Wanhoja nameja
Pertti Ruismäki
Itselläni ainakin tulee silloin tällöin mieleen Fasun Siesta-patukka,
jossa tumman kuoren ja vaaleanpehmeän sisuksen yhdistelmä loi
katharttisen kontrapunktin. Famikin oli hyvä, mutta sitä pystyy
emuloimaan Maraboun Pigallilla.
Mikäs ero oli Puffelilla Suffeliin nähden?
Salmiakkipuolella mieleen on jäänyt Pingo, kuka muistaa? Toinen
mieleenjäänyt oli mentoli-salmiakkilaku, joissa yleensä mentolitäyte oli
imenyt kaiken salmiakinmaun itseensä lakritsikuorista. Bis-bis emuloi
tätä jossain määrin, mutta ehkä ennenvanhaan sai käyttää tymäkämpiä
ammoniumkloridipitoisuuksia.
Hedelmäpuolella suuri menetys on ollut Roope Ankan kolikoiden
poistuminen. Vaikka ne olivat kalliimpia kuin useimmat muut, niin olivat
investoinnin arvoisia, varsinkin se violetti, oliskos ollut herukka.
Vastaavaa ei ole näkynyt sittemmin.
-Pertti
Jarkko Huttunen
>Mitäpä tuotannosta poistettuja makeisia olette jääneet >kaipailemaan?
>
>poistuminen. Vaikka ne olivat kalliimpia kuin useimmat muut, niin olivat
>investoinnin arvoisia, varsinkin se violetti, oliskos ollut herukka.
>Vastaavaa ei ole näkynyt sittemmin.
Myöskin minulla Roope Ankan kolikot ja lisäksi "leijona" salmiakkipastillit
askeissa. Näitä oli muistaakseni aina neljä askia pakattuna kelmulla yhteen.
Jokaisen askin kannessa oli joku kissaeläin. Yhdessä askissa oli erityisen
hyviä kellertäviä salmiakkirakeita. Näitä ostimme aina mökille mukaan, ja
tietysti Rymdiä.
Jake
Marko Autti
--
------------------------
Marko T Autti
email: co...@ee.oulu.fi
oh9...@sral.fi
------------------------
Samu Aalto
Pertti Ruismäki wrote:
> Mitäpä tuotannosta poistettuja makeisia olette jääneet kaipailemaan?
Minulla on hämärä mielikuva Batman-limpparista (tai Batmanin kuvalla
varustetusta limupullosta). Oliko se joku toffeejuoma? Sittis oli kanssa
mainiota. Kukahan sitä valmisti, en muista.
Muinainen salmiakki oli se kissankuvalla varustettu hyvä.
Oliko Fazerilla joskus yksi kokopähkinäsuklaa, jonka suklaa maistui aivan
Mignonmunan suklaalta? Taitaa aika kullata muistoja...
Samu
Samu Aalto
Samu
Pertti Ruismäki
> Myöskin minulla Roope Ankan kolikot ja lisäksi "leijona" salmiakkipastillit
> askeissa. Näitä oli muistaakseni aina neljä askia pakattuna kelmulla yhteen.
> Jokaisen askin kannessa oli joku kissaeläin. Yhdessä askissa oli erityisen
> hyviä kellertäviä salmiakkirakeita.
Leijona-salmiakkeja oli muistaakseni kolmea lajia: isäjellona oli väkevin, mutta
sitä oli Pantterin tapaan väkevöitetty jollain mentolilla, äitijellona oli
tavallinen perussalmiakki ja vauvajellona oli se vaalea pyöreä rae, joka maistui
parhaimmalta.
-Pertti
Pertti Ruismäki
> Minulla on hämärä mielikuva Batman-limpparista (tai Batmanin kuvalla
> varustetusta limupullosta). Oliko se joku toffeejuoma?
Taannoisessa Batman-näyttelyssä (n.10v. sitten) oli näytillä avaamaton pullo,
josta kävi ilmi, että makuna oli passionhedelmä, eli todennäköisesti samaa
kamaa kuin 70-luvulla myyty Pluto-juoma.
-Pertti
Otto J. Makela
> Oliko Fazerilla joskus yksi kokopähkinäsuklaa, jonka suklaa maistui aivan
> Mignonmunan suklaalta? Taitaa aika kullata muistoja...
Eli jonkinlaista nougatia? Eikös Marabou tee edelleen niitä nougat-tankoja?
--
/* * * Otto J. Makela <o...@iki.fi> * * * * * * * * * * * * * * * */
/* Phone: +358 40 765 5772, FAX: +358 2040 64652, ICBM: 60N 25E */
/* Mail: Mechelininkatu 26 B 27, FIN-00100 Helsinki, FINLAND */
/* * * Computers Rule 01001111 01001011 * * * * * * * * * * * * */
Vivikka Monto
>Mitäpä tuotannosta poistettuja makeisia olette jääneet kaipailemaan?
Hopeatoffeeta! Taitaa sita saada nykyaankin pussimakeisina (?), mutta
ne ovat aivan eri tavaraa kuin ne ohuet aikoinaan muutamankymmenen
pennin hintaiset patukkalevyt. En ole nahnyt noita vuosiin, mutta jos
niita viela jostain saa niin vinkit otetaan kiitollisina vastaan.
Vahan Hopeatoffeen makuisia olivat Kippari Kalle -salmiakkitoffeet,
joita myytiin pusseissa. Ne olivat ihanan suolaisia ja voimakkaan
makuisia.
Vivi
Tapio Linkosalo
: Entäs Black Pete!? NAM!
Pandalla(?) oli joskus 70-luvulla suklaapatukka nimelta "Ahaa" (tms.),
kaksi samantapaista neliskanttista suklaapalaa kuin Maraboun jossain
nykypatukassa on. Noita näin itse asiassa vain yhdessä kyläkaupassa
Taipalsaarella, niin että taisivat olla jo poissa muodista kun sain muutamat
kappaleet käsiini. Sen vaan muistan jotta hyviä olivat! Nykyäänkin taitaa
olla jotain samannimistä, mutta ei se ole samaa...
-Tapio-
Matti Hollberg
>Entäpä punainen peikkolimppari?!
Jep. Peikkoa oli toisenkin väristä, vihreää muistaakseni.
Muistan, kun kevättalvella 1970 olin kovasti kipeä ja toivoin, että saisin
Peikko-limonaatia. Sitten, kun isä lähti kauppaan, pyysin kuitenkin vain
punaista limonaatia. (Silloin en siis tiennyt punaista Peikkoa olevan
olemassa, ainoastaan vihreää.) Isä toi sitten punaista Peikkoa. Tuon
tapauksen muisto ilahduttaa vieläkin.
Mistä silloinen Peikko-buumi muuten johtui? Oliko televisiossa jokin
peikkoaiheinen lastensarja? Silloinhan nimittäin oli Peikko-jäätelöäkin
sellaisissa kannellisissa muoviastioissa, joiden alaosa oli punainen ja
yläosa kellertävän ruskea.
--
Matti Hollberg / internet: holl...@arska.fys.utu.fi
Department of Applied Physics / bitnet : holl...@firien.bitnet
University of Turku / phone : +358 2 333 5866
FIN-20500 Turku / "Vapauta itse itsesi. Jos annat sen toisten
Finland / teht{v{ksi, sinut orjuutetaan j{lleen." -Hurskas
Tomi Marttinen
>Entäs Black Pete!? NAM!
Aivan ehdoton, samoin kuin aivan yhtä hankalasti syötävä Patu.
Tosin nuo Turkinpippurit ovat melkolailla samanmakuisia, mutteivat
tarjoa sitä haastetta mitä kovan, salmiakkijauheella täytetyn
salmiakkitangon syömisessä oli.
Vaan enpä noita silti kovin suuresti kaipaa, vähäinen karkkitarpeeni
tulee nykyisin helposti tyydytettyä takavarikoimalla silloin tällöin
osa samassa kämpässä majailevan sukaa-narkkarin ehtymättömistä
varastoista.
TM
Ellu
tyttökaverin kanssa ostettiin ja viivottimen kanssa mitattiin, että saatiin
jaetuksi tasan.
Entä Alppi-suklaa? Sinisessä kääreessä suklaata, jonka sisus maistui
kylmältä.
Yksi muisto on jäätelöistä: mökkimatkalla kohokohta oli, kun isä osti
vaniljapuikon. Siinä ei ollut ollenkaan suklaakuorrutusta, maistui ihanasti
vaniljalle ja oli mahdottoman paksu. Hmm: olin kai silloin kolmen, neljän
vuoden vanha ...
akar...@kanto.jyu.fi.invalid
: Mitäpä tuotannosta poistettuja makeisia olette jääneet kaipailemaan?
Ainoastaan kahvinpapukarkkeja - niitä papusia, joissa oli jotain nestettä
sisällä. Jam.
-=-= A.K.Arsniva -=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=
=-=- fatal error =-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-
Tuomas T Korppi
: Mitäpä tuotannosta poistettuja makeisia olette jääneet kaipailemaan?
Niitä isoja merkkareita, jotka sosiaalitantat kielsivät sen jälkeen kun
joku oli tukehtua niihin.
--
http://www.helsinki.fi/~korppi/ TUOMAS
---------------------------------------------------------------------------
Vaatii vähemmän luovuutta hylätä normit
kuin keksiä uusia tapoja täyttää ne.
Janne Koponen
> Silloin oli olemassa myös Peikkometsä, siis jonkinlainen Muumimaan
> esiaste. En muista yhtään, missä päin Suomea se oli, mutta siitä
Ainakin 70- ja 80-lukujen taitteessa oli peikkometsä Jämsässä Säyrylässä,
joka tunnetaan nykyään paremmin Himos nimellä. Sen toiminta kai loppui
joskus 80-luvun puolivälissä. En sitten tiedä, onko sitä mitenkään
elvytetty tän nykyisen laskettelutoiminnan sivussa.
Janne
--
Janne Koponen
http://www.jyu.fi/%7ejoykop/
Jukka Heikkinen
>Pertti Ruismäki <pertti....@datex-ohmeda.com> raapusti:
>>Mitäpä tuotannosta poistettuja makeisia olette jääneet kaipailemaan?
>
>Hopeatoffeeta! Taitaa sita saada nykyaankin pussimakeisina (?), mutta
>ne ovat aivan eri tavaraa kuin ne ohuet aikoinaan muutamankymmenen
>pennin hintaiset patukkalevyt. En ole nahnyt noita vuosiin, mutta jos
>niita viela jostain saa niin vinkit otetaan kiitollisina vastaan.
>
>Vahan Hopeatoffeen makuisia olivat Kippari Kalle -salmiakkitoffeet,
>joita myytiin pusseissa. Ne olivat ihanan suolaisia ja voimakkaan
>makuisia.
>
> Vivi
Vähän vaahtosammutinta korkeampana oli tapana ostaa leffassa
Hopeatoffeeta juuri patukkalevynä ja mussuttaa niitä... Muistaakseni
herkkua. Mutta maun muuttumista en osaa kommentoida, ostin tässä joku
aika sitten pussillisen Hopeatoffeeta, ja kyllähän tuo reilun
parinkymmenen vuoden tauon jälkeen maistui pienissä määrissä ihan
hyvältä. (Täytyi kyllä viedä pussi duuniin ja jakaa siellä mömmöt
pois, kun ei tuo karkki enää mene alas samaan malliin kuin
ala-asteikäisenä.)
Mutta mitäs ne Leca-harkon malliset salmiakkipurkat olikaan, Shake?
Sheikki? Joku sellainen oli kova sana 70-luvun puolivälissä.
Sitten oli toffeelevy, suunnilleen Kismetin kokoinen, mutta
kohtuullisen hyvin lohkeavasta toffeesta tehty tekele, mikä lienee
ollut nimi. (Muistikuvat on 80-luvun puolivälistä.) Muistaakseni se
oli kyllä aika makeaa, että ei välttämättä menisi enää alas.
--
Jukka Heikkinen
^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^
Reply to: jukkaheATdlcDOTfi, please remove the anti-spammer
´and we´ll be saying a big hello to all intelligent life forms
everywhere ... and to everyone else out there, the secret is to
bang the rocks together, guys.
^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^¨^
Hell
=?iso-8859-1?Q?Ruism=E4ki?= <pertti....@datex-ohmeda.com> wrote:
> Mitäpä tuotannosta poistettuja makeisia olette jääneet kaipailemaan?
Fazerin pussikarkkeja! Haloo Fazer, kuuluuko?!
Fazerin parhaat -pussista varsinkin rapukarkit (oliko niillä nimikin?), ne
olivat
ylivoimaisesti parhaita. Kino (se pyöreä) oli hyvä kans.
Sitten Fazerilla oli ne toffeepussit, joissa oli tummia ja vaaleita toffeita
- oli hienoa rakennella niistä erilaisia kerrosviritelmiä. Söisin niitä ihan
eikkana vielä näin aikuisenakin. Naminam!
Ja sitten kaipaan syvästi Maija-karamelleja, niitä pehmeitä
ei-hampaisiintarttuvia toffeita, joissa oli lehmän kuva! Tahtoo ne takaisin!
Miksi ihmeessä kaikkein parhaat karkit (okei, hyvät) pitää aina lopettaa?
Siksikö kun niistä ei tule tarpeeksi katetta? Eivätkö pitkät perinteet ole
arvokkaat, ainako pitää ajatella vain voiton maksimointia? Luulisi myös,
että uuden karkin lanseeraaminen olisi monin verroin kalliimpaa ja
riskialttiimpaa kuin vanhan, hyväksi koetun vaaliminen?
hell-ät-iki-piste-fi
Mika Paavilainen
>Merja Tornikoski wrote:
>> se on luultavasti ollut jossakin Lahden ja Kokkolan välillä.
>
>Ei ollut. Peikkometsä oli Järvenpäässä; niillä nurkilla, mihin
No Lahden ja jonkun syrjäisen rannikkokaupungin välissä kuitenkin:-)
Mutta vanhoista hyvistä ajoista ehkä eniten olen jäänyt kaipaamaan
Coca-Colaa.
Marjo
Tuomas T Korppi :
>Niitä isoja merkkareita, jotka sosiaalitantat kielsivät sen jälkeen kun
>joku oli tukehtua niihin.
Tuosta tulikin mieleeni, silloin kun niiden "oikeiden" merkkareiden myynti
kiellettiin, äitini kertoi -aivan tosijuttuna meille valittaville
kakaroille- ettei niitä saa syödä, koska "joku tuttu" oli hajottanut
merkkaripussin pihalle, ja kun yöllä oli satanut, oli aamulla pihalla
turvonneita merkkareita, halkaisija puoli metriä! :)
Kertoi karkkien turpoavan mahassa samalla lailla... :)
Ja meitä lapsia pelotti niin, ettei tullut mieleenkään ajatella asiaa sen
paremmin, vaan vaihdettiin kiltisti hedelmäkaramelleihin, joita oli niissä
keltaisissa askeissa. En vieläkään voi sietää niitä -enkä
pihlajanmarjakarkkeja! :)
Hirveet traumat jäi! :D
Marjo
Antti Kotanen
> Ja meitä lapsia pelotti niin, ettei tullut mieleenkään ajatella asiaa sen
> paremmin, vaan vaihdettiin kiltisti hedelmäkaramelleihin, joita oli niissä
> keltaisissa askeissa. En vieläkään voi sietää niitä -enkä
> pihlajanmarjakarkkeja! :)
>
> Hirveet traumat jäi! :D
Traumat jäi minullekin Fazerin pihlajakarkeista. Aina, kun pienenä poikana
menin kyläilemään vanhojen ihmisten, minulle tarjottiin karkkia. Parilla
ensimmäisellä kerralla erehdyin vastaamaan myöntävästi ja niinpä sieltä
lipaston laatikosta löytyikin karkkia, pihlajakarkkia! Toinen yhtä kammottava
ja vanhusten suosiota nauttiva karamelli oli Omar. Ainakin opin, ettei kannata
pyytää karkkia, ellei tiedä, mitä on tarjolla.
Seka pihlajakarkkeja että Omareita taitaa muuten vieläkin saada kaupoista,
joten kannattaa olla pikkulasten varuillaan nykyäänkin kyläillessä.
~Antti
Marjo
Antti Kotanen :
>
>Traumat jäi minullekin Fazerin pihlajakarkeista. Aina, kun pienenä poikana
>menin kyläilemään vanhojen ihmisten, minulle tarjottiin karkkia. Parilla
>ensimmäisellä kerralla erehdyin vastaamaan myöntävästi ja niinpä sieltä
>lipaston laatikosta löytyikin karkkia, pihlajakarkkia! Toinen yhtä
kammottava
>ja vanhusten suosiota nauttiva karamelli oli Omar. Ainakin opin, ettei
kannata
>pyytää karkkia, ellei tiedä, mitä on tarjolla.
Siitähän se trauma jäikin, mummolla oli aina jemmassa ko. karamellejä, ja
piruvie, on edelleen. Nyt tosin pystyn jo kieltäytymään, tai sitten ottamaan
koko pussin mukaan ja antamalla sen naapurin räkänokkakakaralle. :)
Vahinko kiertämään! :)
>Seka pihlajakarkkeja että Omareita taitaa muuten vieläkin saada kaupoista,
>joten kannattaa olla pikkulasten varuillaan nykyäänkin kyläillessä.
Ikävä kyllä vielä löytyy. Omareista jäi mieleen ne ihottavat
käärepaperinpalat, jotka nitkahtelivat hampaiden välissä ilkeesti, tarpeeksi
lämmenneestä karamellistä kun niitä ei millään saanut irti! Mitä lie foliota
olivat....
Ja kaivella ei kehdannut: "Hyvänen aika! Ruualla ei leikitä! Eikö karamelli
kelpaakaan?!" Ja vaikka kuinka joskus rohkastuin ja kaivelin, silti niitä
kuitenkin aina tuputettiin. :)
Hui. Traumaattinen lapsuus......
Marjo
Matti Grönroos
>
> Mitäpä tuotannosta poistettuja makeisia olette jääneet kaipailemaan?
>
Alkuperäistä Fazerin Finlandiaa, jossa marmeladit olivat asianomaisten
hedelmien muotoisia. Nythän tehdään valefinlandiaa vihreiden kuulien
muotilla. Siis pyöreitä Finlandioita ja sitten vielä sokeripintaisia!
Hyh hyh. Pitäkööt hurrit finlandiansa.
Paxeja, Figaroleja. Ja Pectusten alkuperäistä pakkausta. Pakkaus tekee
namun. Sitten tietysti viiden pennin lakuja.
Joskus 60-luvulla oli kaupan Helsinki-suklaalevyjä. Se taisi olla 250
gramman panos Sinistä?
Onneksi Julia, Pihlaja ja Sininen sentään ovat vielä myynnissä. Ja
Neekerinpusut.
Matti
--
Matti Grönroos - http://www.iki.fi/mjg
Matti Grönroos
>
> Silloin oli olemassa myös Peikkometsä, siis jonkinlainen Muumimaan
> esiaste. En muista yhtään, missä päin Suomea se oli, mutta siitä
> se on luultavasti ollut jossakin Lahden ja Kokkolan välillä.
Ei ollut. Peikkometsä oli Järvenpäässä; niillä nurkilla, mihin
moottoriliikennetie pitkään päättyi. Businessidea ei ollut kovin
pitkäikäinen. Järvenpään opaskartassa esiintyy nykyisin alueen nimi
Satumetsä, jonka reunaa kiertää katu nimeltään Peikkometsäntie.
Mikko Mäkinen
Tämähän tarkoittaa sitä, että joskus on tainnut olla oikea
Peikko-buumi, sillä muistan käyneeni joskus lapsuudessani
Peikkometsässä/puistossa/jossain, joka sijaitsi Jämsässä alueella,
joka nykyisin tunnetaan Himoksen nimellä.
--
Mikko Mäkinen - ma...@sci.fi
Edustuspesäpalloa - vaan ei sopuisasti
http://www.saunalahti.fi/makmi/honsu/
Jan Sandvik
>
>Mitäpä tuotannosta poistettuja makeisia olette jääneet kaipailemaan?
Minulla tulee mieleen R-kioskin herkut, Black Pete ja Patu.,
nämä joku jo mainitsikin erinomaisen haasteellisena syötävänä.
Joskus sai purukumia nimeltä Bubbis, ainakin mansikan ja
salmiakin makuisina. Ja sitten oli nelikulmaisia ja litteitä
paperiin käärittyjä irtokarkkeja ytimekkäällä nimellä "Kola".
näitä oli sitten eri värisiä ja makuisia.
Monia muitakin irtokarkkeja muistan, kuten salmiakkiset
autot, joissa oli aivan ainutlaatuinen maku.
Limonadeista tulee mieleen mm. Hartwallin Rally, joka oli
muistaakseni hyvää.
-Jan
Pertti Ruismäki
> Eikös se kissankuvalla varustettu salmiakki ole sitä, jota nykyään
> myydään super-salmiakkina?
Ei, vaan Super-Salmiakki on iänkaiken ollut Super-Salmiakki. Vai olisiko nimi
kirjoitettu Z:lla jossain välissä?
Eikö kukaan muista Pingoa? Punainen aski, valkoisia viivaruutuja, hienostunut
maku.
Entä muistaako kukaan Väkevän Salmiakin? Keltainen aski. Niitä piti syödä koko
aski kerralla, että oli kova jätkä.
-Pertti
Pertti Ruismäki
> Entä Alppi-suklaa? Sinisessä kääreessä suklaata, jonka sisus maistui
> kylmältä.
Kilt-merkkisiä patukoita saa nykyään; niissä on kääreessä alppien kuvia ja
makuelämys on lähellä samaa.
> Yksi muisto on jäätelöistä:
Minkä tehtaan tuotantoa oli jäätelöpuikko, joka oli kaksivärinen vihreä-oranssi
ja jossa oli suklaakuorrutus vain puoliväliin? Entäs se tötterö, jossa oli
suklaajäätelöä ja sisällä vihreää päärynähyytelöä?
-Pertti
Pertti Ruismäki
> Pertti Ruismäki <pertti....@datex-ohmeda.com> wrote:
> : Mitäpä tuotannosta poistettuja makeisia olette jääneet kaipailemaan?
>
> Niitä isoja merkkareita, jotka sosiaalitantat kielsivät sen jälkeen kun
> joku oli tukehtua niihin.
Kuka niitä isoja kovia kotimaisia rohjoja kaipaa? Niitä, jotka markkinoille
tullessaan n.-75 maksoivat 10p/kpl, kun alkuperäiset pehmeämmät tanskalaiset ja
vähän pienemmät maksoivat vain 5p/kpl. Niissä isoissa sitkeänkovissa (joista
oli yhtä sitkeitä hedelmäversioitakin) oli sitäpaitsi jotain asiaankulumatonta
makuainetta, mentolia tai jotain. Aidoissa tanskalaisissa taas oli reilusti
suoloja. Niitä aitoja saa nykyäänkin ainakin S-ryhmän kauppojen
irtokarkkihyllyistä. Vaikka nekään eivät pärjää Malacon suolakaloille.
-Pertti
Matti Remonen
"Merja Tornikoski" <Merja.Tornikoski@_removethis_Hut.Fi> wrote in message
news:qy4embopx...@delta.hut.fi...
> holl...@arska.fys.utu.fi (Matti Hollberg) writes:
> > Mistä silloinen Peikko-buumi muuten johtui? Oliko televisiossa jokin
> > peikkoaiheinen lastensarja? Silloinhan nimittäin oli Peikko-jäätelöäkin
>
> aikoihin taisin voittaa jostakin radion lastenohjelmasta.
Joo ja mulla on vanhempien luona vielä peikkojuomalasejakin. Niitä on kai
alunperin ollut neljä erilaista, mutta nyt taitaa olla jäljellä enää kaksi
tai kolme. Lasit ovat normaaleja lasten juomalaseja, joissa on painettuna
peikon kuva.
Muistan käyneeni joskus myös jossain "Peikkolandiassa", mutta sijainnista ei
ole mitään havaintoa.
> merja
>
MRe
Jarkko Huttunen
karkkeja.
Jake
Pekka Huhta
>Yksi muisto on jäätelöistä: mökkimatkalla kohokohta oli, kun isä osti
>vaniljapuikon. Siinä ei ollut ollenkaan suklaakuorrutusta, maistui ihanasti
>vaniljalle ja oli mahdottoman paksu. Hmm: olin kai silloin kolmen, neljän
>vuoden vanha ...
Onko nää ainakin Helsingin rannoilla kesäisin myytävät vaniljapuikot
lähellekään samanlaisia? Niitä nyt ainakin on mainostettu perinteisinä,
itse en kakarana koskaan törmännyt.
Hupaisa muistikuva viime kesältä: pikkutyttö kärtti ja kärtti äidiltään
jädeä ja äiti osti sitten sellaisen vaniljapuikon. Jäätelö oli vissiin
ollut älyttömän kylmässä paikassa pakastearkussa, tyttö kun ensimmäisen
kerran tökkäsi sen suuhunsa, niin huulet jäätyi ooksi siihen puikon
ympärille. Äiti käveli edellä ja tyttö taapersi perässä ynisten ja yritti
kiskoa jäätelöä suustaan...
pekka
--
http://www.hut.fi/u/phuhta/
Pekka Huhta
>Joskus sai purukumia nimeltä Bubbis, ainakin mansikan ja
>salmiakin makuisina. Ja sitten oli nelikulmaisia ja litteitä
>paperiin käärittyjä irtokarkkeja ytimekkäällä nimellä "Kola".
>näitä oli sitten eri värisiä ja makuisia.
>Monia muitakin irtokarkkeja muistan, kuten salmiakkiset
>autot, joissa oli aivan ainutlaatuinen maku.
Mun enkka oli pureskella 12 Bubbista kerralla. Olin muuten vähän aikaa
pihan kovin jätkä. Kun syödä mäklytti aikansa, niin purkka pieneni sen
verran että sai aina uuden sisään. Ja sitäpaitsi mä voin nyt jo tunnustaa,
että kyllä mä nielinkin siitä purkasta vähän.
Nykykarkeista eniten "oikeilta karkeilta" maistuu kaikki Halvan irtokarkit
ja osa niiden pussikarkeista. Ne on vaan pilanneet lakumatot niin ettei
nykykakarat enää voi juoda kaakaota lakumaton läpi. Niissä kun ei oo
enää reikiä.
pekka
--
http://www.hut.fi/u/phuhta/
Heli Puustinen
>From: Antti Kotanen <akot...@XXX.cc.tut.fi>
>Subject: Re: Wanhoja nameja
>Date: Tue, 11 Jan 2000 21:34:21 +0200
>Seka pihlajakarkkeja että Omareita taitaa muuten vieläkin saada kaupoista,
>joten kannattaa olla pikkulasten varuillaan nykyäänkin kyläillessä.
> ~Antti
Meidän kolmevuotias tykkää molemmista - ihan kuin äitinsäkin :)
vaan tämä ihana keskutelunsäie nostaa todella muistoja pintaan:
missä ovat aniskarkit, ne toinen puoli punainen toinen puoli valkoinen?
sitten joskus hamassa menneisyydessä oli karkkilaatikoita, joissa
oli suurinpiirtein neliskanttisia karkkeja nimeltään Top tai jotain.
Ja entisaikojen vaalean vihreä tötteröminttujäätelö (40 penniä!)
oli NAM.
Ja ne Siestapatukat olivat tosi ihania, ihan kuin Maijatkin.
Onneksi uskovaisten pastilleja - mummonikin aikanaan tarjoilemia
- saa vieläkin :)
..miksi niissä pitää kaikissa olla hammaspeikkoja ja lihotuspakteereja? ;-(
Heli
Pertti Ruismäki
> missä ovat aniskarkit, ne toinen puoli punainen toinen puoli valkoinen?
Entäs ne keltaiset pyöreät litteät kovat ananaskarkit?
> sitten joskus hamassa menneisyydessä oli karkkilaatikoita, joissa
> oli suurinpiirtein neliskanttisia karkkeja nimeltään Top tai jotain.
Top-makuvivahdetta voi emuloida jossain määrin S-kauppojen irtokarkkivalikoimista
löytyvillä vaaleilla hedelmärakeilla.
> Onneksi uskovaisten pastilleja - mummonikin aikanaan tarjoilemia
> - saa vieläkin :)
Onko ne niitä valkoisia piparminttuja, jotka hajosivat suussa jauhoksi?
-Pertti
Olli Kanerva
<pertti....@datex-ohmeda.com> wrote:
>Mitäpä tuotannosta poistettuja makeisia olette jääneet kaipailemaan?
Fazerin suklaanappeja. Vai saako niitä vielä jostakin?
------------------------------------------
Olli Kanerva
http://www.okanecom.fi/
Marjo
Pertti Ruismäki :
> Entäs ne keltaiset pyöreät litteät kovat ananaskarkit?
Juu, lisää traumoja. Mummo -juu se sama- toi niitä aina tuliaisena
ruotsinlaivalta.
Ananaskarkkeja saa vieläkin jostain, jos kysymys oli pienessä pyöreässä
peltirasiassa olevista karamelleista.
:)
Marjo
akar...@kanto.jyu.fi.invalid
: Minkä tehtaan tuotantoa oli jäätelöpuikko, joka oli kaksivärinen vihreä-oranssi
: ja jossa oli suklaakuorrutus vain puoliväliin?
Tään nimi oli Duo.
: Entäs se tötterö, jossa oli
: suklaajäätelöä ja sisällä vihreää päärynähyytelöä?
Suklaa-Pepe, muistaakseni. Eiköhän nää olleet Valion kumpikin. Silloin lie
ollut vielä jätskitehtaita pitkin poikin niin kuin nykyään...
Heli Puustinen
>> Onneksi uskovaisten pastilleja - mummonikin aikanaan tarjoilemia
>> - saa vieläkin :)
> Onko ne niitä valkoisia piparminttuja, jotka hajosivat suussa jauhoksi?
Niitä just, nam
heli
> -Pertti
Samu Aalto
Olli Kanerva wrote:
> >Mitäpä tuotannosta poistettuja makeisia olette jääneet kaipailemaan?
>
> Fazerin suklaanappeja. Vai saako niitä vielä jostakin?
Niitä taskurasiasta löytyviä?
Niistäpä johtuu yksi "trauma", jota sisareni silloin tällöin muistelee
tuohtuneena: Äitini selvitteli jotain tonttikauppaa tai kaavoitusasiaa
yhden tyypin kanssa. Tämä tyyppi toi meille asiakirjaa todistamaan yhden
tuttunsa, joka sattui olemaan suomenmestaruustason jääkiekkoilija
Veli-Pekka Ketola. Vuosi oli jotain '72 ja sisko täytti kolme vuotta.
Oli niin että siskolla oli silloin myös syntymäpäivä, ja äiti oli tehnyt
koristellut kakkua, jossa oli koristeena noita nappeja. Kun äitini ja tämä
toinen osapuoli menivät tutkimaan papereita toiseen huoneeseen, jäi Ketola
yksin keittiöön synttärikakun kanssa. Se juippi söi puolet kakun
koristeluun käytetyistä suklaanapeista! Homma huomattiin vasta hiukan
myöhemmin kun ne olivat jo lähteneet ja synttärien piti alkaa. Sisko ja
äiti ovat vieläkin vihaisia sille.
Samu
Samu Aalto
"Otto J. Makela" wrote:
> Samu Aalto <Samu....@vtt.fi> writes:
>
> > Oliko Fazerilla joskus yksi kokopähkinäsuklaa, jonka suklaa maistui aivan
> > Mignonmunan suklaalta? Taitaa aika kullata muistoja...
>
> Eli jonkinlaista nougatia? Eikös Marabou tee edelleen niitä nougat-tankoja?
Ehkäpä asia onkin näin. Pitääpä heti käydä tsekkaamassa :)
Samu Aalto
Merja Tornikoski wrote:
> > Muinainen salmiakki oli se kissankuvalla varustettu hyvä.
>
> Eikös se kissankuvalla varustettu salmiakki ole sitä, jota nykyään
> myydään super-salmiakkina?
Muistaisin aivan, ettei. Super-Salmiakki on kai edelleen se sama omansa?
Samu
Tytti Paananen
>Ananaskarkkeja saa vieläkin jostain, jos kysymys oli pienessä
>pyöreässä
>peltirasiassa olevista karamelleista.
Itse olen jäätelöpuolelta jäänyt kaipailemaan Valion
Pähkinätuuttia, joka oli ihanan vaaleanruskeaa, pähkinänmakuista
jätskiä. Viimeisen kerran olen sitä saanut ja kaupassa nähnyt
kesällä 1982... Herkkua oli myös wieniläistuutti (vai mikä se
oli?) jossa oli nougatnappi keskellä ja ihanaa aprikoosijäätelöä
koristeena. Mehujäistä maistui Handu, joka oli kädenmuotoinen
mansikkamehujää - voisi tosin olla vähän äklömakea nykymakuuni
:-)
--Tytti
Mika Iisakkila
> Niitä isoja merkkareita, jotka sosiaalitantat kielsivät sen jälkeen kun
> joku oli tukehtua niihin.
Jeh. Vaikka sen henkitorvikoon muuttamisen jotenkin ymmärränkin, niin
en mitenkään sitä, että edes sitä makua ei nykyisiin kelvottomiin
merkkareihin saa. Lähikaupassa oli muinoin noita, kallistuivat jossain
vaiheessa seitsemästä kolmeentoista penniin kappale, mikä oli silloin
sikamaista...
--
http://www.hut.fi/u/iisakkil/
Mika Paavilainen
viestissä:phuhta.9...@snakemail.hut.fi...
> Mun enkka oli pureskella 12 Bubbista kerralla.
Onko tuo sama kuin Hubba Bubba?
Spede-purkasta sai kamalan määrän kuvia ja hinta muistaakseni oli jotain
3kpl/5p.
Ruotsinlaivalta ostettiin aina Jättejä, sittemmin ne tulivatkin kauppoihin.
Vieläkin soi korvissa laivan sisäradion mainos: "Köp det rättä, köp Cloetta"
Heli Toivonen
kerroksessa marmeladia. Joku voi muistaa aivan hirveen TV-mainoksenkin,
jossa tytöllä pyöri sukat jalassa, kun se söi Jamboa... Olivat jotenkin
mieleen...ainakin silloin.
Irkkareista kaipaan nopan kokoisia ja muotoisia vaaleanruskeita ja pehmeitä
salmiakkikarkkeja sekä punaisia läpinäkyvään paperiin käärittyjä
hedelmämakeisia, joiden nimi taisi olla Tutti-Frutti.
Fazerin orginaaleja suklaanappeja olen myös jäänyt ikävöimään.
-Heli-
Hell
<matti.g...@iki.fi> wrote:
> Onneksi Julia, Pihlaja ja Sininen sentään ovat vielä myynnissä. Ja
> Neekerinpusut.
Ei ole Neekerinpusuja enää kauan! Ne muuttuvat Pusuiksi, kun Brunberg on
saanut poliittinen korrektius -tartunnan. Hah hah.
hell-ät-iki-piste-fi
Matti Grönroos
>
> On Tue, 11 Jan 2000 22:26:57 GMT, "Matti Grönroos"
> <matti.g...@iki.fi> wrote:
>
> >Paxeja, Figaroleja. Ja Pectusten alkuperäistä pakkausta. Pakkaus tekee
> >namun. Sitten tietysti viiden pennin lakuja.
>
> välitunnilla ...
> <sigh -- siihen aikaan jätskitötterökin maksoi 20 penniä>
En tokikaan unohtanut. Nallekarkkejahan saa silloin tällöin
irtomyynnistä edelleenkin. Tosin pennillä kappale ei niitä kuitenkaan
saa.
Vähän myöhemmiltä ajoilta on jäänyt jäätelöistä mieleen herkku-nimeltään
Midi-puikko. Suklaajäätelöä, kirsikanpalasia ja suklaakuorrutus.
Pekka Koski
wrote:
>Ei ole Neekerinpusuja enää kauan! Ne muuttuvat Pusuiksi, kun Brunberg on
>saanut poliittinen korrektius -tartunnan. Hah hah.
Pakostako, vaiko ihan itse? Noin vanhaa tuotemerkkiä tuskin voivat
edes tymäkimmät tämän päivän sosiaalitantat huojuttaa :)
--
k o s k i a t i k i d o t f i - oh8hts
299792458 meters per second - it's not just a good idea, it's the law.
Tiina Pirskanen
Heli Toivonen <heli.t...@rpm.fi> wrote in message > Fazerin orginaaleja suklaanappeja olen myös jäänyt ikävöimään.
>
> -Heli-
Joo, pienessa sinisessa rasiassa suklaanappeja, jotka sulivat suuuuuhun.
Ihania, niita on jaanyt ikava.
Tosi ikava?
Miksikohan ne lopetettiin?
Tiina
Tiina Pirskanen
Heli Toivonen <heli.t...@rpm.fi> wrote in message > Irkkareista kaipaan nopan kokoisia ja muotoisia vaaleanruskeita ja pehmeitä
> salmiakkikarkkeja sekä punaisia läpinäkyvään paperiin käärittyjä
> hedelmämakeisia, joiden nimi taisi olla Tutti-Frutti.
Tutti-Frutteja saa ainakin vielä valintatalon irtokarkki osastolta, jos tarkoitat niita latkakarkin näköisiä punaisia herkkuja! Latkaliigoja on myos valtsussa !!!!!!
Niitä tulee ostettua silloin talloin ja paljon!
Tiina
Tuija Kahri
>Entä muistaako kukaan Väkevän Salmiakin? Keltainen aski. Niitä piti syödä
koko
>aski kerralla, että oli kova jätkä.
>
>-Pertti
Joo, muistan! Minun lempparini! Olen etsinyt vastaavaa siitä saakka, kun se
lopetettiin, ja olen löytänyt jotakin samansuuntaista, nimittäin Halvan
...ööh, olisiko se nykyään nimeltään.. ihan vain Salmiakki,
puna-musta-valkoinen pahvipakkaus. Kannattaa kokeilla. Ei ihan sitä samaa,
mutta kuitenkin..
Tuija Kahri
Pertti Ruismäki wrote in message <387AEACD...@datex-ohmeda.com>...
>Mitäpä tuotannosta poistettuja makeisia olette jääneet kaipailemaan?
>
Jambo - suklaapatukka ("oli niin hyvää, että sukat pyöri jalassa,
Jaambooo...")
Salmiakkikalat (irtokarkkeja, pehmeitä, ihania)
Maija-karkit
Roope Ankan kolikot
Shake -purkka
Kahvinpavut (joissa oli nestettä sisällä, joku mainitsi tässä threadissa)
Mustafa -jäätelö
Pähkinätuutti
Väkevä Salmiakki
Merkkarit
Salmiakkiautot
Ne värikkäät purkkatyynyt, joita oli kaksi läpinäkyvässä pakkauksessa
(joista punaisella maalattiin huulia:)
Salmiakkijauhe
Chewitz
A-pastillit
Juomia:
Vaahteramäen Eemeli -limonadi
Viri -kaakao (se, joka oli sinivalkoisessa peltipurkissa)
Sitso
Tuija Kahri
>Irkkareista kaipaan nopan kokoisia ja muotoisia vaaleanruskeita ja pehmeitä
>salmiakkikarkkeja sekä punaisia läpinäkyvään paperiin käärittyjä
>hedelmämakeisia, joiden nimi taisi olla Tutti-Frutti.
>
Marjo
Tuija Kahri :
>Salmiakkikalat (irtokarkkeja, pehmeitä, ihania)
Irtokarkkikaupasta löytyy (mutta liekö ihan samanlaisia kuin silloin ennen?)
>Salmiakkijauhe
Kts. edellinen
>Chewitz
Myydään edelleen kaupoissa.
eräs juoma jota olen jäänyt kaipaamaan, oli Mac, onneksi vielä jostain
löytyy edes mehujäänä.
Ja DrPepperiä saa tölkeissä jo suhteellisen monesta paikasta, juhlapäivä oli
kun pikkusisko tuli jenkeistä lomille ja toi kahden litran pullon ko.
juomaa! Ahneuksissani avasin sen pullon heti lentoasemalla ja puolet kuohui
lattialle. Kyllä silloin vi**tti. :)
Marjo
Jari Puputti
news:phuhta.9...@snakemail.hut.fi...
> jan.s...@multi.fi (Jan Sandvik) writes:
>
> >Joskus sai purukumia nimeltä Bubbis, ainakin mansikan ja
> >salmiakin makuisina. Ja sitten oli nelikulmaisia ja litteitä
> >paperiin käärittyjä irtokarkkeja ytimekkäällä nimellä "Kola".
> >näitä oli sitten eri värisiä ja makuisia.
>
> Nykykarkeista eniten "oikeilta karkeilta" maistuu kaikki Halvan irtokarkit
Joo.. Onneksi on säilynyt ne TUTIT ja NALLET..
> ja osa niiden pussikarkeista. Ne on vaan pilanneet lakumatot niin ettei
> nykykakarat enää voi juoda kaakaota lakumaton läpi. Niissä kun ei oo
> enää reikiä.
Miten on se "snöre" tai joku semmonen naru (lakun ja vadelman makuista),
jos siitä puraisee / katkaisee molemmista päistä palasen pois niin eikös
sen läpi voi imutella...
--
-----------------------------------------
Jari Puputti
Jyväskylä
jpup...@kolumbus.fi
050 330 7147
Jari Puputti
news:85ggne$sfv$2...@news1.global-one.fi...
> In article <387AEACD...@datex-ohmeda.com>,
pertti....@datex-ohmeda.com says...
> >
> >Mitäpä tuotannosta poistettuja makeisia olette jääneet kaipailemaan?
>
> nämä joku jo mainitsikin erinomaisen haasteellisena syötävänä.
Joo toi Black Peta oli tosi hyvä... mutta eikös tuota "Patu:a" saa vielä
Turkin Pippuri - tankona...
Jari Puputti
news:qy4d7r8...@delta.hut.fi...
> Tapio Linkosalo <link...@cc.helsinki.fi> writes:
> > Sen vaan muistan jotta hyviä olivat! Nykyäänkin taitaa
> > olla jotain samannimistä, mutta ei se ole samaa...
>
> Tässä threadissa on useampi jo todennut, että "nykyäänkin on
> samankaltaista, mutta ei se ole yhtä hyvää"... Herää kysymys, kultaako
> aika muistot, vai olivatko ne tuotteet niin hyviä? Itseäni on
> mietityttänyt se, oliko White Cap-siideri oikeasti niin hyvää kuin
> muistelen, vai oliko minulla silloin vielä turmeltumaton/kokematon
> teini-ikäisen makuaisti? Nykyään kaikki kevytsiiderit maistuvat
> mielestäni todella ällöttävän esanssisilta ja liian makeilta, ja hoen
> aina itsekseni, että "kyllä se White Cap sitten oli hyvää, miksei sitä
> enää tehdä". Olisi kiva vielä kerran maistaa ja verrata... tai ehkä ei ;-)
Oon kuitenkin jo sen verran vanha (22v vm.1977) että kerkesin maistelemaan
(myös laillisesti) sitä alkuperäistä (Marlin valmistamaa) Golden Cap:ia joka
oli paljon parempaa kuin tämä nykyinen Sinebrychoffin valmistama versio..
MIKSI MAKU VAIHTUU!!!
Jari Puputti
> esiaste. En muista yhtään, missä päin Suomea se oli, mutta siitä
> päätellen, että muistaakseni poikkesimme siellä kerran mummolareissulla,
> se on luultavasti ollut jossakin Lahden ja Kokkolan välillä.
Saattaa olla että sielläkin on ollut sellainen mutta minä muistan että se
oli JÄMSÄSSÄ...
Jari Puputti
news:85fhgd$oi7$1...@oravannahka.helsinki.fi...
> Pertti Ruismäki <pertti....@datex-ohmeda.com> wrote:
> : Mitäpä tuotannosta poistettuja makeisia olette jääneet kaipailemaan?
>
> Niitä isoja merkkareita, jotka sosiaalitantat kielsivät sen jälkeen kun
> joku oli tukehtua niihin.
Jari Puputti
news:387AEACD...@datex-ohmeda.com...
> Mitäpä tuotannosta poistettuja makeisia olette jääneet kaipailemaan?
Jäätelöistä: Valio Juhlatuutti (Lakka)
Jari Puputti
> Heli Puustinen wrote:
>
> > missä ovat aniskarkit, ne toinen puoli punainen toinen puoli valkoinen?
Mun mielestä on pusseissa myynnissä Halvan Anis pastilli tai joku semmonen
(värit taitaa olla nykyään punainen ja keltainen)
>
> Entäs ne keltaiset pyöreät litteät kovat ananaskarkit?
>
Walpuri Lindstrom
Pertti Ruismäki <pertti....@datex-ohmeda.com> writes:
> Entä muistaako kukaan Väkevän Salmiakin? Keltainen aski. Niitä piti syödä koko
> aski kerralla, että oli kova jätkä.
>
jossa taisi olla jotain mustaakin...
Ainoa oikea peikkometsä oli tosiaan Järvenpäässä, joskus 60 - 70-lukujen
taitteessa...
Ei se ihan muumibuumiin yltänyt, mutta mä muistan keräilleeni muumilimujen
etiketin kulmasta jotain kilpailujuttuja.
--
-Waapu
Solja
ihan oikeilta röökeiltä (ainakin lapsen mielestä) ja niiden kanssa oli
kiva brassailla. Sitten sosiaalitantat kielsivät ne. Kohta ne varmaan
kieltävät lakupiiputkin.
Toinen erikoisuus oli apteekeissa myytävä hirmu kova lakritsi (siis
aivan kivi kova!) Kutsuimme sitä merimiehen mälliksi ja aina äidin
kanssa apteekissa käydessäni kinusin sitä. Äiti osti sitä vain muutaman
pienen palan, koska se oli kai hirmu kallista.
Sitten sekin lopetettiin (oisko sosiaalitantat taas olleet asialla).
Kerran kun äiti oli menossa apteekkiin pyysin häntä tiedustelemaan
löytyisikö lakritsia vielä. Äiti pöljä oli apteekkarilta kysynyt, että
löytyisikö "merimiehenmälliä". Apteekkari oli kauhistuneena sanonut,
ettei meillä sellaista myydä.
Solja
Jarkko Huttunen
olivat parempia kuin hedelmämerkkarit.
Jake
Pertti Ruismäki
> Joku voi muistaa aivan hirveen TV-mainoksenkin,
"Terkut yhelle ihanalle kundille,
kun meni Ouluun samass' junassa kun mä.
Olit ihan Viktor Kalborrekin näköinen.
Jäi mulle kauhee ikävä.
Tulit lähelle ja annoit mulle suklaata.
Siin' oli nugaata ja oli marmelaadia.
Ja niin hyvää oli että ihan sukat pyöri jalassa.
Jollain asemalla lähdit lisää ostamaan
ja junassa sua odotin.
Mut takaisin et koskaan enää tullutkaan
ja sydämeni menetin.
Jos olet vapaa vielä ja muistat minutkin,
sua odotan luona aseman kioskin
ja syödään sitten taas sitä ihanaa Jamboaaaaa."
Mainoksen teho osoittaa voimansa vielä 20 vuoden jälkeenkin. Eikä tämä mainos
ole edes Heurekassa pyörivässä Wanhojen TW-Reklaamien kokoelmassa.
Ananasmakuinen Tropical-Jambo oli paras.
> Irkkareista kaipaan nopan kokoisia ja muotoisia vaaleanruskeita ja pehmeitä
> salmiakkikarkkeja
Niitäkin olen bongannut S-kauppojen irtishyllyissä.
> Fazerin orginaaleja suklaanappeja olen myös jäänyt ikävöimään.
Vaikka ne olivat sitä samaa sinistä, ne silti maistuivat parhaalta. Ja on
sinisissä levyissäkin eroja. 100-, 90- ja 170-grammaiset ovat liian ohuita
lättyjä. Patukat, 250-grammainen ja suuremmat taas liian paksuja.
200-grammainen oli sopiva.
-Pertti
Pertti Ruismäki
> punaisia läpinäkyvään paperiin käärittyjä
> hedelmämakeisia, joiden nimi taisi olla Tutti-Frutti
Tutti-Fruttejahan saa edelleenkin. Minulle ne ovat jääneet mieleen penkkareista
(-83), jolloin ne olivat (Lätkäliigojen ohella) halvimpia saatavilla olevia
kääreellisiä irtiksiä, joita sopi heitellä lapsille.
-Pertti
Pertti Ruismäki
> Lola -suklaapatukka
Tämäkin oli menetys Suomen karkkikulttuurille, vaikkakin epäilen, että sen
rooli oli Hellaksen tuotantoprosessissa toimia muiden tuotteiden
valmistuksessa syntyneiden jätteiden myyntukanavana, vähän niinkuin Fasulla
Da Capo ja Pätkis.
> Salmiakkikalat (irtokarkkeja, pehmeitä, ihania)
Malacon tosisuolaisia ja Katjesin vähempisuolaisia sokeripäällysteisiä
saa vieläkin.
> Salmiakkijauhe
Nykyiset jauheet (olikos se Älli vai Tälli, aasinkuva mustassa muovirasiassa)
hakkaavat takavuosien läpinäkyvä selluloidipussin, josta imettiin pillillä,
joka kuitenkin meni aina tukkoon.
> Chewitz
Nykyään saa enää kahta makua (mansikka ja appelsiini), ennen oli enemmän, oli
ainakin minttu, toffee ja lakritsi; olikos joku mustaherukkakin?
> A-pastillit
???
> Vaahteramäen Eemeli -limonadi
???
> Sitso
???
Danellit olivat myös hyviä, pehmeitä pastilleja pitkulaisessa askissa.
-Pertti
Juha Kajanen
message
news:33lp7s492iu9srmu7...@ugly.dsl.s
uomi.net...
Pakosta. EU taisi vaikuttaa asiaan, näin muistelen
jostain lehdestä lukeneeni.
/juha
Jarkko Huttunen
>Tuija Kahri wrote:
>> Chewitz
>
>Nykyään saa enää kahta makua (mansikka ja appelsiini), ennen oli enemmän,
oli
>ainakin minttu, toffee ja lakritsi; olikos joku mustaherukkakin?
Saa nykyään myös Colan makuisena.
Jake
Olli Kanerva
wrote:
>Niitä taskurasiasta löytyviä?
Jep ja eikös niitä myöhemmin myyty pienessä lieriömäisessä
pahvipurkissakin.
>Kun äitini ja tämä
>toinen osapuoli menivät tutkimaan papereita toiseen huoneeseen, jäi Ketola
>yksin keittiöön synttärikakun kanssa. Se juippi söi puolet kakun
>koristeluun käytetyistä suklaanapeista!
Kertakaikkiaan hävytöntä. Voisit ottaa yhteyttä Porin poliisiin, jotta
myös tämä äärimmäisen raskauttava seikka otettaisiin huomioon
tutkittaessa Ässien mahdollisia talousepäselvyyksiä.
------------------------------------------
Olli Kanerva
http://www.okanecom.fi/
Matti Poutanen
Merja Tornikoski <Merja.Tornikoski@_removethis_Hut.Fi> kirjoitti
viestissä:qy4embopx...@delta.hut.fi...
> holl...@arska.fys.utu.fi > Silloin oli olemassa myös Peikkometsä, siis
jonkinlainen Muumimaan
> esiaste. En muista yhtään, missä päin Suomea se oli, mutta siitä
> päätellen, että muistaakseni poikkesimme siellä kerran mummolareissulla,
> se on luultavasti ollut jossakin Lahden ja Kokkolan välillä.
> En tiedä, oliko Peikkometsä ennen limpparia vai toisinpäin, ja
> olisivatko nämä todellakin liittyneet johonkin tv-ohjelmaan?
> merja
>
Ainakin yhteistä markkinointia oli.
Limsassa oli muistaakseni 4 erilaista etikettiä.
> --
Matti
Matti Poutanen
Samu Aalto <Samu....@vtt.fi> kirjoitti
viestissä:387B0597...@vtt.fi...
>
>
> Minulla on hämärä mielikuva Batman-limpparista (tai Batmanin kuvalla
> varustetusta limupullosta). Oliko se joku toffeejuoma? Sittis oli kanssa
> mainiota. Kukahan sitä valmisti, en muista.
Batman limsaa valmisti 1960 luvulla lahtelainen Mallasjuoma. Se oli
hedelmälimsa. Vanha perinteinen Sitruunasooda oli myös Mallasjuoman tuote.
Se oli esanssijuoma. Valmistajia saattoi olla muitakin.
akar...@kanto.jyu.fi.invalid
: Lola -suklaapatukka
: Jambo - suklaapatukka ("oli niin hyvää, että sukat pyöri jalassa,
: Jaambooo...")
Juu, ei pahoja.
: Salmiakkikalat (irtokarkkeja, pehmeitä, ihania)
Jotain salmarikaloja saa ainakin edelleen irtokarkkeina. Liekö sitten
wanhoja..?
: Maija-karkit
Oli kyl hyviä. Omareistakin tykkäsin, mutta ne useasti mainitut, mummojen
tyrkyttämät pihlajanmarjakarkit oli aika käsittämättömiä. Hyikkis.
: Ne värikkäät purkkatyynyt, joita oli kaksi läpinäkyvässä pakkauksessa
: (joista punaisella maalattiin huulia:)
Hehe. Ne oli purkkina tosi vaatimattomia, mutta oli pakko tosiaan
päästä maalaamaan huulet :)
: Salmiakkijauhe
Tätä on taas. Taisin ostaa yhden pussukan R-kioskilta. Pakkaus vaatii
vielä vähän tuotekehittelyä - wanhoina aikoina sentäs oli pilli mukana,
mutta tässä uudessa ei ollut.
: Chewitz
Eikö näitä ole edelleen?
-=-= A.K.Arsniva -=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=
=-=- fatal error =-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-
Samu Aalto
Ilmoitin siitä jos siskollekin :) Oikeus on tapahtunna!!
Samu
akar...@kanto.jyu.fi.invalid
: Entä muistaako kukaan tupakannäköiseksi tehtyjä lakritseja? Ne näyttivät
: ihan oikeilta röökeiltä (ainakin lapsen mielestä) ja niiden kanssa oli
: kiva brassailla.
Kyllä & kyllä! Lisäksi niissä käytetty laku _oli_ hyvänmakuista!
: Sitten sosiaalitantat kielsivät ne.
Syystäkin, kato nyt miten on käynyt isona kun pieninä mokomia haisteltiin
ja maisteltiin. Syntiä synnin päälle, niin silloin kuin edelleen! Ruokaa,
viinaa, tupakkia ja seksiä! Salmiakkikossua! Sekin vielä!
akar...@kanto.jyu.fi.invalid
Mikko Mäkinen <ma...@sci.fi> wrote:
: "Matti Grönroos" wrote:
:> Merja Tornikoski wrote:
:> >
:> > Silloin oli olemassa myös Peikkometsä, siis jonkinlainen Muumimaan
:> > esiaste. En muista yhtään, missä päin Suomea se oli, mutta siitä
:> > päätellen, että muistaakseni poikkesimme siellä kerran mummolareissulla,
:> > se on luultavasti ollut jossakin Lahden ja Kokkolan välillä.
:> Ei ollut. Peikkometsä oli Järvenpäässä; niillä nurkilla, mihin
:>
: Tämähän tarkoittaa sitä, että joskus on tainnut olla oikea
: Peikko-buumi, sillä muistan käyneeni joskus lapsuudessani
: Peikkometsässä/puistossa/jossain, joka sijaitsi Jämsässä alueella,
: joka nykyisin tunnetaan Himoksen nimellä.
Semmoista ihan ruoka+juoma-hommeleista erillään, että olisiko ollut niin,
että peikkobuumin alkupää liittyi jotenkin Tarvan Laatikkoleikkiin ja
laatikoista löytyviin peikkoihin? Anyone, tämäntapaisia muistoja?
Kaisa Haatanen
> Vähän myöhemmiltä ajoilta on jäänyt jäätelöistä mieleen herkku-nimeltään
> Midi-puikko. Suklaajäätelöä, kirsikanpalasia ja suklaakuorrutus.
Yök, me kutsuttiin Midiä "aikuisten jäätelöksi". Vinkeä lasten jäätelö
puolestaan oli sellainen pitkulainen vaniljajäätelöpuikko, jonka kuorrutus
oli valkoinen ja päällä oli nonparelleja! Äidin kanssa olitiin hyvin
skeptisiä toistemme jätskejä kohtaan...
Kaisa
Kaisa Haatanen
>
> Kilt-merkkisiä patukoita saa nykyään; niissä on kääreessä alppien kuvia
ja
> makuelämys on lähellä samaa.
Mistä?!
En ole törmännyt Kiltiin vuosiin missään!
Kaisa
Kaisa Haatanen
> Mutta mitäs ne Leca-harkon malliset salmiakkipurkat olikaan, Shake?
> Sheikki? Joku sellainen oli kova sana 70-luvun puolivälissä.
Eikös ne Shakeja olleet - nam. Tosi salmiakkisia!
Samoihin aikoihin oli Hobo-toffeeta, paperissa mutta irtomyynnissä. Paras
maku niissä oli se missä oli mansikkatoffeeta ja tavallista... Samalla
tavalla kivikovaa ja hyvää kuin Hopeatoffeekin.
Entäpäs intiaanipallopurkka? :-)
Kaisa
Mikko Suokas
On Thu, 13 Jan 2000, Pertti Ruismäki wrote:
> Heli Toivonen wrote:
>
> > Joku voi muistaa aivan hirveen TV-mainoksenkin,
>
> "Terkut yhelle ihanalle kundille,
> kun meni Ouluun samass' junassa kun mä.
> Olit ihan Viktor Kalborrekin näköinen.
> Jäi mulle kauhee ikävä.
> Tulit lähelle ja annoit mulle suklaata.
> Siin' oli nugaata ja oli marmelaadia.
> Ja niin hyvää oli että ihan sukat pyöri jalassa.
>
> Jollain asemalla lähdit lisää ostamaan
> ja junassa sua odotin.
> Mut takaisin et koskaan enää tullutkaan
> ja sydämeni menetin.
> Jos olet vapaa vielä ja muistat minutkin,
> sua odotan luona aseman kioskin
> ja syödään sitten taas sitä ihanaa Jamboaaaaa."
Hahahaa, oletpa tainnut viettää paljon aikaasi ruudun ääressä
1970-luvulla! Minäkin muistan vielä tuon mainoksen ja pätkiä siitä
laulusta, mutta että vielä joku voi muistaa biisin kokonaisuudessaan...
Sillä likalla oli siis polvisukat jalassa ja ne rullasivat muistaakseni
edestakaisin polvesta nilkkaan ja takaisin. Olikos se Viktor Kalborrekin
näköinen hemmo siinä mainoksessa muuten se oikea Viktor eli Eeki Mantere,
muistatkos sen vielä?
Siinähän oli semmoinen kohtaus, että kun tyttö lauloi tuota kohtaa "mut
takaisin et koskaan enää tullutkaan" oli juna jo liikkeessä ja
viktorkallborrek juoksee epätoivoisesti asemalaituria pitkin, salkku
aukeaa ja salkun täydeltä Jamboja leviää laiturille.
Joku muisteli Sitsoa. Se taisi siis olla sitruunasoodaa, mutta mikä panimo
sitä valmisti? En muista siihen koskaan törmänneeni, se on tuttu ainostaan
Veikko Huovisen mainiosta kirjasta "Lentsu", jossa kansanedustaja Urkuhart
parantelee sillä kanuunaansa ollessaan junamatkalla pohjoiseen
neuvostodiplomaatti Otkalenkon kanssa. Olviko tuota teki? Voisin hyvin
kuvitella, että Veikko Huovisen maisemissa Sotkamossa on myyty nimenomaan
juuri iisalmelaispanimon tuotteita, kun taas täällä etelässä on juotu
pääasiassa Hartwallin, Koffin ja Malskin tuotteita.
Ja lopuksi kysymys: jos tätä muistelua haluaisi laajentaa vaikka vanhojen
telkkarimainosten muisteluun, mikä olisi oikea ryhmä?
-Mikko-
Mikko Suokas
rommia, punssia tms. sokerilla reippaasti makeutettuna. Mutta muistaako
kukaan 1970-luvun alusta sellaisia huomattavasti tymäkämpiä viinakarkkeja,
joissa oli sisällä ihan sitä itteään, ainakin rajusta mausta päätellen?
Niitä oli saatavana konjakki- rommi-, viski- ja vodkatäytteisinä?
Olivatten ehkä Pastirolien kokoisia, sokerikuoren sisällä vinaa. Niiden
syöminen oli silloin olevinaan kova juttu. Voin hyvin kuvitella syyt,
miksi niitä ei enää saa.
-Mikko-
Pertti Ruismäki
> Mistä?!
> En ole törmännyt Kiltiin vuosiin missään!
Muistaakseni Helsingin taiPasilan asemalla oli kioskissa niitä ihan
äskettäin. Ei siitä ole montaakaan kuukautta, kun viimeksi söin.
-Pertti
Pertti Ruismäki
> Sillä likalla oli siis polvisukat jalassa ja ne rullasivat muistaakseni
> edestakaisin polvesta nilkkaan ja takaisin.
Muistaakseni sukkarullausanimaatio näytti nuken jaloilla tehdyltä. Oikeat
jalat eivät olisi kai pysyneet paikallaan koko kuvauksen ajan.
> Olikos se Viktor Kalborrekin näköinen hemmo siinä mainoksessa muuten se
> oikea Viktor eli Eeki Mantere, muistatkos sen vielä?
Dataa ei ole, mutta yhdennäköisyys oli niin selvä, ettei minulla ole mitään
syytä epäillä etteikö olisi ollut aito.
> Ja lopuksi kysymys: jos tätä muistelua haluaisi laajentaa vaikka vanhojen
> telkkarimainosten muisteluun, mikä olisi oikea ryhmä?
sfnet.viestintä.tv
-Pertti
pn5464...@uta.fi
: Irkkareista kaipaan nopan kokoisia ja muotoisia vaaleanruskeita ja pehmeitä
: salmiakkikarkkeja sekä punaisia läpinäkyvään paperiin käärittyjä
: hedelmämakeisia, joiden nimi taisi olla Tutti-Frutti.
Noita molempia olen saanut ihan muutaman kuukauden sisällä. Salmiakkinamuja
ostin jostain halpisirtokarkkikaupasta ja tutti-frutti -karkkeja (jos ovat
niitä lätkäliigojen "sisaria") taas kotipizzasta pizzan mukaan. Nam...
Nuo neliskanttiset salmiakkikarkit ovat muuten aivan herkkua, voi kun niitä
saisi karvanopankin kokoisina :-D
Paula
Heli Puustinen
>: Salmiakkijauhe
>Tätä on taas. Taisin ostaa yhden pussukan R-kioskilta. Pakkaus vaatii
>vielä vähän tuotekehittelyä - wanhoina aikoina sentäs oli pilli mukana,
>mutta tässä uudessa ei ollut.
Silloin kun salmiakkijauhetta aikanaan joskus 60-70-lukujen
vaihteessa apteekista ostettiin, se oli pakattuna pieneen
paperipussiin ja sitten vaan kasteltiin sormi ja tyrkättiin
jauheen sekaan ja nam: sitten vain imeskeltiin sormi puhtaaksi
ja eiku uuestaan pussiin - ei siinä pillejä kaivattu (eikä
niitä kyllä kukaan tarjonnutkaan). Mutta sitten entisen
Keskuskentän "saluunasta" (kahvio) ostettiin semmoista
hedelmäjauhetta, joka oli pakattu pieneen muoviseen (coca-cola
pulloa muistuttavaan, pienempään toki) pulloon ja siinä
oli jo pillikin mukana.
heli
Maria Anttila
>Traumat jäi minullekin Fazerin pihlajakarkeista. Aina, kun pienenä >poikana menin kyläilemään vanhojen ihmisten, minulle tarjottiin karkkia. >Parilla ensimmäisellä kerralla erehdyin vastaamaan myöntävästi ja niinpä >sieltä lipaston laatikosta löytyikin karkkia, pihlajakarkkia! Toinen yhtä >kammottava ja vanhusten suosiota nauttiva karamelli oli Omar. Ainakin >opin, ettei kannata pyytää karkkia, ellei tiedä, mitä on tarjolla.
>Seka pihlajakarkkeja että Omareita taitaa muuten vieläkin saada >kaupoista, joten kannattaa olla pikkulasten varuillaan nykyäänkin >kyläillessä.
Eriäviä ovat ihmisten makumaailmojen näkemykset - pihlajakarkit ja
Omarit ovat ihanan makuisia, niitä voisi voinut syödä itsensä
turvoksiin. Eivätkä omat mummoni ainakaan lapsena syöttäneet mitään
näistä herkkupaloista, vaan tarjolla oli aina niitä järkyttäviä
valkoisia ment(h)olikarkkeja, jotka maistuivat terästetylle
tiiliskivelle. Olisi varmaan pitänyt vaihtaa mummoja. :)
- Maria -
Maria Anttila
> Pekka Huhta <phu...@poppeli.hut.fi> kirjoitti
> viestissä:phuhta.9...@snakemail.hut.fi...
>
> > Mun enkka oli pureskella 12 Bubbista kerralla.
>
> Onko tuo sama kuin Hubba Bubba?
Hubba Bubbat olivat ala-asteaikojen ilo, mutta purukalusto sai
jäppäkohtauksen muutaman jälkeen - oliko niiden pakko olla niin
mielettömän kokoisia?
- Maria -
Maria Anttila
> - - Onneksi Julia, Pihlaja ja Sininen sentään ovat vielä myynnissä.
> Ja Neekerinpusut.
Tuollaisten sanojen mainitseminen yleisesti pitäisi kieltää lailla.
Täällä on monitorin ruutu ihan kuolassa... :)
- Maria -
akar...@kanto.jyu.fi.invalid
: Samoihin aikoihin oli Hobo-toffeeta, paperissa mutta irtomyynnissä. Paras
: maku niissä oli se missä oli
.. violettia ja mustaa. Muuten, vielä 1979 joukirjoituksissa oli mulla
mukana Daily-patukkaa, jossa oli suklaan lisäksi myös jotain
myslintapaista, rusinaakin ehkä jne. - tajuttoman hyvää ja myslin takia
lähes terveellistä, juu :) Pian sen jälkeen Daily hävisi.
Leena Aaltonen
Pertti Ruismäki kirjoitti viestissä <387AEACD...@datex-ohmeda.com>...
>Mitäpä tuotannosta poistettuja makeisia olette jääneet kaipailemaan?
>
Pitkälle on samoja nameja tullut haikailtua, mitä tässä loistavassa:)
threadissa
esiintyy siellä täällä, MUTTA on yksi mistä kukaan ei ole maininnut mitään;
muistaako kukaan muu PONGO -nimisiä karkkeja? Ne olivat musta-pinkki(?)
raitaiseen käärepaperiin käärittyja kovia karamelleja, joissa oli pehmeää
lakritsaa sisällä. Että se maku oli hyvä! Tosin asiaan lienee vaikuttanut se
ettei karamelliä paljonkaan saanut ja nämä nimenomaiset olivat AIKUISTEN
nameja....
Liittyn ilomielin kansanliikkeeseen joka palauttaa vanhat hyvät karamellit,
jos joku sellaisesta tietää kertoa!!!!
la
Jari Puputti
news:Pine.OSF.4.10.100011...@alpha.hut.fi...
Oon nähnyt sellaisia FINLANDIA VODKA -konvehteja... oisko ollut jossain TAX
FREE myymälässä (Lentokentällä-Laivalla)
Jan Sandvik
>
>Pekka Huhta <phu...@poppeli.hut.fi> kirjoitti
>viestissä:phuhta.9...@snakemail.hut.fi...
>
>> Mun enkka oli pureskella 12 Bubbista kerralla.
>
>Onko tuo sama kuin Hubba Bubba?
Ei ole sama, Bubbikset olivat irtotavaraa ja vähän
sitkeämmän oloisia.
-Jan
Jan Sandvik
>
>Pertti Ruismäki <pertti....@datex-ohmeda.com> wrote in message
>news:387AEACD...@datex-ohmeda.com...
>> Mitäpä tuotannosta poistettuja makeisia olette jääneet kaipailemaan?
>
Entäs "Gilda" jäätelöpikari, joita oli R-kioskilla.
Oli muistaakseni Lakkaa ja toffeeta - ja hyvää!
-Jan
Sari Kohonen
käärittyjä etkä tiennyt ennenkuin avasit, tuleeko punainen vai valkoinen.
ja ne punaiset oli parempia!
sari
Jarkko Huttunen <jarkko....@nokia.com> kirjoitti artikkelissa
<yqWe4.222$3D5....@news2.nokia.com>...
> Kaipailen myös Aniskarkkeja pussissa. Pussissa oli punaisia ja valkoisia
> karkkeja.
>
> Jake
>
>
>
Sari Kohonen
pahvipurkissa.
sari
Olli Kanerva <olli.k...@okanecom.fi> kirjoitti artikkelissa
<387c3687...@news.koti.tpo.fi>...
> On Tue, 11 Jan 2000 10:33:17 +0200, Pertti =?iso-8859-1?Q?Ruism=E4ki?=
> <pertti....@datex-ohmeda.com> wrote:
>
> >Mitäpä tuotannosta poistettuja makeisia olette jääneet kaipailemaan?
>
> Fazerin suklaanappeja. Vai saako niitä vielä jostakin?
Emmi
Mikko Suokas <mtsu...@alpha.hut.fi> kirjoitti
viestissä:Pine.OSF.4.10.100011...@alpha.hut.fi...
> Kaikillehan lienevät tuttuja ns. liköörikonvehdit, joissa on sisällä
> rommia, punssia tms. sokerilla reippaasti makeutettuna. Mutta muistaako
> kukaan 1970-luvun alusta sellaisia huomattavasti tymäkämpiä viinakarkkeja,
> joissa oli sisällä ihan sitä itteään, ainakin rajusta mausta päätellen?
> Niitä oli saatavana konjakki- rommi-, viski- ja vodkatäytteisinä?
> Olivatten ehkä Pastirolien kokoisia, sokerikuoren sisällä vinaa. Niiden
> syöminen oli silloin olevinaan kova juttu. Voin hyvin kuvitella syyt,
> miksi niitä ei enää saa.
>
Muistan oikein hyvin! Mikä kokemus pikkumukulalle...
luuli saavansa jotain hyvinkin makeaa ja sitten yllätys!
pois piti sylkeä.
Eleonoora Vanhanen
: Mitäpä tuotannosta poistettuja makeisia olette jääneet kaipailemaan?
Kolme tuotetta tulee mieleen, joita ei viel{ ole mainittu:
Tikkarit, joissa olim sis{ll{ kovaa toffeeta ja p{{ll{ suklaata, jossain
vaiheessa niiden nimi muuttui dumleksi, kun ne pehme{t dumlet tuli
markkinoille, mutta aiemmin niill{ oli joku muu nimi. Sellainen punainen
k{{re ja puutikku, jolla aina raapi kitalakea.
Huulipunakarkit: muovisessa 'huulipunahylsyss{' vaaleanpunainen, makea
karkki, joka hajosi pureskellessa jauhoksi.
Ja suurin mysteeri, jonka olemassaoloon en ole saanut vahvistusta;
juutuu-purkka! Tummansinisess{ k{{reess{ luki palleroisin kirjaimin
juutuu ja itse tuote oli purkkaa, jossa makuaine oli sellaisena
hyytel|n{ purkkatyynyn sis{ll{. Muistaako kukaan?
Eleonoora
Mikko Suokas
On Thu, 13 Jan 2000, Andy wrote:
> On Thu, 13 Jan 2000 09:13:20 -0800, Solja <solja....@tike.hel.fi>
> wrote:
> >Entä muistaako kukaan tupakannäköiseksi tehtyjä lakritseja?
> Ai juu, NE!!!
No jo vain muistetaan! Joku muukin tuolla jo vähän aikaisemmin muisteli
leikkiröökejä ja arveli, että varmaan ne nk. sosiaalitantat ovat
kieltäneet niiden valmistamisen ja ihmetteli, koska lakupiiput kokevat
saman kohtalon. Olin ehkä viiden vanha, kun naapuriin muutti minua hieman
nuorempi poika, joka tuli tekemään tuttavuutta tuollainen leikkitupakka
mukanaan. En ollut sellaista koskaan ennen nähnyt enkä tiennyt sellaisia
olevankaan. "Tää on tupakka!" sanoi tuo terhakka miehenalku, ja minä
järkytyin: minun ikäiseni poika ja polttaa jo! Vaan muistaakos kukaan
noiden nimeä? Ne olivat Pamel-merkkisiä, askin ulkoasu oli siis matkittu
Camelista, elukkana tässä oli kaksikyttyräinen kameli, kun niissä oikeissa
oli kamelilla vain yksi kyttyrä. Nyt, kun röökiaskin ulkonäköä rupesin
muistelemaan, teenköhän kauhean väärin, jos kysyn, muistaako kukaan,
milloin viimeksi on nähnyt kaupassa Työmies- ja Saimaa-tupakoita?
Poikavuosinani 1970-luvulla niitä vielä oli, vaikkei ne tainneet enää
kenellekään kelvata. Työmies taisi olla peräti ruskeaan paperiin kääritty.
> Tuli vaan mieleen että minkä ikäisiä immeisiä tässä ryhmässä oikeen on?
> Itselläni tulee kohta 45 täyteen.
Minä olen 35 ja juuri sitä sukupolvea, joka myrkytti itseään Rymdillä
1970-luvulla. Tässä muistui mieleen, että Hesarin Nyt-liitteessähän oli
taannoin juttu, jossa muisteltiin juuri samoja karkkeja ja jätskejä kuin
tässäkin keskustelussa. Moni lienee sen lukenutkin. Rymdistä kun
mainitsin, niin kuinkahan monelle mahtoi aueta se, kun siinä Nyt-jutussa
sanottiin Rymdin markkinoiltavetämisen pelastaneen kokonaisen sukupolven
Urmas Liljeströmin kohtalolta. Siis kuka oli Urmas Liljeström? Asian
tietänevät vain Juice-fanit, jotka ovat kuunnelleet häneltä muutakin kuin
noita puhkisoitettuja
viidestoistayösyksynsäveleielämässäselviähengissä-juttuja: Keskitysleirin
ruokavalio-albumin päättää "Danse allergo", joka alkaa näin:
Maailmassa on paljon uskomattomia tarinoita Urmas Liljeströmistä, Loimaan
palopäällikön hulttiomaisesta sisarenpojasta. Tämä on yksi niistä...
Esitys päättyy jotenkin näin: Mutta Urmas Liljeström vastasi: "Olen
elämäni aikana nauttinut niin paljon sallittuja lisäaineita, että olen
itsekin enää pelkästään sallittu lisäaine." Urmas Liljeström oli
allerginen lisäaineille.
> Vaikuttaa siltä että liian moni muistaa samat asiat kuin minäkin <g>
Ilmeisesti sinun lapsuusaikoinasi ja niiden jälkeenkin vielä on ollut
jatkuvuutta, sitten vasta on alettu lopetella näitä tuotteita, joita nyt
kaiholla muistelemme.
Pitäisköhän ostaa joskus Suffelia, ennen kuin menevät lopettamaan senkin?
Sitä on saanut niin kauan, kuin muistan, ja aina se on maistunut hyvältä.
-Mikko-
Mikko Suokas
On 13 Jan 2000, Eleonoora Vanhanen wrote:
> Ja suurin mysteeri, jonka olemassaoloon en ole saanut vahvistusta;
> juutuu-purkka! Tummansinisess{ k{{reess{ luki palleroisin kirjaimin
> juutuu ja itse tuote oli purkkaa, jossa makuaine oli sellaisena
> hyytel|n{ purkkatyynyn sis{ll{. Muistaako kukaan?
Juutuu taisi olla markkinoilla hyvin lyhyen aikaa. En koskaan maistanut,
mutta muistan telkkarissa pyörineen mainoksen. Siinä oli piirretty pätkä,
jossa purkkapaketista muistaakseni purkautui pyöreähkö naishahmo, joka oli
melkoisen vähissä vaatteissa, taisipa olla ihan "munkit" paljaina.
Viuhahduksensa aikana hän lauloi: "Juutuu, juutuu, olen täytellinen!" ja
kääriytyi lopuksi taas sinne purkkakääreeseen. Tuo "täytellinen" (vrt.
täytteellinen) siis viittaa siihen hyytelötäytteeseen. Jos muistan oikein
tuon mainoksen ja sen "viuhahduksen", voi siinä olla selitys sen pikaiseen
katoamiseen markkinoilta. Elettiin 70-lukua, ja silloin se oli sittenkin
vielä liian uskallettua.
-Mikko-