Miksi liikuntaa opetetaan jo ala-asteella?
Olli-Matti Sopanen
> Also sprach "Matti Aumala" <mjau...@nettilinja.fi> :
> > Pahinta mitä liikunnanopetus on tehnyt minulle on inho lähes kaikkia
> > urheilulajeja kohtaan.
>
> Kiitos samoin. Ja nyt, kun keski-iän kynnyksellä on kuitenkin pieni
> pakko harrastaa jotain liikuntaa, että kestää kasassa ja ihmisen
> näköisenä, ensimmäinen operaatio ennen jokaista keikkaa on voittaa
> suunnaton vastenmielisyys itse liikuntasuoritusta kohtaan. Kiitti,
> koulu; kiitti, liikunnanopettajat.
>
> > joita ei kerrota ulkopuolisille. Muistan kuinka ensimmäisellä
> > liikuntatunnilla pelattiin jalkapalloa ja minä kelasin että MITÄ
> > IHMETTÄ TÄMÄ ON?! Palloon ei saanut koskea käsin, jonka havaitsin
> > yritettyäni. Kukaan ei kertonut miksi.
Itse olen harrastanut liikuntaa ja urheilua kuten jalkapalloa, jääkiekkoa,
sählyä (jo 1980-luvun alussa ennen kuin siitä tuli massalaji) ja
juoksemista pikkupennusta lähtien. Koululiikunnalla on ollut minulle hyvin
vähäinen merkitys enkä ole koskaan ollut ihmeemmin kiinnostunut esim.
telinevoimistelusta tai puntinnostosta. Niinpä minun liikuntakokemukseni
liittyvät vapaa-aikaan, kavereitten kanssa toimimiseen ja urheilun
tuottamaan hyvään fyysiseen kuntoon. Koululiikunnassa minulla ei
ollut koskaan varmaankaan 8 parempaa numeroa, sillä arvosana tuntui
määräytyvän selkeästi mittavien tulosten kautta eikä esim. sen mukaan
miten hyvä oli jossakin palloilulajissa. Toisin sanoen minun
urheiluharrastukseni on kehittynyt jokseenkin täysin kouluopetuksesta
riippumatta.
O-M.S.