Tapsa
En osaa antaa kokemusperäistä vinkkiä pataruoan
hauduttamisesta takassa, mutta hauduttamisesta sen verran,
että ei se pata helposti kuivu, kun kansi on tiiviisti
päällä.
Ja jos kuivuukin, niin sinne voi lisätä kupillisen tai
puoli kiehuvaa nestettä (vettä tai lientä tai mitä on
ruokaan käytetty). Kiehuvaa, niin lisätty neste ei turhaan
ruokaa jäähdytä.
Samoin jos pataruoka on kuumennettu hellalla jo ennen
hautumaan jättämistä, niin lämmöksi kait riittäisi pelkkä
jälkilämpökin?
Melkein kiinnostaisi itseäkin kokeilla jahka ilmat taas
viilenee sen verran, että kehtaa takkaa sytyttää. Olisihan
se pienoinen ohjelmanumero/iltapuhde.
Eikös se pata kannattaisi laitaa aromipesään eikä takkaan?
Jos sellaisen omistaa, niin mikä ettei. Ei aromipesässä ideatasolla,
ja tuskin käytännössäkään, mitään vikaa ole.
--
Pasi Pikkupeura
pasi.pikkupeura @ jippii.if.invalid
Styroksiseen kylmälaukkuun sopii melkein mikä tahansa keittoastia.
Aromipesä oli oikeastaan vain hassun muotoinen styroksastia, jonka
mukana piti vielä ostaa siihen sopivat kattilat.
Mää joskus tein tiilitakassa pataa, en nyt ihmeellisemmin miettiny asioita,
kerman saven padassa duunasin jotain burgundia.
Muistelisin että laitoin padan takkaan siinä vaiheessa kun oli hiillos, en
siis mihinkään telineeseen hiilloksen päälle, ihan vaan siihen viereen (toki
vuolukivitakoissa on pienempi pesä, kuten meillä nykyään), ja onnistu tuo.
Ehdottaisin ihan vaan kokeilemaan, hmm, ehkä silleen sopivasti hiipuvaan
hiillokseen. Pesähän pysyy kuumana kauan.
> Samoin jos pataruoka on kuumennettu hellalla jo ennen
> hautumaan jättämistä, niin lämmöksi kait riittäisi pelkkä
> jälkilämpökin?
Tarkoitus olisi kyllä, ettei tarvitsisi liedellä kokkailla. No
tietysti voisi nopeasti kuumentaa padan lähes kiehuvaksi ennen takkaan
siirtämistä.
Tapsa
Tietenkin ihan miten haluaa valmistaa. Itse useimmiten ruskistan
lihapalat ja kuullotan juureksetkin (tai mitä nyt onkaan) ennen
kuin jätän padan uuniin hautumaan.
Ainakin lihapalojen ruskistus on ihan must. Silloin riittää kun
lisää nesteen, niin pata jo käytännössä kiehuu.
> No tietysti voisi nopeasti kuumentaa padan lähes kiehuvaksi
> ennen takkaan siirtämistä.
Jos ensin ruskistat lihat samassa padassa (suosittelen, mitä
sitten teetkään) ja lisäät nesteen kuumana, niin ei se muuta
tarvitse.
Toisaalta miten tekeekin, niin isomaa vahinkoa ei kait voi
tapahtua kuin että ruoan joutuu kypsentämään loppuun uunissa?
> Jos ensin ruskistat lihat samassa padassa (suosittelen, mitä
> sitten teetkään)
Näin olisi tarkoitus menetellä. Juurespuoli sen sijaan menisi ehkä
sekaan raakana.
> Toisaalta miten tekeekin, niin isomaa vahinkoa ei kait voi
> tapahtua kuin että ruoan joutuu kypsentämään loppuun uunissa?
Siinäpä se. Suorituspaikka on nimittäin mökin keittiö, jossa on
semmoinen valovirralla toimiva "kuutamouuni", jonka teho on erittäin
rajallinen. Sähkölevyhommat kuten tuo ruskistaminen kyllä hoituvat
helposti.
Tapsa
Ihan hyvin emaloitu valurautapata (itsellänikin on sellainen,
mallia kiina, jossa jopa padan pohja on emaloitu) toimii myös
liedellä, joten siitä ei huolta.
Ei pata loppujen lopuksi tiedä missä se hautuu. Liedellä joutuu
vain välillä sekoittamaan ja tarkkailemaan ettei lämpö ole liian
kova. Uunissa on vaivattomampaa.
Esimerkiksi pakastebroileria punaviinissä tulee nykään tehtyä
pelkästään liedellä, kun ei se niin pitkää haudutusta vaadi.
Tunteroisen ehkä.
Kannattaisi ehkä hitsata raudasta kolmijalka ja laittaa pata sen päälle. Silloin
takassa voisi olla hiillosta joka antaisi enemmän lämpöä kuin pelkät kuumat
kivet.
Kolmijalalla voisi myös hoitaa em. ruskistukset.
Ei ole varsinaisesti järkeä käyttää ensin sähköä ruskistamiseen ja
sitten takan "jälkilämpöä" eli n. tuntia paistamiseen. Ruokalaji ja
menetelmät pitää valita niin, että evään voi kokonaan paistaa takassa.
Olen ehkä vähän jäävi kun keittiössä ei ole kuin puuhella ja sillä on
varsin kätevä suorittaa ruskistus vaikkapa valurautapadassa ja sitten
loppukypsennys uunissa taloa samalla lämmittäen.
isto