Kaarle Kaila ilmoitti koko joukon kuullen, että jos jostain - vaikkapa
Internetistä - hakee aineistoa ja tarkistaa tiedot, aineiston alkuperäisen
kokoajan tekijänoikeudet häviävät taustalle. Kailan mukaan tarkistuksen
jälkeen tekijänoikeudet siirtyvät automaattisesti tietojen hakijalle.
Mahtaakohan asia olla ihan näin? Minun mielestäni näkemys sotii
tekijänoikeuslainsäädäntöä ja hyviä tapoja vastaan. Kertokaapa muutkin -
varsinkin tutkijat ja mahdolliset lainoppineet-, mitä mieltä olette.
Ismo Leppänen
sk...@online.tietokone.fi
is...@wakkanet.fi
sk...@online.tietokone.fi kirjoitti artikkelissa
<msg239111.thr...@online.tietokone.fi>...
sk...@online.tietokone.fi wrote:
> Mitäs mieltä olette viime maanantaina Sukutietotekniikka ry:n
> kuukausikokouksessa kuulemastani lausahduksesta?
>
> Kaarle Kaila ilmoitti koko joukon kuullen, että jos jostain - vaikkapa
> Internetistä - hakee aineistoa ja tarkistaa tiedot, aineiston alkuperäisen
> kokoajan tekijänoikeudet häviävät taustalle. Kailan mukaan tarkistuksen
> jälkeen tekijänoikeudet siirtyvät automaattisesti tietojen hakijalle.
>
Toivottavasti on näin, koska muuten tekijänoikeudet ovat siellä seurakunnissa,
jostanämä tiedot on peräisin. Ja luulempa, että useimmat sukukirjat
loukkaisivat näitä oikeuksia.
Minä olen ymmärtänyt, että näissä tekijänoikeus koskee vain "kokoelmaa", jonka
tutkija on
koonnut. Muuten taas esim saman perheen aiemmin tutkimuksissaan julkaissut
omaisi
tekijänoikeudet jo ko perheeseen eli siihen yhdelmään, jolla perheen henkilöt
on liitetty yhteen.
Voihan se olla kiusallista, että joku käyttää meidän tutkimustuloksia hyväksi.
Mutta uskoisin,
että toisaiseksi nämä ovat etäsukulaisiamme. Ketäpä muuta ne esi- tai
jälkipolvet kiinnostaisivat.
Ehkä oma, mutta kuitenkin vähäinen joukko ovat ne ammatikseen sukukirjoja
kokoavat, joiden
tilauksesta tekemien kirjojen kustannukset kopioinnin kautta voivat pudota
merkittävästi, ilman
että tilaajat saisivat hyödystä osaansa.
Erkki Juuti
Hyvät hyssykät. Herätkää oikeat sukututkijat.
Viimeisen Sukutietetotekniikka r.y:n
kokouksessa Kaarlo Kailan esittämän
toteamuksen pohjalta ei voi vetää muuta
johtopäätöstä kuin, että kenen tahansa
tutkimus on vapaata riistaa: "Jos netistä
hakee tietoa ja tarkistaa sen sukututkimuksen
perinteen mukaisesti, vinkin antajan
tekijänoikeus häipyy taustalle eli
tekijänoikeus siirtyy tiedonhakijalle."
Uusien tuulien mukaan ei lähdettä eli sitä,
mistä tieto on otettu, ei enää tarvitsisi
mainita. MITÄ. Mihin uusien tutkijoiden
tutkimus perustuu? Käsittääkseni todellinen,
luotettava tutkimus edelleen perustuu
todistettaviin pohjatietoihin ja omiin
tiedonhankintoihin. Toisen tietokoosteen
käyttäminen omissa nimissä on varkaus. Toisen
julkaistua tietokoostetta saa käytää hyväksi,
mutta silloin on aina mainittava, mistä tieto
on saatu.
Sukututkimuksen luotettavuus saa
poistamattoman kolhun, kun tieteellisen
tutkimuksen periaatteet naurahdetaan syrjään.
Jos sukututkimus lähtee harhailemaan
harrastelijoiden MUTU-tietotasolle, se ei
enää ole sukututkimusta.
Hannele Toiskallio
sk...@online.tietokone.fi wrote in message ...
>Mitäs mieltä olette viime maanantaina Sukutietotekniikka ry:n
>kuukausikokouksessa kuulemastani lausahduksesta?
>
>Kaarle Kaila ilmoitti koko joukon kuullen, että jos jostain - vaikkapa
>Internetistä - hakee aineistoa ja tarkistaa tiedot, aineiston alkuperäisen
>kokoajan tekijänoikeudet häviävät taustalle. Kailan mukaan tarkistuksen
>jälkeen tekijänoikeudet siirtyvät automaattisesti tietojen hakijalle.
>
Pahoittelen julkisesti sitä, että mainitsin Kaarle Kailan nimen yhteydessä,
johon se ei kuulunut, ja panin hänen suuhunsa lausahduksen, jota hän ei
ollut sanonut.
Tein pahan luokan virheen, kun en selvittänyt asianomaisen henkilön nimeä.
Ismo Leppänen
Mielestäni perusasioita tehtäessä sukututkimusta on kaikkien tietojen
oikeellisuuden tarkastaminen aluperäisistä lähteistä jos apuna käytetään
joitain muita ei alkuperäisiä lähteitä (Historiankirjat internetissä,
muiden tekemät
sukututkimukset ym).
Otettaessa sellaisenaan jonkun muun tekemää materiaalia (tämä ei ole enää
sukututkimusta vaan keräilyä) on asia tietenkin toisin; tarvitaan lupa ja
lähdeviittaus.
Sinulla olisi ollut tuossa kokouksessakin mahdollisuus ilmaista
mielipiteesi?
Aarno Pelli
aarno...@genealogia.org
sk...@online.tietokone.fi kirjoitti artikkelissa
<msg241915.thr...@online.tietokone.fi>...
Tämä on laaja kysymys eikä suinkan niin mustavalkoinen kuin se ensin saattaa
näyttää. Niin kuin joissakin viesteissä on mainittu se vähän riippuu mitä
tekee. Jos minä löytäisin omasta suvustani tehdyn kirjan tai jostain sen
sukuhaarasta niin en minä ainakaan pidä sitä minään tekijänoikeuden
loukkauksena jos lähden sen pohjalta tarkistamaan onko kirjan tiedot oikein
ja sen mukaan sitten kirjaan ne omaan selvitykseeni ylös, jotka
mahdollisesti joskus julkaisen. Onhan tämä osittain työtä helpottava tapa,
kun ei tarvitse ns. pystymetsästä metsästämään tietoja vaan tietää jo mistä
näitä asioita voipi sitten etsiä. Olisinhan minä voinut kerätä ne tiedot
muutenkin ilman minkään sortin "avustusta". Tietenkin jos lainataan tiedot
tuosta vain mitään tarkistamatta niin asia on toinen. Mutta miten sitten
todistat tuollaisen rikkomuksen?
Hyvien tapojen mukaista olisi toki mainita apuneuvot joista on ollut asiassa
apua. Mutta kuten tavallaan kävi jo ilmi. Kukaan ei voi omistaa
sukuhistoriaansa.
Mikko Paavola