sienikirja
-Susanna-
paperilla olevaa kirjaa.
Haluan varmistaa joitain lajeja mistä en ole 100% varma enen kun laitan
pannulle mm tatit.
Jätän suosiolla metsään sienet mitä en tunnista tityn lajin
edustajiksi.lasten kanssa liikkuessa metsässä on hyvä olla varuilaan
"epävarmoista" sienistä kun että antaisin 3-vuotiaani noukkia ne.
Susanna
Elias Aarnio
Miten sinä siellä metsässä käytät netissä olevaa sienisivustoa?
Multimediakännykällä vai PDA:lla? Eikö halvemmaksi tulisi ostaa kunnon
sienikirja? Sitä sentään voi käyttää sekä keittiön pöydän ääressä että
metsässä tunnistustilanteessa.
--
EliasA
Soili
auttaa. Sienipolulle taas voi lähettää kuvia tunnistettavista sienistä.
http://www.kotihiiri.com/polku/
t. Soili
Oiva
"Elias Aarnio" <eli...@utu.fi> kirjoitti viestissä
news:deh4tb$1osq$2...@bowmore.utu.fi...
> Miten sinä siellä metsässä käytät netissä olevaa sienisivustoa?
> Multimediakännykällä vai PDA:lla? Eikö halvemmaksi tulisi ostaa kunnon
> sienikirja? Sitä sentään voi käyttää sekä keittiön pöydän ääressä että
> metsässä tunnistustilanteessa.
>
> --
> EliasA
Et sitten viitsinyt vastata kysymykseen, vaan päätit vain päteä mielestäsi
ilmeisesti nokkelallakin pointilla. Ei se ole mukavaa sinunkaan elämäsi.
Otan osaa.
Elias Aarnio
>
> Et sitten viitsinyt vastata kysymykseen, vaan päätit vain päteä mielestäsi
> ilmeisesti nokkelallakin pointilla. Ei se ole mukavaa sinunkaan elämäsi.
> Otan osaa.
>
>
No, vastataanpa sitten asiallisemmin. Suosittelen metsään mukaan
Kariston julkaisemaa kirjaa Sieniopas. Kooltaan 10 x 15 cm joten menee
taskuun mukavasti. Sisältää 124 lajikuvausta. Saman verran kuin täällä
mainostettu Sepon sieniopas ja on helposti luettavissa myös offline.
Ei se elämä aina ole kivaa ;-)
Mielestäni sanomassani on selkeä pointti. Jos tunnistusapuvälinettä ei
ole siellä metsässä mukana, pitää koreja / sienestysastioita olla mukana
yksi enemmän.
Minua kovasti kiinnostaisi, miten alkuperäinen kysyjä oppii uusia
lajeja, jos hän ei poimi lajeja, joita ei tunnista. Jotenkin oletin,
että tarkoitus olisi opetella tuntemaan uusia lajeja. Väittäisin, että
myrkkynääpikän erottaminen koivunkantosienestä edellyttää ainakin toisen
näkemistä livenä metsässä ja tarkastelua jonkin hakuteoksen kanssa.
--
EliasA
Jukka K. Korpela
> Kertokaa milä sivuilta netistä löytää hyvän sienikirjan.
Netissä ei ole hyvää sienikirjaa, joskin on monia hyviä sienisivustoja ja
lisäksi tietoja sienikirjoista. Ks. sigussani mainittua koostetta
(jota tosin en ole tarkistanut yli vuoteen).
> Kun en omista paperilla olevaa kirjaa.
Kannattaa ostaa ainakin yksi.
Holmbergin ja Berglundin "Sieniopas" on minusta aika hyvä erotusdiagnoosien
tekoon, vaikka onkin alkujaan ruotsalainen ja siten vähän toisin
painottunut kuin kokonaan Suomessa tehdyt kirjat.
> Haluan varmistaa joitain lajeja mistä en ole 100% varma enen kun laitan
> pannulle mm tatit.
Tatit ovat helppo nakki: kun opettelee tunnistamaan sappitatin ja jättämään
sen metsään, niin muita voi kerätä - toki ne ovat aika erilaisia
käyttöarvoltaan. Sappitatin tunnistaa yleensä aika varmasti
vaaleanpunertavista pilleistä. Jos on epävarma, voi maistaa, mutta kuulemma
sappitatti maistuu tosi pahalta, vaikka ei ole myrkyllinen - parempi
kuitenkin irvistys metsässä kuin iso kulho kelvotonta tattimuhennosta yhden
sappitatin takia.
> Jätän suosiolla metsään sienet mitä en tunnista tityn lajin
> edustajiksi.
Tuo on liioittelua, koska monien haperoiden, tattien yms. lajinmääritys on
suhteellisen hankalaa ja käytännön tarkoituksiin ihan tarpeetonta. Ei
haavanpunikkitatilla ja koivunpunikkitatilla ole niin suurta eroa, että
molemmat pitäisi jättää metsään, jos ei erota niitä toisistaan.
Eri herkkutattilajien erottaminen ei sekään ole mitenkään välttämätöntä,
joskin voi vaikuttaa suunniteltaessa hienoimpia ruokia - mutta erottelun
voi tällöin tehdä kotona, jos tatit on tuotu suunnilleen kokonaisina (eli
lähinnä vain halkaistu osittain tai kokonaan matoisuuden selvittämiseksi).
--
Yucca, http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/indexfi.html
Sienifakki eli vastauksia sienistä usein kysyttyihin kysymyksiin:
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/sienet/
-Susanna-
Nirso kun olen en syö kovin montaa sienilajia.Haperoita kerään mikäli on
hyviä ja tunnistamisen suorittaa keittäjä(äitini joka ne syö).Tatit
tunnistan sen verran mitä tarviikin eli jätän sen sappitatin sinne metsään
enkä kanna sitä kotiin.Kanttarellin luulisi jokaisen vähän enemän
sieneestävän erottavan orakkaasta.Suppilovahveron tunnistamiseen ei paljoa
tarvii kun olen sen verran niitä kerännyt.Karvarouskut kerää ja keittämisen
suorittaa äitini.Kahden pienen lapsen kanssa metsässä liikkuessa mielummin
keskittyy sellaisiin lajeihin mitkä varmasti tunnistaa ja jätttää muut
metsään ja ihailee ohi mennessään.Poikani on oppinut hyvin sujuvasti
jättämään ne sienet mitä ei kerätä sillä reissulla metsään eikä kerää
koriin.poka osaa myös katsoa onko sieni hyvä vai huono eli matojen ja
etanien syömä vai ei.Mikäli kaikki kantaisin kotiin tunnistettavaksi mieheni
ottaisi avioeron sen takia kun inhoo sieniä.Minä ja lapset syödään mies ei.
Susanna
Elias Aarnio
> etanien syömä vai ei.Mikäli kaikki kantaisin kotiin tunnistettavaksi mieheni
> ottaisi avioeron sen takia kun inhoo sieniä.Minä ja lapset syödään mies ei.
No mutta eikös tuo olisi hyvä syy kantaa mukana jotain soveliasta apua?
Silloin voisit tunnistella siellä metsässä. Voisit ottaa samanlaisen
tavoitteen kun meillä on kaveripiirissä: yksi uusi laji opetellaan
tunnistamaan joka vuosi.
Pistä ukollesi kuivattua härmämalikkaa lihamurekkeen joukkoon! Kyllä se
siitä ;-)
--
EliasA
Kaisa Krannila
: Tatit ovat helppo nakki: kun opettelee tunnistamaan sappitatin ja jättämään
: käyttöarvoltaan.
Muistuttaisin myös äikätatin olemassaolosta. Eihän se likikään niin
kaamea ole kuin sappitatti, ja onhan sitä pippurin sijaisena
käytettykin - ehkä tämä menee "erilaisen käyttöarvon" alle? Viime
viikonlopun retkellä löytyi yksi yksilö, olisi oikeastaan pitänytkin
ottaa mukaan mausteena kokeiltavaksi.
Periaatteessahan kai ihan lounaisimmasta Suomesta voi löytää muitakin
ei-syötäviä tatteja.
--
Kaisa Krannila
kran...@cc.Helsinki.FI
Jaa
> -Susanna- wrote:
> > Mikäli kaikki kantaisin kotiin tunnistettavaksi mieheni
> > ottaisi avioeron sen takia kun inhoo sieniä.Minä ja lapset syödään
mies ei.
>
> Pistä ukollesi kuivattua härmämalikkaa lihamurekkeen joukkoon! Kyllä
se
> siitä ;-)
> --
> EliasA
Muuten, suolasieniä voi pienentää aika reippaankin määrän
lihamureketaikinan joukkoon ja antaa sitten "sienenvihaajan" maistaa.
Omavastuu, kertoako vai ei.
Jos on kiireempi, kiehautan suolattuja sieniä liotuksen asemasta
(suolaisuuden poistamiseksi). Kertokaapas, lähteekö viimeinenkin
ravinteellinen arvo noin tehden?
--
jaakko
Hanne Tolvanen
pikkuopasta, jossa on vaan ne sienet jotka on muutenkin riittävän helppo
tunnistaa? Minä pidän aina useita pikkupusseja matkassa epävarmoja ja
mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia varten. Viikko sitten onnistuin
löytämään sienen jota en löytänyt omista sienikirjoistani. Se on nyt
kokonaisena pakastettuna rasiassa odottamassa tunnistusta. Huomenna
pitäisi marttaliitolla olla tunnistusapua ympäri maata tekstitv:n
mukaan, mutta en löytänyt Suur-Jyväskylästä mitään mainosta. Täytyy
vielä etsiä tietoa jos saisin vietyä sen huomenna jonnekkin
tunnistettavaksi.
Tatteja on helppo poimia kunhan tunnistaa tatit ryhmänä ja maistamalla
viimeistään voi sulkea sappitatin pois. Maistuu pahalle mutta muutama
mustikka sen jälkeen vie pahan maun pois suusta. Rouskut on myös
helppoja kun kaikki josta tulee maitoa on syötäviä. Haperoitakin voi
maistaa tai jos ne ryöppää suolasienien mukaan niin se on tarpeetonta.
Mustia torviksia olen saanut nyt yhteensä jo n. 25 litraa.
Haaparouskujakin oli keskiviikkona niin paljon pienellä alueella että
oli ihan pakko kerätä ne ja tehdä suolasieniä vaikka ei alunperin ollut
tarkoitus kun on viimevuotisiakin vielä paljon jäljellä.
Lampaankääpäpihvejä olen syönyt jo kolmena päivänä viikon sisällä ja
jääkaapissa on odottamassa iso kasa niitä valmistusta.
Kosteikkovahveroita poimin parisen litraa.Niitä on pirusti ihan pieniä,
mutta hermo ei enää kestänyt antaa isompien kasvaa kun olen niitä jo 3
viikoa käynyt katsomassa. Todennäköisesti joku ehtii ne poimimaan
ennenkuin ne kasvaa isoksi. Viime vuonna yksi pariskunta keräsi meidän
perässä jämät eli kaikki pienet mitä me jätettiin kasvamaan...
Hanne
Timo Harmo
>Jos on kiireempi, kiehautan suolattuja sieniä liotuksen asemasta
>(suolaisuuden poistamiseksi). Kertokaapas, lähteekö viimeinenkin
>ravinteellinen arvo noin tehden?
Jos rouskuista puhutaan ja ryöppäys katsotaan aiheelliseksi, niiin
miksi niitä kaksi kertaa keittämään? Tuoresuolaan ryöppäämättä niin
ryöppäys ja suolanpoisto hoituvat kerralla, ja jää vähän ravinteita ja
makuakin jäljelle.
-timo
Baggie
> Väittäisin, että
>myrkkynääpikän erottaminen koivunkantosienestä edellyttää ainakin toisen
>näkemistä livenä metsässä ja tarkastelua jonkin hakuteoksen kanssa.
Minulle on vakuutettu, että jos pystyy tunnistamaan kannon
koivunkannoksi, niin sitten siinä ei ole myrkkynääpikkä.
Asia on minulle tärkeä, koska aion lahottaa pihalla olevan
koivunkannon syötävän sienen avulla ja olen valinnut tehtä-
vään koivunkantosienen (jos ei sitten se juuri löytämäni
osterivinokkaan rihmasto suostu istumaan siihen kantoon).
--
Baggie
This is not science, this is a bumber sticker
Seismo Malm
Oletko tosiaan kokeillut tuota systeemiä? Kuulin siitä jokunen vuosi
sitten mutta en ole itse päässyt kokeilemaan kun mun sienipaikasta
(=vanhempien pakastin) sienet saa valmiiksi ryöpättynä.
seismo malm