Kuksat ja muut
Toni
ongelma. Kuksaa ja puulusikoita täytyisi vähän hoitaa, kuulemma
parafiiniöljyllä, mutta riittääkö öljyn siveleminen vai täytyisiö
puuesineitä oikein em. öljylaarissa kastaa?
Kiitoksia avusta jos joku hiukan neuvoisi.
Teemu Marjamäki
Toni wrote in message <39e45a92...@uutiset.saunalahti.fi>...
Ainakin voin todeta, että parafiiniöljyllä kuksan kyllästäminen tuo kuksaan
ällöttävän, yllätys, yllätys, parafiiniöljymaisen maun (sekä öljykalvon
juotavan nesteen pinnalle), joka puskee ainakin kuksasta juodun veden läpi.
Mulla on kaksi kuksaa ja uudempaa en kyllä parafiiniöljyllä käsittele.
Kuksan valmistaja henk. koht. neuvoi oikein liottamaan kuksaa kyseisessä
öljyssä.
Mutta kokemusperäistä tietoa itsekin kaipaisin.
tapsa
Uusi kuksa maistuu alkuun karvaalta, koska puun omat suolat sotkevat kahvin
makua.
Tästä syystä suositellaan konjakkihuuhtelua uudelle kuksalle. Kuksa
tiivistyy aikaa myöten kahvin omista rasvoista ja kahvin mukan olevista
hienojakoisista kahvinporohiukkasista. Uuden kuksan käyttöönottoa voi
nopeuttaa keittelemällä kotona pannukahvia, juomalla kuksasta ja juonnin
jälkeen hieroa kuksan sisäpintaa kahvinporoilla. Ei pestä. Keittimella
keitetyssä kahvissa rasvoja ei ole kuin murto-osa verrattuna pannukahviin,
johtuu veden lämpötilasta.
Kaikkinainen maitotaloustuotteiden nauttiminen kuksasta on kielletty,
imeytyy ja happanee. Viinan juonti poistaa rasvaa kuksasta.
tapsa
Jarimatti Valkonen
> Ainakin voin todeta, että parafiiniöljyllä kuksan kyllästäminen tuo kuksaan
> ällöttävän, yllätys, yllätys, parafiiniöljymaisen maun (sekä öljykalvon
> juotavan nesteen pinnalle), joka puskee ainakin kuksasta juodun veden läpi.
> Mulla on kaksi kuksaa ja uudempaa en kyllä parafiiniöljyllä käsittele.
> Kuksan valmistaja henk. koht. neuvoi oikein liottamaan kuksaa kyseisessä
> öljyssä.
> Mutta kokemusperäistä tietoa itsekin kaipaisin.
Tuttavani on valellut kuksan sisäpinnan (taisi olla myös ulkopuolikin)
epoksilla. Makuhaittojen pitäisi loppua siihen, ja voi juoda mitä vaan,
mutta en tiedä kestääkö ajan mittaan, vai alkaako lohkeilemaan.
-jv
Esa Kinnunen
> Tuttavani on valellut kuksan sisäpinnan (taisi olla myös ulkopuolikin)
> epoksilla. Makuhaittojen pitäisi loppua siihen, ja voi juoda mitä vaan,
> mutta en tiedä kestääkö ajan mittaan, vai alkaako lohkeilemaan.
>
> -jv
Ei taida epoksi olla elintarvikemuoveihin lukeutuvaa, en käyttäisi itse.
Mitähän lienee hartseja ja isosyanaatteja?
Vai onko kuksa vain koriste ja lyömäesine...
Esa
Jarimatti Valkonen
> Ei taida epoksi olla elintarvikemuoveihin lukeutuvaa, en käyttäisi itse.
> Mitähän lienee hartseja ja isosyanaatteja?
> Vai onko kuksa vain koriste ja lyömäesine...
IMHO epoksista ei pitäisi kovettumisen jälkeen liueta mitään. En tiedä
tarkemmin, pitänee ottaa selvää. Ja voihan sillä kuksalla aina kumauttaa
vihamielistä luontokappaletta. :P
-jv
Jarimatti Valkonen
-jv
P.S. Tarkistin vielä: URL: http://www.ohb.org/epoxy.htm
(Health Hazard Summary: ... Finished, hardened epoxy products are
practically non-toxic unless they are cut, sanded, or burned.)
Eli kovettumisen jälkeen epoksi on käytännössä myrkytön, kannatta
kuitenkin kysellä eri hartsimerkeistä ennen kuin kokeilee.
Jari Hietala
>
>IMHO epoksista ei pitäisi kovettumisen jälkeen liueta mitään. En tiedä
>tarkemmin, pitänee ottaa selvää. Ja voihan sillä kuksalla aina kumauttaa
>vihamielistä luontokappaletta. :P
Toinen asia on että kuka tällaista muovipinnoitettua kuksaa tahtoo käyttää
(juomiseen siis). Eikö ole siinä tapauksessa aivan sama ostaa kympillä
halpakaupasta elintarvikemuovinen kuppi tai vaikka satsata sellaiseen
Ruotsin armeijan nurinpäin käännettävään muovikuksaan?
jari
Juha Jokila
"Jarimatti Valkonen" <java...@hytti.uku.fi> kirjoitti > Tuttavani on
valellut kuksan sisäpinnan (taisi olla myös ulkopuolikin)
> epoksilla. Makuhaittojen pitäisi loppua siihen, ja voi juoda mitä
vaan,
> mutta en tiedä kestääkö ajan mittaan, vai alkaako lohkeilemaan.
Epoksi kuksa! :) Saman tien voisi käyttää kokonaan muovista
puujäljitelmää. Se siitä luonnonmukaisuudesta.
Meidän perheessä on 5 kuksaa, eikä niistä ole ainuttakaan käsitelty
mitenkään ja hyvin ovat kestäneet. Välillä olen harjalla huolellisesti
hangannut juomien jäänteitä pois kuksasta ja taas on juomat maistuneet
virheettömille.
--
Juha Jokila
juha....@pp.nic.fi
juha....@raisiogroup.com
jjo...@cc.hut.fi
Teemu Moilanen
>
> Tuttavani on valellut kuksan sisäpinnan (taisi olla myös ulkopuolikin)
> epoksilla. Makuhaittojen pitäisi loppua siihen, ja voi juoda mitä vaan,
> mutta en tiedä kestääkö ajan mittaan, vai alkaako lohkeilemaan.
>
> -jv
jkgfr,
mielestäni tapsan kommentit kertovat koko kuksan idean.
eipä tulisi itsellä mieleen valella kuksaani muulla kuin aika ajoin
konjakilla(sen puuttessa myös hyvän viskin olen huomannut asian ajavan).
mielestäni hyvä kuksa on jo hieman reissussa nuhjaantunut ja tummahko
sisäpinnalta. silloin se on kestänyt niin kauan, että sitä voipi kutsua hyväksi.
t: teemu
"pohjoisessa pakkasherra polun pohjat kovettaa
jänkä kantaa kevyesti kumiterin kulkevaa"
P.Hanhiniemi
Tommy Ryytty
: Olen tämmöinen retkeilyä harrastava kaupunkilaispoika jolla on
: ongelma. Kuksaa ja puulusikoita täytyisi vähän hoitaa, kuulemma
: parafiiniöljyllä, mutta riittääkö öljyn siveleminen vai täytyisiö
: puuesineitä oikein em. öljylaarissa kastaa?
Tästäkin aiheesta näkyy tulevan mielipidettä jos toista. Lisäänpä
omankin lusikkani soppaan, kun meillä noita kuksia on vuosien mittaan
kertynyt kymmenkunta tuonne komeron sopukkaan. Näistä viitisen
kappaletta on kohtuullisella käytöllä ja kolme kovalla. Kolme
kovimmalla käytöllä ollutta kuksaa ovat 15 ja kaksi 10 vuotta
vanhaa. Näistä kaksi on epoksipinnotteista (siis
kaksikomponenttiliimalla käsitelty, sama asia?) ja
pinnoittamaton. Kaikki ovat kestäneet mallikkaasti, joskin
pinnoittamaton (10 v vanha) on jo ihan tumma. Muistelisin, että sitä
hoidettiin ensimmäisen vuoden aikana öljyämällä pari kertaa, mutta sen
jälkeen sille ei ole tehty yhtään mitään(no, pesty on aina reissun
jälkeen). Yleisestikin näyttää siltä, että kun alussa öljyää kuksan
hyvin, niin se kestää paremmin tulevaisuudessa. Alussa puu voi vielä
hieman elää ja näin ollen alkaa jopa vuotamaan. Siis ylläolevaan voisi
todeta, että ainakin jos kuksa on uusi, niin on hyvä sivellä vähän
öljyä pesun jälkeen päälle. Antaa vähän aikaa imeytyä ja sen jälkeen
pyyhkii kuksan hyvin talouspaperilla puhtaaksi. Parafiiniöljy lienee
kuitenkin paras öljy. Makuhaittoja saattaa ilmetä alussa, mutta
juomasta riippuen ne kyllä poistuu aika pikaisesti.
Yleisemminkin voisi heitellä vähän kuksamielipiteitä keitokseen. Itse
pidän epoksipinnoitettua kuksaa parempana. Syitä on ainakin lähes
rajaton kesto(no, onko tuolla enää väliä, kun pinnoittamatonkin säilyy
varmaan kevyesti 15 v...), säilyy nätin näköisenä (ei lohkeile), hoito
on tosi helppoa, ei minkäänlaisia makuhaittoja, ei 'allerginen'
minkäänlaisille juomille.
Mun äitini jo edesmennyt setä pykäsi kuksia harrastusmielellä myyntiin
varmaan 30 vuotta(ellei pitempäänkin) (muistaako kukaan pohjoiseen
ajaneista kilsan pari Sodankylän pohjoispuolella tienvarressa
heilunutta joulupukin näköistä heppua?) No, tämän tyypin oma kuksa oli
tehty 50-luvulla ja ollut päivittäisessä käytössä siitä lähtien. Olihan
se _hieman_ mustunut, että ihan käytetävässä kunnossa. Tämä heppu
valeli kaikki kuksansa epoksilla eikä tiennyt paremmasta.
Bisnesmielessä ajatellen olisi ehkä kannattanut jättää valelematta,
sillä on tosiasia, että pinnoittamattomat menevät huomattavasti
paremmin kaupaksi.
Onhan pinnoittamaton varmaan luonnollisemman näköinen, mutta
epoksipinnoitetun kuksan ja muovimukin rinnastaminen on sentään lähes
rikos=) Paljolti mielipideasioitahan nuo on. Niin ja pinnoittamattoman
kuksan kanssa ei tarvitse reissata niin monta kertaa näyttääkseen
tosivaeltajalta(tm)(kun tuo kuksakin on jo niin nuhjaantunut...) Mutta
mutta net jotka haluaa kaikesta huolimatta ostaa pinnoittamattoman
version(ja toisaalta muunlaisia voi olla vaikea saada), niin kannattaa
olla tarkkana, että kuksassa ei ole minkäänlaisia halkeamia, jotka
saattaisivat vuotaa. Kokemus on osoittanut, että se alkaa ennemmin tai
myöhemmin semmoisista kohdista vuotamaan. Ja sitten kuksaa saa olla
jatkuvasti öljypurkissa liottamassa. Toinen huomionarvoinen seikka on,
että pinnoittamattomaan kuksaan ei kannata jättää kahvia tms. värjääviä
juomia pitkäksi aikaa virumaan. Sillä lailla saa nätin renkaan
aikaiseksi. Eikä sitä rengasta niin vain pessäkään pois...
Tommy
Ville Koponen
"Jari Hietala" <jari.h...@psv-mv.fi> kirjoitti viestissä ...
> Toinen asia on että kuka tällaista muovipinnoitettua kuksaa tahtoo käyttää
> (juomiseen siis). Eikö ole siinä tapauksessa aivan sama ostaa kympillä
> halpakaupasta elintarvikemuovinen kuppi tai vaikka satsata sellaiseen
> Ruotsin armeijan nurinpäin käännettävään muovikuksaan?
Itse en kuksaa käytä. Aikoinaan omistin muovisen termarimukin. Oli se
heppoinen laitos, neljäkutonen ja yli 100 kg päälle ja heti hajosi.
Nykyinen peltimuki käsittääkseni vastaavan kestää. Mutta asiaan...
Miksi pitäisi olla kuksa?
Kukaan ei koskaan kehu esim. vanhaa lautasta tai haarukkaa (jota ei pestä
koskaan), mutta ilman kuksaa identiteetti on hukassa eikä ole vakavasti
otettava retkeilijä tms.
T: Ville -334-
Toni
Olisi jatkokysyttävää näistä kahdesta neuvosta
>Yleisemminkin voisi heitellä vähän kuksamielipiteitä keitokseen. Itse
>pidän epoksipinnoitettua kuksaa parempana. Syitä on ainakin lähes
>rajaton kesto(no, onko tuolla enää väliä, kun pinnoittamatonkin säilyy
>varmaan kevyesti 15 v...), säilyy nätin näköisenä (ei lohkeile), hoito
>on tosi helppoa, ei minkäänlaisia makuhaittoja, ei 'allerginen'
>minkäänlaisille juomille.
>
>Tommy
>Meidän perheessä on 5 kuksaa, eikä niistä ole ainuttakaan käsitelty
>mitenkään ja hyvin ovat kestäneet. Välillä olen harjalla huolellisesti
>hangannut juomien jäänteitä pois kuksasta ja taas on juomat maistuneet
>virheettömille.
>--
>Juha Jokila
>juha....@pp.nic.fi
>juha....@raisiogroup.com
>jjo...@cc.hut.fi
Niin että mistä tämmöistä sitten turvallista ja hyvää epoksia voi
ostaa, kun olen tämmöinen sivistymätön? Rautakaupoista tms? Ja ihan
epoksi nimellä pitäisi löytyä? Sillä vain hiukan kyselen näin
tarkemmin ennen kauppaan menemistä, kun on tullut useamman kerran
käytyä kaikenmaailman tavaroita kaupassa ihmettelemässä että "olikohan
se nyt tätä vai mitähän ne tarkoitti" jne.
Ja sitten kommentti alempaan viestiin. Eikö kuksat mene nuhruisen ja
karkean oloisiksi jos ei niitä edes ulkopuolelta öljyä? Olen aina
käsittänyt että juuri tämmöinen nuhruinen, elämätön, karkeapintainen
ja "hoitamaton" pinta olisi helppo halkeilemaan ja imemään sisäänsä
puolet juotavasta nesteestä. Täytynee ilmeisesti korjata luuloja, kun
noin kerroit.
T: Toni
Jari Hietala
>
>Miksi pitäisi olla kuksa?
>Kukaan ei koskaan kehu esim. vanhaa lautasta tai haarukkaa (jota ei pestä
>koskaan), mutta ilman kuksaa identiteetti on hukassa eikä ole vakavasti
>otettava retkeilijä tms.
Ei kai välttämättä miksikään. Mutta miksi kuksa pitäisi voidella yltä päältä
epoksilla, kun muovimukeja saa muutamalla markalla, jos muovimukin haluaa?
Minusta puisen kuksan idea on juuri se, että se on puinen kuksa eikä kuksan
näköinen muovikuppi, jossa on puuta jossain pinnoitteen alla. Toki jokainen
saa olla sitä mieltä mitä haluaa ja päällystää kuksansa vaikka ferrexillä
tai lyijymönjällä, jos tuntee sen itselleen parhaaksi ratkaisuksi.
Minulla on kuksa ja retkellä sitä käytänkin. Omaa kuksaani ei ole käsitelty
millään muulla kuin kahvilla, vedellä ja satunnaisella konjakilla. Ja on
minulla niitä korvallisia erivärisiä peltimukejakin, vaikka tosin ovatkin
aika vähäisellä käytöllä.
jari
Jari Hietala
>koskaan), mutta ilman kuksaa identiteetti on hukassa eikä ole vakavasti
>otettava retkeilijä tms.
Unohdin: minulla on monesti retkellä mukana sellainen todella kulunut,
valkea Aku Ankka -muovilautanen, josta Akun ja Hessun kuva lautasen pohjassa
on kulunut suurimmaksi osaksi pois jo ammoisina aikoina. Olen käyttänyt
samaa lautasta kuulemma jo vauvana, mutta myös retkikäytössä se on mainio.
Kevyt, sopivan pieni, todella kestävä ja helposti pestävä! Suosittelen
lämpimästi!! :-)
jari
H a l o n e n Aappo
>
> Toni <le...@sci.fi> wrote:
> : Olen tämmöinen retkeilyä harrastava kaupunkilaispoika jolla on
> : ongelma. Kuksaa ja puulusikoita täytyisi vähän hoitaa, kuulemma
> : parafiiniöljyllä, mutta riittääkö öljyn siveleminen vai täytyisiö
> : puuesineitä oikein em. öljylaarissa kastaa?
>
> Tästäkin aiheesta näkyy tulevan mielipidettä jos toista. Lisäänpä
> omankin lusikkani soppaan, kun meillä noita kuksia on vuosien mittaan
> kertynyt kymmenkunta tuonne komeron sopukkaan. Näistä viitisen
> kappaletta on kohtuullisella käytöllä ja kolme kovalla. Kolme
> kovimmalla käytöllä ollutta kuksaa ovat 15 ja kaksi 10 vuotta
Mistähän mahtaisi saada oikean kuksan? Tai tietääkö kukaan kuinka oikea
kuksa valmistetaan (mistä puusta, mihin vuodenaikaan irroitettaan,
milloin revitään jne)
Eli hakusessa on "se alkuperäinen" kuksa, eikä mikään koneella jyrsitty
muki ;)
--
-Aapeli-
NMS-admin, erämies, kotisivun koodaaja
http://pcuf.fi/~aapeli/
"Mitä on tunturin takana??? Aapelin leiripaikka ..."
Jaa retkipäiväkirja? Tekosessa, tekosessa ...
hannu_ro...@my-deja.com
H a l o n e n Aappo <aappo....@radiolinja.fi> wrote:
> Tommy Ryytty wrote:
> >
> > Toni <le...@sci.fi> wrote:
> > : Olen tämmöinen retkeilyä harrastava kaupunkilaispoika jolla on
> > : ongelma. Kuksaa ja puulusikoita täytyisi vähän hoitaa, kuulemma
> > : parafiiniöljyllä, mutta riittääkö öljyn siveleminen vai täytyisiö
> > : puuesineitä oikein em. öljylaarissa kastaa?
> >
> > Tästäkin aiheesta näkyy tulevan mielipidettä jos toista. Lisäänpä
> > omankin lusikkani soppaan, kun meillä noita kuksia on vuosien
mittaan
> > kertynyt kymmenkunta tuonne komeron sopukkaan. Näistä viitisen
> > kappaletta on kohtuullisella käytöllä ja kolme kovalla. Kolme
> > kovimmalla käytöllä ollutta kuksaa ovat 15 ja kaksi 10 vuotta
>
> Mistähän mahtaisi saada oikean kuksan? Tai tietääkö kukaan kuinka
oikea
> kuksa valmistetaan (mistä puusta, mihin vuodenaikaan irroitettaan,
> milloin revitään jne)
> Eli hakusessa on "se alkuperäinen" kuksa, eikä mikään koneella
jyrsitty
> muki ;)
>
Kattelin tuossa Iittalan lasitehtaan alueella olevassa käsityökaupassa
olevan oikeita pahkakuksia. koreita ja kalliin oloisia.
Hannu
> --
> -Aapeli-
> NMS-admin, erämies, kotisivun koodaaja
> http://pcuf.fi/~aapeli/
> "Mitä on tunturin takana??? Aapelin leiripaikka ..."
>
> Jaa retkipäiväkirja? Tekosessa, tekosessa ...
>
Sent via Deja.com http://www.deja.com/
Before you buy.
hannu_ro...@my-deja.com
"Ville Koponen" <vil...@sgic.fi> wrote:
>
> "Jari Hietala" <jari.h...@psv-mv.fi> kirjoitti viestissä ...
> > Toinen asia on että kuka tällaista muovipinnoitettua kuksaa tahtoo
käyttää
> > (juomiseen siis). Eikö ole siinä tapauksessa aivan sama ostaa
kympillä
> > halpakaupasta elintarvikemuovinen kuppi tai vaikka satsata
sellaiseen
> > Ruotsin armeijan nurinpäin käännettävään muovikuksaan?
>
> Itse en kuksaa käytä. Aikoinaan omistin muovisen termarimukin. Oli se
> heppoinen laitos, neljäkutonen ja yli 100 kg päälle ja heti hajosi.
> Nykyinen peltimuki käsittääkseni vastaavan kestää. Mutta asiaan...
>
> Miksi pitäisi olla kuksa?
pestä
> koskaan), mutta ilman kuksaa identiteetti on hukassa eikä ole
vakavasti
> otettava retkeilijä tms.
>
Itse olen käyttänyt sekä että. On varmaan tunneasia, mutta kuksassa on
puisen olomuotonsa takia varmaan etuna se ettei se kuumene.
viime reissulla käytin taas sellaista teräksistä kannellista
termosmukia ja toti toinenkin pysyi lämpimänä.
Hannu
Tommy Ryytty
: Niin että mistä tämmöistä sitten turvallista ja hyvää epoksia voi
: ostaa, kun olen tämmöinen sivistymätön? Rautakaupoista tms? Ja ihan
: epoksi nimellä pitäisi löytyä? Sillä vain hiukan kyselen näin
: tarkemmin ennen kauppaan menemistä, kun on tullut useamman kerran
: käytyä kaikenmaailman tavaroita kaupassa ihmettelemässä että "olikohan
: se nyt tätä vai mitähän ne tarkoitti" jne.
Käsitin tuossa tuon epoksin kaksikomponenttiliimana. Ainakin meillä olevat
käsitellyt kuksat on pinnoitettu juuri tuolla aineella. En voi kertoa
tarkemmin, mikä on parasta tai onko merkitystä, koska en ole itse
henk.koht. harrastanut moista touhua.
: Ja sitten kommentti alempaan viestiin. Eikö kuksat mene nuhruisen ja
: karkean oloisiksi jos ei niitä edes ulkopuolelta öljyä? Olen aina
: käsittänyt että juuri tämmöinen nuhruinen, elämätön, karkeapintainen
: ja "hoitamaton" pinta olisi helppo halkeilemaan ja imemään sisäänsä
: puolet juotavasta nesteestä. Täytynee ilmeisesti korjata luuloja, kun
: noin kerroit.
Kyllähän öljyäminen auttaa kuksaa pysymään nätimmän näköisenä. Mutta
vaikkei kuksaa öljyäisi, niin kyllä se ajan mittaan pinnottuu
kaikenlaisella töhnällä.
Tommy
Tommy Ryytty
: Mistähän mahtaisi saada oikean kuksan? Tai tietääkö kukaan kuinka oikea
: kuksa valmistetaan (mistä puusta, mihin vuodenaikaan irroitettaan,
: milloin revitään jne)
: Eli hakusessa on "se alkuperäinen" kuksa, eikä mikään koneella jyrsitty
: muki ;)
Käsintehdyn kuksan saaminen taitaa olla aika kiven alla. Taitaapa olla
käytännössä nin, että niitä saa vain suoraan tekijältä. Tämmöisiin voisi
törmätä puu/retkeilymessuilta, torilla, tien varressa. Eipä nuo taida
paljon mainostella lehdissä. Tuuristahan se on paljon kiinni. Ei kuksia
käsintekemällä elä. Joutuu pyytämään hirveetä hintaa, että saisi edes
jonkunlaisen työpalkan.
Kuksat tehdään tavallisesti koivun pahkasta, mutta myös muiden lehtipuiden
pahkoja käytetään satunnaisemmin. Havupuiden pahkat eivät sovellu
pihkaisuuden ja pahan halkeamisprosentin takia. Erityisen nättiä kuksia
saadaan raidan juuripahkasta(kutsutaan myös visapahkaksi). Ei taida olla
mitään merkitystä, koska pahkat kerätään. Pahka parkataan ja jätetään
kuivumaan. Mikäli kuksa väkerretään tuoreesta pahkasta, niin se paljon
todennäköisemmin halkeaa tai ainakin alkaa vuotamaan. Suorasta puusta
tehty kuksa halkeaa helposti eikä se toisaalta ole niin kestävä (eikä
edes oiketettu kuksa arvonimeen:).
Tommy
Raimo Tuohisaari
niin siellä tekivät kuksia käsin ja kertoivat myös miten niitä saa tehtyä
kaikkien taiteen sääntöjen mukaan (tai sitten myöskin vähän oikoen). Mutta
suosittelen ottamaan yhteyttä kyseiseen laitokseen!
Raimo
Mika Kangasniemi
oli proosallisesti Sarviksen muovikauha. Narulenkki kahvaan ja jopa kulki
hyvin mukana, oli halpa, helppo pestä, hyvä syödä/juoda, ja vielä
monikäyttöinenkin (aamupesu, äyskäröinti, löylynheitto). Eikä tarvinnut
öljytä, epoksoida tai kyllästellä. Tuli vaan mieleen.
MK
Erkki Nieminen
> mitään merkitystä, koska pahkat kerätään.
Hei
Pahkan poiminta-ajalla on merkitystä, jos tekee astian syy syyltä repimällä.
Olen tehnyt muutaman isomman hyvin ohut kuorisen vadin repimällä ja tiedän,
että myös kuksan voi tehdä samoin, todella käsityönä. En vaan ole saanut
sopivaa pahkaa kuksaa varten, kun en omista yhtään puuta saati metsää.
Luulisin, että repimällä tehty kuksa ei halkeaisi kovin helposti.
Jos kantaa termaria mukanaan, niin siinähän on aika kätevä kuppi kurkin
päällä. Kätevämpi on kuin kuksa. Luulisi olevan saavutettavissa riittävän
nopeasti tavalliseen janoon.
Erkki
Jarkko Hyvärinen
> Joskus taannoin (+10v) muutamien vaeltajien suosiossa retkiruokailuastiana
> oli proosallisesti Sarviksen muovikauha.
Jotkut käyttää sitä aina sillon tällön vieläkin :)
--
# Jarkko Hyvarinen # http://www.students.tut.fi/~h150128/
# Facts and Lies are mine.
Kari Mikkola
<aappo....@radiolinja.fi> wrote:
>
>Mistähän mahtaisi saada oikean kuksan? Tai tietääkö kukaan kuinka oikea
>kuksa valmistetaan (mistä puusta, mihin vuodenaikaan irroitettaan,
>milloin revitään jne)
>Eli hakusessa on "se alkuperäinen" kuksa, eikä mikään koneella jyrsitty
>muki ;)
Olen joskus ammoin postannut kuksatietoa tähän ryhmään - menköön
uusiksi kun aihe edelleen näyttää kiinnostavan.
--------------------------------------------------------------------------------
Kuksan teko on oikeastaan helppoa, jos vain on jotain tuntumaa
teräviin työkaluihin.
Ei ole olemassa yhtä "oikeaa" tapaa veistää kuksa, koulukunnissa
löytyy...
Pääryhmittely voisi olla kaksiosainen: pahkasta repimällä tehtävät
luomukuksat, sekä
taltalla/koveltimella/jyrsimellä/puukolla/moottorisahalla
rakennettavat tavanomaiset kupit. Jälkimmäiset voi vielä jakaa
materiaalin mukaan koivunpahka- ja raidanvisakippoihin.
Luomukuksa syntyy parhaiten, kun pahka irroitetaan keväällä
mahlanjuoksuaikana ja kuppiosa muodostetaan repimällä pihdeillä
keskeltä aloittaen. Pahkaa ei saa päästää kuivumaan.Taltalla voi
irroittaa aloituslastun ja työtä jatketaan kiskomalla syiden mukaan
lastuja kunnes kupin seinämä on sopivan ohut. Kahvaa
varten on pahkaa irroitettaessa jätettävä sopiva pala runkopuuta, joka
muotoillaan puukolla. Kuori irroitetaan vasta viimeiseksi, jottei
kaunis ulkopinta kolhiinnu työn aikana. Tällainen kuppi on kestävä,
koska seinämä muodostuu luonnollisen syyrakenteen mukaan.
Tavanomainen kuppi rakennetaan isommasta pahkasta, jossa on varaa
veistää kahvakin samasta mötikästä. Sahauspintaan piirretään ensin
pyöreä reiän malli kahvapuineen. Keskeltä tätä ympyrää ruvetaan
naputtelemaan kourutaltalla vuoroin vastakkaisista suunnista palasia
pois. Kun kuoppa on tarpeeksi syvä, viimeistellään sisäpintaa
koveltimella, joka on kysymysmerkin muotoon taivutettu puukko;
sellaisen voi tehdä itsekin esim morapuukosta, jonka laminoitu
terä kestää taivuttamista parhaiten. Rautakaupoissa niitä näkyy joskus
myynnissäkin.
Sitten vain irroitetaan liikoja pois kupin ympäriltä, karkea työ käy
hyvin sahalla, miksei kirveelläkin, kunhan varoo lohkeamista. Karkea
raspi on hyvä väline loppumuotoiluun ennen TERÄVÄLLÄ puukolla
tapahtuvaa loppumuotoilua.
Kahvan reiän voi tehdä kapealla kourutaltalla tai poralla; kahvan muu
muotoilu on sitten tekijän taiteellisesta silmästä kinni! Lopuksi
hiotaan, hiotaan ja hiotaan asteittain hienonevalla paperilla; oikein
hienon loppusilauksen saa kuulemma villasukalla...
Suolavedessä marinointi on sekin koulukuntajuttu, kyllähän se estää
kuivumishalkeamia ja -muodonmuutoksia. Samoin jälkikäsittely
vahaamalla tai öljyämällä - kyse on makuasioista. Sisäpinnan voi
kyllästää konjakilla tai brandylla - tämä käsittely poistaa varsinkin
pajunsukuisesta raidasta parkkihapon maun.
Raita on mielestäni kiitollisempi kuppimateriaali. Hyviä visoja löytää
lievästi soistuneilta rinnemailta ainakin pohjoisempaa - en tiedä onko
etelässä ao jalopuuta lainkaan? Vanha raitapensas kasvattaa joskus
tyvelleen, usein kokonaan maan alle mainion möhkäleen kiharasyistä
puuta, joka tuoreena on erittäin helppoa veistettävää ja kovettuu
kuivuessaan kauniiksi luunkovaksi materiaaliksi. Raitakuppi ei
syyrakenteensa vuoksi tarvitse mitään suolavesimarinaadeja - olen
kovertanut niitä kymmeniä, eikä yksikään ole tietääkseni haljennut.
Kari Mikkola
Jupe
"H a l o n e n Aappo" <aappo....@radiolinja.fi> kirjoitti viestissä
news:39E683A3...@radiolinja.fi...
>
> Mistähän mahtaisi saada oikean kuksan? Tai tietääkö kukaan kuinka oikea
> kuksa valmistetaan (mistä puusta, mihin vuodenaikaan irroitettaan,
> milloin revitään jne)
> Eli hakusessa on "se alkuperäinen" kuksa, eikä mikään koneella jyrsitty
> muki ;)
>
> --
> -Aapeli-
> NMS-admin, erämies, kotisivun koodaaja
> http://pcuf.fi/~aapeli/
> "Mitä on tunturin takana??? Aapelin leiripaikka ..."
>
> Jaa retkipäiväkirja? Tekosessa, tekosessa ...
Soitapa Nikulan Veikolle Inariin ja kerro minulta terveisiä. Veikko on hyvä
ystäväni ja olen teettänyt hänellä useita kuksia, eikä koskaan ole ollut
kuksissa valittamista. Hän kun on sellainen pikkutarkka mies, ettei huonoa
käsistään päästä.
Olenpa teettänyt jopa pari sellaista vähän erikoisempaakin kuksaa, joihin
toimitin aitoja lapin kultahippuja istutettaviksi kuksan kahvaan. N. 15-20
grammaa kultaa/kuksa. -On muuten hienoja, mutta tosin aika tyyriitä.
Kumpaakaan en myy alle viiden tonnin... :-)
Tietysti ihan tavallisetkin hyvin käsin tehdyt kuksat maksaa enemmän kuin
jossain ties missä koneella sorvatut, mutta kyllä laadussakin on eroa. -Ei
tarvi pelätä että halkeilee tai muuta vastaavaa.
Tietysti hintaan vaikutta myös kuksan koko.
Veikon puhelinnumero on 040-711 4347
Juha Lohi
Tuomas Sauliala
> monikäyttöinenkin (aamupesu, äyskäröinti, löylynheitto). Eikä tarvinnut
Aivan aivan... Muovi on astiamateriaalina jokseenkin ylivoimainen, mutta
kovilla pakkasilla varsinkin niillä mukeilla, mitä minä olen käyttänyt, on
ilmennyt halkeamisilmiötä. Siis kun _kuumaa_ juomaa kaadetaan _kylmään_
mukiin, niin (lämpölaajenemisen tai vastaavan äkillisen muutoksen takia)
mukit ovat joskus halkeilleet.. Ei kiva.. No, jeesusteipillä nekin on sitten
korjattu nestetiiviksi, en tosin tiedä kuinka terveellinen ratkaisu se on.
:)
Kyseiset mukit ovat kyllä olleet jotain Anttila-laatua, ja halpismukeja,
paremmista muovilaaduista ne tiedä.
Joka tapauksessa käytän nykyään termarin korkkia mukina talvisin. Kestää
varmasti eikä polta huulia. Jotenkin vierastan satojen markkojen arvoista
kuksaa, jonka käytännöllisyys on kuitenkin (imho) vähän niin ja näin.
Tuomas
Pekka Virkkunen
Tuomas Sauliala wrote in message <39e7...@news.vip.fi>...
>> hyvin mukana, oli halpa, helppo pestä, hyvä syödä/juoda, ja vielä
>> monikäyttöinenkin (aamupesu, äyskäröinti, löylynheitto). Eikä tarvinnut
>
>Aivan aivan... Muovi on astiamateriaalina jokseenkin ylivoimainen, mutta
>kovilla pakkasilla varsinkin niillä mukeilla, mitä minä olen käyttänyt, on
>ilmennyt halkeamisilmiötä. Siis kun _kuumaa_ juomaa kaadetaan _kylmään_
>mukiin, niin (lämpölaajenemisen tai vastaavan äkillisen muutoksen takia)
>mukit ovat joskus halkeilleet..
Muovimuki on tosiaan hinta/toimivuussuhteeltaan ylivoimainen. Kestänyt on
pakkaset ja helteet. Etolan polykarbonaattimukit eivät ole halkeilleet
lämpötilanvaihteluihin/muutenkaan. Kulkee repunremmissä/sulkurenkaassa aina
käyttövalmiina. Kuksa sopii pohjoisenmiehille, ei etelänpelleille :-D
Pekka
pulk...@iki.fi
> Re: Kuksat ja muut
>
> From: Jarkko Hyvärinen <jarkko.h...@kvaerner.com>
> Reply to: [1]Jarkko Hyvärinen
> Date: 13 Oct 2000 13:22:54 +0300
> Organization: Tampere Telephone Plc
> Newsgroups:
> [2]sfnet.harrastus.retkeily
> Followup to: [3]newsgroup
> References:
> [4]<39e45a92...@uutiset.saunalahti.fi>
> [5]<8s4e5j$a2g$1...@mordred.cc.jyu.fi>
> [6]<39E683A3...@radiolinja.fi>
> [7]<39E6C916...@mantta.fi>
> [8]<8s6nc3$j72$1...@tron.sci.fi>
>"Mika Kangasniemi" <val...@jippii.fi> writes:
>
>> Joskus taannoin (+10v) muutamien vaeltajien suosiossa retkiruokailuastiana
>> oli proosallisesti Sarviksen muovikauha.
>
>Jotkut käyttää sitä aina sillon tällön vieläkin :)
>
Kajakissa se on muutenkin kätevä. Vainoharhaiset ja muutenkin epäluuloiset
toverit tai muut välillä kyllä kysäisevät, niille kun juotavaa kauhasta
tarjoaa, jotta olenko siihen kussut. Sanon että en, niin jo on plörö
kelvannut.
- Kyllä minäkin olen aikeissa kuksan tehdä, ostin jotain afrikkalaista
puutakin astiaa varten. Vaan en ymmärrä siltikään miten kuksa tekisi
retkestä somemman. Tai joku nimetty haarukka. Tai joku merkkipuukko.
>--
># Jarkko Hyvarinen # [9]http://www.students.tut.fi/~h150128/
># Facts and Lies are mine.
tv jp
Ville Koponen
"Mika Kangasniemi" <val...@jippii.fi> kirjoitti viestissä ...
> Joskus taannoin (+10v) muutamien vaeltajien suosiossa retkiruokailuastiana
Tuo on yhä käytössä enkä parempaa ole löytänyt... joskaan en aktiivisesti
ole edes etsinyt.
> hyvin mukana, oli halpa, helppo pestä, hyvä syödä/juoda, ja vielä
> monikäyttöinenkin (aamupesu, äyskäröinti, löylynheitto). Eikä tarvinnut
> öljytä, epoksoida tai kyllästellä. Tuli vaan mieleen.
Lisätä voisi vielä, että ei hajoa helpolla sekä on mainio lumilapio (kunhan
kova lumi on ensiksi tallottu irtonaiseksi) ja jos katoaa/hajoaa/tms. niin
menetys ei rahallisesti ketään muserra. ;)
T: Ville -334-
ari
Toni wrote in message <39e45a92...@uutiset.saunalahti.fi>...
>Olen tämmöinen retkeilyä harrastava kaupunkilaispoika jolla on
>ongelma. Kuksaa ja puulusikoita täytyisi vähän hoitaa, kuulemma
>parafiiniöljyllä, mutta riittääkö öljyn siveleminen vai täytyisiö
>puuesineitä oikein em. öljylaarissa kastaa?
>
Eikös kuksa vaan kyllästetä ruokaöljyllä ja sen jälkeen vaan kova käyttöä.
Harri Nieminen
Viimeistelyvaiheessa hiotaan molemmilta puolilta
kyllästymiseen asti hienolla hiekkapaperilla ja sen
jälkeen hiontaa jatketaan hiomapaperin "väärällä"
eli paperipuolella, niin että pinta alkaa kiiltämään.
Kahvin rasvat riittävät voiteluun.
Hyvin hiottu ja kahvin kyllästämä kuppi kestää
myös maidon juonnin. Tottakai se kuksakin
pitää pestä, mutta vain pelkällä vedellä.
Harri Nieminen
http://www.netppl.fi/~hw1/hjnkoti.htm
kimmo lammintausta
>Pahkan poiminta-ajalla on merkitystä, jos tekee astian syy syyltä
repimällä.
>Olen tehnyt muutaman isomman hyvin ohut kuorisen vadin repimällä ja
tiedän,
>että myös kuksan voi tehdä samoin, todella käsityönä. En vaan ole saanut
>sopivaa pahkaa kuksaa varten, kun en omista yhtään puuta saati metsää.
>Luulisin, että repimällä tehty kuksa ei halkeaisi kovin helposti.
Jostain hienosta puukäsityöjulkaisusta luin saman. Kun sitten puhuin
asiasta puukuppeja ja -vateja tällä menetelmällä n. 60 vuotta tehneen
setäni kanssa, hän sanoi irrottaneensa pahkat mihin aikaan vuodesta
tahansa. Kuulemma tuoreesta pahkasta tulee myös hyvä kuksa. Eli tapoja on
näköjään monenlaisia. Harmi vaan, että suvun metsistä on jo kaikki pahkat
kerätty eikä kuksia enää synny.
Kimmo L.
Hannu Väärälä
Tommy Ryytty <tmry...@itu.st.jyu.fi> wrote:
> Käsintehdyn kuksan saaminen taitaa olla aika kiven alla. Ei
kuksia
> käsintekemällä elä. Joutuu pyytämään hirveetä hintaa, että saisi edes
> jonkunlaisen työpalkan.
Valitettavan oikeassa olet tuon hinnan suhteen. SAKKissa tehtyjen
laskelmien mukaan vähänkään koristellun perinteisen saamelaisen
käsintehdyn kuksan hinnaksi tulee noin 700 mk, eikä tuntipalkka
vieläkään kovin korkealle nouse.
Eli ainakin näillä palkoilla meikäläinen tyytyy kymmenen vuotta vanhaan
15 kruunua maksaneeseen Sven Hörnel -muovikuksaan ja on hyvin
tyytyväinen. Ja suoraan sanoen se "oikea" kuksa kaiken goren, kevlarin,
hiilikuidun ja titaanin seassa näyttää useimmiten aika säälittävältä
(saati sitten kantajansa ;)).
---
Hannu V.
Rasse
ari <a...@hotmail.com> kirjoitti
viestissä:M9wG5.11642$AM5.2...@news1.nokia.com...
Niin tai onko kukaan ajatellut luonnon omaa pellavaöljyä joka käsittääkseni
pellavansiemenistä kylmäpuristettuna on myös puhdasta kamaa vaikka
juotavaksi.
Käy kaikenlaiseen puunsuojaamiseen sisällä ja ulkona.
Mikälli haluaa välttämättä öljyä käyttää niin tätä käyttäsin ensimmäisenä
vaikka kuksaa en kuuna päivänä mukanani kannakkaan kun halvempia ja
kestävämpiä sekä helpommin pakattaviakin kuppeja löytyy.
Rasse
Jupe
"Rasse" <taki...@kolumbus.fi> kirjoitti viestissä
news:8si4k9$oq1$1...@news.kolumbus.fi...
>
>
> Niin tai onko kukaan ajatellut luonnon omaa pellavaöljyä joka
käsittääkseni
> pellavansiemenistä kylmäpuristettuna on myös puhdasta kamaa vaikka
> juotavaksi.
> Käy kaikenlaiseen puunsuojaamiseen sisällä ja ulkona.
> Mikälli haluaa välttämättä öljyä käyttää niin tätä käyttäsin ensimmäisenä
> vaikka kuksaa en kuuna päivänä mukanani kannakkaan kun halvempia ja
> kestävämpiä sekä helpommin pakattaviakin kuppeja löytyy.
>
> Rasse
>
Niin, tai miksei kukaan kysy heiltä, jotka ovat kuksia ikänsä käyttäneet
arkiastioinaan?
Saamelaisilta ja muilta lapin kummajaisilta....
Omituisia ovat etelän immeiset... :-)
Jupe
TommiB
Jupe kysyi:
>Niin, tai miksei kukaan kysy heiltä, jotka ovat kuksia ikänsä käyttäneet
>arkiastioinaan?
>Saamelaisilta ja muilta lapin kummajaisilta....
>
>Omituisia ovat etelän immeiset... :-)
>
En ole käyttänyt kuksaa koko ikääni enkä ole lapin kummajainen,
mutta viimeiset 10 v. olen päivittäin juonut kahvini kuksasta.
Kuksa on itse tehty visakoivusta ja ennen käyttöönottoa on imeytetty
suolavedessä. Sen koommin ei ole käsitelty kuin kahvilla, kossulla ja
puukolla
(puukolla raaputettu isompia kokkareita pois säännöllisesti).
<flame> Paras kahvi / tee juodaan minun kuksasta </flame>
TommiB
tapsa
Vastapainoksi puu kyllä kestää ja on kaunis.
Käytän puukon kahvassa. Visan päälle pelkkä pellvaöljy, niin kestää eikä
kädestä lipsu märkänäkään.
tapsa
pulk...@iki.fi
> Re: Kuksat ja muut
>
> From: "tapsa" <tap...@koti.tpo.fi>
> Reply to: [1]"tapsa"
> Date: Wed, 18 Oct 2000 17:35:27 +0200
> Organization: SAUNALAHDEN asiakas
> Newsgroups:
> [2]sfnet.harrastus.retkeily
> Followup to: [3]newsgroup
> References:
> [4]<39e45a92...@uutiset.saunalahti.fi>
> [6]<8si4k9$oq1$1...@news.kolumbus.fi>
> [7]<FL7H5.5$dy....@read2.inet.fi>
Siis mä en voinut taaskaan vastustaa:
Entäs Mastercardille?
>tapsa
Sorry. Olenkin menossa terapiaan.
tv jp
ari
>Viimeistelyvaiheessa hiotaan molemmilta puolilta
>kyllästymiseen asti hienolla hiekkapaperilla ja sen
>jälkeen hiontaa jatketaan hiomapaperin "väärällä"
>eli paperipuolella, niin että pinta alkaa kiiltämään.
Kaveri on käynyt jossakin kansanopistossa kuksan teko kurssin.
Siellä opetettiin hiomaan ekana hiekkapaperilla ja sen jälkeen
hahkalla. ja kun kuksa on valmis niin kyllästetään ruokaöljyllä.
kuksan sisään kaadetaan reippaasti ruokaöljyä ja annetaan sen
imeytyä monta tuntia. Lopulta öljy tulee pohjastakin läpi.
Tosi kuiva puu nääs imee sitä reilusti.
Jyri Hakola
> Muovimuki on tosiaan hinta/toimivuussuhteeltaan ylivoimainen. Kestänyt on
> pakkaset ja helteet. Etolan polykarbonaattimukit eivät ole halkeilleet
> lämpötilanvaihteluihin/muutenkaan. Kulkee repunremmissä/sulkurenkaassa aina
> käyttövalmiina. Kuksa sopii pohjoisenmiehille, ei etelänpelleille :-D
> Pekka
Itse taas olen jo pidemmän aikaa suosinut retkimukinani teräksistä
puolenlitran mittaa. Mitta-asteikosta saa apua ruoanlaitossa ja kestää
varmasti halkeamatta. Tietenkin pienenä ongelmana on kuumien juomien
nopea jäähtyminen astian muodon ja materiaalin johdosta mutta eipähän
sitten tule vätysteltyä aamuteellä ;-)
--
Jyri
Tuomas Sauliala
> puolenlitran mittaa. Mitta-asteikosta saa apua ruoanlaitossa ja kestää
Kokeilin kerran, ja lopetin heti, kun huomasin sen polttavan huulet erittäin
tehokkaasti kuumaa juotaessa. Termarinkorkeilla ei tätä ongelmaa ole, kun
sisältö on muovia.
Tuomas
kake
>sisältö on muovia.
>
>
>Tuomas
>
Sisältö muovia? : )
Jupe
"kake" <ka...@hotmail.com> kirjoitti viestissä
news:r66M5.13210$AM5.2...@news1.nokia.com...
Nämähän iso osa (siis eivät ihan kaikki) ovat muovimiehiä niinku
yleensäkin. -Miksi ihmettelet? :-))))
-luonnonsuojelijoita.... ;-))))
Jupe
Tuomas Sauliala
> Sisältö muovia? : )
>
Nii-in.. Siinä vasta palaakin kun sulaa muovia juo.. :)
Mut joo, jotta kenellekkään ei jää epäselkeeksi, niin tosiaan teräsmukin
sisäpinta on muovilla pinnotettu.
Tuomas
Pertti Hartman
Tuomas Sauliala wrote ...
>
> Mut joo, jotta kenellekkään ei jää epäselkeeksi, niin tosiaan teräsmukin
> sisäpinta on muovilla pinnotettu.
>
Ja laaduissa eroa. Talvipakkasella muovin ja teräksen lämpölaajenemisero
aiheutti kerran sen, että pulloa avatessani jäi pelkkä teräsmuki kouraan ja
kireälle kutistunut muovi oli tosi tiukasti pullon suulla kiinni
kierteissään. Heti perään osoittautui, että se muovimuki oli kovasti
haurastunut kylmässä...
Lämmönvaihtelu on särkenyt minulta parikin muovimukia, mutta ei puukuksaa.
Ei ole ainoa kerta, kun yleisesti tuntemani epäluulo ruiskupuristettujen
muoviesineiden pakkasenkestävyyttä kohtaan osoittautui aiheelliseksi.
Joudun kuljettelemaan kamerani vaihto-objektiivejakin ilman takalinssin
suojusta talvisin, koska muoviset suojukset kutistuvat niin tiukalle, ettei
niitä enää saa kohtuuvoimalla auki.
Pepi
Riku Riikonen
> Siis mä en voinut taaskaan vastustaa:
>
> >Kokeiltu on. Pellavaoljy maistuu todella kauan ja todella pahalle.
> >Vastapainoksi puu kyllä kestää ja on kaunis.
> >Käytän puukon kahvassa. Visan päälle pelkkä pellvaöljy, niin kestää eikä
> >kädestä lipsu märkänäkään.
> >
>
> Entäs Mastercardille?
>
> >tapsa
>
>
> Sorry. Olenkin menossa terapiaan.
LOL