sukunimen vaihtaminen
Elina & Sami
ajankohtaa en vielä ole selvittänyt). Sukututkimuskin on aloitettu
toimestani jo muutamia vuosia sitten, mutta on ollut jäissä kiireen vuoksi.
Syy siihen miksi sukuani aloin tutkia, on vaihdettu sukunimi. Syytä siihen
ei kukaan vanhemmasta jo edesmenneestä polvestakaan osannut kertoa.
En ole sukututkimuksen tekemiseen saatikka sukumme tutkimiseen vielä liiaksi
perehtynyt, joten seuraavat kysymykset saattavat joillekin olla
itsestäänselviä. Minua ne kuitenkin vaivaavat.
Onko sukunimen vaihdon syy mahdollisesti kirjattu jonnekin? Miten sukunimi
vaihdettiin tuona aikana? Listoista valitsemalla? Talon nimestä esim.
rengeillä?
Ihmeellistä vain on, ettei saman sukunimen omistajia tällä puolen Suomea ole
kuin tästä sukuhaarasta. Myöskään tämännimistä taloa ei ole löytynyt, mikä
tukee sitä, ettei muita tämännimisiä löydy. Sukunimi on nykyään suojattu.
Tarinoita tämän sukunimen vaihdon syistä on muutamia, mutta fakta puuttuu.
Tietenkin jokin hämärä syy tulee ensin mieleen, mutta voi toki olla ihan
yksinkertainen ja tavallinenkin. Voin myös uskoa senkin, ettei syy
välttämättä koskaan selviä.
Sen verran olen ymmärtänyt omasta sukuni tutkimisesta, ettei minulle riitä
tietää ihmisten olemassaolosta vain todiste, että näin oli, vaan haluan
tietää ihmisistä mahdollisimman paljon. Ja tämähän on juuri se
mielenkiintoisin asia koko hommassa; palapelin kokoaminen, tiedonjyvien
kerääminen ja löytäminen.
Kari Karhi
kopioin tähän vanhan sähköpostin jonka sain kun
kysyin jokseenkin saman kysymyksen aiemmin
tällä listalla.
Terv.
Kari
Ilmo Massa wrote:
> Hei
> Sukunimioppaan mukaan Karhi-nimi on suojattu vuonna 1933.
> t Hilkka Vallisaari
>
> Kari Karhi kirjoitti viestissä <38472702...@pswtech.com>...
> >Hei,
> >tämä on kovin mielenkiintoista. Oma isoisoisäni, Johan
> >Aksel Kullberg, muutti nimensä Karhiksi 12.5.1906. Hänen
> >hautajaisartikkelissaan häntä kutsuttiin "Suometarlaiseksi".
> >Perheessämme on myös perinteenä että nimi Karhi on
> >suojattu jollain lailla. Nyt taidan tietää miten se on suo-
> >jattu.
> >
> >Hänellä oli vaimo ja kahdeksan lasta, jotka kaikki muuttivat
> >myös nimensä, joten siinä yhden nimenmuuton takia tuli
> >kymmenen henkeä saamaan uuden nimen.
> >
> >Olisi hauska saada selville onko se Karhi-nimi vieläkin
> >suojattu.
> >Terveisin,
> > Kari
> >
> >Ilmo Massa wrote:
> >
> >> Hei, nettilistasta en tiedä, mutta Suomalaisuuden Liitto on vuonna 1994
> >> julkaissut kirjan Sukunimiopas. Suojatut sukunimet, kenties sen jälkeen
> >> uudemmankin painoksen, koska tästä sanotaan, että se on jo kolmastoista.
> >> Siinä ei valitettavasti ole kerrottu sukunimien vieraskielistä versiota,
> >> suomentamisajankohta, jos se on tiedossa kylläkin. Siinä on myös lista
> >> vapaista sukunimistä, jos kiinnostaa ottaa itselleen ihan uusi nimi.
> >> Itselläni on suojattu sukunimi, joka suomennettiin nimiaallon toisessa
> >> vaiheessa 1930.
> >> terv. Hilkka Vallisaari
> >>
> >> jonna kirjoitti viestissä ...
> >> >
> >> >Arja & Mauri <mauri.le...@mail.wwnet.fi> kirjoitti
> >> >viestissä:81tk9s$kh9$1...@tron.sci.fi...
> >> >>
> >> >> Suomalaisuuden Liitto huolehtii suomalaisten sukunimien suojaamisesta,
> >> >> suojattujen sukunimien luetteloimisesta ja valvomisesta.
> >> >> Lisätietoja esim. netistä: www.suomalaisuudenliitto.fi
> >> >
> >> >Onkohan netissä listaa ko. suojatuista sukunimistä sekä niiden
> >> mahdollisesta
> >> >(ruotsinkielisestä) alkuperästä? Mistähän sellaisia sivuja mahdollisesti
> >> >löytyisi?
> >> >
> >> >Jonna
Raimo Suonio
>
>Sukuni sukunimi on vaihdettu 1800-1900 lukujen vaihteessa (tarkkaa
>ajankohtaa en vielä ole selvittänyt). Sukututkimuskin on aloitettu
>toimestani jo muutamia vuosia sitten, mutta on ollut jäissä kiireen
vuoksi.
>Syy siihen miksi sukuani aloin tutkia, on vaihdettu sukunimi. Syytä
siihen
>ei kukaan vanhemmasta jo edesmenneestä polvestakaan osannut kertoa.
Etpä maininnut, mikä oli entinen nimi ja mikä nykyinen. Joka
tapauksessa 1900-luvun alussa, muistaakseni 1902 tai 1903, oli niin
kutsuttu suuri suomalaisuuspäivä, jolloin monet muuttivat vierasperäiset
nimensä suomalaiseen muotoon. Minunkin sukuni vaihtui tuolloin nimestä
Rask nimeksi Suonio. Uudet nimet valittiin joko vastaamaan alkuperäisen
nimen merkitystä tai jopa sepitettiin uusia isänmaallisia nimiä. Suonio
ei ollut aivan uusi nimi tuolloin, nyt Suomessa on neljä sukua, joissa
nimi on käytössä. Silloinen tunnettu näyttelijätär Kirsti Suonio
vastusti kyllä nimen käyttöönottoa, mutta ei mahtanut mitään, koska
nimeä ei oltu suojattu.
En tietenkään voi varmuudella sanoa mitään sinun tapauksestasi, mutta
tuo on hyvä mahdollisuus selitykseksi.
-- (A would-be signature delimiter of OE)
Raimo Suonio, Helsinki, Finland
http://www.nic.fi/%7Ersuonio/
Oikeinkirjoitusohjeita news- ja web-kirjoittajille:
http://www.nic.fi/%7Ersuonio/oikeinkirjoitus/
Sami Heinilä
"Raimo Suonio" <raimo....@nic.fi> wrote in message
news:iNiF7.4227$3h.7...@uutiset.nic.fi...
Sukuni nimi oli ennen Kivenjuuri (löytyy jo 1700-luvulta muodossa
"Kivenjuuri" ei siis esim. Stenroos tai -rut) joka vaihdettiin Heiniläksi.
Siksi suomennos ei tule kyseeseen. Tietenkin isoisonisäni on voinut
ajatella, että samaan syssyyn vaihdetaan nimi, kun niin moni muukin sitä
tekee. Tai sitten on kyseessä ihan muu teoria.
Suuri nimenmuutto oli vuonna 1906, J.V. Snellmannin 100 vuotis -vuonna.
Tällöin n. 35000 henkeä vaihtoi sukunimensä. Olisi kiva nähdä noita nimien
suosituslistoja vuodelta 1906, jolloin nimiä vaihdettiin. Tässä tapauksessa
kiinnostaa, esiintyykö nimi Heinilä siellä. Nyttemmin sukunimi lienee
suojattu.
Toistan vielä, että Heinilä-nimistä taloa ei täältäpäin Suomea (Kymenlaakso)
löydy. Ei liioin muita Heinilöitä. Tuulesta temmattu nimi??
Sami Heinilä
Terho Asikainen
Elina & Sami wrote:
> Myöskään tämännimistä taloa ei ole löytynyt, mikä
> tukee sitä, ettei muita tämännimisiä löydy. Sukunimi on nykyään suojattu.
Vaikka Heinilä-nimistä taloa ei tosiaan mistään kartoista tai kirjoista
löytyisikään, on tietysti olemassa sellainen, joskin silti ehkä
epätodennäköinen mahdollisuus, että esivanhempasi ovat silloin sata
vuotta sitten asuneet sennimisessä torpassa, mäkituvassa tai
muonamiehenmökissä, mutta että paikka on sittemmin vaihtanut nimeä tai
se on vaikka hylätty ja muuttunut pelloksi. Maarekisteri kannattaa ehkä
käydä katsomassa.
>
> Sen verran olen ymmärtänyt omasta sukuni tutkimisesta, ettei minulle riitä
> tietää ihmisten olemassaolosta vain todiste, että näin oli, vaan haluan
> tietää ihmisistä mahdollisimman paljon. Ja tämähän on juuri se
> mielenkiintoisin asia koko hommassa; palapelin kokoaminen, tiedonjyvien
> kerääminen ja löytäminen.
Yleensä kaikkien tiedonmurusten haaliminen kokoon onkin kaikkein paras
tapa edetä. Tässä tilanteessa keskeinen tiedonmurunen on ainakin se
rippikirja, johonka esivanhemmat ovat olleet kirjattuina nimenmuuton
aikaan. Siinä saattaa olla vanha nimi yliviivattuna ja uusi nimi
päällekirjoitettuna. Saattaa myös selvitä, ovatko ko. henkilöt olleet
jossakin vaiheessa muuttojen yhteydessä kokonaankin sukunimettömiä ja
kulkeneet pelkällä patronyymillä. Kirkonkirjasta nimenmuuton voi
hahmottaa useimmiten noin kymmenen vuoden tarkkuudella, mutta jos
perheeseen on samaan aikaan syntynyt lapsia, voi ajankohtaa ehkä
tarkentaa kastettujen luettelon avulla. Jos hyvin käy, on rippikirjan
aukeaman oikeanpuoleiselle sivulle lisätietoja-sarakkeeseen kirjoitettu
jotakin, esim. "Nimenmuutos Suomen virallisessa lehdessä silloin ja
silloin". Näistä tiedonmurusista kannattaa ainakin aloittaa, vaikkei
niistä merkittävää uutta löytyisikään.
Jos nimenmuutos on tehty 1800-luvun puolella, saattaa kirkonkirjan
mikrofilmi löytyä mistä tahansa maakunta-arkistosta tai
Kansallisarkistossa. 1900-luvun kirkonkirjat ovat taas paikallisissa
kirkkoherranvirastoissa. Hiskistä, seurakunnilta tilatuista
virkatodistuksista tms. ei siis ole apua, vaan on syytä hankkiutua itse
näkemään kyseinen rippikirjan aukeama. Voi olla, että siitä ei hyödy
mitään, mutta koskaan ei voi olla varma.
Sukunimien luonne oli ennen länsi- ja itäsuomalaisessa kulttuurissa aika
erilainen. Itäsuomalaiset nen-päätteiset nimet ovat olleet varsin
pysyviä jo keskiajalta, ja idässä ihmisen identiteetti rakentuikin
enemmän suvun jäsenyydestä. Lännessä taas ihminen oli ennen muuta talon
tai kylän jäsen, isännimi eli patronyymi oli se virallinen nimi, ja
lisänimenä käytetyn kotipaikan nimen vakinaisuus vaihteli nähdäkseni
alueittain. Käsittääkseni esim. Pohjanmaalla on alueita, joissa nimi oli
pysyvämpi ja säilyi muutoissakin paremmin. Hämeessä on tullut yleensä
vastaan tilanteita, joissa nimi on ollut vain lisänimi, joka on aivan
automaattisesti vaihtunut muutettaessa. Sata vuotta sitten vallitsi
ilmapiiri, jossa sukunimien ottaminen ja vaihtaminen oli helppoa ja
vapaata, ja joskus ehkä otettiin varta vasten sukunimi, joka sitten
todella koettiin sukunimeksi eikä vain mukana roikkuneeksi lisänimeksi.
Saariset, Virtaset jne. ovat tyypillisiä tällaisia nimiä. Jos
"Kivenjuuri" on maantieteellinen paikka, saattoivat sieltä pois
muuttaneet suvun jäsenet haluta itselleen "oman" sukunimen erotukseksi
suvun vanhoille kotikonnuille jääneistä. Sata vuotta sitten oli vielä
ihmisiä, joilla ei ollut ollenkaan sukunimiä, ja alueen vanha
nimiperinne varmaankin vaikutti vielä. Voin tietysti olla tässä
hakoteillä, kun en kymenlaaksolaisia oloja tunne.
Terho Asikainen
Hämeenlinna
Sami Heinilä
"Terho Asikainen" <terho.a...@evl.fi> wrote in message
news:3BE67815...@evl.fi...
Mitä mieltä olette kyseisestä nimen vaihtaneen henkilön etunimestä Manne?
Manne oli siis syntyjään Manne Marianpoika Kivenjuuri eli avioton lapsi.
Tietääkseni ei Mannessa kuitenkaan mustalaisen verta ollut, ainakin mitä
meitä jälkeläisiä katsoo ;-). Oliko Manne kenties yleinenkin nimi 1800-luvun
loppupuoliskolla?
Sami Heinilä
Sami Heinilä
"Sami Heinilä" <sami.h...@quicknet.inet.fi> wrote in message
news:8PvF7.169$4i6....@read2.inet.fi...
> Mitä mieltä olette kyseisestä nimen vaihtaneen henkilön etunimestä Manne?
> Manne oli siis syntyjään Manne Marianpoika Kivenjuuri eli avioton lapsi.
> Tietääkseni ei Mannessa kuitenkaan mustalaisen verta ollut, ainakin mitä
> meitä jälkeläisiä katsoo ;-). Oliko Manne kenties yleinenkin nimi
1800-luvun
> loppupuoliskolla?
>
> Sami Heinilä
>
Hupsis!! Puhuin reikiä päähäni. Manne olikin Matinpoika Kivenjuuri ja Matti
olikin se Marianpoika. Pyydän anteeksi. Manne kuitenkin syntyi 1880-luvun
alkupuolella ja siis: mahtaako Manne-nimi olla ollut yleinenkin tuolloin?
Sami Heinilä
Antti
aurassa.
Antti.
Päivi Viitanen
Emmanuel, josta käytettiin minun tutkimillani alueilla useimmiten lyhennystä
Manu.
Nimen esiintyminen on voinut olla hyvin paikkakuntakohtaista, mutta ainakin
Pohjois-Hämeessä (Orivesi, Ruovesi, Virrat) Emmanuel on ollut varsin yleinen
1800-luvulla.
Päivi Viitanen
Sami Heinilä kirjoitti viestissä ...
Ritva Jurvanen
Virolahdella. Pitäjän paikallishistoriassa kerrotaan siitäkin, mistä väestö
on peräisin. Nimistön (paikan- ja henkilönimet) perusteella osan uskotaan
tulleen ilmeisesti Lounais-Suomesta, esim. virolahtelainen sukunimi Uski
esiintyy myös tuolla Turun-Rauman -seudulla ja muitakin samantyyppisiä
sukunimiä tunnetaan, jotka muualla Suomessa eivät ole olleet kovin
tavallisia.
Katsoin SSS:n HisKi-tietokannasta, ja sen mukaan näyttää Heinilä-niminen
talo sijainneen Lapin pitäjässä (lähellä mm. Raumaa). Olisikohan teidän
suvun kohdalla viitettä siihen, että ollaan aikoinaan tultu lännestä päin?
Tämän on tietenkin aivan arvailua, mutta mielestäni kannattaa
sukututkimuksen alkuvaiheessa perehtyä myös asuinpitäjän historiaan
laajemmaltikin.
Myös omien esi-isieni kohdalla esiintyi etunimeä Emmanuel, käytännössä
puhuttiin kyllä esim. Luumäen Manu-enosta.
Terveisin,
Ritva Jurvanen
"Elina & Sami" <heinila....@quicknet.inet.fi> kirjoitti viestissä
news:qR8F7.283$gN4....@read2.inet.fi...
vekkuli ketkutin
yleensä Manuiksi. Itsellä on muutama "Manni" jotka olivat Hermanneja.
Ja löytyy Hermanni -nimisen miehen kaksospojat, joiden nimet oli ihan
virallisestikin
Hemmi ja Manni.)
vekkuli ketkutin
Ritva Jurvanen wrote:
>
> Osa omista esivanhemmistani on asunut Kaakkois-Suomessa, tarkemmin sanottuna
> Virolahdella. Pitäjän paikallishistoriassa kerrotaan siitäkin, mistä väestö
> on peräisin. Nimistön (paikan- ja henkilönimet) perusteella osan uskotaan
> tulleen ilmeisesti Lounais-Suomesta, esim. virolahtelainen sukunimi Uski
> esiintyy myös tuolla Turun-Rauman -seudulla ja muitakin samantyyppisiä
> sukunimiä tunnetaan, jotka muualla Suomessa eivät ole olleet kovin
> tavallisia.
Käsittääkseni Länsi-Suomalainen (hämäläinen vaikutus oli vielä suurempi
kuin suomalainen)
muuttoliike alkoi Itä-Suomeen 700-luvulla
ja päättyi ennen 1200-lukua että kielelliset yhtäläisyydet selittynevät
sitä kautta.
Molemmilla alueilla oli samoja sanoja ja niitä sitten käytettiin
paikkojen
ja ihmisten nimeämiseen. Varsinaista sukuyhteyttä tuohon tuskin
kannattaa rakentaa.
Jos kysymys on historiallisena aikana tapahtuneesta muutosta se löytyy
normaalilla
sukututkimuksella (niin, tai sitten ei-mikä sekin on normaalia
sukututkimusta)
Sami Heinilä
"Ritva Jurvanen" <ritva.j...@kolumbus.fi> wrote in message
news:9s6i7s$bbk$1...@news.kolumbus.fi...
> Osa omista esivanhemmistani on asunut Kaakkois-Suomessa, tarkemmin
sanottuna
> Virolahdella. Pitäjän paikallishistoriassa kerrotaan siitäkin, mistä
väestö
> on peräisin. Nimistön (paikan- ja henkilönimet) perusteella osan uskotaan
> tulleen ilmeisesti Lounais-Suomesta, esim. virolahtelainen sukunimi Uski
> esiintyy myös tuolla Turun-Rauman -seudulla ja muitakin samantyyppisiä
> sukunimiä tunnetaan, jotka muualla Suomessa eivät ole olleet kovin
> tavallisia.
>
> Katsoin SSS:n HisKi-tietokannasta, ja sen mukaan näyttää Heinilä-niminen
> talo sijainneen Lapin pitäjässä (lähellä mm. Raumaa). Olisikohan teidän
> suvun kohdalla viitettä siihen, että ollaan aikoinaan tultu lännestä päin?
Suvun juuret ovat hyvin vahvasti Kymenlaaksossa, mistä kielii jo tuo
Kivenjuuri-nimen esiintyminen aina 1700-luvulta asti. Jollei Heinilä-nimistä
taloa löydy (tai ole ollut olemassa) jossakin lähipitäjissä, missä Manne on
renkinä nuorena ollut, ei myöskään talonnimiteoria pidä paikkaansa.
Myöhemmin Manne vakiintui asumaan loppuelämäkseen perheineen tehtaan taloon
ollen tehtaalla töissä. Ehkäpä tämäkin on ollut suuri muutos ja halu niin
ikään irtautua suvusta, sukutilasta ja erottua myös nimeltään. Luulenkin,
että kyse on ollut enemmänkin erottumisesta suvusta (viittaan Terho
Asikaisen vastaukseen, jossa sukunimen vaihtamisen mentaliteetti oli vapaata
ja myöskin kotitilalta lähteminen on tuonut esiin halun erottua niistä
lukuisista sukulaisista, jotka kaikki on liitetty siihen yhteen ja samaan
sukutilaan) ja kenties nimi on "keksitty" näistä sukunimen vaihtamiseen
tarkoitetuista suosituslistoista (suomalaisuuden seura). Tätä teoriaa tukee
siis muiden Heinilöiden puuttuminen (talon puuttuminen) ja vahvat juuret
paikkakunnalle.
Edelleenkin olisin kiinnostunut tietämään, olisiko kellään näitä
suomalaisuuden seuran nimilistojen kopioita, mistä näitä voisi saada
(seuralta itseltään en ole vielä kysynyt) tai vaikkapa vain, että löytyykö
Heinilä-nimeä näistä? Kyse on nyt vuoden 1906 (tai 1902 -1903??) listoista.
Sami Heinilä
Raimo Suonio
>
>Kyse on nyt vuoden 1906 (tai 1902 -1903??) listoista.
Minä muistin väärin. Sirkka Karskelan Sukututkijan tietokirja kertoo,
että ensimmäinen suomalaistamisryntäys tapahtui vuosina 1906 - 1907,
jolloin noin 100000 ihmistä muutti nimensä. Vuoden 1920 lopulla
vahvistettiin laki, joka vaati jokaista valitsemaan itselleen sukunimen
vuoden kuluessa. Toinen suomalaistamisryntäys tapahtui vuonna 1935,
jolloin taas 100000 ihmistä muutti nimensä.