Kuksan käyttöönotto
Kiiskinen, Jani
Sain lahjaksi kuksan, mutta mukana ei tullut mitään ohjeita sen
käyttöönottamiseen taihi muuta yleisiä "ohjeita". Pitäisikö uusi kuksa
käsitellä jotenkin ennen käyttöönottoa? Meinaan vaan että puuveneetkin
tuppaavat talven aikana rakoilemaan (kun kuivuvat), ja keväällä veneet
laitetaan veteen turpoamaan. Jotkut puhuvat että kuksa pitäisi käsitellä
ruokaöljyllä, jotkin puhuvat konjakista/rommista jne. Olen kuullut
tapauksista että kuksa on jopa hajennut, jos sitä käsittelee väärin. Sen
tiedän, ettei kuksaa saisi pestä. Ohjeet, vinkit ja käyttökokemukset
ovat tervetulleita.
/Jani Kiiskinen
Matti Grönroos
Omani olen alustanut kaatamalla siihen reunoihin asti kon-
jakkia ja juomalla astian tyhjäksi hyvässä seurassa.
Ajatus ruokaöljystä etoo. Ja kyllähän sen pestä saa, kunhan
pesee sen puhtaalla vedellä.
Matti
--
----------------------------------------------------
Matti Grönroos, WKL a.p.r. -- http://www.iki.fi/mjg
Harri Huuskonen
>
> Omani olen alustanut kaatamalla siihen reunoihin asti kon-
> jakkia ja juomalla astian tyhjäksi hyvässä seurassa.
Itse lorotin vain puoleenväliin ja niin siinä sitten kävi
että pohjaan tuli parin vuoden päästä halkeama.
Nyt joudun täyttämään kuksaa reissuilla vähintään
tunnin välein että lovi pysyy kiinni turvonneena.
/Harri
Jari Ahonen
Minä taas en ymmärtänyt totuttaa kuksaani ollenkaan. Ilmankos se ottikin
ja kauheasti parkuen karkasi takaisin tien varteen kun ensimmäisen
kerran yritin viedä sitä erämaahan.
Kimmo Kupias
Kiiskinen, Jani kirjoitti viestissä <362B1D49...@capgemini.fi>...
>Hei!
>
>Sain lahjaksi kuksan, mutta mukana ei tullut mitään ohjeita sen
>käyttöönottamiseen taihi muuta yleisiä "ohjeita". Pitäisikö uusi kuksa
>käsitellä jotenkin ennen käyttöönottoa? Meinaan vaan että puuveneetkin
>tuppaavat talven aikana rakoilemaan (kun kuivuvat), ja keväällä veneet
>laitetaan veteen turpoamaan. Jotkut puhuvat että kuksa pitäisi käsitellä
>ruokaöljyllä, jotkin puhuvat konjakista/rommista jne. Olen kuullut
>tapauksista että kuksa on jopa hajennut, jos sitä käsittelee väärin. Sen
>tiedän, ettei kuksaa saisi pestä. Ohjeet, vinkit ja käyttökokemukset
>ovat tervetulleita.
>
>
>
Paras tapa on että otat sitä viinaa mitä tykkäät juoda, esim rommi tai viski
tms. Kaadat reunoja myöten täyteen ja annat olla vähintään yön yli jos kuksa
imee sitä sisäänsä täydennät reunoihin saakka. Huudella voit mutta älä käytä
mitään pesuaineita. Tämä käsittely ei ole välttämätön, mutta
käsittelemättömässä maistuu puun ominaismaku ja se ei ole kaikista hyvä.
Kimmo Kupias
Jouni Haara
>
> Kiiskinen, Jani kirjoitti viestissä <362B1D49...@capgemini.fi>...
> >Hei!
> >
> >Sain lahjaksi kuksan, mutta mukana ei tullut mitään ohjeita sen
> >käyttöönottamiseen taihi muuta yleisiä "ohjeita". Pitäisikö uusi kuksa
> >käsitellä jotenkin ennen käyttöönottoa? Meinaan vaan että puuveneetkin
> >tuppaavat talven aikana rakoilemaan (kun kuivuvat), ja keväällä veneet
> >laitetaan veteen turpoamaan. Jotkut puhuvat että kuksa pitäisi käsitellä
> >ruokaöljyllä, jotkin puhuvat konjakista/rommista jne. Olen kuullut
> >tapauksista että kuksa on jopa hajennut, jos sitä käsittelee väärin. Sen
> >tiedän, ettei kuksaa saisi pestä. Ohjeet, vinkit ja käyttökokemukset
> >ovat tervetulleita.
> >
> >/Jani Kiiskinen
Olennaista kai kuksan käyttöönotossa on sen kyllästäminen. Puullahan on
taipumus imea kyllästämättömänä nestettä sisään ja kuivuessaan päästää
sitä pois. Halkeilu ymmärtääkseni johtuu tästä turpoamisesta ja
kutistumisesta.
Kyllästämiseen on yhtämonta tapaa kuin kyllästäjiäkin,
itselläni on 10 vuotta vanha kuksa, eikä seuraavilla ohjeilla ole ainakaan
halkeamia tullut. Aluksi uitin kuksaani 2 vrk. ruokaöljyssä , jonka
jälkeen annoin sen kuivua, juomien päälle tuli hiukan rasvaa, muttei se
ole haitannut. Sen jälkeen uitin kuksaani n. 1 1/2 vuoden välein samalla
menetelmällä pitääkseni puun huokoset täynnä öljyä. Vuosi sitten kuulin
uuden menetelmän ja kokeilin sitä, kuksani ei haljennut johtuneekohan sen
iästä ja siitä, ettei sitä olisi tarvinnut enää kyllästää. No, munkkeja
paistaessani uitin kuksani paistokuumaan rasvaan hetkeksi ja otin sen
sitten kuivumaan. Puun huokoset ymmärtääkseni laajenevat, kun se
upotetaan kuumaan nesteeseen ja tällöin se myös imee
nopeasti(ja ehkä enemmän) nestettä huokosiin.
En tiedä kuinka kauan kuksaa pitää kyllästää, mutta aion itse ainakin
jatkaa niin kauan kuin kuksa on ehjä, sillä en halua kuksani hajoavan, on
se sentään ollut jokaisella vaelluksella ja retkellä mukana.
Jone
=========================
mailto:jo...@hit.fi Roihuvuorentie 18 D 171
http://www.hit.fi/~jhaara 00820 HELSINKI
GSM: 040-502 9785
Arttu
>jakkia ja juomalla astian tyhjäksi hyvässä seurassa.
Sama keino, mutta tunturikonjakilla eli jallulla. Liotin myös yön yli. Ainoa
huonopuoli oli se, että ilmeisesti kuksan teossa käytetyn suolaveden suola
imeytyi puusta konjakkiin, niinpä sen juominen teki todella tiukkaa.
Ruokaöljy kelvannee ainakin ulkopinnan "huoltoon" ja "patinointiin".
Taitavat kuksan tekijätkin käyttää samaa menetelmää.
-Arttu
jouko moisander
> > Sain lahjaksi kuksan, mutta mukana ei tullut mitään ohjeita sen
> > käyttöönottamiseen taihi muuta yleisiä "ohjeita".
> jakkia ja juomalla astian tyhjäksi hyvässä seurassa.
Wanha hyvä konsti, ja tarpeeksi arvokas Kuksan 'sisäänajoon'.
Konjakki vaan ei suojaa, päinvastoin! :=(
> Ajatus ruokaöljystä etoo.
Ennakkoluuloja. Pääsääntöisesti kuksat on jo valmistusvaiheessa
käsitelty jolain öljyllä. Kotimainen rypsiöljy sopii jatkokä-
sittelyyn ihan hyvin. Sillä kun kyllästää kuksansa hyvin, niin
kahvi pitää huolen lopusta. Se monien parjaama 'puun maku'
häviää ajan kanssa.
jouko
Risto Kasanen
says...
>
>Hei!
>
>Sain lahjaksi kuksan, mutta mukana ei tullut mitään ohjeita sen
>käsitellä jotenkin ennen käyttöönottoa? Meinaan vaan että puuveneetkin
>tuppaavat talven aikana rakoilemaan (kun kuivuvat), ja keväällä veneet
>laitetaan veteen turpoamaan. Jotkut puhuvat että kuksa pitäisi käsitellä
>ruokaöljyllä, jotkin puhuvat konjakista/rommista jne. Olen kuullut
>tapauksista että kuksa on jopa hajennut, jos sitä käsittelee väärin. Sen
>tiedän, ettei kuksaa saisi pestä. Ohjeet, vinkit ja käyttökokemukset
>ovat tervetulleita.
>
>/Jani Kiiskinen
Keittiössäni on yhdeksän kuksaa, joista osa on laadukkaampia, osa taas ei
(halki). Lisäksi mulla on havaintoja muutamasta veljeni itse tekemästä.
Halkeamiseen mielestäni on suurimpana syynä puussa jo valmiina olevat
halkeamat; palikan, tahi pahkan kuivamisen tulisi olla hyvin hidasta.
Hyvä kuksa ei halkea paitsi kirveellä...
Olen "kastanut" omani kahvilla o/n (yli yön) paitsi yhden joka
laumareaktiona, osana seremoniaa tuli kastetuksi jallulla, hieman
hätäisesti. Mielestäni, jos tykkää vähän laimehtuneesta vanhan viinan
mausta, niin sitten kannattaa kyllästää viinalla...ennemmin tykkään kahvin
mausta. -Täytyy korostaa etten ole absolutisti vaan viskin tahi konjakin
kanssa on ihan mukava joskus värkätä. Nykyään tosin valmiskuksat
käsitellään aika usein mehiläisvahalla, joten kastaminen on lähinnä sitä
mukavaa värkkäämistä. Kuksa tykkää käytöstä joten siitä voi toki juoda
kotosallakin kaffetta.
Risto
Juha Jokila
mullakin on kokemuksia neljästä eri aikoina hankitusta kuksasta ja
yhdellekkään en ole antanut minkäänlaista käsittelyä tai hoitoa ja kaikki
ovat edelleen ehjiä ja hyväkuntoisia käytöstä huolimatta.
Kuksa sinänsä on mielestäni huono valinta vaelluksen mukiksi ja soveltuu
lähinnä korpikeikarin elvistelymukiksi - jälleen kerran - Nuuksion
nuotiopaikalle yms.
Syitä tähän ovat: Yleensä liian pieni tilavuus (alle 2 dl), painava,
kiikkerä, kallis, paksureunaisista matkamuistokuksista on hankala juoda
pillaamatta, epähygieeninen, koska kaikki paska jää puun huokoiseen pintaan,
laaduttomat kuksat vaativat hoitoa, jotta eivät halkea (kuulemma), sekä
makuhaitat juomassa.
Hyvänä puolena voisin pitää ehkä kohtalaista lämmöneristävyyttä ja
äänettömyyttä.
Mielestäni muovimuki on yleensä paras vaihtoehto ja sitä vielä parempana
ja kestävämpänä ainakin kovilla pakkasilla pidän titaanimukia.
Juha Jokila
Petri Kaipiainen
>Mielestäni muovimuki on yleensä paras vaihtoehto ja sitä vielä
parempana
>ja kestävämpänä ainakin kovilla pakkasilla pidän titaanimukia.
>
>Juha Jokila
Mahtaako kuksien halkeilutaipumus johtua siitä, että tavalliset kaupan
kuksat on vain nikerretty puusta, eikä tehty oikeaoppisesti liotetusta
pahkasta pihdeillä repimällä. Silloin puun syyt jäävät ehjiksi pahkan
pinnassa. Useimmat "kuksat" eivät mielestäni ole edes pahkaa nähneetkään.
Minustakin kuksa on hupaisan näköinen anakronismi kun muuten kaikki
retkivehkeet ovat modernia tavaraa. Siksi en edes omista kuksaa,
ainoastaan polykarbonaattia ja titaania...
Onhan niitä monenlaisia hupaisuuksia, kuksa yksi harmittomimmista
kuitenkin.
-------------
Niin, jos kuksassa on rako, niin kyllä se pitää pyrkiä täyttämään myös
maasto-oloissa aina tilaisuuden tullen... Onnistuu kyllä oloissa kuin
oloissa.
Petri K.
Kiiskinen, Jani
En ole edes ajatellutkaan ottaa kuksaa mukaan vaellukselle, vaan tyydyn edelleen
käyttämään muovimukia. Mutta kun kuksan saa lahjaksi, niin ei sitä viitsi
palauttaakaa "kun kerta ei nyt sovellu vaellukselle". Eipä muuta.
/Jani Kiiskinen
Juha Jokila wrote:
> Moro,
> mullakin on kokemuksia neljästä eri aikoina hankitusta kuksasta ja
> yhdellekkään en ole antanut minkäänlaista käsittelyä tai hoitoa ja kaikki
> ovat edelleen ehjiä ja hyväkuntoisia käytöstä huolimatta.
>
> Kuksa sinänsä on mielestäni huono valinta vaelluksen mukiksi ja soveltuu
> lähinnä korpikeikarin elvistelymukiksi - jälleen kerran - Nuuksion
> nuotiopaikalle yms.
> Syitä tähän ovat: Yleensä liian pieni tilavuus (alle 2 dl), painava,
> kiikkerä, kallis, paksureunaisista matkamuistokuksista on hankala juoda
> pillaamatta, epähygieeninen, koska kaikki paska jää puun huokoiseen pintaan,
> laaduttomat kuksat vaativat hoitoa, jotta eivät halkea (kuulemma), sekä
> makuhaitat juomassa.
>
> Hyvänä puolena voisin pitää ehkä kohtalaista lämmöneristävyyttä ja
> äänettömyyttä.
>
Juha Juuti
>
> Hei!
>
> Sain lahjaksi kuksan, mutta mukana ei tullut mitään ohjeita sen
> käyttöönottamiseen taihi muuta yleisiä "ohjeita". Pitäisikö uusi kuksa
> käsitellä jotenkin ennen käyttöönottoa? Meinaan vaan että puuveneetkin
> tuppaavat talven aikana rakoilemaan (kun kuivuvat), ja keväällä veneet
> laitetaan veteen turpoamaan. Jotkut puhuvat että kuksa pitäisi käsitellä
> ruokaöljyllä, jotkin puhuvat konjakista/rommista jne. Olen kuullut
> tapauksista että kuksa on jopa hajennut, jos sitä käsittelee väärin. Sen
> tiedän, ettei kuksaa saisi pestä. Ohjeet, vinkit ja käyttökokemukset
> ovat tervetulleita.
>
> /Jani Kiiskinen
Kuksan käsittelyyn on monia konsteja ja tapoja jotka vaihtelevat
alueellisesti eri paikkakunnilla.
Kun itse olen valmistanut kuksia olen tehnyt ne vanhan perinteen
mukaisesti välillä suolavedessä kastaen ja antaen kuivua. Kun
kuksa on valmis on näitä suolavedessä kastamisia ollut yleensä
2-4 kertaa.
Tämän jälkeen uusi kuksa käsitellään seuraavasti:
Kuksa käsitellään ensin pellavaöljyllä pariin kertaan jonka
jälkeen kuksan annetaan kuivua pari vuorokautta. Tämän jälkeen
kuksa vahataan pellavaöljy/mehiläisvahaseoksella useaan kertaan.
(käytetään samaa tekniikkaa kuin auton vahauksessa)
Tämän jälkeen kuksa on käyttövalmis. Vahasta tulee parin ensimmäisen
käyttökerran aikana hieman makua juomaan mutta se häviää kuitenkin pois
melko nopeasti. Kuksa tulisi käsitellä säännöllisesti uudelleen
pellavaöljy/mehiläisvahalla jotta kuksa pysyisi hyvänä vuosikymmeniä.
Jos kuksasta juodaan "puhtaita alkoholijuomia" tulee kuksa aina
ensin kastella vedellä ja vasta tämän jälkeen juoma voidaan
kaataa kuksaan. ( Jos alkoholia kaadetaan suoraan kuksaan imeytyy
se tehokkaasti puun solukkoon ja kuivattaa sitä ja näinollen
edistää halkeamien muodostumista kuksaan. Tämä on vähän samanlainen
ilmiö mitä tärpätillä tehdään kun halutaa nopeuttaa puun kuivatusta.)
Konjakilla "kyllästys" perustuu siihen, että siinä alkoholi
imeyttää muita aineosia puuhun, jotka kyllästävät sen paremmin
kosteutta kestäväksi.
Muistakaa, että kuksaan ei saa unohtaa juomaa pitkäksi aikaa ja
käytön jälkeen kuksa on aina laitettava kuivumaan, muttei koskaan
suoraan auringonpaisteeseen, sillä se kuivattaa kuksan liian
nopeasti, joka taasen edistää halkeilua.
T: Juha
Jyri Hakola
tapaan...
>Mielestäni muovimuki on yleensä paras vaihtoehto ja sitä vielä parempana
>ja kestävämpänä ainakin kovilla pakkasilla pidän titaanimukia.
>
>Juha Jokila
Yllättävän hyvin asiansa ajaa tavallinen puolen litran teräsmitta. Omaa
muovimukeja paremman kestävyyden, tilavuus on kovallakin janolla riittävä ja
ennenkaikkea ruokaa laittaessa on nestemitta kätevästi saatavilla. Tietenkin
ulkoilman ja juoman lämpötilat ja lämpötilaerot vaikuttavat nopeammin
teräksiseen mittamukiin kuin muovimukiin, mutta IMHO hyötysuhde on edelleen
plussan puolella. Eikä maksa paljoa :-)
--
_______________________________________________________________________
* JYRI HAKOLA A9 It's better to reign in Hell than serve in Heaven
* jha...@clinet.fi - John Milton
* jyri....@hut.fi
* http://www.clinet.fi/~jhakola
Juha Jokila
Petri Kaipiainen wrote:
> Minustakin kuksa on hupaisan näköinen anakronismi kun muuten kaikki
> retkivehkeet ovat modernia tavaraa. Siksi en edes omista kuksaa,
> ainoastaan polykarbonaattia ja titaania...
Asiaa!
Onko titaani levynä vaiko tankona? Mitä ajattelit tehdä sillä? Eikös
polyeteeni ole myös taipusaa ja kestävää materiaalia mukiksi, unohtamatta
mikronkin kestävää polypropeenia. ;)
Titaanimukissa voi muuten keittää kupin vettä suoraan, ilman kattilaa -
näppärää, eikö totta.
Mitäs mieltäsykähdyttäviä retkeilyvarusteita mahdetaankaan titaanista
valmistaa?
Tiedossani on seuraavia titaanista valmistettuja varusteita:
muki, termosmuki, kuksa, kattiloita useita, paistinpannu, lusikka, haarukka,
puukkoja ja linkkuveitsiä osittain ja kokonaan titaanista, teltan maakiiloja,
rannekelloja useita, kaasupolttimo... tuleekos porukalla mieleen jotain
lisättävää? Mitä mieltä olette näistä ylettömän kalliista, mutta vahvoista ja
keveistä varusteista, kannattaako niiden hankkiminen?
Savottakin voisi tuoda markkinoille rinkka uutuuden, jossa olisi putket
6Al-4V-titaanista, remmit microdyneemasta ja kangas kevlarlujitettua ripstop
corduraa. Olisi siinä rosnankantajilla ihmettelemistä! Entä mitä sanoisitte
Savotta paljakasta prässättynä kevlarista UHMW-PE matriisissa ja varustettuna
titaani aisoin ja dyneema vetoköysin. :)
Juha Jokila
Petri Kaipiainen
says:
>
>Mitäs mieltäsykähdyttäviä retkeilyvarusteita mahdetaankaan titaanista
Venäläiset tekivät titaaniveneitä ja möivät niitä mm. Suomeen, eikä
maksanut paljoa, olisiko ollut 15kmk. Materiaalin arvo lienee ollut
moninkertainen.
Sitä ei ainakaan kannattanut hankkia, ominaisuudet aivan p..
Minkä retkeilyvälineen hankkiminen _kannattaa_? Mikä määrää
kannattavuuden? Käyttökelpoisuus, keveys, kestävyys,
luotattavuus, ulkonäkö, omistajan hyvä mieli?
>
>Savottakin voisi tuoda markkinoille rinkka uutuuden, jossa olisi putket
>6Al-4V-titaanista, remmit microdyneemasta ja kangas kevlarlujitettua
ripstop
>corduraa. Olisi siinä rosnankantajilla ihmettelemistä!
Rosnankantaja ihmettelisi heti kärkeen miksi corduraa ei ole
ripstoplujitettu Spectralla!
> Entä mitä sanoisitte
>Savotta paljakasta prässättynä kevlarista UHMW-PE matriisissa ja
>varustettuna
>titaani aisoin ja dyneema vetoköysin. :)
Sanoisin, että Savotta on taas jäljessä ajastaan, kun ruotsalaisilla jo on
vakuumipussitekniikalla tehtyjä kevlarahkiota titaaniaisoin... Ks. Ute
magasinet 7/98 sivu 10.... :-(
Että semmottosta tällä kertaa.
Petri K.
Juha Jokila
Petri Kaipiainen wrote:
> Minkä retkeilyvälineen hankkiminen _kannattaa_? Mikä määrää
> kannattavuuden? Käyttökelpoisuus, keveys, kestävyys,
> luotattavuus, ulkonäkö, omistajan hyvä mieli?
Kyllä nuo kaikki mainitsemasi kohdat ovat hyviä kannattavuuden
arviointiperusteita. Raja voisi tulla vastaan silloin kun varustehankinnat
alkavat tulla niin kalliiksi, että rahaa ei riitä enää itse reissujen
tekemiseen.
Ainakin minun kokemuksieni mukaan vain kaikkein paras on kyllin hyvää pitemmän
päälle ja sittenkin aina jonkin ajan kuluttua olisi jostain saanut vielä
parempaa. Periaatteenani onkin, että ellen pysty parasta hankkimaan, olen
sitten ilman, jos se suinkin käy päinsä. Usein sen parhaan hankkiminen on
työlästä ja vaatii yhteydenottoja maahantuojiin. Ja tämä internet on mitä
parhain foorumi tiedon onkimiselle eri varusteista.
> >Savottakin voisi tuoda markkinoille rinkka uutuuden, jossa olisi putket
> >6Al-4V-titaanista, remmit microdyneemasta ja kangas kevlarlujitettua
> ripstop
> >corduraa. Olisi siinä rosnankantajilla ihmettelemistä!
>
> Rosnankantaja ihmettelisi heti kärkeen miksi corduraa ei ole
> ripstoplujitettu Spectralla!
Miksi juuri Spectralla? Dyneema on samaa tavaraa, mutta on toisen valmistajan
tuotemerkki.
On kyllä totta, että kevlar soveltuisi huonosti ripstop kankaan
vahvistuslangaksi, koska se on hyvin huonosti UV valoa sietävää ja
kevlarkankaan leikkaamiseen tarvitaan erikoisteräviä työkaluja.
Olettekos muuten pistäneet merkille, että kaupoissa myydää cordurana
kaikenlaisia kankaita, jotka vain ovat pinnaltaan karheita? Jossain kyllä
mättää, ja aidon corduran löytäminen taitaa olla nykyään jo tuuria.
> > Entä mitä sanoisitte
> >Savotta paljakasta prässättynä kevlarista UHMW-PE matriisissa ja
> >varustettuna
> >titaani aisoin ja dyneema vetoköysin. :)
>
> Sanoisin, että Savotta on taas jäljessä ajastaan, kun ruotsalaisilla jo on
> vakuumipussitekniikalla tehtyjä kevlarahkiota titaaniaisoin... Ks. Ute
> magasinet 7/98 sivu 10.... :-(
Ja hinta oli?
Juha Jokila
Ari Arola
sen lämmönjohtokyky on muiden metallien luokkaa. Armeijan käyneet varmaan
muistavat kuinka hernekeitolle kävi alumiini pakissa kun sen kuljetti
soppatykiltä teltalle. Ei paljoa puuttunut että keitto olisi ollut jäässä. En
nyt ulkoa muista kuinka paljon paremmin alumiini johtaa lämpöä titaaniin
verrattuna, mutta muoveihin on vielä kertaluokka ero. Titaani on tosin sellainen
materiaali josta ei irtoa ihmiselle vaarallisia aineita, siksi suositeltava
ruokailuvälineisiin, toisaalta niin on useimmat muovitkin ja ruostumaton teräs.
Titaanin ylivertaisuus on muutenkin hivenen myytti. Paino on titaanilla jotain
alumiinin luokkaa ja lujuus muistaakseni 1.5 kertaa teräksen lujuus. Tämä ei
kuitenkaan ole koko totuus Lujuus tarkoittaa veto ja taivutus murtolujuutta. Eli
rinkoissa kiipeilyvälineissä ja muissa voimaa siirtävissä retkeily tarvikkeissa
lujuus on tärkeää. Usein kuitenkin materiaalin kovuus ratkaisee. Titaani ei
muistaakseni ole yhtä kovaa kuin teräs eikä ainakaan yhtä kovaa kuin karkaistu
teräs. Puukoissa pihdeissä jne. Titaani ei ole kovin hyvä. Niin ja kallistakin
titaani on.
Materiaali täytyy aina valita käyttökohteensa mukaan. Ei ole yhtä super
materiaalia joka sopii kaikkeen. Mielestäni titaani sopii Kattiloihin,
haarukoihin, kiipeily välineisiin ja telttojen kaariksi ja maakiiloiksi miksei
rinkkojen putkiksi.
Puukoissa, pihdeissä lautasissa, keittimien tuulisuojissa käyttäisin jotain
muuta
Juha Jokila wrote:
> Petri Kaipiainen wrote:
>
> > Minustakin kuksa on hupaisan näköinen anakronismi kun muuten kaikki
> > retkivehkeet ovat modernia tavaraa. Siksi en edes omista kuksaa,
> > ainoastaan polykarbonaattia ja titaania...
>
> Asiaa!
>
> Onko titaani levynä vaiko tankona? Mitä ajattelit tehdä sillä? Eikös
> polyeteeni ole myös taipusaa ja kestävää materiaalia mukiksi, unohtamatta
> mikronkin kestävää polypropeenia. ;)
>
> Titaanimukissa voi muuten keittää kupin vettä suoraan, ilman kattilaa -
> näppärää, eikö totta.
>
> Mitäs mieltäsykähdyttäviä retkeilyvarusteita mahdetaankaan titaanista
> valmistaa?
> Tiedossani on seuraavia titaanista valmistettuja varusteita:
> muki, termosmuki, kuksa, kattiloita useita, paistinpannu, lusikka, haarukka,
> puukkoja ja linkkuveitsiä osittain ja kokonaan titaanista, teltan maakiiloja,
> rannekelloja useita, kaasupolttimo... tuleekos porukalla mieleen jotain
> lisättävää? Mitä mieltä olette näistä ylettömän kalliista, mutta vahvoista ja
> keveistä varusteista, kannattaako niiden hankkiminen?
>
> Savottakin voisi tuoda markkinoille rinkka uutuuden, jossa olisi putket
> 6Al-4V-titaanista, remmit microdyneemasta ja kangas kevlarlujitettua ripstop
> corduraa. Olisi siinä rosnankantajilla ihmettelemistä! Entä mitä sanoisitte
> Savotta paljakasta prässättynä kevlarista UHMW-PE matriisissa ja varustettuna
> titaani aisoin ja dyneema vetoköysin. :)
>
> Juha Jokila
--
Keijo
>
>Kiiskinen, Jani wrote:
>>
>> Hei!
>>
>> Sain lahjaksi kuksan, mutta mukana ei tullut mitään ohjeita sen
>> käyttöönottamiseen taihi muuta yleisiä "ohjeita". Pitäisikö uusi kuksa
>> käsitellä jotenkin ennen käyttöönottoa? Meinaan vaan että puuveneetkin
>> tuppaavat talven aikana rakoilemaan (kun kuivuvat), ja keväällä veneet
>> laitetaan veteen turpoamaan. Jotkut puhuvat että kuksa pitäisi
käsitellä
>> ruokaöljyllä, jotkin puhuvat konjakista/rommista jne. Olen kuullut
>> tapauksista että kuksa on jopa hajennut, jos sitä käsittelee väärin.
Sen
>> tiedän, ettei kuksaa saisi pestä. Ohjeet, vinkit ja käyttökokemukset
>> ovat tervetulleita.
>
>jakkia ja juomalla astian tyhjäksi hyvässä seurassa.
>
>pesee sen puhtaalla vedellä.
>
>Matti
>
Ari Arola
teräs ja muovi) joten laitetaampa vähän kirjatietoa.
Murtolujuus: MPA Kimmomoduuli: GPA
Tiheys: KG/(M*M*M) Lämmön W/(m*k)
johtavuus:
Alumiini (puhdas)
45 70
2700 237
Alumiini (SFS EN 485-2) 290
69-75 2700
Duralumiini
330-500 59-78
2700 160
Titaani (puhdas)
340 108
4500 21,9
Titaani TI5
890 75-125 4500
Ruostumaton teräs 490-690
200 7900 45
Rakenne teräs FE 50 470-610
200 7900
Polypropeeni
41-55 900
Polyamidi
55-95 1130
Polyeteeni
0.23
Kovuudet
Alumiini 70-110 HB
Ruostumaton teräs SFS 720 190HB
Karkaistu teräs 30-60 HRC
Titaanin kovuutta en löytänyt. Jos joku sen tietää niin ilmoittele
Listalla on yleisimpien retkeily tarvikkeissa käytettyjen kovien aineiden
fysikaalisia ominaisuuksia. Listasta puuttuu vielä komposiitti materiaalit. Niitä
ei kuitenkaan vielä juurikaan käytetä retkeily vällineissä paitsi lasikuitua.
Ari Arola
mitään selvää. Yritetään siis uudelleen
Tuli Tuossa arvattua materiaalien ominaisuuksia (titaani vs alumiini, ruostumaton
teräs ja muovi) joten laitetaampa vähän kirjatietoa.
Yksiköt: murtolujuus MPA, kimmomoduuli GPA, tiheys kg/(m*m*m) ja lämmönjohtavuus
w/(m*k)
Alumiini (Puhdas): Murtolujuus: 45, kimmomoduuli: 70, tiheys: 2700, lämmön j: 237.
Alumiini (SFS EN 485-2): Murtolujuus: 290, kimmomoduuli: 69-75, tiheys: 2700.
Duralumiini: Murtolujuus: 330-500, kimmomoduuli: 59-78, tiheys 2700.
Titaani (puhdas): Murtolujuus: 340, kimmomoduuli: 108, tiheys: 4500, lämmön j:
21.9.
Titaani TI5: Murtolujuus: 890, kimmomoduuli: 75-125, tiheys 4500.
Ruostumaton teräs: Murtolujuus: 490-690, kimmomoduuli: 200, tiheys: 7900, lämmön j:
45.
Rakenne teräs FE 50: Murtolujuus 470-610, kimmomoduuli 200, tiheys 7900.
Polypropeeni: Murtolujuus 41-55, tiheys 900.
Polyamidi: Murtolujuus 55-95, tiheys 1130.
Polyeteeni: lämmönjohtavuus 0.23
Timo Kiravuo
> >Savotta paljakasta prässättynä kevlarista UHMW-PE matriisissa ja
> >varustettuna
> >titaani aisoin ja dyneema vetoköysin. :)
Sanoisin että jos malli on susi, niin ei sitä materiaalilla voi
korjata. (Paljakka on metsäkäyttöön soveltuva ahkio, joka aiheuttaa
tunturivaeltajille lähinnä korkeampaa verenpainetta. Jo
epätasapainossa olevat ajatukset riittävät saamaan sen kumolleen.
Ristiaisat eivät tunturissa paljoa paranna tilannetta.)
Onko vinkkejä muuten Paljakan aisojen oikeisemiseen? Ostanko Savotalta
uudet (titaaniset) vai yritänkö oikaista alumiinisia?
--
Timo Kiravuo
Use strong Finnish encryption, not limited by oppressive governments.
Juha Jokila
> Alumiini 70-110 HB
> Ruostumaton teräs SFS 720 190HB
> Karkaistu teräs 30-60 HRC
> Titaanin kovuutta en löytänyt. Jos joku sen tietää niin ilmoittele
http://www.missionknives.com/MPFspecs.html
osoitteeststa löytyy puukkomaakari, joka tekee terätkin titaanista ja kovuudeksi he
ilmoittavat Rockwell C 45. Heidän käyttämää titaanin laatua he eivät kerro, mutta se on
lämpökäsiteltyä.
Huippuluokan ATS-34 ruostumattomalla teräksellä kovuus on Rockwell C 60 Esimerkiksi
puukossa, joka löytyy osoitteesta:
http://www.ediknives.com/genesis.htm
Kaupallisilla titaanilaaduilla tuo kovuus on ilmoitettu seuraavasti:
Ti - 6Al - 4V Rockwell C 36 (Laatu on sama grade 5, jonka mainitsit taulukossasi)
sitä kovempaa ainakin on laatu:
Ti - 10V - 2Fe - 3Al Rockwell C 41 (Laatu:TIMETAL*10.2.3)
jolla lujuudetkin ovat hieman parempia:
Murtolujuus: 1241 MPa min.
Kimmomoduuli: 103 GPa min.
Suurin osa titaanilaaduista on melko pehmeitä, eikä niitä käytetä kovalle kulutukselle
alttiissa kohteissa.
Mitä tulee lämmön siirtymiseen retkikeittimestä kattilaan, niin sitä ominaisuutta ei
voi arvioida vain ko. metallin lämmönjohtokykyjä vertailemalla. On huomioitava,että
titaanikattila on huomattavasti ohuempi, kuin alumiininen versio, ja lisäksi titaanin
pintaan muodostuvalla titaanioksidipinnalla on poikkeuksellisen hyvät
lämmönsiirto-ominaisuudet veden kanssa.
Vaikka alumiinin lämmönjohtokyky on tuo yli 200 W/mK ja titaanin vain noin 20 W/mK,
niin käytännössä titaanikattila keittää vettä suunnilleen yhtä hyvin ja kattila on yhtä
vahva, vaikka painoa onkin vähemmän. Esim Trangia 1,75 l alumiinisena 170 g ja
titaanisena 115 g.
Materiaalien vertaileminen yleisellä tasolla on vaikeaa, koska jokaisella
päämetallilaadulla on kymmeniä, ellei satoja eri seoksia ja lämpökäsittelyt vielä
muuttavat niitäkin useisiin eri ominaisuuksia omaaviin laatuihin. Ei siis riitä, että
valitaan alumiini, teräs tai titaani valmistusmateriaaliksi, vaan pitää löytää
oikeasta metallista oikea seos ja osata lämpökäsitellä se oikein.Veikkaankin, että
usein esim. huonosti valittu titaanilaatu on varmasti huonompaa kuin hyvin valittu
teräslaatu taikka toisin päin. Lisäksi eri metallilaatujen työstettävyydellä on suuria
eroja, ja kaikesta ei voi tehdä kaikkea, vaika kuinka haluaisi - vai miten luulette
aamupuuronkeittelyn onnistuvan muovisessa kattilassa. : )
Juha Jokila
Juha Jokila
Timo Kiravuo wrote:
> > > Entä mitä sanoisitte
> > >Savotta paljakasta prässättynä kevlarista UHMW-PE matriisissa ja
> > >varustettuna
> > >titaani aisoin ja dyneema vetoköysin. :)
>
> Sanoisin että jos malli on susi, niin ei sitä materiaalilla voi
> korjata. (Paljakka on metsäkäyttöön soveltuva ahkio, joka aiheuttaa
> tunturivaeltajille lähinnä korkeampaa verenpainetta. Jo
> epätasapainossa olevat ajatukset riittävät saamaan sen kumolleen.
> Ristiaisat eivät tunturissa paljoa paranna tilannetta.)
Millainen sen sitten pitäisi olla? Niin kuin Fjällpulken vai? Jos ahkio olisi
leveämpi, olisi se silloin heti vakaampi, mutta sitten se ei enää mahtuisi
ainakaan pehmeänhangenaikaan toisten hiihtämiin latu-uomiin. Eli pitäisikö sitä
sitten pidentää, että painopiste saataisiin alemmas.
Voisihan sitä pohjaakin hieman muotoilla uudelleen, mutta taitaisi sekin olla
mutu-menetelmällä tapahtuvaa kokeilua ennemmin, kuin tieellistä suunnittelua.
> Onko vinkkejä muuten Paljakan aisojen oikeisemiseen? Ostanko Savotalta
> uudet (titaaniset) vai yritänkö oikaista alumiinisia?
Tuskinpa Savotalta ainakaan saat titaania tällä vuosituhannella, jos vielä
seuraavallakaan.
Juha Jokila
Timo Kiravuo
> Millainen sen sitten pitäisi olla? Niin kuin Fjällpulken vai? Jos ahkio olisi
> leveämpi, olisi se silloin heti vakaampi, mutta sitten se ei enää mahtuisi
> ainakaan pehmeänhangenaikaan toisten hiihtämiin latu-uomiin. Eli pitäisikö sitä
Aivan, Savotan paljakka on tehty pehmeälle hangelle (kapeus) ja
metsään (ristissä olevat aisat). Lisäksi se on aika pieni (viikon
varusteet reissulle, jossa ei käytetä kämppiä + kiipeilyvarusteet +
kiravuon tunturiravintolan varusteet), omasta työsuhdepulkastani olen
jatkanut päälliskangasta puoli metriä.
Joten keväisille tunturihangille pitäisi olla leveämpi ahkio ja
jäykempi aisarakenne, joka pitää pulkkaa pystyssä. Kuten Fjällpulken.
Silloin kun vedin perässäni Sarviksen pulkista tehtyä viritystä, se
käyttäytyi ladullakin siedettävästi, toinen laita ladulla, toinen
laita hangessa keikkuen. Ahkion pohjapainehan on pienempi kuin
hiihtäjällä.
> Tuskinpa Savotalta ainakaan saat titaania tällä vuosituhannella, jos vielä
> seuraavallakaan.
Joo, Savotta tuntuu pysyvän vakaasti 1980-luvulla, sieltä sitä tuskin
mikään liikauttaa.
Markku Kalima
>
> Onko vinkkejä muuten Paljakan aisojen oikeisemiseen? Ostanko Savotalta
> uudet (titaaniset) vai yritänkö oikaista alumiinisia?
Moniin metallimateriaaleihin toimii lämmitys ennen taivutusta aika
hyvin. Ainakin teräs ja kupari taipuvat lämmitettyinä erittäin hyvin,
alumiinista en ole ihan varma.
Yksi hyvä, mutta työläähkö konsti taivuttaa alumiiniputkia ilman että ne
menevät lommolle, on täyttää putki hiekalla ennen oikaisua. Hiekka estää
putken seinämän painumisen sisään. Putken päät on tiestysti kyettävä
tulppaamaan ennen uutta taivutusta. Tästä ei taida kuitenkaan olla apua,
jos pelkäät putken murtumista, etkä lommoutumista takaisintaivutuksessa.
Toisaalta, eihän tuo alumiiniputki kovin kallista ole, että kannattaako
oikaista?
Markku
--
----------------------------------------------------------------------
*** Markku Kalima - email. markku...@vtt.fi ***
*** Tel. +358 9 456 5390 - GSM +358 50 5112265 ***
----------------------------------------------------------------------
Juha Jokila
> Toisaalta, eihän tuo alumiiniputki kovin kallista ole, että kannattaako
> oikaista?
Joo, mutta älä vaan osta sähkömiesten käyttämää alumiiniputkea, vaikka se
uutena tuntuukin melko jämäkältä. Se taipuu todella helposti ja on pian
vetelämpi kuin puolikypsä makarooni. Se on tarkoitettu suojaamaan
sähkökaapeleita, joita varten sitä taivutellaan pitkin rakennusten seiniä,
joten taipuisuus on sille tarpeellinen ominaisuus. Kaikesta huolimatta,
eivät ne ole vielä murtuneet lukuisista suoristeluista huolimatta. Nykyisein
ne ovatkin jo työttöminä, koska kirveellä veistämäni ahkion lähetin
kaatopaikalle perin epäonnistuneena.
Juha Jokila
Seppo Maikkola
On Wed, 21 Oct 1998, Juha Jokila wrote:
> Entä mitä sanoisitte
> Savotta paljakasta prässättynä kevlarista UHMW-PE matriisissa ja varustettuna
> titaani aisoin ja dyneema vetoköysin. :)
Joo ei puutu muuta kuin aivoödeema.
T. mies, jolla on muovinen taittokuksa.
Asko Määttä
> Hei!
>
> Sain lahjaksi kuksan, mutta mukana ei tullut mitään ohjeita sen
> käyttöönottamiseen taihi muuta yleisiä "ohjeita". Pitäisikö uusi kuksa
>
> käsitellä jotenkin ennen käyttöönottoa? Meinaan vaan että puuveneetkin
>
> /Jani Kiiskinen
Luin lähes kaikki kuksasta väsätyt viestit.
Vähäisen kemian ja puun tuntemukseni yrittää kertoa minulle, että
kuksaan ei pidä jättää sekuntia pitemmäksi aikaa mitään voimakkasta
liuotinta kuten alkoholia.
Siinä käy niin että kuksan valmistusvaihessa soluihin imeytynyt suola
lähtee tuota pikaa etsiytymään muualle ja kappas vain puun sisäiset
jännitteet jännittävästi purkautuvat uuteen järjestykseen.
Seurauksena melko usein on "halkema" ja kuksantekijä saa kuulla
kunniansa.
Jos poikkeatte Kuusamossa niin sieltä löytyy aidosta pahkasta tehtyjä
kuksia, ainakin torilta ja saattaapa joistakin turistirysistä niitä
ajoittain löytyä. Kysyntä on tarjontaa selkeästi kovempi.
Nimimerkki "Kuksien valmistusta 15 vuotta sivusta seurannut."
Asko Määttä
Jari Turpeinen
Juha Jokila wrote in message <362CD747...@cc.hut.fi>...
>Moro....
paksureunaisista matkamuistokuksista on hankala juoda
Miksi ostaa / tehdä sellainen !!!!!
>Mielestäni muovimuki on yleensä paras vaihtoehto ja sitä vielä parempana
>ja kestävämpänä ainakin kovilla pakkasilla pidän titaanimukia.
Niinpätietysti ja kalsarit on varmaan säköllä lämpiävää alumiinia.
Viisi vuotta olen kuksaa käyttänyt, monenlaista kahviakin keittänyt eikä se
puunpintaan jäänyt
"paska" ole vielä henkeä karkuun minusta saanut. Eikä se kuksa mitään
suurempaa hoitoa puhtaanapidon ( huuhteleminen käytön jälkeen ) lisäksi ole
tarvinnut.
Samoinkuin se maku ehkä ensimmäiset 1/2 vuotta sitä oli mutta ei enään.
En siksi ole ilkeä ettenkö hyväksisi näitä muovi/titaani esineitä, mutta
minusta kuksa on jo perusarvo retkeilyssä. Miksi siitäkin pitäisi luopua....
Jari Turpeinen
http://personal.inet.fi/koti/jmt/
Top5 kärkisivu 9/98 Soneralla
jari.tu...@pp2.inet.fi
Juha Jokila
Jari Turpeinen wrote:
> Juha Jokila wrote in message <362CD747...@cc.hut.fi>...
> >Moro....
> >paksureunaisista matkamuistokuksista on hankala juoda
>
> Miksi ostaa / tehdä sellainen !!!!!
Markkinamies tekee halvalla ja tietämätön turisti ostaa. Jollei ole koskaan
juonut paksureunaisesta, niin tuskin monikaan osaa ennalta arvata sitä pientä
haittaa, joka siitä on.
> Niinpätietysti ja kalsarit on varmaan säköllä lämpiävää alumiinia.
Ei vaan Patagonian Capilene lyhyet kalsarit (į 150 mk!)
> En siksi ole ilkeä ettenkö hyväksisi näitä muovi/titaani esineitä, mutta
> minusta kuksa on jo perusarvo retkeilyssä. Miksi siitäkin pitäisi luopua....
Ei toki mistään pidä luopua, jos se itseä miellyttää. Retkeilyvarusteita voi
hankkia usean eri filosofian mukaan, ja jokaisessa niistä on omat nautintonsa.
Pientä ristiriitaa voi kuitenkin havaita, jos kaverilla on satulareppu mallia
-54 ja mustunut kukasa ja sitten päällä oranssiset viiden ja puolen tuhannen
markan Gore-Texit ja telttana joku viisikaarinen keltainen vuoristobunkkeri.
Itse olen viihtynyt ja pärjännyt retkilläni mielestäni aivan yhtä hyvin,
riippumatta siitä, minkälaisissa varusteissa olen milloinkin matkaan lähtenyt.
Toiminta vain pitää suhteuttaa vallitseviin olosuhteisiin ja varustukseen.
Juha Jokila
Kilpeläinen Jaakko
: mikronkin kestävää polypropeenia. ;)
PE on muuten ihan kiva materiaali, mutta kun siihen kaataa kiehuvaa
vettä/kahvetta/soppaa se pehmenee voimakkaasti ja saat sopan syliisi. PP
ei niinkään kiehuvasta nesteesta pahastu (lue: on mikronkestävä).
-Jaakko
--
Vain sen, minkä osaa kuvitella, voi saavuttaa.
__________________________________________________________________
Wild Mind
Kiiskinen, Jani kirjoitti viestissä <362B1D49...@capgemini.fi>...
>Hei!
>
>Sain lahjaksi kuksan, mutta mukana ei tullut mitään ohjeita sen
>käyttöönottamiseen taihi muuta yleisiä "ohjeita". Pitäisikö uusi kuksa
>käsitellä jotenkin ennen käyttöönottoa? Meinaan vaan että puuveneetkin
>laitetaan veteen turpoamaan. Jotkut puhuvat että kuksa pitäisi käsitellä
>ruokaöljyllä, jotkin puhuvat konjakista/rommista jne. Olen kuullut
>tapauksista että kuksa on jopa hajennut, jos sitä käsittelee väärin. Sen
>tiedän, ettei kuksaa saisi pestä. Ohjeet, vinkit ja käyttökokemukset
>ovat tervetulleita.
>
>
Yksi lysti mitä kuppia käyttää, mutta jos kuksan hankkii niin kannatta ensi
töinään kaataa kuksaan hyvin sokeroitua tai hunajoitua teetä tai kahvia ja
antaa sen imeytyä puuhun. Ei halkea jos on kunnon kuksa. Viinaa ei
turhanpäite kannata liotella. Maistuu paremmalta kun juokohtuuven nopiasti
pois.
Your Momma
(=suomalainen perinteinen teräase) vaan VEITSISSÄ (Siinä ON eroa). Esim. juuri tässä
Mission Knivesin tapauksessa ne on suunniteltu taistelusukeltajien käyttöön (just, ne
neivisiilit). Tunnetustihan miinat on aika pirullisia laitteita ja ne saattaa "lähtee" jos
niiden lähelle vie jotain mangeettista, esim veitsen. Titaanihan ei oo magneettinen aine.
Eli jos se sankari menee esim. purkamaan jotain miinotetta ja käyttää siihen teräksestä
tehtyä veistä tai työkalua, niin saattaapi käydä huonosti. Mutta kun on titaanista tehty
niin maailma pelastuu.
Mission Knivesin MPK oli tässä taannoin testissä, oisko ollu Knives Illustratedissa tai
sitten Fighting Knives-lehdessä. Numeroa en muista enkä tähän hätään löytäny. Olivat
kuitenkin sitä mieltä että kova peli.
Janne [ f*ck.spam@f*ck.spam.iiro.ml.org http://iiro.ml.org/~janne ]
Markku Kalima
>
> Tunnetustihan miinat on aika pirullisia laitteita ja ne saattaa "lähtee" jos
> niiden lähelle vie jotain mangeettista, esim veitsen. Titaanihan ei oo magneettinen aine.
> Eli jos se sankari menee esim. purkamaan jotain miinotetta ja käyttää siihen teräksestä
> tehtyä veistä tai työkalua, niin saattaapi käydä huonosti. Mutta kun on titaanista tehty
> niin maailma pelastuu.
Olikin jo ehtinyt pohtia, miten selvitä tällaisesta ongelmasta, jos
eteen tulee. Onneksi tähän astisilla reissuilla vastaan tulleet miinat
ovat olleet lähinnä bioperäisiä. Vastaisuuden varalle ostanen kuitenkin
joko keraami- tai titaanipuukon.
Markku
Tuure Leutola
Markku Kalima wrote:
> Vastaisuuden varalle ostanen kuitenkin
> joko keraami- tai titaanipuukon.
>
>
....Ja kun eräänä päivänä sillä keraamilla
kuitenkin leikkaa jotain joka sitä tylsyttää
inhasti niin mitenkäpä sitten ??
Milläs se sellainen teroitetaan ??
Timanttiliipallako ?
Onko joku siis ihan oikeasti ja todellisuudessa
teroittanut tuollaista terää ?
Vaikea on uskoa "ikiterävään" terään.
Kuulostaa lähinnä tv-shopin lupaukselta.
Tuure
Maarit Selkälä
Asiasta taitaa olla yhtä monta ohjetta kuin käyttäjääkin.
Kuitenkin oma kuksani on kyllä putsattu suoja-aineista ihan sillä että
siihen jätettiin vuorokaudeksi piripintaan konjakkia. Eikä se kyllä
siitä mitään tiennyt...sitäpaitsi. Kyllä vaellusreissullakin on hyvä
olla se lämmikepullo repussa että päivämatkan jälkeen voi kaataa
hieman kahvin tai teen sekaan lämmikettä...se tuo mukavan raukeuden ja
unta ei tarvitse houkutella.
> Vähäisen kemian ja puun tuntemukseni yrittää kertoa minulle, että
> kuksaan ei pidä jättää sekuntia pitemmäksi aikaa mitään voimakkasta
> liuotinta kuten alkoholia.
>
> Siinä käy niin että kuksan valmistusvaihessa soluihin imeytynyt suola
> lähtee tuota pikaa etsiytymään muualle ja kappas vain puun sisäiset
> jännitteet jännittävästi purkautuvat uuteen järjestykseen.
>
> Seurauksena melko usein on "halkema" ja kuksantekijä saa kuulla
> kunniansa.
>
> Jos poikkeatte Kuusamossa niin sieltä löytyy aidosta pahkasta tehtyjä
> kuksia, ainakin torilta ja saattaapa joistakin turistirysistä niitä
> ajoittain löytyä. Kysyntä on tarjontaa selkeästi kovempi.
Oikeita, aitoja ja takuulla kestäviä pahkakuksia tekee ainakin
Pöyliön Mauri Sodankylässä. Samalta mieheltä saa komeita puukkoja
ja nekin korkealaatuista käsityötä.
Siksi toisekseen - mikäli haluaa kuksansa näyttävän uudenkarhealta,
niin on kait parasta jättää se kirjahyllyyn. Minusta ainakin kuksa
on käyttäjänsä näköinen ja kuluu käytössä...kertoo siten myös
käydyistä reissuista ja eletyistä hetkistä.
- Maarit -