ļrti toisistaan.
Minulla on ollut jo yli 5 vuotta yksi 100Ah akku ja siinä on ollut
rinnan 75Ah akku ja mitattu yhteenlaskettu kapasiteetti on luokkaa
140 - 150Ah, joka on mielestäni ihan hyvä arvo.
Ai mitenkö on mitattu, no akkuja on kuormitettu 3 A virralla ja sen
ne antoivat 40 - 50 h ihan mukisematta.
Ihan samaan pääsen jos käytän ko. akkuja erikseen.
Ja hyvinpä noi ovat toimineet ja toimivat edelleen.
Juuri tein niille 3 kk ylläpitolatauksen.
Eihän 100Ah:n akusta saa 100Ah:ta ulos vaan virta alkaa
hiipumaan jossakin 80 - 90 Ah paikkeilla viimeistään.
-JukeH
Aki Mannonen
> Oletko siis laivassa kytkenyt eri ikäisiä ja erilaisia akkuja rinnan?
Olen kytkenyt laivoissakin. Siellä ne on tosin jatkuvassa
ylläpitolatauksessa.
> Taitaa olla köyhä varustamo joka sellaista teettää. :-D
Köyhiä ne ainakin väittää aina olevansa, varsinkin kun palkasta puhutaan :)
> Perusteluja, kiitos. Jos akut ovat erilaiset niin taatusti niitä
> kuormitettaessa yhtaikaa syntyy akkujen välille eroja. Nämä erot
> sitten tasaantuvat akkujen välillä olevan piuhan kautta. Vai voitko
> muuta todistaa? Et ole vielä toistaiseksi yhtään perustelua kertonut
> joten olisi varmaan aika niitä kertoilla.
Ei kai sellaista tarvitse perustella, mitä ei tapahdu. Perustele sinä
miksi tapahtuu.