Mustarousku
M. Sakari Ahola
Erittäin herkullista mustarouskua ei kuulemma enää
suositella kerättäväksi?? Siitä on siis löytynyt jotain?
Tietääkö joku tarkemmin, sitä kun nyt näyttää olevan
korvessa todella paljon!
/SA
Kari Lahteenmaki
KL
Jukka Korpela
sak...@sara.cc.utu.fi (M. Sakari Ahola) writes:
> Erittäin herkullista mustarouskua ei kuulemma enää
> suositella kerättäväksi?? Siitä on siis löytynyt jotain?
Asiantuntijoiden mielipiteet vaihtelevat. Kyse näyttäisi olevan
aineista, joita mustarouskuissa on ja jotka eivät häviä ryöppäämällä.
Vaikutusta epäillään mutageeniseksi (mutaatiota aiheuttavaksi) ja
kasautuvaksi, t.s. yksi annos tuskin vaikuttaa mitään mutta aine
kertyy elimistöön. Mutageeniset aineet ovat usein samalla
karsinogeenisiä (syöpää aiheuttavia). Arviot siitä, miten vakavasta
riskistä on kyse, siis vaihtelevat.
Yucca, http://www.hut.fi/home/jkorpela/
Timo Harmo
>Erittäin herkullista mustarouskua ei kuulemma enää
>suositella kerättäväksi?? Siitä on siis löytynyt jotain?
>Tietääkö joku tarkemmin, sitä kun nyt näyttää olevan
>korvessa todella paljon!
Jossain vaiheessa kiellettiin keräämästä, mutta pääsi
sittemmin kai pannasta. Karsinogeeneja piti sisältämän
niin kuin kaikki muukin herkullinen.
-Timo
Mikko Suokas
On Mon, 22 Sep 1997, Timo Harmo wrote:
> In article <1997Sep22...@sara.cc.utu.fi> sak...@sara.cc.utu.fi (M. Sakari Ahola) writes:
> >Erittäin herkullista mustarouskua ei kuulemma enää
> >suositella kerättäväksi?? Siitä on siis löytynyt jotain?
> Jossain vaiheessa kiellettiin keräämästä, mutta pääsi
> sittemmin kai pannasta. Karsinogeeneja piti sisältämän
Viimeisin kuulemani tieto tuosta mustarouskun
mutageenisuudesta/karsinogeenisuudesta/myrkyllisyydestä on, että ne
oletetut myrkyt (nekatoriini vai mikä lie) ovat siinä sienen mustassa
pintakerroksessa, joka kai muutenkin tulee kaavittua pois peratessa.
En usko, että ongelmia tulee, jos sienet perataan näin ja käsitellään
kahdesti keittäen ja keitinvesi vaihtaen, kuten kirpeät rouskut
käsitellään.
Muuten tekisi kyllä mieli yhtyä edelliseen kirjoittajaan ja todeta, että
kaikki hyvähän on epäterveellistä ja kaikki terveellinen on jos ei nyt
suorastaan pahaa niin ainakin niin mautonta, että syömisen iloa ei tunne.
Mustarousku on loistava ruokasieni, joten tottakai se on vaarallinen ;-)
Jäähän niitä myrkkyjä kuulemma korvasieneenkin kahdesta keitto- ja
huuhtelukerrasta huolimatta, ja olen lukenut, että tästä syystä ei
suositella kovin monien korvasieniaterioiden nauttimista lyhyen ajanjakson
sisällä. Tiedä häntä, olen minä noita sieniä syönyt, niin korvasieniä kuin
mustarouskuja enkä ole vielä kuollut, josko lie pää pehminnyt :->
t. Mikko, satunnainen sienestäjä
Syö lanttuva!
-Sleepy Sleepers-
Timo Harmo
Mikko Suokas <mtsu...@alpha.hut.fi> wrote:
>En usko, että ongelmia tulee, jos sienet perataan näin ja käsitellään
>kahdesti keittäen ja keitinvesi vaihtaen, kuten kirpeät rouskut
>käsitellään.
En muista onko tästä keskusteltu täällä aiemmin, pyydän
anteeksi jos jauhan vanhaa lempiaihettani.
Minusta rouskut tulee ryöpätä vain kertaalleen, mahdollisimman
vähässä vedessä ja ryöpsäyttäen, juuri kiehumapisteeseen saattaen.
Paha kirpeys katoaa, mutta rouskun maku säilyy. Kangassieni ainakin
on täysin turhanaikainen olento moneen kertaan ryöpättynä
(puhumattakaan siitä että sitä kermaan tms. haudattaisiin), kun
kevyellä käsittelyllä ja väkiviinaetikalla siitä saa huimia
makunautintoja ("hienompia" rouskuja voi helliä viinietikoilla tai
ties millä smetana kerma kastikkeilla, mutta oikea rouskuuden
ideaali paljastuu vasta tuossa vähän ryöpätyn kangasrouskun
ja väkiviinaetikan symbioosissa)
Olen ollut ymmärtävinäni (ja ryöppäysvettä maistelmalla vahvistanut)
että rouskujen paha kirpeys katoaa kemiallisessa prosessissa
joka tapahtuu niitä lämmitetään tarpeeksi. Liottaminen ja useat
ryöppäysvedet vain vievät rouskuista rouskun maun josta ainakin minä
pidän.
Vaan olen kuullut täsmälleen päinvastaistakin tarinaa.
Savossa tai Karjalassa on kai harrastettu rouskujen
rouskuttelua pelkän liottelun jälkeen. Onko kukaan
kokeillut? Muistaakseni pitäisi useampi päivä liottaa,
ja tuloksena olisi jumalainen rouskumaku.
-Timo
P.S. Terveysvaikutuksista en edelleenkään tiedä mitään,
ne jotka haluavat elää pitkään syökööt jatkossakin
kulloinkin muodissa olevaa terveysmuonaa.
M. Sakari Ahola
> Minusta rouskut tulee ryöpätä vain kertaalleen, mahdollisimman
> vähässä vedessä ja ryöpsäyttäen, juuri kiehumapisteeseen saattaen.
> Paha kirpeys katoaa, mutta rouskun maku säilyy.
Samaa mieltä ainakin mustarouskun osalta. Sienikirjan suosittelema
10 min keitto on hätävarjelun liioittelua.
/kaksi päivää syöty ja vielä hengissä
//SA
Matti Jokinen
timo....@helsinki.fi (Timo Harmo):
>Olen ollut ymmärtävinäni (ja ryöppäysvettä maistelmalla vahvistanut)
>että rouskujen paha kirpeys katoaa kemiallisessa prosessissa
>joka tapahtuu niitä lämmitetään tarpeeksi.
Also sprach Rautavaara: Rouskujen kirpeä maku johtuu hartseista, jotka
kuumennettaessa tiivistyvät isommiksi kokkareiksi ja menettävät samal-
la tulisuuttaan. Kuumalla pannulla paistaminen on tehokkainta. Pannun
voiteluun kannattaa käyttää jotain sellaista rasvaa, joka kestää kuumuut-
ta enemmän kuin voi.
>Vaan olen kuullut täsmälleen päinvastaistakin tarinaa.
>Savossa tai Karjalassa on kai harrastettu rouskujen
>rouskuttelua pelkän liottelun jälkeen. Onko kukaan
>kokeillut?
Liottamisella ja ryöppäämisellä saadaan yleensä suunnilleen sama tulos.
Poikkeuksiakin voi olla (mahdollisesti esim. korvasieni, jonka myrkky
on herkästi haihtuvaa). Ja osa rouskuista on tietenkin syötäviä ilman
mitään erikoiskäsittelyä, esim. leppärousku.
- Matti Jokinen
joutsankunta
M. Sakari Ahola <sak...@sara.cc.utu.fi> kirjoitti artikkelissa
<1997Sep22...@sara.cc.utu.fi>...
> Erittäin herkullista mustarouskua ei kuulemma enää
> suositella kerättäväksi?? Siitä on siis löytynyt jotain?
> Tietääkö joku tarkemmin, sitä kun nyt näyttää olevan
> korvessa todella paljon!
>
> /SA
> Olet tippunut mustarouskun vauhdista jo muutama vuosi sitten.Mustarousku
sisältää karsinogeenejä, jotka taas altistavat syövälle.Jätä keräämättä!
gla...@dlc.fi
Kerää pois vain, jos ei pakkaset ole vieneet. Ei niitä kukaan niin paljoa
voi syödä, että henki lähtee. Sukumme on syönyt korvasieniä hyvällä halulla
sen verran kun on löytynyt ja saman aion tehdä toiset 50 vuotta myös
mustarouskun kanssa. Mikä tahansa hyvä ja herkullinen tappaa, jos liikaa
syö. Mutta pieni "vaarallinen" herkkupala silloin tällöin on poikaa!
joutsankunta <jout...@sci.fi> wrote in article
<01bcdd4e$68995c80$451e...@ya4.joutsa.fi>...
Vesa Saarela
In article <344F15...@ntc.nokia.com>, ISTO....@ntc.nokia.com says...
>
>gla...@dlc.fi wrote:
>>
>> Sukumme on syönyt korvasieniä hyvällä halulla
>> sen verran kun on löytynyt ja saman aion tehdä toiset 50 vuotta myös
>> mustarouskun kanssa.
>
>ja toisille taas on.
>
> terv. Ize
>---------------------------------------------------
>MSOffice valmistautuu poistamaan valittuja osia.
>Tutkitaan, onko levyllä tarpeeksi tilaa.
>---------------------------------------------------
Lähes kaikki ruokalajit sisältävät karsinogeenejä,
jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Se aiheuttavatko
karsikset syöpää on toistaiseksi enemmänkin mutu-
tietoa.Jos pidät runsaasti karsinogeenejä sisältävästä
ravinnosta kokeile vaikkapa hiilisilakkaa.
terv. Vesa
gla...@dlc.fi
Vesa Saarela <vesa.s...@stakes.fi> wrote in article
<62q2po$p0$1...@ankka.csc.fi>...
> Ollaan kokeiltu sitäkin hyvällä ruokahalulla. Mitä vanhemmaksi elää, sitä
suurempia riskejä voi ottaa, sanoi ystävämme Jaques Brell ;)
Toiset arvostaa elämän laatua ja toiset määrää. Onneksi saa vielä valita.
(Tiedoksi vain, että äitini täytti keväällä 95v ja voi hyvin. Sienien ja
voin ja sokerin - läskistä puhumattakkaan - syönnistä huolimatta.)
Taru
> terv. Vesa
>
>
Ize (Isto Helin)
Ize (Isto Helin) wrote:
>
> Legenda kertoo, että toisille ihmisille mustarousku ei ole vaarallinen
> ja toisille taas on.
Ääh, muistin legendan ihan väärin. Kyseessä olikin pulkkosieni, joka
aiheuttaa joillekin allergisia reaktioita ja toisille ei.