MR2 kirjoitti 11.5.2020 klo 16.19:
> Kaapissa oli viimevuotisia kuivattuja korvasieniä. En enää tarkkaan
> muistanut, miten niitä pitää käsitellä. Etsin googlella ohjeita:
> Yllätyksekseni kuivatuille korvasienille pitää tehdä ihan samat hommat
> kuin tuoreillekin,
Niin, tämä on Ruokaviraston (ent. Evira) ohje ja ihan aiheellinen.
Nykytiedon mukaan kuivattaminen ei merkittävästi vähennä myrkyn
(gyromitriinin) määrää
> Tuurillakohan siitä ei ole sitten tullut minkäänlaisia myrkytysoireita.
Korvasienten myrkyllisyyttä on liioiteltu, kai hyvässä tarkoituksessa.
Jos lapsi syö muutamia korvasieniä raakana, saattaa kuolla. Ja kyllä se
myrkky aikuisiinkin vaikuttaa, jos sitä tulee ajan oloon paljon.
> Viisainta on kai kuitenkin noudattaa ohjeita. Maku niistä häviää
> olemattomiin, ehkä suutuntuma al dente paistetuissa korvasienissä sitten
> kuitenkin kompensoi maun puutteen ;-)
Kyllä 5 + 5 minuutin keittämisen jälkeen vielä makua on. Jotkut
liioittelevat keittämisessä tyyliin 3 x 7 min, ja silloin alkavat niin
maut kuin ravinteetkin käydä vähiin. Jos haluaa varmistua, ettei yhtään
myrkkymolekyyliä jää, on parasta tehdä Karin legendaarisen
sientenkäsittelyohjeen mukaan (sen, jossa lopuksi heitetään sienet
pellolle).
Yhtenä vuonna tuli kokeiltua ja vertailtua korvasieniä ohjeen mukaan
käsiteltyinä sekä lehtokorvasieniä ja laakakorvasieniä (joissa myrkkyä
ei ole tai sitä on hyvin pieniä määriä) sellaisinaan paistettuina.
Kaikki olivat hyviä, mutta asettaisin laaka- ja lehtokorvasienet
etusijalle. Toisaalta Ruokavirasto suosittaa, että ne käsitellään
sekaantumisvaaran takia kuten korvasienet.