Purjeveneen rikaus
Aimo Kankkunen
oikealle kireydelle? Mitä "kansanviisauksia", nyrkkisääntöjä tai kikkoja
laituriparlamentti tunteekaan liittyen tähän asiaan?
- A -
Mika Paavilainen
viestissä news:3AF8F1CF...@ei.roskapostia.hotmail.com...
> Antakeepa neuvoja miten saa maston suoraan (sivusuunnassa) ja vantit
> oikealle kireydelle? Mitä "kansanviisauksia", nyrkkisääntöjä tai kikkoja
> laituriparlamentti tunteekaan liittyen tähän asiaan?
Uskoisin että laituriparlamenttia auttaisi jos kertoisit minkälainen
rikityyppi on kyseessä. Nyrkkisääntöjä ja kansanviisauksia löytyy vaikkapa
kirjasesta Sail trim & Rig tuning lisätietoja http://www.dedekam.com/ ja
tilata voi vaikkapa http://www.bol.com
-mika-
Jouko Nieminen
tuleva nostimen pää osuu samalla tavalla kummallakin puolella tolppaan, niin
suorassa on.
Vanttienhan pitäisi olla juuri sen verran kireällä, että tiukallakaan
kryssillä ei suojan puolen vaijerit ala "roikkua". Jos on kyseessä puuvene,
varsinkin vanha sellainen, niin kannattaa kuitenkin olla kiristämättä
liikaa...
Itse olen lasikuitupurkkarin vantit kiristänyt korvakuulolla. Sen verran
kireälle, ettei ruuvimeisselillä napauttaessa vantti tömähdä vaan soi
matalalla äänellä. Ja kaikki vantit suunnilleen samalla soinnilla. Tässä ei
tarvita kummoistakaan sävelkorvaa, kierros vanttiruuvia muuttaa ääntä jo
selvästi - eikä ole kiristysmittana kuin millin suuruusluokkaa.
Jouko Nieminen
Tuomas
Tuo threadissa mainittu Dedekamin kirja on suositeltava ja myös kohtuuhintainen.
Siellä esitetään vantin venymän käyttöä kiristysvoiman mittarina: mitataan
referenssipituus löysästä vantista, merkataan se, kiristetään kunnes merkkien
etäisyys on lisääntynyt halutun määrän (promilleja referenssipituudesta).
Lisätietoja ko. kirjasta.
(Muuten, tuo "suunnilleen sama sointi" johtaa erilaiseen kiristykseen
eripituisille vanteille.)
TR
Joakim Majander
> Nostinvaijerilla voi kokeilla vaikka kaidetolppiin. Kun maston huipusta
> tuleva nostimen pää osuu samalla tavalla kummallakin puolella tolppaan, niin
> suorassa on.
Eiköhän rustirauta ole kuitenkin paljon "vakaampi" paikka mittauksille.
> Vanttienhan pitäisi olla juuri sen verran kireällä, että tiukallakaan
> kryssillä ei suojan puolen vaijerit ala "roikkua". Jos on kyseessä puuvene,
> varsinkin vanha sellainen, niin kannattaa kuitenkin olla kiristämättä
> liikaa...
Jos ~20 asteen kallistuksella alkavat vantit hiukan löystyä, ei pidä huolestua.
> Itse olen lasikuitupurkkarin vantit kiristänyt korvakuulolla. Sen verran
> kireälle, ettei ruuvimeisselillä napauttaessa vantti tömähdä vaan soi
> matalalla äänellä. Ja kaikki vantit suunnilleen samalla soinnilla. Tässä ei
> tarvita kummoistakaan sävelkorvaa, kierros vanttiruuvia muuttaa ääntä jo
> selvästi - eikä ole kiristysmittana kuin millin suuruusluokkaa.
Yleensä hyvin viritetyssä mastossa on huomattavia eroja eri vanttien kireydessä.
Tyypillisessä osatakilassa ilman (välttämättömiä) barduunoita ylävantit ovat
huomattavan paljon kireämmällä kuin alavantit ja etustaagi siinä välissä. Liian
kireät alavantit ko. rikissä ovat turvallisuusriski ja tekevät maston
trimmaamisen mahdottomaksi. Liian kireä alavantti saattaa revätä irti mastosta
tms. jolloin masto katkeaa. Liian kireä alavantti ilmenee esitaivutuksen
puutteena ja maston keskikohdan taipumisena tuulen puolelle. Ylävantit saa
yleensä laittaa "hyvin kireälle". Mitä kireämmällä sitä paremmin masto kestää,
mutta ainakin vanhemmissa veneissä rungon, rustirautojen ja vanttiruuvien
kestävyys saattaa olla rajoittavana tekijänä. Useiden veneiden vanttiruuvit ovat
niin "jäykät", että ylävantteja ei saa tarpeeksi kireälle muuta kuin
purjehtiessa suojan puoleista vanttia kiristämällä. Etustaagia ei sinänsä
kiristetä vaan sillä säädetään maston kallistus. Staagin kireys määräytyy sitten
ylävanttien kireydestä. Masto kestää parhaiten, jos siinä on pienehkö (1/2
proofilia?) esitaivutus, jonka aikaansaaminen on joissain veneissä mahdotonta
ylikokoisesta profiilista johtuen.
Joakim
Mika Paavilainen
news:3AF91967...@lumeo.com...
>
>
> Tuo threadissa mainittu Dedekamin kirja on suositeltava ja myös
kohtuuhintainen.
> Siellä esitetään vantin venymän käyttöä kiristysvoiman mittarina: mitataan
> referenssipituus löysästä vantista, merkataan se, kiristetään kunnes
merkkien
> etäisyys on lisääntynyt halutun määrän (promilleja referenssipituudesta).
Itseasiassa siellä dedekamin veppisivuilla on esimerkkejä juuri tuosta.
Joakim Majander
paksuiset vantit. Vetovoima samalla venymällä kasvaa halkaisijan toisessa
potenssissa, joten vaikkapa 6 mm vantille saadaan 2,3 kertainen vetovoima 4 mm
vanttiin nähden. Menetelmä toimii hyvin itse vantin kannalta, mutta saattaa
antaa väärän jännityksen maston, rungon ja purjehdusominaisuuksien kannalta,
varsin muille kuin ylävanteille.
Joakim
Nils Rostedt
täyttä asiaa, mutta kun on joskus montakin "oikeaa" ratkaisua.....
"Joakim Majander" wrote ...
> Yleensä hyvin viritetyssä mastossa on huomattavia eroja eri vanttien
kireydessä.
> Tyypillisessä osatakilassa ilman (välttämättömiä) barduunoita ylävantit
ovat
> huomattavan paljon kireämmällä kuin alavantit ja etustaagi siinä välissä.
Liian
> kireät alavantit ko. rikissä ovat turvallisuusriski ja tekevät maston
> trimmaamisen mahdottomaksi.
> Liian kireä alavantti saattaa revätä irti mastosta
> tms. jolloin masto katkeaa. Liian kireä alavantti ilmenee esitaivutuksen
> puutteena ja maston keskikohdan taipumisena tuulen puolelle.
Näinhän yleensä neuvotaan, eli ylävantit ovat kireimmät, sitten alavantit,
ja mahdolliset välivantit ovat vähiten kireällä. Mutta...
Tunnen erään erittäin menestyksekkään kilpapurjehtijan, joka trimmaa
tuollaisessa rikissä alavantit varsin kireälle, suunnilleen yhtä kireiksi
kuin ylävantit. Masto on siis lähes suora minimaalisella esitaivutuksella.
Etuna saavutetaan se että suojan puolen vantit löystyvät vähemmän, kun
maston alaosa taipuu vähemmän peräharusta kiristäessä, ja seuraamuksena
etustaagi pysyy kireämmällä. Huomattakoon että parhaan kilpailutrimmin
saavuttamiseksi pitää isopurjeen leikkauksessa huomioida että masto taipuu
lähinnä vain topissa. Ja voittoja tulee.
(Itselläni on kahdessa veneessä ollut tuollainen riki taakse suunnatuilla
saalingeilla, ja käytin tuota tuota mainittua "löysien" alavanttien
menetelmää. Toisessa se toimi OK, mutta isommassa en mielestäni koskaan
saavuttanut oikein hyvää rikitrimmiä kovaan tuuleen. )
Se että liian kireät alavantit olisivat mastolle turvallisuusriski on
minulle uutta. Voihan näin hyvinkin olla (esimerkkitapauksista olisi kivaa
kuulla enemmän), mutta ainakin ko. purjehtijan veneet on ajettu varsin kovaa
kelistä riippumatta, toistaiseksi ilman vahinkoja. Pointtini on siis että
tälläkin tavalla voi päästä hyviin tuloksiin.
Mainittakoon että ko. tapauksessa kyseessä on raskas perhevene melko
lyhyillä saalingeilla ja tukevalla mastoprofiililla. Toisena ääripäänä
ottaisin, lukemani perusteella, esim. Albin Expressin. Vaikka sen rikityyppi
on periaatteessa sama, Expressissa on pitkät saalingit (rustit ovat
laidalla) ja melko ohut mastoprofiili, ja tämä saattaa aiheuttaa
(Segling-lehdessä olleiden juttujen mukaan ) väärin kiristetyssä rikissä
ylisuuria pistekuormia saalinkien kohdalla kovalla tuulella kun on raskas
kisamiehistö laidalla.
Johtopäätökseni tästä on että jos rikin trimmaus arveluttaa, kannattaa hakea
neuvoja jotka koskevat täsmälleen sitä rikityyppiä mikä omassa veneessä on.
Suositeltavia lähteitä ovat esim. Dedekamin kirja, Mathew Sheahanin "Sailing
Rigs and Spars", mastovalmistajien ohjeet, ja luokkaveneille löytyy tietoja
luokkaliittojen julkaisuista.
> Ylävantit saa
> yleensä laittaa "hyvin kireälle". Mitä kireämmällä sitä paremmin masto
kestää,
> mutta ainakin vanhemmissa veneissä rungon, rustirautojen ja vanttiruuvien
> kestävyys saattaa olla rajoittavana tekijänä. Useiden veneiden
vanttiruuvit ovat
> niin "jäykät", että ylävantteja ei saa tarpeeksi kireälle muuta kuin
> purjehtiessa suojan puoleista vanttia kiristämällä.
Eräs tapa saada ylävantit riittävän kireälle satamassa on taivuttaa
kiristyksen ajaksi masto kaarelle peräharuksen avulla, jolloin kuorma
vanttiruuveissa pienenee. Tälloin on alavanttien oltava löysällä, vrt. yllä.
Ja ylikiristämistä kannattaa varoa. Tätä kiristämistapaa on nähty
suosittelevan lähinnä englantilaisissa lähteissä.
> Etustaagia ei sinänsä
> kiristetä vaan sillä säädetään maston kallistus. Staagin kireys määräytyy
sitten
> ylävanttien kireydestä. Masto kestää parhaiten, jos siinä on pienehkö
(1/2
> proofilia?) esitaivutus, jonka aikaansaaminen on joissain veneissä
mahdotonta
> ylikokoisesta profiilista johtuen.
>
> Joakim
- Nils
Joakim Majander
esimerkkiveneissä ole myös barduunat, jotka vaikuttavat merkittävästi asiaan?
Eiköhän ne esimerkiksi estä maston keskikohdan taipumisen tuulenpuolelle
vähentämällä ylävanttien venymää ja siten maston "siirtymää" suojan puolelle.
Isopurjeen materiaali ja leikkaus on myös tärkeitä. Dacron-purjetta, varsinkin
venynyttä, voi olla vaikea latistaa, jos masto ei taivu koko matkalta.
Tiedän ainakin yhden maston, joka on kaatunut alavanttirikkoon. En kylläkään ole
varma oliko kyse liiallisesta kireydestä.
Joakim
Lauri Tarkkonen
Mielenkiintoista kuinka tarkkoja ja spesifeja neuvoja täällä jaetaan,
vaikka trimmauksen kohteesta ei ole juuri mitään tietoja. Ei kerrota
onko toppiriki vai osatakila, ovatko saalingit suorat vai taakse viistot
ja jos viistot niin kuinka paljon. Ei edes sitä onko saalinkeja useampi
kuin yksi pari. Myöskään ei puhuta profiilin paksuudesta ja
jäykkyydestä tai veneen painosta. Onko alavantteja yhdet vai kahdet,
vai onko alaetuvantit korvattu babystaagilla.
Jos joku luulee, että on olemassa tällaisia yleisiä viritysohjeita,
niin hänen tietämyksensä kai kokemuspiirinsä on varsin kapea. Neuvot
ovat tietenkin hyvää tarkoittavia, mutta jos aikoo neuvoa ihmiselle
tietä, olisi hyvä tietää mistä hän on tulossa ja minne menossa.
- Lauri Tarkkonen
>Moi.
>Maston saat parhaiten ja tarkimmien suoraksi liittämällä sakkelilla pitkän
>mitan ison falliin, falli toppiin ja viemällä mitan pään molemmin puolin
>rustiraudoille. Kun mittaluku on sama molemmin puolin, on masto suorassa.
>Ylävanttien esikiristyksen nyrkkisääntänä on lasikuituveneen osatakilassa
>se, mikä vääntämällä kohtuudella menee. Eli kun napautat vaijeria, se jää
>hieman värisemään. Liian kireälle niitä harvoin saa, jos nyt et vallan
>kierrä niitä metrisellä apuraudalla ;-). Alavantit noin 80% ylävanteista,
>förstaaki maston kallistuksen mukaan joka on osatakilassa n. 20-30
>puominivelestä mitattuna. Mitan saat parhaten laittamalla isofallin
>purjeuran suuntaisesti roikkumaan ja mitta fallista mastolle. Fallin päähän
>kannattaa laittaa jokin paino, jakari yms. Muista laittaa vanttiruuvien
>kierteisiin meriveden kestävää rasvaa, etteivät hirtä kiinni.
>Sitten eikun purjehtimaan kevyeen tuuleen, 2-4-ms, jotta pääset tarkastamaan
>alavanttien kireyden, roikkuvatko ne leestä ( ei saa roikkua vielä kevyessä
>tuulessa), pysyykö purjeura keskeltä suorassa vai kaatuko toppi leehen ( saa
>kaatua hieman) vaiko kiertyykö luun puolelle. Kevyessä tuulessa voit
>alavantteja säätämällä suoristaa mahdolliset rikiin jääneet mutkat. Tähystä
>mastolta purjeuraa pitkin, muualta et voi mutkia nähdä. Homma hoituu kyllä
>helposti purjehduksen aikana, kun on kevyt keli. Peräharusta (hekkiä)
>säätämällä voit vaikuttaa förstaakin kireyteen, ellei rikissä ole
>barduunoita. Hekkiin riittää avotuulessa löysät pois periaate, kryssissä
>sitten lisää poweria jotta saat förstaakin suoraksi ja latistettua
>isoapurjetta.
>Purjehduksen jälkeen pitää vielä tarkastaa ylävanttien kireys, koska
>vaijerit suoristuvat ensipurjehduksella ja hieman venyvät. Tän jälkeen eikun
>vanttiruuveihin lukot paikalleen, teippiä päälle ja hauskoja purjehduksia.
>Kesän mittaan on hyvä silloin tällöin vielä tarkastaa vanttien kireys ja
>onko lukot pysyneet paikallaa ruuveissa, teippi ei anna takeita siitä, että
>ne siellä pysyisivät ja rikkoutumisen mahdollisuus on aina.
>t. JV
dag.st...@nospam.helsinki.fi
> Mielenkiintoista kuinka tarkkoja ja spesifeja neuvoja täällä jaetaan,
> Jos joku luulee, että on olemassa tällaisia yleisiä viritysohjeita,
> niin hänen tietämyksensä kai kokemuspiirinsä on varsin kapea. Neuvot
> ovat tietenkin hyvää tarkoittavia, mutta jos aikoo neuvoa ihmiselle
> tietä, olisi hyvä tietää mistä hän on tulossa ja minne menossa.
Olisiko puutetta asiallisesta suomenkielisestä oppikirjasta?
(Vai onko niin, että mikä tahansa joka maksaa rahaa ja lojuu
kirjakaupassa on kyselijöiden mielestä turhaa?)
Dag Stenberg
Lauri Tarkkonen
En oikein usko suomenkielisen kirjan markkinoihin. Ihmiset haluavat
tiedot näkemättä mitään vaivaa tai maksamatta niistä mitään. Juuri
tällainen nettipalsta, jossa kaikki on ilmaista, mutta millekään tie-
dolle ei ole juuri takeita, kuten esimerkiksi tässä tarjoillut rikin
trimmausohjeet, jotka eivät perustu tietoon kysyjän veneestä vaan
luuloon ja arvaukseen.
- Lauri Tarkkonen
Nils Rostedt
"Joakim Majander" <Joakim....@fortum.com> wrote in message
news:3AFA5A15...@fortum.com...
Nämä esimerkkini koskevat sitä kaiketi yleisintä rikityyppiä vesillämme, eli
osatakila ilman barduunoita ja yksillä taakse suunnatuilla saalingeilla.
Itse asiassa kilpapurjehtija johon viittasin, oli aiemmin käyttänyt
barduunoita tuossakin rikissä (näinhän yleisesti neuvotaan heille jotka
haluavat keulastaagin mahdollisimman kireälle), mutta on sittemmin todennut
ne tarpeettomiksi sen jälkeen kun siirtyi tuohon nykyiseen rikitrimmiin.
Oma täysin epätieteellinen selitykseni tuosta rikitrimmistä on että mitä
vähemmän masto taipuu kaarelle pitkittäissuunnassa (toppia lukuunottamatta),
sitä korkeammalla keulaharuksen kiinnityspiste pysyy, toisin sanoen
keulastaagi pysyy kireänä. Sivuttaissuuntainen taivutusvoima taas pyrkisi
"pidentämään" keulaharusta, eli sekin aiheuttaa lisää kireyttä
keulaharukseen mikä on eduksi.
Riittävän litteä isopurje varmasti auttaa saamaan riki toimimaan hyvin tällä
tavalla.
Kuten muutkin ovat todenneet, täydellisten trimmausohjeiden antaminen on
aika mahdotonta venettä näkemättä. Jopa tässä mainitusta yksinkertaisesta
rikityypistäkin on lukuisia variaatioita, esim. keulaharuksen
kiinnityspisteen korkeus, saalinkien kulma, mastonhuipun kavennus, ovatko
rustit laidoilla vai kajuutan reunassa, onko masto kannella vai läpimenevä
jne., kaikki vaikuttavat rikitrimmiin jos pyritään täydellisyyteen.
Edellä esitetty esimerkki on mielestäni hyvä osoitus siitä että oman järjen
käyttö voi johtaa parempaan tulokseen kuin "yleispätevien ohjeiden"
noudattaminen. Toki tässä yhteydessä on hyvä muistuttaa turvallisuudesta,
eli pitää ymmärtää mitä tekee ettei tule otettua turhia riskejä, varsinkin
rikin kanssa.
- Nils
Aimo Kankkunen
vinkki. Minua on harmittanut se, että useimmissa lukemissani
purjehdusoppaissa on sivuutettu purjeitten ja rikin trimmaus täysin, vaikka
se on heti seuraavaksi tärkein asia sen jälkeen kun lukijalle (aloitteleva
purjehtia) on selvinnyt, että purjeveneellä ei pääse suoraan vastatuuleen.
:-)
Jotkut kaipailivat tietoja veneestä ja rikistä, joten tässä tulee:
FE-741 pitkällä mastolla (FE-83:n riki?), ei barduunoita ja yhdet saalingit
(taaksepäin).
- A -