> - - onko tämä 'koi'
> jokin tauti, jolla on nykynimikin?
Nykysuomen sanakirja tuntee sanalle "koi" seuraavan merkityksen:
"/kans./ eril. kolottavien kipujen, tav:immin jäsenissä olevan syövän
nimitys; /syn./ koisa. - /Yhd./ nenä-, sormik."
(Sanan "koisa" kohdalla mainitaan vielä synonyymi "koiska".)
Joten jonkinlaisesta syövästä lienee kyse.
Tämä lienee alkujaan sama sana kuin perhosta tarkoittava "koi", koska ne
on koottu samaksi hakusanakseen. (Omana hakusananaan on kuvattu
aamunsarastusta tarkoittava "koi", joka siis ilmeisimmin on eri
alkuperää.) Voisi spekuloida, että merkitys on syntynyt siitä, että
tautien on koettu "syövän" jäseniä kuten koiperhosten toukat syövät
vaatteita.
--
Yucca, http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/
Internetin hakukoneista valitsin summittaisesti Yahoon, joka antoi
"koiska"-taudista mm.seuraavaa infoa:
Kansan keskuudessa meiramikääreitä on käytetty kivun lievittämisessä sellaisissa
taudeissa kuin ruusu ja koi. Koi oli kamala tauti; koi eli koiska oli
ruumiinmato, joka ei parantunut milloinkaan. Se särki nivelissä, mädätti nenän,
huulet, käsiä ja jalkoja.
------------------------------------
Jukka K. Korpela <jkor...@cs.tut.fi> kirjoitti
viestissä:Xns91D6483FE45D...@193.229.0.31...
On muistettava, että tautien tunnistaminen ja tautikäsitykset olivat aivan
erilaiset menneinä aikoina. Lääkäreitä oli hyvin harvakseltaan ja
ruumiinavauksia ei tehty. Niinpä tautinimet kuvasivat lähinnä oireita. Koi
oli "syövä" tauti olipa se missä osassa ruumista hyvänsä. Vesitaudit,
polttotaudit, rintataudit ne olivat omia tautejaan (oli niiden todellinen syy
sitten mikä hyvänsä). Tautia levittivät mm. paha ilma (sade, sumu), eritteet,
tuuli, kuuma ilma, ihmisen mielentila esim. mielenjärkytykset. Ajateltiin,
että taudit syntyivät sopivissa olosuhteissa itsestään - niinkuin nyt usein
ajatellaan, että flunssa syntyy vain kylmettymisen seurauksena.
Ennen järjestettyä sairaudenhoitoa seurakuntien papit hoitivat pitäjän
lääkärintehtäviä käyttäen apunaan J. Haartmanin ja J. Dareliuksen
lääkärikirjoja. Ja ennen niitä ties mitä. Köyhä kansa hoiti elikoitaan ja
itseäänkin Kloka gumman ja gubben -kirjojen pohjalta - myöhemmin käyttäen
almanakan neuvoja ja ehkä Gananderin kirjoja apunaan. Paloöljy, terva,
hauteet ja kuppaaminen olivat hyviä lääkityksiä. Potilas parani (ellei
kuollut tai jäänyt ennalleen). Hospitaalit olivat lähinnä eristyslaitoksia,
joilla estettiin tautien leviäminen terveisiin, esim. lepra- ja kuppapotilaat
eristettiin tehokkaasti ja epäinhimillisesti.
Mielenkiintoinen "koi" on furia infernalis -niminen hyönteinen (Furia-suku
löytyy jopa Linnen systematiikasta). 1700-luvulla oli käsitys, jonka mukaan
tämä hyönteinen saattoi hyökätä ihmisen kimppuun ja tartuttaa häneen koin.
1700-luvun lopulla hyönteisen olemisesta käytiin jopa väittelyä. Suomessa
elukan ovat teksteissään maininneet ainakin C. Ganander ja J. Julin.
Seppo
Seppo Oja wrote:
> 1700-luvulla oli käsitys, jonka mukaan
> tämä hyönteinen saattoi hyökätä ihmisen kimppuun ja tartuttaa häneen koin.
> 1700-luvun lopulla hyönteisen olemisesta käytiin jopa väittelyä. Suomessa
> elukan ovat teksteissään maininneet ainakin C. Ganander ja J. Julin.
>
> Seppo
Käsittääkseni koi-taudin ja koi-hyönteisen yhteys
on syntynyt ihmisten mielissä nimien
yhtäläisyyksien takia ( Sanojen samankaltaisuus
johtuu niiden yhteisestä alkuperästä koi:
hyönteinen-mato-syöpämato). Kyse on samanlaisesta
assosiaatiosta kuin esim.potenssinparannuksen ja
poronsarven tai
anemian ja punajuuren kanssa.
Sinänsä erittäin luonnollista.
Mielenkiintoista on sekin että monet nykyaikana
alkeellisina pidetyt ajattelutavat ovat tulleet
Suomeen ja kansanperinteeseen ulkomaisen
kirjallisuuden ja oppineen yläluokan kautta.
Suomalaisilla on ollut alunperin omat ja
ugrilaisen taustan vuoksi aikalailla oudot
ajattelutavat näistäkin asioista.