Kone kuvankäsittelyyn?
Tuomas
Millaisen koneen hankkisitte kuvankäsittelyyn? Tarkoitus olisi käsitellä 3-8
Mt jpegejä ja 16 Mt Nikonin raw-kuvia. Onko sellaisesta pirun kalliista
tuunatusta näytöstä oikeasti iloa? Millainen prossu, paljonko muistia, mikä
näytönohjain?
Entä onko Photoshopille vaihtoehtoja?
Löytyykö kannettavapuolelta varteenotettavia vaihtoehtoja?
TR
Tuomas Yrjövuori
viestissä:n5wAj.83$wb5...@read4.inet.fi...
> Millaisen koneen hankkisitte kuvankäsittelyyn?
Melkein minkä tahansa. Nykyiset koneet ovat niin nopeita, että uskoisin
niiden selviävän kuvankäsittelystä aika suvereenisti. Viimeisimpiä versioita
esimerkiksi Photoshopista en ole tosin tainnut kokeilla, mutta uskoisin
koneen kuin koneen pyörittävän sitä.
> Tarkoitus olisi käsitellä 3-8 Mt jpegejä ja 16 Mt Nikonin raw-kuvia. Onko
> sellaisesta pirun kalliista tuunatusta näytöstä oikeasti iloa?
Näytöstä vai näytönohjaimesta? Tietysti aina parempi, mitä parempi näyttö,
mutta näytönohjaimen nopeudella ei taida olla merkitystä kuin vain
pelikäytössä. Enemmän merkitsee koneen rammin määrä.
> Millainen prossu, paljonko muistia, mikä näytönohjain?
Ei prossullakaan taida olla paljoa merkitystä. Paljon muistia, siis lähinnä
rammia vain tarvitaan.
> Entä onko Photoshopille vaihtoehtoja?
No Gimp ja Paint Shop Pro esimerkiksi. Ne tarjoavat käytännössä ihan samat
toiminnot kuin Photoshop. CMYK-erottelua niissä ei kai ilman plugineja ole,
mutta minusta sitäkään toimintoa ei käytännössä tarvita. Se, mitä minä olen
painoon lähettänyt materiaalia, ihan jpegit ovat kelvanneet. Kyllä ne
painossa sitten jatkokäsittelevät materiaalinsa.
> Löytyykö kannettavapuolelta varteenotettavia vaihtoehtoja?
Varmaan kannettava kuin kannettava kelpaa. Paljon rammia vain.
Vastaukseni oli tarkoituksella tällainen ylimalkainen suuntaa-antava. Kone
kuin kone ja paljon rammia sekä kelvollinen näyttö.
--
Tuomas Yrjövuori
Väinö Louekari
lisäksi tulee äkkiä mieleen ilmainen Gimp ja Photoshoppia merkittävästi
halvempi Paint Shop Pro.
Väinö Louekari
Timppa
> Entä onko Photoshopille vaihtoehtoja?
Photoshop Elements. Ei paljon isolle veljelle häviä kuin hinnassa.
Antti Alhonen
> Millaisen koneen hankkisitte kuvankäsittelyyn? Tarkoitus olisi käsitellä 3-8
> Mt jpegejä ja 16 Mt Nikonin raw-kuvia. Onko sellaisesta pirun kalliista
> tuunatusta näytöstä oikeasti iloa? Millainen prossu, paljonko muistia, mikä
> näytönohjain?
Vaikka tiedänkin sohaisevani ampiaispesään enkä oikein uskaltaisi
asiasta sanoa kun niin joutuu lynkatuksi, niin vihjaisen että kannattaa
tutustua kuvaputkinäyttöihin LCD:n asemesta ja aiheesta aiemmin
käytyihin keskusteluihin sekä vähän googlailla... Kun kerran olet
nimenomaan kuvankäsittelyyn konetta hommaamassa ja budjetti ei
ilmeisesti ihan rajaton ole. Tosin voi joutua ostamaan käytetyn
laitteen.
Näyttö on joka tapauksessa hyvin oleellinen osa kuvankäsittelyssä, sillä
se on ainoa joka vaikuttaa syntyvään kuvaan; muut tekijät vaikuttavat
vain työskentelyn sujuvuuteen.
--
Antti Alhonen.
Petri Lopia
>> Tarkoitus olisi käsitellä 3-8 Mt jpegejä ja 16 Mt Nikonin raw-kuvia. Onko
>> sellaisesta pirun kalliista tuunatusta näytöstä oikeasti iloa?
>
> Näytöstä vai näytönohjaimesta? Tietysti aina parempi, mitä parempi näyttö,
> mutta näytönohjaimen nopeudella ei taida olla merkitystä kuin vain
> pelikäytössä. Enemmän merkitsee koneen rammin määrä.
Heitänpä tänne sekaan oman kysymyksen:
Mikähän olisi OK näyttö kuvien käpistelyyn?
CRT näyttöä en enää huoli joten littua etsin.
--
Nature, Astronomy, Travel, Lightning, StormChase etc. Photos:
http://www.petrilopia.net/
Toni Nikkanen
> Näytöstä vai näytönohjaimesta? Tietysti aina parempi, mitä parempi näyttö,
> mutta näytönohjaimen nopeudella ei taida olla merkitystä kuin vain
> pelikäytössä. Enemmän merkitsee koneen rammin määrä.
Näytönohjaimen nopeudella on merkitystä, mutta vain ja ainoastaan kun
käytetään Applen Aperture-ohjelmaa, joka teettää hommia osaksi
näytönohjaimella. Muuten se on ihan yksi ja sama miten nopea
näytönohjain on, kunhan se pystyy näyttämään sen mitä halutaan..
Tuomas Yrjövuori
viestissä:47d2e2ad$0$14989$9b53...@news.fv.fi...
> Mikähän olisi OK näyttö kuvien käpistelyyn?
En ole kovin hyvin perillä näyttöjen nykytilanteesta, joten en oikeastaan
osaa vastata kysymykseesi. Minulla on vanha 17-tuumainen NEC MultiSync
FE700. Siinä on Trinitron-kuvaputki ja se painaa kuin synti. Väritoisto on
huippuluokkaa ja terävyyskin CRT:ksi hyvä.
> CRT näyttöä en enää huoli joten littua etsin.
Seuraavaksi näytökseni minäkin aion ostaa littunäytön ihan mukavuussyistä ja
littunäytön helpon siirreltävyyden takia. Huippulaadukkaita 21-tuumaisiakin
CRT-näyttöjä saisi kyllä pilkkahintaan. Muutamalla kympillä olen nähnyt
käytettynä myytävänä sellaisia Eizo-merkkisiä CRT-näyttöjä, jotka ovat
uutena maksaneet ehkä jopa tuhansia euroja. Huippulaadukkaan näytön saisi
edullisesti, jos vain viitsisi raahata sellaisen jostain, mutta minäkin olen
niin laiska, että en viitsi.
--
Tuomas Yrjövuori
Petri Lopia
> Seuraavaksi näytökseni minäkin aion ostaa littunäytön ihan mukavuussyistä ja
> littunäytön helpon siirreltävyyden takia.
Samat + en näe litun ja CRT eroa lähellekkään niin suurena, kuin jotkut
väittävät.
> Huippulaadukkaita 21-tuumaisiakin
> CRT-näyttöjä saisi kyllä pilkkahintaan. Muutamalla kympillä olen nähnyt
> käytettynä myytävänä sellaisia Eizo-merkkisiä CRT-näyttöjä, jotka ovat
> uutena maksaneet ehkä jopa tuhansia euroja. Huippulaadukkaan näytön saisi
> edullisesti, jos vain viitsisi raahata sellaisen jostain, mutta minäkin olen
> niin laiska, että en viitsi.
Näinä. Mulla oli joskus Sonyn varsin asiallinen CRT käytössä hetkisen
mutta sen iso koko pisti niin pahasti vastaan, että annoin näytön
eteenpäin. Meinasin vielä kerran antaa CRT:lle mahdollisuuden ja
kokeilla toista Sony:n näyttöä mutta siinä oli jotain vikaa ja ruudulla
ärsyttävää reunasta reunaan häikkäviivaa joka teki käytön mahdottomaksi.
Leibovits
<tuomas.invalid.nospamrai...@hut.removefi> wrote:
> Millaisen koneen hankkisitte kuvankäsittelyyn? Tarkoitus olisi käsitellä 3-8
> Mt jpegejä ja 16 Mt Nikonin raw-kuvia. Onko sellaisesta pirun kalliista
> tuunatusta näytöstä oikeasti iloa? Millainen prossu, paljonko muistia, mikä
> näytönohjain?
Kuten muutkin ovat jo todenneet tärkeintä on keskusmuistin riittävä
määrä. Käytössä olevista ohjelmista riippuen prosessorin useammasta
ytimestäkin voi olla jotain hyötyä. Käytännössä kaikissa prossuissa on
jo kuitenkin ainakin kaksi ydintä joten siihen tarvitsee tuskin sen
kummemmin kiinnittää huomiota.
Varsinkin LCD-näytölle on useinkin tarpeen tehdä tarkemmat säädöt
jotta kuva vastaisi näytöllä oikeasti sitä mitä kuvittelet. LCD näytöt
ovat jo huomattavasti parempia kuin muutama vuosi sitten joten CRT
putket eivät ole enää mitenkään ylioimaisia kuvan laadussa. Mutta
varaudu säätämään näyttöäsi ellet sitten osta jotain valmiiksi
säädettyä Eizoa.
> Entä onko Photoshopille vaihtoehtoja?
Onhan noita, valitsisin itse ohjelman sen mukaan mitä osaa käyttää,
ominaisuuksista ei ole hyötyä jos niitä ei osaa kohtuullisesti käyttää
tai ne ovat niin vaikeita ettei edes viitsi opetella. Itselle on
riittänyt Paint Shop Pro, Gimppiä ei ole hirveästi tullut opeteltua ja
Photoshop on vaan liian kallis. paint.NET taasen tuntuu hieman
rajoittuneelta PSP:n jälkeen, mutta on ilmaiseksi toki todella hyvä
kuten Gimppikin.
> Löytyykö kannettavapuolelta varteenotettavia vaihtoehtoja?
Varmasti tehon suhteen, ongelmaksi muodostunee näyttö mikä on ainakin
useimmiten eri luokkaa kuin erilliset LCD näytöt (koon ja
ominaisuuksien puolesta) Minulla ei kuitenkaan ole kokemusta kuin
muutaman kannettavan näytöstä mutta ainakin ne ovat selkeästi
huonompia kuin Dellin 20 tuumainen ja Philipsin 24 tuumainen mitkä on
pöytäkoneiden näyttöinä tällä hetkellä. Lähinnä värisävyt ja kirkkaus
huononevat dramaattisesti jos et katso kannettavan näyttöä juuri
oikeasta paikasta.
OssiJ
> eteenpäin. Meinasin vielä kerran antaa CRT:lle mahdollisuuden ja
> kokeilla toista Sony:n näyttöä mutta siinä oli jotain vikaa ja ruudulla
> ärsyttävää reunasta reunaan häikkäviivaa joka teki käytön mahdottomaksi.
Trinitron? Noihin lankoihin tottuu erittäin nopeasti, muutaman päivän
käytön jälkeen niitä ei edes huomaa.
--
Jos vastaat sähköpostitse, poistathan roskapostieston
sekä sähköpostiosoitteen invalidisointitekijän. Kiitos.
Jarno Suni
Petri Lopia <petri.lo...@kolumbus.fi.invalid> wrote:
> CRT näyttöä en enää huoli joten littua etsin.
Littuja tehdään monella tekniikalla ja ne poikkeavat huomattavasti
värintoisto-ominaisuuksiltaan.
--
Jarno Suni - http://iki.fi/8/
Ole hyvä ja käytä XHTML-yhteensopivaa WWW-selainta.
Please use a XHTML compliant web browser.
HK
news:WEwAj.93$wb5...@read4.inet.fi...
Ja jos jaksaa ja haluaa touhuta avainsanojen ja muun metadatan kanssa, niin
Adoben Lightroom on aivan ehdoton softa. Kun metadatat jaksaa syöttää
kuville, niin kuvien hakeminen avainsanojen tai haun avulla on todella
helppoa ja nopeaa. Avainsanojen lisäksi kuville voi syöttää IPTC metadataa.
Itse käytän tuota lightroomia RAW kuvien säätämiseen ja Paint Shop Pro:lla
teen sitten vielä pikselinviilausta ja muuta säätöä tarvittaessa.
HK
Eino Tuominen
>
> Ja jos jaksaa ja haluaa touhuta avainsanojen ja muun metadatan kanssa, niin
> Adoben Lightroom on aivan ehdoton softa. Kun metadatat jaksaa syöttää
Täältäkin ääni Lightroomille. Onks pimiön vastakohta sitten valio?
--
Eino Tuominen
Heiko Romu
> Millainen prossu, paljonko muistia, mikä näytönohjain?
Muut ovatkin näihin jo vastanneet. Lisäisin, että varaa noin 200e
näyttökalibraattorin ostamiseen. Esim. Pantone, Datacolor..
H
Heiko Romu @ Turku, Finland * 60.462164N 22.301671E
hmr at utu piste fi * +358 500 825 252
LURU VOPO VIR CAN VTRIET * sia scias artificium
paul...@yahoo.com
<petri.lopiaPOI...@kolumbus.fi.invalid> wrote:
>
> Heitänpä tänne sekaan oman kysymyksen:
> Mikähän olisi OK näyttö kuvien käpistelyyn?
>
> CRT näyttöä en enää huoli joten littua etsin.
Miksi ihmeessä et huoli kunnollista näyttöä, vaan haluat välttämättä
maksaa itsesi kipeäksi saadaksesi huonon näytön?
Jos ostat CRT-näytön, saat murto-osalla halvimman LCD:n hinnasta
paremman kuvanlaadun kuin kalleimmallakaan LCD--näytöllä.
Jos suurikokoisen CRT-näytön koko pelottaa, niin yksi vaihtoehto olisi
ostaa iso LCD ja vaikka käytettynä pieni CRT. LCD:llä on sitten
runsaasti tilaa työkalupalkeille yms. ja CRT:stä voi tarkistaa värien
oikeellisuuden. (Useimmissa näytönohjaimissahan on nykyään liitäntä
kahdelle monitorille.)
Jos aivan välttämättä haluat pelkän LCD-näytön, niin silloin kannattaa
valita sellainen, joka on tehty jollain kehittyneemmällä tekniikalla,
kuten H-IPS, AS-IPS, S-MVA tai S-PVA. Lisäksi olisi hyvä olla LED-
taustavalo, se laajentaa gamutia. Käytännössä lähes kaikki littunäytöt
on kuitenkin toteutettu huonoimmalla eli STN-tekniikalla, koska se on
halvin ja lisäksi nopea (ja sitä vasteaikaahan joka näytön mainoksessa
hehkutetaan). Parempaa tekniikkaa käyttävän näytön tunnistaa helpoiten
hinnasta: esim. 20" näytöillä hinnat alkavat 1200 eurosta ylöspäin.
Verkkokaupasta löytyy esim. Samsungin SyncMaster XL20. Se on 20"
näyttö, joka on toteutettu S-PVA -tekniikalla, siinä on LED
taustavalo, pivot-toiminto (joka on erittäin tarpeellinen
pystykuville), ja mukana tulee vakiona kalibrointilaite. Hinta
Verkkokaupassa 1240.90. Värien toisto kalibroituna lienee kohtalainen,
mutta kontrasti on edelleen CRT:hen verrattuna vaatimaton 600:1.
--
Pauli
Timo Autiokari
> Kuten muutkin ovat jo todenneet tärkeintä
> on keskusmuistin riittävä määrä.
Ei, vaan näyttö on tärkein.
> LCD näytöt ovat jo huomattavasti
> parempia kuin muutama vuosi sitten
Ensinnäkin LCD littuja ei voi niputtaa tuolla tavoin, niissä
väritekninen laatu vaihtelee todella rajusti mallista ja tyypistä
toiseen. Toisinaan jopa aivan saman mallisessa litussa on suurta eroa
yksilöstä toiseen, joitakin niitä kun valmistetaan erityyppisillä
näyttöpaneeleilla vaikka laitteen tyyppikilpi pysyykin aivan samana.
> joten CRT putket eivät ole enää mitenkään
> ylioimaisia kuvan laadussa.
Kyllä ne ovat ylivoimaisia, siis paraskaan LCD/TFT littu ei yllä
huonoimmankaan CRT:n väritekniseen laatuun, eikä tule koskaan
yltämäänkään koska LCD/TFT litut toimivat suodatusperiaatteella, siis
valkoisesta taustavalosta suodatetaan spektraalisesti pois. Niitä
kiteitä ei saa mitenkään suodattamaan 100%:sesti (hyvälaatuinen musta on
mahdoton) ja gamutti on sekä surkea että erittäin hankalasti
hallittavissa (kun on se valkoisen taustavalon spektri jota suodatetaan
kolmella erilaisella LCD kiteiden hyvin epämääräisellä
läpäisyspektrillä), myös LCD:n toistokäyrä on hankalasti hallittavissa.
CRT:t voi niputtaa yhteen väriteknisen laadun kannalta, ne ovat kaikki
väritekniikaltaan hyviä, se on yksi niiden perusominaisuuksista. CRT
toimii valoa summaamalla (gamutti on tarkasti määriteltävissä ja
hallittavissa sekä paremmin näköaistille soveltuva kuin LCD:n vähentävä
gamutti) ja CRT:n toistokäyrä on erittäin täsmällinen.
Noh, meillä on töissä ollut jo aika pitkään yksi Dell:n littu, sen
tyyppi on joku 3007 tms, en nyt muista tarkalleen. Siinä on S-PVA
paneeli ja se ei ole lituksi ollenkaan huono, siis selvästi paras littu
mitä olen nähnyt, ja olen kyllä nähnyt & kokeillut kaikki n.v. (niin
väitetyt) varteenotettavat. Se on julmetun iso, ja siinä on hervoton
määrä pixeleitä, voi ihan hyvin pitää Photarin vierellä jotain toista
sovellusta auki.
Ankarana pohteena onkin ollut jo vähän aikaa että luopuisinko CRT:n
eduista tuon koon+resoluution vuoksi. Se sitten lisäksi vaatii
hyvälaatuisen kalibrointilaitteiston (spektrometri+softa) joka maksaa
vähimmilläänkin saman verran kuin itse littu, eli kokonaisuus köyhdyttää
jotain 3200e.
Eniten tuossa litussa haittaa se että musta ei ole mustaa eikä edes
tummanharmaata vaan on tummaa violettia eikä sitä mitenkään järkevästi
saa säädettyä/profiloitua tummanharmaaksi vaan siitä tulisi
vaaleanharmaata kun valoa on lisättävä joillekin värikanaville
kompensoimaan se värivirhe joka johtuu siitä että jokin toinen kanava
(siis LCD filtteri) vuotaa liikaa. Mutta jos sietää sen että musta on
tumman violettia niin kyllä sitä käyttää voi. Ennenkuin totuin tuohon
erehdyin pariin otteeseen hampaat irvessä yrittää säädellä kuvasta sitä
tummaa violettia mustaksi, eikä mikään säätö purrut järkevällä tavalla,
tunsin itseni aivan tumpulaksi.
Mutta mutta, arvelen että lähiaikoina julkaistaan 32" plasma-littuja,
niissä valonmuodostus on CRT:n tapaan summaava ja toistokäyrä
äärimmäisen täsmällinen joten taidanpa odotella vielä hetken.
Timo Autiokari
Leibovits
wrote:
> Leibovits wrote:
>
> > Kuten muutkin ovat jo todenneet tärkeintä
> > on keskusmuistin riittävä määrä.
>
> Ei, vaan näyttö on tärkein.
No jos haluat niputtaa yhteen tietokoneen ja näytön niin sitten ehkä,
silloinkaan se ei ole aivan noin mustavalkoinen asia. Omaan
kuvankäsittelyyni riittää LCD näyttö, jonkun toisen kuvankäsitteelyyn
ei riitä.
> > LCD näytöt ovat jo huomattavasti
> > parempia kuin muutama vuosi sitten
>
> Ensinnäkin LCD littuja ei voi niputtaa tuolla tavoin, niissä
> väritekninen laatu vaihtelee todella rajusti mallista ja tyypistä
> toiseen. Toisinaan jopa aivan saman mallisessa litussa on suurta eroa
> yksilöstä toiseen, joitakin niitä kun valmistetaan erityyppisillä
> näyttöpaneeleilla vaikka laitteen tyyppikilpi pysyykin aivan samana.
Keskimäärin LCD näyttöjen laatu on huomattavasti parempi kuin muutama
vuosi sitten. Sillä tavoin ne voi niputtaa. Se että valmistajat
käyttävät harhaanjohtavia merkintöjä näytöissään ei tee
keskimääräisestä laadusta huonompaa.
Tiedän kyllä itsekkin uuden litun juuri ostaneena ja monta testiä
lukeneena, että näytöissä on huomattaviakin eroja, en itse juurikaan
pelaa niin 2ms vasteet jne. ei voisi vähempää kiinnostaa. Enemmän
kiinnostaa että kuva pysyy suurinpiirtein samanlaisena katsottaessa
eri kulmasta ja että värit saa säädettyä itselle riittävän hyväksi.
Sen näytön ja paneelin voi valita haluamiensa kriteerien mukaan kuten
minkä tahansa asian kohdalla.
> > joten CRT putket eivät ole enää mitenkään
> > ylioimaisia kuvan laadussa.
>
> Kyllä ne ovat ylivoimaisia, siis paraskaan LCD/TFT littu ei yllä
> huonoimmankaan CRT:n väritekniseen laatuun, eikä tule koskaan
> yltämäänkään koska LCD/TFT litut toimivat suodatusperiaatteella, siis
Älä koskaan sano ei koskaan. Kyllä CRT:ssä saa värit ja kontrastin
varmasti paremmaksi vielä jonkin aikaa, mutta LCD ja muissa
littunäytöissä on muita kompensoivia ominaisuuksia. Väriavaruuden
laajuus ja kontrastin puute häiritsee varmasti osaa käyttäjistä ja
osaa ei. Itselleni noiden sijaa arvostan enemmän vääristymätöntä
kuvaa, ja suurta kokoa sekä tarkkuutta.
> CRT:t voi niputtaa yhteen väriteknisen laadun kannalta, ne ovat kaikki
> väritekniikaltaan hyviä, se on yksi niiden perusominaisuuksista. CRT
Toki niiden tekniikka on ainakin vielä vakavaan kuvankäsittelyyn
paremmin sopiva, mutta en nyt kuitenkaan niputtaisi kaikkia CRT
näyttöjäkään yhteen. Voi toki olla että niitä surkeimpia CRT näyttöjä
ei sitten enää tehdä.
> Noh, meillä on töissä ollut jo aika pitkään yksi Dell:n littu, sen
Kyseinen 30 tuuman Dell ei ole saanut mitään poikkeuksetta ylistäviä
arvioita, mutta on varmaan kyllä kokoluokassaan parhaimpia, hieman
pienemmistä löytyy parempia näyttöjä.
> Mutta mutta, arvelen että lähiaikoina julkaistaan 32" plasma-littuja,
> niissä valonmuodostus on CRT:n tapaan summaava ja toistokäyrä
> äärimmäisen täsmällinen joten taidanpa odotella vielä hetken.
Plasman ongelma on siinä ettei koon pienentäminen ole helppoa, full HD
plasma televisiotkin alkavat vasta 37 tuumasta, joten epäilen, että
kovin pian tulisi järkevän tarkkuisia 32 tuuman plasmoja. Voisin jopa
kuvitella että seuraava tekniikka on joko SED tai OLED plasman sijaan.
Ehkä jopa laser tekniikka.
Ja määrittele lähiaika.
Tapio Peltonen
> Kyseinen 30 tuuman Dell ei ole saanut mitään poikkeuksetta ylistäviä
> arvioita, mutta on varmaan kyllä kokoluokassaan parhaimpia, hieman
> pienemmistä löytyy parempia näyttöjä.
Onkos kukaan muuten nähnyt luonnossa noita Eizon ColorEdge -TFT-ruutuja?
Eizo ainakin mainostaa noita kovasti väritoistoltaan paremmiksi kuin
"tavalliset" TFT-näytöt ovat (ja hinta on sen mukainen), ilmeisesti
värien kalibroitavuus ainakin on niissä omaa luokkaansa.
Minun mielikuvani on, että keskimäärin TFT-tietokonenäyttöjen kuva on
kokonaisuutena arvostellen parempi kuin keskimääräisten
CRT-tietokonenäyttöjen. Johtuu lähinnä siitä, että halpoja ja huonoja
CRT-näyttöjä on maailma täysi, ja CRT-näytöillä on paha tapa kerätä
vääristymiä ja värivirheitä ikääntymisen myötä. Jos tarkastellaan
malliston huippuja molemmilta tekniikoilta, CRT vie tietysti pidemmän
korren.
--
Tapio Peltonen
Petri Kekkonen
> Onkos kukaan muuten nähnyt luonnossa noita Eizon ColorEdge -TFT-ruutuja?
> Eizo ainakin mainostaa noita kovasti väritoistoltaan paremmiksi kuin
> "tavalliset" TFT-näytöt ovat (ja hinta on sen mukainen), ilmeisesti
> värien kalibroitavuus ainakin on niissä omaa luokkaansa.
Eizon uusi SX2461W on hinnaltaan noita ColorEdge:jä halvempi ja myös
tuollainen laajan gamutin näyttö, mutta siitä puuttuu tuo rautakalibrointi:
http://www.eizo.com/products/lcd/sx2461w/index.asp
Kiinnostais kyllä kovasti päästä kokeilemaan.
- Petri
simppa
> Minun mielikuvani on, että keskimäärin TFT-tietokonenäyttöjen kuva on
> kokonaisuutena arvostellen parempi kuin keskimääräisten
> CRT-tietokonenäyttöjen. Johtuu lähinnä siitä, että halpoja ja huonoja
> CRT-näyttöjä on maailma täysi, ja CRT-näytöillä on paha tapa kerätä
> vääristymiä ja värivirheitä ikääntymisen myötä. Jos tarkastellaan
> malliston huippuja molemmilta tekniikoilta, CRT vie tietysti pidemmän
> korren.
>
No toki asiaan vaikuttaa mitä pitää tärkeänä.
Jos terävys ja kuvan geomtrinen vääristymättömyys ovat erityisen
olellisia asioita, niin tällöin toki litturuutu on parempi, koska CRT ei
niin hyvin noill osa-alueilla päjää.
Sen sijaan jos tarkastellaan sävytoistoa, kontrastia ja noin, niin CRT
vie litturaa taas sit ihan ku pässiä narussa.
Eli kukin hankkikoon sellaisen jota tarvii ja jonka ominaisuudet sopivat.
Turha asiasta tapella.
Antti Valtokari
>> Millainen prossu, paljonko muistia, mikä näytönohjain?
>
> Muut ovatkin näihin jo vastanneet. Lisäisin, että varaa noin 200e
> näyttökalibraattorin ostamiseen. Esim. Pantone, Datacolor..
Budjettisyistä minulla on halvin mahdollinen 17" LCD-näyttö ja sekin
parin vuoden takaa. "Kalibrointiin" olen käyttänyt vasenta silmää ja
QuickGammaa (http://www.quickgamma.de/indexen.html).
Mahtaako tuolla QuickGammalla päästä miten oikeaa lopputulokseen?
Kalibrointiprosessi sinäänsä on varsin simppeli -- sen ainakin huomaa
helposti että mustaa ei saa riittävän mustaksi tällä LCD:llä.
Antti
J. Tamminen
LG:n monitori, N2200P. Onhan se helvetin iso ja painava, mutta kulmapöydälle
mahtuu hyvin.
satunnainen
> huonoimmankaan CRT:n väritekniseen laatuun, eikä tule koskaan yltämäänkään
> koska LCD/TFT litut toimivat suodatusperiaatteella, siis valkoisesta
> taustavalosta suodatetaan spektraalisesti pois. Niitä kiteitä ei saa
> mitenkään suodattamaan 100%:sesti (hyvälaatuinen musta on mahdoton) ja
> gamutti on sekä surkea että erittäin hankalasti hallittavissa (kun on se
> valkoisen taustavalon spektri jota suodatetaan kolmella erilaisella LCD
> kiteiden hyvin epämääräisellä läpäisyspektrillä), myös LCD:n toistokäyrä
> on hankalasti hallittavissa.
>
> CRT:t voi niputtaa yhteen väriteknisen laadun kannalta, ne ovat kaikki
> väritekniikaltaan hyviä, se on yksi niiden perusominaisuuksista. CRT
> toimii valoa summaamalla (gamutti on tarkasti määriteltävissä ja
> hallittavissa sekä paremmin näköaistille soveltuva kuin LCD:n vähentävä
> gamutti) ja CRT:n toistokäyrä on erittäin täsmällinen.
Korjaa, jos olen väärässä, mutta eikö CRT:n värit tehdä kolmesta
komponentista
niitä summaamalla? Eikö jokainen komponentti tehdä siten, että elektroneilla
suihkutetaan
fluoresoivaa ainetta?
Eikö ole niin, että kunkin fluresoivan aineen värit ovat spekstrissä hyvin
diskereettejä. Eli punainen väri on hyvin kapea pätkä punaista spektriä?
Eli CRT:ssä käytännössä on hyvin kapea pätkä punaista sperktriä ja
hyvin kapea pätkä sinistä ja vihreää spektriä?
Jos valkoinen ledi tekee periaatteessa useita spektriviivoja koko näkyvän
valon alueella niin, eikö periaatteessa suodattamalla valkoisesta valosta
saada puhtaampi spektri LCD-näytölle kuin kolmesta komponentista CRT:lle?
Petri Lopia
> Petri Lopia <petri.lo...@kolumbus.fi.invalid> wrote:
>
>> eteenpäin. Meinasin vielä kerran antaa CRT:lle mahdollisuuden ja
>> kokeilla toista Sony:n näyttöä mutta siinä oli jotain vikaa ja ruudulla
>> ärsyttävää reunasta reunaan häikkäviivaa joka teki käytön mahdottomaksi.
>
> Trinitron? Noihin lankoihin tottuu erittäin nopeasti, muutaman päivän
> käytön jälkeen niitä ei edes huomaa.
Ei ne niitä lankoja ollut. Mulla oli trinitron sony joskus aikoja sitten
joten langat tiedän.
Tosin hain nyt sitten kuitenkin tuon Sony E450 CRT:n mutta en tuota
kuvaa saa hyväksi sitten millään tuossa MacBook Pro:n liittimestä =(
Vieressä olevan MBP:n ruutu on jatkuvasti paremman näköinen.
Petri Lopia
> On Sat, 08 Mar 2008 21:02:05 +0200
> Petri Lopia <petri.lo...@kolumbus.fi.invalid> wrote:
>
>> CRT näyttöä en enää huoli joten littua etsin.
>
> Littuja tehdään monella tekniikalla ja ne poikkeavat huomattavasti
> värintoisto-ominaisuuksiltaan.
Juu tuo on tullut huomattua, kun olen noita vertaillut.
Antti Alhonen
> niitä summaamalla? Eikö jokainen komponentti tehdä siten, että elektroneilla
> suihkutetaan
> fluoresoivaa ainetta?
Juuri näin.
> Eli CRT:ssä käytännössä on hyvin kapea pätkä punaista sperktriä ja
> hyvin kapea pätkä sinistä ja vihreää spektriä?
Kyllä, pätkä on hyvin kapea, ja juuri tähän kapeuteen pyritään.
> Jos valkoinen ledi tekee periaatteessa useita spektriviivoja koko näkyvän
> valon alueella niin, eikö periaatteessa suodattamalla valkoisesta valosta
> saada puhtaampi spektri LCD-näytölle kuin kolmesta komponentista CRT:lle?
Ei, vaan tavoitteena on nimenomaan kapeista piikeistä koostuva spektri,
sillä näin saadaan laajempi gamut ja suurempi värikylläisyys. Asia on
siis päin vastoin kuin _valaistuksessa_. LCD-näyttöjen LED-taustavalojen
idea onkin käyttää RGB-ledejä, siis punaisia, vihreitä ja sinisiä
ledejä, koska ledeillä on kapea spektri ja näin paneelin edessä olevien
värisuotimien spektrin leveys ei haittaa.
LCD:n väritoistoa voidaan siis parantaa kaventamalla primäärisuodinten
(pun, vih, sin) läpäisevää spektriä. Tämä taas vähentää lävitse menevää
valoa ja siis lisää taustavalon tehotarvetta. Tästä syystä kannettavien
tietokoneiden (joiden täytyy kuluttaa vähän virtaa) näyttöjen väritoisto
on huonompi - paneelin värisuotimet päästävät mahdollisimman leveän
spektrin lävitse.
Miksi spektrin pitää olla kapea? Asia johtuu siitä, että meillä on
tallennettunakin ylipäänsä vain kolme värikomponenttia. Aloitetaanpa
alusta:
Silmän reseptorien aallonpituuskaistat menevät osittain päällekkäin.
Idea onkin, että esimerkiksi keltaisen esineen täytyy tuottaa vaste sekä
punaiseen että vihreään kanavaan - siksi silmän kaistat ovat
päällekkäin, ja kamerasuunnittelussa on matkittu tietenkin tätä samaa
lähtökohtaa: jos kameran CCD:n suotimet olisivat kapeat, keltainen kohde
kuvautuisi mustana, siksi punaisen ja vihreän kaistat menevät osin
päällekkäin.
Mutta mitä sitten tapahtuu kun kuva on jo tallennettu?
Sittenhän tämä keltainen kappale on jo punaisessa ja vihreässä
kanavassa, värintoiston onnistumisen takia sitä ei tarvitse enää
kopioida lisäksi jonnekin muualle.
Toisin sanoen _taltioidessa_ spektrin on syytä olla tasainen ja jatkuva
ja kameran värisuodinten osittain päällekkäin - mutta toistettaessa
tälle ei ole enää lainkaan tarvetta. Sen sijaan päällekkäisyydestä on
toistettaessa haittaa. Oletetaan että olet esimerkiksi kuvannut
voimakkaan punaisen auton ja oranssiinvivahtavan auton. Nyt jos näytön
punaisen värisuodin on laajaspektrinen, silmässä myös vihreä reseptori
saa tästä autosta osansa - auton väri haalenee oranssiinvivahtavaksi.
Oikein toteutetussa kokonaisuudessa erottelu "voimakas punainen" vs.
"oranssiin vivahtava punainen" tapahtuu nimittäin jo kamerassa: toisessa
tapauksessa auto on lähes kokonaan R-kanavassa, toisessa myös osittain
G-kanavassa. Piikkispektrinen näyttö välittää nämä kanavat sellaisenaan
silmälle, kun laajaspektrinen näyttö sotkee kanavia osittain keskenään,
vaikka oikea erottelu on jo tehty kamerassa (ainoassa paikassa missä sen
voi ylipäänsä tehdä).
Toivottavasti tämä selvensi!
--
Antti Alhonen.
Timo Autiokari
> eikö CRT:n värit tehdä kolmesta komponentista niitä summaamalla?
Kyllä.
> Eikö jokainen komponentti tehdä siten, että elektroneilla
> suihkutetaan fluoresoivaa ainetta?
Kyllä, kiihdytetyillä elektroneilla nostetaan fosfori-atomien varaustilaa.
> Eikö ole niin, että kunkin fluresoivan aineen värit ovat
> spekstrissä hyvin diskereettejä. Eli punainen väri on hyvin
> kapea pätkä punaista spektriä?
Eivät ole _hyvin_ kapeita pätkiä. Saisivat mielellään olla kapeampia,
mieluiten monokromaattisia (== lasereita).
> Eli CRT:ssä käytännössä on hyvin kapea pätkä punaista
> sperktriä ja hyvin kapea pätkä sinistä ja vihreää spektriä?
Eivät ole _hyvin_ kapeita pätkiä. Saisivat mielellään olla kapeampia,
mieluiten monokromaattisia (== lasereita).
> Jos valkoinen ledi tekee periaatteessa useita
> spektriviivoja koko näkyvän valon alueella
Tekevät ainakin kaksi jotenkuten erottuvaa piikkiä mutta continuumia on
merkittävästi.
>niin, eikö periaatteessa suodattamalla valkoisesta
>valosta saada puhtaampi spektri LCD-näytölle kuin
>kolmesta komponentista CRT:lle?
En ymmärrä mitä tarkoitat puhtaammalla spektrillä tässä yhteydessä tai
missään muussakaan yhteydessä. Ei ole mitenkään mielekästä kuvata
minkään valon tai heijastavan pinnan spektriä adjektiivilla puhdas /
likainen tms.
Monessä tapauksessa on toiveena että _valaiseva_ valo täyttää jonkin
spetraalisen kriteerin, joskus sen toivotaan olevan päivänvalon
kaltaista (joka ei ole ollenkaan piikitöntä, jos sitä puhtaudella
tarkoitat). Toisinaan riittää että _valaiseva_ valo on
"jatkuvaspektristä" tai "piikitöntä", hehkulamppua sekä joitakin
erittäin harvinaisia laboratoriolähteitä lukuunottamatta sellaisena
myytävät valonlähteet ovat nekin todellisuudessa aika tavalla
piikikkäitä vaikka continuumiakin on paljon.
Kun valaiseva valo on tri-kromaattista (tai kovin epäjatkuvaa, kovin
piikikästä) niin se aiheuttaa metamerisia virheitä, ne eivät yleensä ole
toivottavia. Nämä virheet johtuvat siitä että valaiseva valo valaisee
luonnollisia pintoja ja me sitten katselemme ko pintoja (emmekä sitä
valaisevaa valoa). Virheet tulevat esiin mm silloin kun valon spektrissä
ei ole juuri lainkaan sellaista komponenttia jota pinta suuresti haluaa
heijastaa, tai kun valon spekrissä on rankasti sellaista komponenttia
jota pinta ei halua juuri ollenkaan heijastaa. Jaaha, joku saattaa nyt
tuohon tarttua niinpä täsmennän: Metamerinen virhe määritellään aina
kahden pinnan avulla, mutta kyllä sen vaikutuksen usein havaitsee ihan
yhdenkin pinnan avulla.
Mutta siis, nämä littu ja CRT -näytöt jotka nyt ovat keskustelun alla
_perustuvat_ tri-kromaattiseen toistoon. Ne eivät valaise mitään
heijastavia pintoja vaan ovat itsevalaisevia pintoja. Ja tässä
tapauksessa on niin että mitä kapemmat k.o. 3 värikanavaa
spektraalisesti ovat niin sen parempi eli suurialaisempi värintoisto
(gamut) näytöllä on ja sitä helpommmin ja siis tarkemmin näyttö voidaan
kalibroida/profiloida.
Eli, yhden laserin emissio (sen spektrissä on vain äärimmäisen kapea
piikki) on aina saturaation kannalta näköaistin äärirajoilla,
äärimmäisen saturoitunut. Kahden erilaisen laserin emissioiden summa voi
näyttää vaikkapa valkoiselta tai se voi olla jonkin värinen näköaistin
saturaation äärirajoilla, riippuen emissiotehoista ja lasereiden
aallonpituudesta. Kolmella näköaistin kannalta sopivasti valitulla
laserilla saavutetaan niin suuri gamut (värien kirjo sekä saturaation
vaihtelu) kuin tri-kromaattisesti on mahdollista. Ilman mitään toistoon
liittyviä metamerisia virheitä.
No, jos lasereiden sijaan olisikin kolme laajaspektristä valonlähdettä,
vaikkapa hitusen punaiseen vivahtava lamppu sekä hitusen siniseen
vivahtava lamppu sekä hitusen vihreään vivahtava lamppu, niin on hyvin
helppo ymmärtää että millä tavalla tahansa niitä summaileekin niin ei
siitä mitenkään voi saada mitään hyvin saturoitunutta värisävyä aikaan.
(Saturaatiosta: sellaisen valon saturaatio joka näyttää valkealta on
nolla, ja esim hehkulampun tuottama hieman kellertävä valo on erittäin
heikosti saturoitunut keltainen, ja esim paloauton punainen on jo jokin
verran saturoitunut punainen, ja minkä tahansa värisen laserin tuottaman
valon saturaatio on maksimi mitä voi olla).
Timo Autiokari
Tero P. Mustalahti
> Tosin hain nyt sitten kuitenkin tuon Sony E450 CRT:n mutta en tuota
> kuvaa saa hyväksi sitten millään tuossa MacBook Pro:n liittimestä =(
> Vieressä olevan MBP:n ruutu on jatkuvasti paremman näköinen.
E-sarjan näytöissä oli hyvin paljon yksilökohtaista vaihtelua. Olen
nähnyt sellaisia E-sarjalaisia, jotka olivat jo uutena aivan epätarkkoja
ja Sonyissähän säätöihin ei pääse käsiksi millään, ellei ole huollolle
tarkoitettua kalustoa.
Tero P. Mustalahti
satunnainen
Eli matemaattisesti summaamalla saadaan yhteen oikea määrä kutankin
värikomponenttia ja mitä puhtaampia ja vähemmän komponetteja on,
niin sitä helpompi on värin tekijän sekoittaa värejä.
Tiedätkö, onko netissä mitään fysiologisia tutkimuksia, joissa olisi
tutkittu, että silmä näkee kolmen värin ssekoituksen täsmälleen samanlaisena
kuin, jos pinnat läheäisivät esimerkiksi kelta-oranssia spektrin piikkiä.
Uskon, että näin on, mutta olisi kiva nähdä tutkimuksia aiheesta
> Eivät ole _hyvin_ kapeita pätkiä. Saisivat mielellään olla kapeampia,
> mieluiten monokromaattisia (== lasereita).
>
> > Jos valkoinen ledi tekee periaatteessa useita
> > spektriviivoja koko näkyvän valon alueella
>
> Tekevät ainakin kaksi jotenkuten erottuvaa piikkiä mutta continuumia on
> merkittävästi.
>
> >niin, eikö periaatteessa suodattamalla valkoisesta
> >valosta saada puhtaampi spektri LCD-näytölle kuin
> >kolmesta komponentista CRT:lle?
>
> En ymmärrä mitä tarkoitat puhtaammalla spektrillä tässä yhteydessä tai
> missään muussakaan yhteydessä. Ei ole mitenkään mielekästä kuvata minkään
> valon tai heijastavan pinnan spektriä adjektiivilla puhdas / likainen tms.
> >
Tuo, on se, mikä minun epäilykseni herätti. Eli jos tulen liekin valossa on
hyvin suuri joukko erilaisia spektrin punaisia viivoja, niin valo on
hyvin lähellä mustan kappaleen säteilyä. Jos taas CRT:llä sama valo
tehdään yhdestä punaisesta ja yhdestä vihreästä säteilyn aallon pituudesta,
niin valon säteilyn luonne on täysin erilainen. Spektrianalysaattorissa
toisessa tapauksessa näkyy kaksi piikkiä ja toisessa tapauksessa
gaussin jakauman tyyppinen säteilyhuippu oranssin valon kohdalla.
Varmaan olet oikeassa, että silmä ei voi erottaa värejä toisistaan vaikka
valo on kummassakin tapauksessa täysin erilaista.
satunnainen
Tämä oli hyvä selitys kuten Timon vastaavakin.
"Antti Alhonen" <antti.alhonen@tut_poista_tama.fi.invalid> wrote in message
news:fr6n0s$7l5$1...@news.cc.tut.fi...
Timo Autiokari
> Eli matemaattisesti summaamalla saadaan yhteen oikea määrä kutankin
> värikomponenttia ja mitä puhtaampia ja vähemmän komponetteja on,
> niin sitä helpompi on värin tekijän sekoittaa värejä.
Ei sitä noin pelkistetysti voi kitetyttää, mutta _yhtenä_ rusinana
sopassa toki on se että tri-kromaattisella periaatteella toimivaa
laitetta on sitä helpompi hallita (kalibroida ja/tai profiloida) mitä
ideaalisemmin se on tri-kromaatinen. Oleellisinta on se että mitä
lähempänä laseria näytön värikanavat ovat sen suurempi on sen
(kolmi-ulotteinen) gamut.
> onko netissä mitään fysiologisia tutkimuksia, joissa olisi
> tutkittu, että silmä näkee kolmen värin ssekoituksen täsmälleen
> samanlaisena kuin, jos pinnat läheäisivät esimerkiksi kelta-oranssia
> spektrin piikkiä.
Tuollaista ei ainakaan vielä ole mahdollista fysiologisesti tutkia.
Viittaat metamerisiin virheisiin, ihan kaikia niiden syntytapoja ei edes
ymmärretä vielä ja yhtä niistä kukaan ei halua mainita: Lähes kaikki se
mitä näköaistista tiedätään on kovin epätarkaa. Aivan varmaa on että
silmässä on kolmenlaisia väriin erilailla reagoivia soluja.
Lukaise tämä sivu http://en.wikipedia.org/wiki/Color_vision sekä sen
alareunasta next, antaa kokonaiskuvaa.
Noh, niin sanottu tri-kromaattinen teoria on aivan kaiken värikuvan
tallennuksen sekä toiston (filmi, kenno, painotuote, printti, monitori,
"vedos" yms sekä värinhallinnan että "väritieteen" perusta. En menisi
sitä kyseenalaistamaan koska niin ällistyttävän hyvin tämä teoria
toimii. Mutta tutkimustuloksia minäkin kaipaisin, en juuri tuollaista
jota kysyit, vaan CIE 1931 Standard Observer:in verifioiontia,
nykytekniikalla saataisiin _paljon_ tarkemmat lambda käyrät.
> Eli jos tulen liekin valossa on hyvin suuri
> joukko erilaisia spektrin punaisia viivoja,
> niin valo on hyvin lähellä mustan kappaleen
> säteilyä.
Käytät melko vallattomasti tuota "eli" -sanaa. Tulenliekki voi olla
melkeinpä minkä värinen tahansa ja sen spektri voi samoin olla melkein
minkä näköinen tahansa, riippuu siitä mikä palaa ja miten kuumasti se
pannaan palamaan.
Mutta, mustan kappaleen säteily ei ole yhtä kuin suuri joukko erilaisia
spektrin punaisia viivoja.
Se on hyvin tarkasti tunnettu fysikaalinen emissio-funktio (ja jatkuva
sellainen, siinä ei ole mitään piikkejä) joka riippuu mustan kappaleen
lämpötilasta. Esim kun kuumentaa rautaa ao kelviniin niin siitä näkee
aika tarkasti millaisesta värisävystä on kysymys. Musta kappale emittoi
punaista jossakin 1200 Kelvinin paikkeilla, (lähes) valkoista jossain
6000 Kelvinin paikkeilla ja alkaa sinertämään kun mennään yli 9000 Kelvinin.
> Jos taas CRT:llä sama valo tehdään yhdestä punaisesta ja yhdestä
> vihreästä säteilyn aallon pituudesta, niin valon säteilyn luonne
> on täysin erilainen.
Kyllä on, suuresti tai valtavasti tai täysin erilainen.
> Spektrianalysaattorissa toisessa tapauksessa näkyy kaksi piikkiä
> ja toisessa tapauksessa gaussin jakauman tyyppinen säteilyhuippu
> oranssin valon kohdalla.
Niin, ja silti kun monitori ja työnkulku on hyvin värihallittu niin kuva
toistuu henkeäsalpaavan tarkasti, vaikkakaan ei ehkä aivan täydellisen
tarkasti. Oma mielipiteeni tässä asiassa on se että teoria on aivan
taatusti oikein mutta josain on joitain (numeerisia) virhelähteitä ja
yksi hyvin selvä sellainen on se ikivanha CIE 1931 Standard Observer
jonka avulla spektrit yhä vieläkin muutetaan tri-kromaattisiksi arvoiksi.
Timo Autiokari
Eino Tuominen
>
> Varmaan olet oikeassa, että silmä ei voi erottaa värejä toisistaan vaikka
> valo on kummassakin tapauksessa täysin erilaista.
Sehän johtuu siitä, että silmien värireseptorit toivat
uskomattomankin laajalla spektrillä, ja lisäksi menevät
lomittain ja päällekkäin. Ihmisen näkemä valoaistimus
tulee siitä, että se tietty aallonpituus ikäänkuin
virittää silmän värireseptoreja niiden herkkyysfunktioiden
mukaisesti. Toisin sanoen, on aivan sama, mikä se
valon spektri on, vain sillä on merkitystä, millainen
lopputulos silmän värireseptoreihin saadaan.
Luonnossahan on paljonkin erilaisia värejä ja värien
muodostuksia. Muistaakseni tapoja on neljä, wikipediasta
ainakin löytää melkoisen hyvin kirjoitettuja juttuja.
Esim. kasvien lehdet näyttävät kesällä vihreiltä siksi,
että klorofylli, eli lehtivihreä, absorboi auringon valosta
punaisen värin pois. Eli itseasiassa kyseinen vihreä on
siis valkoista valoa, josta on pitkät aallonpituudet
poistettu.
Siihen liittyen, tutkimuksien mukaan on saatu viitteitä siitä,
että esim. joillakin linnuilla on neljän värin reseptorit.
Sillä tavoin ihmiselle vihreällä lehdellä köllöttelevä
vihreä toukka saattaa olla näkymätön, mutta linnulle
ne saattavat olla hyvinkin eri värisiä.
Vähän jo menee ulos aiheesta, mutta menköön.
--
Eino Tuominen
satunnainen
> toistuu henkeäsalpaavan tarkasti, vaikkakaan ei ehkä aivan täydellisen
> tarkasti. Oma mielipiteeni tässä asiassa on se että teoria on aivan
> taatusti oikein mutta josain on joitain (numeerisia) virhelähteitä ja yksi
> hyvin selvä sellainen on se ikivanha CIE 1931 Standard Observer jonka
> avulla spektrit yhä vieläkin muutetaan tri-kromaattisiksi arvoiksi.
>
Ei minullakaan ole juurikaan syytä epäillä teoriaa. Kunhan vain ajattelin
ja samalla kyselin asiasta.
Oiva Hakala
"Tuomas" <tuomas.invali...@hut.removefi> wrote in message
news:n5wAj.83$wb5...@read4.inet.fi...
>
> Millaisen koneen hankkisitte kuvankäsittelyyn? Tarkoitus olisi käsitellä
> 3-8 Mt jpegejä ja 16 Mt Nikonin raw-kuvia. Onko sellaisesta pirun
> muistia, mikä näytönohjain?
>
> Entä onko Photoshopille vaihtoehtoja?
>
> Löytyykö kannettavapuolelta varteenotettavia vaihtoehtoja?
Noista näytöistä kun on ollut juttua, niin siirryin itse lähinnä suuremman
resoluution ja ikänäön takia teräväpiirtoisempaan TFT-näyttöön työnäyttönä.
Itse näyttö on jo vähän vanhempi, mutta ilmeisesti kohtuullinen Eizo L768.
Säädin näytön valikoista gamman 2.2 ja värilämpätilan K6500. ja kirkkauden
niin, että sain siedettävän mustan. Ei ollenkaan loppujen lopuksi hullumpi
tulos. Tätä kun joutuu päivän katselemaan, niin silmät rasittuvat vähemmän
kuin käytössä olleella 17" Samsung Syncmaster CRT:llä, eikä ainakaan tule
kuvaputkisäteilyä. Kotona teen kuvankäsittelyn edelleen kuvaputkinäytöllä.
Tosin kuvankäsittely on vähentynyt, ja tavalliset lomakuvat menevät aika
laikka automaattisesti raw-konvertterista läpi. Jäähän niistä alkuperäiset
raw-kuvat talteen, jos joku helmi eksyisi joukkoon.
Oiva
paul...@yahoo.com
>
>
> Korjaa, jos olen väärässä, mutta eikö CRT:n värit tehdä kolmesta
> komponentista niitä summaamalla?
> Eikö jokainen komponentti tehdä siten, että elektroneilla
> suihkutetaan fluoresoivaa ainetta?
Kaikissa näytöissä (CRT, LCD, plasma jne.) värit tehdään kolmesta
komponentista (R,G,B) niitä summaamalla.
>
> Eikö ole niin, että kunkin fluresoivan aineen värit ovat spekstrissä hyvin
> diskereettejä. Eli punainen väri on hyvin kapea pätkä punaista spektriä?
>
> Eli CRT:ssä käytännössä on hyvin kapea pätkä punaista sperktriä ja
> hyvin kapea pätkä sinistä ja vihreää spektriä?
Ei. CRT:n fluoresoiva aine tuottaa valkoista valoa. Värit tuotetaan
värimaskilla, aivan kuten LCD-näytössäkin.
>
> Jos valkoinen ledi tekee periaatteessa useita spektriviivoja koko näkyvän
> valon alueella niin, eikö periaatteessa suodattamalla valkoisesta valosta
> saada puhtaampi spektri LCD-näytölle kuin kolmesta komponentista CRT:lle?
Ei ja ei. CRT-näytön värit tehdään suodattamalla valkoisesta valosta
aivan kuin LCD:nkin.
Valkoinen LED ei tee mitään spektriviivoja, vaan sen spektri on
yhtenäinen (joskin epätasainen).
Jos spektrissä olisi viivoja, olisi värien puhtaus vielä huonompi kuin
se nyt on.
Todellisuudessakin valkoisen ledin spektri on niin epätasainen, ettei
se kelpaa näytön taustavaloksi eikä valokuvauksessa valonlähteeksi.
Valkoinen LED on todellisuudessa sininen LED, johon tehdään muita
värejä fluoresoivan aineen avulla. Spektrissä on voimakas piikki
sinisen kohdalla, sitten kuoppa ja sitten loivempi huippu joka on
fluoresoivan aineen tuottamaa kellanvalkoista valoa. Kts:
http://en.wikipedia.org/wiki/LED
Värien muodostamisen kannalta olisi nimen omaan hyvä, että kunkin
osavärin spektri olisi mahdollisimman kapea. Paras olisi täysin
monokromaattinen valo (sellainen jota laser tuottaa). Kapea spektri
tuottaa mahdollisimman laajan gamutin. Yksivärinen LED tuottaa melko
kapean spektrin. Siksi LED-taustavalo tuotetaan vihreillä, sinisillä
ja punaisilla LEDeillä, jolloin saadaan laajempi gamut kuin valkoista
fluoresenssiputkea taustavalona käytettäessä.
Värien puhtauteen spektrin kapeudella ei ole vaikutusta. Värien
puhtaus riippuu siitä, onko sinisen, punaisen ja vihreän suhde oikea.
LCD:n ominaiskäyrä on epämääräinen ja vaihtelee katselukulman mukaan,
joten LCD:llä eri värien suhdetta ei pysty tarkasti kontrolloimaan.
Lisäksi ongelmana on LCD:n suppea kontrastialue ja D/A-muuntimen
riittämätön bittimäärä (kun bittejä hukkuu gammakorjaukseen).
--
Pauli
paul...@yahoo.com
> Kiitos tarkennuksesta.
>
> Eli matemaattisesti summaamalla saadaan yhteen oikea määrä kutankin
> värikomponenttia ja mitä puhtaampia ja vähemmän komponetteja on,
> niin sitä helpompi on värin tekijän sekoittaa värejä.
Niitä komponentteja on aina kolme, koska kuvat on talletettu siinä
muodossa. Parempaan tulokseen voitaisiin kyllä päästä useammalla
värikomponentilla.
Markkinoilla on ollutkin värifilmejä, joissa on neljä
värikomponenttia, neljäs sinivihreä. Sillä saadaan tuotettua
saturoituneempia sinivihreän sävyjä. Jos katsoo esim. näyttöjen gamut-
kaavioita, niin voi nähdä, että eniten vajausta niissä on juuri
sinivihreän alueella. (Johtuneeko siitä, että ihmisen silmän
sauvasolut ovat herkimpiä sinivihreälle valolle, vaikka niiden yleensä
ei katsota osallistuvan värien aistimiseen.)
> Varmaan olet oikeassa, että silmä ei voi erottaa värejä toisistaan vaikka
> valo on kummassakin tapauksessa täysin erilaista.
Silmä saattaa erottaa tai saattaa olla erottamatta. 3
värikomponentilla ei voida tuottaa kaikkia ihmissilmän näkemiä
värisävyjä (lähinnä niitä voimakkaasti saturoituneita ei saada
aikaan).
--
Pauli
paul...@yahoo.com
>
> Luonnossahan on paljonkin erilaisia värejä ja värien
> muodostuksia. Muistaakseni tapoja on neljä, wikipediasta
> ainakin löytää melkoisen hyvin kirjoitettuja juttuja.
> Esim. kasvien lehdet näyttävät kesällä vihreiltä siksi,
> että klorofylli, eli lehtivihreä, absorboi auringon valosta
> punaisen värin pois. Eli itseasiassa kyseinen vihreä on
> siis valkoista valoa, josta on pitkät aallonpituudet
> poistettu.
Mitähän sinä tarkoitat tuolla, että on "erilaisia värinmuodostuksia"?
Ja vielä neljä?
Heijastavan pinnan väri muodostuu aina niin, että se heijastaa valon
eri aallonpituuksia eri määrän, eli toisin sanoen imee itseensä
enemmän tiettyjä aallonpituuksia kuin toisia. Pinnasta lähtevä valo on
se mitä jää jäljelle eli alkuperäisen valonlähteen valo miinus pinnan
imemä valo.
Ei vihreä valo ole valkoista vaan vihreää. Siinä on siis voimakkain
huippu vihreän kohdalla ja sekä pitkät (punainen) että lyhyet
(sininen, violetti) aallonpituudet ovat vaimeampia.
>
> Siihen liittyen, tutkimuksien mukaan on saatu viitteitä siitä,
> että esim. joillakin linnuilla on neljän värin reseptorit.
> Sillä tavoin ihmiselle vihreällä lehdellä köllöttelevä
> vihreä toukka saattaa olla näkymätön, mutta linnulle
> ne saattavat olla hyvinkin eri värisiä.
Ei ne ole mitään viitteitä, kyllä se tiedetään ihan täsmällisesti että
niin on. Itse asiassa useimmilla muilla eläimillä kuin nisäkkäillä on
4 eri värin reseptorit: punainen, sinivihreä, sininen ja
ultravioletti. Useimmilla nisäkkäillä taas on vain kaksi: sininen ja
punainen. Vain ihmisellä ja jollain nenäapinalla on vihreän värin
reseptori.
Ihmisen vihreä ja punainen väri ovat spektrissä varsin lähellä
toisiaan ja vihreästä siniseen on pitkä väli. Sen vuoksi ihminen
erottaa huonosti sinisen ja vihreän välillä olevat sävyt toisistaan,
mutta punaisen ja vihreän väliset sävyt ehkä paremmin kuin esim. lintu
erottaa. Muilla kuin ihmisellä ja nenäapinalla eri värikomponentit
ovat jakautuneet varsin tasaisten välimatkojen päähän, joten ne
oletettavasti näkevät enemmän värisävyjä kuin ihminen jo ilman
ultraviolettiakin.
Toukka kyllä on valinnut suojavärinsä varmaan ennemminkin lintuja kuin
ihmisiä vastaan suojautuakseen. Mutta esim. kukissa, jotka ihminen
näkee yksivärisenä, voi olla hyönteisen silmään selvästi näkyviä
kuvioita ultravioletilla alueella.
--
Pauli
Eino Tuominen
>
> Mitähän sinä tarkoitat tuolla, että on "erilaisia värinmuodostuksia"?
> Ja vielä neljä?
>
> Heijastavan pinnan väri muodostuu aina niin, että se heijastaa valon
> eri aallonpituuksia eri määrän, eli toisin sanoen imee itseensä
No ei. Jos tuo heijastusteoria pitäisi paikkansa, niin silloin
esim. lehti ei voisi yhtä aikaa näyttää vihreältä sekä
valonlähteen puolelta (heijastus) sekä varjon puolelta
(läpi tuleva valo).
Esim. lehtivihreän tapauksessa juuri punainen väri absorboituu.
Tämä absorbtio on yksi niistä värinmuodostustavoista.
Joo, muistin määrän väärin, niitä olikin paljon enemmän.
Jostain syystä neljä oli jäänyt päähän, mutta pelkästään
"muutoksia" oli jo neljä erilaista: refraktio (taittuminen), sironta,
interferenssi ja diffraktio (taipuminen). Muita tapoja
oli sitten metallien värit, joidenkin kiteiden värinmuodostukset,
veden sininen väri jne. En muista kaikkia, enkä nyt tähän hätään
löytänyt hyvää lähdettäkään.
> Ei vihreä valo ole valkoista vaan vihreää. Siinä on siis voimakkain
Ei tietenkään. Tarkoitin, että jos valo on "valkoista",
niin lehti "muuttaa" sen vihreäksi poistamalla siitä
punaisen pään.
> Ei ne ole mitään viitteitä, kyllä se tiedetään ihan täsmällisesti että
> niin on. Itse asiassa useimmilla muilla eläimillä kuin nisäkkäillä on
Olet ihan oikeassa.
> Ihmisen vihreä ja punainen väri ovat spektrissä varsin lähellä
> toisiaan ja vihreästä siniseen on pitkä väli. Sen vuoksi ihminen
Niin, siis nuo kaikki reseptorien herkkyysalueet menevät
päällekkäin (esim. wikipediassa on hyvä kuvaaja aiheesta).
Punainen ja vihreä ovat yllättävänkin päällekäin.
--
Eino Tuominen
Eino Tuominen
>> Heijastavan pinnan väri muodostuu aina niin, että se heijastaa valon
>> eri aallonpituuksia eri määrän, eli toisin sanoen imee itseensä
>
> No ei. Jos tuo heijastusteoria pitäisi paikkansa, niin silloin
> esim. lehti ei voisi yhtä aikaa näyttää vihreältä sekä
> valonlähteen puolelta (heijastus) sekä varjon puolelta
> (läpi tuleva valo).
Sori, luin tekstis liian nopeasti, tarkoititkin tuota
absorbtiota.
> veden sininen väri jne. En muista kaikkia, enkä nyt tähän hätään
> löytänyt hyvää lähdettäkään.
Löytyihän yksi wikipedian lähdeluettelosta:
http://webexhibits.org/causesofcolor/
--
Eino Tuominen
simppa
> Nyt onkin hyvä tilaisuus kysyä ohjeita crt:een kalibrointiin. Mulla on 22"
> LG:n monitori, N2200P. Onhan se helvetin iso ja painava, mutta kulmapöydälle
> mahtuu hyvin.
>
>
tästä paremman tuloksen saa spyderillä.
esim:
http://www.fimeko.fi/shop/product_catalog.php?c=51
simppa
> Ei ja ei. CRT-näytön värit tehdään suodattamalla valkoisesta valosta
> aivan kuin LCD:nkin.
ai jaa....
Eino Tuominen
>
> Ei ja ei. CRT-näytön värit tehdään suodattamalla valkoisesta valosta
> aivan kuin LCD:nkin.
No ei. CRT:n värit tulevat ihan suoraan siitä, millaista
säteilyä kyseisen pisteen aineesta lähtee, kun elektronit
siihen osuvat.
http://en.wikipedia.org/wiki/Phosphor
--
Eino Tuominen
Mika Halvari
"Tuomas" <tuomas.invali...@hut.removefi> wrote:
> Millaisen koneen hankkisitte kuvankäsittelyyn? Tarkoitus olisi käsitellä 3-8
> Mt jpegejä ja 16 Mt Nikonin raw-kuvia. Onko sellaisesta pirun kalliista
> tuunatusta näytöstä oikeasti iloa? Millainen prossu, paljonko muistia, mikä
> näytönohjain?
>
> Entä onko Photoshopille vaihtoehtoja?
>
> Löytyykö kannettavapuolelta varteenotettavia vaihtoehtoja?
>
> TR
No tähän ei ole kuin yksi oikea vastaus ja se on tietysti mac.
Kaavailemasi käyttö on niin kevyttä, että siitä selviää mikä tahansa
tämän päivän tietokone kirkkaasti ja on sinällään sama minkä otat
mac-mallistosta, mutta ainakin macbookiin kannattaa varautua hankkimaan
ulkoinen näyttö. Macbookproissa on vissiin ihan hyvät näytöt ja samoin
iMac 24" omaa erinomaisen näytön, mutta 20" mallissa on hiukan
vaatimattomampi paneeli.
Photoshopille on vaihtoehtoja ja photari tuleekin hiukan jälkijunassa
nykyaikaiseen kuvankäsittelyyn eikä osaa vissiin vieläkään hyödyntää
näytönohjainta kuvankäsittelyssä. Macille suositeltavia ohjelmia on
Aperture (hinta tippui uuden version myötä pariin sataan) ja Gimpiin
pohjaava Pixelmator (joka maksaa vain viitisen kymppiä, mutta hanskaa
näyttiksellä ajon ja piirustuskynät ja kaikki herkut).
Noi Adoben tuotteet ovat kuvankäsittelyn neuvostoliitosta kotoisin ja
raskaita kuin synti, mutta toisaalta ne toimivat jonkinlaisena
irvokkaana mittapuuna sille, minkälainen kuvankäsittelysoftan pitää
olla. Jos haluat Photarin välttämättä, niin mikä tahansa mac pyörittää
noita adobenkin mörköjä täysin ongelmitta.