Tein siitä cadilla niin tarkat ja yksiselitteiset piirustukset kuin
parinkymmenen vuoden mekaniikkasuunnittelukokemuksella vain pystyy.
Majoitteen tyyppi on T.I.Sorjosen oppien mukaan ns lauko-laavu, eli
siinä on pystysuora seinä myös takana. Mitat: pohja 220 x 220, etureunan
korkeus 140, takareuna 70 cm. Vetoketjuilla täysin suljettava etuseinä.
Erikoisuutena kiinteä, väljästi riippuva hyttysverkko. 32 cm liepeet,
irtopohja. Täysin hyttystiivis. Materiaali PU-päällysteinen
ripstop-nailon 80 g/m². Paino naruineen, ilman keppejä ja kiiloja 2,4
kg.
Teetin laavun helsinkiläisessä Loistoteltta Ky:ssä. (nimi muutettu) Tai
yritin teettää. Tilasin laavun maaliskuussa ja se luvattiin viimeistään
toukokuuksi. Toukokuun viimeisenä päivänä soitin Loistotelttaan. Ei oltu
aloitettukaan, luvattiin parissa viikossa. Kahden viikon kuluttua soitin
taas. Ei oltu tehty. "Eikös sen reissun pitänyt olla vasta heinäkuussa?"
Joo, joo, vain olispa majoitteesta hyvä olla tieto hiukan aikaisemmin,
jos vaikka joutuisi hankinnan muualle siirtämään. No - laavu sitten
rykäistiin ulos nippa nappa viime tunneilla ennen juhannusta.
Koepystytyksessä pihalle ratkesi ensimmäinen yläkulman kiinnityslenkki.
Samalla selvisi muutakin mielenkiintoista. Loistoteltassa ei juuri oltu
vaivauduttu lukemaan piirustuksia. Muodossa oli oiottu, detaljeja ja
mitoitusta muuteltu varsin omavaltaisesti. Työtä tilattaessa ja
myöhemmin puhelimessa oli tähdennetty konstruktion ominaisuuksia ja
varmuuden vuoksi niistä oli kuvaan kirjoitettu sanalliset selitykset,
joistakin jopa kahteen kertaan. Ei auttanut. Työ oli muutenkin
huolimattoman oloista. Pienet mittaheitot toki hyväksytään, mutta reilu
epäsymmetria on jo kiusallista, kun vasemman ja oikean puolen kepit
pitäisi tehdä keskenään kovin eri mittaisiksi.
Takaisin en uskaltanut työtä lähettää, kun pelkäsin homman venyvän
jouluun. Tein vain yksilöidyn reklamaation, jossa ilmoitin maksavani 800
markan laskusta reiluna pitämäni 500 mk. Loistoteltta happamasti
hyväksyi hinnanpudotuksen. Yritin itse korjata pahimpia virheitä.
Helpompi silti olisi ehkä ollut tehdä koko laavu uudestaan.
Melontaretkellä suuren järven saaressa sitten laavu joutui tosi testiin.
Heinäkuun alun ukkosmyrsky tuli päälle kaikella voimallaan. Laavuhan on
tunnetusti tuuliherkkä, ja nyt tuntui siltä kuin rätti olisi halunnut
lähteä lentoon. Alkuun roikuttiin porukalla kulmissa ja siirreltiin
makuupusseja turvaan sisään lorottavalta vedeltä. Kiiloja lisättiin
kaikkiin mahdollisiin kiinnityspaikkoihin ja työnneltiin pois katolle
keräytyvää vesilammikkoa. Aamupuoleen yötä tuulen rauhoituttua päästiin
lopulta nukkumaankin.
Kokemuksesta viisastuneena retken jälkeen tiivistin saumoja ja korjasin
viritystä parhaani mukaan. Pian sitten lähdettiin uudelle retkelle
samoille vesille.
Kuinka ollakaan, taas saatiin päälle hirmuinen ukkosmyrsky-yö. Nyt oli
laavu pingoitettu ja kiinnitetty tosi perusteellisesti. Katon alle oli
lisäksi vedetty naru etukulmista taakse keskelle, vesipussin
muodostumista estämään ja vesiä katolta pois johtamaan. Turhaan,
lammikko syntyi silti ja saumat vuotivat, tosin vähemmän kuin ennen.
Onneksi oltiin varmuuden vuoksi pystytetty myös oikea teltta, mihin
päästiin evakkoon. Aamulla laavusta oli yksi kulma luhistunut ja
pohjakankaan päällä komeat lammikot.
Se tästä jupakasta opittiin, että laavu taitaa olla lähinnä vain tyynen
poutasään majoite. Sellaisena ihan mukava, varsinkin se kiinteä koko
etuseinän verkko antoi hyttysiä kuhisevaan rantalepikkoon
majoittumisessa ihan uusia ulottuvuuksia ja mojova saunakin laavusta
saatiin. Silti Lappiin lähti mukaan kunnollinen tunneliteltta, vaikka se
vähän enemmän painoikin.
Mikä siinä meni pieleen? Suunnilleen samoilla mitoilla laavuja on tehty
ja käytetty maaliman sivu. Tanekin kehua retosti omaansa, ettei takaisin
telttaan vaihtaisi. Tulee mieleen, että nailonin voisi vaihtaa
polyesteriin, joka venyisi märkänä vähemmän. Mutta esim Vihe-laavut ovat
nailonia. Millä niissä saa katon pysymään sateella ilman vesilammikkoa?
Käyttääkö Loistoteltta polyesterilankaa, jolloin saumat venyvät vähemmän
kuin nailonkangas, joka näin jää pussille?
ihmettelee Lasse,
nykyisin taas telttailija
Kumma sattuma. Tänään 26.8. silmiin sattui Hesarista kuolinilmoitus,
vaikka en tavallisesti niitä lueskele. Tane on kuollut 9.8.2001.
Ikinä ei keritty tavata, vaikka monta sähköpostia vaihdettiinkin. Tanen
"Maailman parhaan paikan", Hammaskammin, vieraskirjaan laitoin sille
pääsiäisenä terveisetkin, mutta lieneepä jäänyt perille menemättä.
Kahvitkin se lupasi tarjota, jos nokikkain samoille tulille satutaan.
Juomati jäivät.
Monesta asiasta kinattiin ja oltiin jyrkästi eri mieltä. Mutta vielä
useammasta oltiin yhtä mieltä semminkin, kun kumpikin oltiin
vaellusharrastus aloitettu Saariselällä jo 60-luvulla. Tanella vain ikää
oli reilusti enemmän kuin minulla.
Tanea ärsytti tällä palstalla kirjoittelevat nuoret, kaikkitietävät
räkänokat, jotka eivät hänen omalaatuista huumoriaan ymmärtäneet. Tanen
mukana meni tietoa, jota minulla oli tarkoitus sopivan tilaisuuden
tullen yrittää siltä saada talteen. Tane tunsi mm Luppo-Matin ja
Meänteiksen. Luppo-Matin Tane väitti kasailevan muisteluksiaan
kirjalliseen muotoon. Saa näkee tuleeko niitä. Saiko Tane itse mitään
paperille tai muualle talteen, sitä minä en tiedä. Saariselän ja sen
kämppien historiaa kun ei liiemmälti ole tallennettu tai se on hajallaan
eri lähteissä.
Jos joku tietää siitä äijänkäppyrästä enemmän, niin voisi kertoa.
Lasse
Tuosta "kaikkitietävyydestä" että eiköhän se ole ajoittain ihan
kaikkien ikäluokkien ongelma?
T: Toni