ruisleipätaikinasta
Tuomas Airaksinen
Projektinani tehdä elämäni ensimmäinen ruisleipä itse. Näkyy olevan
tavallista vaaleaa leipää varsin paljon konstikkaampi operaatio (enkä
tiedä, onko edes ihan vaivan arvoinenkaan, mutta satuinpa aloittamaan
projektin, niin vietäköön se loppuun).
Ohjeena käytän seuraavaa:
http://makeashorterlink.com/?X1EA22EB5
Ongelmana on nyt järkyttävä annoskoko. Hapanjuuri on huomenissa valmis.
Jos teen edelleen ohjeen mukaisesti, minulle tulee 4 kpl:n edestä
leipätaikinaa. Pitäisikö jarruttaa ja mukauttaa nyt jo leipätaikinan
koko pienemmäksi jakamalla taikinajuuren annos neljällä (samoin itse
taikinan), käyttäen ainoastaan neljänneksen hapanjuuresta, vai voiko
valmista ruisleipätaikinaa pakastaa? Sekin voisi olla varteenotettava
vaihtoehto, tosin veisi sekin aivan järkyttävästi tilaa pienenpienessä
opiskelijaboksin jääkaapin pakastelokerossani. Uunikin on sen verta pieni
ettei siinä voi paistaa kuin yhden leivän kerrallaan.
Mitenkähän tässä olisi viisasta toimia? :)
--
Tuomas Airaksinen
http://tuma.stc.cx/
Pekka Lahdenmäki
> Projektinani tehdä elämäni ensimmäinen ruisleipä itse. Näkyy olevan
> tavallista vaaleaa leipää varsin paljon konstikkaampi operaatio
Riippuu sitä, mitä tavallisella vaalealla leivällä ymmärrät. Ilman
hiivapakettia leivottu vaalea leipä on jokseenkin samanlainen operaatio.
> Ongelmana on nyt järkyttävä annoskoko. Hapanjuuri on huomenissa valmis.
> Jos teen edelleen ohjeen mukaisesti, minulle tulee 4 kpl:n edestä
> leipätaikinaa. Pitäisikö jarruttaa ja mukauttaa nyt jo leipätaikinan
> koko pienemmäksi jakamalla taikinajuuren annos neljällä (samoin itse
> taikinan), käyttäen ainoastaan neljänneksen hapanjuuresta, vai voiko
> valmista ruisleipätaikinaa pakastaa?
Juurta pitää joka tapauksessa ruokkia päivittäin heittämällä puolet pois
ja korvaamalla pois heitetty määrä jauhoilla ja vedellä. Jaa siis juuri
neljällä, laita loput tai osa lasipurkkiin jääkaappiin. Siellä se säilyy
ainakin puoli vuotta. Vilkaisin nopeasti käyttämääsi ohjetta, ja siinä
juurta säilytettiin jääkaapissa taikinapallona. OK, mutta paljon
kätevämpää on säilyttää sitä litkuna, ellet omista puutiinua. (Pinnalle
muodostuu kirkasta nestettä, josta ei tarvitse välittää.)
--
Pekka
Tuomas Airaksinen
> Tuomas Airaksinen wrote:
>> Projektinani tehdä elämäni ensimmäinen ruisleipä itse. Näkyy olevan
>> tavallista vaaleaa leipää varsin paljon konstikkaampi operaatio
>
> Riippuu sitä, mitä tavallisella vaalealla leivällä ymmärrät. Ilman
> hiivapakettia leivottu vaalea leipä on jokseenkin samanlainen operaatio.
http://makeashorterlink.com/?D2A962FB5
Voikos ruisleivänkin tehdä jotenkin "näppärästi" hiivapaketin kanssa? :)
>> Ongelmana on nyt järkyttävä annoskoko. Hapanjuuri on huomenissa valmis.
>> Jos teen edelleen ohjeen mukaisesti, minulle tulee 4 kpl:n edestä
>> leipätaikinaa. Pitäisikö jarruttaa ja mukauttaa nyt jo leipätaikinan
>> koko pienemmäksi jakamalla taikinajuuren annos neljällä (samoin itse
>> taikinan), käyttäen ainoastaan neljänneksen hapanjuuresta, vai voiko
>> valmista ruisleipätaikinaa pakastaa?
>
> Juurta pitää joka tapauksessa ruokkia päivittäin heittämällä puolet pois
> ja korvaamalla pois heitetty määrä jauhoilla ja vedellä. Jaa siis juuri
> neljällä, laita loput tai osa lasipurkkiin jääkaappiin. Siellä se säilyy
> ainakin puoli vuotta. Vilkaisin nopeasti käyttämääsi ohjetta, ja siinä
> juurta säilytettiin jääkaapissa taikinapallona. OK, mutta paljon
> kätevämpää on säilyttää sitä litkuna, ellet omista puutiinua. (Pinnalle
> muodostuu kirkasta nestettä, josta ei tarvitse välittää.)
Tarkoittanet nyt sitä taikinajuurta eli seuraava vaihe? Sori mutta en tässä
vaiheessa ihan tajunnut, kun tuonkin ohjeen mukaan on ns. "hapanjuuri" ja
sitten "taikinajuuri". Jos tuo ohje
(http://makeashorterlink.com/?X1EA22EB5) poikkeaa paljon omastasi tjsp.
niin muitakin ruisleivän ohjeita olisi mukava nähdä täällä, ihan
vertailunkin vuoksi.
Tuomas Airaksinen
ok, kehittelinpä vähän itse tätä reseptiä, pitäisi kai toimia?
Taikinajuuri:
#############
1. kerta:
hapanjuureen (joka on tehty valmiiksi, 2rkl luonnonjugurttia, 1.5dl
ruisjauhoja, 2dl vettä) lisätään 0.5l vettä, 300g ruisjauhoja.
Muilla kerroilla:
Talteen pistetty taikinajuuri "tuplataan" eli pistetään n. 0.25l vettä ja
150g ruisjauhoja.
Taikina:
########
taikinajuurilitkusta käytetään puolet ja puolet säilötään (kuten ohjeistit).
käytetään leivontaan 1/2 rkl suolaa, 1.25dl vettä, 300-350g
ruisjauhoja.
Pekka Lahdenmäki
> Voikos ruisleivänkin tehdä jotenkin "näppärästi" hiivapaketin kanssa? :)
Toivottavasti ei. Siinä on jo kestämistä, että vehnästä tehdään
"happamatonta" leipää ja täysin ignoroidaan monituhatvuotinen
hapantaikinan perinne. (Tietysti kaupalliset leipurit lisäävät
ruistaikinaan hiivaa, jotta prosessit saataisiin "ennustettavammiksi")
> Tarkoittanet nyt sitä taikinajuurta eli seuraava vaihe? Sori mutta en tässä
> vaiheessa ihan tajunnut, kun tuonkin ohjeen mukaan on ns. "hapanjuuri" ja
> sitten "taikinajuuri". Jos tuo ohje
> (http://makeashorterlink.com/?X1EA22EB5) poikkeaa paljon omastasi tjsp.
> niin muitakin ruisleivän ohjeita olisi mukava nähdä täällä, ihan
> vertailunkin vuoksi.
Joo. On siis olemassa hapanjuuri ja taikinajuuri (sinun terminologiaasi
käytääkseni). Hapanjuuri on se, mitä säilytetään jääkaapissa ja
käytetään taikinajuuren käynnistäjänä ("hiivana"). Ennen sen annettiin
kuivua taikinatiinun reunoihin. Hapanjuuren voi muuten valmistaa ihan
vain vedestä ja jauhoista, hiiva ja maitohappobakteerit etsiytyvät kyllä
juureen ilmasta käsin. Hapanjuurta pitää yleensä virkistää päivä tai
pari ennen leipomista ruokkimalla sitä voluumiin nähden tuplasti vedellä
ja jauhoilla (muitakin proseduureja on olemassa). Juuri paranee iän
myötä, vai pitäisikö sanoa, että pitkään elävä juuri on hyvä. Minulla on
vaatimaton 50-vuotias juuri, joka elää retostaa.
--
Pekka
Pekka Lahdenmäki
> Taikinajuuri:
> #############
> 1. kerta:
> hapanjuureen (joka on tehty valmiiksi, 2rkl luonnonjugurttia, 1.5dl
> ruisjauhoja, 2dl vettä) lisätään 0.5l vettä, 300g ruisjauhoja.
Pelkkä vesi ja jauho riittää juuren aloittamiseen. Pitää sekoittaa joka
päivä ja kuplimisen alettua tuplata volyymi kerran tai kaksi päivässä
muutaman päivän ajan.
> Muilla kerroilla:
> Talteen pistetty taikinajuuri "tuplataan" eli pistetään n. 0.25l vettä ja
> 150g ruisjauhoja.
Niin, jos se on jääkaapissa, kannattaa ruokkimista toistaa muutaman
kerran, että juuri on oikein voimissaan ennen leipomista.
--
Pekka
Tuomas Airaksinen
> Tuomas Airaksinen wrote:
>> Voikos ruisleivänkin tehdä jotenkin "näppärästi" hiivapaketin kanssa? :)
>
> Toivottavasti ei. Siinä on jo kestämistä, että vehnästä tehdään
> "happamatonta" leipää ja täysin ignoroidaan monituhatvuotinen
> hapantaikinan perinne. (Tietysti kaupalliset leipurit lisäävät
> ruistaikinaan hiivaa, jotta prosessit saataisiin "ennustettavammiksi")
Njaa. Maku ja työmäärä ovat minun kriteerini, vasta sitten tulee perinteet.
Tosin kaupan ruisleivissä ainakin on niin paljon eroja laaduissa että voipi
hyvinkin olla että oikein tehty leipä on parempaa. No, siitä ei ole vielä
kokemusta. Niin, ja leivät teen itse nykyisin ihan vain siksi, että niin on
paljon halvempaa (opiskelijan kukkaro.. ).
> Joo. On siis olemassa hapanjuuri ja taikinajuuri (sinun terminologiaasi
> käytääkseni). Hapanjuuri on se, mitä säilytetään jääkaapissa ja
> käytetään taikinajuuren käynnistäjänä ("hiivana"). Ennen sen annettiin
> kuivua taikinatiinun reunoihin. Hapanjuuren voi muuten valmistaa ihan
> vain vedestä ja jauhoista, hiiva ja maitohappobakteerit etsiytyvät kyllä
> juureen ilmasta käsin. Hapanjuurta pitää yleensä virkistää päivä tai
> pari ennen leipomista ruokkimalla sitä voluumiin nähden tuplasti vedellä
> ja jauhoilla (muitakin proseduureja on olemassa). Juuri paranee iän
> myötä, vai pitäisikö sanoa, että pitkään elävä juuri on hyvä. Minulla on
> vaatimaton 50-vuotias juuri, joka elää retostaa.
Mitenkäs nyt.. Minä pistin talteen sitä "taikinajuuri"-vaiheesta (semmoista
nestemäistä), oli ehtinyt jo käymään (kuplimisesta ja hajusta päätellen).
Kaipa se on ihan hyvä juuri? Leipätaikina itse on kohoamassa ja
odottelemassa huomista paistamista.
Pekka Lahdenmäki
> Mitenkäs nyt.. Minä pistin talteen sitä "taikinajuuri"-vaiheesta (semmoista
> nestemäistä), oli ehtinyt jo käymään (kuplimisesta ja hajusta päätellen).
> Kaipa se on ihan hyvä juuri?
Joo joo, ihan ok. Juuren pitääkin käydä. Jotkut nipottavat siitä, että
taikinajuurivaiheessa (esitaikinavaiheessa") talteen otettu juuri
sisältää jo suolaa, mutta ei se kai ole niin vaarallista.
--
Pekka
Tuomas Airaksinen
Kuinka kiinteää lopullisen taikinan pitäisi olla? Yritin laskea nuo suhteet
oikein, mutta tuli aivan hirveän löysä taikina, sellainen, josta ei voinut
mitään muotoilla. Lisäsin siihen jauhoja ja vaivasin vatkaimen
taikinakoukuilla niin että sitä pystyi muotoilemaan leiväksi. Saa nähdä,
tuleeko tuosta nyt mitään. Se "löysä" taikina oli siis ollut jo sen 8-24h
"kohoamassa". Ja nyt vielä sen viimeisen pari tuntia kohoamassa muotoiltuna
liinan alla.
Tuomas Airaksinen
vielä lisäkysymys: kuinka paljon ruisleivän pitäisi kohota tuon viimeisen 2h
aikana?
Pekka Lahdenmäki
> Kuinka kiinteää lopullisen taikinan pitäisi olla? Yritin laskea nuo suhteet
> oikein, mutta tuli aivan hirveän löysä taikina, sellainen, josta ei voinut
> mitään muotoilla. Lisäsin siihen jauhoja ja vaivasin vatkaimen
> taikinakoukuilla niin että sitä pystyi muotoilemaan leiväksi.
Voi voi kun en ole mikään ruistaikinan asiantuntija. (Seismo Malm voisi
varmaan auttaa.) Mutta perussääntönä taikinoista voisi sanoa, että
sellainen taikina, jota pystyy juuri ja juuri käsittelemään on yleensä
hyvä. Kotileipuri myöskin vaivaa taikinan käsin :)
--
Pekka
Pekka Lahdenmäki
> vielä lisäkysymys: kuinka paljon ruisleivän pitäisi kohota tuon viimeisen 2h
> aikana?
Ruistaikina ei kohoa niin kuin vehnätaikina. Ole huoleti.
--
Pekka
Laura Kataja
>Kuinka kiinteää lopullisen taikinan pitäisi olla? Yritin laskea nuo suhteet
>oikein, mutta tuli aivan hirveän löysä taikina, sellainen, josta ei voinut
>mitään muotoilla. Lisäsin siihen jauhoja ja vaivasin vatkaimen
>taikinakoukuilla niin että sitä pystyi muotoilemaan leiväksi. Saa nähdä,
>tuleeko tuosta nyt mitään. Se "löysä" taikina oli siis ollut jo sen 8-24h
>"kohoamassa". Ja nyt vielä sen viimeisen pari tuntia kohoamassa muotoiltuna
>liinan alla.
Siinä ohjeessa mikä minulla on hapanleivälle ollut, on suunnilleen "jauhoja
niin paljon kuin kastuu". Eli se taikina tehdään todella paksua.
--
+++ [||] Never /\ /\ +++
+++ Laura Kataja [||] trust a ( *~~~* ) +++
+++ [||] smiling \ + / +++
+++ EMAIL: kisuli miau iki.fi [||] cat! ( ) +++
Tuomas Airaksinen
Nooh. Tämmöstä siitä nyt tuli, edellämainitsemani
reseptin neljännesannoksella (suurinpiirtein):
http://people.jyu.fi/~tuma/ryebread.jpg
(kuva otettu juuri uunista ottamisen jälkeen).
Kuori on ainakin kova kuin kivi. Maku on aika hyvä.
Seuraavalla kerralla teen kyllä isomman. Voi olla,
että syynä siihen, että tuli tämmöinen johtuu vaan
siitä, että sain taikinasta "kunnollisen" vasta
juuri ennen leipomista (kohottaminen oli tapahtunut
aivan liian löysällä taikinalla).
Jaakko Hyvätti
Tässä oma ohjeeni, juuri on Kokemäeltä maalaistalosta joskus
80-luvulla haettu. Ennen viime vuotta se vietti pakastimessa 7
vuotta, nyt kuivuu leipomisten välillä astian reunoihin. On hyvin
ärhäkkä, lähtee heti kuplimaan, ainakin tunnissa, en minä sitä
vieressä ole vahdannut vaikka nopeamminkin lähtisi. Alkuun juurella
kesti tuon kryostaasin jälkeen toipua useiden leipomisten ajan, kävi
tosi hitaasti.
Pääasia on toistaa harjoitusta aina kun leipä pääsee loppumaan,
viikon-parin välein. Näin juuri paranee ja omat menetelmät
vakiintuvat, ja pienistä variaatioista oppii mihin suuntaan niitä
pitäisi kehittää. Jos joku haluaa päästä alkuun minun juurellani,
niin tervetuloa hakemaan.
Täällä esitettyihin ohjeisiin on allaolevassa joitain eroja:
- Vettä ei lisätä missään vaiheessa sen jälkeen kun juuri pistetään
käymään. Veden määrä määrää taikinan koon.
- Mitä ihmettä se juuresta osan pois heittäminen on oikein? En tajua.
- Teen ohuita reikäleipiä, siksi paistoaika 25 min / 225°C.
Sama teksti on alla ja osoitteessa http://www.iki.fi/hyvatti/leipa.html
Jaakko
Saavi, missä me leipää tehdään, on jotain kolmen litran kokoinen.
Niitä löytyy ainakin Stockmannilta Helsingistä, mukana vielä hyvä
puinen kauha. Siitä tulee kuusi leipää suunnilleen valmiina. Eli jos
astia on joku sellanen, niin tietää minkä verran leipää kerralla
tulee.
Ensin laitan noin kolmanneksen tai hiukan vajaan puolet siitä
kiulusta
vettä sinne. Tämän kokoinen taikina mahtuu astiaan loppuun saakka.
Puolet jos laittaa vettä, niin se pursuaa laitojen päälle, mutta ei
se
sieltä valumaan lähtenyt, kun kerran lorahti vettä just se puolet.
Juuri on astian reunoissa ja taikinanmuruissa astiassa kuivuneena ja
sekoittuu sinne sekaan ja liukenee seinistä. Olen usein käyntiin
lähtemistä nopeuttaakseni ja vähän astiaa siistimpänä pitääkseni
raapinut seinistä kuivia kokkareita sekaan.
Tähän veteen siis sitten sen verran ruisjauhoja, että se on sellaista
löllöä, ei ihan vettä kuitenkaan. En tiedä mitä merkitystä jauhojen
määrällä on. Jos niitä on kovin vähän, niin juurelle ei riitä ruokaa
ja se ei käy kuin vähän aikaa. Minulla joskus laskeutui kiinteä osa
pohjalle ja päällä oli melkein kirkasta vettä, kun oli vähänlaisesti
jauhoja alkuun, ja taisi olla vähän kylmässä astia kanssa. Ei hätää,
jauhoja sekaan ja sekotusta, niin lähti heti taas käymään.
Isän ohje oli, että käytetään kaksi vuorokautta ja lisätään aamuin
illoin jauhoja. Nyt kun juuri on saanut käydä lämpimässä niin se on
tosi nopea, ja kun se on pienempikin niin voi olla ettei kestä niin
kauaa saman happamuuden saavuttaminen, niin uskon että vuorokausi tai
vajaa vuorokausi on parempi. Viime aikoina jopa olen käyttänyt jopa
vain 12 tuntia. Juuri lötkistyy kun jauhot kuluu käydessä, ja niitä
lisätään niin että se taas paksunee vähän.
Käyminen on tosi riippuvaista lämpötilasta, kyllä se hissukseen käy
normaalissa huoneenlämmössä, mutta jos jotain vähän lämpimämpää
patterinvierustaa on niin parempi. Meillä ensin käytin kylpyhuonetta
kun se on meillä aika lämmin, mutta sitten huomasin, että keittiössä
yhden pöydän alla olevan patterin viereen lämmin ilma jää paikalleen
ja se on tosi hyvä paikka.
Sitten kun se on tarpeeksi käynyt, niin lisätään suola. Tämän mää
aina
unohdan. Määrää en tiedä, itse olen laittanut tähän taikinaan noin
ruokalusikallisen mitan tai vähän enemmän. En tiedä ollenkaan onko
liian vähän, ei sitä liian suolaseksi ainakaan ole kukaan sanonut.
Meillä kai kotona laitettiin myös kuminaa, mutta mulla ei ole kuminaa
ollut enkä niin välitä, niin en ole laittanut. Muitakin mausteita kai
voi käyttää.
Jauhoja pistän niin kauan kuin jaksan ensi kauhalla ja sitten käsin
niitä taikinaan sekoittaa. Siinä lehtijutussakin sanottiin, että ei
yleensä tapahdu sellaista, että tulisi liian kiinteää tehtyä. Mää
ainakin pistän jauhoja niin kauan, että käsi väsyy. Kerran uskoisin,
että olen laittanut liikaa, se ei enää jaksanut liian kuivana oikein
nousta. Luulisin, että niin paljon kuin jaksaa kauhan kanssa sinne
sekoittaa on aika sopivasti ja vähän sen päälle käsin.
Taikina nousee taas tosi lämpimässä nopeasti, parissa tunnissa. Ei
ihan kaksinkertaiseksi, ei oikeastaan lähellekään. Olen pikku hiljaa
vähentänyt nostatusaikaa, koska tuntuu siltä, että sitten se jaksaa
leivottuna leipänä nousta pellillä ja tulee ilmavampaa leipää. Alkuun
annoin taikinan olla nousemassa kolme tuntia tai pidempään, nyt
mieluiten alle kolme tuntia, esimerkiksi kaksi tuntia, jos muistan
leipoa tarpeeksi ajoissa. En tiedä onko tällä merkitystä sitten
kuitenkaan.
Kourallisesta taikinaa aina pyörittelen pallon jauhojen kanssa ja
lättään sen pellille leivinpaperin päälle, taputtelen tasaiseksi ja
teen reiän. Käytän reikään pupunmuotoista piparkakkumuottia, niin
reikäleivistä tulee kivan näköisiä kun niissä on pupu keskellä.
Perinteistä olisi käyttää pyöreää muottia tai jopa aitoa onttoa
sarvea. Reikä laitetaan takaisin taikinaan ja menee osaksi seuraavia
leipiä. Otan taikinaa kouraan seiniä raapien niin, että astia tulee
melkein puhtaaksi, mutta siis pieni kerros tai taikinaviiruja jää
seiniin. Joskus jopa menee melkein tasan kuuteen leipään taikina :-)
Taas samaan lämpimään paikkaan sitten leivät pellillä kohoamaan.
Joskus kohotan leipiä niin, että lämmitän uunia pari minuuttia ja
laitan sinne.
Juuren säilymisen takia jotkut jättävät viimeisestä leivästä syntyvän
reiän talteen ja jättävät sen kuivumaan taikina-astiaan. Itse paistan
sen leiväksi myös. Käsistä ja työkaluista jää kuitenkin tarpeeksi
taikinanmurusia astian pohjalle ja sitten astian seiniin ja
puukauhaan
jää niin paljon taikinaa, että juurella ei ole mitään ongelmaa
säilyä.
Kolmen tai vaikka viiden tunnin kohoamisen jälkeen (heh, ehkä
kahdella
tunnillakin pärjäisi) uuniin 225 astetta ja 25 minuuttia. Ennen
uuniin
laittamista pistellään haarukalla leipiin reikiä, joista höyry pääsee
purkautumaan pois. Ilman tätä tulee onttoja onkaloita kuoren ja
sisuksen väliin. Joku sanoi, että myös veden lisääminen missään
vaiheessa taikinaan tekee näitä onttoja onkaloita.
Valmiit kuusi leipää annan jäähtyä, laitan osan, esim. 3 pakkaseen,
ensimmäinen leipä menee aika lailla saman tien lämpimänä ja pari
leipää menee seuraavien muutaman päivän aikana. Se ei kuitenkaan
säily
kovin pitkään, kun ei mitään säilöntäaineita ole, eikä ole kiva
päästää kuivumaankaan.
--
Jaakko....@iki.fi http://www.iki.fi/hyvatti/ +358 40
5011222
echo 'movl $36,%eax;int $128;movl $0,%ebx;movl $1,%eax;int $128'|as
-o/bin/sync
Seismo Malm
1/2 l vettä
1 dl juurta (mä ylläpidän juuren erillään ts. lisään vettä ja jauhoja)
jauhoja kunnes kauha kestää tukevasti pystyssä
Hapatetaan pari päivää
listään 12 g suolaa (3 tl)
(lisätään kuivahiiva)
Lisätään jauhoja kunnes taikina on muokattavissa limpuiksi. Taikinan
tulee olla sellaista, että siitä voi pyörittää tasaisen pallon, joka ei
tartu käsiin eikä leivontaalustaan liikaa. Leipomisen yhteydessä ei
kannata käyttää jauhoja tai leivän kuori paksunee. Taikinasta pyöritellään
1-4 palloa ja noita kohotetaan tunti-kaksi. Paisto 200 C ja 55 minuuttia
ja kypst leivät kääritään pyyhkeeseen.
Joskus punnitsin käyttämäni jauhon ja kokonaismäärä oli sama kuin veden,
toisin sanoen yo. reseptiin meni jauhoja 500 g eli jotain 8 dl ja ekassa
vaiheessa tuosta kului valtaosa (5 dl). Juuri sitten vaikuttaa asiaan
paljonkin, multa saa kyllä kohtuullisen hyvän juuren (peräisin sourdough
internationalilta, www.sourdo.com).
seismo malm
Tuomas Airaksinen
> Joskus punnitsin käyttämäni jauhon ja kokonaismäärä oli sama kuin veden,
> toisin sanoen yo. reseptiin meni jauhoja 500 g eli jotain 8 dl ja ekassa
> vaiheessa tuosta kului valtaosa (5 dl). Juuri sitten vaikuttaa asiaan
> paljonkin, multa saa kyllä kohtuullisen hyvän juuren (peräisin sourdough
> internationalilta, www.sourdo.com).
Kiitos ohjeesta.
Asustaakos kukaan hyvän juuren omistavista ihmisistä Jyväskylässä?
Meinaan, että jos se todella vaikuttaa niin paljon, niin voisihan sellaisen
noutaa.
Seismo Malm
kun on alle euron niin ei toi mun budjettia kaada. Tarjous koskee samalla
muitakin eli osoitteita vaan osoitteeseen ser...@suomi24.fi niin pistän
juuria postiin vaikkapa ensi viikon alussa.
seismo malm
Eemeli Haverinen
> Mun proseduurini on seuraavanlinen:
Vielä tällainen tapa, joka on toiminut hyvin:
1 l haaleaa vettä
puolikkaan nyrkin kokoinen juuriklöntti
puoli kiloa ruisjauhoja
Sekoitetaan hyvin ja hapatetaan 8-15 tuntia tai maun mukaan, hyvä on jos
pystyy vatkaamaan muutaman otteeseen hapattamisen aikana.
2 tl suolaa
2 dl vehnäjauhoja
reilu puoli kiloa ruisjauhoja
Sekoitetaan ja alustetaan sellaisella jauhomäärällä, että taikina pitää
napsuvaa ääntä kädellä alustettaessa. Annetaan nousta kaksi tuntia ja
otetaan juuri talteen seuraavaa kertaa varten. Vaivataan kevyesti ja
leivotaan kaksi pitkää limppua uunipellille. Annetaan kohota tunnin verran
ja paistetaan 200 asteessa 1 tunti 15 minuuttia.
Hyvää leipää on tullut. Pitää kokeilla joku kerta ilman vehnäjauhoja tai
korvata ne ruissihtijauhoilla, vehnä on varmaan mukana ohjeessa vain
pienen lisäsitkon takia.
Juuri säilyy jääkaapissa ainakin kolme viikkoa. Jos joku kaipaa juurta
Tampereella, voin antaa omastani.
-Eemeli
heli
>From: nomailtot...@nowhere.org (Seismo Malm)
>Subject: Re: =?ISO-8859-15?Q?ruisleip=E4taikinasta?=
>Date: 2 Sep 2003 14:53:58 +0200
>Postitankin kyllä mutta käyn suht säännöllisesti jyväskylässä. Postimaksu
>kun on alle euron niin ei toi mun budjettia kaada. Tarjous koskee samalla
>muitakin eli osoitteita vaan osoitteeseen ser...@suomi24.fi niin pistän
>juuria postiin vaikkapa ensi viikon alussa.
>seismo malm
Osoite on tulossa, kerrotko vielä ihan tarkasti, kuinka
säilytät juuren (kylmässä, huoneenlämmössä???) ja
kuinka ison paakun sitä säilytät
heli
-----|----
*>=====[_]D
-'-`-
Heli..copter
-----------------------------------------------------------------------
copter borrowed from E Curtis, thank you :-)
Seismo Malm
Mä säilytän juuriani (2 kpl tällä hetkellä) pakastusrasioissa jääkaapissa.
Leivän teon yhteydessä (tai joka toinen viikko) lisään purkkiin vettä ja
jauhoja. Noin puolen vuoden välein vaihdan purkit uusiin ja pesen entiset.
Näin juuren joukkoon ei pääse suolaa eikä hiivaa (näin olen tuhonnut
parikin juurta ..., hiivalla siis).
Joskus myös pakastan valmista hapatettua (mukana ei kuitenkaan ole
viimeisintä jauholisäystä) taikinaa isommissa erissä (vaikkapa 5*4 dl
purkki) ja teen leipäkoneella noista "superstarttereista" leipää, onnistuu
tosi hyvin ja leipää saa noin 3 tunnin eikä parin päivän viiveellä.
Sulatus tiskialtaassa haaleassa vedessä vie noin tunnin (vettä joutuu
vaihtamaan pari kertaa) ja jääkaapissa puoli vuorokautta.
seismo malm
Tuomas Airaksinen
Seismo Malm wrote:
> Mun proseduurini on seuraavanlinen:
(merk. vaihe 1)
> 1/2 l vettä
> 1 dl juurta (mä ylläpidän juuren erillään ts. lisään vettä ja jauhoja)
> jauhoja kunnes kauha kestää tukevasti pystyssä
> Hapatetaan pari päivää
> listään 12 g suolaa (3 tl)
> (lisätään kuivahiiva)
Vaikuttaako kuivahiiva millään tapaa negatiivisesti tjsp. Kuinka paljon
kannattaa laittaa em. kokoiseen taikinaan (jos on hyvä juuri)?
(merk. vaihe 2)
> Lisätään jauhoja kunnes taikina on muokattavissa limpuiksi. Taikinan
> tulee olla sellaista, että siitä voi pyörittää tasaisen pallon, joka ei
> tartu käsiin eikä leivontaalustaan liikaa. Leipomisen yhteydessä ei
> kannata käyttää jauhoja tai leivän kuori paksunee. Taikinasta pyöritellään
> 1-4 palloa ja noita kohotetaan tunti-kaksi. Paisto 200 C ja 55 minuuttia
> ja kypst leivät kääritään pyyhkeeseen.
Eli ainoastaan kaksi vaihetta, 1 ja 2 kuten merkitsin. Tuon hapatuksen
jälkeen lisätään ne jauhot ja kohotuksen jälkeen vain uuniin. Eli "valmista
taikinaa" ei hapateta enää lainkaan (lukemassani ohjeessa valmista taikinaa
hapatettiin vielä 8-24h)?
Seismo Malm
<tuma...@tuma.stc.cx> wrote: >Tämä vaikuttaa miellyttävän
"suoraviivaiselta". Pari kysymystä kuitenkin: > >Seismo Malm wrote: >>
Mun proseduurini on seuraavanlinen: > >(merk. vaihe 1) > >> 1/2 l vettä
>> 1 dl juurta (mä ylläpidän juuren erillään ts. lisään vettä ja jauhoja)
>> jauhoja kunnes kauha kestää tukevasti pystyssä >> Hapatetaan pari
päivää >> listään 12 g suolaa (3 tl) >> (lisätään kuivahiiva) >
>Vaikuttaako kuivahiiva millään tapaa negatiivisesti tjsp. Kuinka paljon
käytän lidlin kuivahiivaa ja laitan yhden 7 gr pussin jos laitan. Hiiva
tekee lopputuloksen ennustettavammaksi ja leivän joka tapauksessa
ilmavammaksi jolloin paistotulos on parempi. Lisäksi mä paistan usein
leipää aamuisin jolloin puolen tunnin ajansäästö on ihan tervetullut.
Uunien lämpötiloissa on sitten isoja eroja, jokaiseen joutuu hakemaan oman
asetuksensa (on mulla vaihdellut välillä 175 C - 225 C). Mikäli tekee
ruisleipää leipäkoneessa niin juuren tulee olla tosi nopeasti nouseva ja
kuivahiivaa joutuu lisäämään (ja ehkä vielä 1 rkl siirappiakin).
Ruisvuokaleipä onnistuu ilman hiivaakin kun nostatusaika ei ole niin
kriittinen kun leipä ei pääse leviämään pellille, limppujen kanssa saa
olla tarkempi. Ruisjauhoissakin on eroja, musta parhaat ovat olleet lidlin
(on selvästi enemmän sitkoa kuin kotimaisissa jauhoissa) ja pirkan sitten
kotimaisista.
>(merk. vaihe 2)
>
>> Lisätään jauhoja kunnes taikina on muokattavissa limpuiksi. Taikinan
>> tulee olla sellaista, että siitä voi pyörittää tasaisen pallon, joka ei
>> tartu käsiin eikä leivontaalustaan liikaa. Leipomisen yhteydessä ei
>> kannata käyttää jauhoja tai leivän kuori paksunee. Taikinasta pyöritellään
>> 1-4 palloa ja noita kohotetaan tunti-kaksi. Paisto 200 C ja 55 minuuttia
>> ja kypst leivät kääritään pyyhkeeseen.
>
>Eli ainoastaan kaksi vaihetta, 1 ja 2 kuten merkitsin. Tuon hapatuksen
>jälkeen lisätään ne jauhot ja kohotuksen jälkeen vain uuniin. Eli "valmista
>taikinaa" ei hapateta enää lainkaan (lukemassani ohjeessa valmista taikinaa
>hapatettiin vielä 8-24h)?
>
>--
Tämäkin varmaan riippuu juuresta, mun nykyisellä juurella ei tarvitse
hapattaa useampaan kertaan. Toisaalta mä hapatankin esitaikinaa pitkään.
>Tuomas Airaksinen
>http://tuma.stc.cx/
seismo malm
Seismo Malm
huomenissa. Juuri on pakattu pakastuspussiin pienen ruisjauhomäärän kera
ja uskoisin että se kestää noin pari päivää lämpimässä mutta silti olisi
paras lisätä juuren joukkoon mahdollisimman pian vettä ja ruisjauhoa.
Juurta kannattaa pakastaa varmuuden vuoksi pieni pala tai sitten kuivata.
Kuivaus sujuu helposti kun sotkee juureen paljon jauhoa ja levittää
syntyneen kökön aukileikatun pakastuspussin pinnalle ohueksi kerrokseksi
ja laittaa tuon kuivumaan kylmään uuniin päiväksi, pariksi. Kuivattu juuri
säilyy jääkaapissa useita vuosiakin mutta proceduurin voi toistaa
varmuuden vuoksi silloin tällöin.
Kuivattu juuri viritellään käyttökuntoon näin:
1 tl kuivattua juurta ja 2 rkl vettä sekoitetaan. Seos jätetään
huoneenlämpöön ja siihen lisätään parin tunnin kuluttua 2 rkl ruisjauhoa.
Tämän jälkeen parin päivän ajan lisätään puoli dl vettä ja puoli dl
ruisjauhoa. Kun seos kuplii voimakkaasti niin sen voi käyttää taikinaan
tai sitten lisätä ruisjauhoa kunnes tulee paksu puuro ja laittaa
jääkaappiin odottamaan.
seismo malm
Tuomas Airaksinen
> Uunien lämpötiloissa on sitten isoja eroja, jokaiseen joutuu hakemaan oman
> asetuksensa (on mulla vaihdellut välillä 175 C - 225 C). Mikäli tekee
> ruisleipää leipäkoneessa niin juuren tulee olla tosi nopeasti nouseva ja
> kuivahiivaa joutuu lisäämään (ja ehkä vielä 1 rkl siirappiakin).
Hei taas,
Nyt on ensimmäinen leipä paistettu, sinun juurellasi ja ohjeellasi.
Maistuu ihan hyvältä (voi tosin olla, että olen tottunut vähän vähemmän
happameen leipään.. vai mistä semmoinen pieni "kirpeys" voisi johtua? niin,
tuoreeltaan samana päivänä maistelen... ).
Paistoaikaa vähän olen ihmetellyt. Toisessa ohjeessa vielä tuon 50 minuutin
jälkeen pitää nimittäin pitää 175°C:ssa pitää vielä toiset 50 min.
Uunini on kyllä varsin sähäkkä pienestä koostaan huolimatta.. lämpenee
tuonne 200°C:n vähän reilussa 5 minuutissa.
Seismo Malm
happamasta ruisleivästä ja siksikin hapatan pitkään. Toisaalta ihan puhdasta
ruisleipää on hankala tehdä kun happamuus auttaa ruisleivän sitkon
muodostuksessa. Tässä suhteessa jauholla on sitten merkitystä, jotkut
onnistuvat ihan hyvin vähemmänkin happamana toiset eivät. Leipomisen
kannalta vuorokausi, ehkä vähempikin riittää. Eräs entisistä työkavereistani
hapattaa tuolla samalla juurella tuommoiset 18 tuntia ja käyttää lisänä noin
20 % vehnäjauhoa jolloin tulee enemmänkin (hyvää) kaupan leipää muistuttavaa
leipää.
Ruisleivän paistoaika riippuu pitkälti sen kohonneisuudesta, hyvin
kohonnutta taikinaa ei tarvitse paistaa niin pitkään (paljon pidempään kuin
vehnäleipää kuitenkin). 100 minuuttia yhteensä kyllä kuulostaa aika pitkältä
ajalta, olipa lämpötilat mitä tahansa. Ehkä tuolla haetaan jälkiuunileivän
tuntua.
Itse en myöskään koskaan leikkaa juuri uunista otettua leipää, annan sen
ainakin jäähtyä kunnolla. Tuommoinen oikein hapan leipä on musta
parhainmillaan tuommoisen puolen vuorokauden säilytyksen jälkeen ja se
kestää syötävänä nelisen päivää (kun itse en nykyään syö kuin pari
viipaletta leipää päivässä niin toi on mulle tärkeää, kaupan limpusta joutuu
heittämään puolet pois).
seismo malm
Tuomas Airaksinen
> Toi hapatusaika on pitkälti aika yksilöllinen juttu, mä pidän todella
> happamasta ruisleivästä ja siksikin hapatan pitkään. Toisaalta ihan
> puhdasta ruisleipää on hankala tehdä kun happamuus auttaa ruisleivän
> sitkon muodostuksessa. Tässä suhteessa jauholla on sitten merkitystä,
> jotkut onnistuvat ihan hyvin vähemmänkin happamana toiset eivät.
> Leipomisen kannalta vuorokausi, ehkä vähempikin riittää. Eräs entisistä
> työkavereistani hapattaa tuolla samalla juurella tuommoiset 18 tuntia ja
> käyttää lisänä noin 20 % vehnäjauhoa jolloin tulee enemmänkin (hyvää)
> kaupan leipää muistuttavaa leipää.
Pitääpä kokeilla.
> Ruisleivän paistoaika riippuu pitkälti sen kohonneisuudesta, hyvin
> kohonnutta taikinaa ei tarvitse paistaa niin pitkään (paljon pidempään
> kuin vehnäleipää kuitenkin). 100 minuuttia yhteensä kyllä kuulostaa aika
> pitkältä
> ajalta, olipa lämpötilat mitä tahansa. Ehkä tuolla haetaan
> jälkiuunileivän tuntua.
Ei ollut kamalan hyvin kohonnut tietääkseni. Ajattelin aluksi, että se kyllä
jäi vähän raa-aksi mutta kyllä se nyt vaikuttaa ihan "kypsältä" kun on pari
päivää saanut olla.
> Itse en myöskään koskaan leikkaa juuri uunista otettua leipää, annan sen
> ainakin jäähtyä kunnolla. Tuommoinen oikein hapan leipä on musta
> parhainmillaan tuommoisen puolen vuorokauden säilytyksen jälkeen ja se
> kestää syötävänä nelisen päivää (kun itse en nykyään syö kuin pari
> viipaletta leipää päivässä niin toi on mulle tärkeää, kaupan limpusta
> joutuu heittämään puolet pois).
Kaupan limpusta mä suosiolla laitan aina suurimman osan pakkaseen. Tosin
niitä kaupan limppuja tuskin enää paljon ostelenkaan.
Seismo Malm
>Ei ollut kamalan hyvin kohonnut tietääkseni. Ajattelin aluksi, että se
>kyllä jäi vähän raa-aksi mutta kyllä se nyt vaikuttaa ihan "kypsältä" kun
>on pari päivää saanut olla.
>
Jos ruisleipä tuntuu pitkän paistamisenkin
jälkeen raa'alta niin syynä on erittäin todennäköisesti liian vähäinen
kohoaminen. Ruisjauhossa kun on vähänlaisesti sitkoa niin hitaalla juurella
tahtoo nouseminen jäädä vajavaiseksi, joskus jopa olemattomaksi. Tämmöisessä
tilanteessa käyttäisin kyllä kohottamiseen leivinhiivaa. Leivinhiiivalle voi
tarjota ravinnoksi pari ruokalusikallista siirappia per nestelitra. Toinen
vaihtoehto on leipoa vuokaleipää. Siinä taikina on hivenen löysempää ja se
tuntuu nousevan helpommin. Nostatuslämpötilaakin voi nostaa tuonne 30 C asti
(vaikkapa laittamalla limpun uunipellille ja pellin kuumalla kraanavedellä
täytetyn tiskialtaan päälle) niin leipä nousee paremmin eikä hiilidioksidi
ehdi pakenemaan.
Tekstiä poistettu
>
>--
>Tuomas Airaksinen
>http://tuma.stc.cx/
seismo malm
Tuomas Airaksinen
> Jos ruisleipä tuntuu pitkän paistamisenkin
> jälkeen raa'alta niin syynä on erittäin todennäköisesti liian vähäinen
> kohoaminen.
Minusta vaikutti kyllä siltä, että leipä ei juurikaan kohonnut siinä
kohotusvaiheessa (päinvastoin kuin aiemmin kylläkin). Olin siis hapattanut
sitä pari päivää (sekoitellut aina välissä, onkos tämä korrektia?) ja
sitten viimein lisännyt jauhoja niin paljon että oli käsiteltävää, lisäsin
kuivahiivaa ja sokeria (ei ole siirappia) pari ruokalusikallista (ennen
jauhoja).
Mitenkäs littana siitä leivästä muuten pitäisi muuten leipoa? Vaikuttaako
asiaan (? :) ) Olen tehnyt tämmösen:
http://people.jyu.fi/~tuma/ruisleipa1.jpg (harmi, otin kuvan vain ylhäältä
päin).
Hmm.. oli se silti minusta onnistunein ruisleipä tähänastisista, kaikesta
huolimatta.
> Ruisjauhossa kun on vähänlaisesti sitkoa niin hitaalla
> juurella tahtoo nouseminen jäädä vajavaiseksi, joskus jopa olemattomaksi.
> Tämmöisessä tilanteessa käyttäisin kyllä kohottamiseen leivinhiivaa.
Siis ihan kuivahiivaa vai tuoretta? (ilmeisesti kyseessä on yleisnimitys..)
> Leivinhiiivalle voi tarjota ravinnoksi pari ruokalusikallista siirappia
> per nestelitra. Toinen vaihtoehto on leipoa vuokaleipää. Siinä taikina on
> hivenen löysempää ja se tuntuu nousevan helpommin. Nostatuslämpötilaakin
> voi nostaa tuonne 30 C asti (vaikkapa laittamalla limpun uunipellille ja
> pellin kuumalla kraanavedellä täytetyn tiskialtaan päälle) niin leipä
> nousee paremmin eikä hiilidioksidi ehdi pakenemaan.
Niin, tuosta kuvasta näkeekin, että kohottelulämpötila on n. 30°C, lämmitin
hieman uunia, ja kohottelin siellä liinan alla.
Seismo Malm
<tuma...@tuma.stc.cx> wrote:
>Seismo Malm wrote:
>> Jos ruisleipä tuntuu pitkän paistamisenkin
>> jälkeen raa'alta niin syynä on erittäin todennäköisesti liian vähäinen
>> kohoaminen.
>
>Minusta vaikutti kyllä siltä, että leipä ei juurikaan kohonnut siinä
>kohotusvaiheessa (päinvastoin kuin aiemmin kylläkin). Olin siis hapattanut
>sitä pari päivää (sekoitellut aina välissä, onkos tämä korrektia?) ja
>sitten viimein lisännyt jauhoja niin paljon että oli käsiteltävää, lisäsin
>kuivahiivaa ja sokeria (ei ole siirappia) pari ruokalusikallista (ennen
>jauhoja).
>
Ruisleivän pinta repeilee kevyesti kun se on noussut riittävästi. Mä
käytän kanssa kuivahiivaa (lidlin) vaikka tuorehiiva onkin tässä
parempaa. Siirappia laitan 2 rkl per nestelitra (enkä aina laita, lähinnä
kun teen leipää leipäkoneessa) elikkä luokkaa 1 tl 4 dl taikina. Sulla on
saattanut hapatuslämpötila olla niin korkea että kaikki
helposti käymiskelpoinen on jo käytetty pois ja leipä ei jaksa nousta.
Kokeile päivän hapatusta. Itse en taikinaa sekoita hapatusvaiheessa, en
ainakaan nykyisellä juurella kun ei ole tarvetta lisätä lisää jauhojakaan.
>Mitenkäs littana siitä leivästä muuten pitäisi muuten leipoa? Vaikuttaako
>asiaan (? :) ) Olen tehnyt tämmösen:
>http://people.jyu.fi/~tuma/ruisleipa1.jpg (harmi, otin kuvan vain ylhäältä
>päin).
Leivän littanuus on makuasia ja käyttötapakin vaikuttaa. Musta kaikkein
helpoin leipätyyppi tehdä on vuokaleipä eikä se kovetukkaan niin paljoa
kuin limput. Reikäleipä ei mulla ole koskaan onnistunut niin hyvin kuin
toivoisin.
>
>Hmm.. oli se silti minusta onnistunein ruisleipä tähänastisista, kaikesta
>huolimatta.
>
>> Ruisjauhossa kun on vähänlaisesti sitkoa niin hitaalla
>> juurella tahtoo nouseminen jäädä vajavaiseksi, joskus jopa olemattomaksi.
>> Tämmöisessä tilanteessa käyttäisin kyllä kohottamiseen leivinhiivaa.
>
>Siis ihan kuivahiivaa vai tuoretta? (ilmeisesti kyseessä on yleisnimitys..)
>
>> Leivinhiiivalle voi tarjota ravinnoksi pari ruokalusikallista siirappia
>> per nestelitra. Toinen vaihtoehto on leipoa vuokaleipää. Siinä taikina on
>> hivenen löysempää ja se tuntuu nousevan helpommin. Nostatuslämpötilaakin
>> voi nostaa tuonne 30 C asti (vaikkapa laittamalla limpun uunipellille ja
>> pellin kuumalla kraanavedellä täytetyn tiskialtaan päälle) niin leipä
>> nousee paremmin eikä hiilidioksidi ehdi pakenemaan.
>
>Niin, tuosta kuvasta näkeekin, että kohottelulämpötila on n. 30°C, lämmitin
>hieman uunia, ja kohottelin siellä liinan alla.
>
Mä kohotan joskus parikin tuntia mutta tärkeintä on että ruisleivän
pinnassa on kevyitä repeämiä. Jos saan jostain digikameran lainaan niin
voin ottaa kuvia leivästä eri vaiheissa.
>--
>Tuomas Airaksinen
>http://tuma.stc.cx/
seismo malm
Tuomas Airaksinen
> Mä kohotan joskus parikin tuntia mutta tärkeintä on että ruisleivän
> pinnassa on kevyitä repeämiä. Jos saan jostain digikameran lainaan niin
> voin ottaa kuvia leivästä eri vaiheissa.
Jes, nyt onnistui parhaiten tähän asti. Laitoin vehnäjauhoja jonkin verran
(ehkä sen 20%), ja hapattelin vähän eri lailla, siis silleen, että lisäilin
jauhoja ja vettä vähän lisää, että riitti "polttoainetta". Pari päivää
taisi olla hapatusaika. Vehnäjauhon takia tuli sellainen taikina, että
siihen ei varmaan olisi tarvinnut edes lisätä kuivahiivaa+sokeria, mutta
laitoinpa kuitenkin.
Kuvia: http://people.jyu.fi/~tuma/ruisleipa/
Seismo Malm
tosin käytän pelkkää ruisjauhoa kun tykkään siitä enemmän. Musta Vehnäjauhon
maistuvuusraja on jossain 15 % tietämillä, sitä enempää ei kannata käyttää
jos ei tykkää sen mausta. Säilyvyys on puhtaalla ruisjauholla parempi kuin
seoksella. Mulle toi on tosiaankin tärkeää kun en oikein tohdi ruisleipää
pakastaakkaan.
seismo malm
Tuomas Airaksinen
> per nestelitra. Toinen vaihtoehto on leipoa vuokaleipää. Siinä taikina on
> hivenen löysempää ja se tuntuu nousevan helpommin. Nostatuslämpötilaakin
> voi nostaa tuonne 30 C asti (vaikkapa laittamalla limpun uunipellille ja
> pellin kuumalla kraanavedellä täytetyn tiskialtaan päälle) niin leipä
> nousee paremmin eikä hiilidioksidi ehdi pakenemaan.
Mites tämän vuokaleivän kanssa sitten paistoaika, 55 min sillekin?
Ajattelin, jos vuoan hankkisi, saisi vähän isompia leipiä tehtyä. Tuolla
pienellä uunilla ei saa oikein kun yhden leivän kerrallaan ja nuo
ruisleivät ovat aika pieniä (tai no, kyllä mä meinaan jatkossa tehdä
isompia, toistaiseksi olen harjoitusleivistä vaan tehnyt aika pieniä).
Seismo Malm
vuoalla (kannattaa sitten hommata ennemmin kaksi pientä vuokaa kuin yksi
iso). Taikina saa olla sen verran löysää että se tarttuu käsiin niin paljon
ettei siitä saisi limppua. Taikinasta muotoillaan pötkö, joka asetetaan
voidellun vuuan pohjalle. Vuuan pitäisi tulla noin 3/4 täyteen (aluksi
kannattaa laittaa vähemmän) ja taikinan pitäisi kohota kaikkiaan (siis
uunivaihe mukaanlukien) siten, että se tulee aavistuksen verran vuuasta
ulos. Paiston jälkeen leipä kääritään pyyhkeeseen vuoka ylösalaisin.
Systeemin voi vielä pakata muovipussiin mikäli haluaa pehmeämmän pinnan
leipään vaikkapa voileipäkakkua varten.
seismo malm