Marsipaani vs. mantelimassa?
Satu Saarinen
joten haluaisin jatkaa aihetta sivuten.
Eli mikä taika tekee mantelimassasta marsipaania? Ja mahtaako tämä onnistua
kotikonstein? Mantelimassaa kun on melkein joka putiikissa saatavilla, mutta
marsipaania saa tosissaan metsästää ja sittenkin hinta on hiuksianostattava.
Vähän ennen joulua silmiini osui jossain lehdessä artikkeli, jonka otsikon
mukaan marsipaanieläimiä voi tehdä kotonakin. Innostuneena luin ohjeen läpi
ja se kuului kutakuinkin näin: Otetaan mantelimassaa, muotoillaan siitä
kuvioita = marsipaanieläimiä. Aaaargh!
Toinenkin pettymys osui joulun aikaan. Menin ostamaan perinteistä marsipaani-
possuani ja huomasin tiskissä olevan myös pieniä söpöjä possuja, jotka
sopivat oikein hyvin piparkakkutalon mittakaavaan. Kysyin myyjältä vielä,
että ovatko ne pikkupossutkin marsipaania. Kuulemma olivat.
Joulun jälkeen koitti possunlahtaamisen ja karvaan pettymyksen aika, sillä
ne possut maistuivat kammottavilta. Ne eivät todellakaan olleet marsipaania,
eivät edes mantelimassaa. Sen myyjän mielestä marsipaani oli olettettavasti
yleisnimike kaikille syömäkelpoisille koristeille.
Kotitekoisella marsipaanille olisi siis kovasti käyttöä, vastaatkoon hetimit-
ten ken tietää!
Vesi kielellä vastausta odottaen,
-Satu
olli R
> Eli mikä taika tekee mantelimassasta marsipaania? Ja mahtaako tämä onnistua
> kotikonstein?
Pitäisi taas tarkastaa ravintolakoulun käyneeltä äidiltä, mutta
käsittääkseni marsipaani = mantelimassa.
Ero on lähinnä siinä, että konditoriakäyttöön tarkoitettu massa on
kiinteämpää, hienonpaa ja sisältänee huomattavasti enemmän
pölysokeria, munaa ja jopa mahdollisesti lisäaineita, joilla massa
saadaan pysymään kasassa ohuissakin rakenteissa. Tästä massasta ehkä
käytetään hienostelevasti nimeä marsipaani.
Sellaisenaan syötäväksi tarkoitettu massa sisältää pääasiassa mantelia
ja sokeria. Se voi olla karkeahkoa. Se ei kestä ohueksi muotoiltuna,
mutta on hyvää (Njam!). Makua voi vahvistaa karvasmanteleilla tai
karvasmanteliöljyllä. Käytetään makeisina, täytteenä yms.
Tanskan lautoilta tuli aikoinaan ostettua kilon harkoissa tuoretta
mantelimassa. Maistuu aika hyvällä sentin siivuina.
Vilkaisin parista kirjasta marsipaanin teko-ohjeita:
Periaatteessa kuoritut ja jauhetut mantelit hierotaan (huhmarella)
samaan määrään pölysokeria. Lisätään munanvalkuaista tai vettä sen
verran, että massa on sopivan muotoiltavaa. Molemmat kirjat tosin
sanoivat, että kannattaa ostaa valmiina.
olli R
Jonas Sundman
: Kotitekoisella marsipaanille olisi siis kovasti käyttöä, vastaatkoon hetimit-
: ten ken tietää!
Jostain, en nyt muista mistä, pitää etsiä uudelleen, kuvittelen
lukeneeni että marsipaania saadaan mantelimassasta lisäämällä
tomusokeria ja glykolisiirappia tai vettä. Kokeilin itse joulun alla
vedellä kun stiä siirappia ei ollut, ja ihan sileätä hyvää ja
muovailtavaa marsippaania siitä sai. Raaka-aineena oli ruotsalainen
kilon pötkö.
Kuriositeettina seuraava resepti kirjasta Dr Hagdahls Mindre Kokbok,
Stockholm 1895:
" Lybecker marzipan. Massepain
425 gr mandel, 425 gr socker, 4 matskedar orangeblomvatten eller
rosenvatten
Mandeln skalas och stötes fint med orangeblomvattnet samt lägges med det
fint siktade sockret i en kastrull, som sättes öfver svag eld, så att
massan får torka under fortsatt arbete, hvilket fortsättes, tills den
icke mer fäster sig vid handen. Sedan upplägges massan på ett med socker
beströdt bord och utbakas till tårbottnar, som få torka litet i sval ugn
men ej så att de hårdna, ty massan bör bibehålla sig mjuk och snöhvit.
Tårtan kan dekoreras med figurer, formade av samma deg, eller med
syltade frukter, marmelad eller gelé.
Anm. I stället för orangeblomvatten kan under stötningen saften
av 1 citron och 1 ägghvita sättas till mandeln."
Terveisin,
Jonas
***
jonas....@helsinki.fi (+358 0)/(90) 62 65 61
Matematikstuderande, Nylänning, Centrumbo, Oenolog och Gourmand samt Livsnjutare
Satu Saarinen
Marsipaanin ja mantelimassan ero on siis hiuksenhieno, ellei peräti olematon.
Minut johti harhaan se, että kotitekoinen ja toisaalta ruotsalaisvalmisteinen
kaupan "mantelimassa" maistuivat ratkaisevasti erilaisilta kuin "marsipaanin"
nimellä myydyt tanskalaiset ja englantilaiset herkut. Ja kuitenkaan tuotese-
losteista ei löytynyt mitään varsinaisia eroja.
Mutta sitten Olli Rinne vinkkasi, että vaikka meillä Suomessa manteli on
manteli, niin muualla se tarkoittaa myös paria _karvas_mantelia siinä seassa.
Eli mantelimassan voinee näppärästi korjata oikean makuiseksi manteliesanssilla
tai karvasmanteliöljyllä.
Ai niin, paljon kiitoksia myös ihanan lupaavista resepteistä! Niitä täytynee
kokeilla ihan lähiaikoina. <slurps>
-Satu