Oman sukunimen vaihto esi-isän nimeksi?
J. Kerajarvi
- Jos sukutaulusta löytyy isän-isän-isän-äidin-isän-isän-äidin-isän-isän
jne... sukunimenä vaikkapa von Jokupahuksenhienonimi, voi sen sukunimilain
mukaan saada anomuksesta sukunimekseen.
- Entäpä muu perhe? Koskeeko tämä siis vaimoa ja lapsia yhtä lailla? Siis
lapsia varmasti, mutta entä omaa puolisoa?
- Sukunimilaki sanoo, että mikäli puoliso vaihtaa avioliitossa oman nimensä,
on hänen ilmoitettava halukkuutensa muutokseen ennen naimisiinmenoa. Entä
avioliiton aikana?
- Mitenkä toisinpäin, eli mikäli vaimon sukutaulusta löytyisi von
Jokuvieläkomeampinimi, saisimmeko sen halutessamme koko perheemme nimeksi?
// jii
oikeasti työkaverin puolesta...
Teemu Kakkuri
viestissä:a5fp02$6ho$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
Saska Saarikoski ja Anja Kauranen osaavat kertoa käytännön yksityiskohdista.
:)
Gunnel Marus
"Teemu Kakkuri" <teemu....@kolumbus.fi> kirjoitti viestissä
news:a5gaka$15t$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
täytyy osata todistaa (sukuselvitys, kirkonkirjat, rippikirjat y.m
virkatodistukset) että olet tämän suvun jälkeläinen, ja mitä tärkeintä -
sinulta kysytään PERUSTELUT. Syyksi ei todellakaan riitä että haluaa "hienon
nimen".
Terveisin
Gunnel Marus
J. Kerajarvi
"Gunnel Marus" <gunnel...@kolumbus.fi> kirjoitti viestissä
news:a5gbgf$3pd$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
> > Kokumuksesta tiedän että se käy, mutta joku "raja" kylläkin on. Sinun
> täytyy osata todistaa (sukuselvitys, kirkonkirjat, rippikirjat y.m
> virkatodistukset) että olet tämän suvun jälkeläinen, ja mitä tärkeintä -
Noh, sukuselvitys siis riittää? Se on tässä tapauksessa tehty jo 50-luvulla
ensimmäisen kerran siten, että katkeamaton alenevan polven ketju on tiedossa
1500-luvun lopulle asti. Minkälaisia dokumentteja siis tarvitaan?
> sinulta kysytään PERUSTELUT. Syyksi ei todellakaan riitä että haluaa
"hienon
> nimen".
Mikä siis on _pätevä_ perustelu? Tuskin ainoa perustelu on esim. murha tms.
(käsittääkseni rikolliset silloin tällöin muuttavat nimensä). Mikäpä lienee
esim. ex-hanttakrausen perustelu ollut?
// jii
Pekka Pessi
>> Kokumuksesta tiedän että se käy, mutta joku "raja" kylläkin on. Sinun
>täytyy osata todistaa (sukuselvitys, kirkonkirjat, rippikirjat y.m
>virkatodistukset) että olet tämän suvun jälkeläinen, ja mitä tärkeintä -
>sinulta kysytään PERUSTELUT. Syyksi ei todellakaan riitä että haluaa "hienon
>nimen".
Ei kai ensimmäisellä nimenvaihtokerralla sen kummempia
perusteluja kysytä? Toki asia voi olla eri, jos von Virtanen on
jo käytössä.
Pekka
Kari Jyrkinen
Tässäpä vähän lakitekstiä sukunimilaista N:o 694/1985 (etunimien kanssa
käytäntö on vähän löysempää):
11 §
Sukunimen muuttamisen edellytykset
Sukunimi voidaan muuttaa uudeksi sukunimeksi, jos hakija selvittää,
1) että hänen nykyisen sukunimensä käytöstä nimen vierasperäisyyden, sen
yleiskielen merkityksen tai nimen yleisyyden johdosta taikka muusta syystä
aiheutuu haittaa;
2) että uudeksi sukunimeksi esitetty nimi on aikaisemmin ollut hänellä tai
vakiintuneesti kuulunut hänen esivanhemmilleen ja sukunimen muuttamista on
pidettävä tarkoituksenmukaisena; tai
3) että uuden sukunimen ottamista on muuttuneiden olosuhteiden tai muiden
erityisten seikkojen johdosta pidettävä perusteltuna.
12 §
Suojatut nimet ja tunnukset
Uudeksi sukunimeksi ei voida hyväksyä nimeä, jonka yleisesti tiedetään
vakiintuneen määrätyn kotimaisen tai vierasmaalaisen suvun nimeksi, ellei
tähän ole olemassa erityistä syytä.
--
Kari Jyrkinen * jyrk...@lut.fi * Two beer or not two beer
Punkkerikatu 2 A 32 * www.lut.fi/jyrkinen * - that's the question!
FI-53850 Lappeenranta * +358-(0)40-56 121 77 * - Shakesbeer -
Pavlina
> Pari hypoteettista kysymystä:
> - Jos sukutaulusta löytyy isän-isän-isän-äidin-isän-isän-äidin-isän-isän
> jne... sukunimenä vaikkapa von Jokupahuksenhienonimi, voi sen sukunimilain
> mukaan saada anomuksesta sukunimekseen.
Ei voi. Tässä on raja: neljä sukupolvea. Sellainen ei käy, että jos
esim. suvussa on 1700-luvulla ollut joku "hieno nimi", niin että
sitten otetaan se.. Neljä polvea tarkoittaa käsittääkseni sitä, että
voit ottaa isovanhempasi vanhemman nimen, jos voit henkilöiden
virkatodistuksilla todistaa ketjun hänestä sinuun, ja tosiaan sen että
se ketju ei ole pitempi kuin tuo neljä polvea.
> - Entäpä muu perhe? Koskeeko tämä siis vaimoa ja lapsia yhtä lailla? Siis
> lapsia varmasti, mutta entä omaa puolisoa?
Puoliso voi ottaa tämän "tosihienonnimen" myös.
> - Sukunimilaki sanoo, että mikäli puoliso vaihtaa avioliitossa oman nimensä,
> on hänen ilmoitettava halukkuutensa muutokseen ennen naimisiinmenoa. Entä
> avioliiton aikana?
> - Mitenkä toisinpäin, eli mikäli vaimon sukutaulusta löytyisi von
> Jokuvieläkomeampinimi, saisimmeko sen halutessamme koko perheemme nimeksi?
Kyllä vaimon sukutaulustakin löytyneen nimen voitte ottaa, miksipä ei.
Mutta sitäkin koskee sama neljän polven sääntö. Nimenvaihtamiseen on
omat kaavakkeensa, voit tilata ne vaikkapa oman kotiseutusi
maistraatista. Katso myös www.maistraatti.fi sivua. Oma
"asiantuntemukseni" tässä asiassa selittyy sillä, että minulla tosiaan
on tuttava, joka otti neljän polven takaisen sukunimen itselleen
uudestaan. Kyse oli puolalaisesta nimestä, joka oli suvulla ollut
pitkään. Tietääkseni tällaista esivanhemman nimeä ottaessa
perustelujen ei tarvitse olla mielettömän syvälliset, esim. tämä
ihminen sai hakemuksensa läpi kun vain sanoi haluavansa tuntea
yhteyttä vanhaan sukuhistoriaan tms.
Terveisin,
Pauliina
Pavlina
>
> Saska Saarikoski ja Anja Kauranen osaavat kertoa käytännön yksityiskohdista.
> :)
Eikös siinä juuri ollut tällainen tapaus, että joko Saskan isoäiti tai
isoäidin äiti oli Snellmaneja, ja siitä sitten saatiin se peruste
vaihtaa..? Muistan lukeneeni jotakin tällaista joskus, Anja
Snellmaniin liittyvät asiat kiinnostavat minua, koska tavallaan pidän
hänen romaaneistaan..
Terv. Pauliina
Pavlina
> Ei kai ensimmäisellä nimenvaihtokerralla sen kummempia
> perusteluja kysytä? Toki asia voi olla eri, jos von Virtanen on
> jo käytössä.
>
> Pekka
Ystäväni nimenvaihtokaavakkeessa oli kai ainakin oma tilansa
perusteluille, ja kyllä sekin kohta tietysti kannattaa täyttää.
Luulisi motivoivan ihmisiä täyttämään lomakkeen kunnolla, kun tietää
että se hirveän suuri maksu tulee kuitenkin maksettavaksi, tuli päätös
takaisin sitten positiivisena tai negatiivisena. :) Mutta kovin montaa
riviä sitä perustelutilaa ei muistaakseni siinä kyllä ollut, eli
lyhyesti ja ytimekkäästi!
Terv. Pauliina
Teemu Kakkuri
viestissä:e9f052c9.02030...@posting.google.com...
Oli juuri noin. Asiahan ei minulle _mitenkään_ kuulu, mutta jos itse olisin
Pentti Saarikosken poika, niin tuskin vaihtaisin. Itseäni kyllä on joskus
kiinnostanut vaihtaa sukuhaarani vanha koko nimi käyttöön, eli lisätä
nimeeni etuosa Rinta-.
Tuomo Lintulaakso
> Oli juuri noin. Asiahan ei minulle _mitenkään_ kuulu, mutta jos itse olisin
> Pentti Saarikosken poika, niin tuskin vaihtaisin. Itseäni kyllä on joskus
> kiinnostanut vaihtaa sukuhaarani vanha koko nimi käyttöön, eli lisätä
> nimeeni etuosa Rinta-.
Miksi sinulle ei kelpaa 1564 perustetun kantatalon nimi Kakkuri, vaan haluat
1788 jaetun talon joenrantapuoliskon nimen Rinta-K?
-Oletin tuossa omavaltaisesti, että polveudut Kurikan Mietaankylän Kakkureista.
Tuomo, sieltä kans ja kropsua evähänä.
Teemu Kakkuri
viestissä:3C827B6F...@lintulaakso.net...
> >
> > Oli juuri noin. Asiahan ei minulle _mitenkään_ kuulu, mutta jos itse
olisin
> > Pentti Saarikosken poika, niin tuskin vaihtaisin. Itseäni kyllä on
joskus
> > kiinnostanut vaihtaa sukuhaarani vanha koko nimi käyttöön, eli lisätä
> > nimeeni etuosa Rinta-.
>
> Miksi sinulle ei kelpaa 1564 perustetun kantatalon nimi Kakkuri, vaan
haluat
> 1788 jaetun talon joenrantapuoliskon nimen Rinta-K?
Puhunkin perfektissä, "on joskus kiinnostanut", mutta juuri tuosta
mainitsemastasi syystä nykyinen nimi kelpaa. Pelkkä vaihtelun halu kun ei
riitä. Ymmärtääkseni se joenrannan Rinta-K seuraa varsinaisemmin kuin
Latva-K vanhaa tilaa. Isoisän isä Juho oli vielä R-K, kuten sukuhaudan
hautakivessä, mutta isoisävainaalta ja hänen veljiltään rovasti Alanen
pudotti etuliitteen pois. Amerikassa on Latva-Kakkurien jälkeläisiä, jotka
ovat niin ikään tiputtaneet Latvan pois, vaikkeivat Mietaankylästä mitään
tiedäkään.
> -Oletin tuossa omavaltaisesti, että polveudut Kurikan Mietaankylän
Kakkureista.
>
> Tuomo, sieltä kans ja kropsua evähänä.
Tänne Keravalle ei ole paljon evästä riittänyt, tänään piti käydä hakemassa
lakeuksilta lisää.
Tuomo Lintulaakso
> Puhunkin perfektissä, "on joskus kiinnostanut", mutta juuri tuosta
> mainitsemastasi syystä nykyinen nimi kelpaa. Pelkkä vaihtelun halu kun ei
> riitä. Ymmärtääkseni se joenrannan Rinta-K seuraa varsinaisemmin kuin
> Latva-K vanhaa tilaa. Isoisän isä Juho oli vielä R-K, kuten sukuhaudan
> hautakivessä, mutta isoisävainaalta ja hänen veljiltään rovasti Alanen
> pudotti etuliitteen pois. Amerikassa on Latva-Kakkurien jälkeläisiä, jotka
> ovat niin ikään tiputtaneet Latvan pois, vaikkeivat Mietaankylästä mitään
> tiedäkään.
On se vanhemman nimen käyttöönotto joksus kiehtonut minuakin. Toisaalta nehän
ovat talonnimiä eikä sukunimiä, kyllä taitaa tämä Lintulaakso olla meillä eka
varsinainen sukunimi, veikkei ole kuin runsaat sata vuotta vanha. Mutta
Hakuniksi ajattelin joskus ruveta, se nimi kun oli käytössä juuri ennen tätä
nykyistä.
Tuomo
Teemu Kakkuri
viestissä:3C828BD2...@lintulaakso.net...
Katsoin sinun sivuillasi olevia sukutauluja ja ajattelin, että samat
kantatalojen nimet saattaisivat olla esi-isien niminä sallittuja aika
monelle nykyiselle nimenvaihtajalle. Hakuni, Laulaja, Säntti, Tassi, Homi,
Krekola, Luopa, Liuhtari, Koukkari, Kakkuri, Lusa, Opas, Jyrä, Lipasti,
Jyrä, Kurikka, Hirvelä, Nenätön ja Koivisto. Ja kaikki ollaan tarvittaessa
sukua Jaakko Ilkalle suoraan alenevassa polvessa.
> Tuomo
>
Tuomo Lintulaakso
> > On se vanhemman nimen käyttöönotto joksus kiehtonut minuakin. Toisaalta
> nehän
> > ovat talonnimiä eikä sukunimiä, kyllä taitaa tämä Lintulaakso olla meillä
> eka
> > varsinainen sukunimi, veikkei ole kuin runsaat sata vuotta vanha. Mutta
> > Hakuniksi ajattelin joskus ruveta, se nimi kun oli käytössä juuri ennen
> tätä
> > nykyistä.
>
> Katsoin sinun sivuillasi olevia sukutauluja ja ajattelin, että samat
> kantatalojen nimet saattaisivat olla esi-isien niminä sallittuja aika
> monelle nykyiselle nimenvaihtajalle. Hakuni, Laulaja, Säntti, Tassi, Homi,
> Krekola, Luopa, Liuhtari, Koukkari, Kakkuri, Lusa, Opas, Jyrä, Lipasti,
> Jyrä, Kurikka, Hirvelä, Nenätön ja Koivisto. Ja kaikki ollaan tarvittaessa
> sukua Jaakko Ilkalle suoraan alenevassa polvessa.
Vaan minä kun en ole vielä omalta kohdaltani löytänyt sitä suoraa linkkiä
Jaakko Ilkkaan. Vaikka vanhin tuntemani sukulainen isännöi nuijasodan aikoihin
Hirve(lä)n taloa ihan Satavuoren lähellä...
Tuomo
Pavlina
> On se vanhemman nimen käyttöönotto joksus kiehtonut minuakin. Toisaalta nehän
> ovat talonnimiä eikä sukunimiä, kyllä taitaa tämä Lintulaakso olla meillä eka
> varsinainen sukunimi, veikkei ole kuin runsaat sata vuotta vanha.
Asiasta kymmenenteen, näin sivullisena ja tietämättömänäkin täytyy
vain mainita, että Lintulaakso on muuten todella kaunis nimi!!!
> Mutta
> Hakuniksi ajattelin joskus ruveta, se nimi kun oli käytössä juuri ennen tätä
> nykyistä.
Niin, siis täällä nyt on puhuttu puoleen ja toiseen.. Ei minusta
ainakaan ole mitään pahaa siinä jos ihminen lakien rajoissa muuttaa
nimensä. Sellaiseen muutokseen kun voi olla monta syytä. Ei se aina
ole mitään "hienostelunhalua" eikä mitään "erikoisuudentavoittelua".
On kuulemma sellaisiakin tapauksia, missä ihminen on ottanut takaisin
vaikkapa äitinsä tai isoäitinsä tai isoäidin äitinsä tyttönimen, koska
välit näihin nykyisin eläviin sukulaisiin ovat huonot tai olemattomat.
Silloin sitä kai etsii jotakin kontaktia suvun menneisyyteen, edes
tällä tavalla. Aikanaan, kun Saska Saarikoski ja Anja Kauranen
muuttivat nimensä Snellmaniksi niin aika moni oli valmis leimaamaan
senkin hienosteluksi. Saattaa olla että näin oli, en tiedä, mutta
toisaalta olihan Snellman muutakin kuin vain vasta-aateloidun suvun
edustaja. Varsinkin suomalaiselle kirjailijalle Snellman nimenä
varmaankin edustaa suomalaista kulttuuria ja historiaa. No, pointti
siis oli, että mistä me toistemme motiiveja oikeastaan tiedämme..
Muuttakoot ihmiset nimiään, jos ovat tosiaan valmiita maksamaan sen
500 markkaa siitä lystistä, mitä se nyt euroissa onkaan, ja jos
tosiaan sopiva nimi todistettavasti löytyy sen neljän polven sisältä.
Terveisin, P.
>
> Tuomo
vekkuli ketkutin
Pavlina wrote:
>
>
> Ei voi. Tässä on raja: neljä sukupolvea. Sellainen ei käy, että jos
> esim. suvussa on 1700-luvulla ollut joku "hieno nimi", niin että
> sitten otetaan se.. Neljä polvea tarkoittaa käsittääkseni sitä, että
> voit ottaa isovanhempasi vanhemman nimen, jos voit henkilöiden
> virkatodistuksilla todistaa ketjun hänestä sinuun, ja tosiaan sen että
> se ketju ei ole pitempi kuin tuo neljä polvea.
>
>
>
Hassua, meillä on isänlinjassa ollut sama nimi
1780-luvulta, mutta se tuli sukunimeksi vasta
isoisän isällä eli neljä polvea sitten.
Pavlina
> Pavlina wrote:
>
> Hassua, meillä on isänlinjassa ollut sama nimi
> 1780-luvulta, mutta se tuli sukunimeksi vasta
> isoisän isällä eli neljä polvea sitten.
Maailma muuttuu, Eskoseni..! Veikkaisin, että tämä nykyinen
sukunimikäytäntö ja nämä lait ovat kuitenkin suhteellisen uusia. Jos
asia epäilyttää, niin sopii tietysti soittaa maistraattiin ja kysyä
miten on. Mutta ainakin tässä tapauksessa, josta minä tiedän - eli
siis ystävästäni, joka vaihtoi takaisin suvussa aiemmin olleen
puolalaisperäisen nimen - maistraatissa olivat evästäneet, että se
neljä polvea on yleinen sääntö.
Terveisin, P.
Timo R.
Lintulaakso olla meillä eka
> > varsinainen sukunimi, veikkei ole kuin runsaat sata vuotta vanha.
>
>
> Asiasta kymmenenteen, näin sivullisena ja tietämättömänäkin täytyy
> vain mainita, että Lintulaakso on muuten todella kaunis nimi!!!
Nyt tämä hiukan ajautuu aiheesta, mutta tuli noista ylempänä olevista
tekstin pätkistä mieleen: Olen pohtinut sitä mistä oma sukunimeni Rasimus
mahtaa tulla!
Nimeen olen tyytyväinen, enkä tosiaan ole sitä vaihtamassa, mutta en
kuollaksenikaan keksi mitä se voisi tarkoittaa. Se ei vaikuta talon nimeltä,
ja ainakaan minulla ei ole tietoa sen merkityksestä. Jos jollain on hyviä
ideoita, niin olen kiinnostunut kuulemaan arveluja.
Olen seurannut isäni kautta sukua taaksepäin (kiitos täältä saamieni
neuvojen...) siten että tiedän Rasimuksen olleen sukunimenä ainakin jo 1700
luvun loppupuolella, Simon Steffansson Rasimus on syntynyt oletettavasti
1751 ja hänen vihkitiedoissaan on jo tuo sukunimi. Harmittavasti tiedot
katkeavat häneen, hänen isästään en ole löytänyt hiskistä mitään! Ilmeisesti
(näin oletan) Simonin isä on muuttanut Uuden kirkon Jäppilään jostain
muualta, mutta valitettavasti hiskistä ei Uuden kirkon osalta löydy tietoja
muuttaneista.
t: Timo
vekkuli ketkutin
1) sanasta "rasi"->"rasima,rasimo"->"rasimus"
2) etunimestä Erasmus/Rasmus
vekkuli ketkutin
Pavlina wrote:
sukunimilaki säädettiin 1919 mutta valvotusti otettiin käyttöön 1921.
-1780-luvulla nimen sai sotilas esi-isäni (sotilasnimi)
-hänen pojistaan eräs otti sen kun ryhtyi
räätäliksi. (käsityöläisnimi)
-räätälillä oli useita poikia jotka olivat myös käsityöläisiä kukin otti eri nimen
eräs kuitenkin (suutari) ilmoitti saman nimen
käsityöläispapereissa kuin isällään. (käsityöläisnimi)
-vasta tämän suutarin poika sai nimensä koska oli
"isänsä poika" eli sukunimenä. Hän oli isänisäni isä.
Kun aikanaan talollisen pojat menivät yliopistoon
he saivat latinankieliset nimet. Myöhemmin
jälkeläiset suomensivat nimiään, miksi kuitenkaan
Lignipaeusta ei suomennettu Puupääksi
vaan Linkomieheksi?
Pavlina
> Nyt tämä hiukan ajautuu aiheesta, mutta tuli noista ylempänä olevista
> tekstin pätkistä mieleen: Olen pohtinut sitä mistä oma sukunimeni Rasimus
> mahtaa tulla!
Hmm.. älynystyröitä stimuloiva ongelma! Valitettavasti oma
"asiantuntemukseni" Rasimusten suhteen rajoittuu siihen, että joskus
10 vuotta sitten seurustelin erään Rasimus-nimisen nuoren miehen
kanssa.. -No, kuitenkin: muistelen jostakin kuulleeni, että Rasimus
olisi papillinen nimi. Eli että kysymys voisi olla pappossuvusta.
Mutta tahdon painottaa, että tämä on KUULOPUHETTA, ei varmaa faktaa.
Voi yhtä hyvin olla, että jutun kertoja oli väärässä. Mutta tämän
verran nyt kuitenkin "tiedän" tai sanotaanko että LUULEN. Rasimus ei
tosiaan MINUN MIELESTÄNI kuullosta talon nimeltä.
Äh, masentavan niukkaa informaatiota.. Oletko käynyt Suomen
sukututkimusseuran sivuilla tai kirjoittanut sinne? Nettisivu on
www.genealogia.fi en tiedä onko tuosta apua. Tai sitten on yksi aika
hassu vaihtoehto: kirjoitat nimen Rasimus hakusanaksi vaikkapa
yahoo-hakupalvelimeen. Sieltä sitten tulee varmasti yksi tai useampi
vastaus ja jonkun tätä sukua edustavan yhteystiedot. Sitten sinne vaan
reippaasti kirjoittelemaan, ja kysymään josko nämä henkilöt
sattuisivat tietämään sukunsa alkuperästä ja jos siitä ei ole liikaa
vaivaa, voisivatko mahdollisesti informoida... Kuullostaa aika
rankalta, mutta voihan sen tehdä kohteliaasti ja antaa ymmärtää että
jos ihmisellä on kiireitä tai ei ole kiinnostusta, niin hyvät jatkot
kuitenkin jne..
Onnea sukuselvitysseikkailuusi!
Terveisin, P.
P.S: En minäkään Rasimus-nimeä vaihtaisi...
vekkuli ketkutin
Pavlina wrote:
> "Timo R." <timo.r...@pp.inet.fi>
>
>>Nyt tämä hiukan ajautuu aiheesta, mutta tuli noista ylempänä olevista
>>tekstin pätkistä mieleen: Olen pohtinut sitä mistä oma sukunimeni Rasimus
>>mahtaa tulla!
>>
>
>
> Hmm.. älynystyröitä stimuloiva ongelma! Valitettavasti oma
> "asiantuntemukseni" Rasimusten suhteen rajoittuu siihen, että joskus
> 10 vuotta sitten seurustelin erään Rasimus-nimisen nuoren miehen
> kanssa.. -No, kuitenkin: muistelen jostakin kuulleeni, että Rasimus
> olisi papillinen nimi. Eli että kysymys voisi olla pappossuvusta.
> Mutta tahdon painottaa, että tämä on KUULOPUHETTA, ei varmaa faktaa.
> Voi yhtä hyvin olla, että jutun kertoja oli väärässä. Mutta tämän
> verran nyt kuitenkin "tiedän" tai sanotaanko että LUULEN. Rasimus ei
> tosiaan MINUN MIELESTÄNI kuullosta talon nimeltä.
Käsitys Rasimuksesta pappisnimenä on voinut tulla
-us päätteestä joka esiintyy latinalaisissa
nimissä joita papeilla oli runsaasti. Nimikirjasta
ensiksi pitäisi katsoa.
Klaus Lindgren
>
>
>
> Kun aikanaan talollisen pojat menivät yliopistoon
> he saivat latinankieliset nimet. Myöhemmin
> jälkeläiset suomensivat nimiään, miksi kuitenkaan
> Lignipaeusta ei suomennettu Puupääksi
> vaan Linkomieheksi?
Eipä olisi ollut Puupää mukava nimi, ja uusia nimiä saatettiin paisti kääntää, myös vääntää tai keksiä .
Noissa suomennetuissa sukunimissä on se hauska piirre, että säätyläiset näkyvät pitäneen tietyn tavan
erottua nimellään tavallisesta kansasta. He eivät siis ryhtyneet Lahtisiksi tai Virtasiksi, vaan keksivät
itselleen komeampia nimiä, niinpä kun aikoinaan nimi Kettunen oli muuttunut ensin muotoon Kettunius ja
sitten Alopaeus, niin sitäpä ei suomennettukaan takaisin Kettuseksi, vaan Tuomas-Kettuseksi. Vaikka
G.Z.Forsman vielä kulki Yrjö Koskisena, (kunnes aateloituna ryhtyi Yrjö-Koskiseksi, ja hänen pojastaan
tuli siten Yrjö Koskinen Yrjö-Koskinen) hänen muut sukulaisensa muuttivat nimensä Koskimiehiksi. No, se
oli kylllä myös kirjaimellinen suomennos, mutta suomennokset olivat muuten usein varsin vapaita, esim.
Hahnsson - Haahti, Neovius - Nevanlinna, tai Flinck - Linkomies. 1900-luvun alun luokkayhteiskunnassa
hyvällä suvulla piti olla hyvä nimi (siis sen ajan mittapuilla, ei minun)
KL
Timo R.
"Pavlina" <lina...@hotmail.com> kirjoitti viestissä
news:e9f052c9.02030...@posting.google.com...
> "Timo R." <timo.r...@pp.inet.fi>
> Onnea sukuselvitysseikkailuusi!
>
> Terveisin, P.
>
> P.S: En minäkään Rasimus-nimeä vaihtaisi...
Kiitoksia Pauliina...
Olin jo aiemmin hakennut soneran haulla, ja saanut tulokseksikin yli 200
sivua sukunimelläni, mutta ei tärpännyt.
Hain nyt gooklella, ja heti tärppäsi. Näin ainakin toivon, sieltä nimittäin
löytyi sukuselvityspiiri (tai jotain sinne päin), missä oli jopa
sähköpostiosoite henkilölle joka tutkii Rasimusten sukua Uudeltakirkolta...
Että silleen.
Näin se homma etenee, kuten eräs tuttavani tapaa sanoa.
t: Timo
Pappissukua en usko meidän muuten olevan, ainakin kaikki joihin olen
törmännyt hiskissä ovat olleet tittelillä "bonde" joka lienee talonpoika jos
sen olen oikein tulkinnut.
Tapani Kossila
> tällä tavalla. Aikanaan, kun Saska Saarikoski ja Anja Kauranen
> muuttivat nimensä Snellmaniksi niin aika moni oli valmis leimaamaan
> senkin hienosteluksi. Saattaa olla että näin oli, en tiedä, mutta
> toisaalta olihan Snellman muutakin kuin vain vasta-aateloidun suvun
> edustaja. Varsinkin suomalaiselle kirjailijalle Snellman nimenä
> varmaankin edustaa suomalaista kulttuuria ja historiaa.
Eikös tässä viuhunut lehdistössä sellaista tietoa, että kun kerran Anja Kauranen
oli ja on kirjailija, niin hän olisi naimisiin mentyään ollut Anja Saarikoski, mikä
taas olisi hänestä tuntunut pahalta; toisaalta sikäli, että mahdollisesti olisi
ajateltu hänen ratsastavan Saarikosken nimellä ja toisaalta sikäli, että hän
nimenomaan ei halunnut, että häntä kirjailijana yhdistettäisiin millään tavalla
Pentti S:än.
tämmöistä muisteli lehdistä lukeneensa
Tapani K.
Teemu Kakkuri
viestissä:3C8655A0...@mbnet.fi...
Jos lukee molempien tuotantoa, niin tästä ei olisi kyllä pelkoa. :)
Pekka Pessi
>> Ei kai ensimmäisellä nimenvaihtokerralla sen kummempia
>> perusteluja kysytä? Toki asia voi olla eri, jos von Virtanen on
>> jo käytössä.
>Tässäpä vähän lakitekstiä sukunimilaista N:o 694/1985 (etunimien kanssa
>käytäntö on vähän löysempää):
>Sukunimi voidaan muuttaa uudeksi sukunimeksi, jos hakija selvittää,
...
>2) että uudeksi sukunimeksi esitetty nimi on aikaisemmin ollut hänellä tai
>vakiintuneesti kuulunut hänen esivanhemmilleen ja sukunimen muuttamista on
>pidettävä tarkoituksenmukaisena; tai
...
Pitää siis selvittää, että sukunimen vaihtamista "on pidettävä
tarkoituksenmukaisena". Käytännöstä olen vain kuullut että kun
ensin muuttaa nimen "Möttönen" faarin mamman tyttönimeksi
"Klemperer", homma onnistuu hyvin, mutta toisella kerralla
nimenmuutokseen "Klemperer" -> "Möttönen" vaaditaan tarkempia
perusteluja. Lakihan ei sen kummempia perusteluja vaadi.
Pekka