Vinkkejä sivistävään materiaaliin? (oli: Re: Valokuvausfoorumit nuutumassa?)
KM
news:1173313201.9...@c51g2000cwc.googlegroups.com:
> Jos aikuinen ihminen jatkuvasti törmää siihen, että hänet teilataan
> näillä palstoilla, kannattaisi varmaan purnaamisen sijaan katsoa
> hieman peiliin. Miksi hänet teilataan? Siksikö että kaikki
> kanssakeskustelijat ovat sivistymättömiä ja ilkeitä ihmisiä, jotka
> eivät lainkaan kunnioita perinteitä tai vanhemman polven edustajia?
> Vaiko siksi että hänellä on niin ehdottomat, autoritaariset ja uusia
> suuntauksia halveksivat mielipiteet, että ne herättävät vastustusta ja
> jopa inhoa liberaalimmin ajattelevissa ihmisissä?
Hieman tarkentaakseni, luulen J vastaan muu maailma -taistelussa olevan
enemmänkin kyse jostakin tällaisesta. Luullakseni ymmärrän nyt oikein,
enkä vääristele hänen sanojaan tai takerru hänen persoonaansa:
J valokuvauksen ammattilaisena näyttää, syystä, olevan turhautunut siitä,
että ihmiset, valokuvauksen harrastajatkin keskimäärin, ovat
sivistymättömiä, eivätkä siksi osaa arvostaa hänen tai kollegoidensa
ammattitaitoa. Eikä valokuvaa noin ylipäätäänkään kovin laajassa
katsannossa, mikä tietenkin johtaa kuvallisen perinteen köyhtymiseen,
kuten nyt historiattomassa ja sivistymättömässä katsantokannassa asiassa
kuin asiassa.
Se, että J ilmaisee tämän turhautumisensa, ei kuitenkaan poista ongelmaa.
Keskustelijat jäävät edelleen yhtä sivistymättömiksi kuin ennenkin,
perusongelma ei pääse poistumaan, ja taas ollaan lähtöruudussa. Onko
muiden sivistäminen J:n tehtävä, en tiedä, mutta ainakaan hän ei kovin
paljoa edesauta tietämyksen tasoa pelkästään toteamalla, että se ei ole
riittävä. Varsinkin, kun monille tuottaa ongelmia ottaa J:n ilmaisua
vastaan. Sikäli tilanne on hassu, että keskustelun toinen pooli on
henkilö, jolla ilmeisesti olisi ratkaisun avaimet käsissään. Tämä ei
kuitenkaan käytä niitä, vaan harmittelee sitä, ettei kukaan muukaan ole
käyttänyt omiaan. Tai, ettei kukaan ole itse takonut vastaavia itselleen,
Meille sivistymättömille (kyllä, lasken myös itseni niihin, vaikka
olenkin kiinnostunut ja yrittänyt sivistää itseäni) pitäisi jonkun
vinkata hyviä viitteitä aiheesta. Kenenkään ammattilaisenkaan työajasta
tuskin kovin kauaa veisi kirjoittaa vaikka kymmenen oleellisimman kirjan
lista, jonka viitteet luettuaan osaisi lukea ja ymmärtää kuvaa paremmin.
Varsinkaan jos se tuo heidän ammatilleen arvostusta ja kysyntää.
Sanon tämän kaiken täysin rehellisesti ja avoimesti. Varsinkin kun
amatöörien parissa perustietämys valokuvasta on keskimäärin mitä on, ei
foorumeillakaan kukaan koskaan vinkkaa hyviin kirjoihin. Ja vaikka
vinkkaisikin, niihin tulee suhtauduttua varauksella, koska niitä
suhteuttaa ko. foorumin keskustelun tasoon. Niinpä olen ainakin itse
jäänyt vain niiden parin hassun viitteen varaan, jotka joku joskus
vinkkasi. Eivätkä nekään olleet järin autuaaksitekeviä.
Tämä on nyt avoin pyyntö sivistymättömältä harrastajalta
sivistyneemmille, mahdollisesti ammattilaisille:
Todella toivoisin, että joku asiansa osaava vinkkaisi minulle edes pari
kirjaa, joihin kannattaisi tutustua, jotta voisi laajentaa näkemystään,
maailmankuvaansa, lukutaitoaan ja harrastustaan. Ymmärtäisi maailmaa taas
vähän toisesta näkökulmasta.
Olisiko joku niin kiltti? Se olisi hyvin konkreettinen kulttuuriteko.
-Kare
Mikko Reinikainen
KM <kare.m...@otappapois.gmail.com> wrote:
>Todella toivoisin, että joku asiansa osaava vinkkaisi minulle edes pari
>kirjaa, joihin kannattaisi tutustua, jotta voisi laajentaa näkemystään,
En tiedä omasta osaamisestani, mutta tässä pari perusteosta, joista
voisi päästä alkuun:
Susan Sontag: Valokuvauksesta (On Photography)
Leena Saraste: Valokuva tradition ja toden välissä
- Mikko Reinikainen
Väinö Louekari
"Laajentaa näkemystään, maailmankuvaansa, lukutaitoaan ja harrastustaan."
En ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että harrastajat ovat siinä määrin
sivistymättömiä kuin mitä Puusa useaan otteeseen on tuonut esille. Tai
pikemminkin, en oikeastaan voi olla siitä mitään mieltä koska en tiedä
mitä Puusa sivistyksellä tarkoittaa. Tartun viestiisi kuitenkin tuon
yllä siteeraamani tehtäväksiantosi vuoksi. Suhtaudun epäillen siihen,
että valokuvauksen tai sen teorian tai historian opiskelu sinällään ja
ehdottomasti tuottaisi sivistystä. Tietoa toki ja varmaankin taitoakin.
Sivistys lienee jotakin muuta. Ehkä prosessi kulkee toisin päin, ehkä
sivistys on jotakin mikä voi näkyä ihmisen toimissa ja tekemisissä (myös
valokuvaamisessa) ja siten rikastuttaa ja antaa merkitystä noille
teoilla ja toimille. Valokuvat (pääsääntöisesti) ovat itsestään
tietoisteen, intentionaalisten ihmisyksilöiden tekemiä. Jokin
mielensisältö, jokin ajatusmaailma heilläkin on ollut:)
Sanon tällä mielipiteenäni, että näkemyksen ja maailmankuvan
(suhteellinen) laajeneminen on pikemminkin edellytys sille että
valokuvauksen tyyppinen harrastus voi sitten laajeta. Mekanismi on IMHO
pikemminkin näin päin kuin rinnakkaisesti tai toiseen suuntaan.
Tämä esipuhe oli tarpeen koska nämä kirjallisuussuositukset tuntuisivat
muutoin vieläkin oudommilta.
George Orwellin esseitä ja/tai Katalonia, Katalonia
Elias Canettin Ihmisen alue
Primo Levin Tällainenko on ihminen?
Vasili Grosmanin Elämä ja kohtalo
mitä tahansa Jaan Krossia
Vladimir Nabokovin Kuningas, rouva, sotamies
Nabokovilta myös Naurua pimeässä
Volter Kilven Alastalon salissa (kyllä, ihan oikeasti)
jotakin Kazuo Ishigurolta
Leena Krohnin Tainaron
Jari Järvelän trilogia Veden paino - Pieni taivas - Kansallismaisema
jotakin E. L. Doctorowia
Saarikosken käännös Odysseiasta
Ja ei, tämä ei ole sattumanvarainen vaan mietitty lista.
Väinö Louekari
Yrjö O. Mäkinen
>
> George Orwellin esseitä ja/tai Katalonia, Katalonia
> Elias Canettin Ihmisen alue
> Primo Levin Tällainenko on ihminen?
> Vasili Grosmanin Elämä ja kohtalo
> mitä tahansa Jaan Krossia
> Vladimir Nabokovin Kuningas, rouva, sotamies
> Nabokovilta myös Naurua pimeässä
> Volter Kilven Alastalon salissa (kyllä, ihan oikeasti)
> jotakin Kazuo Ishigurolta
> Leena Krohnin Tainaron
> Jari Järvelän trilogia Veden paino - Pieni taivas - Kansallismaisema
> jotakin E. L. Doctorowia
> Saarikosken käännös Odysseiasta
>
Nostan hattua, hieno luettelo. Saanen lisätä pari kirjaa, jotka ovat
jatkuvasti yöpöydälläni.
Kari Enqvist. Kosmoksen hahmo.
Kari Enqvist. Olemisen porteilla.
--
yom
Väinö Louekari
Jup, hyvä lisäys.
Väinö Louekari
KM
news:0QJSh.64$1g7...@read3.inet.fi:
> George Orwellin esseitä ja/tai Katalonia, Katalonia
> Elias Canettin Ihmisen alue
> Primo Levin Tällainenko on ihminen?
> Vasili Grosmanin Elämä ja kohtalo
> mitä tahansa Jaan Krossia
> Vladimir Nabokovin Kuningas, rouva, sotamies
> Nabokovilta myös Naurua pimeässä
> Volter Kilven Alastalon salissa (kyllä, ihan oikeasti)
> jotakin Kazuo Ishigurolta
> Leena Krohnin Tainaron
> Jari Järvelän trilogia Veden paino - Pieni taivas - Kansallismaisema
> jotakin E. L. Doctorowia
> Saarikosken käännös Odysseiasta
>
> Ja ei, tämä ei ole sattumanvarainen vaan mietitty lista.
Hyvä listahan tuo, mutta lähinnä kaipaisin enemmän tuota puhtaan (valo)
kuvasivistyksellistä puolta, kun näin valokuvaryhmässä ollaan.
Yleissivistyskaanonin jäsenet on helppo kaivaa muualtakin.
-Kare
KM
news:evfjee$5pb$1...@oravannahka.helsinki.fi:
> Tämä on nyt avoin pyyntö sivistymättömältä harrastajalta
> sivistyneemmille, mahdollisesti ammattilaisille:
> Todella toivoisin, että joku asiansa osaava vinkkaisi minulle edes
> pari kirjaa, joihin kannattaisi tutustua, jotta voisi laajentaa
> näkemystään, maailmankuvaansa, lukutaitoaan ja harrastustaan.
> Ymmärtäisi maailmaa taas vähän toisesta näkökulmasta.
Ok, en ollut riittävän yksiselitteinen ilmaisussani. Tarkoitin siis lähinnä
(valo)kuvallista sivistystä ja osoitin sen lähinnä ammattikuvaajille ynnä
muille, jotka katsovat tietävänsä kuvasta jotain.
-Kare
Väinö Louekari
Ymmärsin kyllä mutta kiusaus oli liian suuri. Anteeksi. No, lisätään
sitten John Bergerin Näkemisen tavat (käsittelee kuvia ja niiden
tulkintaa ja historiallista rakentumista laajemminkin kuin pelkästään
valokuvausta). Sitten vielä Roland Barthesin Camera Lucida.
Väinö Louekari
Väinö Louekari
http://personal.inet.fi/koti/vaino.louekari/tekstit/arvioinnista.htm
Hieman kieli poskella ja tunnustaen omakehun. Teksti on hieman vanha ja
ehkä en enää aivan noin kirjoittaisi, mutta saa sitä silti kommentoida.
En suutu.
Väinö Louekari
Olli Orkoneva
> Se, että J ilmaisee tämän turhautumisensa, ei kuitenkaan poista ongelmaa.
Ei poista, ja minusta on miettimisen arvoista sekin että onko sen alun
perinkään ollut tarkoitus sitä poistaa.
> Keskustelijat jäävät edelleen yhtä sivistymättömiksi kuin ennenkin,
> perusongelma ei pääse poistumaan, ja taas ollaan lähtöruudussa. Onko
> muiden sivistäminen J:n tehtävä, en tiedä, mutta ainakaan hän ei kovin
> paljoa edesauta tietämyksen tasoa pelkästään toteamalla, että se ei ole
> riittävä.
Se ei auta alan ongelmaan, mutta se tuntuu auttavan siihen ongelmaan,
josta itse asiassa on kysymys.
> Varsinkin, kun monille tuottaa ongelmia ottaa J:n ilmaisua
> vastaan.
Viestinnässä ja opetuksessa lähtökohta on se, että sanoma sovitetaan
vastaanottajalle. Tätä taustaa vasten on oireellista, että pedagogista
koulutusta saanut ihminen tästä nimenomaan kieltäytyy.
> Sikäli tilanne on hassu, että keskustelun toinen pooli on
> henkilö, jolla ilmeisesti olisi ratkaisun avaimet käsissään.
Tässä on kärsivällisesti odoteltu että niitä ratkaisun avaimia alettaisi
käyttää. Useammin kuin kerran on kuitenkin käynyt niin, että
hämmästyttävän hyvin sujuneen, varsin sivistyneen keskustelun jälkeen
tilanne aivan yhtäkkiä, provosoimatta, räjähtää. Ei vain tässä ryhmässä,
vaan myös ainakin grafiikkaryhmässä.
En ole nyt aivan näitä viimeisiä keskusteluja seurannut, mutta se mikä
vähä silmiini on joskus päiviä sitten osunut, niin se on sujunut aivan
hyvin. Muutos tapahtumassa? Kop kop <- puuta
> Tämä ei
> kuitenkaan käytä niitä, vaan harmittelee sitä, ettei kukaan muukaan ole
> käyttänyt omiaan. Tai, ettei kukaan ole itse takonut vastaavia itselleen,
Perimmiltään kai on kysymys siitä, kenelle viestitään. Muille vai omalle
itselle, ja onko foorumi ko. tarkoitukseen järkevä.
> Tämä on nyt avoin pyyntö sivistymättömältä harrastajalta
> sivistyneemmille, mahdollisesti ammattilaisille:
> Todella toivoisin, että joku asiansa osaava vinkkaisi minulle edes pari
> kirjaa, joihin kannattaisi tutustua, jotta voisi laajentaa näkemystään,
> maailmankuvaansa, lukutaitoaan ja harrastustaan.
Ihan näin maan rakoon ei kannata itseään takoa. Ihan oikeasti, ei
liialla nöyryydellä saavuta sen enempää kuin mitä täällä on tähänkään
mennessä saavutettu, ehkä pikemminkin sitä samaa lisää vain, ja reilu
pyyntö on parempi kuin... no niin, minäkin menen mielummin ravintolaan,
jossa henkilökunta painaa töitään reilusti eikä korosta joka käänteessä
että olen aivan ehdottomasti oikeassa.
Tässä yksi ei-ammattilaisen, joskin kohtuullisen sivistyneenä itseänsä
pitävän suosikkikirja:
http://www.masters-of-fine-art-photography.com/02/artphotogallery/02.html
ja sieltä vaikka
http://www.masters-of-fine-art-photography.com/02/artphotogallery/photographers/josef_sudek_01.html
Kunnia yksikätiselle miehelle, joka kuvasi ikkunalautaansa, sillä
lojuvaa vesilasia ja kotikaupunkiaan unohtumattomasti.
Olli
TaaviUntamo
> Väinö Louekari wrote:
>>
>> Väinö Louekari
> Ai niin, ja sitten vielä
> http://personal.inet.fi/koti/vaino.louekari/tekstit/arvioinnista.htm
>
> Hieman kieli poskella ja tunnustaen omakehun. Teksti on hieman vanha
> ja ehkä en enää aivan noin kirjoittaisi, mutta saa sitä silti
> kommentoida. En suutu.
>
> Väinö Louekari
Minusta Wiion semantiikkaa käsittelevät vanhat kirjat ovat hyviä
mietittäessä, mitä kuva viestittää tai kertoo.
Mielenkiintoinen juttu, tuo Väinön arviointikirjoitelma. Erityisesti
siellä herätti huomiotani lause:
"Newtonilta en ole nähnyt ensimmäistäkään hyvää kuvaa."
Minä arvioin taidenäyttelyitä kahden asian perusteella: miten se
vaikuttaa minuun (siis herättää ajatuksia tai tuntemuksia) ja miten sen
vaikutukset näkyvät muissa. Olen käynyt useasti Kiasmassa. Siellä
ihmiset juttelevat, hymyilevät, reagoivat. Ulos tullessaan useampi
hymyilee kuin murjottaa. Sen sijaan Newtonin näyttely toimi aivan
toisin. Minä en nähnyt siellä yhtään hyvää valokuvaa. No, sehän on
makuasia. Sen lisäksi eräs asia kiinnitti huomioni. Ulos tulevat ihmiset
olivat tyypillisen tylyjen näköisiä, suomalainen "murjotus" kasvoillaan.
Kukaan ei hymyillyt, harva keskusteli, useimmillä oli rypyt otsalla.
Olen sitä mieltä, että Newtonin kuvat ovat ihmisten mielestä tylsiä ja
mitäänsanomattomia. Kiasmassa Palsan kuvat eivät olleet kauniita tai
romanttisia. Palsan kuvien jälkeen silti ihmiset olivat selvästi
vaikuttuneita. Joissakin valokuvanäyttelyissäkin jokin vaikuttaa
ihmisiin. Sen sijaan Newtonin vaikutus oli, no, miten sen sanoisi,
vaikuttamaton...
Väinö Louekari
Vielä lisäys. Olen jonkun vuoden tilannut lehteä nimeltä Photo
Techniques (www.phototechmag.com). Nimensä mukaan sen pääasiallinen
sisältö koostuu erilaisista (filmi- ja digi-) tekniikoista ja
sellaisenakin se on kiinnostavampi kuin monet muut lehdet joiden sisältö
on pääasiassa manuaalin tai valmistajan markkinointimateriaalin
referointia (terveisiä Kameralehteen).
Noiden tekniikkojen vuoksi en sitä kuitenkaan tilaa, vaan lehden
pääkirjoitusten. Jokaiseen numeroon kirjoittaa herra nimeltä David
Vestal pääkirjoituksen joka _ei_ ole tekniikkakeskeinen. Vestal
kirjoittaa kuvista yleensä, valokuvista, kuvien ymmärtämisestä,
valokuvauksen yhteyksistä kulttuuriin ja yhteiskuntaan laajemmin,
kehittymisestä kuvaajana, valokuvauksen historiasta ynnä muusta.
Oikeastaan kaikesta muusta paitsi ahtaasti tekniikasta. Vestal on pitkän
linjan kuvaaja ja opettaja. Hänen tekstinsä ovat oikeasti sivistyneen
ihmisen tekstiä. Uskon että nuo Vestalin tekstit ovat aika tavalla sitä
mitä olet vailla. Itse olen hyötynyt niistä enemmän kuin
perävaunullisesta laitearvosteluja.
Väinö Louekari
Pertti Heikkinen
>> näillä palstoilla, kannattaisi varmaan purnaamisen sijaan katsoa
>> hieman peiliin. Miksi hänet teilataan? Siksikö että kaikki
>> kanssakeskustelijat ovat sivistymättömiä ja ilkeitä ihmisiä
> Hieman tarkentaakseni, luulen J vastaan muu maailma -taistelussa olevan
> enemmänkin kyse jostakin tällaisesta. Luullakseni ymmärrän nyt oikein,
> enkä vääristele hänen sanojaan tai takerru hänen persoonaansa:
Vain sivistymättömät ihmiset teilaavat eriävien mielipiteiden esittäjän.
Teilaajia lienee ryhmän lukijoista aika pieni vähemmistö.
M.o.t.
Pertti Heikkinen
> Susan Sontag: Valokuvauksesta (On Photography)
> Leena Saraste: Valokuva tradition ja toden välissä
Leena Saraste: Valokuva, pakenevan todellisuuden kuvajainen. Perusteos.
Mikko Reinikainen
Pertti Heikkinen <p...@iki.fi> wrote:
>> Leena Saraste: Valokuva tradition ja toden välissä
>
>Leena Saraste: Valokuva, pakenevan todellisuuden kuvajainen. Perusteos.
Valokuva tradition ja toden välissä on uusittu laitos tuosta
perusteoksesta.
- Mikko Reinikainen
Tero P. Mustalahti
> J valokuvauksen ammattilaisena näyttää, syystä, olevan turhautunut siitä,
> että ihmiset, valokuvauksen harrastajatkin keskimäärin, ovat
> sivistymättömiä, eivätkä siksi osaa arvostaa hänen tai kollegoidensa
> ammattitaitoa. Eikä valokuvaa noin ylipäätäänkään kovin laajassa
> katsannossa, mikä tietenkin johtaa kuvallisen perinteen köyhtymiseen,
> kuten nyt historiattomassa ja sivistymättömässä katsantokannassa asiassa
> kuin asiassa.
Vaatiiko valokuvaus taiteena ammattitaitoa formaalisen koulutuksen
muodossa lienee hieman samantapainen kysymys kuin maalaustaiteen
piirissä se, pitääkö maalarin kyetä tuottamaan figuratiivisia
piirroksia, jotka läheisesti muistuttavat jotain reaalimaailman
esinettä. Itse sanoisin, että kyllä siitä paljon apua on, mutta ei se
välttämätöntä ole; kummassakin tapauksessa.
Maalaustaiteen puolella esimerkkejä piirtämistaidottomista maalareista
on useitakin, mutta valokuvauksen puolella asia on siinä mielessä
erilainen, ettei asia ole yhtä helposti määriteltävissä. Elokuvan
puolelta mieleen tulee japanilainen Takeshi Kitano, jonka omintakeinen
tyyli sai alkunsa siitä, ettei hän ohjaajanuransa alussa oikein tiennyt
miten kameraa voisi liikuttaa.
Sen sijaan on selvää, että valokuvauksen ammattilaisella pitää olla
ainakin oman erikoisalansa ammattitaitoa tai muuten hän tuskin pysyy
kauan ammattilaisena, koska ammattivalokuvaajat ovat markkinavoimien
armoilla.
Tero P. Mustalahti
Jore Puusa
> Viestinnässä ja opetuksessa lähtökohta on se, että sanoma sovitetaan
> vastaanottajalle. Tätä taustaa vasten on oireellista, että pedagogista
> koulutusta saanut ihminen tästä nimenomaan kieltäytyy.
---------------
Ja Orkoneva jaksaa jatkaa persoonaani kohdistuvaa lynkkausmentaliteetin
nostatusta.
Mistähän minä nyt olen kieltäytynyt? Ja vielä nimenomaan!
Että tätä paskaa saa lukea kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen.
OHO- ja Seiskakansa pitää huolta toisistaan.
Valokuvausta voisi käsitellä, eikä minun surkeaa vanhenevaa kivuliasta
ja väsynyttä persoonaani jota ulvojista kukaan, ei ainutkaan ole koskaan
tavannut.
Mitä enemmän googlettamalla saa esiin linkkejä esim opetustoimintaani,
sitä enemmän paskaa valuu sisään ovista ja ikkunoista.
Tulkaa kurssille ja naputtakaa päin näköä pelkurit.
--
Tässä ryhmässä ei liene minkäänlaista pakkoa vastata kysymyksiin millään
tietyllä tavalla, joka tyydyttäisi jokaista kysyjää.
Omituista, että jotkut kirjoittajat odottavat, että nyyssit olisivat
jonkinlainenvastaus-kysymys automaatti ja närkästyvät kun eivät saa
haluamansa kaltaista vastausta.
On hälyttävää että kirjatkin pitäisi suositella sensijaan että henkilö
menisi itse kirjastoon ja lehteilisi kirjoja ja valitsisi luettavaa.
Pitäiskö ne tuoda himaankin ja hakea esiin ne sivut joita voi suositella
luettaviksi???
--
Minä olen roikkunut täällä vuosia valokuvauksen asialla.
Orkonevan tyyppiset ihmiset taas koettavat kaikin keinoin hiljentää
omaa ajatusmalliaan vastoin kirjoittavat, usuttamalla provosoivilla
viesteillä likaisen tekstin kirjoittajat niiden kimppuun, jotka eivät
aitosuomalaiseen tyyliin sovi kuvioon.
--
Eikö ole aika selvää että alan ammattilaisena kirjoitan huolestani,
koska amatöörit ovat tuhoamassa myytävän kuvan mahdollisuudet.
Samoja keskusteluja käydään kokoajan ammattilaisten kesken mutta harva
tai ei kukaan heistä kirjoita aiheesta.Lamaannus ja pelko töiden
loppumisesta on liian suuri.
Miksi ihmeessä kukaan valokuvauksesta todella tietävä tänne kirjoittaisi
kun joutuu samantien kohdelluksi kuin saastaa.
Ja kun Suomessa ollaan tiedetään miten käy toisinpuhujan, enemmin tai
myöhemmin hänet kampataan.
--
Mutta mitäs noista, kirjalistasta puuttuu erittäin oleellinen teos:
Fasismin massapsykologia / Wilhelm Reich
Sen luettuaan ei ajattele enää ihan samoin elämästä sellaisessa
pakkoyhteiskunnassa kuin Suomi.
(vielä mä tyhmä vaan jaksan vastata näihin trollien provoihin vaikka
olisi paljon säästävämpää antaa ihmisten sokeina runkata pikseleiden ja
testikarttojen turvallisessa pseudovalokuvausmaailmassa.)
yx puusa vaan...
Pertti Heikkinen
> Mutta mitäs noista, kirjalistasta puuttuu erittäin oleellinen teos:
> Fasismin massapsykologia / Wilhelm Reich
Myönnetään, kyllähän se kuvaa muuttaa, maailmankuvaa.
> Sen luettuaan ei ajattele enää ihan samoin elämästä sellaisessa
> pakkoyhteiskunnassa kuin Suomi.
Jos ajattelee.
Olli Orkoneva
> Olli Orkoneva wrote:
>
>> Viestinnässä ja opetuksessa lähtökohta on se, että sanoma sovitetaan
>> vastaanottajalle. Tätä taustaa vasten on oireellista, että pedagogista
>> koulutusta saanut ihminen tästä nimenomaan kieltäytyy.
>
> ---------------
> Ja Orkoneva jaksaa jatkaa persoonaani kohdistuvaa lynkkausmentaliteetin
> nostatusta.
Kyllä kirjoituksia voi arvioida ihan ilman nostatuksiakin. Jos
kirjoituksesi eivät usein ole olleet pedagogisesti kovin järkevästi
kirjoitettuja, niin kaitpa asiasta huomauttaa voi. Muistaakseni
mainitsin, että viime aikoina silmiini sattuneet keskustelut ovat
sujuneet abouttiarallaa ookoo.
> Mistähän minä nyt olen kieltäytynyt? Ja vielä nimenomaan!
Olet kyllä nimen ja omaan sanonut, että sinua ei kiinnosta tai että
sinulla ei ole mitään velvollisuutta sovitella tai pehmennellä sanojasi.
Pitääkö nyt tästäkin kinata? Tuossahan se tulee tssäkin viestissäsi:
minulla ei ole mitään pakkoa... 1)
> Valokuvausta voisi käsitellä, eikä minun surkeaa vanhenevaa kivuliasta
> ja väsynyttä persoonaani jota ulvojista kukaan, ei ainutkaan ole koskaan
> tavannut.
Jos issiakseltani pystyisin, nauraisin kippurassa.
> Tässä ryhmässä ei liene minkäänlaista pakkoa vastata kysymyksiin millään
> tietyllä tavalla, joka tyydyttäisi jokaista kysyjää.
1) No ei ole, ei. Mutta sitä ei kukaan ole edes väittänyt, vaan kysymys
on olut aivan muusta.
> Omituista, että jotkut kirjoittajat odottavat, että nyyssit olisivat
> jonkinlainenvastaus-kysymys automaatti ja närkästyvät kun eivät saa
> haluamansa kaltaista vastausta.
Tuostakaan ei liene ollut kysymys, vaan vastausten hengestä.
> On hälyttävää että kirjatkin pitäisi suositella sensijaan että henkilö
> menisi itse kirjastoon ja lehteilisi kirjoja ja valitsisi luettavaa.
> Pitäiskö ne tuoda himaankin ja hakea esiin ne sivut joita voi suositella
> luettaviksi???
Ihmiset kysäisevät toisiltaan yhtä ja toista. Se on aivan normaalia
keskustelua se. Minäkin olen monessa asiassa säästänyt paljon aikaa ja
vaivaa kysymällä, kun moni tuntee asioita paremmin.
> Minä olen roikkunut täällä vuosia valokuvauksen asialla.
> Orkonevan tyyppiset ihmiset taas koettavat kaikin keinoin hiljentää
> omaa ajatusmalliaan vastoin kirjoittavat, usuttamalla provosoivilla
> viesteillä likaisen tekstin kirjoittajat niiden kimppuun, jotka eivät
> aitosuomalaiseen tyyliin sovi kuvioon.
Kommentoin toisen kirjoittajan ihmettelyä siitä, miksi tekstisi
ajoittain sisältävät paljon valitusta ja vähän mitään muuta. Jos pidät
tuota hiljentävänä, provosoivana tai usuttavana, niin tulkinta on omasi.
Minusta juuri sinä yrität hiljentää minut syyttelemällä.
> Eikö ole aika selvää että alan ammattilaisena kirjoitan huolestani,
Onko joku kritisoinut tuota?
> koska amatöörit ovat tuhoamassa myytävän kuvan mahdollisuudet.
Tätä käsitystä ja etenkin tapaasi panna se esiin on kritisoitu
paljonkin. Sitä kuvaa tehdään, jolle on kysyntää. Siinä ei auta, että
niputat ei-ammattilaiset yhteen, haukut heidät ja kirjoittelet ihmisille
kirjeitä, jossa ilmoitat jo etukäteen että "jos tarkoitukssi oli
kilpailla ammattilaisten kanssa, halveksin sinua syvästi".
Luuletko tällaisten hyökkäysten parantavan asiaa? Siitä on ollut kyse.
> Miksi ihmeessä kukaan valokuvauksesta todella tietävä tänne kirjoittaisi
> kun joutuu samantien kohdelluksi kuin saastaa.
> Ja kun Suomessa ollaan tiedetään miten käy toisinpuhujan, enemmin tai
> myöhemmin hänet kampataan.
Enpä ole sinua kampannut, viime aikoina en enää ole osallistunut paljoa
keskusteluihinkaan. Pidätän silti itselläni oikeuden vastata ihmisten
viesteihin siltä osin, kun ne minua kiinnostavat.
> (vielä mä tyhmä vaan jaksan vastata näihin trollien provoihin vaikka
> olisi paljon säästävämpää antaa ihmisten sokeina runkata pikseleiden ja
> testikarttojen turvallisessa pseudovalokuvausmaailmassa.)
Voithan sinä kuvitella ihmiset juuri sellaisiksi karikatyyreiksi kuin
haluat. Siinä on hyviäkin puolia: kun kuvittelet itse heille motiivit,
niin ei tarvitse ymmärtää että hekin voivat toimia vilpittömästi.
Mutta jos tällä metodilla alkaa kirjoitella julkisesti, jälki on mitä on.
Olli
Jore Puusa
> Tätä käsitystä ja etenkin tapaasi panna se esiin on kritisoitu
> paljonkin. Sitä kuvaa tehdään, jolle on kysyntää. Siinä ei auta, että
> niputat ei-ammattilaiset yhteen, haukut heidät ja kirjoittelet ihmisille
> kirjeitä, jossa ilmoitat jo etukäteen että "jos tarkoitukssi oli
> kilpailla ammattilaisten kanssa, halveksin sinua syvästi".
.....................
Tapanani on kirjoittaa asiat niinkuin ne miellän.
Se että suuri enemmistö ei tee sitä,-- johtuu Orkonevan tapaisista
mielipidepoliiseista, joiden tekstit estävät vapaan ajattelun ja siitä
kirjoittamisen.
Jos puollustaa journalismin tason heikentämisen metodia niin kuuluu
kyllä todella halveksittavien joukkoon.
--
Kun journalismista häviää amatöörimäisen kohelluksen takia informaatio
jota siellä voisi olla ja kuvaavien toimittajien pönöttävät äijät
valtaavat markkinat, kärsii lukijoiden usko painettuun sanaan ja pako
elävän kuvan mediaa kiihtyy.
Kaikkinainen Orkonevan tapaisten OTO kuvaajien harrastama yritys ottaa
yhden ammattiryhmän työt pois ja sulloa historia roskakoriin
ammattimainen lehtikuvaus tekevät hallaa journalismin uskottavuudelle.
---
Omituista että kehdataan edes tunnustaa että ollaan tuhoamassa
lehtikuvausta ja vielä ollaan iloisia että siitä saa hiukan rahaakin.
En lähtisi sinuna valehtelemaan kirjoittamisistani, oma taustasi esim
minun asiakkaitteni suhteen ei juurikaan kestä tarkastelua laajemmin.
Mutta olkoot kertomatta, edustat minulle henkilöä joka rapauttaa
ammattivalokuvausta ja siinä mielessä on parempi antaa trollauksiesi olla.
Pyrit estämään ja rajoittamaan keskustelua asiasta joka on hankala ja
siinä myös onnistut, onneksi olkoon.
Puusa
Olli Orkoneva
> Olli Orkoneva wrote:
>
>> Tätä käsitystä ja etenkin tapaasi panna se esiin on kritisoitu
>> paljonkin. Sitä kuvaa tehdään, jolle on kysyntää. Siinä ei auta, että
>> niputat ei-ammattilaiset yhteen, haukut heidät ja kirjoittelet
>> ihmisille kirjeitä, jossa ilmoitat jo etukäteen että "jos tarkoitukssi
>> oli kilpailla ammattilaisten kanssa, halveksin sinua syvästi".
>
> .....................
> Tapanani on kirjoittaa asiat niinkuin ne miellän.
Niin tekevät muutkin, ja minkä sallit itsellesi, se sinun on syytä
sallia muillekin.
> Se että suuri enemmistö ei tee sitä,-- johtuu Orkonevan tapaisista
> mielipidepoliiseista, joiden tekstit estävät vapaan ajattelun ja siitä
> kirjoittamisen.
Minulla ei tuossa suhteessa ole mitään valtaa sitoa tai päästää.
En ole kritisoinut mielipiteitäsi, minkä asian ymmärtämistä yrität
epätoivoisesti välttää. Olen kritisoinut suhtautumistasi muihin ihmisiin.
> Jos puollustaa journalismin tason heikentämisen metodia niin kuuluu
> kyllä todella halveksittavien joukkoon.
Haluatko leikkiä, että et ymmärtänyt, että kysymys oli epäkohteliaasta
ja töykeästä käytöksestä, ei ajamistasi asioista?
> Kaikkinainen Orkonevan tapaisten OTO kuvaajien harrastama yritys ottaa
> yhden ammattiryhmän työt pois ja sulloa historia roskakoriin
> ammattimainen lehtikuvaus tekevät hallaa journalismin uskottavuudelle.
Väitteesi ei ole tästä maailmasta. Jos olosi helpottuu sillä, että
personoit tapahtuneen kehityksen, niin se sinulle sallittakoon. Se vain
ei siitä muuksi muutu.
Kirjoitan muuten paljon lehtiin, joissa ei ilman tuota OTO-kuvausta
olisi yhtään kuvaa. Siis toistan, ei yhtä ainoaa. tekniikan kehitys niin
valokuvauksen kuin painojenkin puolella on mahdollistanut sen, että
niissä entisissä rievuissa, joissa ei juuri muuta olut kuin
tekstimassaa, nyt on jotain havainnollistavaa kuvitusta. Joko olet
unohtanut nuo kymmenien vuosien takaiset läpyskät?
> Omituista että kehdataan edes tunnustaa että ollaan tuhoamassa
> lehtikuvausta ja vielä ollaan iloisia että siitä saa hiukan rahaakin.
Tuo on sinun väitteesi, ei minun. Puhut asiasta, jota et ymmärrä.
> En lähtisi sinuna valehtelemaan kirjoittamisistani, oma taustasi esim
Mitä olen valehdellut kirjoittamisistasi? Kertoisitko kaikille niin
voimme tarkastaa asian.
Olli
Väinö Louekari
> Tapanani on kirjoittaa asiat niinkuin ne miellän.
> Se että suuri enemmistö ei tee sitä,-- johtuu Orkonevan tapaisista
> mielipidepoliiseista, joiden tekstit estävät vapaan ajattelun ja siitä
> kirjoittamisen.
Mihin Jore perustat tuon, että suuri enemmistö ei niin tee? ("Käsi ylös
kuka kirjoittaa omien ajatustensa mukaan?" "Oho, noin monta." Käsi ylös
kuka kirjoittaa jonkun muun ajatusten mukaan?" "No, ei yhtään, outoa.")
Orkoneva tai kukaan muukaan ei ole ainakaan allekirjoittaneen ajattelua
tai siitä kirjoittamista estänyt. Ehkä pikemminkin on niin, että
käsitysten moninaisuus tuottaa omaa ajattelua. Kirjoittaminen taas on
itse kullekin sen helpompaa ja mielekkäämpää mitä rauhallisemmin ja
ihmismäisemmin täällä pystytään keskustelemaan.
> Pyrit estämään ja rajoittamaan keskustelua asiasta joka on hankala ja
> siinä myös onnistut, onneksi olkoon.
>
> Puusa
Ymmärtääkseni Orkoneva ei pyri estämään tai rajoittamaan keskustelua
yhtään mistään, vaikka pyrkisikin ei se olisi hänelle (tai kenellekään
muullekaan) mahdollista.
Väinö Louekari
Matti Rintala
> Kun journalismista häviää amatöörimäisen kohelluksen takia informaatio
> jota siellä voisi olla ja kuvaavien toimittajien pönöttävät äijät
> valtaavat markkinat, kärsii lukijoiden usko painettuun sanaan ja pako
> elävän kuvan mediaa kiihtyy.
> Omituista että kehdataan edes tunnustaa että ollaan tuhoamassa
> lehtikuvausta ja vielä ollaan iloisia että siitä saa hiukan rahaakin.
Hmmm... Käsitänkö oikein, että koet harrastajat uhkaksi ammattilaisille, ja
sen vuoksi et ole oikein halukas jakamaan tietämystäsi harrastajille? Vai
mitä tuolla ylläolevalla oikein tarkoitat?
--
------------- Matti Rintala ------------ matti....@tut.fi ------------
Painting is the art of inclusion. Photography is an art of exclusion.
Yrjö O. Mäkinen
>
> koska amatöörit ovat tuhoamassa myytävän kuvan mahdollisuudet.
>
En usko että me amatöörit tähän pystyisimme.
--
yom
Jore Puusa
>
> En ole kritisoinut mielipiteitäsi, minkä asian ymmärtämistä yrität
> epätoivoisesti välttää. Olen kritisoinut suhtautumistasi muihin ihmisiin.
> ----------
Eiköhän olisi parempi Orkoneva että pitäytyisit kirjoittamiseen asioista
ei toisista ihmisistä. Niinkauan kuin muistan olet käynyt kimppuuni
henkilökohtaisuuden tasolla.
Minä suhtaudun ihmisiin siten että koulutusteni keskiarvot ovat
säännöllisesti parhaita alan oppilaitoksessa.
Tämä ei ole oppilaitos vaan newsgroup.
Kirjoita asioista, ei minusta--- niin päästään eteenpäin, mutta turha
sitä on toivoa, olet lukkiintunut persoonani revittelyyn ja tunnut
oikein nauttivan siitä.
Tyypillinen toimittajan trauma ja käytös lehtikuvaajan suuntaan.
Kun lehtikuvaaja ei ymmärrä olla hiljaa kusi sukassa, niin toimittajista
95% kostaa sen heti.
Jokainen kollegoistani voisi kertoa surullisia tarinoita kaltaistasi.
> Haluatko leikkiä, että et ymmärtänyt, että kysymys oli epäkohteliaasta
> ja töykeästä käytöksestä, ei ajamistasi asioista?
---------------
Kumpikohan meistä on töykeä ja epäkohtelias.
Tekstisi minusta ovat ajoittain kunnianloukkauksen rajoilla.
---------
> Väitteesi ei ole tästä maailmasta. Jos olosi helpottuu sillä, että
> personoit tapahtuneen kehityksen, niin se sinulle sallittakoon. Se vain
> ei siitä muuksi muutu.
----------
Minulla on kymmeniä alueen koulutuksia / vuosi.
Ne ovat kaikki tässä maailmassa ja niissä sinun kaltaistesi teot ja työt
ja niiden seuraukset näkyvät aivan suoraan kollegojesi hädässä.
---------
>
> Kirjoitan muuten paljon lehtiin, joissa ei ilman tuota OTO-kuvausta
> olisi yhtään kuvaa. Siis toistan, ei yhtä ainoaa.
--------
Saattaisi olla parempi että niissä ei edelleenkään olisi yhtään kuvaa
jos vaihtoiehto on kuvaavat toimittajat, siksi kamalaa jälkeä OTO:t
tuottavat.
Siinä menee tekstimassaltakin uskottavuus kun hyvässä jutussa on
toimittajan ottamat karmeat kuvat.
----------
>
> Tuo on sinun väitteesi, ei minun. Puhut asiasta, jota et ymmärrä.
----------
Kumma kyllä yhä useammat lehdet ja koulutusyritykset kääntyvät puoleeni
ilmeisesti minä jotain sitten alueelta ymmärrän.
---------
puusa
Olli Orkoneva
>>
>> En ole kritisoinut mielipiteitäsi, minkä asian ymmärtämistä yrität
>> epätoivoisesti välttää. Olen kritisoinut suhtautumistasi muihin ihmisiin.
>> ----------
>
> Eiköhän olisi parempi Orkoneva että pitäytyisit kirjoittamiseen asioista
> ei toisista ihmisistä. Niinkauan kuin muistan olet käynyt kimppuuni
> henkilökohtaisuuden tasolla.
Kirjoitan ihan miellläni asiaa, ellen pidä tarpeellisena huomauttaa
esimerkiksi asiattomasta käytöksestä. Sille nyt ei mahda mitään, että
kaikilla asioilla on joku, joka nuo asiat tekee.
> Minä suhtaudun ihmisiin siten että koulutusteni keskiarvot ovat
> säännöllisesti parhaita alan oppilaitoksessa.
Se, että joku kouluttaa hyvin tai antaa rahaa hyväntekeväisyyteen ei
oikeuta tölvimistä ihan muualla.
> Kirjoita asioista, ei minusta--- niin päästään eteenpäin, mutta turha
> sitä on toivoa, olet lukkiintunut persoonani revittelyyn ja tunnut
> oikein nauttivan siitä.
Olet siis vakavissasi sitä mieltä, että kun kaksi ihmistä kiinnittää
huomiota samaan asiaan, tässä tapauksessa valitusvirsien ja asian
epäsuhtaan, niin siitä ei saa puhua?
> Tyypillinen toimittajan trauma ja käytös lehtikuvaajan suuntaan.
> Kun lehtikuvaaja ei ymmärrä olla hiljaa kusi sukassa, niin toimittajista
> 95% kostaa sen heti.
> Jokainen kollegoistani voisi kertoa surullisia tarinoita kaltaistasi.
Nyt puhut jo täysin omiasi. Tuollaista ei ole tullut vastaan koskaan
eikä missään. Ei kannata alkaa keittiöpsykologiksi, jos toivoo
teksteilleen arvovaltaa.
>> Haluatko leikkiä, että et ymmärtänyt, että kysymys oli epäkohteliaasta
>> ja töykeästä käytöksestä, ei ajamistasi asioista?
>
> ---------------
> Kumpikohan meistä on töykeä ja epäkohtelias.
Käsitykseni poikkeaa omastasi. Sattuu vain olemaan niin, että en ole
aivan yksin käsityksineni.
>> Väitteesi ei ole tästä maailmasta. Jos olosi helpottuu sillä, että
>> personoit tapahtuneen kehityksen, niin se sinulle sallittakoon. Se
>> vain ei siitä muuksi muutu.
>
> Minulla on kymmeniä alueen koulutuksia / vuosi.
> Ne ovat kaikki tässä maailmassa ja niissä sinun kaltaistesi teot ja työt
> ja niiden seuraukset näkyvät aivan suoraan kollegojesi hädässä.
Tuo on sitä kehruukoneensärkijän moraalia: tekniikka ei toki tuo
mukanaan mitään muutosta, vaan pahat ja ilkeät ihmiset, jotka sitä
käyttävät. Ja taas porvari nauraa työläisen vahingolle: hah-hah.
>> Kirjoitan muuten paljon lehtiin, joissa ei ilman tuota OTO-kuvausta
>> olisi yhtään kuvaa. Siis toistan, ei yhtä ainoaa.
>
> Saattaisi olla parempi että niissä ei edelleenkään olisi yhtään kuvaa
> jos vaihtoiehto on kuvaavat toimittajat, siksi kamalaa jälkeä OTO:t
> tuottavat.
Osa tuottaa, osa ei. Ja tuo kommenttisi kertoo, että sinun
mieltymyksiesi vuoksi jonkun pikkualan lukijalla ei olisi oikeutta
tietää, minkä näköinen jannu siellä tekstissä puhuu ja millainen olikaan
se silta, jonka hän suunnitteli.
Valitan, olet väärässä. Esimerkki: lehdillä on kuvien tason lisäksi
sellainenkin funktio kuin yhteisöllisyys. Jos lehti ei pysty toimimaan
liimana nykyisissä löyhissä yhteisöissä, sen olemassa olon oikeus menee
sen tien. Tätä yhteisöllisyyttä tuetaan vahvasti mm. kuvamateriaalilla.
Tämä on tärkeä ja oleellinen median funktio, joka on sinulta mennyt ns.
förbi, jos väität että kuvia ei tarvita ollenkaan ellei ne ole
ammattilaisen ottamia.
Kohta samaa funktiota tuetaan myös videoilla, jossa hommassa aion muuten
myös olla mukana. Saa nähdä, käykö joku taas kimppuuni ja julistaa että
vien leivän hänen lastensa suusta, ja että muut kun ammattilaiset eivät
saa koskea videokameraan, se on sama kuin putkimies alkaisi kirurgiksi.
Olet muuten unohtanut pilkata toimitussihteereitä ja päätoimittajia,
kuinka ollakaan. Toimittajat eivät saisi kuvata, mutta toimitussihteerit
saavat kyllä käyttää niitä kuvia ja päätoimittajat tilata niitä. Heillä
olisi valtaa muuttaa asioita.
> Siinä menee tekstimassaltakin uskottavuus kun hyvässä jutussa on
> toimittajan ottamat karmeat kuvat.
Olet jälleen kerran pihalla kuin lumiukko. Nimenomaan niiltä lukijoilta
tullut palaute minulle on ollut hyvää.
>> Tuo on sinun väitteesi, ei minun. Puhut asiasta, jota et ymmärrä.
>
> ----------
> Kumma kyllä yhä useammat lehdet ja koulutusyritykset kääntyvät puoleeni
> ilmeisesti minä jotain sitten alueelta ymmärrän.
En epäillyt ettetkö pysty kursseillasi opettamaan ihmisiä tekemään
parempia kuvia. Siinä mielessä olen aivan samaa mieltä ymmärryksestäsi.
Se, että jotain osaa ei kuitenkaan johda siihen, että osaa ja ymmärtää
alasta kaiken, saati toisesta alasta eli journalismista, saati
kolmannesta eli julkaisutoiminnasta. Kuten tässäkin on nähty.
Olet tulisieluinen ihminen, ja ne vetävät useinkin överiksi, eipä siinä
mitään. Silti pitäisi vähän varoa, kun arvioi toisen moraalia tai hänen
aikeitaan. Siinä vajoaa äkkiä lapsen tasolle.
Toistan tässä muuten äskeisen kysymykseni, kun epähuomiossa jätit siihen
vastaamatta:
Mitä olen valehdellut kirjoittamisistasi? Kertoisitko niin voimme
tarkastaa asian.
Olli
ph
"Jore Puusa" <jore....@kolumbus.fi> kirjoitti
viestissä:htaTh.34648$kB7....@reader1.news.saunalahti.fi...
> Olli Orkoneva wrote:
>
>> Viestinnässä ja opetuksessa lähtökohta on se, että sanoma sovitetaan
>> vastaanottajalle. Tätä taustaa vasten on oireellista, että pedagogista
>> koulutusta saanut ihminen tästä nimenomaan kieltäytyy.
> ---------------
> Ja Orkoneva jaksaa jatkaa persoonaani kohdistuvaa lynkkausmentaliteetin
> nostatusta.
> Mistähän minä nyt olen kieltäytynyt? Ja vielä nimenomaan!
Ottamatta kantaa edeltäviin kirjoituksiin, niin mielestäni Puusa kirjoittaa
useinkin asiaa. Jokaisella vastaanottajalla on omat pedagogiset käsitykset
ja mielihalut.
Asioista pitää toki kirjoitella, ei asian esittäjistä, koska silloin tulevat
mukaan ne subjektiivisetkin asiat.
Täytyy myöntää, että olen aikas jäävi sentää tähänkin kommentoimaan, mutta
joskus minunkin tekee mieli tulla ulos tirkistelijäkaapistani;)
Täällä isoin äänenpainoin kommentoivien pitäisi ensinnäkin selvittää, mitä
on tieto. Se selviää esimerkiksi erään emeritusproffan kirjasta....
Olen itse tiukkakin insinööri, joskin opiskellut myös viestintää HY:ssa...
Kaikkea hyvää kaikenlaisille valokuvaajille!
reg. ph
Kalle Haapala
> Ottamatta kantaa edeltäviin kirjoituksiin, niin mielestäni Puusa
> kirjoittaa
> useinkin asiaa. Jokaisella vastaanottajalla on omat pedagogiset käsitykset
> ja mielihalut.
Ottamatta kantaa mihinkään, nuo Puusan räksytykset toistuvat muutaman
kuukauden välein, mitään uutta niissä ei ole ollut vuosiin. Veikkaan että
Puusa riehuu kaikki haukkuen sellaisen viikon verran vielä, sitten tulee
aika poistua julistaen ettei enää koskaan palaa, ja taas parin kuukauden
kuluttua sama juttu, vuodesta toiseen.
K
TaaviUntamo
> Jore Puusa wrote:
>>>
>
>>> Kirjoitan muuten paljon lehtiin, joissa ei ilman tuota OTO-kuvausta
>>> olisi yhtään kuvaa. Siis toistan, ei yhtä ainoaa.
>>
>> Saattaisi olla parempi että niissä ei edelleenkään olisi yhtään kuvaa
>> jos vaihtoiehto on kuvaavat toimittajat, siksi kamalaa jälkeä OTO:t
>> tuottavat.
>
> Osa tuottaa, osa ei. Ja tuo kommenttisi kertoo, että sinun
> mieltymyksiesi vuoksi jonkun pikkualan lukijalla ei olisi oikeutta
> tietää, minkä näköinen jannu siellä tekstissä puhuu ja millainen olikaan
> se silta, jonka hän suunnitteli.
>
> Valitan, olet väärässä. Esimerkki: lehdillä on kuvien tason lisäksi
> sellainenkin funktio kuin yhteisöllisyys. Jos lehti ei pysty toimimaan
> liimana nykyisissä löyhissä yhteisöissä, sen olemassa olon oikeus menee
> sen tien. Tätä yhteisöllisyyttä tuetaan vahvasti mm. kuvamateriaalilla.
>
> myös olla mukana. Saa nähdä, käykö joku taas kimppuuni ja julistaa että
> vien leivän hänen lastensa suusta, ja että muut kun ammattilaiset eivät
> saa koskea videokameraan, se on sama kuin putkimies alkaisi kirurgiksi.
>
> Olet muuten unohtanut pilkata toimitussihteereitä ja päätoimittajia,
> kuinka ollakaan. Toimittajat eivät saisi kuvata, mutta toimitussihteerit
> saavat kyllä käyttää niitä kuvia ja päätoimittajat tilata niitä. Heillä
> olisi valtaa muuttaa asioita.
Nyt taas pitäisi muistaa, että elämme kapitalistisessa
markkinatalousyhteiskunnassa. Niin kauan, kuin tuottavuus merkitsee,
joka alalla tingitään hinnasta. Laadun merkitys on mitätön
sairaanhoidossa, kouluissa, sähköpostipalveluissa jne. Määrä ratkaisee.
Teknisten laitteiden laatu (kestävyys) on heikentynyt
tuottavuusvaatimusten edellä. Firmoille on tärkeämpää myydä uusi tuote
kolmen vuoden välein kuin tehdä hyvä tuote. Jopa tietokoneiden
käyttöjärjestelmät tehdään sellaisiksi, että saadaan uusi myytyä alle
viiden vuoden.
Sama tuottavuusvaatimus on lehdillä. Toimittajan on tuotettava enemmän
juttuja vähemmillä kustannuksilla. Valokuvat on tuotettava paljon
halvemmalla. Mitä siinä on laadulla väliä? Muut säästötavat on käytössä
ja uusia keksitään. Ennen esim sairaalat saivat joitakin lehtiä
ilmaiseksi. Nykyään ilmaiset kappaleet ovat hävinneet kokonaan ja
kaikkialta. Toimittajien kohdalla säästöä etsitään sillä, että sama
juttu julkaistaan monessa paikassa. Lehtiä yhdistetään, toimittajia
vähennetään ja silti sisältöä pitää tuottaa useampaan paikkaan kuin ennen.
Valokuvauksessa ammattilaisella ja amatöörillä on yksi ero: amatööri
rakastaa kuvaa. Ammattilainen taas rahaa. Jos ammattilainen ei kuvaa
tarpeeksi halvalla, lehti keksii halvemman tavan saada kuvia.
Vaihtoehdoiksi jää kameran tyrkkääminen toimittajalle tai kuvien
ostaminen sieltä, mistä ne halvimmalla saa. Osa lehdistä tulee toimeen
ilman kuvia, mutta se edellyttää tällä hetkellä niin vankkaa asiaa, että
vain harva lehti siihen kykenee. Jos kuvat on pakko saada ja
kustannuksille on katto, se ei varmasti ole amatöörien vika. En pitäisi
sitä myöskään päätoimittajan vikana.
Pienet "harrastuslehdet" ovat aivan samassa puristuksessa kuin
isommatkin lehdet. Ennen monessa yhdistyksessä lehti kuului jäsenmaksun
etuihin. Jäsenetulehdet ovat vähenemässä. Pienilevikkisenä ne eivät saa
isoa mainosmäärää ja yhden mainoksenkin hinta on pienempi kuin
laajalevikkisimmissä lehdissä. Tuottavuusvaatimusten vuoksi vaihtoehdot
ovat vähissä. Ilmaiset jutut ja kuvat ovat monelle lehdelle elinehto.
Minä tuen surutta niitä lehtiä, jotka liittyvät harrastuksiini,
osallistumalla talkootyöhön.
Jore Puusa
> Ottamatta kantaa mihinkään, nuo Puusan räksytykset toistuvat muutaman
> kuukauden välein, mitään uutta niissä ei ole ollut vuosiin. Veikkaan että
> Puusa riehuu kaikki haukkuen sellaisen viikon verran vielä, sitten tulee
> aika poistua julistaen ettei enää koskaan palaa, ja taas parin kuukauden
> kuluttua sama juttu, vuodesta toiseen.
------------
Hyvä kalle Haapala, miten sinun mielestäsi minun pitäisi kirjoittaa,
että juuri sinä olisit tyytyväinen?
Suurin osa tässä ryhmässä kirjoitetuista teksteistä käsittelee välineitä
ja testitaulukoita ja asioita, joilla on hyvin vähän tai ei mitään
tekemistä itse valokuvan kanssa.Ja tämä on toistunut vuodesta toiseen
sellaisella frekvenssillä, ettei minun mitätön erillaisuuden ilmentymäni
ole mitään sen teknisfasistisen vyöryn rinnalla.
Ylläoleva tekstisi on hyvin tyypillinen oman pahanolosi ilmentymä.
Puusa riehuu...
Puusa räksyttää...
--
Mitä Puusa tekee?
On huolissaan valokuvan alasajosta.
Koettaa tuoda esiin tavalla jos toisellakin ammattimaisuuden häviämistä.
Puollustaa kollegoitaan ja koettaa torjua pahimpia harhaluuloja
valokuvan suhteen.
--
Mitä sinä Kalle Haapala olet saanut aikaan valokuvan puolesta
taistellessasi?
Oletko koskaan uskaltanut olla erimieltä ns hiljaisen enmmistön kanssa?
Miten paljon ajattelet nyt saavasi pisteitä muilta ryhmäläisiltä
uskaltaessasi olla mies ja hyökätä yleisesti hyväksytyn saaliin kimppuun.
On aika normaalia että kun pahoitttaa mielensä niin lupaa, ettei enää
tule takaisin, joskus se todella onnistuukin moneksi kuukaudeksi mutta
sitten joku täysin tolkuton väite saa minut kirjoittamaan.
Haluaisitko sinä Kallle Haapala että palattaisiin sosialismiin jossa
kukaan ei uskalla tehdä mitään toisin.
Minusta sinä ja moni muukin haluaa takaisin rähmälläänolon ajan jolloin
kaikki erillaisuus pyrittiin lopettamaan koska liike ja sen kannattajat
niin halusivat.
Koet että sinulla on takanasi ryhmä ja uskallat siis olla heidän
kanssaan samaa mieltä, upea suoritus.
---
Valokuvaus on uskomaton ilmaisukeino ja sitä ilmaisukeinoa palvelevat
kamerat ja muut vempaimet.
Valokuvausta ja sen ilmiöitä voi oppia alan kouluissa siten että
ilmiöille annetaan tausta.
Tai valokuvausta voi oppia ostamalla kameran ja mankumalla ja
marisemalla että miksei kukaan neuvo.
Lienee selvää kumpi tie johtaa kuvalliseen ilmaisuun johon pääsee
yleensä yleissivistyksen laajentamisen kautta, ei niinkään pikseleitä
laskemalla.
--
Miksi ihmeessä sitten ihmiset raivostuvat erillaista valokuvausmietteistä.
Koska valokuvaaminen on sietämättömän vaikeaa ja kuvien ideointi ja
taustoitus vielä vaikemapaa.
Useimmiten amatöörille syntyy frustraatio, jota puretaan keskittymällä
välineisiin ja käymällä itse kuvan arvoa laajentavien kirjoittajien
kimppuun.
Näin on kuvataiteen puolellakin.
--
Olen viimeaikoina lukenut eräästä kuolinpesästä löytämiäni toisen
maailmansodan ja erityisesti ns kolmannen valtakunnan syntyä ja
toimintaa kuvaavia kirjoja.
Yllättävän samanlaisia ilmaisuja ja lähestymis- ja tukahduttamismalleja
siellä on havaittavissa kuin tälläkin surkealla keskustelulla joka
tähtää samankaltaisuuden säilyttämiseen ja uuden pelkoon.
Pelko hallitsee laajemmminkin kulttuurialaa ja samalla lamauttaa uuden
luomista.
Niinpä jokainen joka pyrkii lamaamaan keskustelua,-- itseasiassa toimii
kolmannen valtakunnan hengessä diskriminaation puolesta.
Ihan vielä eivät skinit polta kirjoja mutta siihenkin päästään kun
rasismi nostaa tarpeeksi päätään.
--
Vielä kerran kaikki joiden mielestä käyttäydyn huonosti toisia kohtaan..
tulkaa kurssilleni katsomaan itse.
Pelkuri lyö selkään, rohkea pystyy kohtaamaan sen mitä luulee inhoavansa.
Tiettävästi yhdelläkään kymmenistä koulutustilaisuuksistani ei ole ollut
koskaan mukana ketään eniten täällä määkivistä lampaista.
Puusa
Olli Orkoneva
> Sama tuottavuusvaatimus on lehdillä. Toimittajan on tuotettava enemmän
> juttuja vähemmillä kustannuksilla. Valokuvat on tuotettava paljon
> halvemmalla. Mitä siinä on laadulla väliä?
On sillä väliä joskus. Nykyään lehtien suhteen pätee se, että hyvä ja
halpa on ostettava erikseen. Niillä on eri yleisöt.
Sama juttu kuvien kanssa: kun halutaan hyvää, se ammattilainen lähtee
messiin. Kun halutaan halpaa, toimittaja kuvaa, vähän lehdestä riippuen
näyttöjen mukaan.
Tai kun aihe niin vaatii, niin kännykamera kuvaa. Kun pitää saada kuva
julkimosta resuamassa kännissä, niin yks lysti kuka siellä kännykameraa
pitää.
> Valokuvauksessa ammattilaisella ja amatöörillä on yksi ero: amatööri
> rakastaa kuvaa. Ammattilainen taas rahaa. Jos ammattilainen ei kuvaa
> tarpeeksi halvalla, lehti keksii halvemman tavan saada kuvia.
> Vaihtoehdoiksi jää kameran tyrkkääminen toimittajalle tai kuvien
> ostaminen sieltä, mistä ne halvimmalla saa. Osa lehdistä tulee toimeen
> ilman kuvia, mutta se edellyttää tällä hetkellä niin vankkaa asiaa, että
> vain harva lehti siihen kykenee. Jos kuvat on pakko saada ja
> kustannuksille on katto, se ei varmasti ole amatöörien vika. En pitäisi
> sitä myöskään päätoimittajan vikana.
Aika lailla noin. Tosin silloin kun päätoimittaja ei ole jakanut
resursseja oikein, se on hänen vikansa. Koska hänellä pitäisi olla
näkemys ja vastuu journalistisesta toiminnasta, tämä vastuu lienee
muutamaa kertaluokkaa suurempi kuin sillä toimittajalla.
Mitä minä tässä olen ihmetellytkin.
Minä toisaalta ymmärrän tuon toimittajien syyttelyn psykologian, koska
satuin törmäämään siihen opiskeluaikanani. Yhden naapurin mielestä
opiskelevien lapsiperheiden ahdinko oli nimittäin yksinhuoltajaäitien
epäsosiaalisen elämäntavan syy, ei hallituksen, ei puolueiden tai muiden
päättäjien. Kun heikko oli riittävän heikko, hän alkaa lyödä muita heikkoja.
> Pienet "harrastuslehdet" ovat aivan samassa puristuksessa kuin
> isommatkin lehdet. Ennen monessa yhdistyksessä lehti kuului jäsenmaksun
> etuihin. Jäsenetulehdet ovat vähenemässä. Pienilevikkisenä ne eivät saa
> isoa mainosmäärää ja yhden mainoksenkin hinta on pienempi kuin
> laajalevikkisimmissä lehdissä. Tuottavuusvaatimusten vuoksi vaihtoehdot
> ovat vähissä. Ilmaiset jutut ja kuvat ovat monelle lehdelle elinehto.
> Minä tuen surutta niitä lehtiä, jotka liittyvät harrastuksiini,
> osallistumalla talkootyöhön.
Veikkaan että siinäkin lehdessä jokunen valokuva on. Mitä mieltä olet,
paranisiko lehti jos ne otettaisi pois? Tai paranisiko lehti, jos sen
budjetista palkattaisi päiväksi ammattikuvaaja ja napsaistaan se muista
kuluista?
Olli
Jore Puusa
>
> Valokuvauksessa ammattilaisella ja amatöörillä on yksi ero: amatööri
> rakastaa kuvaa. Ammattilainen taas rahaa.
------
Kuvan rakastaminen näkyy täälläkin massiivisena kirjoitteluna kuvasta
eikä tekniikasta, heheheh.
Amatöörien kuvagalleriat vasta tuon rakkauden osoittavatkin..on Sambaa
ja auringonlaskua pitkin ja poikin...siis Suomessa, muualla amatööreissä
näkyykin kuvanrakkauden merkkejä, kuten Ranskassa.
Ammattilainen elää valokuvauksella, jos amatöörit rakastavat kuvaa niin
miksi he kaikin keinoin pyrkivät tuohon inhottavaan ammattilaisen
asemaan ja kuvaavat lähes ilmaiseksi jotta kuvanlaatu heikkenisi
entisestään?
-------
Jos kuvat on pakko saada ja
> kustannuksille on katto, se ei varmasti ole amatöörien vika. En pitäisi
> sitä myöskään päätoimittajan vikana.
-------
Ei ole pakko kuvata ja ottaa pois toisilta elanto.
Sellaista asennetta jossa kunnioitetaan lähimmäistä voidaan kutsua
moraalin ilmentymäksi.
Onko vieras ilmiö???
Olli Orkoneva
> Olen viimeaikoina lukenut eräästä kuolinpesästä löytämiäni toisen
> maailmansodan ja erityisesti ns kolmannen valtakunnan syntyä ja
> toimintaa kuvaavia kirjoja.
> Yllättävän samanlaisia ilmaisuja ja lähestymis- ja tukahduttamismalleja
> siellä on havaittavissa kuin tälläkin surkealla keskustelulla joka
> tähtää samankaltaisuuden säilyttämiseen ja uuden pelkoon.
> Pelko hallitsee laajemmminkin kulttuurialaa ja samalla lamauttaa uuden
> luomista.
> Niinpä jokainen joka pyrkii lamaamaan keskustelua,-- itseasiassa toimii
> kolmannen valtakunnan hengessä diskriminaation puolesta.
Olet fiksoitunut siihen, että huonon käytöksen noteeraaminen on yhtä
kuin natsismi ja sensuuri. Voit panna itse pääsi pensaaseen näin, mutta
muilta et voi sitä vaatia. Huono käytös on vain huonoa käytöstä, ei
mitään sen upeampaa.
> Ihan vielä eivät skinit polta kirjoja mutta siihenkin päästään kun
> rasismi nostaa tarpeeksi päätään.
Otas nyt ihan rauhallisesti. Skinit on kohtuullisesti pantu
järjestykseen, tämä on Suomi eikä mikään kuumakallejen valtakunta.
Minusta on tavallaan upeaa, miten teet elämästäsi tuollaista
kokonaistaideteosta, jonka tarpeisiin jopa tosiasioita on väännettävä,
mutta ei siihen pidä upota liian syvälle.
Kun näistä uhkauksista viimeksi oli puhe, lähetin sinulle yksityisen
viestin, jossa totesin, että näin pitkälle jos mennäään, niin me ollaan
samalla puolella rajalinjaa, ja että en hyväksy mitän näistä asioista,
joita väität tapahtuneen.
Viestin sävy oli mielestäni ystävällinen. Et vastannut siihen yhtään
mitään. Kaiketi siksi, että Orkoneva on joka tapauksessa perkeleestä, ja
yrittää vain juonitella.
> Vielä kerran kaikki joiden mielestä käyttäydyn huonosti toisia kohtaan..
> tulkaa kurssilleni katsomaan itse.
En kerta kaikkiaan puhu siitä, miten käyttäydyt jossain muualla. Se ei
pyhitä sitä, miten olet käyttäytynyt täällä. Se, että viime aikoina
keskustelut ovat sujuneet hyvin, on paljon tärkeämpää, ja minusta se on
arvokasta. Voisitko nyt uskoa, että annoin sinulle tässä tunnustusta?
> Pelkuri lyö selkään, rohkea pystyy kohtaamaan sen mitä luulee inhoavansa.
Katso siis sitä, mitä olen kirjoittanut, äläkä itse kuumene pelkästään
siitä, että Orkoneva avaa suunsa. Tästähän sinä syytät minua, joten nyt
on hyvä tilaisuus näyttää esimerkkiä.
> Tiettävästi yhdelläkään kymmenistä koulutustilaisuuksistani ei ole ollut
> koskaan mukana ketään eniten täällä määkivistä lampaista.
Jos olet itsellesi mittari, se ei tarkoita sitä, että olet sitä muille.
Bää.
Olli
TaaviUntamo
> TaaviUntamo wrote:
>
> -------
>
> Jos kuvat on pakko saada ja
>> kustannuksille on katto, se ei varmasti ole amatöörien vika. En
>> pitäisi sitä myöskään päätoimittajan vikana.
> -------
> Ei ole pakko kuvata ja ottaa pois toisilta elanto.
> Sellaista asennetta jossa kunnioitetaan lähimmäistä voidaan kutsua
> moraalin ilmentymäksi.
> Onko vieras ilmiö???
Lopeta sinä autolla ajaminen ja jätä se ammattimaisen autonkuljettajan
tehtäväksi. Samaten kaikissa tietokoneongelmissa varmaankin tilaat
ammattimaisen tietokoneihmisen hoitamaan tietokonettasi. Siitä minä saan
kermavaahdon espanjalaisten jälkiruokamansikoitteni päälle.
Minä kuvaan itselleni. Minä kuvaan vain kuvien vuoksi. Minä en edes
muokkaa niitä tietokoneella, kun se ei kuulu harrastuksiini. Minun
kuvaamiseni ei vie keneltäkään elantoa. Jos minun kuvani on niin paljon
parempi kuin ammattilaisen ottama kuva, että lehti mieluummin valitsee
minun kuvani julkaistavaksi, se sopii minulle. Jos kukaan ammattilainen
ei ole paikalla ottamassa kuvia, se ei ole minun vikani. Minun vikani ei
ole myöskään se, että jutut (se tekstiosa) ostetaan freelanserilta. Jos
freelanseri ei tilaa kuvaajaa, vaan kuvaa itse, se on hänen valintansa.
Minä olen "tyrkyttänyt" tasan yhden kuvan lehdelle (Hesarille) viitisen
vuotta sitten. Tilauksesta olen käynyt kuvaamassa kaksi tilaisuutta
lehteä varten. Kaikki muut kuvani, jotka on julkaistu, olen kuvannut
itseäni varten ja lehti on pyytänyt niitä jälkikäteen. Ilmeisesti
useimmissa tilanteissa minut on nähty kuvaamassa ja kun lehti ei ole
muualta kuvaa saanut, sitä on pyydetty minulta viimeisenä hätävarana.
Jos ammattilainen ei ole ymmärtänyt tulla tilaisuuteen, se on ihan hänen
oma vikansa.
Olli totesi, että kännipäisten julkkisten kuvaksi kelpaa millainen
kännyräpsy tahansa. Ammattilaisten pitäisi olla paikalla kuvaamassa
silloin kun tapahtuu. Varmasti hyvä kuva kännäävästä julkkiksesta
kelpaisi paremmin lehdelle kuin suttuinen räpsy? Oma moka, jos ei ole
paikalla.
Kalle Haapala
> Hyvä kalle Haapala, miten sinun mielestäsi minun pitäisi kirjoittaa, että
> juuri sinä olisit tyytyväinen?
No vaikka jotain uutta.
K
Jore Puusa
>Huono käytös on vain huonoa käytöstä, ei
> mitään sen upeampaa.
--------------------------
Onse kumma että huonoa käytöstä näet sen jokseenkin ainoan toimissa,
joka täällä kirjoittaa valokuvasta. Olet oikein tehokas liittämään
nimeeni adjektiiveja. Minusta vainosi minua kohtaan on enemmän kuin
huonoa käytöstä.
OK..jatka sitä.
Olen tehnyt tyhmiä lupauksia ja perunut niitä.
Mutta nyt lupaan ja pidän sen, etten vastaa enkä reagoi enää ainoaankaan
trolliisi.
Voit katsoa voittaneesi.
Keskityn jatkossa edelleen oikomaan täällä vääriä käsityksiä.
--
Jatka sinä rauhassa omaksumaasi valokuvauksen halveksimista ja
kollegoiltasi elannon viemistä.
Jore Puusa
KM
news:htaTh.34648$kB7....@reader1.news.saunalahti.fi:
> --
> Tässä ryhmässä ei liene minkäänlaista pakkoa vastata kysymyksiin
> millään tietyllä tavalla, joka tyydyttäisi jokaista kysyjää.
> Omituista, että jotkut kirjoittajat odottavat, että nyyssit olisivat
> jonkinlainenvastaus-kysymys automaatti ja närkästyvät kun eivät saa
> haluamansa kaltaista vastausta.
> On hälyttävää että kirjatkin pitäisi suositella sensijaan että henkilö
> menisi itse kirjastoon ja lehteilisi kirjoja ja valitsisi luettavaa.
> Pitäiskö ne tuoda himaankin ja hakea esiin ne sivut joita voi
> suositella luettaviksi???
Ei nyysseissä kenenkään _pidä_ tehdä yhtään mitään. Ei nyyssejä
kenenkään tarvitse edes lukea. Olkoonkin, että nyyssien luonteeseen
käsittääkseni kuuluu vinkkien ja mielipiteiden kysely ja niihin
vastaaminen.
Mielestäni en osoittanut närkästystä (jos minuun viittasit), vaan
lähinnä yritin kirjoituksellani vain analysoida tilannetta; miksi
tilanne on sellainen kuin on, ja miten tilanne tullee jatkumaan.
En minä kenenkään oleta vinkkaavan minulle hyviä kirjoja. Ei kenelläkään
ole siihen velvollisuutta, ei ainakaan nyyssien puitteissa. En
mielestäni moralisoinutkaan ketään tästä vinkkaamattomuudesta. Ajattelin
vaan, että joku viitsisi vinkata, koska ei niitä vinkkejä paljoa
muuallakaan ole. Ja vinkkaaminen helpottaisi etsintää. Ihan sama kun
kysyisi tuntemaltaan autokauppiaalta vähän neuvoa siitä, mikä on hyvä
auto, sen sijaan, että kävisi kokeilemassa kaikki automallit läpi.
Varsinkin, jos jollain on omissa intresseissään muuttaa keskustelua,
jopa nostaa sen tasoa. Kuten olet, Jore, teksteissäsi maininnut. Ja
varsinkin, jos joku tästä "vastapoolista", eli amatöörien joukosta,
varta vasten pyytää.
Epäilemättä valokuvauksenkin alalla on lisäksi jopa olemassa joitain
täysin turhanpäiväisiä tai jopa vahingollisia teoksia, joita varomaton
ei osaa vältellä. Tähänkin auttaisi kokeneemman näkemys.
-Kare
Olli Orkoneva
> Olli Orkoneva wrote:
>
>> Huono käytös on vain huonoa käytöstä, ei
>> mitään sen upeampaa.
>
> --------------------------
> joka täällä kirjoittaa valokuvasta.
Olen tuolla politiikka-ryhmässä kinannut aikani yhden tyypin kanssa,
joka ei milloinkaan voinut nähdä itsessään mitään vikaa. Jos totesin,
että hänen käsityksensä olivat kapea-alaisia, hän sanoi, että mielestäni
xxx:n kannattajat ovat kapea-alaisia.
Jos vaadin häntä ymmärtämään, että puhuin vain hänestä itsestään, hän
toisti tämän, aivan kuin ei olisi kuullut tarkennustani.
Sinä teet samoin. Pidät luultavasti hyvässä uskossa toimimistasi
lupalippuna kaikkeen muuhunkin. Kun käytöstäsi arvostellaan, et ole
huomaavinasi vaan väität, että kaikki vain johtuu siitä että
pyyteettömästi puolustat valokuvausta.
Kokeile puolustaa valokuvausta pyyteettömästi, kerrankin. Lopeta se
itsesi tyydyttäminen muita haukkumalla. Sitten sillä väitteelläsi olisi
katetta. Niin kauan kuin selität, että sinun ei tarvitse hyvän asian
eteen ottaa muita huomioon, nakerrat omaa oksaasi.
> Olet oikein tehokas liittämään
> nimeeni adjektiiveja. Minusta vainosi minua kohtaan on enemmän kuin
> huonoa käytöstä.
Minun "vainoni" on pitänyt sisällään tasan yhden asian: mikään asema,
mitkään ansiot eivät oikeuta huonoa käytöstä.
> OK..jatka sitä.
> Olen tehnyt tyhmiä lupauksia ja perunut niitä.
> Mutta nyt lupaan ja pidän sen, etten vastaa enkä reagoi enää ainoaankaan
> trolliisi.
Uskon tuon. Olen ennenkin nähnyt vastaavia lupoauksia ihmisiltä, jotka
ovat ajautuneet selkä seinää vasten, henkisesti.
> Voit katsoa voittaneesi.
Miten sen ottaa. Kun yrittää keskustella journalismin tärkeistä
asioista, ja toinen vetäytyy sydänjuuriaan myöten loukkaantuneena juuri
kun avaukset on tehty, olisi kai pitänyt yrittää olla hellävaraisempi.
Sitä kun tyhmänä aina uskoo, että kuka leikkiin lähtee, se leikin kestää.
> Keskityn jatkossa edelleen oikomaan täällä vääriä käsityksiä.
Sehän sopii. On sopinut tähänkin asti.
Et muuten kommentoinut sitä viestiäni sinulle, jossa tarjosin tukeani
näitä "fasistisia purkauksia" vastaan. Toivottavasti kelpaa, jos tulee
oikeasti ns. karhu vastaan, eikä vain pari epämiellyttävää kommenttia,
joita vastaan jo pitää manata Hitler ja pari muuta demonia haudoistaan.
Panes ensimmäisenä oikoen se käsitys, että olisit muka sokea.
Toistan tässä nimittäin uusiksi äskeisen kysymykseni, kun epähuomiossa
jätit jo toisen kerran siihen vastaamatta:
Mitä olen valehdellut kirjoittamisistasi? Kertoisitko niin voimme
tarkastaa asian.
> Jatka sinä rauhassa omaksumaasi valokuvauksen halveksimista ja
> kollegoiltasi elannon viemistä.
Et analysoi tekstiäni tästä, toistelet vain omia mantrojasi. Se kertoo
riittävästi.
Olli
Pasi Annala
En kirjoita nyt kellekään erityisesti.
Toistuvasti eri yhteisöissä / tilanteissa tulee vastaan henkilöitä, jotka
tavalla tai toisella nostavat itsensä muita paremmaksi.
Tuloksena yleensä on oman silloisen aseman ja arvostuksen menetys, tällaisia
olen havainnut omassa ympäristössäni.
Jos kovinkin voimakkaasti ilmaiset oman hyvyytesi, aivan varmasti kaivat
omaa kuoppaasi työtoveriesi--->palkkasi maksajan silmissä, ja luot eripuraa
työyhteisöösi--->lopputili ennenpitkää.
Oma asema / arvostus on pystyttävä pitämään oman työn tuloksilla, muiden
haukkuminen laskee kaikkien silmissä haukkujan arvostusta.
Jos olet Hyvä kirjoittaja otat tilasi / asemasi kirjoittajana.
Jos olet Hyvä kuvaaja otat asemasi / kuvaajana.
Vaan saattapa noita molempia taitoja riittäväsi hallita yksi ja sama
henkilö.
PA
Petri Lopia
Ja jos onnistutaan niin eiköhän vika ole jossain muualla, kuin niissä
amatööreissä.
--
Petri Lopia :: petri.RE...@iki.fi.invalid
Galapagos Island, Lightnings, Nature, StormChasing, Moon etc. photos:
http://www.petrilopia.net/ http://www.pbase.com/whig/
Olli Orkoneva
> Ei ole pakko kuvata ja ottaa pois toisilta elanto.
On pakko kuvata, ja hankkia elanto.
> Sellaista asennetta jossa kunnioitetaan lähimmäistä voidaan kutsua
> moraalin ilmentymäksi.
Kerro meille, miten sinä kunnoitat lähimmäistä. Miten se ilmenee näin
rajulla tasolla, että riippumatta teknologian ja yhteiskunnan
muutoksista olet valmis kieltäytymään töistä?
Paljonko menetit viime vuonna sen vuoksi?
Olli
h1ppo
Ihan kun tää juttu jotenkin pyöris ympyrää.
Neljässä ekassa "kappaleessa" tulee pikku ristiriita.
Rikka näkyy kyllä kaverin silmässä, mutta ei malka omassa.
Helposti käy kenelle tahansa niin. Vaikka tää vastaus on tässä
Ollin jutun perässä niin sopii se muillekin.
Groupia satunnaisesti lueskelleena mielestäni Jorella
on kuitenkin ollut kirjoituksia, joista on ollut hyötyä
kaltaiselleni omaksi ilokseen kuvaavalle. Toki muillakin hyviä
tarinoita, mutta kyllä puntari keikkaa J:n suuntaan.
Kiitos, Jore.
Lanseeraanpa tässä samalla "ammattinimikkeen" omalle kuvaustavalleni.
Se on vastine OTO:lle (joka ymmärtääkseni tarkoittaa oman toimensa
ohessa...)
Olkoon se siis OHO.
Tosikoille: oman hommansa ohella,
muille:...hups,jaa tommonenko siitä tuli... 8-)
Valokuvaukseen ja muuhunkin mielipiteenäni esittäisin
että halvalla ei saa hyvää. "Hyvä" on totta kai
vertailijan sisältäpäin omista lähtökohdistaan,
toiveistaan mieltymyksistään ja mielikuvistaan
tuotteelle / palvelulle määrittelemiä ominaisuuksia.
Siis valitaan:
Halpa OHO:n kuva vai kalliimpi ammattilaisen kuva?
Halpa marketin mono vai kalliimpi palvelevan kenkäkauppiaan
tarkoitukseensa sopiva kenkä?
Halpa puunvarjotalliautokorjaamo vai kallimpi merkkikorjaamo ?
Valitkaa kumpi vaan. Molemmille löytyy käyttäjänsä perusteluineen.
Kaikki ovat oikeassa :)
Silti: Kun itse valitsen itselleni palvelun tuottajaa,
valitsen ammattilaisen. Ei tarvi tehdä kahta kertaa
- halvalla ja hyvin.
Ja vielä, koittakaas itse puolustaa asiaa jonka sisällänne
(lue vaikka sydämessä, jos siis on) tiedätte olevan oikein
mutta joka hannaa joko aatteen valtavirtaa tai rahavirtaa vastaan
niin tulette näkemään, että vaikeuksia on tiedossa.
Sen tämänkin viestiketjun säikeet osoittavat.
Toivotan hyviä kuvauskohteita kaikille.
t:H1ppo
p a p e r i k o r i ota p o i s tää ät l u u k k u . c o m
Olli Orkoneva kirjoitti:
Jore Puusa
> Niin, Jore on varmaan asian suhteen oikeassa, mutta tässä
> tosiaan herää kysymys, onko vika ammattilaisten
> ammattitaidottomuudessa vai amatöörien korkeassa
> ammattitaidossa?
------------
Ei kummassakaan vaan yleisessä moraalin rapautumisessa.
Ollaan valmiita ottamaan toiselta pois kaikki minkä itselle voi varastaa.
Puusa
Petri Lopia
> Petri Lopia <petri.lopia@EISPAMMIA_kolumbus.fi.invalid>
> wrote:
>
>>On 2007-04-12, Yrjö O Mäkinen <etu....@pp.inet.fi.invalid> wrote:
>>> Jore Puusa wrote:
>>>
>>>>
>>>> koska amatöörit ovat tuhoamassa myytävän kuvan mahdollisuudet.
>>>>
>>>
>>> En usko että me amatöörit tähän pystyisimme.
>>
>>Ja jos onnistutaan niin eiköhän vika ole jossain muualla, kuin niissä
>>amatööreissä.
>
> tosiaan herää kysymys, onko vika ammattilaisten
> ammattitaidottomuudessa vai amatöörien korkeassa
> ammattitaidossa?
>
> osaa ottaa teknisesti ja taiteellisesti korkealaatuisia
> kuvia vaan sitä, että osaa ottaa sellaisia kuvia kuin
> maksava asiakas haluaa. En yhtään epäile että esim Jore ei
> osaisi ottaa ensinmainittuja kuvia, mutta tuo asiakkaan
> vaatimusten toteuttaminen voi olla kovempi pala, etenkin
> mikäli asiakas haluaa jotain muuta kuin Joren "ideologian"
> mukaisia kuvia.
Miksiköhän tässä muuten ylipäätänsä hyökätään amatöörikuvaajia kohtaan?
Jos tässä pitäisi jotakuta kohti hyökätä niin eikö oikea kohde
olisi he ketkä haluavat/kelpuuttavat näitä amatöörien kuvia?
Pasi Annala
"Jore Puusa" <jore....@kolumbus.fi> kirjoitti
viestissä:B0JTh.35499$mH5....@reader1.news.saunalahti.fi...
Toni Nikkanen
> Jos tässä pitäisi jotakuta kohti hyökätä niin eikö oikea kohde
> olisi he ketkä haluavat/kelpuuttavat näitä amatöörien kuvia?
Se olisi varmaan ainakin tuloksekkaampaa. Ei miljoonaa amatööriä saa
kukaan komennettua mutta työn tilaajia on paljon vähemmän
kappalemääräisesti.
ps. mistä hitosta tähänkin threadiin on sfnet.harrastus.avaruus hiipinyt
mukaan?
TaaviUntamo
Tuon "moraalin rapautumisen" nimi on markkinatalous. Puusan oppien
mukaan kaikkien suomalaisten pitäisi ottaa lopputili siksi, että
työttömät saisivat töitä.
Olli Orkoneva
> Se olisi varmaan ainakin tuloksekkaampaa. Ei miljoonaa amatööriä saa
> kukaan komennettua mutta työn tilaajia on paljon vähemmän
> kappalemääräisesti.
Se olisi tuloksekkaampaa, mutta ei tyydyttävämpää.
Hae kohta "toimitussihteeri".
Olli
Antti Alhonen
> Olen tuolla politiikka-ryhmässä kinannut aikani yhden tyypin kanssa,
> joka ei milloinkaan voinut nähdä itsessään mitään vikaa. Jos totesin,
> että hänen käsityksensä olivat kapea-alaisia, hän sanoi, että mielestäni
> xxx:n kannattajat ovat kapea-alaisia.
Mutta loppujen lopuksi - onko lainkaan oleellista, myöntääkö kukin
oman ilmaisutapansa "viat"? Jokaisessa ilmaisussa on vikoja ja ne
tekevät ilmaisusta persoonallista. Joskus ulkoisesti vähän
vialliseenkin tekstiin voi sisältyä valtava määrä kovaa asiaa. Ja
missä on määritelty, mitkä ovat vikoja? Nyysseissä monet sellaiset
asiat, jotka ovat aivan normaalia sosiaalista kanssakäymistä, ovatkin
yhtäkkiä tällaisia vikoja.
Totta hemmetissä esim. Puusan ilmaisutavassa on jotain sellaisia
"vikoja", joiden takia keskustelut kääntyvät niiden vikojen puimiseen.
En kyllä ole koskaan oikein sisäistänyt, mitä ne Puusan viat sitten
oikein ovat, mutta olenkin kokenut ymmärtäväni Puusaa aika hyvin.
Ehkä siksi, että minua eivät yleensäkään haittaa erilaiset ilmaisutavat,
mutta sen sijaan häiritsee hienosti muotoiltu mutta sisällöltään tyhjä
höpinä.
Puusa puhuu tiukkaa asiaa ja mun mielestäni aika lailla sillä tavalla
kuin nyt ihmisillä on tapana toisilleen jutella! Ehkä välillä aika
roimaakin vertauskuvaa jne. Sellainen ihmisläheinen, humaani
kirjoitustapa on minusta kivampaa lukea kuin tietyllä tavalla
poliittisesti korrekti mutta silti vähintään yhtä katkera nyyssityyli.
Totta kai Puusan kirjoituksissa huokuu katkeruus ja ärsyyntyminen,
ei kai hän yritä sitä peittääkään (ja hyvä ettei peitä). Ikävä kyllä
samat asiat huokuvat monilla muillakin, sillä erotuksella, että asia jää
kovin vähälle ja keskitytään _ainoastaan_ toisen persoonaan tai
keskustelun arvioimiseen.
Jostain syystä nyysseihin on vaan kehittynyt oma, kummallinen
ilmaisutapansa, joka on totaalisen kuollut ja tukahtunut ja estää
useimpien asioiden käsittelyn. Tiettyyn akateemiseen ilmapiiriin
ja joidenkin teknisten asioiden käsittelyyn se kyllä sopii, vaan ei
esim. valokuvaukseen.
Sinun teksteistäsi huomaan, että yrität päästä kiinni asialliseen
asiakeskusteluun, mikä on tietty ihan hyvä tarkoitusperä - mutta
nyyssimäisellä tyylillä. Ei onnistu valokuvauksen saralla, ikävä kyllä.
Eikä onnistu Puusan kanssa. Puusa puhuu tiukkaa asiaa ja minun
mielestäni tosi ovelalla ja iskevällä tyylillä - vaikeatkin asiat on
ilmaistu sillä tavalla että niitä jaksaa lukea. Mutta tähän
nyyssimuottiin tai -lokeroon se ei sovi, ikävä kyllä. Miksei Puusan
ilmaisua edes haluta ymmärtää? Minä nautin Puusan tekstien lukemisesta
ja yleensäkin haluaisin ymmärtää kaikenlaista ilmaisua, koska
ymmärtäminen on kivaa!
> Lopeta se
> itsesi tyydyttäminen muita haukkumalla.
Puusa kirjoittaa terävään tyyliin analyysiä yhteiskunnasta ja
"haukkumisen" kohteet ovat laajoja ryhmiä. Miksi se aiheuttaa
joka kerta valtavan "ei saa haukkua" -ryöpyn? Eikö olisi parempi
keskittyä itse asiaan - mitä tällä "haukkumisella" oikeasti
sanotaan ja tarkoitetaan ja voisiko olla, että siinä on jopa
totuuden siemen tai enemmänkin? Minusta siinä on.
Kaikesta ei todellakaan tarvitse olla samaa mieltä. Suuttuakin saa,
niin Puusakin suuttuu. Se on inhimillistä. "Nyyssipoliittisesti
korrekti" tyhjänpuhuminen "Puusan käytöksestä" ei sen sijaan ole
järkevää.
> Minun "vainoni" on pitänyt sisällään tasan yhden asian: mikään asema,
> mitkään ansiot eivät oikeuta huonoa käytöstä.
Miksi täytyy paasata "huonosta käytöksestä", eikö voisi puhua asiasta?
"Huonon käytöksen" voi antaa mennä ohitse tai varovasti yrittää
huomauttaa siitä vaikka yksityisesti. "Huono käytös" on TÄYSIN
irrelevantti keskustelunaihe valokuvausryhmässä! Vaikka käytös olisi
oikeastikin huonoa.
... saati, kun on aika tulkinnanvaraista, onko se Puusan käytös
nyt muka huonoa vai hyvää vai ei vaiko jotain siltä väliltä.
> Miten sen ottaa. Kun yrittää keskustella journalismin tärkeistä
> asioista
Niistä olisi kiva nähdä keskustelua. Keskusteluun kuuluvat myös
loukkaantumiset. Tällöin toisen osapuolen olisi hyvä jatkaa kuitenkin
aiheesta.
-
Ennen kaikkea olisi kiva nähdä, että ihmisillä olisi arvostelukykyä
oleellisten kohtien ja asian löytämiseksi viesteistä. Minusta se,
että ihmiset kirjoittavat persoonallisesti, on yksinomaan hyvä
asia, siitäkin huolimatta, että lukija joutuu vähän käyttämään
maalaisjärkeään pointtien löytämiseksi.
--
Antti Alhonen.
Olli
etc
Päädyin lähettämään henkilökohtaisen viestin Antin osoitteeseen joka
päättyy tut.fi. Tämä siksi, että jouduin taustoittamaan asiaa enemmän
kuin on nyt tarpeen. Nyytisryhmää seuranneet ymmärtävät sanomattakin
että miksi.
Yritetään nyt h-vettivie tulla jotenkin toimeen keskenämme. Minä ja
Puusa ollaan kohta pyörätuolissa ja silti kinataan kuin kakarat.
Jore, sanoit että muut ei uskalla kohdata silmästä silmään. Lähdetkö
siis kaljalle vai tarkoititko vain että mun pitää tulla sun kurssille
osoittaakseni että olen ihminen?
Olli
--
Olli Orkoneva
freelancetoimittaja
Tel. +358-41-5169777
Email orko...@nic.fi
Antti Alhonen
Kiitos, mutta mitään ei ole tullut perille. Lähetätkö uudestaan -
luen kyllä ihan mielelläni viestisi ja on kiva välillä kommunikoida
kahden keskenkin nyyssivänkäämisen asemesta. Huomasitko spämmiansan,
osoite on etunimi....@tut.fi.
> Nyytisryhmää seuranneet ymmärtävät sanomattakin
> että miksi.
Ensinnäkin: Miksi *mitä*? Ai että muut ymmärtävät, miksi lähetit
sähköpostiviestin?
Toiseksi: Olen seurannut kyllä ryhmää vaihtelevalla aktiivisuudella
4 - 5 vuotta, erityisesti Puusan juttuja, en tiedä sitten, ketä
tarkoitat "Nyytisryhmää seuranneilla".
Ehkäpä ymmärsit vähän väärin minun viestin pointin (jonka pointtina
oli sanoa, että se pointti on tärkeämpi kuin ilmaisutapa, heh...)
Tiedän kyllä taistelut ja kuinka kaikki osapuolet ovat sättineet
toisiaan. Tarkoitus ei ollut sanoa, että Puusa käyttäytyy kiltisti kuin
partiopoika ja muut vainoaa Puusaa, vaan sitä, että ehkä kannattaisi
keskittyä johonkin muuhun kuin Puusan käytöksen analysointiin, sillä
mies kirjoittaa kaikesta huolimatta paljon asiaa ja se käytösanalysointi
johtaa poikkeuksetta keskustelun sivuun siitä asiasta ja sitten aletaan
puhua Puusan persoonasta.
> Yritetään nyt h-vettivie tulla jotenkin toimeen keskenämme. Minä ja
> Puusa ollaan kohta pyörätuolissa ja silti kinataan kuin kakarat.
Erittäin hyvä ajatus!
Tai toimeenkaan ei ole välttämättä ole ihan pakko tulla (vaikkakin
suotavaa), mutta riitelyn ohessa kannattaa ainakin tuoda jotain asiaa
esiin, eikä siirtyä metakeskusteluun keskustelusta. (Jota kyllä tämäkin
on, paradoksaalista).
Vielä kerran, mielestäni Puusalla on hyviä pointteja selvissä
riitelytilanteissakin. Olkoonkin jollain mittapuulla "huonoa käytöstä",
se on paljon antoisampaa kuin nyyssivänkäys "kuka sanoi mitä milloin
vai eikö sanonut vai sanoiko sittenkin ja oliko se nyt räksytystä vai
ei".
--
Antti Alhonen.
Antti Alhonen
>> Tämä siksi, että jouduin taustoittamaan asiaa enemmän
>> kuin on nyt tarpeen.
Unohdin vielä mainita:
Minusta se, että keskusteluissa täytyy erityisesti taustoittaa
yhden osallistujan historiaa, on selvä merkki siitä, että ollaan
asian ulkopuolella. Tapahtui se taustoittaminen sitten asiallisesti
tai ei, se on yhdentekevää.
Keskustelu on silloin toimivaa, kun tuntematon, ulkopuolinenkin
voi tulla siihen mukaan puhumaan itse asiasta.
--
Antti Alhonen.
Olli Orkoneva
> Minusta se, että keskusteluissa täytyy erityisesti taustoittaa
> yhden osallistujan historiaa, on selvä merkki siitä, että ollaan
> asian ulkopuolella. Tapahtui se taustoittaminen sitten asiallisesti
> tai ei, se on yhdentekevää.
Se on toisinaan tarpeen, jos halutaan päästä vanhoista kuvioista ulos.
Jos sen yhden osallistujan jäljultä on kovin monessa paikassa savuavia
raunioita, niin tuollainen halu on ymmärrettävä.
> Keskustelu on silloin toimivaa, kun tuntematon, ulkopuolinenkin
> voi tulla siihen mukaan puhumaan itse asiasta.
Niin, tässä olikin kyse keskustelusta, joka ei toiminut. Ulkopuolinen
varmasti pääsee mukaan, jos kuviot vedetään kuten on aina ennenkin
vedetty, mutta keskustelijat eivät välttämättä halua vetää kymmenettä
rundia vanhojen kuvioiden mukaan.
Olli
Antti Alhonen
> Se on toisinaan tarpeen, jos halutaan päästä vanhoista kuvioista ulos.
Vanhojen kuvioiden toistaminen on siis tarpeen, jos halutaan ulos
vanhoista kuvioista? Tuli selväksi: asiat eivät kiistele vaan ihmiset.
Ymmärrän sen kyllä hyvin, kuinka jatkuva napit vastakkain -riitatilanne
on siihen molemmin puolin johtanut, mutta sivullisesta se ei silti näytä
kauniilta saati järkevältä. (Jos itse olisin näiden riitojen toinen
osapuoli, suhtautuisin varmaankin samalla tavalla, ihminen on
sellainen...)
> Jos sen yhden osallistujan jäljultä on kovin monessa paikassa savuavia
> raunioita, niin tuollainen halu on ymmärrettävä.
On toki psykologisesti hyvinkin ymmärrettävää haluta kävellä
nimenomaan niissä savuavissa raunioissa, vaikka voisi itse rakentaa
uutta - tai edes yrittää hyväksyä toisen rakentaman uuden. Ymmärrän
kuitenkin jollain tasolla asenteesi enkä vaadi keneltäkään rakentavaa
keskustelua (kun en sitä itsekään juuri ole voinut tarjota), vaikka sitä
tietysti kaipaisinkin.
Jos vielä yhden kerran yritän tiivistää sen, mitä sanoin: minustakin
on huono asia, että on savuavia raunioita. Minustakaan niitä ei kannata
tehdä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että savuavien raunoidenkin keskellä
voi olla jotain arvokasta, johon kannattaa katseensa ennemmin kiinnittää
kuin niihin raunioihin.
--
Antti Alhonen.
Pertti Heikkinen
> No jos juupajoen sanomat haluaa huonon kuvan paikallisesta
> siltarumputyömaasta ja sinä tarjoat vain parasta a1-luokan
> taidekuvaa jota eivät juttuunsa halua niin keneltä se on
> varastettu jos toimittaja ottaa sen kuvan?
Pöh. Ei se juupajoen sanomat halua huonoa kuvaa, se vain ei halua maksaa
hyvästä kuvasta jos huonon saa ainakin lähes ilmaiseksi.
Poistin Selinin lisäämät asiattomat ryhmät jakelusta ja ohjasin
jatkokeskustelun yhteen asiaankuuluvaan ryhmään.
Jore Puusa
> Olet jälleen kerran pihalla kuin lumiukko.
-------
Tämän lumiukon tekstejä valokuvauksesta voi lukea tästä eteenpäin
osoitteessa--http://puusa.blogspot.com/
Mielenkiintoista nähdä kenet Orkoneva seuraavaksi savustaa ulos
suoraa persoonaan käyvillä loukkauksillaan.
Petri Lopia
> Markus Kankaanpää wrote:
>
>> No jos juupajoen sanomat haluaa huonon kuvan paikallisesta
>> siltarumputyömaasta ja sinä tarjoat vain parasta a1-luokan
>> taidekuvaa jota eivät juttuunsa halua niin keneltä se on
>> varastettu jos toimittaja ottaa sen kuvan?
>
> Pöh. Ei se juupajoen sanomat halua huonoa kuvaa, se vain ei halua maksaa
> hyvästä kuvasta jos huonon saa ainakin lähes ilmaiseksi.
Tai sitten se juupajoen sanomat haluaa hyvän kuvan mutta ei halua maksaa
euroakaan ylimääräistä sellaisesta jota suurin osa lehden lukijoista ei huomaa.
Jos juupajoen sanomat laittaisi lisää rahaa likoon ja ostaisi oikeain ammattilaisen
kuvia kovaan hintaan niin en usko, että kovin moni lehden lukijoista mitenkään
huomaisi koko asiaa.
Pertti Heikkinen
> Tai sitten se juupajoen sanomat haluaa hyvän kuvan mutta ei halua maksaa
> euroakaan ylimääräistä sellaisesta jota suurin osa lehden lukijoista ei huomaa.
> Jos juupajoen sanomat laittaisi lisää rahaa likoon ja ostaisi oikeain ammattilaisen
> kuvia kovaan hintaan niin en usko, että kovin moni lehden lukijoista mitenkään
> huomaisi koko asiaa.
>
Ei ehkä yhdestä kuvasta, mutta luulenpa, että jos kuvan laadun
koheneminen olisi jatkuva trendi, alkaisi kohtalainen osa lukijoitakin
sen huomata. Ei pidä (liikaa) aliarvoida lajitovereita!
Antti Alhonen
> Ei ehkä yhdestä kuvasta, mutta luulenpa, että jos kuvan laadun
> koheneminen olisi jatkuva trendi, alkaisi kohtalainen osa lukijoitakin
> sen huomata. Ei pidä (liikaa) aliarvoida lajitovereita!
Ihmisten (lukijoiden, katsojien, kuulijoiden jne) aliarviointi tuntuu
olevan päivän sana kaikkialla, niin journalismissa, kirjallisuudessa,
elokuvissa, tv-ohjelmissa, musiikissa kuin valokuvissakin.
Erityisen ikävästi se riipaisee silloin, kun jonkin alan harrastajaksi
itseään kutsuva aliarvioi tätä omaa alaansa. Tätä tapahtuu paljon.
--
Antti Alhonen.
Simo Salanne
Työpaikka- ja yhdistyslehdistä havaittua: "Laadun" paraneminen on
huomattu kun m/v-kuvien sijaan alkoi tulla "värikuvia".
Simo S.
Jani Metsola
> Ei ole pakko kuvata ja ottaa pois toisilta elanto.
> Sellaista asennetta jossa kunnioitetaan lähimmäistä voidaan kutsua
> moraalin ilmentymäksi.
> Onko vieras ilmiö???
Muistaakseni kyselit tällä samaisella foorumilla jokin aika sitten
ihmisten kokemuksia jostain nettikaupasta, ilmeisesti ajatuksenasi ostaa
jotain kyseisestä verkkokaupasta ja viedä leipä perinteisen
kamerakauppiaan suusta. Verkkokauppahan vie asiakkaita perinteisiltä
yrityksiltä, joissa ammattilainen tuntee myymänsä tuotteet ja on lisäksi
kaupankäynnin ammattilainen. Kumma, miten et yhdistä tätä siihen, kuinka
koet muiden vievän leivän ammattikuvaajien suusta.
Jani
Antti Alhonen
> kamerakauppiaan suusta. Verkkokauppahan vie asiakkaita perinteisiltä
> yrityksiltä, joissa ammattilainen tuntee myymänsä tuotteet ja on lisäksi
> kaupankäynnin ammattilainen.
Millä logiikalla postimyyntiyrityksen (verkkokaupan) myyjä ei ole
kaupankäynnin ammattilainen?
(Ei tarvitse vastata.)
--
Antti Alhonen.
Petteri Hintsanen
> Nyt taas pitäisi muistaa, että elämme kapitalistisessa
> markkinatalousyhteiskunnassa.
Tämä on jotenkin hassua että markkinataloutta käytetään
täällä usein perustelemaan vallitseva tilanne, sen sijaan
että todella mietittäisiin mitä seurauksia siitä on.
Ei ole vaikeaa nähdä miten markkinoiden ohjaus vaikuttaa
luovilla (= kulttuurin) aloilla. Valokuvauksesta tässä on
paljon jo jauhettukin. Toisina esimerkkeinä voi katsoa
vaikka tv:n markkinatalouden kokeilulaboratorioita kuten
Nelosta ja MTV3:a. Tai otetaan JIM ja sen ohjelmaopas tältä
illalta:
16.10 Kirpparilöydöt
16.35 Julkisivu uusiksi
17.00 Rakenna aita
17.30 Kalassa
18.00 Paratiisisaaret
18.30 Maailman golfkentillä
19.00 Äkkilähtö unelmamatkalle
19.30 Elämäsi seikkailumatka
20.00 Jää henkiin
21.00 JIM D Historia: Rooman paheet 2
22.00 Rooma (K15)
23.00 Penn & Teller
23.30 Penn & Teller
Se tekee 9x amerikkalainen sarja, 1x
amerikkalais-englantilainen sarja ja 2x amerikkalainen
keskusteluohjelma. Kuinka oivaltavaa!
Jos ei jaksa katsoa telkkaa niin voi tietysti kääntää
radioon ja sieltä arpoa jonkun radiokanavan. Jos valitset
umpimähkään, niin formaatti on todennäköisesti musiikkia,
välispiikkejä, jinglejä, mainoksia. Entä toimitetut
ohjelmat, siis muutkin kuin "soita mulle ja kerro jotain
jutskaa?" Haastattelut? Radiodokumentit? Featuret?
Jotain muuta?
Ei ole. Eikä tule, jos mennään pelkästään markkinoiden
ehdoilla niinkuin em. osakeyhtiöt menevät. Riski tehdä
uusia avauksia on liian suuri.
Paitsi YLEllä, joka (ironisesti) ei ole täysin markkinoiden
armoilla. YLEllä on varaa työntää eetteriin Jukka Kajavan
kolmetuntinen haastattelu, jossa ehditään kysyä muutakin
kuin että mites italian matka meni. Matti Ripatti kirjoitti
vuosi-pari sitten HS:ssä, ettei Suomessa ole mitään muuta
radiokanavaa kuin YLE Radio 1, jolle olisi mahdollista edes
harkita lähettävänsä Ääniversumin kaltaista ohjelmaa.
TV-puolella YLE voi tukea dokumenttiprojekteja, joita kukaan
kaupallinen tekijä ei rahoittaisi edes aseella uhattuna,
esim. Lehmuskallion proggikset.
Nämä ovat kulttuuritekoja ja niitä ei tehtäisi, ellei niitä
tuettaisi. YLE on tietysti vain yksi tällainen instanssi,
jonka otin tähän esimerkiksi.
Lehtivalokuva on markkinoiden armoilla, jälki on sitten sen
mukaista.
> Valokuvauksessa ammattilaisella ja amatöörillä on yksi ero: amatööri
> rakastaa kuvaa. Ammattilainen taas rahaa.
Aikamoinen yleistys molempiin suuntiin.
Petteri.
TaaviUntamo
> TaaviUntamo <ros...@gmail.com> writes:
>
>> Nyt taas pitäisi muistaa, että elämme kapitalistisessa
>> markkinatalousyhteiskunnassa.
>
> Tämä on jotenkin hassua että markkinataloutta käytetään
> täällä usein perustelemaan vallitseva tilanne, sen sijaan
> että todella mietittäisiin mitä seurauksia siitä on.
>
Minä olen kyllä pohtinut pidempäänkin, mitä markkinatalous vaikuttaa ja
miten sitä voisi muuttaa. Pahimmillaan ilmastonmuutoksen syy on
markkinataloudessa. Sehän ajaa kulutuksen lisäämiseen (voittojen
maksimoimiseksi). Valokuvauksessa se näkyy esim siinä, miten
digikameroita yritetään myydä vuoden välein uutta versiota samoille
ihmisille. Mainonnalla luodaan tarpeita ja mallivalikoimaa
keinotekoisesti lisäämällä monistetaan mahdollisuuksia tyydyttää niitä
(tyyppiesimerkkinä Canonin vuodessa julkaisemat uudet pokkarimallit).
>
> Lehtivalokuva on markkinoiden armoilla, jälki on sitten sen
> mukaista.
>
>> Valokuvauksessa ammattilaisella ja amatöörillä on yksi ero: amatööri
>> rakastaa kuvaa. Ammattilainen taas rahaa.
>
> Aikamoinen yleistys molempiin suuntiin.
>
Niin, yleistys on todella reipas. Se on melkein yhtä radikaali ja
liioitteleva kuin väitös, että OTO-kuvaajat tuhoavat valokuvan.
Yleistyksestä esimerkki: miehet ovat pidempiä kuin naiset. Se pätee
keskiarvoon. Kaikki miehet eivät kuitenkaan ole pidempiä kuin kaikki
naiset. Pituus jakaantuu suunnilleen normaalijakauman mukaisesti.
Miesten keskipituus on suurempi kuin naisten keskipituus, mutta eroa ei
ole edes yhtä keskihajontaa. Jakaumat ovat paljolti päällekkäin.
Jos joku kuvaa ilmaiseksi, hänelle lienee kuitenkin joku muu tärkeää
kuin raha. Jollekin se voisi olla maine, mutta sen tavoitteleminen ei
kauaa riitä motiiviksi. Jos mainetta ei saa nopeasti, sitä ei jaksa
vuosia yrittää. Jos sitä taas saa, sen jälkeen kuvista saakin rahaa. Jos
maine ei riitä, eikä pelkkä kuvaamisesta saatu ilo motivoi, sitten
vaihtaa alaa...
Antti Alhonen
>>> Valokuvauksessa ammattilaisella ja amatöörillä on yksi ero: amatööri
>>> rakastaa kuvaa. Ammattilainen taas rahaa.
>>
>> Aikamoinen yleistys molempiin suuntiin.
>
> Niin, yleistys on todella reipas. Se on melkein yhtä radikaali ja
Sen lisäksi, että se on reipas, se on myös virheellinen. Mikäänhän ei
estä ammattilaista rakastamasta MYÖS kuvaa, ja sepä lienee myös
useimmiten varsin todennäköistä: miksi ammattilainen muuten olisi ko.
alan valinnut.
Korjattuna (joskin edelleen lähes yhtä radikaalina ja reippaana
yleistyksenä): "Amatööri rakastaa vain kuvaa. Ammattilainen myös rahaa."
(Käytännössä on myös amatöörejä, jotka eivät rakasta lainkaan kuvaa
vaan esimerkiksi vain tekniikkaa. Ja varmasti on myös ammattilaisia,
joille kuvaaminen on pakkopullaa rahan saamiseksi.)
--
Antti Alhonen.
Matti Vuori
news:evr99c$jed$1...@news.cc.tut.fi:
> Korjattuna (joskin edelleen lähes yhtä radikaalina ja reippaana
> yleistyksenä): "Amatööri rakastaa vain kuvaa. Ammattilainen myös
> rahaa."
Yleistys on vähän hassu. Valokuvaus-alan ammattilaiset eivät varmaankaan
rakasta rahaa yhtään enempää tai vähempää kuin muunkaan alan
ammattilaiset.
Yhtä hyvin ja yhtä hedelmättömästo voisi yleistää vaikkapa:
"Valokuvauksen ammattilaiset eivät vain osaa tehdä mitään muuta
saadakseen edes jotain töitä ja edes vähän rahaa."
--
Matti Vuori, <http://sivut.koti.soon.fi/mvuori>
Antti Alhonen
> Yleistys on vähän hassu. Valokuvaus-alan ammattilaiset eivät varmaankaan
> rakasta rahaa yhtään enempää tai vähempää kuin muunkaan alan
> ammattilaiset.
Tästä olen aivan samaa mieltä. Korjasin vain pahimman virheen, sen,
ettei ammattilainen voisi rakastaa kuvaa. Mutta, kuten sanottu, aika
hyödytön yleistys kaiken kaikkiaan.
--
Antti Alhonen.
Antti Alhonen
> sehän on asiaa, mutta kun nuo valitusvirret on kuultu jo varmaan sata
> kertaa aikaisemmin.
On totta, että Puusa kertoo samat asiat aina uudestaan. Mutta muut eivät
kerro näitä samoja asioita. Tästä syystä vaikka nämä samat asiat
kuullaankin Puusan suusta ehkä kymmenen kertaa, niitä ei kuulla
giljoonaa kertaa kuten monia muita aiheita, joita toistaa iso porukka.
Sama toisella tavalla sanottuna:
1 henkilö kertoo aiheen A 10 kertaa
20 henkilöä kertoo aiheen B kukin 5 kertaa
- Lopputulos: aiheesta A puhutaan paljon vähemmän.
- Mutta: jos kiinnittää erityisesti huomiota siihen, kuka puhuu, eikä
asiaan, sitten A tuntuu kuluvan nopeammin loppuun, koska vain yksi
ihminen on sen takana.
- Minusta aihe A kuitenkin säilyttää paremmin mielenkiintonsa, koska
sitä kuullaan kokonaisuutena vähemmän. Jonkun muun mielestä sitten
ehkä B, kun sitä kertovat vaihtelevasti eri ihmiset eikä yksi ja sama.
--
Antti Alhonen.
TaaviUntamo
väitteeseen, että OTO-kuvaajat pilaavat valokuvan. Ne harrastajat
todennäköisesti saavat rahaa jostain muualta ja rakkaus rahaan heillä on
varmaan täsmälleen samanlaista kuin valokuvauksen ammattilaisilla.
Minusta taustalla on enemmänkin se ongelma, että kuvien kysyntä on
pohjaton, kuvien tarjonta on pohjaton, mutta ne eivät kohtaa. Sama
ongelma kuin työvoimassa, yhtäaikaa puhutaan työvoimapulasta ja
työttömyydestä. Hyviä, aiheeltaan sopivia kuvia tarvitaan paljon. Hyviä,
aiheeltaan täysin käyttökelvottomia kuvia tarjotaan paljon. Jos
aiheeltaan sopivia kuvia ei löydy hyvänlaatuisina, niiden tilalle kelpaa
millainen tahansa.
Lehtikuvan ammattilaisuudessa ongelmana on kattavuuden puute. Jos lehti
palkkaa ammattilaisen, hän on 50% ajasta jouten ja toiset 50% ajasta
hänen pitäisi olla viidessä paikassa yhtäaikaa. Todellisuudessa siis
tarvittaisiin viisi ammattilaista, jotka tekisivät töitä viisi tuntia
viikossa. Jossain tapauksessa toimittajalta saattaa mennä jutun
haastatteluihin tms useita tunteja, valokuvaaja pärjää yhdellä tunnilla.
Yksi valokuvaaja ehtisi siis palvella montaa toimittajaa, mutta kun ei
voi olla monessa paikassa yhtä aikaa. Se on yksi syy, miksi on helpompi
antaa toimittajalle kamera kuin sovitella yhtä valokuvaajaa sinne tänne.
Petri Lopia
> Kourallinen ihmisiä on sanonut, että Puusa kirjoittaa paljon asiaa, mutta
> minusta suurin osa hänen viesteistään on vain OTO- ja amatöörikuvaajien
> haukkumista ja oman persoonan pönkitystä. Tietysti voidaan sanoa, että
> sehän on asiaa, mutta kun nuo valitusvirret on kuultu jo varmaan sata
> kertaa aikaisemmin. Digipuolella aloitettu Ruokakuvia-viestiketju oli
> harvinainen, mutta positiivinen poikkeus.
Aika pitkälti samaa mieltä. Olisi mukavaa ja paljon hyödyllisempää
jos nämä ammattilaiset neuvoisivat/auttaisivat edes jotenkin harrastelijoita
ottamaan parempia kuvia.
Olli
<antti.alhonen@tut_poista_tama.fi.invalid> wrote:
> Vanhojen kuvioiden toistaminen on siis tarpeen, jos halutaan ulos
> vanhoista kuvioista?
Ei, muista nyt että edellä halusit että koko keskustelu käytäisi
alusta alkaen uudestaan. Minun mielestäni se ei ole tarpeen, eikä
oikein ole hyödyllistä käydä läpi yhä uudestaan niitä samoja
pohdintoja että miksi joku ei jaa tietoaan tai tekee niin harvoin.
> Tuli selväksi: asiat eivät kiistele vaan ihmiset.
Varmaan noitakin sävyjä on, mutta kun ne on ihmiset jotka asioita
tekevät. Ainoa tapa oll apuhumatta ihmisistä on lopettaa sitten
puhuminen myös näistä ilmiöistä, mikä olisi aika hassua, kun asiaa
sentään on useampi kirjoittaja kummastellut.
> Ymmärrän sen kyllä hyvin, kuinka jatkuva napit vastakkain -riitatilanne
> on siihen molemmin puolin johtanut, mutta sivullisesta se ei silti näytä
> kauniilta saati järkevältä. (Jos itse olisin näiden riitojen toinen
> osapuoli, suhtautuisin varmaankin samalla tavalla, ihminen on
> sellainen...)
Olen samaa mieltä siitä, että se ei näytä kauniilta, ja siksi mm. se
henkilökohtainenkin postaus julkisen sijaan. Minua ihmetyttääkin se,
miksi yllämainittu ihmettely olisi huonoa käytöstä, joka herättää
rekatiosi, mutta paljon jyrkempi väite että olisin henkilökohtaisesti
tuhoamassa valokuvausta, ei sitä ole, eikä herätä minkäänlaista
reaktiota.
> > Jos sen yhden osallistujan jäljultä on kovin monessa paikassa savuavia
> > raunioita, niin tuollainen halu on ymmärrettävä.
>
> On toki psykologisesti hyvinkin ymmärrettävää haluta kävellä
> nimenomaan niissä savuavissa raunioissa, vaikka voisi itse rakentaa
> uutta - tai edes yrittää hyväksyä toisen rakentaman uuden. Ymmärrän
Olen tällaista keskustelua tarjonnut esimerkiksi kuvaavien
toimittajien roolista ja julkaisutoiminnan nykypuitteista. En oikein
tiedä, mitä enempää voin yksin tehdä, kun saan vastaukseksi vain sen,
että se on kaikki moraalitonta, ainakin niin kauan kuin toimittaja sen
tekee.
Mitä toisen rakentamaa uutta tarkoitat?
> Jos vielä yhden kerran yritän tiivistää sen, mitä sanoin: minustakin
> on huono asia, että on savuavia raunioita. Minustakaan niitä ei kannata
> tehdä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että savuavien raunoidenkin keskellä
> voi olla jotain arvokasta, johon kannattaa katseensa ennemmin kiinnittää
> kuin niihin raunioihin.
Kuten edellä totean, olen avauksia tehnyt, ja nimenomaan tuota en ole
saanut aikaan. Minustakin ihmisen on tultava toimeen ja löydettävä
elämästä ja taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta uusia
mahdollisuuksia, vaikka tilanne on uusi, vieras ja pohja tuntuu alta
pettäneen.
Tilanne on samantyyppinen kuin mistä arkkitehti Kai Wartiainen jo
kauan sitten yhdessä tiedotustilaisuudessa esitelmöi todetessaan, että
nykarkkitehti tekee kertakäyttöisempää eikä juuri pääse monumentteja
tekemään, koska ne eivät vastaa nykypäivän vaatimuksiin. Ehkäpä mukana
oli vähän torjuntaakin, kun hän päätti toteamuksensa sanoihin:
"Hyvä kun menee. Jouti mennä."
Hän ei ehkä ollut sataprosenttisesti sanojensa takana, mutta
mielestäni hän tarkoitti, että peruuttamattomasti menneitä asioita
itkemällä ei saada aikaan muuta kuin kyyneleitä. Jos jotain aiotaan
tosissaan saada aikaan, se on tehtävä tässä ja nyt, ja silloinkin vain
painettava sikana päälle.
Tiedän aivan hyvin, että tämä analogia on helppo tulkita väärin, ja
että se aivan varmasti myös tullaan tulkitsemaan väärin. Mutta
jatketaan sitten siitä, kun niin käy.
Olli
Markku Kalima
> Lehtikuvan ammattilaisuudessa ongelmana on kattavuuden puute. Jos lehti
> palkkaa ammattilaisen, hän on 50% ajasta jouten ja toiset 50% ajasta
> hänen pitäisi olla viidessä paikassa yhtäaikaa. Todellisuudessa siis
> tarvittaisiin viisi ammattilaista, jotka tekisivät töitä viisi tuntia
> viikossa. Jossain tapauksessa toimittajalta saattaa mennä jutun
> haastatteluihin tms useita tunteja, valokuvaaja pärjää yhdellä tunnilla.
> Yksi valokuvaaja ehtisi siis palvella montaa toimittajaa, mutta kun ei
> voi olla monessa paikassa yhtä aikaa. Se on yksi syy, miksi on helpompi
> antaa toimittajalle kamera kuin sovitella yhtä valokuvaajaa sinne tänne.
Veikkaisin, että todellinen syy ammattikuvaajien vähenemiseen on
paljon raadollisempi - hyvä kuva ei myy. Tai oikeastaan niin, että
ammattilaiskuvaajan ottama kallis kuva ei ole niin paljoa toimittajan
ottamaa (OTO) kuvaa parempi, että tuo ero vaikuttaisi mitenkään lehden
myyntiin.
Jos lehti tarvitsee jutun tueksi valokuvaa, on markkinatalouden
näkökulmasta edullisempaa otattaa ko. kuva toimittajalla, joka on jo
valmiiksi paikalla. Ammattivalokuvaaja tuo lisää kuluja, mutta hänen
ottamansa kuva lehden jutun yhteydessä ei todennäköisesti tuo lisää
tuloja. Vain harva ihminen kun on valmis maksamaan laadukkaista
kuvista lehtijutun yhteydessä, ja suurin osa tyytyy siihen mitä
tarjotaan.
Asiaan vaikuttaa toki vielä nykyaikainen valokuvaustekniikka, jolla
kuka tahansa saa aikaiseksi (teknisesti) onnituneen valokuvan. Näin ei
ollut aiemmin ja siksikin tarvittiin osaava ihminen käyttämään
kameraa. Modernin tekniikan myötä tämäkin tarve on poistunut.
Toisaalta en ymmärrä miksi näin ei saisi käydä. Ei kai ole mitään
itsearvoista syytä tehdä lehtijuttua kahden ihmisen voimin, jos se
onnistuu yhdeltäkin. Edulliset lehdet ovat myös kaikkien etu. Ehkäpä
tulevaisuudessa toimittajille annetaan enemmän valokuvauskoulutusta ja
siten saadaan lehtikuvien taso pidettyä yllä. Ja samalla ammattilaiset
voivat keskittyä tehtäviin, joissa valokuvilta vaaditaan huipputasoa
(hääkuvat, mainokset, julisteet, viralliset tilaisuudet jne.)
Markku
Antti Alhonen
> Ei, muista nyt että edellä halusit että koko keskustelu käytäisi
> alusta alkaen uudestaan.
Käsittämättömin projektio aikoihin.
> Minun mielestäni se ei ole tarpeen
Kuten sanoin.
> Olen samaa mieltä siitä, että se ei näytä kauniilta, ja siksi mm. se
> henkilökohtainenkin postaus julkisen sijaan.
En ole vieläkään saanut tätä viestiäsi.
> Minua ihmetyttääkin se,
> miksi yllämainittu ihmettely olisi huonoa käytöstä, joka herättää
> rekatiosi,
Enhän minä kertaakaan sanonut, että sinä käyttäytyisit huonosti.
Päin vastoin olen koko ajan yrittänyt sanoa, että käytösanalyysiä
ei täällä pitäisi tehdä, mihinkään suuntaan, koska se estää
asiasta puhumisen.
> mutta paljon jyrkempi väite että olisin henkilökohtaisesti
> tuhoamassa valokuvausta, ei sitä ole, eikä herätä minkäänlaista
> reaktiota.
On totta, että minun reaktioitani ei suuremmin herätä se, että Puusa
haukkuu sinua. Kuten ei sekään, että sinä haukut Puusaa.
Minun reaktioni herättää se, että kaikki keskustelut, joihin Puusa
osallistuu, käännetään ihan muiden toimesta aina samaksi
paskanjauhannaksi, jossa ei ole mitään valokuvaukseen liittyvää
sisältöä.
> Olen tällaista keskustelua tarjonnut esimerkiksi kuvaavien
> toimittajien roolista ja julkaisutoiminnan nykypuitteista.
Se onkin hyvä juttu, että kirjoittaa aiheesta. Eri mieltä saa olla
ja suuttuakin saa.
> Mitä toisen rakentamaa uutta tarkoitat?
Puusan rakentamaa uutta.
--
Antti Alhonen.
Olli Orkoneva
>> Ei, muista nyt että edellä halusit että koko keskustelu käytäisi
>> alusta alkaen uudestaan.
>
> Käsittämättömin projektio aikoihin.
Tai hyvin epäselvä ilmaisu. Kommentoin tätä:
*Keskustelu on silloin toimivaa, kun tuntematon, ulkopuolinenkin
voi tulla siihen mukaan puhumaan itse asiasta.*
Kun puhutaan siitä, että itse asiaa ei saada paljoakaan irti, niin sen
selvittämiseen on kaksi tapaa: mainita asia, jolloinka joudutaan jossain
määrin ottamaan kantaa henkilöön, tahi antaa asian mennä uudestaan
samoja raiteita.
Tarkoitus ei ollut projisoida sinuun mitään, vaan selventää sitä, miten
näin asian.
Peace, Olli
Pertti Heikkinen
>
> Aika pitkälti samaa mieltä. Olisi mukavaa ja paljon hyödyllisempää
> jos nämä ammattilaiset neuvoisivat/auttaisivat edes jotenkin harrastelijoita
> ottamaan parempia kuvia.
>
Mikko Reinikainen
Antti Alhonen <antti.alhonen@tut_poista_tama.fi.invalid> wrote:
>Minun reaktioni herättää se, että kaikki keskustelut, joihin Puusa
>osallistuu, käännetään ihan muiden toimesta aina samaksi
>paskanjauhannaksi, jossa ei ole mitään valokuvaukseen liittyvää
>sisältöä.
Niin kuin tämä ketju, jossa kaivattiin vinkkejä hyviin valokuvausta
käsitteleviin kirjoihin, joka aivan muiden toimesta käännettiin
iänikuiseksi OTO-natsisensuuri-amatööriauringonlasku-valitusvirreksi?
---
Aiheesta: Jos muotikuvaaminen kiinnostaa, lueskelen parhaillaan Merja
Salon kirjaa Muodin ikuistajat: muotivalokuvaus Suomessa. Vaikuttaa
ihan asialliselta katsaukselta siihen, mistä suomalaisessa
muotikuvauksessa on milläkin aikakaudella ollut kyse.
- Mikko Reinikainen
Matti Rintala
> Veikkaisin, että todellinen syy ammattikuvaajien vähenemiseen on
> paljon raadollisempi - hyvä kuva ei myy. Tai oikeastaan niin, että
> ammattilaiskuvaajan ottama kallis kuva ei ole niin paljoa toimittajan
> ottamaa (OTO) kuvaa parempi, että tuo ero vaikuttaisi mitenkään lehden
> myyntiin.
Olen vain pelkkä lehtien lukija, mutta tuohon arvaukseen minäkin olen
päätynyt. Mutta kun asiaa mietin, niin keksin toisen selityksen, johon
toivoisin palstaa seuraavien lehtipuolen ammattilaisten kommentoivan:
Onko sillä merkitystä, että filmikameroiden aikaan oli suurempi riski antaa
kirjoittavalle toimittajalle kamera? Filmikamerasta ei kuvauspaikalla näe
yhtään, onko kuva edes jotenkin teknisesti kelvollinen. Niinpä oli suurempi
riski sille, että tuloksena jutusta puuttuu kokonaan kuva. Nyt
digikameroiden aikana toimittaja voidaan lähettää kuvaamaan ja silti olla
kohtalaisen luottavaisia sen suhteen, että jonkinlainen kuvantapainen on
tuloksena, jos kuvan visuaaliselle laadulle ei aseteta suuria vaatimuksia.
Käytännössähän tuo tarkoittaisi samaa kuin Markun veikkaus, eli että
ennenkään kuvan visuaalisuus ei olisi ollut tärkein peruste ammattikuvaajan
käytölle, vaan varmuus kuvan saamisesta. Nyt sitten kuvan visuaalisuus
kärsii, kun edes jotenkin "käyttökelpoisia" kuvia pystyvät ottamaan muutkin.
Viimeisimmässä Journalisti-lehdessä (tulee meille kotiin, kun vaimoke on
toimittaja) tuotiin muuten ilmi sellainen seikka, että Vuoden Lehtikuvat
2006 -palkituissa (http://www.suomenlehtikuvaajat.fi/vuodenlehtikuvat/) oli
yllättävän suuri osa kuvia, jotka oli jätetty julkaisematta lehdessä. Eli
siis ainakaan tuomariston mielestä paras kuva ei ollut päätynyt lehden
sivulle, vaikka se oli ollut tarjolla. Yksi selitys tietysti on, jos kuvan
näkökulma on ollut ristiriidassa jutun näkökulman kanssa (kuulemma dialogi
kuvaajan ja toimittajan välillä on edelleen usein vähäistä), mutta silti
tuntuu minusta aika oudolta.
Viimeinen miete on sellainen, että luulisi lehdissäkin kuvien laadun tulevan
tärkeämmäksi, kun valokuvausharrastus yleistyy koko ajan. Vaikka suurin osa
harrastajista olisikin pelkkiä sunnuntainäppäilijöitä, niin kyllä
sellaisetkin oppivat katsomaan kuvaa eri tavalla kuin ennen.
--
------------- Matti Rintala ------------ matti....@tut.fi ------------
Painting is the art of inclusion. Photography is an art of exclusion.
Antti Alhonen
> Onko sillä merkitystä, että filmikameroiden aikaan oli suurempi riski antaa
> kirjoittavalle toimittajalle kamera? Filmikamerasta ei kuvauspaikalla näe
> yhtään, onko kuva edes jotenkin teknisesti kelvollinen. Niinpä oli suurempi
> riski sille, että tuloksena jutusta puuttuu kokonaan kuva. Nyt
Voihan sekin olla, mutta...
Omat havaintoni ovat erilaisia tästä. Kun perusnäppäilijälle (joka ei
osaa valokuvata) annetaan käteen digikamera, tuloksena on useimmiten
huonoja kuvia (perusnäppäilijä ei tule niitä tarkistaneeksikaan,
vaikka se mahdollisuus on, saati tiedä, mitä parametreja pitäisi
korjata). Jos samalle perusnäppäilijälle annetaan vaikkapa
kertakäyttökamera*, tulos voi olla yllättäen parempi, koska labra saa
taiottua kuvasta yllättävän onnistuneen negafilmin ominaisuuksien
ansiosta. Digi vaatii siis tavallaan enemmän taitoa.
En tietenkään tiedä, voiko näitä havaintoja laajentaa myös sellaisiin
kirjoittaviin toimittajiin, jotka eivät osaa edes perusasioita
valokuvauksesta ja siksi eivät voi tietää, mitä tulee ulos. Mutta
miksipä ei.
Negafilmillä saa mokata tosi pahasti, että valotus menisi pieleen.
Tarkennus- ja tärähdysongelmat taas ovat samat molemmilla ja ne
kieltämättä voi tarkistaa digistä, mutta niiden tiirailu pieneltä
LCD-näytöltä jättää kyllä paljon kertomatta.
(*) Kertakäyttökameraesimerkki on elävästä elämästä. Eräs ystäväni,
joka ei erityisesti harrasta valokuvausta, on näppäillyt digipokkarilla
kuvia matkoilta jne., kuten nykyään kaikki digipokkareilla näppäilevät.
Hän kuitenkin päätti ihan huvikseen ostaa yhden kertakäyttökameran
kokeillakseen sitä - olinpa minä joskus tainnut mainita, että jopa
kertakäyttökameralla voi sopivissa oloissa päästä tosi hyviin tuloksiin.
Tulokset olivat hämmästyttäviä ja saivat monet muutkin hämmästymään:
"Näähän on parempia kuin digikuvat".)
--
Antti Alhonen.
Olli Orkoneva
> Onko sillä merkitystä, että filmikameroiden aikaan oli suurempi riski antaa
> kirjoittavalle toimittajalle kamera? Filmikamerasta ei kuvauspaikalla näe
> yhtään, onko kuva edes jotenkin teknisesti kelvollinen. Niinpä oli suurempi
> riski sille, että tuloksena jutusta puuttuu kokonaan kuva. Nyt
> digikameroiden aikana toimittaja voidaan lähettää kuvaamaan ja silti olla
> kohtalaisen luottavaisia sen suhteen, että jonkinlainen kuvantapainen on
> tuloksena, jos kuvan visuaaliselle laadulle ei aseteta suuria vaatimuksia.
En usko, että tuo painaa. Joskus 90-luvun alussa toimitukseen hankittiin
se kalusto kun tarpeellisena pidettiin.
On sinänsä tärkeää, että kuvien käyttökelpoisuutta voi heti vähän
tarkistaa. Olen joutunut tekemään taittoa ammattilaisen kuvista, joissa
haastateltavan silmät olivat kiinni. Siis kaikissa kuvissa. Ei ollut
siihen aikaan mitään keinoa tarkistaa, ja hyväksi osoittautuneelle
valokuvaajalle kävi kämmi.
> Käytännössähän tuo tarkoittaisi samaa kuin Markun veikkaus, eli että
> ennenkään kuvan visuaalisuus ei olisi ollut tärkein peruste ammattikuvaajan
> käytölle, vaan varmuus kuvan saamisesta. Nyt sitten kuvan visuaalisuus
> kärsii, kun edes jotenkin "käyttökelpoisia" kuvia pystyvät ottamaan muutkin.
Kannattaa olla vahvistamatta tuota mielikuvaa, etä toimittajan kuvat
ovat "joten kuten käyttökelpoisia". Ne nimittäin vaihtelevat kovasti, ja
hyvää kuvaa tekevät tunnetaan.
Tiedän että täälläkin on kuvaavien toimittajien työn tulokset leimattu
laidasta laitaan sellaisiksi, että "kun vain joku tuhru kuvasta
erottuu". Tällaisiakin on, mutta briiffaaja yleensä kyllä tietää, mitä
keneltäkin voi odottaa.
> Viimeisimmässä Journalisti-lehdessä (tulee meille kotiin, kun vaimoke on
> toimittaja) tuotiin muuten ilmi sellainen seikka, että Vuoden Lehtikuvat
> 2006 -palkituissa (http://www.suomenlehtikuvaajat.fi/vuodenlehtikuvat/) oli
> yllättävän suuri osa kuvia, jotka oli jätetty julkaisematta lehdessä. Eli
> siis ainakaan tuomariston mielestä paras kuva ei ollut päätynyt lehden
> sivulle, vaikka se oli ollut tarjolla. Yksi selitys tietysti on, jos kuvan
> näkökulma on ollut ristiriidassa jutun näkökulman kanssa (kuulemma dialogi
> kuvaajan ja toimittajan välillä on edelleen usein vähäistä), mutta silti
> tuntuu minusta aika oudolta.
Minusta se ei ole outoa: kuvia syntyy hyvin paljon, ihmisillä on
erilainen maku, ja myös jutun ja muiden kuvien kokonaisuuteen voi sopia
joku muu kuva kuin se, joka on toisessa yhteydessä tai yksinään paras.
> Viimeinen miete on sellainen, että luulisi lehdissäkin kuvien laadun tulevan
> tärkeämmäksi, kun valokuvausharrastus yleistyy koko ajan. Vaikka suurin osa
> harrastajista olisikin pelkkiä sunnuntainäppäilijöitä, niin kyllä
> sellaisetkin oppivat katsomaan kuvaa eri tavalla kuin ennen.
En valitettavasti yhtään usko siihen, että kehityksen suunta muuttuisi.
Juorulehdet ovat mitä ovat, ja lehdistö eriytyy ja kuvallisessa mielessä
polarisoituu yhä.
Toisaalla kustannukset on painettava niin alas kuin ikinä, jotta
julkaisu elättää ketään, tai että se ylipäätänsä saadaan ulos. Hyvälle
kuvalle on paikkansa, huonolle kuvalle paikkoja tuntuu vapautuvan
jatkuvasti lisää. Toiseen suuntaan kehitys menee, kun esim. entisiä
järjestölehtiä siirtyy lehtitaloihin ja muuten ammattimaisesti
toimitetuiksi.
Ja se parjattu kilpailu elävän kuvan kanssa, se on totinen tosi. Niin on
kilpailu netinkin kanssa. Mitä niihin tulee, ne ovat niin erilaisia
mefioita, perustuvat niin erilaisiin asioihin, aikatauluihin ja
teknologiaan, että toisen korvaaminen toisella ei onnistu. Nyt sähköinen
korvaa painettua, paineet sen muutoksen takana ovat niin
perustavanlaatuisia, että mikään guru ei sitä suuntaa muuta.
Olli
Markku Kalima
> Kannattaa olla vahvistamatta tuota mielikuvaa, etä toimittajan kuvat
> ovat "joten kuten käyttökelpoisia". Ne nimittäin vaihtelevat kovasti, ja
> hyvää kuvaa tekevät tunnetaan.
Hyvä valokuva on niin paljon mielipidekysymys, että tuon em.
mielikuvan lisäksi pitäisi vältää muitakin mielikuvia. Hyviä ja
huonoja kuvia ottavat kaikki. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että
ammattilainen ottaa aina parempia kuvia kuin OTO-toimittaja tai
amatööri, vaikka näin toki alan ammattilaiset haluavat uskotella.
Asiaa voisi ajatella myös lehtien saaman palautteen perusteella. En
muista ainoatakaan yleisönosastokirjoitusta, jossa lehtien kuvien
tasoa olisi haukuttu. Tämä ei tietysti sinänsä kerro juuri mitään
kuvien tasosta, vaan lähinnä niiden toissijaisesta merkityksestä itse
juttuun nähden. Luulenkin siis, että lehtien kuvien tasoa kritisoivat
lähinnä valokuvausalan ammattilaiset, eivät suuri yleisö.
Ja itse olen täysin samaa mieltä. Vaikka arvostankin hyvää valokuvaa,
ja käyn aika ajoin jopa näyttelyissä valokuvia katsomassa, on
sanomalehtien kuvien tehtävä hieman toisenlainen. Kuvan tekninen tai
taiteellinen taso on toissijaista, ja kuvan tehtävä on lähinnä
informatiivinen - laajentaa lukijan mielikuvaa tapahtuneesta.
Aikakausilehdissä kuvalta taas toivoo hieman enemmän, kun kyse on
laajemmista reportaaseista, eikä vain uutisten kertomisesta.
> Ja se parjattu kilpailu elävän kuvan kanssa, se on totinen tosi. Niin on
> kilpailu netinkin kanssa.
Mutta tuo kilpailu tuo tullessaan myös paljon hyvää. Netti on
pullollaan amatöörikuvia, jotka eivät koskaan pääsisi julkisuuteen
perinteisen median kautta. Ja varsin usein nuo amatöörikuvat ovat myös
sangen mielenkiintoisia, vaikka toki mukaan mahtuu koko valokuvauksen
kirjo.
Perinteinen maailma, jossa muutama hyvin koulutettu ammattilainen
päätti, mikä on laadukasta ja suurelle yleisölle näyttämisen arvoista,
on onneksi kokonaan murrettu, ja myös pienillä ja vaihtoehtoisilla
näkemyksillä on mahdollisuus päästä esille. Samalla on vastuu laadusta
siirtynyt kuluttajalle, mikä onnistuakseen edellyttää ainakin
hienoista sivistyksen tasoa.
Markku
Matti Rintala
> Matti Rintala wrote:
>> Käytännössähän tuo tarkoittaisi samaa kuin Markun veikkaus, eli että
>> ennenkään kuvan visuaalisuus ei olisi ollut tärkein peruste
>> ammattikuvaajan
>> käytölle, vaan varmuus kuvan saamisesta. Nyt sitten kuvan visuaalisuus
>> kärsii, kun edes jotenkin "käyttökelpoisia" kuvia pystyvät ottamaan
>> muutkin.
>
> Kannattaa olla vahvistamatta tuota mielikuvaa, etä toimittajan kuvat
> ovat "joten kuten käyttökelpoisia". Ne nimittäin vaihtelevat kovasti, ja
> hyvää kuvaa tekevät tunnetaan.
Totta kai, ei ollut mitekään tarkoitus kyseenalaistaa sitä, etteikö
kirjoittava toimittaja voi olla samalla hyvä valokuvaaja. Mutta toisaalta
kuulemani mukaan toimittajan aika menee usein aika lailla itse jutun
aineiston keräämiseen, joten aikaa hyvän kuvan ottamiselle ei usein riitä
yhtä paljon kuin etupäässä kuvaamiseen keskittyvällä kuvaajalla.
Mikko Reinikainen
Markku Kalima <mka...@pp.nic.fi> wrote:
>sanomalehtien kuvien tehtävä hieman toisenlainen. Kuvan tekninen tai
>taiteellinen taso on toissijaista, ja kuvan tehtävä on lähinnä
>informatiivinen - laajentaa lukijan mielikuvaa tapahtuneesta.
Jos sanomalehtikuva mielletään pelkäksi informaation välittäjäksi,
heitetään kyllä hukkaan suuri osa kuvan ja koko median
mahdollisuuksista.
Informatiivinen kuva vaikkapa korkeushypyn maailmanennätysuutiseen
voisi olla kuva rimasta 246 cm korkeudella tai naamakuva voittajasta.
Onneksi harrastetaan myös toisenlaisia kuvia, jotka välittävät
tunnelmia, ottavat kantaa, analysoivat, kiteyttävät, yllättävät,
yhdistelevät asioita, haastavat katsojan ajattelemaan jne.
Edellämainittujen tehtävien täyttäminen ei perustu kuvan tekniseen
tasoon tai taiteellisuuteen. Sanomalehtikuvan ei siis tarvitse olla
taiteellinen täyttääkseen tehtävänsä. Tekninen tasokaan ole kovin
merkittävä seikka, kunhan se täyttää tietyt kriteerit, mitä
ammatikseen kuvaavalta tietenkin voi olettaa.
- Mikko Reinikainen
Markku Kalima
Reinikainen) wrote:
> In article <1176736113.233175.149...@e65g2000hsc.googlegroups.com>,
>
> Markku Kalima <mkal...@pp.nic.fi> wrote:
> >sanomalehtien kuvien tehtävä hieman toisenlainen. Kuvan tekninen tai
> >taiteellinen taso on toissijaista, ja kuvan tehtävä on lähinnä
> >informatiivinen - laajentaa lukijan mielikuvaa tapahtuneesta.
> Onneksi harrastetaan myös toisenlaisia kuvia, jotka välittävät
> tunnelmia, ottavat kantaa, analysoivat, kiteyttävät, yllättävät,
> yhdistelevät asioita, haastavat katsojan ajattelemaan jne.
Toki juuri näin. Kirjoitin ehkä huolimattomasti, mutta en
tarkoittanut, että lehtikuvan tehtävä olisi vain asiatiedon
välittäminen, vaan myös mielikuvan ja tunnelmien välittäjä.
Tosin tässä roolissa kuvan yhteys juttuun korostuu. Hyväkin kuva voi
olla "huono", jos se välitää jutusta vääränlaisen mielikuvan.
Esimerkki "vääristä" kuvista löytyy helposti sota-jutuista. Niissä
kuvavalinnoilla voidaan vaikuttaa hyvinkin paljon siihen, miten
uutinen halutaan tulkittavan - kuka on hyvä ja kuka paha.
Markku
Olli Orkoneva
>>Kannattaa olla vahvistamatta tuota mielikuvaa, etä toimittajan kuvat
>>ovat "joten kuten käyttökelpoisia". Ne nimittäin vaihtelevat kovasti, ja
>>hyvää kuvaa tekevät tunnetaan.
>
> Totta kai, ei ollut mitekään tarkoitus kyseenalaistaa sitä, etteikö
> kirjoittava toimittaja voi olla samalla hyvä valokuvaaja. Mutta toisaalta
> kuulemani mukaan toimittajan aika menee usein aika lailla itse jutun
> aineiston keräämiseen, joten aikaa hyvän kuvan ottamiselle ei usein riitä
> yhtä paljon kuin etupäässä kuvaamiseen keskittyvällä kuvaajalla.
Se pitää paikkansa, ja haastattelun jälkeen voi kello 16.30 takki olla
aika tyhjä, varsinkin jos se oli päivn kolmas. Jos kysymys taas oli
tapahtumasta, ei kahta asiaa voi tehdä yhtä aikaa (vaikka sanelukoneen
integroituminen kännykkään on tehnyt pieniä ihmeitä näissäkin tilanteissa).
Kummassakin tapauksessa kysymys on ensi sijassa siitä, miten paljon
resursseja hommaan annetaan, eli yleensä lehden kokonaisresursseista.
Tutustuminen lehtien budjetteihin tässä mielessä kannattaa, koska se
kertoo, millaisissa raameissa lehteä tehdään.
Olli
Tapio Mäkelä
> KM wrote:
>
>> J valokuvauksen ammattilaisena näyttää, syystä, olevan turhautunut
>> siitä, että ihmiset, valokuvauksen harrastajatkin keskimäärin, ovat
>> sivistymättömiä, eivätkä siksi osaa arvostaa hänen tai kollegoidensa
>> ammattitaitoa. Eikä valokuvaa noin ylipäätäänkään kovin laajassa
>> katsannossa, mikä tietenkin johtaa kuvallisen perinteen köyhtymiseen,
>> kuten nyt historiattomassa ja sivistymättömässä katsantokannassa
>> asiassa kuin asiassa.
>
>
> Vaatiiko valokuvaus taiteena ammattitaitoa formaalisen koulutuksen
> muodossa lienee hieman samantapainen kysymys kuin maalaustaiteen
> piirissä se, pitääkö maalarin kyetä tuottamaan figuratiivisia
> piirroksia, jotka läheisesti muistuttavat jotain reaalimaailman
> esinettä. Itse sanoisin, että kyllä siitä paljon apua on, mutta ei se
> välttämätöntä ole; kummassakin tapauksessa.
>
> Maalaustaiteen puolella esimerkkejä piirtämistaidottomista maalareista
> on useitakin, mutta valokuvauksen puolella asia on siinä mielessä
> erilainen, ettei asia ole yhtä helposti määriteltävissä.
Taide voisi olla ajatustensa, tunteidensa ja kokemustensa ilmaisua
jonkin toiminnan tai tuotoksen kautta. Itse ymmärrän taiteen suunnilleen
edellä mainitsemallani tavalla. Olipa ilmaisukeino mikä hyvänsä, niin
ilmaisuväline tulee mielestäni hallita, jotta aidosti voi välittää
"mielen maiseman" ja vision ulos sieltä pienestä päästä jonkun toisen
koettavaksi. Jos lopputulos on kaikkea muuta kuin oli tarkoitus, niin se
ei minun mielestäni ole hyvää ilmaisua. Syntyy Puusankin
peräänkuuluttamaa reproa ilman sisältöä. Kirpaiseeko se, että joku
paljastaa itsepetoksen, aiheuttaen kostoksi henkilötasolle menevää loan
heittoa. Ilmaisun aitouttahan ei voi kukaan muu kiistää kuin ilmaisija
itse, mutta aina voi toki kyseenalaistaa. Se on aikas hankala tuo mielen
ja esim. kynän/kameran välinen yhteys. Jos yhteys pelaa niin sivistys
voisi tuoda ilmaisuun lisäarvoa.
Mielestäni tuo piirustustaidonkaan määrittely ei ole noin
yksiselitteistä... todennäköisesti tarkoittamasi taiteilijat hallitsivat
tekniikkansa niin hyvin, että kykenivät ilmaisemaan.