Rookiena kyselen: miten määritän ankkurin riittävyyden veneelleni? Siis,
että vene _varmasti_ pysyisi paikoillaan yön yli. Vene 6.5m, puuvene n.
1500kg.
Eli ankkurin kokoluokka, malli hiekkapohjaa ajatellen? Monta pienempää
parempi kuin yksi isompi tms..?? Onko jotain nyrkkisääntöjä/kikkoja,
jolla päättelen tuleeko veneeni pysymään ankkurissa, sillä tuulella,
tietyllä pohjalla...?
... saareen oltiin menossa, paikanpäällä huomattiin saaren edustalle
siis sille josta sitä voi lähestyä tulevan voimakas ja korkea
ristiaallokko. heitin ankkurit veteen ja seurailtiin jonkin aikaa, että
pysyykö, no pysyi.
tuli kuitenkin tunne, että pysyyköhän varmasti, ja en osaa oikein
arvioida asiaa. en yksinkertaisesti uskaltanut jättää venettä
ankkureiden varaan (2kpl), kun ei ole kokemusta veneilystä liiemmin.
eipä siinä sitten muuta kuin takaisin satamaan... =)
erkka
Perinteinen tukkiankkuri kaivautuu ainakin hiekkapohjaan hyvin.
pekka
--
Pekka Nykänen, Stenbackantie 169, 02550 Evitskog, Finland
phone +358 9 2563 960
reply to: pekka nykanen at mips fi
"Erkka Rönkä" <err...@mail.student.oulu.fi> wrote in message
news:ai1aic$2re$1...@ousrvr3.oulu.fi...
Saatoin nyt ymmärtää jotain väärin mutta eikös ankkurin pitäisi olla
pohjassa? Kolmen metrin kettinki ei varmaan riitä pohjaan asti vaikka
sisävesistöissä oltaisiinkin?
> Perinteinen tukkiankkuri kaivautuu ainakin hiekkapohjaan hyvin.
>
Minkälainen tuollainen on, mikä toimintaperiaate? Minkälainen ankkuri muuten
kannattaisi hommata pieneen moottoriveneeseen (perästä ohjattava) että voisi
kalapaikalla pysyä paikallaan? Naara-ankkuri?
- Arttu
In article <3d44...@news.dnainternet.net>, Arttu Pekkola wrote:
> Saatoin nyt ymmärtää jotain väärin mutta eikös ankkurin pitäisi olla
> pohjassa? Kolmen metrin kettinki ei varmaan riitä pohjaan asti vaikka
> sisävesistöissä oltaisiinkin?
Kettinki on siis ankkuriliinan ja itse ankkurin välissä. Painava
materiaali lisää ankkurin pitoa painamalla sitä pohjaa kohden oikeassa
asennossa ja vaimentamalla esim. aallokosta johtuvia nykäisyjä.
Meidän purkissa samaa asiaa ajaa nelimetrinen lyijyköysi ankkurin ja
liinan välissä.
-Sami
--
sa...@lempinen.net
VHF: Ilmaris / OG 9799
GSM: +358504876750
http://lempinen.net/veneveppi/
Varmaan joku reilu 10 kiloinen riittää, omien kokemusteni mukaan
ankkurityyppiä tärkeämpää on se, kuinka paljon siinä on kettinkiä. Pane
lekan perään ainakin kolme metriä mahdollisimman paksua (=painavaa)
kettinkiä, niin kyllä pitää.
Saatoin nyt ymmärtää jotain väärin mutta eikös ankkurin pitäisi olla
pohjassa? Kolmen metrin kettinki ei varmaan riitä pohjaan asti vaikka
sisävesistöissä oltaisiinkin?
Minkälainen tuollainen on, mikä toimintaperiaate? Minkälainen ankkuri muuten
kannattaisi hommata pieneen moottoriveneeseen (perästä ohjattava) että voisi
kalapaikalla pysyä paikallaan? Naara-ankkuri?
Purjehtijaliiton nyrkkisääntö taitaa olla pituus (m) + leveys (m) plus
veneen paino (t) = ankkurin suosituspaino (kg). Eli kymppikilonen on
varmaan
aika lailla sopiva.
> Saatoin nyt ymmärtää jotain väärin mutta eikös ankkurin pitäisi olla
> pohjassa? Kolmen metrin kettinki ei varmaan riitä pohjaan asti vaikka
> sisävesistöissä oltaisiinkin?
Niin siis köyden lisäksi rauhoittamaan nykäisyjä ja pitämään ankkurin
suurinpiirtein pohjan suuntaisena.
tommi
Ahaa... nyt ymmärsin! Kuinka paljon tuota liinaa yleisesti pidetään
veneessä?
Pienessä moottoriveneessä on hankala isoja kettinkejä tai muita laitella,
kun ankkurin joutuu käsin laskemaan ja nostamaan ilman vinssejä tms. niin ei
onnistu.
- Arttu
Arttu Pekkola wrote:
>
>
> Ahaa... nyt ymmärsin! Kuinka paljon tuota liinaa yleisesti pidetään
> veneessä?
>
> Pienessä moottoriveneessä on hankala isoja kettinkejä tai muita laitella,
> kun ankkurin joutuu käsin laskemaan ja nostamaan ilman vinssejä tms. niin ei
> onnistu.
>
> - Arttu
Kyllä se 10-20 kiloa sieltä vielä pitäisi käsivoimin hoitua. Mitä
köyden/liinan pituuteen tulee, niin muistissani kummittelee jokin
sellainen lausuma, että köyttä pitäisi olla n. kolme kertaa
ankkurointipaikan vedensyvyys. Katsastussääntöjen mukaan veneessä
pitäisi olla vähintään 30-40 m ankkuriköysi (3-luokka).
-Jouni
> Perinteinen tukkiankkuri kaivautuu ainakin hiekkapohjaan hyvin.
Tukkiankkurin pohjaan kaivautumisesta olen täysin eri mieltä.
Sukellusseuran veneessä on sellainen ja onpa toisinaan tullut käytyä
katsomassa miten se pohjassa makaa. Nimenomaan makaa, tarttuu hyvin
vain silloin kun koukku jää kiven tms taakse. Ei kaivaudu pohjaan helposti
mitenkään, toisin kuin esim. bruce. Ankkuria valittaessa kannattaa myös
muistaa, että vetosuunnan vaihduttua esim. tuulen suunnan muututtua
ankkurin tulisi tarttua kiinni nopeasti uudestaan. Bruce on hyvä
tässäkin suhteessa, tukkiankkuri surkea.
Omassa veneessä (n. 4.5t) on sekä keulassa että perässä bruce, toinen
aito 10kg, toinen 15kg klooni. Molemmissa muutama metri ketjua.
Toiseen ketjun päässä alunperin ollut kokoontaitettava tukkiankkuri
on nyt autotallissa ja siirtyy puutarhan koristeeksi jos joskus tulee
puutarha hankittua, vastaavaa vedenalla katsoneena en sellaista
kehtaisi muuhun tarkoitukseen edes lahjoittaa.
Lauri
Uusimmassa Practical BoatOwner-lehdessä oli varsin pätevän oloinen testi
eri ankkurimalleista (tai oikeastaan testin 1. osa, jatkuu seur.
numeroissa). Siinä oli testattu mm. tuota vetosuunnan vaihtumista.
Hiekkapohjalla paras oli Spade-ankkuri ( juu, tuntematon minullekin),
toinen Bruce. Tukkiankkuria ei ollut mukana. CQR pärjäsi huonosti.
Samassa lehdykässä oli myös kiintoisa juttu ankkuriköydestä versus
-kettingistä. Rivien välistä kävi ilmi että ankkurointiympäristöt on
varsin erilaiset maailmalla kuin täällä meillä.
Lehteä löytää ainakin Helsingin akateemisesta kirjakaupasta.
-hannu
> Uusimmassa Practical BoatOwner-lehdessä oli varsin pätevän oloinen testi
> eri ankkurimalleista (tai oikeastaan testin 1. osa, jatkuu seur.
> numeroissa). Siinä oli testattu mm. tuota vetosuunnan vaihtumista.
> Hiekkapohjalla paras oli Spade-ankkuri ( juu, tuntematon minullekin),
> toinen Bruce. Tukkiankkuria ei ollut mukana. CQR pärjäsi huonosti.
Muistan toisenkin, ihan paikallisessa lehdessä olleen ankkuritestin
(tapahtui silloin muinoin kun Suomessa oli vielä kilpailua venelehtien alalla
ja
sen seurauksena kerran vuodessa joku lukemisen arvoinen juttu..), ja siitä
jäi mieleen sellainen kummallinen yksityiskohta että klooni-bruce ei
pitänyt yhtä hyvin kuin aito, vaikka näyttivat ulkoisesti ihan samoilta.
Tuon testin seurauksena oma valintani oli ostaa numeroa suurempi
klooni kuin mitä se aito on. "kakkosankkuria" tulee käytettyä sen verran
harvoin, että sen mitä hieman painavampaa nostaessa kärsii voittaa hinnassa
moninkertaisesti.
Vielä vinkki klooni-brucen ostajille: Tarkistakaa laatu huolellisesti. Olen
kerran nähnyt Biltemassa yksilön, jonka varren päässä oleva reikä oli ihan
liian kärjessä. Ei tunnu hyvältä, jos metallia on vain 2-3 mm siinä mihin
kaikki
veto tulee. Maritimista löysinkin sitten paljon paremmalla hinta/laatusuhteella
olevia ankkureita.
Lauri
Älä osta kokoon taittuvaa naraa mikäli vaadit ankkurilta edes
jonkinlaista pitoa. Niiden vikana on väärässä kulmassa olevat lavat, ne
eivät kaivaudu mihinkään, pitävät vain satunnaisesti kiven koloon
osuessaan. Vanhemmiten niistä tuppaa lisäksi lähtemään lapoja irti.
Bruce kopio on ihan eri luokan ankkuri pidoltaan. Säilytys on tietysti
muodon vuoksi hankalampaa.
Ykä
Lauri <lau...@nospam.nixu.fi> kirjoitti artikkelissa
<3D48057F...@nospam.nixu.fi>...
> Vielä vinkki klooni-brucen ostajille: Tarkistakaa laatu huolellisesti.
Olen
> kerran nähnyt Biltemassa yksilön, jonka varren päässä oleva reikä oli
ihan
> liian kärjessä. Ei tunnu hyvältä, jos metallia on vain 2-3 mm siinä mihin
> kaikki veto tulee. Maritimista löysinkin sitten paljon paremmalla
> hinta/laatusuhteella olevia ankkureita.
Saattaa olla Bruce, vai onko se Delta, mutta B-temassa on vain jokunen
malli joten oletan tietäväni mistä mallista puhutte. Kiinteä, yksiosainen,
auramainen, rauskumainen, deltamainen,,, varmaan se se on. Kolmikärkisen
lavan kärjet ovat pyöreät.
Näin siellä kaupassa ihmeellisen epämuotoisia yksilöitä, se aura eli
teräosa tai siis pitäisikö sanoa lapaosa oli ihan viksallaan sivulle
varteen nähden. Mutta kyllä sieltä löytyi sopusuhtainenkin yksilö, ihmetys
vääntyneiden joukossa.
Mi*
Riippuu tietysti myöskin kalastustavoista ja vesialueesta.
Jos kyse on pilkinnästä/mato-onginnasta sisävesillä, niin silloinhan
ollaan liikkeellä hiljaisempien tuulten aikaan ja koko ankkuri
toimiikin yleensä painoperiaatteella (kyseessä on siis pieni vene
ensimmäisen viestin perusteella). Tällöin yleensä halutaan
pysyä tarkasti paikallaan yhden kohdan päällä, jolloin bruce
1:10 ankkurinaruineen on aika hankala viritys, koska paatti
heilahtaa pienestäkin tuulensuunnan vaihdoksesta laajassa
kaaressa. Jos taas kyse on merellä syksyllä kalastamisesta
verkkojen tai muiden raskaamman luokan kalastushässäköiden
kanssa, niin silloin on syytä hankkia parikin niitä
ankkureita jotta saa naulittua veneen suunnilleen haluamalleen
paikalle. Isossa aallokossa pienellä veneellä tosin saa
aika varmasti totutella ajatukseen, että joku pettää
ankkuroitaessa: ankkurin pito, ankkuriknaappi, äyskärin varsi
tai venelijän vatsan sietokyky.
Perttu
(Tarinoiden tarkistus rantamakasiinin räystään alta tihkusateisena
iltapäivänä.)
Niiiin.. joo, se Bruce pitää lyhyelläkin narulla saman verran kuin naara
ja antaa mahdollisuuden käyttää sitä lisäksi vaativammassakin
tilanteessa. Mikäli halutaan olla vain leppeällä tuulella tulensuojassa
mato-ongella, niin pelkälä kivellä narun päässä saattaa pärjätä.
Kalastavuuden suhteen tilanne onkin sitten taas monipiippuinen juttu,
mutta on todella myös tilanteita jolloin on hyvä, että vene pysyy
mahdollisimman hyvin paikallaa. Silloin on kahden ankkurin paikka.
Omat kokemukset ovat kuitenkin osoittaneet, että kaiken maailman
betonirautanaarat, "sammakot", eli patenttiankkurit ja nykyiset kokooon
taittuvat naarat omaavat erinomisen huonon kyvyn pitää.
Aikoinaan, joskus -60 luvulla nousi oman naaran mukana venhoon jonkun
hukkaama ankkuri, perustyypiltään jonkinlainen naara, joka oli
perinteisen ankkurin mallinen, kaarevat, kärjistä levennetyt ja
terotetut lavat. Varsi juuresta puoleen väliin neliskulmainen ja toinen
osa vastaavan mallinen mutta siinä varren kohdalla nelikulmainen reikä.
Tämä osa oli pujotettu varteen ennen päätylenkin taontaa. Koko hässäkkä
oli lopuksi kuumasinkitty. Sen säilytys oli helppoa, koska toisen osan
saattoi nostaa ylös varressa ja kääntää saman suuntaiseksi toisen osansa
kanssa. Ankkurissa oli hämmästyttävästi pitoa painoonsa nähden ja se ei
kerännyt mukaansa ikävästi kiviä kuten Bruce kopioineen tekee. Ankkuri
oli tehdastekoisen tuntuinen ja taottu. En ole koskaan nähnyt moista
kaupan. Jos näkisin, saattaisin vieläkin ostaa, niin positiivinen kuva
laitteesta jäi.
Tuo ankkuri opetti perheelle sen, kuinka tärkeää on ankkurin kärkien
kohtauskulma pohjassa ja kuinka hyvin niinkin pieni ja ennen kaikkea
pieni pinta-alainen ankkuri voi pitää. Se kuoli aikoinaan kuluttuaan
käytössä siten, että nelikulmaiset varren juuri ja toisen osan reikä
tulivat niin väljiksi, että ankkuri painui itsestään kokoon. Pienveneen
ankkurina se on ollut paras mitä minä olen tavannut.
Onkohan tämä kenellekkään tuttu malli?
Ykä
Ilkka
Lauri wrote in message <3D46F8BC...@nospam.nixu.fi>...
> Saattaa olla Bruce, vai onko se Delta, mutta B-temassa on vain jokunen
> malli joten oletan tietäväni mistä mallista puhutte. Kiinteä, yksiosainen,
> auramainen, rauskumainen, deltamainen,,, varmaan se se on. Kolmikärkisen
> lavan kärjet ovat pyöreät.
> Näin siellä kaupassa ihmeellisen epämuotoisia yksilöitä, se aura eli
> teräosa tai siis pitäisikö sanoa lapaosa oli ihan viksallaan sivulle
> varteen nähden. Mutta kyllä sieltä löytyi sopusuhtainenkin yksilö, ihmetys
> vääntyneiden joukossa.
Jos laatu on tuota luokkaa, niin herää tietysti kysymys, että kuinka paljo
sitten voi luottaa siihenkään joka ulkonäön perusteella näytti hyvältä...
-hannu
Hannu Turtia <hannu....@myrealbox.com> kirjoitti artikkelissa
<3D4C42B2...@myrealbox.com>...
> thing wrote:
>
> > Näin siellä kaupassa ihmeellisen epämuotoisia yksilöitä, se aura eli
> > teräosa tai siis pitäisikö sanoa lapaosa oli ihan viksallaan sivulle
> > varteen nähden. Mutta kyllä sieltä löytyi sopusuhtainenkin yksilö,
ihmetys
> > vääntyneiden joukossa.
>
> Jos laatu on tuota luokkaa, niin herää tietysti kysymys, että kuinka
paljo
> sitten voi luottaa siihenkään joka ulkonäön perusteella näytti hyvältä...
Ken luottaa, ken ei. Se on niin hyvä että voisi mallia ottaa, jos itse
valaisi. Hyvin tarttuu ja pitää. Kelle se riittää, kelle ei.. ihmiset
ovat niin erilaisia, jälleen.
mirakia
Lauri wrote:
>
> "Pekka Nykänen" wrote:
>
> > Perinteinen tukkiankkuri kaivautuu ainakin hiekkapohjaan hyvin.
>
> Tukkiankkurin pohjaan kaivautumisesta olen täysin eri mieltä.
> Sukellusseuran veneessä on sellainen
--- click ---
Niin on meidänkin seuralla ja minulla omassa veneessä.
Kyllä tukkiankkurin yksi haara kaivautuu, mutta jos on
erittäin kova pohja niin silloin se ei tietenkään voi
kaivautua (kuten ai Bruce). Jos taas on liian pehmeä
pohja, niin kaivautumisesta ei ole hyötyä haaran pienen
pinta-alan takia.
> ja onpa toisinaan tullut käytyä
> katsomassa miten se pohjassa makaa. Nimenomaan makaa, tarttuu hyvin
> vain silloin kun koukku jää kiven tms taakse.
Itse olen kyllä nähnyt monesti tukkiankkurin kaivautuneen. Mutta
on tukkiankkuri sukellusseuran veneessä (34 jalkainen, 15 kg tukkiankkuri
3 m ketjulla) joskus pettänytkin tasaisella mutapohjalla kovalla
tuulella.
> Ei kaivaudu pohjaan helposti
> mitenkään, toisin kuin esim. bruce. Ankkuria valittaessa kannattaa myös
> muistaa, että vetosuunnan vaihduttua esim. tuulen suunnan muututtua
> ankkurin tulisi tarttua kiinni nopeasti uudestaan. Bruce on hyvä
> tässäkin suhteessa, tukkiankkuri surkea.
Omat kokemukset kovassakin tuulessa tuulen käänyttyä jopa 180 astetta.
Tukkiankkuri ja Bruce ovat hyviä tässäkin, mutta SQR surkea.
-- PP
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Vastaa osoitteeseen: peepee at iki.fi
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
ERROR 4539 (page 142536): Malfuction was successfully (windows.dll)
Hannu Turtia wrote:
> Uusimmassa Practical BoatOwner-lehdessä oli varsin pätevän oloinen testi
> eri ankkurimalleista (tai oikeastaan testin 1. osa, jatkuu seur.
> numeroissa). Siinä oli testattu mm. tuota vetosuunnan vaihtumista.
> Hiekkapohjalla paras oli Spade-ankkuri ( juu, tuntematon minullekin),
> toinen Bruce. Tukkiankkuria ei ollut mukana. CQR pärjäsi huonosti.
Omat kokemukset Karibian purjehdukselta. CQR petti joka kerta
kun tuulen suunta muuttui, vaikka se oli kaivautunut kunnolla.
Tarkistettiin sukeltamalla, mutta tuulen käänyttyä se tietusti
irtosi muttei siis kaivautunut uudestaan.
: Perinteinen tukkiankkuri kaivautuu ainakin hiekkapohjaan hyvin.
PTM: Ei se paino, vaan muotoilu ja järki. Itse käytin 6m /1500kg
kalastajamallisessa 3 kg ankkuria monet vuodet ilman ongelmia. Targa pysyy
7.5 kg Brucella ongelmitta saaristossa. Ankkurinarun jatkona on n. 4 m
lyijynarua.
Kiiltävällä kalliopohjalla ei pidä mikään.
Siitä järjestä: ankkuripaikka pitää valita niin, ettei yöllä tarvitse
käydä venettä siirtämään tuulen yltyessä tai kääntyessä.
----------------------------------------------------------------------
PTM, Pasi T Mustalahti, ptm...@utu.fi, http://www.utu.fi/~ptmusta
OH1HEK OI7234
-----------------------------------------------------------------------
> "Pekka Nykänen" <pekka....@nospam.com> wrote:
> : Varmaan joku reilu 10 kiloinen riittää, omien kokemusteni mukaan
> : ankkurityyppiä tärkeämpää on se, kuinka paljon siinä on kettinkiä. Pane
> : lekan perään ainakin kolme metriä mahdollisimman paksua (=painavaa)
> : kettinkiä, niin kyllä pitää.
> : Perinteinen tukkiankkuri kaivautuu ainakin hiekkapohjaan hyvin.
> PTM: Ei se paino, vaan muotoilu ja järki. Itse käytin 6m /1500kg
> kalastajamallisessa 3 kg ankkuria monet vuodet ilman ongelmia. Targa pysyy
> 7.5 kg Brucella ongelmitta saaristossa. Ankkurinarun jatkona on n. 4 m
> lyijynarua.
> Kiiltävällä kalliopohjalla ei pidä mikään.
> Siitä järjestä: ankkuripaikka pitää valita niin, ettei yöllä tarvitse
> käydä venettä siirtämään tuulen yltyessä tai kääntyessä.
Jos virittämään rupeaa, niin pitoa kyllä saa. Jouduin taannoin
rakentamaan muutamalle purjeveneelle poijukiinnitykset noin 10 - 20 m
veteen ilman kunnon painoja viikon ajaksi. Noin 10 kg tukkiankkuri, 10 m
kettinkiä ja 10 l kanisterillinen märkää hiekkaa kettingin ja köyden
väliin + n. 30 - 40 m köyttä. Koko viikon pelkäsin, pitääkö. Kun
ruvettiin purkamaan, näitä ei meinannut saada kahden miehen voimin
kumiveneestä nostettua muta/savi pohjasta.
--