Jäi tuolta hong kongista (siis siitä liikkeestä:)) mukaan tuollainen 6 euron
valurautapata. Ohjeissa käsketään rasvapolttaa pata suolattoman sianläskin
kanssa. Voiko saman asian hoitaa ihan tavallisella ruokaöljyllä?
Peetu
Ainakin oma ruotsalainen valurautapaistinpannu tuli ohjeella, jossa
puhuttiin ruokaöljystä ja pannu on toiminut erinomaisesti lukuunottamatta
sitä kertaa kun allekirjoittanut idiootti pesaisi sen ajatuksissaan
tiskiaineella. Silloin luonnollisesti tarvittiin uudelleenkäsittely
öljyllä.
--
Ari Makela no escaping it -
ha...@arska.org I must step on fallen leaves
http://arska.org/hauva/ to take this path (Suzuki Majoko)
Suosittelen ehtaa silavaa. Muistelen lukeneeni, että eläinrasvat reagoivat
jotenkin kemiallisesti raudan kanssa ja muodostunut yhdiste olisi
pinnoitteena teflonin tapaista likaa ja tarttumista hylkivää.
Samainen artikkeli kertoi, etteivät kasvisrasvat toimi samoin.
Varma en ole, mutta jokatapauksessa ruokaöljy ei kirkasta poltossa pannun
pintaa samalla tavalla kuin silava.
KP
Minä olen ostanut vastaavasta liikkeestä ulkokäyttöön pari
pannua/parilaa, ja jonkun pizzavuoan muotoisen hökötyksen,
jolla ei ole ollut mitään käyttöä.
Niissä oli ainakin voimakas "teollisuusrasva" pinnalla.
Ohjeissa kehoitettiinkin pesemään ja polttamaan suojakerros
huolella pois. Hirveä katku siitä tulikin...
"Oikeassa" käytössä minulla on pari ihan aitovalurautaista
pannua, joilla on ikääkin useampi vuosikymmen.
> Ohjeissa käsketään rasvapolttaa pata suolattoman
> sianläskin kanssa.
Suolatonta silavaa minä olen käyttänyt. Hankalinta oli
löytää suolatonta silavaa. Normaaleissa merketeissa jopa
pakastealtaassa ollut silava oli suolattua.
Hackmanin sivuilla on ihan hyvä rasvapoltto-ohje. Kopioisin
sen tähän, mutta netti tökkii. Lödät sen kyllä itsekin.
Etusivulta valittiin muistaakseni tuotteet -> keittovälineet
ja sieltä Hackmanin valurautainen sarja.
> Voiko saman asian hoitaa ihan tavallisella ruokaöljyllä?
Minun mielestäni tehtaalla valmiiksi rasvapoltetuissa on
käytetty juuri kasviöljyä? Kaitpa se kotonakin onnistuisi.
Onko kasvipohjainen öljy sitten oikeasti parempaa, vai onko
se vain valmistajan markkinointikikka vegaaneja ajatellen...
> Suosittelen ehtaa silavaa. Muistelen lukeneeni, että eläinrasvat reagoivat
> jotenkin kemiallisesti raudan kanssa ja muodostunut yhdiste olisi
> pinnoitteena teflonin tapaista likaa ja tarttumista hylkivää.
Tuo on huuhaata, rauta ei reagoi huoneenlämmössä juuri muuten kuin
ruostumalla. Valurauta on vain niin huokoista, että se imee itseensä
rasvaa, mikä sitten voitelee pannun kun sitä kuumennetaan.
> Samainen artikkeli kertoi, etteivät kasvisrasvat toimi samoin.
> Varma en ole, mutta jokatapauksessa ruokaöljy ei kirkasta poltossa pannun
> pintaa samalla tavalla kuin silava.
Kasvirasva on yleensä huoneenlämmössä nestemäistä ja kuumennettuna
vielä juoksevampaa, se lähtee helpommin pois pannun pinnasta kuin
jäykempi eläinrasva (pelkällä vesipesulla).
--
// mikko.p...@tut.fi / http://cydonia.ton.tut.fi //
Miten 80-prosenttinen eläinrasva nimeltä voi mahtaisi toimia? Sitä
ainakin löytyy helposti, ja muistelen nähneeni jopa suolatonta voita
(ja vähäsuolaista muistan nähneeni varmasti).
--
Timo Hirvi
Mahdollisesti melko huonosti :/ - lopuissa 20 prosentissa on
proteiineja, jotka palavat. Jalostan kuitenkin ideaasi sen
kummemmin asiasta tietämättä: puhdistettu voirasva, joka kulkee
myös nimellä gee (ghee) saattaisi sopia hommaan mainiosti. Ainakin
se kestää korkeampia lämpötiloja kuin monet muut rasvat.
Pitäneekin kokeilla, kun seuraavan kerran hoidan paistinpannua.
--
V: No tietysti siksi, että niin on paljon helpompaa ja loogisempaa!
K: Miksi?
V: Kyllä kannattaa!
K: Kannattaako vastaus kirjoittaa ennen kommentoitavaa tekstiä?
Ja jatkokysymys: miksi ihmeessä siinä mönjässä, oli sitten mitä oli,
ei saisi olla suolaa?
--
http://www.hut.fi/u/iisakkil/ --Foo.
> Miten 80-prosenttinen eläinrasva nimeltä voi mahtaisi toimia? Sitä
> ainakin löytyy helposti, ja muistelen nähneeni jopa suolatonta voita
> (ja vähäsuolaista muistan nähneeni varmasti).
Paremmista ruokakaupoista löytyy suolatonta voita.
Arvaus: ettei se suola pahus reagoi sen raudan kanssa jollakin ei-toivotulla
tavalla poltettaessa?
Kuten joku totesikin: voi (tai margariini, joka nyt on joka tapauksessa yäk)
ei käy, koska se valkuaisaine kärtsää, kirkastettu suolaton voi siinä kun
öljy tai silavakin.
Epäilen muuten että tuo "silava" ohjeissa on relikti: ennen aikaan se on
ollut halvinta ja helpoimmin saatavilla olevaa "puhdasta" ruokarasvaa. Jos
haluaa muuten välttämättä olla kirjaimellinen, niin suolatonta silavaa
löytyy tuorelihahyllystä nimellä "kastikesika", siitä voi sitten napsia
rasvat pannunpolttoon ja tehdä jäljellejääneestä lihasta vaikkapa sen
läskisoosin... Tulee parempaakin, kun rasvaa ei ole niin tolkuta kuten
anoppini asian ilmaisisi.
--
+++ [||] Never /\ /\ +++
+++ Laura Kataja [||] trust a ( *~~~* ) +++
+++ [||] smiling \ + / +++
+++ EMAIL: kisuli miau iki.fi [||] cat! ( ) +++
Jos tällaisen sianpalan löytää, niin liha kannattaa poistaa
huolellisesti. Lihanjämät kun ottaa ja palaa kiinni.
> "Oikeassa" käytössä minulla on pari ihan aitovalurautaista
> pannua, joilla on ikääkin useampi vuosikymmen.
>
Mitä eroa on aitovalurauta pannulla ja valurauta pannulla ?
Suurin osa nykyään myytävistä pannuista on tehty valetusta raudasta (ts.
seostamattomasta teräksestä) eikä valuraudasta (hyvin korkeahiilisestä
raudasta). Oikea valurauta on hivenen huokoista ja noihin huokosiin jää
aavistus paistorasvaa ja siinä syy miksi se toimii paremmin kuin teräs
(joka on sekin varsin hyvä materiaali, varsinkin kun sitä verrataan
ruostumattomaan teräkseen). Lisäksi valurauta on tavattoman kovaa ja
käytössä sen pinta hinkkautuu hyvin tasaiseksi (pl. pienet huokoset).
Itse rasvapoltan teräspannuni pellavaöljyllä. Tyydyttynyt rasva
(elikkä yleensä eläinrasva) toimii kyllä paremmin eikä se elttaannu kuten
kasvisöljy (kaupan pannuissa on ruosteensuojana liikaa öljyä ja tuo sitten
elttaantuu, sen saa kyllä pois lämmittämällä pannun lämpimäksi ja
pyyhkimällä talouspaperilla). Luulen, että valmistajat käyttävät
kasviöljyä nykyään sen hyvän saatavuuden ja halvan hinnan takia.
seismo malm
Tuostapa tuli mieleen: toimisikohan kookosrasva kuinka hyvin? Se on sangen
tyydyttynyttä ja kasvisrasvaa, mikä toisten mielestä on oleellista.
En ole kokeillut mutta kuvittelisin sen olevan varsin hyvä vaihtoehto
tuohon. Itse varmaan kokeilen palmuöljyä kun sitä on pullo kaapissa.
seismo malm
Höpsistä. Ei valurautapannu välitä yhtään mitä rasvaa siinä käyttää,
kunhan pannua käytetään oikein eli todella kuumana. Pannun pintaan
muodostuu tällöin grafiittimaista materiaalia, joka on hyvin kovaa ja
liukasta. Yleensä valurautapannun muuttuminen hyväksi valurautapannuksi
kestää pari sukupolvea aktiivista käyttöä ja sitten se muuttuukin
käyttökelvottomaksi. Kokki Kolmonen näytti jossain muinaisessa tv 2:n
ohjelmassa, miten valurautapannusta on hävinnyt rautaa ja tilalle on
tullut tuota hiilimatskua. Jaakko-kokki laittoi erään emännän vanhan
pannun leivontauuniin hiilloksen päälle ja tuo hiiliyhdiste paloi pois
ja tuloksena oli oudon näköinen etäisesti paistopannua muistuttava
kehikko, jossa vielä oli kahva täysin kunnossa, se kun ei ollut kokenut
tuota palanutta rasvaa kuten paisto-osa.
Muutenkin kaikenlainen epätieto valtaa tätäkin palstaa kun puhutaan
sianrasvasta ja muusta ainoana oikeana. Tuollainen perintötieto johtuu
vain siitä ,että vanhoina huonoina aikoina ennen EU:ta, muuta kuin
eläinrasvoja oli huonosti saatavilla.
Onko tämä nyt varmasti tietoa vaiko epätietoa eli mutua?
Minä olen pelastanut erittäin pahan näköisessä kunnossa olleen
pannun teräsharjalla. Harja sähköporaan kiinni ja kunnon hankausta,
kunnes lopputulos oli puhtaan näköistä harmaata valurautaa. Sen
jälkeen ankaraa putsaamista trasselilla, pari kertaa rasvapoltto
ja pannu käyttöön. Hyvin se on toiminut.
Ehkäpä ihmistuntemusta. :-)
"Vanha" on monien ihmisten mielestä käyttökelvoton, teflon-pannut
ovat opettaneet ajattelemaan astioita muutaman vuoden kestävinä
kulutushyödykkeinä, mitä pinnoittamattomat kipot eivät ole.
> Minä olen pelastanut erittäin pahan näköisessä kunnossa olleen
> pannun teräsharjalla. Harja sähköporaan kiinni ja kunnon hankausta,
Uuden valurauta-astian sisäänajon voi myös suorittaa hiomalla,
siinä säästää puoli vuosisataa paistinlastalla tai kauhalla
hankaamista.
Rauta-astioilla kokkaillessaan tulee muuten samalla huolehdittua
anemian torjunnasta.
-Tuoppi-
--
Vastatessasi viestiini, ole hyvä ja:
- lainaa vain oleelliset rivit, poista ylimääräiset
- kirjoita vastauksesi kommentoimasi kohdan jälkeen
Valmiiksi vanhojahan saa myös kirppareilta helppoon hintaan, ellei
sitten vertaispaine tai muu vastaava pakota hommaamaan jotain 100
euron chezmariusjamieoliver-pannuja...
--
http://www.hut.fi/u/iisakkil/ --Foo.
> Valmiiksi vanhojahan saa myös kirppareilta helppoon hintaan, ellei
> sitten vertaispaine tai muu vastaava pakota hommaamaan jotain 100
> euron chezmariusjamieoliver-pannuja...
Loukkaavaa. Minä ainakin ostan aina kalleimman pannun (ja muutkin
välineet), ja aina on ollut hyvä mieli.
--
Pekka