eräretkeilijä vaiko välineurheilija?
Olli Pakarinen
että omaan kokemukseen perustuen. Tämän ryhmän viestien sisällöstä tulee
helposti sellainen kuva, että retkeily on oikeaa välineurheilua. Pitäisi
olla ilmatäytteistä makuualustaa, upeat teltat, pensakeittimet, goret yms.
Täyteen "retkeilyvarustukseen" uppoaa siis helposti parikymmentätuhatta
markkaa. Ja olo on sitten kuin kuormakamelilla. Ellei vedä tavaroitaan
ahkiossa, tosin silloin ei mistään telluvehkeistä ole mitään hyötyä, mutta
pitäähän nekin tietysti olla mukana... Viesteistä saa aloittelija helposti
sen käsityksen (ja vähän kokeneemmankin pää menee luultavasti pyörälle),
että retkelle ei yksinkertaisesti voi lähteä ilman huipputeknisiä ja
-kalliita varusteita. Joista sitten vielä suurin osa on täysin turhia.
Useimmat "huipputekniset" varusteet voisi helposti korvata kymmenesosan
niiden hinnasta maksavilla perinteisillä varusteilla, jotka toimivat aiva
yhtä hyvin, ellei paremminkin. Entisajan retkeilykirjoissa esimerkiksi
kirjoitettiin, että Etelä-Suomessa retkeilevä pärjää puukolla, varasukilla,
parilla säilyketölkillä, laavulla tms. kaikkina vuodenaikoina (makuupussi
ja makuualusta eivät sisältyneet luetteloon) ; "jos pakkaus painaa yli
viisi kiloa, on siinä toden näköisesti turhaa tavaraa mukana." Mihin on
kadonnut tämä tällainen henki? Nykyään mukana pitää olla vähintään teltta,
keitin, gorepuku, valtava makuupussi, ilmatäytteinen makuualusta,
pensakeitin tms. Todellisuudessa pärjätään kyllä hyvin vähillä varusteilla,
jos tulen saa tehdä. Jos ei, niin sitten tarvitaan makuupussi ja -alusta,
sekä keitin, mutta ei siinä mitään telttaa tarvita...
En myöskään voi ymmärtää sitä, miksi monet käyttävät vuoristoon
suunniteltuja varusteita Suomen metsissä. Mitä hyötyä on jostakin
vuoristohaalareista Suomen metsissä, metsäalueiksi luettakoon lähes koko
maa Ylisperän aluetta lukuunottamatta, kun kesällä kuumassa gorepuvussa
hikoilee taatusti ja talvellahan vesi ei esiinny nesteenä, silloin riittää
tuulenpitävä takki. Kuoripukeutuminen on tärkeää, mutta on ihan sama,
tuleeko sinne päälle goretex-takki vai joku muu, vesi joko menee kankaan
läpi tai sitten valuu päällystakkia pitkin alas. Goresta on ehkä eniten
hyötyä vaelluskengissä, vaikka itse käytän oikeastaan mielummin
kumisaapasta, kuin vaelluskenkää, jos liikutaan muualla kuin
tunturialueella. Gorekengätkin kyllä kastuvat, ne vain kuivavat nopeammin
kuin saappaat. Suon ylityksessä ne kastuvat varmasti, saappailla voi säilyä
kuivana, mutta kyllähän hiki nekin kastelee. Molemmat kengät ovat sitten
märkiä vaelluksen päätteeksi, goret toden näköisesti enemmän.
Uusista keksinnöistä on aina hyötyä, mutta vanhojakaan ei sovi unohtaa,
päinvastoin, minä arvostan perinteitä. Käytän mielummin kuksaa kuin jotain
metallimukia. Muut tehköön miten tahtovat. Leatherman on hyvä keksintö,
mutta pitääkö sen monitoimityökalun olla sellainen, jossa on pyöristetyt
kahvat ja paljon turhia teriä. Mielummin otan vaikka PST II:sen, joka
täyttää tehtävänsä mainiosti.
Vielä voisi kirjoittaa laavun eduista telttaan nähden metsämaastossa (eli
siis suurimmassa osassa Suomea ja Lappia), ainakin, jos teltta on huono.
Sitäkin pohdin, että ottaisin mielelläni mukaan vaelluksella
ei-gore-vaatteita, vaikkapa Valtion Pukutehtaan valmistamia, mutta eihän
niistä kukaan enää kirjoita, vaan siitä, mikä super-hyper-kalvo on
hinta-laatusuhteeltaan jotain toista parempi. Monista, kymmeniä vuosia
vanhoista retkeilyoppaista löytyi kyllä varsin valaisevaa informaatiota.
Miksi me emme pärjäisi samoilla varusteilla, joilla ihmiset ovat ennenkin
pärjänneet. Nyt en tarkoita sitä, että kaikkea uutta pitäisi väheksyä, vaan
sitä, että kaikki uudet konstit eivät ole parempia kuin vanhat. Ainakin
villasukkien hinta-laatusuhde on parempi, kuin goresukkien :)
Joku kirjoittakoon asiasta lisää, pyydän tekemään niin.
Missä on eräretkeilyn henki ja perinteet nykyään?
Juha Jokila
Olli Pakarinen wrote:
> retkeily on oikeaa välineurheilua. Pitäisi
> olla ilmatäytteistä makuualustaa, upeat teltat, pensakeittimet, goret yms.
> Täyteen "retkeilyvarustukseen" uppoaa siis helposti parikymmentätuhatta
> markkaa. Ja olo on sitten kuin kuormakamelilla.
> Missä on eräretkeilyn henki ja perinteet nykyään?
Olet muuten harvinaisen oikeassa. Itsekkin kaiholla muistelen ensimmäisiä
vaelluksiani, jolloin varustus oli kotoa koottua 'siviili' vaatetta ja
yksinkertaisia varusteita ja osittain lainattua. Ei silloinkaan ollut
vaikeuksia, taikka edes epämukavaa, vaan kesävaellukset lapissa sujuivat ihan
mallikkaasti. Kun ajan hammas on kuluttanut alkuperäisiä varusteita
vaihtokuntoon, on aina ostettu laadukkainta ja uusinta varustetta tilalle,
mutta onko mukavuus lisääntynyt? Ei ole, vaan varusteiden paino on kasvanut
50%, vaatteita pitää varoa sotkemasta turhaan, koska ovat kalliimpia kuin
arkivaatteeni, keittimen toiminta on epävarmempaa, iso teltta vaatii suuren
tasaisen leiripaikan ja sateen jälkeen siinä on kilotolkulla vettä, ilmapatjaa
pitää kohdella varoen, untuvamakuupussin ohut kangas ei kestä kipinöintiä
yhtään ja kynttilälyhtyjä ja monitoimityökaluja pitää olla matkassa, kun ne
kerran on hankittu, vaikka niitä ei oikesti mihinkään tarvitsisikaan.
Retkeilyn voi ottaa monella eri tyylillä ja kaikissa niisä on oma
viehätyksensä. Nykyisin vaan on muodissa tuo 'Gore-Tex - cotton kills' -tyyli.
Huomionarvoista on, että armeijan vaatteet olivat vielä vuosikymmen sitten
pääosin 100% puuvilla, joten ei se voi muuttua hetkessä tappavaksi
materiaaliksi.
Juha Jokila
Hermanni Jaakkola
Minulla itselläni ainakin on tuotakin osaa retkeilystä vielä ihan hyvin
jäljellä. Varsinkin kesäisin matkassa on mukana vain hieman ruokaa, puukko,
(ehkä pieni kirves), laavu tai erätoveri ja kaikkea tälläistä.
Poikien kanssa sitten vaellellaan ihan täällä etellässäkin ja hyvä on ilman
hirveitä ihmevempeleitäkin. On sitä talvellakin tullut ilman makaria
yövyttyä jossain reilussa -10 asteessa. Nuotio oli silloin
lämmittäjänä....
Pekka Narinen
saa yhdellä replyllä purettua, mutta jotain kuitenkin.
Kun n. viisitoistavuotta sitten aloitin retkeilyn Lapin vaelluksella, ei mukana
ollut yhtään omaa retkeilyvarustetta. Ainoa varsinainen retkeilyvaruste oli
lainarinkka ja reissu oli kuitenkin niin antoisa, että kipinä syttyi.
Seuraaville reissuille sitten tuli aina ostettua uusia varusteita, mutta ilman
keitintä (pakkia hyväksi käyttäen) pärjäsin pitkään.
Nyt kun hitaasti uusii varusteitaan toisen tai kolmannen kerran, niin tietää
mitä kaipaa ja mihin tilanteeseen. Varmasti näin kertyy paljon ylimääräisiä ja
vähällä käytöllä olevia tavaroita, mutta ei niistä raaski luopuakaan.
Retkeilen edelleen etelä-suomen metsissä vain laavulla, mutta nykyisin aina
makuupussia mukana kantaen. Mielestäni pelkkään tulen lämmittävyyteen perustuva
retkeily ei nykyisin ole realistinen, koska puuta palaa liian paljon muuten.
Keittimiä ei näillä reissuilla tarvita, eikä mitään muitakaan "hienoja"
varusteita. Alkuun käytimme tulta paljon myös Lapissa, mutta mitä siitä tulisi
jos nykyisin kaikki väsäisivät aina tulet. Pari vuotta sitten olin siivoamassa
UK-Puistoa ja laittomien tulentekopaikkojen määrä suorastaan hirvitti. Tosin
edelleenkin yövyn myös Lapissa mielelläni laavulla tulilla vaikka se sitookin
yöpymispaikkoja.
Ostin vasta kolme vuotta sitten ensimmäiset Gore-kenkäni ja hyvin siihen asti
tuli pärjättyä. Nyt tosin en luovu Gore-kengistäni millään vaelluksella,
etelä-suomen viikonloppureissut ovat sitten eri asia.
Muut Gore-Tex varusteet sen sijaan eivät sensijaan ole saaneet varauksetonta
hyväksyntääni. Puuvillaiset päällysvaatteet ovat talvella kyllä paremmat ja
niistä saa aina haluamansa kun itse tekee (tai emäntä :) ). Kyllä paljon
menetetään retkeilystä jos varusteita pitää ylenmäärin varoa. Tämän takia
Gore-vaatteeni soveltuvat vain retkeilyalueille, joissa en tule tulta tekemään.
Kyllähän laavu tulittelijan käytössä aina teltan voittaa - on ainakin
sydäntalven pitkinä iltoina leirissä jotain tekemistä, mutta mikäli ei tee
tulia niin onhan teltta aina lämpimämpi.
Retkeilyvarusteet ovat tietenkin parhaimmillaan kun niitä käyttää olosuhteissa,
joihin ne on tarkoitettu. Lisäksi uskon että näin myös nauttii retkeilystä
enemmän. Nuorempana tosin riitti pelkkä Lapissa oleminen ja aina oli mukavaa.
Näin laiskistuessa sitä mukavuutta tulee etsittyä ylimääräisten varusteiden ja
gourmet ruuan muodossa.
Kuten kirjoitit Yliperän retkeily-alue on ainoa, jossa Suomessa tarvitaan omat
varusteensa, mikäli siellä esim. Helmikuussa retkeilee. Muualla Suomessa pärjää
hyvin tavallisilla varusteilla.
Kyllä vanhat perinteet edelleen elävät ja hyvin toimivat - täytyy vain muistaa
että meitä retkeilijöitä (kotitarve metsästäjät pois lukien) on paljon enemmän
kuin ennen. Lisäksi tyyli täytyy säilyttää vaikka kantaen itsetehtyä 500g
kuksaa mukana ;).
Että semmoista, mutta mistä sitä puolueetonta tietoa etsii ja saa kuin tästä
keskusteluryhmästä. Eri ihmisillä on eri aikaan eri tarpeet. Kaikki luontoa
kunnioittava retkeily kunniaan.
Pekka N
Petri Harkonen
sillä onhan se mukava matkojen välillä käydä läpi omistamaansa kalustoa.
Retkeilytavaroitahan kertyy vuosien aikana helposti, varsinkin jos siirtyy
halvoista varusteista laadukkaampiin asteittain. Metsässä riittävät hyvin
niukat varusteet kuten makuupussi ja laavu, sekä jokin jolla ne kantaa.
Itse vaellan mielelläni Norjan ja Ruotsin välisellä rajalla hieman ennen
lumien tuloa. Yhtäkään kertaa retkieni onnistuminen ei ole ollut kiinni
varustuksesta enemmän kuin omista taidoistani. Edellä mainituilla
vuoristoseuduilla on pakko käyttää telttaa ja varautua mahdollisiin
yllätyksiin sään suhteen. Varustukset tulee olla sidoksissa ajankohtaan sekä
seutuun. Itse käytän gore takkia ja housuja, mutta alkuperäiskansa näyttää
useimmiten tulevan toimeen ilmankin gorea. Eivät myöskään lähde tunturiin
ilman työhön liittyvää syytä.
Tällä palstalla varusteista käyty keskustelu vaikuttaa snobistiselta, eikä
maan hiljaisilla vaeltajilla näytä juuri olevan sanansijaa näiden
professionaalien kanssa.
Ehdottaisin että käytäisiin enemmän keskustelua eri vaelluskohteista ja
kokemuksista.
Olli Pakarinen kirjoitti viestissä
<01be5532$6d001400$9e71...@pakarinen.valiodata.fi>...
>Kirjoitan tämän sekä aloittelijana, joka on lukenut "konkareiden" viestejä,
>että omaan kokemukseen perustuen. Tämän ryhmän viestien sisällöstä tulee
>helposti sellainen kuva, että retkeily on oikeaa välineurheilua. Pitäisi
>olla ilmatäytteistä makuualustaa, upeat teltat, pensakeittimet, goret yms.
>Täyteen "retkeilyvarustukseen" uppoaa siis helposti parikymmentätuhatta
Hyyryläinen Teemu
: Ehdottaisin että käytäisiin enemmän keskustelua eri vaelluskohteista ja
: kokemuksista.
Vinkkejä ja ohjeita varmaan riittäisi, miten vähemmilläkin välineillä
selviää. Olisi esim. kiinnostavaa lukea, miten "oikeat erämiehet" yöpyvät
ilman makaria pelkällä nuotiolla. Eikö toinen puoli palele? Mites tulen
ylläpito? Sanovat että lapinmies nukkuu lähellä pientä nuotiota ja etelän
mies kaukana isosta. Ja että pienellä pärjää paremmin. Kertokaa.
Ja ilman tulentekolupaa pitää pärjätä ilman...
Muitakin minimivarustuksen vinkkejä ja kokemuksia pitemmistäkin retkistä
repullisella tavaraa varmaan löytyy. Keittimen voi korvata pakilla ja
tulitikkuaskilla. Kirveen kunnon puukolla, jos nuotion koko on pieni ja
todella kuivista katkenneista koottu. Teltan tilalle riittää erätoveri.
Rinkan tilalle reppu ainakin kesällä. Ja sähkökäyttöisen ripsenkihartimen
ja puhallettavan tiskialtaankin voi varmaan korvata järjellä, joka ei
paina niin paljon, mutta on paljon kätevämpi käytössä. ;D
Vai?
-Teemu H.-
Rouhiainen Jukka
Tässähän on aineksia kunnon fleimeihin. Tässä ryhmässä ei varmaaan ole
aikoihin ollut sellaista aihetta mikä aiheuttaisi kunnon sodan. No,
tarkoitukseni ei ole sellaista aloittaa,mutta voin myöntää että kuulun
niihin "välineurheilijoihin" ja haluaisin nyt hiukan puolustella
tekemisiäni.
Miksikö käytän pensakeitintä, kallista telttaa, Gorevaatteita ja
anatomic rinkkaa? Vaihtoehtona olisi nuotio, pakki, laavukangas,
sarka-asu ja 906. Syy on hyvin yksinkertainen. En retkeile kesä-syksy
aikaan Saariselällä.
Olen toki harrastukseni alkuaikoina pyörinyt sielläkin päin, mutta
nykyään veri vetää sellaisiin paikkoihin missä, a) on kylmä (Trangia ei
toimi ilman tuikkua tai vastaavaa,) b) kaikki vesi on sulatettava
lumesta => tarvitaan tehokas keitin, eli pensakeitin, c) alueella on
hyvin todennäköistä joutua erittäin kovaan myrskyyn => laavu toimisi
leijana, on oltava hyvä, lue kallis, teltta, d) vaatteita ei voi
kuivata nuotiolla, koska alueella ei ole ainuttakaan puuta =>
pakkokäyttää uusia "hyper-mega-kalvo" etc. vaatteita, e) 906 heiluu
liikaa siinä käyttötarkoituksessa mihin sitä tarvisin, joten anatomic
on hyvä vaihtoehto.
Sitten päästään mielenkiintoiseen kohtaan. Kuuluuko nämä asiat ryhmään
s.h.retkeily? Onhan miellä nykyään s.h.kiipeily olemassa. Jos kaikki
minun kaltaiset "varustefriikit" lopettaisivat keskustelun tässä
ryhmässä, tulisi ryhmästä aika hiljainen.
Itse olen artikkeleissani pyrkinyt ilmaisemaan mihin
käyttötarkoitukseen kyseinen on tuote on mielestäni sopiva. Jos
lähtisin Saariselälle syksyllä vaeltamaan, en ottaisi mukaan kallista
ja hienoa vuoristotelttaani koska se painaa kuin synti. Myös
pensakeitin jäisikotiin, koska kaasua ja trangiaa on huomattavasti
helpompi käyttää. Anatomicin voisin kyllä nykyään ottaa 906:sen tilalle
;)
Jos tarkoituksena on lähteä sateen kastelemaan metsään päiväreisulle,
niin tottakai otan mukaan Nokialaiset. Mutta jos tarkoituksena on
lähteä hiihtämään jäistä tunturin kuvetta, niin en enää ikinä lähde
kumisaappailla... (Kumisaappailla on hyvä aloitta talviretkeily, koska
ne ovat edulliset ja intin suksia saa monesta paikkasta lainaan.) En
lue "kumissaapaskokemustani" suureksi, mutta aivan riittäväksi. Olen
tehnyt Kairoilla muistaakseni seitsemän hiihtovaelleusta.
Mitä yritän nyt kertoa tällä kirjoittamisella on se, että tästä
aiheesta on erittäin helppoa keskustella/kinastella. Minä en osaa
kommentoida kysymystä: Onko mummon kutoma pipo vai intin pipo parempi?
Mutta jos joku kysyy mitä eroa on Gore-Tex:illä ja Triple Point:illa,
niin osaan siihen jo pienen selostuksen antaa ;-)
Se on aivan totta, että keskustelut tässä ryhmässä on painottuneita
kaikkiin hienoihin ominaisuuksiin ja kaiken maailman härveleihin. Sama
ilmiö tapahtuu myös muissa ryhmissä, katso esim. s.h.valokuvaus. Siellä
juttut liikkuvat lähes aina aika korkealla tasolla. Ei siellä suurin
osa porukasta halua vastata kysymykseen: Tarvisin halvan ja hyvän
pokkarin. Tai katso ryhmää sfnet.matkustaminen ja laske montako kertaa
on kysytty, mihin kannataa mennä Lontoossa?
Mielestäni on kivaa keskustella uusista ideoista retkeilyn saralla ja
mielelläni esitän vastakysymyksiä minulle uusiin asioihin. Mutta
_minua_ ei kiinnosta enää kovin paljon esim. puukon terän pituus, koska
en käytä puukkoa, kun ei ole puuta... Ja kun näen sellaisen artikkelin
missä puhutaan esim puukon terän pituudesta, en lue sitä. Niin
yksinkertaista se on. Ei kaikkien ole pakko lukea kinastelua
Gore-Tex:in paremmuudesta jos asia ei kiinnosta.
Jos sinä haluat keskustella eräperinteistä, kukaan ei kiellä sinua.
Mutta et voi vaatia, että ryhmässä pitäisi puhua vain siitä. Tällä
hetkellä tämän ryhmän aktiivikirjoittajista suurin osa on kiinostunut
näistä härveleistä ja vempeleistä. Mistäkö näin päättelen? Suurin osa
jutuista käsittelee näitä asioita.
Ystävällisin terveisin,
Jukka R
p.s. Kahden viikon kuluttua pääsee taas leikkimään pensakeittimellä,
vuoristoteltalla ja muovikengillä Norjaan... Sormet oikein syyhyää ;-)
VV
...
> läpi tai sitten valuu päällystakkia pitkin alas. Goresta on ehkä eniten
> hyötyä vaelluskengissä, vaikka itse käytän oikeastaan mielummin
> kumisaapasta, kuin vaelluskenkää, jos liikutaan muualla kuin
> tunturialueella. Gorekengätkin kyllä kastuvat, ne vain kuivavat nopeammin
> kuin saappaat. Suon ylityksessä ne kastuvat varmasti, saappailla voi säilyä
> kuivana, mutta kyllähän hiki nekin kastelee. Molemmat kengät ovat sitten
> märkiä vaelluksen päätteeksi, goret toden näköisesti enemmän.
Nyt enempiä muuhun puuttumatta _mutta_!!!
Goret kastuvat. Kyllä ja ovat jopa 'läpimärät', mutta silti kuivat
jalassa :) (Ainakin hyvien sukkien kanssa). Ja toki jos sisäpuolikin
pääsee kastumaan niin kuivuminen tapahtuu nopeammin. (Tätä tapahtui
reissullamme kerran. Silloinkin kaverin vasen jalka tipahti
puronylityspaikalla reittä myöten veteen :), ja silloinkin vain varren
yläosa kastui - syy tähän oli huono nauhojen sitominen)
Ja sitten tuo suon ylitys... Hitsin hitsi, ettei goreen uskota.
Itselläni oli tunturisudet ja kaverilla fineckit (?), ja toisesta
päivästä eteenpäin kuuden päivän ajan kävelimme märässä. (Syksyllä satoi
vettä reilusti!) Suota, polulla olevaa puroa pitkin nilkkoja myöten
vedessä,mutaa..., suota, mutaa, ja viimeinen päivä kokonaan suota.
Lisäksi viimeisenä päivänä 'löytyi' suolta piikkilanka joka rikkoi
pintanahan, mutta vedenpitävyys säilyi. Kummarin olisi joko tullut
naarmu tai sitten vedenpitävyys olisi kadonnut.
Ja tämän jälkeenkin voin sanoa, että joka päivä oli kuivat ja lämpimät
jalat. Ei edes tuo hiki kastellut sillä tavalla jalkoja :) Eli goret
olivat siäpuolelta kuivemmat kuin kummarit vaelluksen jälkeen, ja yhtä
varmasti ne olivat ulkoa märemmät. (Ainakaan seuraavan vuorokauden
aikanan ne eivät ehtineet kuivua kokonaan ulkopuolelta.)
Eli itse en ikinä lähde enää kovin kummoiselle retkelle ilman kunnon
kenkiä :) Ja varmasti luotan noihin kenkiin jatkossakin - myös täällä
etelässä hipsiessäni. Kovalla pakkasella harkitsisin kahdesti mitkä
kengät jalkaani laitan.
...
> Missä on eräretkeilyn henki ja perinteet nykyään?
Ja olkoot edellinen pätkä tulkittavissa miten vain, niin eiköhän sitä
löydy vielä siitä pienestä hiljaisesta retkeilijöiden joukosta, jotka
ajoittain häipyvät tuonne luonnon keskelle ja jälkeenpäin sanovat, että
oli hieno reissu. Muuten eivät itsestään liikaa meteliä pidä täällä
siviilissäkään :)
Eli pohjimmiltani ajatukseni 'varustuksesta' kulkevat samoilla
linjoilla. Kaikkea ei tarvita, ei ainakaan kerralla.
t. Ville
--
Ville Varis
vmv...@jyu.fi
040 - 586 0721
University of Jyväskylä
Department of Mathematical Information Technology
Tomi P.
> helposti sellainen kuva, että retkeily on oikeaa välineurheilua.
> sen käsityksen (ja vähän kokeneemmankin pää menee luultavasti pyörälle),
> että retkelle ei yksinkertaisesti voi lähteä ilman huipputeknisiä ja
> -kalliita varusteita. Joista sitten vielä suurin osa on täysin turhia.
> kirjoitettiin, että Etelä-Suomessa retkeilevä pärjää puukolla,
varasukilla,
> parilla säilyketölkillä, laavulla tms. kaikkina vuodenaikoina (makuupussi
> ja makuualusta eivät sisältyneet luetteloon) ; "jos pakkaus painaa yli
> viisi kiloa, on siinä toden näköisesti turhaa tavaraa mukana." Mihin on
> kadonnut tämä tällainen henki?
> suunniteltuja varusteita Suomen metsissä. Mitä hyötyä on jostakin
> vuoristohaalareista Suomen metsissä, metsäalueiksi luettakoon lähes koko
> maa Ylisperän aluetta lukuunottamatta, kun kesällä kuumassa gorepuvussa
> hikoilee taatusti ja talvellahan vesi ei esiinny nesteenä, silloin
riittää
> tuulenpitävä takki. Kuoripukeutuminen on tärkeää, mutta on ihan sama,
> tuleeko sinne päälle goretex-takki vai joku muu, vesi joko menee kankaan
Ryhmähän on "retkeilijöiden ja muiden luonnossa vaeltajien foorumi", minkä
alle kuulunee mm. paikat, tavat, taidot, varusteet, jne. Retkeily ja
vaellus harrastuspaikkoja ja kohteita on aika laajalti Nuuksiosta Nepaliin.
Lisäksi vuodenajat vaikuttanevat hiukan harrastuksen luonteeseen. Harvemmin
näissä "kamahelvettikeskusteluissa" muistetaan varsinainen tarve ja
käyttökohde. Kun nyt vetäsit tommosen hiukka provosoivan alun niin eikös se
ole yhtä diskriminoivaa snobbailla minimalistisuudella kuin high techillä?
Sallittakoon vapaus valita tarpeen, kukkaron, muodin taikka kantokyvyn
mukaan ja ollaan suvaitsevia.
> Goresta on ehkä eniten
> hyötyä vaelluskengissä, vaikka itse käytän oikeastaan mielummin
> kumisaapasta, kuin vaelluskenkää, jos liikutaan muualla kuin
> tunturialueella.
> Uusista keksinnöistä on aina hyötyä, mutta vanhojakaan ei sovi unohtaa,
> päinvastoin, minä arvostan perinteitä. Käytän mielummin kuksaa kuin
jotain
> metallimukia. Muut tehköön miten tahtovat.
> Sitäkin pohdin, että ottaisin mielelläni mukaan vaelluksella
> ei-gore-vaatteita, vaikkapa Valtion Pukutehtaan valmistamia, mutta eihän
> niistä kukaan enää kirjoita, vaan siitä, mikä super-hyper-kalvo on
> hinta-laatusuhteeltaan jotain toista parempi.
> Monista, kymmeniä vuosia
> vanhoista retkeilyoppaista löytyi kyllä varsin valaisevaa informaatiota.
Siis goren varsinainen olemus onkin askarruttanut mieltäsi, oletko siis
sittenkin minimalistisesti orientoitunut "varustehörhö"? Mainittiinko
siellä muuten Valtion Pukutehdas? Eikös se jo vie ajatuksen varusteeseen,
sen ominaisuuksiin ja soveltuvuuteen? Kaikki tehköön mitä tahtoo ketään
omista päätöksistä sen kummemmin syyllistämättä tai tuomitsematta - eikö?
> Miksi me emme pärjäisi samoilla varusteilla, joilla ihmiset ovat ennenkin
> pärjänneet. Nyt en tarkoita sitä, että kaikkea uutta pitäisi väheksyä,
vaan
> sitä, että kaikki uudet konstit eivät ole parempia kuin vanhat.
> Missä on eräretkeilyn henki ja perinteet nykyään?
Tottakai pärjättäisiin, mutta kehitys on kehitystä eikä se välttämättä
vaikuta henkeen eikä perinteisiin. Itse en ole -valitettavasti- tutustunut
muutamaa kirjaa enempää perinteisiin, mutta pyrin pitämään silmät ja korvat
auki kaikille vaikutteille ja tekemään omat johtopäätökset omien tarpeiden
mukaan. Esimerkiksi tyyliin "köyhän ei kannata ostaa halpaa". Eikö
tarkoituksena ole kuitenkin pohjimmiltaan nauttia luonnosta erilaisilla
tavoilla eri vuodenaikoina ja erilaisilla paikoille?
Kaikille oikein miellyttäviä hetkiä valitsemillaan varusteilla
valitsemillaan paikoilla ja valitseminaan aikoina!
Tomppa
Kari Mikkola
<olli.pa...@kolumbus.fi> wrote:
>Kirjoitan tämän sekä aloittelijana, joka on lukenut "konkareiden" viestejä,
>että omaan kokemukseen perustuen. Tämän ryhmän viestien sisällöstä tulee
>helposti sellainen kuva, että retkeily on oikeaa välineurheilua. Pitäisi
>olla ilmatäytteistä makuualustaa, upeat teltat, pensakeittimet, goret yms.
>Täyteen "retkeilyvarustukseen" uppoaa siis helposti parikymmentätuhatta
>markkaa.
>
..clipped
>Missä on eräretkeilyn henki ja perinteet nykyään?
Niinpä niin.
Vekotin/varustekeskustelulle on usein tyypillistä kärjistäminen;
jollakin kamalla ei joko tee kerrassaan mitään tai sitten sen ja sen
erikois-kuratexin kanssa on kaikki yhtä juhlaa.
Ei se varustekeskeisyys mitenkään eräretkeilylle erityisesti ole
ominaista, kyllä sama tauti/siunaus on ihan yleistä nykyään kaikissa
harrastuksissa - vrt. entisaikojen lököpöksyinen onkimies pihlajainen
karhunlankasiima-mato-onki kourassaan vs. kymmenien pulleitten
taskujen perholiiveissä ja neopreenipöksyissä tonnin
erikoisaurinkolasien takaa hiilikuitu-kevlarvapaansa tirkistelevä
perhokalastaja. Onkimisen onni tavoitteena kummallakin, toinen sen
nykyään ostaa ja toinen ennen otti ilmaiseksi.
Retkeilijän taivaassa kamppeet ovat keveitä, vaatteet lämpimiä ja
hiostamattomia, keitin kuuma, sapuska herkullista, ahkio liukas ja
majoite kestää vaikka tornadon repimisen. Toisaalta vaivoja ja
vastuksia pyritään minimoimaan, toisaalta hankaluuksilla hehkutetaan
jälkeenpäin. Elämysten pitää olla sopivan ekstreemejä,
pikkuveikkagustavsonit saavat sopivat eräväristykset jo poronkuseman
asfaltilta päästyään.
Erityisen hupaisia ovat esitteiden sänkileukaiset seikkailijat
styroksilla täytettyine rinkkoineen kahvistelemassa korkealla
näköalapaikalla (jossa ei ole edes vesipaikkaa!) meikatun erämimmin
virnistellessä taustalla. Tätä mainosten (erä)partavedenlemuista
illuusioveikkoa tulee joskus hilpeästi muisteltua ryteikössä ja
sääskipilvessä hikeä tursuten rehjustaessa.
On hyvä muistaa, että retkeilytarvikekaupassakin moottorina on
kaupankäynti ja markkinointi, roposten siirto retkeilijän taskusta
tuotteen tekijän ja kauppiaan leivän leventäjäksi. Retkeilijä on myös
erikoistapaus Kuluttajasta jolla on Tarpeita ... jos tarpeita ei ole
niitä on tehtävä jotta kauppa kävisi!
Kuitenkin kehitys kehittyy ja maailma muuttuu, eikä pieksukulttuuriin
ole paluuta - vaikka voihan olla, että seuraavaksi koittaa
minimalismin boomi: kuka selviää vähimmällä varusteistolla ?
Kari Mikkola
Rovaniemi
p.s. On minullakin goretexvesisadetakki...
akontiai
> Muitakin minimivarustuksen vinkkejä ja kokemuksia pitemmistäkin retkistä
> repullisella tavaraa varmaan löytyy. Keittimen voi korvata pakilla ja
> tulitikkuaskilla. Kirveen kunnon puukolla, jos nuotion koko on pieni ja
> todella kuivista katkenneista koottu. Teltan tilalle riittää erätoveri.
> Rinkan tilalle reppu ainakin kesällä. Ja sähkökäyttöisen ripsenkihartimen
> ja puhallettavan tiskialtaankin voi varmaan korvata järjellä, joka ei
> paina niin paljon, mutta on paljon kätevämpi käytössä. ;D
Itse olen hyväksi havainnut yhdistelmän, jossa vyölläni riippuu puukko,
ja leuku. Leuku korvaa yhden miehen reissussa varsin mainiosti sahan ja
kirveen. Niin isoa puuta harvemmin yhtä vaeltajaa varten tarvii kaataa,
etteikö se leu'ulla katkeaisi. Puukkohan on vaeltajalle
henkilökohtaisempi kuin hammasharja, eli ilman puukkoa ei voi pärjätä.
Leuku taasen ei voi korvata puukkoa mallinsa takia.
Toisella puolella vyötäni roikkuu kuksa. Kuksahan on varsin mainio muki
metsäkäyttöön. Ei polta suuta, ja on tunnelmallinen. Lisävarusteena on
taskussani pari-kolme vuolukiveä (Tulitikkurasian kokoista) joihin olen
tehnyt metallilenkit. Eli kun haluan kuumaa juotavaa, pystytän nuotion.
Kuksaan vettä ja vuolukivet nuotioon. 5-10 minuuuttia nuotiossa
kuumentaa kivet aivan riittävästi siihen, että ne dippaamalla kuksaan
kiehuu kuksan vesi. Vielä kun ei anna kivien liian kauan jäähtyä
kuksassa, saa niistä varsin miellyttävät sormenlämmittimet rukkasiin.
Tietenkin taskujen pohjalta löytyy teetä, kuppi kuumia ja vähän
hätäpurtavaa. Reppukun voi jäädä vaikka avannonpohjalle, ja joutuu
pärjäämään sillä mitä päältä löytyy. Sarka vaatteet olen todennut myös
hyviksi, tyylikkäiksi ja huomattavasti halvemmiksi kuin goret sun muut.
Kontti
Susanna Lappi
Olen asunut koko pienen ikäni pohjoisessa, kuten ehkä joku etelän eläjä voisi
sanoa, susirajan takana. Tietysti tämä ryhmä on yleensä kiinnostunut
retkeilystä, joten varmasti moni on käynyt myös Kuusamoa korkeammilla
laitumilla elikkäs tuntureilla Olen tottunut siihen, että kouluun kuljetaan
toppatakit ja hyvät talviset varustukset niskassa. Kesällä täytyy osata
suojautua myös hyttysiltä, sateelta, auringolta ...jne .... Perheen kanssa on
kuljettu pilkillä ja vaatetta on puettu aina sen mukaan kun on tarvittu. Tuskin
ois koskaan ollu edes mahdollista ostaa kaikille erikseen ns. retkeilyvaatteet
ja siviilivaatteet ... jos näin voisi sanoa.
En tiedä, tai osaa varmasti sanoa, mutta noin yleisesti tuntuu siltä, että ns.
vanhempisukupolvi on hoitanut hommansa perinteensiirron osalta, joten
luonnollinen tapa suhtautua luonnossa kulkemiseen on vielä hengissä. " Mitä
turhia vempaimia, kun tääkin toimii hyvin." Kahvit nokipannulla, villapuku
haalarin alle, kesällä kumpparit on jees ... jne ...
Se, miksi retkeilyäkin voi sanoa välineurheiluksi, johtuu hyvin paljon siitä,
että on tarjolla uusia ja hienoja tarvikkeita. Osataan huomioida mahdollisia
ongelmia retkeilyssä ja ihminen hakee mukavuutta, myös luonnossa. Ergonomiset
reput ja rinkat, trangiat, kuivamuonat yms. puoltavat paikkaansa retkeilijän
varustelistalla. Ihminen on siitä ihmeellinen olento, että kehityksen myötä
siitä on tullut niin mukavuuden haluinen, että märät jalat voi pilata kaiken
muun, vaikka edestä lentäis ilmaan riekkoparvi tai jokea ylittäis porskuttava
porolauma.
Elämykset ja tarpeet joita tyydytämme, ovat jokaisella yksilöllisiä, ainakin
toivoisin niin. Turhaa on moittia ja osoittaa toista sormella; mistä silloin on
kysymys ? - kateudesta, - toisen narsistisesta tarpeesta osoittaa hyvyytensä
materialisitisesti ... vai ?
Kukin taplaa tyylillään, se olkoon jokaisen oikeus. Perinteet ansaitsevat
kunnioituksensa, mutta kaikki muuttuu, myös eräretkeily .... heitänkin ilmaan
kysymyksen siitä, mitä on Eräretkeily ?
S:)
Olli Pakarinen wrote:
> Kirjoitan tämän sekä aloittelijana, joka on lukenut "konkareiden" viestejä,
> että omaan kokemukseen perustuen. Tämän ryhmän viestien sisällöstä tulee
> helposti sellainen kuva, että retkeily on oikeaa välineurheilua. Pitäisi
> olla ilmatäytteistä makuualustaa, upeat teltat, pensakeittimet, goret yms.
> Täyteen "retkeilyvarustukseen" uppoaa siis helposti parikymmentätuhatta
> markkaa. Ja olo on sitten kuin kuormakamelilla. Ellei vedä tavaroitaan
> ahkiossa, tosin silloin ei mistään telluvehkeistä ole mitään hyötyä, mutta
> pitäähän nekin tietysti olla mukana... Viesteistä saa aloittelija helposti
> sen käsityksen (ja vähän kokeneemmankin pää menee luultavasti pyörälle),
> että retkelle ei yksinkertaisesti voi lähteä ilman huipputeknisiä ja
> -kalliita varusteita. Joista sitten vielä suurin osa on täysin turhia.
> Useimmat "huipputekniset" varusteet voisi helposti korvata kymmenesosan
> niiden hinnasta maksavilla perinteisillä varusteilla, jotka toimivat aiva
> yhtä hyvin, ellei paremminkin. Entisajan retkeilykirjoissa esimerkiksi
> kirjoitettiin, että Etelä-Suomessa retkeilevä pärjää puukolla, varasukilla,
> parilla säilyketölkillä, laavulla tms. kaikkina vuodenaikoina (makuupussi
> ja makuualusta eivät sisältyneet luetteloon) ; "jos pakkaus painaa yli
> viisi kiloa, on siinä toden näköisesti turhaa tavaraa mukana." Mihin on
> kadonnut tämä tällainen henki? Nykyään mukana pitää olla vähintään teltta,
> keitin, gorepuku, valtava makuupussi, ilmatäytteinen makuualusta,
> pensakeitin tms. Todellisuudessa pärjätään kyllä hyvin vähillä varusteilla,
> jos tulen saa tehdä. Jos ei, niin sitten tarvitaan makuupussi ja -alusta,
> sekä keitin, mutta ei siinä mitään telttaa tarvita...
> En myöskään voi ymmärtää sitä, miksi monet käyttävät vuoristoon
> suunniteltuja varusteita Suomen metsissä. Mitä hyötyä on jostakin
> vuoristohaalareista Suomen metsissä, metsäalueiksi luettakoon lähes koko
> maa Ylisperän aluetta lukuunottamatta, kun kesällä kuumassa gorepuvussa
> hikoilee taatusti ja talvellahan vesi ei esiinny nesteenä, silloin riittää
> tuulenpitävä takki. Kuoripukeutuminen on tärkeää, mutta on ihan sama,
> tuleeko sinne päälle goretex-takki vai joku muu, vesi joko menee kankaan
> läpi tai sitten valuu päällystakkia pitkin alas. Goresta on ehkä eniten
> hyötyä vaelluskengissä, vaikka itse käytän oikeastaan mielummin
> kumisaapasta, kuin vaelluskenkää, jos liikutaan muualla kuin
> tunturialueella. Gorekengätkin kyllä kastuvat, ne vain kuivavat nopeammin
> kuin saappaat. Suon ylityksessä ne kastuvat varmasti, saappailla voi säilyä
> kuivana, mutta kyllähän hiki nekin kastelee. Molemmat kengät ovat sitten
> märkiä vaelluksen päätteeksi, goret toden näköisesti enemmän.
> Uusista keksinnöistä on aina hyötyä, mutta vanhojakaan ei sovi unohtaa,
> päinvastoin, minä arvostan perinteitä. Käytän mielummin kuksaa kuin jotain
> metallimukia. Muut tehköön miten tahtovat. Leatherman on hyvä keksintö,
> mutta pitääkö sen monitoimityökalun olla sellainen, jossa on pyöristetyt
> kahvat ja paljon turhia teriä. Mielummin otan vaikka PST II:sen, joka
> täyttää tehtävänsä mainiosti.
> Vielä voisi kirjoittaa laavun eduista telttaan nähden metsämaastossa (eli
> siis suurimmassa osassa Suomea ja Lappia), ainakin, jos teltta on huono.
> Sitäkin pohdin, että ottaisin mielelläni mukaan vaelluksella
> ei-gore-vaatteita, vaikkapa Valtion Pukutehtaan valmistamia, mutta eihän
> niistä kukaan enää kirjoita, vaan siitä, mikä super-hyper-kalvo on
> hinta-laatusuhteeltaan jotain toista parempi. Monista, kymmeniä vuosia
> vanhoista retkeilyoppaista löytyi kyllä varsin valaisevaa informaatiota.
> Miksi me emme pärjäisi samoilla varusteilla, joilla ihmiset ovat ennenkin
> pärjänneet. Nyt en tarkoita sitä, että kaikkea uutta pitäisi väheksyä, vaan
> sitä, että kaikki uudet konstit eivät ole parempia kuin vanhat. Ainakin
> villasukkien hinta-laatusuhde on parempi, kuin goresukkien :)
> Joku kirjoittakoon asiasta lisää, pyydän tekemään niin.
>
Teemu Marjamäki
>Ja sitten tuo suon ylitys... Hitsin hitsi, ettei goreen uskota.
>Itselläni oli tunturisudet ja kaverilla fineckit (?), ja toisesta
>päivästä eteenpäin kuuden päivän ajan kävelimme märässä. (Syksyllä satoi
>vettä reilusti!) Suota, polulla olevaa puroa pitkin nilkkoja myöten
>vedessä,mutaa..., suota, mutaa, ja viimeinen päivä kokonaan suota.
Kyse onkin vaelluskenkien korkeudesta, jossa kumisaapas tavallisimmin
voittaa...
Olli Pakarinen
minkä
> alle kuulunee mm. paikat, tavat, taidot, varusteet, jne. Retkeily ja
> vaellus harrastuspaikkoja ja kohteita on aika laajalti Nuuksiosta
Nepaliin.
> Lisäksi vuodenajat vaikuttanevat hiukan harrastuksen luonteeseen.
Harvemmin
> näissä "kamahelvettikeskusteluissa" muistetaan varsinainen tarve ja
> käyttökohde.
Vuoristoalueilla voi/pitää käyttää toisenlaisia varusteita kuin metsässä.
>Kun nyt vetäsit tommosen hiukka provosoivan alun niin eikös se
> ole yhtä diskriminoivaa snobbailla minimalistisuudella kuin high
techillä?
> Sallittakoon vapaus valita tarpeen, kukkaron, muodin taikka kantokyvyn
> mukaan ja ollaan suvaitsevia.
Yritin viestissäni kertoa, että retkeillessä ei ole PAKKO käyttää mitään
huipputeknisiä ja -kalliita varusteita. Tarkoitukseni ei ollut mitenkään
hyökätä uudenaikaisia varusteita vastaan, vaan kertoa, että vähemmälläkin
pärjää ja halvemmalla.
> Siis goren varsinainen olemus onkin askarruttanut mieltäsi, oletko siis
> sittenkin minimalistisesti orientoitunut "varustehörhö"? Mainittiinko
> siellä muuten Valtion Pukutehdas? Eikös se jo vie ajatuksen varusteeseen,
> sen ominaisuuksiin ja soveltuvuuteen? Kaikki tehköön mitä tahtoo ketään
> omista päätöksistä sen kummemmin syyllistämättä tai tuomitsematta - eikö?
En ole mikään "varustehörhö", joka kulkisi minimaalisen kantamuksen kanssa,
taitoni eivät yksinkertaisesti riitä kirveen, puukon ja tulitikkujen
varassa liikkumiseen, taitoni kun eivät suoraan sanoen siihen riitä. Tuo
minimalismi voisi sinäänsä olla ihan kiinnostavakin kokeilla joskus...
Totta, vein ajatuksen varusteisiin mainitsemalla Valtion Pukutehtaan, olisi
nimittäin kiva tietää enemmänkin kyseisen tehtaan tuotteista, muutenkin
kuin kokeilemalla. Toivoisin siis keskustelua näistä "tavallisista"
varusteista, vaikka jokainen tietysti puhukoon mistä haluaa.
> mukaan. Esimerkiksi tyyliin "köyhän ei kannata ostaa halpaa". Eikö
> tarkoituksena ole kuitenkin pohjimmiltaan nauttia luonnosta erilaisilla
> tavoilla eri vuodenaikoina ja erilaisilla paikoille?
Ainakin tuo periaate "köyhän ei kannata ostaa halpaa" on totta. Esimerkiksi
telttaa ostaessa kannattaa ostaa hyvä, muuten siitä teltasta on kyllä
kaikissa oloissa vähemmän suojaa kuin laavusta...
Niistä vuodenajoista ja paikoista voi nauttia myös erilaisilla varusteilla.
Jokainen kuitenkin päättäköön itse, mitkä varusteet ottaa matkaansa.
> Kaikille oikein miellyttäviä hetkiä valitsemillaan varusteilla
> valitsemillaan paikoilla ja valitseminaan aikoina!
Totta!
Olli Pakarinen
> voittaa...
olisi varmaan kumisaapasta toimivampi (ja 10 x kalliimpi). Mitenkähän olisi
goresukka kumisaappaassa, vesihän jäisi käsittääkseni sukan ulkopuolelle
saappaaseen. Pitänee kokeilla joskus... (no, tässä tuli nyt sitten jotakin
uusien ja vanhojen varusteiden rinnakkaiskäytöstä, se lienee se kaikkein
paras vaihtoehto ;)
Nestori Simola
> Mielestäni on kivaa keskustella uusista ideoista retkeilyn saralla ja
> mielelläni esitän vastakysymyksiä minulle uusiin asioihin. Mutta
> _minua_ ei kiinnosta enää kovin paljon esim. puukon terän pituus, koska
> en käytä puukkoa, kun ei ole puuta... Ja kun näen sellaisen artikkelin
> missä puhutaan esim puukon terän pituudesta, en lue sitä. Niin
> yksinkertaista se on. Ei kaikkien ole pakko lukea kinastelua
> Gore-Tex:in paremmuudesta jos asia ei kiinnosta.
Ilmaisit asian hienosti. Nämä news ohjelmathan tukevat näitä säikeitä
juuri sen takia, että voi helposti ohittaa kaikki sellaiset keskustelunaiheet
jotka eivät itseä kiinnosta.
Ne jotka kirjoittavat teknisistä varusteista ovat siirtyneet metsäretkeilystä
avotunturiin ja vuoristoon. Siellä ei enää selviä laavulla eikä ole
puita mitä polttaa, joten keitintäkin tarvitaan. Juomavesi pitää
sulattaa lumesta joten keittimessä saa olla tehojakin jne..
Jos räntäsade kastelee sinut läpimäräksi ja olet monen tunnin päässä
teltasta, toivot, että sinulla olisi ollut sellainen
kuoriasu joka pitää veden.
Kun alkaa painimaan tällaisten ongelmien kanssa alkaa "härvelikeskustelut"
tuntumaan mielekkäille ja mielenkiintoisille.
> p.s. Kahden viikon kuluttua pääsee taas leikkimään pensakeittimellä,
> vuoristoteltalla ja muovikengillä Norjaan... Sormet oikein syyhyää ;-)
Jos nuotia/laavu ihmiset eräperinteineen lähtisivät mukaasi he luultavasti
alkaisivat jonkun päivän jälkeen jo kiinnostuneina kyselemään varusteistasi.
Jokainen kirjoittakoon siitä mikä itseä kiinnostaa ja jättäköön lukematta
sellaisen joka itseään ärsyttää. Olkaamme ystäviä keskenämme ja
jakakaamme kokemuksiamme. Aamen.
--
Nestori Simola, ihminen joka aikanaan opiskeli kovasti tulien tekemistä
ja laavussa asumista. Nykyään, en vaelluksillani näe puita kuin ensimmäisinä
ja viimeisinä vaelluspäivinä. Niin ne ajat ja tavoitteet muuttuvat.
Vegarus
Olli Pakarinen kirjoitti...
-snip-
>Tämän ryhmän viestien sisällöstä tulee
>helposti sellainen kuva, että retkeily on oikeaa välineurheilua.
Mielenkiintoisen kissan nostit pöydälle. Itse näkisin *välineillä urheilun*
ainoastaan erääksi retkeilyharrastuksen sivuraiteeksi - jotkut suhtautuvat
siihen vakavammin kuin toiset. Eiköhän se kuitenkin ole vielä niin, että
suurin nautinto tulee luonnossa liikkumisesta eikä esim. bensakeittimen
sytyttämisestä ;-) Toisaalta, jos hienot välineet tuovat retkeilyyn lisää
ulottuvuutta, niin en minä näe siinä mitään pahaa. Sikäli olen kyllä samaa
mieltä, että esimerkiksi retkeilyaiheisia lehtiä lukiessa saa helposti sen
(väärän) kuvan, että ilman tätä tai tuota testattua "gizmoa" ei tule
toimeen, mutta silloin täytyy muistaa, että kirjoittajat ovat
todennäköisesti varsinaisia välinefriikkejä.
>Missä on eräretkeilyn henki ja perinteet nykyään?
Epäilen vahvasti, että pelkästään tätä ryhmää seuraamalla saa väärän kuvan
*tavallisesta* retkeilijästä ja retkeilystä. On luultavaa, että monet
perinteisiin sitoutuneemmat harrastajat saattavat vierastaa tällaista
modernia foorumia.
-Jamo
Jarmo Huhtanen
Petri Kaipiainen
Pakarinen" <olli.pa...@kolumbus.fi> says:
>
>Täyteen "retkeilyvarustukseen" uppoaa siis helposti parikymmentätuhatta
>markkaa. Ja olo on sitten kuin kuormakamelilla.
Eipä kannata sekottaa kahta "hi-tech" asiaa keskenään: Onko mukana kaikki
mahdollinen viimeistä huutoa oleva tavara, vai onko kaikki välttämätön
viimeistä huutoa. Tässä on vissi, noin 10 kilon, ero.
Vaikka omistankin kuoriasun, en koskaan ole kantanut sitä syksyiselle
tunturiretkelle ja säälin niitä piruparkoja jotka minun kulkiessani
shortseissa paarustavat kerropukeutuneina uudenjäykkiin goreasuihin.
Kysymys on kokemattomuudesta ja vääristä
neuvoista/mielikuvista/imagenrakennuksesta. En myöskään ymmärrä, miksi
matkalle pitäisi ottaa monitoimityökalu, kun missään vaatteessani tai
laitteessani ei ole yhtään ruuvia väänneltäväksi. Jos on tarvis veistellä,
niin tavallinen puukko on parempi, jos vain voita levitellään, kevyt
linkkari, jos pitää puita pätkiä, niin leuku/sissipuukko jne. (tämä
kommenttina teräasekeskusteluun myös).
Nykyiset materiaalit antavat mahdollisuuden pikemminkin keventää
varusteita kuin kasvattaa kuormaa. Toki ennenvanhaan, kun tulia ja
havulaavuja saattoi tehdä minne lystäsi ja kelopuita piisasi, ei mukaan
tarvinnut kuin (alumiini)kauhan, puukon ja kirveen ja leivänkyrsän ja
kimpaleen kuivalihaa. Mutta eipähän nykyaikainen laavukangas ja
untuvamakuupussi paina juuri kirvestä enempää. Laavu on ehdottomasti
metsämaastossa räkkäajan ulkopuolella telttaa mukavampi asumus.
Toki pentuna tuli tehtyä talvisia havulaavuretkiä pumpulisella
makuupussilla eikä karrimattia oltu edes keksitty ja hengissä sieltäkin
tultiin takaisin. Ja mentiin uudelleen. Nyt kyllä olo on mukavampi eikä
varusteet silti sen enempää paina.
Gore-tex ja vastaavat ovat aivan väärinymmärrettyä tavaraa, ne ovat
(mainiota) sadatakkimateriaalia, eivät hikisen kulkemisen asusteita. Älkää
hyvät ihmiset menkö mainosmiesten halpaan! Tästä voisi puhua toiste
enemmän, mutta (puuvilla!)anorakki ja sarkahousut kunniaan!
Petri K.
Tomi P.
> Vuoristoalueilla voi/pitää käyttää toisenlaisia varusteita kuin metsässä.
Eli sallittakoon vapaa mielipiteiden vaihto kaikesta kiinnostavasta.
> Yritin viestissäni kertoa, että retkeillessä ei ole PAKKO käyttää mitään
> huipputeknisiä ja -kalliita varusteita. Tarkoitukseni ei ollut mitenkään
> hyökätä uudenaikaisia varusteita vastaan, vaan kertoa, että vähemmälläkin
> pärjää ja halvemmalla.
Kamat tarpeiden mukaan ja kamojahan löytyy kaikille kukkaroille eri
paikkoihin ja aikohin.
> Toivoisin siis keskustelua näistä "tavallisista"
> varusteista, vaikka jokainen tietysti puhukoon mistä haluaa.
Eikun threadin avaus tyyliin onko Boreuksessa (vai mikä se nykyään on)
ostettavaa.
> Niistä vuodenajoista ja paikoista voi nauttia myös erilaisilla
varusteilla.
> Jokainen kuitenkin päättäköön itse, mitkä varusteet ottaa matkaansa.
Ja kirjoitelkoon ja kyselköön mistä haluaa tai tarvitsee.
> > Kaikille oikein miellyttäviä hetkiä valitsemillaan varusteilla
> > valitsemillaan paikoilla ja valitseminaan aikoina!
> Totta!
Aamen!
Harri Murtomäki
>Aihe: Re: eräretkeilijä vaiko välineurheilija?
>Kukin taplaa tyylillään, se olkoon jokaisen oikeus. Perinteet ansaitsevat
>kunnioituksensa, mutta kaikki muuttuu, myös eräretkeily .... heitänkin
ilmaan
>kysymyksen siitä, mitä on Eräretkeily ?
>
>S:)
Kiteytit Susanna homman juuri siihen mitä se on, eli kaikki kulkee
tyylillään. Mikäli joku haluaa kulkea Kevon reitin päästä päähän kantaen
sateenvarjoa ja salkkua mukanaan, niin hänelle suotakoon se. Jos se tekee
hänet onnelliseksi, niin mitä me olemme sitä häneltä eväämään. Tämä nyt
taitaa olla älytön vertaus, mutta olkoon.
Viime vuosina olen huomannut monissa "kaupallisissa tiedoitteissa" sanonnan
elämys tai kokemus. Näistä kahdesta on tehty tuotemerkki. Ihmisille taataan
kokemuksia ja seikkailuja ostamalla "juuri tämän tuotteen",
oli se sitten matka tai esine. Unohdetaan se että reissussa tulee hiki ja
likainen olo, eikä kaikki ole ihan samalla tavalla kuten siinä esitteen
kannessa mikä oli kuvattu jossain Nuuksiossa. Nämä "kiiltokuvapojat ja
tytöt" kyllä pistävät naurattamaan.
- Harri / ham...@kolumbus.fi
Heikki
Mikä on eräretkeilyn henki ja perinteet? Muistanpa hyvin ajan, jolloin
nuorena poikasen isän matkassa kuljettiin Lapin maisemissa kotiseuduilla
kaikenlaisissa erähommissa. Vehkeet oli sen aikuisia ja luulenpa jos
parempaa olisi ollut ylipäänsä tarjolla, niin niitä olisi hankittu oman
varallisuuden asettamissa rajoissa. Kyllä niitä täkäläiset erämiehet
silloinkin vehkeitään kehittelivät ja huippuja niiden piti olla. Ei se
satulareppu niin häävi ollut nykyisten rinkkojen rinnalla, mutta paremmasta
ei tiedetty. Tuolla varastossa ne on olleet käyttämättömänä jo vuosia, mitä
nyt joillain lyhyemmillä reissuilla. Eikä se lumppumakuupussi ollut kanssa
rapia. Ja lukemattomat yöt olen kärvistellyt laavulla huonoilla puilla
vesisateessa. Kyllä kaksikerrosteltta on hyvä.Kyllä sitä Trangiaakin
katsottiin pitkään aikoinaan vielä 80-luvulla kieroon, mutta niin vain on
joka äijällä sellainen nykyään täällä, jopa häpeilemättä kaivaa sen
näkösille. Minäkin ensin keittelin salaa, enkä sanonut omistavani sellaisen
ensialkuun, emännänkin vannotin olemaan hiljaa. Onhan se joskus kuivalla,
lämpimällä kesällä hyvä, kun ei tuliakaan uskalla tai tarvitse kahvinsa
saadakseen tehdä. Ja lasikuitusukset teki hyvin kauppansa, ei ne puusukset
olleet kaikistellen rapeita laitoksia. Kartat oli mitä oli, ei kai sitä
välistä tiedetty missä ollaan, jos oudommilla seuduin liikuttiin, no, ei
siitä niin isosti välitetty, kunhan ei suunnat menneet sekaisin. Ja on se
tarkka kiikarikivääri poikaa vanhan sotilaskiväärinresun korvaajaksi, tai
laadukas haulikko sellaisen tilalle, joka laukeaa miten sattuu ja hyväsä
lykyssä vahingonlaukauksen kautta tapahtuu jotain karmeaa. Ja on se jonku
kerran tehty metsässä uusi kirvesvarsi entisen katketessa, vaan ei tarvi
enää. On se koiratutkakin aika peli, ennen oli koira(t) välistä monta päivää
teillä tietymättömillä hirven tai jopa karhun perässä, tulee loppujen
lopuksi halvemmaksikin, kun ei tarvi viikkokausia koiria etsiä ja yöuniaan
menettää, saati odotella tyhjää ja päivä heti aamusta pelkkää tulistelua
koira hukassa. Kerrankin meni toista tuhatta bensaan ja pari lomapäivää
viikonlopun lisäksi koiran hakuun, kun meni hirven perässä minne lie ja mikä
kärsimys koiralle, viikon päästä löytyi nälkiintyneenä ja surkeana 70 km
häviämispaikalta suunnalta josta viimeksi oletti sen löytyvän. Kyllä siinä
jo alkaa miettiä tutkan ostoa, tuntukoon vaikka kuinka juppien vehkeiltä.
Mutta kyllä nyt todellakin muutaman viime vuoden välinekehitys on mennyt
mielestäni kertakaikkiaan overiksi. Ostettiin töissä isommalla porukalla
coretex-asut ja työnantajakin tuki osan, kun ulkona töitä tehdään, kyllä se
ei ole mistään kotoisin, meneehän se kun seisoskelee jossain, eikä tarvi
likaisempia töitä tehdä, pitä varoa jo, kun aikoo tulet tehdä saati sitten
jossain verkonkokuhommissa ja perkkauksessa, etti kamppeitaan pilaa, kun ne
on niin kalliitkin. Joskus myöhäsyksyllä on jotain etua, ja toisekseen
täkäläisessä rämpimisessä se on kertakaikkiaan liian kallis pilattavaksi
jossain hirvenpyynnissä.Ja nuo reput on menneet kummallisiksi paakuiksi,
jokin järki niissä pitäisi pitää, yksinkertainen ja kestävä on parasta,
kyllä tympäisee, kun kaikki soljet ja nyörit ja vetoketjut on palasina. Ei
keinoakaan sitoa ja kantaa hirvenlapaa noissa nykyrepuissa. Saati sitten,
että kallis reppu paskottuu. Ja tuo puukkotouhu on aivan pelleilyä jo. Iän
kaiken on pärjätty tavallisella puukolla, mutta sitä on osattu käyttää.
Surettaa katsoa sellaista, jolla on tonnin puukko viimeisen päälle, eikä
kiehistä saa aikaan, saati voita leivän päälle.
Sopivasti harkiten omiin käyttötarkoituksiin valiten aina jotain
tarpeellistakin uutta löytyy. Kyllä tuolla ameriikanlahja-Leathermanilla on
ollut ihan tarpeellistakin käyttöä. Ei tarvi repun taskussa pitää työkaluja,
on niitä suksensideremontteja tehty siksi monta kertaa. Ei olisi kerran
saatu siteen ruuvia kiinni, jos ei satunnaisella ohikulkijalla olisi ollut
tuollaista työkalua. Siinä tuli mieleen, että joko pitäisi hankkia.
Mutta olen ollut huomaavinani erävälinekehityksen menevän markkinoiden
mukana enemmän ja enemmän sellaisille suunnatuiksi, etten välttämättä löydä
enää sellaisia varusteita, joita pidän hyvinä.
Heikki
Olli Pakarinen
ansaitsevat
> kunnioituksensa, mutta kaikki muuttuu, myös eräretkeily .... heitänkin
ilmaan
> kysymyksen siitä, mitä on Eräretkeily ?
Vastaus siihen on jokaiselle yksilöllinen, en tiedä, mitä se sitten muille
merkitsee. Minulle eräretkeily merkitsee lähellä luontoa olemista, siihen
sulautuen. Se merkitsee myös rauhaa ja stressittömyyttä; erämaassa huolet
unohtuvat. Minusta tähän kuvaan ei oikein sovi varusteiden ja ulkoasun
kanssa pelaaminen (en nyt väitä, että TNF:n takin valintaperuste olisi
useimmille mikään ulkoasutekijä). Tietysti asianmukaiset varusteet tulee
olla mukana, ei liikaa eikä myöskään liian vähän. Asiaan kuuluu myös
luonnon säästäminen, siksi ei eräillä alueilla voi käyttää puuta nuotioon,
vaikka mieli tekisi. Laavussa voi kyllä yöpyä myös ilman tulta, jos on
tarpeeksi lämmin makuupussi. Mikään ei estä näköalaa. Puurajan yläpuolella
on sitten parempi majoite se teltta. Bensakeittimestäkin on suuri apu lunta
sulattaessa, jos nuotion teko ei ole mahdollista. Nyt tuli taas sotkettua
varusteet mukaan tähänkin asiaan. Sanottakoon siis vielä, että ei ole
sopivaa varustetta kaikkiin tilanteisiin. Puurajan kummallekin puolelle on
olemassa omat varusteensa. Vaikka ymmärrän heitä, jotka haluavat ottaa
mukaan uudet varusteensa kaikille retkilleen, niin turhat, retkikohteeseen
sopimattomat varusteet on syytä jättää suosiolla kotiin.
Antti Kalliokoski
Samaan suuntaan kulkevat omat ajatukseni.
Onpa tullut tätä "sfnet.harrastus.retkeily"-ryhmää seuratessa useinkin
mieleen, että mistä täällä loppujen lopuksi on kysymys: retkeilystä
vai "hitech-välinerunkkauksesta". Ja että paljonkohan loppujen lopuksi
nämä GSM-GPS-tyypit luonnossa kulkevat!
Varmasti on kuitenkin väärin kategorisoida asioita vain mustiin ja
valkoisiin tai oikeisiin ja vääriin, mutta ei voi mitään sille, että
tympäisee ajatus luonnossa liikkumisesta välineurheiluna.
Aika vähän on juttua täällä ollut eräelämän arvoista, luonnosta ja sen
semmoisesta, retkeilystä itsessään. Ennemmin on taitettu peistä jonkun
North Facen tai mikähännytlie- paremmuudesta. Myönnän, itsekin olen
ilmituonut käsitykseni Hillebergin Nallo2:n hyvästä laadusta omia
tarpeitani ajatellen.
Ehkä on niin, että välineistä ja varusteista on meikäläisen
suomalaisen jörrikän helpompi avata sanainen arkkunsa kuin niistä
arvoista, periaatteista, taidoista ja kokemuksista, joita retkeillessä
hakee, kohtaa ja oppii ja joita ikään kuin itsestäänselviksi
ajattelee.
Voihan olla, että nämä "GPS-tyypit" elävät aidosti luonnossa
vimpaimistaan huolimatta tai ehkä juuri niiden kautta, niin
älyttömältä kuin se tällaisesta vanhasta pierusta saattaakin tuntua!
Itse vaeltelen joka vuosi yksin vähintään kolme viikkoa niin kaukana
sivilisaatiosta kuin mahdollista. Hyödynnän tietenkin teknologiaa
siinä määrin kuin katson sen järkeväksi, mutta en missään nimessä elä
"erämaassa" vimpaimien vuoksi tai niihin tuijottaen.
Uskon ja toivon useimpien ryhmää seuraavien ja tänne kirjoittavien
jakavan nämä ajatukset kanssani.
Kireitä siimoja ja tuulisia kesäpäiviä!
**Antti
<http://www.uta.fi/~hoanka/>
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
On Thu, 11 Feb 1999 20:37:51 GMT, "Heikki"
<maire.le...@sotiki.inet.fi> wrote:
>>Missä on eräretkeilyn henki ja perinteet nykyään?
>
>
>Kyllä niitä täkäläiset erämiehet
>silloinkin vehkeitään kehittelivät ja huippuja niiden piti olla.
-snip-
>Ja lukemattomat yöt olen kärvistellyt laavulla huonoilla puilla
>vesisateessa. Kyllä kaksikerrosteltta on hyvä.Kyllä sitä Trangiaakin
>katsottiin pitkään aikoinaan vielä 80-luvulla kieroon, mutta niin vain on
>joka äijällä sellainen nykyään täällä, jopa häpeilemättä kaivaa sen
>näkösille.
-klips-
>Mutta kyllä nyt todellakin muutaman viime vuoden välinekehitys on mennyt
>mielestäni kertakaikkiaan overiksi. Ostettiin töissä isommalla porukalla
>coretex-asut ja työnantajakin tuki osan, kun ulkona töitä tehdään, kyllä se
>ei ole mistään kotoisin, meneehän se kun seisoskelee jossain,...
-klaps-
>Surettaa katsoa sellaista, jolla on tonnin puukko viimeisen päälle, eikä
>kiehistä saa aikaan, saati voita leivän päälle.
-klips-
>Heikki
jouko moisander
> ja leuku. Leuku korvaa yhden miehen reissussa varsin mainiosti sahan ja
> kirveen. Niin isoa puuta harvemmin yhtä vaeltajaa varten tarvii kaataa,
> etteikö se leu'ulla katkeaisi.
Yksinäiselläkään vaeltajalla ei ole mitään oikeutta kaadella puita.
jouko
Rouhiainen Jukka
: Aika vähän on juttua täällä ollut eräelämän arvoista, luonnosta ja sen
: semmoisesta, retkeilystä itsessään. Ennemmin on taitettu peistä jonkun
: North Facen tai mikähännytlie- paremmuudesta. Myönnän, itsekin olen
Tämän lauseen kaveriksi voisi laittaa lauseen: Miksi minä olen lihava ja
heikko, haluaisin olla hoikka ja lihaksikas. Monet haluat enemmän
keskustelua luonnosta, eräperinteistä ja arvoista. Miksi te ette aloita
sitä keskustelua? Juuri nyt!
Älkää haukkuko meitä "välineurheilijoita" siitä, että me jaamme
mielipiteitä keskenämme. Kukaan ei kiellä teitä harrastamasta samaa
asiaa.
Retkeilyterveisin,
Jukka R
Rouhiainen Jukka
: varusteet mukaan tähänkin asiaan. Sanottakoon siis vielä, että ei ole
: sopivaa varustetta kaikkiin tilanteisiin. Puurajan kummallekin puolelle on
: olemassa omat varusteensa. Vaikka ymmärrän heitä, jotka haluavat ottaa
: mukaan uudet varusteensa kaikille retkilleen, niin turhat, retkikohteeseen
: sopimattomat varusteet on syytä jättää suosiolla kotiin.
Voi, kun minäkin olisin osannut asian ilmaista näin lyhyesti ja
ytimekkäästi. Tässähän tämän koko asian ydin on! Erittäin asiallinen
kommentti.
Jukka R
Teemu Marjamäki
<olli.pa...@kolumbus.fi> wrote:
>Mitenkähän olisi
>goresukka kumisaappaassa, vesihän jäisi käsittääkseni sukan ulkopuolelle
>saappaaseen. Pitänee kokeilla joskus... (no, tässä tuli nyt sitten jotakin
>uusien ja vanhojen varusteiden rinnakkaiskäytöstä, se lienee se kaikkein
>paras vaihtoehto ;)
Siitä vaan, mutta se hölskyvä vesi ei ainakaan allekirjoittanutta
houkuta. Muutenkin epäilyttää Gore-sukkien käytön järkevyys
retkeilyssä: eivätkös ne mene puhki kovin nopeasti? Meinaan siis, että
käyttö on kovasti kallista...
Janne Sinkkonen
> vai "hitech-välinerunkkauksesta". Ja että paljonkohan loppujen
> lopuksi nämä GSM-GPS-tyypit luonnossa kulkevat!
Ensinnäkään, matkapuhelimet ja GPS eivät liity kovin kiinteästi
toisiinsa, ja toiseksi, mistäs sinä tiedät kuinka paljon kukin
luonnossa liikkuu. Jos GPS ei kiinnosta tai herättää muuten
negatiivisia emootioita, voi GPS-jutut jättää lukematta. Ei tarvitse
kuitenkaan alkaa kommentoimaan toisten harrastuksen tai harrastuksen
puutteen laatua sen perusteella että he (esim. minä) sattuvat
kirjoittamaan GPS:stä.
--
Janne
Tomi P.
> nämä GSM-GPS-tyypit luonnossa kulkevat!
Mitä se retkeily nyt sitten itseasiassa on? Ko. ryhmähän on "retkeilijöiden
ja muiden luonnossa vaeltajien foorumi". s.h.kiipeilyryhmässä taas
keskustellaan kallio-, vuori-, jää- ja seinäkiipeilystä, kiipeilyreiteistä,
-varusteista ja -tapahtumista sekä muusta asiaan liittyvästä. Tulisiko siis
kaikkien "hign tech -hörhöjen" siirtyä sinne? Tässä sitä suvaitsevaisuus
kukkii oikein avoimena! Eikös luontoa ole ihan kaikkialla kotipihasta
Everestin "elämys" huipulle? Kuten Jukka R. epäili, tästä ryhmästä voisi
tulla yhtä hiljainen kuin kiipeily ryhmä nykyään on.
> tympäisee ajatus luonnossa liikkumisesta välineurheiluna.
Jos on kiinnostunut jostain hilavitkuttimesta esimerkiksi insinöörin
näkökulmasta tekeekö se automaattisesti retkeilijästä välineurheilijan?
Oletan että suuri osa meistä omistaa tietokoneen, eikö sen valinta ole aika
usein teknisiin argumentteihin perustuva autosta nyt puhumattakaan.
> Aika vähän on juttua täällä ollut eräelämän arvoista, luonnosta ja sen
> semmoisesta, retkeilystä itsessään.
Siitä vaan juttua näpyttämään, valinta on vapaa kiinnostuksen mukaan -
kuten lukeminen.
> Voihan olla, että nämä "GPS-tyypit" elävät aidosti luonnossa
> vimpaimistaan huolimatta tai ehkä juuri niiden kautta
Mikä on sitä aitoutta? Asuuko aito luonnonihminen luolassa vai rivitalossa?
> Hyödynnän tietenkin teknologiaa siinä määrin kuin katson sen järkeväksi,
> mutta en missään nimessä elä "erämaassa" vimpaimien vuoksi tai niihin
tuijottaen.
Osa ihmisistä varmasti hankkii tavaroita tavaroiden, statuksen tai
habituksen vuoksi, se heille sallittakoon ja hyväksyttäköön. Tekeekö se
ihmisestä loppujen lopuksi paremman tai huonomman?
> Kireitä siimoja ja tuulisia kesäpäiviä!
Miksi muuten Nallo 2? Ja kalastushan on perinteisesti niitä harrastuksia,
jossa kamaralli ei ole kova.
Oli sitten "välinefriikki" taikka "perinteitä vaaliva vanhaparta" tai
jotain muuta niin kaikki me mahdumme luontoon liikkumaan keskenämme.
Kysymys lienee loppujen lopuksi suvaitsevaisuudesta erilaisia ihmisiä
kohtaan.
-Tomppa
Pertti Hartman
Susanna Lappi wrote
> Kukin taplaa tyylillään, se olkoon jokaisen oikeus. Perinteet ansaitsevat
> kunnioituksensa, mutta kaikki muuttuu, myös eräretkeily .... heitänkin
ilmaan
> kysymyksen siitä, mitä on Eräretkeily ?
>
Meni semantiikan puolelle, mutta oma käsitteistöni pohjaa
sanan "erä" vanhaan merkitykseen.
Retkeily: omin voimin luonnossa kulkemista mieluimmin siitä nauttien
Retki: yhtäjaksoinen pätkä elämää retkeillen
Vaellus: retki, joka on niin pitkä, että tietyn rajan jälkeen
sitä ei niin vain keskeytetäkään (pois on enemmän kuin päivän matka)
Erä-: etuliite, joka tarkoittaa edellämainittuja hommia
sellaisessa varustuksessa, että reissun aikana on tarkoitus
ja tarpeen saada täydennystä luonnosta
Erävaelluskilpailu (mallia Suomen Latu): tapahtuma, jossa
keinotekoisin erikoiskokein testataan taitoja, joita
erävaelluksella voi joutua käyttämään, vaikka ei aina haluaisikaan
Jokaisella on oma mielikuvansa käsitteistä. Keskustelu harhailee,
jos keskustelijoiden mielikuvat poikkeavat toisistaan, eikä sitä
heti huomata. Harhailun jälkeen on usein mielenkiintoista
lopulta "löytää toisensa".
Pepi
Antti Kalliokoski
Älä nyt hyvä mies hermostu!
Ei tässä nyt aivan haudanvakavaksi ole syytä ryhtyä. Jos olisit
lukenut juttuni tarkemmin olisit huomannut siinä myös itseironiaa ja
pehmentelyä siitäkin kohdasta, jonka referoit omaan vastaukseesi.
Eikös muuten juuri toisten harrastusten laadun kommentointi ja
ajatusten vaihto ole tällaisten ryhmien suola! Jos kaikesta oltaisiin
aina samaa mieltä, eipä se jaksaisi kauan ketään kiinnostaa. Ja GPS
nyt sattui mieleen yhtenä esimerkkinä teknistyneestä
luontoharrastuksesta. Kaikin mokomin kantakaa hilavitkutinta
mukananne, voihan se olla päteväkin laite. Mitä olen siitä lukenut en
ole täysin vakuuttuneeksi tullut, mutta mistä sitä tietää vaikka
semmoista itsekin vielä joskus käyttäisin. ;)
Yritän siis jatkossa kirjoittaa retkeilystä tänne jostain muusta kuin
välinenäkökulmasta jotta sisältö monipuolistuisi.
lämpimin vaellusterveisin,
**Antti
<http://www.uta.fi/~hoanka/>
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
On 12 Feb 1999 15:01:02 +0200, Janne Sinkkonen
<ja...@avocado.pc.helsinki.fi> wrote:
>hoa...@uta.fi (Antti Kalliokoski) writes:
>
>> vai "hitech-välinerunkkauksesta". Ja että paljonkohan loppujen
>> lopuksi nämä GSM-GPS-tyypit luonnossa kulkevat!
>
Antti Kalliokoski
Olet täysin oikeassa! Tunsin piston osuvan.
Ei tässä nyt kuitenkaan millään sensuurimielialalla juttua pukattukaan
sen puoleen.
Trollimielelläkin vähän tuli liikuttua ryhmän virkistykseksi! Eikö
pieni adrenaliinisuihke silloin tällöin piristäkin kummasti!
Sitä paitsi, esim. Trangia, Goretakki, Thermarestin itsetäyttyvä
alusta, ym. kuuluvat minunkin kamppeisiini ja vaelluskuvatkin otan
seuraavalla reissulla digikameralla.;)
Ystävällisin vaellusterveisin,
**Antti
<http://www.uta.fi/~hoanka/>
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
On 12 Feb 1999 06:32:35 GMT, Rouhiainen Jukka <jukk...@cc.tut.fi>
wrote:
Rouhiainen Jukka
: Trollimielelläkin vähän tuli liikuttua ryhmän virkistykseksi! Eikö
: pieni adrenaliinisuihke silloin tällöin piristäkin kummasti!
Asiaa!!!
Näin pitääkin välillä kirjoitella. Ikävä kyllä, muissa ryhmissä tämä
juttu olisi parin viikon päästä ollut jo täynnä lauseita tyyliin:
"Vi**u, mä paan sut kill failiin heti ja haukun sua seuraavat kakskytä
vuotta. S**tana! T: Juuri murrosikään päässyt kaikentietävä nero"
Tämän ryhmän lukijat/kirjoittajat ovat asiallisempaa porukkaa, kun
tuolle asteelle ei onneksi päästy. Katselkaa vaikka ATK juttuja, niin
saatte vähän esimakua mistä puhun.
Jatketaan samaa rataa...
Jukka R (murrosiän ohittanut, kaiken tietävä "välinefriikki ;-)
Antti Kalliokoski
Kiitos melko asiallisesta, joskin vähän samaan tyyliin kärjistävästä
jutusta kuin kommentoimasi minun kirjoittamani;)
Sitten vastailemaan kysymystesi väliin:
On 12 Feb 1999 14:35:27 GMT, "Tomi P." <tomi.p...@sci.fi> wrote:
>> että mistä täällä loppujen lopuksi on kysymys: retkeilystä
>> vai "hitech-välinerunkkauksesta". Ja että paljonkohan loppujen lopuksi
>> nämä GSM-GPS-tyypit luonnossa kulkevat!
>
>Mitä se retkeily nyt sitten itseasiassa on? Ko. ryhmähän on "retkeilijöiden
>ja muiden luonnossa vaeltajien foorumi". s.h.kiipeilyryhmässä taas
>keskustellaan kallio-, vuori-, jää- ja seinäkiipeilystä, kiipeilyreiteistä,
>-varusteista ja -tapahtumista sekä muusta asiaan liittyvästä. Tulisiko siis
>kaikkien "hign tech -hörhöjen" siirtyä sinne? Tässä sitä suvaitsevaisuus
>kukkii oikein avoimena! Eikös luontoa ole ihan kaikkialla kotipihasta
>Everestin "elämys" huipulle? Kuten Jukka R. epäili, tästä ryhmästä voisi
>tulla yhtä hiljainen kuin kiipeily ryhmä nykyään on.
>
En nyt oikein ymmärtänyt tarkoitustasi. Enhän minä nyt ole ketään
sensuroimassa tai häätämässä muualle. Tulin kuitenkin pikkuisen
trollimielessä kirjoittaneeksi sen verran kärjekkäästi, että näytän
saavan samalla mitalla takaisin. Esitin subjektiivisen näkemykseni
erään toisen kirjoittajan (Heikin) jutun inspiroimana, sitä ikään kuin
jatkaen. Ei kai nyyssietikettikään sentään kiellä olemasta eri mieltä
ryhmän ns.aktiivisen valtaenemmistön kanssa!
Luonto alkaa aivan varmasti lähes kotipihasta vielä aika monella
suomalaisella. On olemassa rakennettua ympäristöä ja rakentamatonta
luontoa, ja Lapissa vielä hiukka jäljellä ns.erämaatakin.
Minun mielestäni retkeily-termi ei tätä ryhmää ajatellen tarkoittane
ihan kotipihassa liikkumista kuitenkaan.
>> tympäisee ajatus luonnossa liikkumisesta välineurheiluna.
>
>Jos on kiinnostunut jostain hilavitkuttimesta esimerkiksi insinöörin
>näkökulmasta tekeekö se automaattisesti retkeilijästä välineurheilijan?
>Oletan että suuri osa meistä omistaa tietokoneen, eikö sen valinta ole aika
>usein teknisiin argumentteihin perustuva autosta nyt puhumattakaan.
>
Ei varmaankaan tee. Mutta enhän minä hilavitkuttimia tai tietokoneita
vastusta. Taidanpa itse asiassa olla ainakin viisi vuotta ollut
nettiin kotikoneeltakin yhteydessä. Esitin vain käsitykseni tämän
ryhmän sisällön voimakkaasta painottumisesta high-techiin, luonnon,
retkeilyn, vaelluskohteitten, yms. jäädessä aika lailla periferiaan.
Tuntui siis siltä, että jutuista päätellen nämä hilavitkuttimet
muodostavat itse pääasian monelle tämän ryhmän kirjoittajille. Siis
siihen tapaan kuin vaikkapa jos hi-fistillä äänentoistolaitteet ovat
itse välitettyä musiikkia keskeisempää ja kiinnostavampaa.
Kukaan ei ole kieltämässä tätä, eihän kritiikki tarkoita
sensurointihalua ainakaan minun sanastossani.
>> Aika vähän on juttua täällä ollut eräelämän arvoista, luonnosta ja sen
>> semmoisesta, retkeilystä itsessään.
>
>Siitä vaan juttua näpyttämään, valinta on vapaa kiinnostuksen mukaan -
>kuten lukeminen.
>
Joo, olet ehdottomasti oikeassa! Oma vika, kun toivoisi toisten
kirjoittelevan haluamaansa asiaa, mutta ei itse kuitenkaan vaivaudu.
Puolustuksekseni tarjoan sinulle ja muillekin retkeilijöille
luettavaksi kotisivuni vaellusosaston jaarituksia Lapinreissuista ja
varusteistakin.
<http://www.uta.fi/~hoanka/>
>> Voihan olla, että nämä "GPS-tyypit" elävät aidosti luonnossa
>> vimpaimistaan huolimatta tai ehkä juuri niiden kautta
>
>Mikä on sitä aitoutta? Asuuko aito luonnonihminen luolassa vai rivitalossa?
>
No voihan helv...!
Mistä sinä "aidon luonnonihmisen" luolineen tähän toit? Vaikea
ajatella, miten retkellä voisi yöpyä rivitalossa. Teltta, laavu tai
hätätilassa vaikka (lumi)luola ehkä tuntuisi helpommalta ratkaisulta
kuin rivitalo.
Yritän siis täsmentää ajatusta: aidosti luonnossa olemisella tarkoitan
_suoraa_ kontaktia luontoon. TV:stä katseltava luontodokumentti ei ole
tarkoittamassani mielessä aitoa kontaktia luontoon vaikka saattaisi
ihan kivaa ja antoisaa ollakin. Vastaavasti jonkun GPS-paikantimen
näytön katselu ja näpelöinti saattaa hukata jotain suorasta
kosketuksesta luontoon, vaikka voi tietysti sekin olla antoisaa,
joskin jossain määrin "luonnotonta" leikillisesti ilmaisten. Nyt ehkä
jatkaisit viittaamalla karttaan ja kompassiin ja saatat olla oikeassa,
mutta _minulle_ tässä on kyllä vissi ero.
>> Hyödynnän tietenkin teknologiaa siinä määrin kuin katson sen järkeväksi,
>> mutta en missään nimessä elä "erämaassa" vimpaimien vuoksi tai niihin
>tuijottaen.
>
>Osa ihmisistä varmasti hankkii tavaroita tavaroiden, statuksen tai
>habituksen vuoksi, se heille sallittakoon ja hyväksyttäköön. Tekeekö se
>ihmisestä loppujen lopuksi paremman tai huonomman?
>
Ihmisten paremmuudesta tai huonommuudesta ei kyllä ollut kysymys
alkuunkaan! Jos kuitenkin halutaan moralisoida, niin luonnon
säilymisen ja kestävän kehityksen näkökulmasta olisi varmaan
otollisempaa kuluttaa vähemmän, ainakin tuossa "tavaraa tavaran
vuoksi"-mielessä. Mutta kun asuu lasitalossa, ei tietenkään pitäisi
heitellä kivillä ihmisiä.
>> Kireitä siimoja ja tuulisia kesäpäiviä!
>
>Miksi muuten Nallo 2? Ja kalastushan on perinteisesti niitä harrastuksia,
>jossa kamaralli ei ole kova.
>
Nallo siksi, että se on hyvä teltta. Älä hyvä mies sekoita asioita!
Kalastuksen kamaralli on kiusallisen totta, mutta miten se nyt tähän
"sfnet.harrastus.retkeily"-ryhmän sisältöpohdintaan liittyy?
>Oli sitten "välinefriikki" taikka "perinteitä vaaliva vanhaparta" tai
>jotain muuta niin kaikki me mahdumme luontoon liikkumaan keskenämme.
>Kysymys lienee loppujen lopuksi suvaitsevaisuudesta erilaisia ihmisiä
>kohtaan.
>
>-Tomppa
Ilman muuta, suvaitsevaisuus olkoon johtotähtemme, mutta älköön
suvaitsevaisuus estäkö meitä esittämästä kritiikkiäkään jos siltä
tuntuu. Välinefriikin oikeus on pohtia retkeilyryhmässä
hilavitkuttimien syvintä olemusta, mutta vastaavasti vanhan pierun
oikeus olkoon asiasta esittää oma mielipiteensä. Tämmöinenhän kai
suorastaan kuuluu _keskustelu_ryhmien luonteeseen ja tarkoitukseen?
Kaikki me aivan varmasti mahdumme luontoon liikkumaan keskenämme niin
kauan kuin emme häiritse toistemme rauhaa ja suoraa kontaktia
luontoon. :)
Kukkikoot kaikki kukat minun puolestani retkeilyryhmässä!
**Antti
Markku Kalima
Saitapa aika ryöpyn vastauksia. Taisi monella kolahtaa tuo
"välineurheilja" aika läheltä ja oli pakko puolustautua - niin
minullakin :-).
Aiheen otsikkoon on mielestäni perin yksinkertainen vastaus.
Välineurheilu vaatii yleisön, eräretkeily ei. Jos et kerro kenellekään
ostaneesi Goret etkä esittele niitä mitenkään on vaikea kuvitella miten
olisit välineurheilija. Toisaalta, jos haluat makuupussin, jolla selvitä
tammikuun pakkasilla, on vaikea kuvitella, että saat sen parilla sadalla
Citymarketista.
Olet myös hyvin oikeassa,että tätä ryhmää lukemalla ja etenkin
retkeilykauppojen myyjiä kuuntelemella saa vain yhdenlaisen, ikävä kyllä
hyvin välinepainotteisen käsityksen retkeilyvarusteiden
oikeellisuudesta.
Itse suosittelen lämpimästi eri vaihtoehtojen kokeilemista. Silloin saa
jonkinlaisen käsityksen, mitkä ovat oleellisia ominaisuuksia itselleen
ja mitkä eivät. Eniten kannattaa luottaa omaan terveeseen järkeen ja
vähiten retkeilyvälinemyyjiin.
Kannattaa vielä muistaa, että "eräretkeilyä" on perin monenlaista. On
aika lailla eri asia lähteä metsäiseen maastoon perinteiselle
eräretkelle kuin avotunturiin hiihtovaellukselle taikka vuoristoon
kiipeilemään. Kussakin tapauksessa maasto, olosuhteet ja tarpeet ovat
hyvin erilaiset - miksi varusteiden tulisi olla samat?
Perinteinen eräretkeily on kaikessa nostalgisuudessaan hienoa, mutta
haluan oikeasti kuulla ihmisestä, joka lähtee vaikka Haltille
helmikuussa ilman asianmukaista telttaa, keitintä ja makuupussia, vain
perinteiseen puukkoon ja laavuun luottaen. Ei kai varusteiden malli,
muoto ja hinta ole olennaisia tekijöitä retkeilyn tai vaelluksen
nautittavuutta punnittaessa vaan se mitä reissulta kokonaisuudessaan
saa.
> Missä on eräretkeilyn henki ja perinteet nykyään?
Mielestäni vaelluksen/retkeilyn hienous on siinä, että voi viikoksi tai
pariksi haudata kellon, kännykän ja lompakon, ja nauttia luonnosta
'täysillä'. Toiset tekevät sen perinteisesti laavulla ja puukolla ja
toiset modernisti Hillenbergillä ja lethermanilla - kukin tyylillään.
Markku
--
----------------------------------------------------------------------
*** Markku Kalima - email. markku...@vtt.fi ***
*** Tel. +358 9 456 5390 - GSM +358 50 5112265 ***
----------------------------------------------------------------------
Harri Murtomäki
Antti Kalliokoski kirjoitti viestissä <36c4589b...@news.cc.tut.fi>...
>Ei tässä nyt kuitenkaan millään sensuurimielialalla juttua pukattukaan
>sen puoleen.
>Trollimielelläkin vähän tuli liikuttua ryhmän virkistykseksi! Eikö
>pieni adrenaliinisuihke silloin tällöin piristäkin kummasti!
Kiitos sinulle Antti kun sait hiukka puhtia tähän porukkaan. Olen
huomannut muutamissa newsseissä liikkuessani ihmisten siirtyvän eräänlaiseen
"siilipuolustukseen", mikäli heidän suosimansa hommeli jostain syystä
joutuu toisten arvostelemaksi. Sitä sitten jauhetaan pilkkua asiasta
niskakarvat pystyssä (tai useimmiten asian vierestä) kymmenissä viesteissä,
rivimäärän ollessa huimat 1 tai 2 per viesti. Tämän porukan suureksi
plussaksi voi lukea sen ettei täällä ole väittelyjä mallia ATK tai
matkapuhelimet.
Antille lopuksi heittäisin kysymyksen Nallosta. Tekeekö teltan mukana
tulevalla liimalla (tai mitä lie) mitään?
Mihin se itseasiassa on tarkoitettu, saumoihin vai pikapaikkauksiin?
- Harri Murtomäki / ham...@kolumbus.fi
Tomi P.
> Kukaan ei ole kieltämässä tätä, eihän kritiikki tarkoita
> sensurointihalua ainakaan minun sanastossani.
Ei minunkaan. Kritiikki -pienellä trollilla höystettynä :)- tuppaa vaan
henkilöitymään ja menee helposti tonne pihan hiekkalaatikko-osastolle.
Yritin tässä peräänkuuluttaa suvaitsevaisuutta erilaisuudelle. Retkeily ja
luonnossa olo tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Toinen käy lähimetsässä
ja toinen kairalla, harrastus on kuitenkin saman nimittäjän alla ja suoraa
kosketusta luontoon. Yritin viestittää, että perinteisyyden varjolla
tuomittu äärimmäinen välinefriikkiys on aika kapeakatseista ja päinvastoin.
Se johtaa myös usein kaksinaismoralismiin tyyliin "tämä on se ainoa
hyväksytty tapa", mutta samalla sitten hankitaan juuri kritisoitujen
argumenttien mukaisesti esim. vaatteita sitä myöntämättä. Ja sitten
katsotaan alaspäin että mitä toikin tossa. Hyvä yritys kestävään
kehitykseen on hankkia esim. "hyvät", jotka kestävät kauemmin kuin kauden
värimallisto. "Tavaraa tavaran vuoksi" onkin sitten jotain muuta.
> Nallo siksi, että se on hyvä teltta. Älä hyvä mies sekoita asioita!
> Kalastuksen kamaralli on kiusallisen totta, mutta miten se nyt tähän
> "sfnet.harrastus.retkeily"-ryhmän sisältöpohdintaan liittyy?
;) Retkeillä voi vaarin vanhalla villapaidalla tai gorella ja kalan saa
mato-ongella tai perholla.
> Ilman muuta, suvaitsevaisuus olkoon johtotähtemme, mutta älköön
> suvaitsevaisuus estäkö meitä esittämästä kritiikkiäkään jos siltä
> tuntuu.
Kritisoidaan ja argumentoidaan ihan vapaasti, muttei tuomita
suvaitsemattomasti jos intressit on hiukka erilaiset kuin omat. Arvot on
kuitenkin eri asia kuin intressit. Kukkikoon kukat, hohtakoon hanki,
tuiskoon tuuli ihan preferenssien mukaan.
-Tomppa
PS. Erittäin informatiiviset sivut -pääsi suosikeihin- ja kiitos itsellenne
asiallisesta argumentoinnista.
Harri Moilanen
kyllä tässä nyt varmaan (niin kuin totesitkin) keskustellaan stereotyyppien
kautta, sillä tuskin kellään nyt on kaikkea mahdollista GSM-GPS-TNT -tms.
tavaraa repussaan ja ainoana tarkoituksena päästä käyttämään ko. tavaroita
luonnon toimiessa vain pakollisena kulissina tälle välinetestaukselle.
Totta on, että suurin osa tämänkin ryhmän aiheista on ollut
"hitech-välinerunkkausta". Toisaalta se auttanee retkeilijäpoloista
seulomaan nykyistä välinepaljoutta. Ja sehän on hyvä asia! (Siis se
seulonta)
Tämänkin keskustelun valossa näyttää yleiseltä käsitys, että moderni
tekniikka goreineen yms. jotenkin vähentäisi luonnossa kulkemisen (tai
kulkijan) arvoa. (Tyyliin: "Sillä on GSP - ei oo varmaan nähnytkään
metsää.") Tämä ei varmaankaan ole tarkoitus. Välineet ovat osa retkeilyä.
Ruoka täytyy keittää, sateelta suojautua, makkaratikku vuolla jne. ja
hyvähän on, jos jotkut apuvälineet auttavat tätä. Tai vielä parempaa,
auttavat kulkijaa kulkemaan luonnossa rasittamatta sitä.
Hyvälle arvokeskustelulle on aina tilaa ja lukijoita. News-ryhmä vain tuntuu
suosivan lyhyempiä ja "helpompia" aiheita. Vaikka käydäänhän tässäkin nyt
pitkälti (ja pitkää) arvokeskustelua.
tervehtien,
Harri
-ööh, mikä se sellainen laavu on??? :-)
Antti Kalliokoski kirjoitti viestissä <36c37204...@news.cc.tut.fi>...
>Erinomaista, Heikki!
>
>Samaan suuntaan kulkevat omat ajatukseni.
>Onpa tullut tätä "sfnet.harrastus.retkeily"-ryhmää seuratessa useinkin
>mieleen, että mistä täällä loppujen lopuksi on kysymys: retkeilystä
>vai "hitech-välinerunkkauksesta". Ja että paljonkohan loppujen lopuksi
>nämä GSM-GPS-tyypit luonnossa kulkevat!
KLIPSIS
Junkkari Veli-Matti
ja hyvän jutun retkeilyn varustelukilvasta.
Minusta juttu oli varsin hyvä pohdinta siitä, mihin luonnossa kulkeminen
on Suomessa pahimmillaan menossa. Tarkoitan paitsi yleistä tekstiili- yms.
varustelua, myös omaa pelkoani siitä, että suurelle yleisölle tulee pelko,
että ilman GSMGPSGORETEX-varusteita metsässä ei kerta kaikkiaan pärjää.
Tiedä sitten vaikka pelko olisikin aiheellista: onhan Santahaminassa
aloitettu jo varusmiesten hiihto-opetus...
Tekniikan tuomien apuvälineiden, olkoon sitten vaatteita tai muita
varusteita, järkevä käyttö varmasti mahdollistaa vähemmän luontoa ja
kulkijaa kuluttavan reissun, mutta perustaidot, kuten suunnistus ja
tulenteko (hätätilanteessa, jos haluatte) ja leiriytyminen, ne viime
kädessä retkeilijän maastosta ehjänä pois tuovat.
Muutamia omia ajatuksiani varusteista. Kommentoikaa vapaasti.
Gore-Tex talvikäytössä on yliarvostettua. Omat kokemukseni ovat tosin
vain kahden mp-ajoasun ja kahden takin (TNF ja Terinit) kohdalta.
Kokemukseni mukaan GT toimii mp-ajoasussa parhaiten, arvatenkin sen
vuoksi, että käyttöaika rajautuu keväästä syksyyn jolloin ilman lämpötila
on yli nollan. Talvisaikaan GT toimii yhtä hyvin, kuin Anttilan 150 markan
sadeasu: ei se kosteus enää kiteinä sen kalvon läpi tule vaan jää vaatteen
sisälle. Tätä kannattaa jokaisen talviretkelle GT-kamoja harkitsevan
kokeilla ennen reissuun lähtöä, ettei tule ongelmia. Suosittelen reilua
hikiliikuntaa pakkasessa, esimerkiksi puiden pilkkomista tai muutaman
tunnin reipasvauhtista pientä kokeilulenkkiä rinkka selässä/ahkio perässä.
Tämän jälkeen, hetken sisätiloissa oltuasi, kokeile vaatteen sisäpintaa:
se on kostea tai märkä. Ongelma kalvon kanssa on nimenomaan pakkanen ja se,
että kalvo on yleensä kiinni vaatteen päällikankaassa ja pakkasessa kalvon
kohdalla vallitseva lämpötila on tietysti alle nollan. Jos kuitenkin päädyt
GT-tavaraan pakkasessa kulkiessasi, huolehdi että takissa on tuuletusta
varten kainalovetoketjut ja housuissa vastaavasti koko jalan mittainen,
molemmista päistä avattava vetoketju. Näitä tuuletusmahdollisuuksia
kannattaa myös käyttää. Itse en kokemusteni perusteella aio vaihtaa
perinteistä, anorakista ja tuulenpitävistä housuista koostuvaa talvi-
vaellusasuani GT-tavaraan, vaan kuljetan mukanani kevyttä halpis-sadeasua,
jota käytän tarvittaessa joko kovan tuulen tai räntäsateen vuoksi ja
silloinkin vain niin kauan kuin tarpeellista. GT:n sopivuudesta, tai
pikemminkin sopimattomuudesta, kesäajan vaellusasuksi onkin ollut
riittävästi puhetta. Ongelmana tahtoo vaan olla nykyisin se, että suurin
osa vaelluskäyttöön/vaativampaan ulkoiluun tarkoitetuista vaatteista on
GT:llä tiivistettyjä, tavallista tiivistä sekoitekangasta ei ainakaan minun
silmiini ole kovin usein sattunut.
Laavu vs. teltta. Laavulla pärjää yllättävän hyvin talvisaikaan myös Suomen
Lapissa. Yliperästä minulla ei ole kokemusta, voi olla huonompi majoite
sinne. Mutta Saariselällä, Hammas- ja Muotka- sekä Paistuntureilla laavu
käy majoitteesta, eteläisemmästä/metsäisemmästä Suomesta puhumattakaan.
Laavua ei tietenkään pidä pystyttää korkeimmalle paikalle, vaan leiripaikka
pitää olla jossain alempana ja silloinkin laavu on hyvä kaivaa hangen
sisään. Ja luntahan pohjoisessa talvisaikaan piisaa. Tarvittavat tuki-
kepit saa esimerkiksi suksista ja suksisauvoista. Itseasiassa pahimmat
laavukokemukset minulla ovat kesältä -94 Muotkatuntureilta, jolloin
alkukesä oli ollut kylmä ja vasta loppukesästä tuli lämpimät ilmat.
Vaikka oli jo heinäkuu lopuillaan, räkkää riitti todella suureksi
kiusaksi asti. Lämpiminä öinä taas makuupussia ei välttämättä olisi
tarvinnut sulkea, mutta ne itikat... Sittemmin olen hankkinut myös
talvikelpoisen teltan, jonka avulla luulisin pärjääväni vähän
korkeammallakin tunturissa.
Trangia vs. pensa/monipolttoainekeittimet. Hitaus. Sehän lienee se yleisin
syy miksi ihmiset miettivät sinoli-Trangian vaihtamista. Kaasulla saa
ihmeitä aikaan, mutta vain kesäaikaan. Ja talvella Sinol (ja muut sprii-
valmisteet) tunnetusti syttyvät huonosti. Itse olen pohtinut vakavasti
joko Primus MFS:n tai Optimus Explorerin hankkimista. Syynä pääasiassa
mukavuudenhalu saada keittotapahtumaa nopeammaksi, jotta kärvistely
pakkasessa jäisi vähemmälle. Aikaahan reisussa noin muuten on. Mutta Juha
Jokilan kommentti asetonin lisäämisestä spriin sekaan on saanut hieman
toisiin ajatuksiin (kiitos vinkistä). Mistä asetonia voisi hankkia
edulliseen hintaan? Omakohtaiset kokemukset yo. polttimista otetaan
silti mielenkiinnolla vastaan. Varmaa tässäkin on, että aloittelevalle
kulkijalle Trangia on ehdottomasti toimivin ja turvallisin ja kustannus-
tehokkain vaihtoehto.
Kompassi+kartta vs. GPS. Patterit. Tarvinneeko sanoa muuta? Eli varmasti
ihan hyvä lisävaruste, mutta henkilökohtaisesti en jättäisi reitin
löytämistä elektroniikan varaan.
GSM vs. ARP "turvapuhelimina". Sanovat operaattorit verkkojensa peitosta
mitä hyvänsä, vain ARP ja ehkä NMT-450 käyvät jonkinlaisesta turva-
puhelimesta. Kysykää paikallisilta (esim. poromiehet) mitä he käyttävät.
Ja silti: suhtautukaa varauksellisesti, älkää ulosmitatko turvallisuuttanne
sen vuoksi, että puhelin kulkee mukana. Ei se kuitenkaan toimi/verkkopeittoa
ei ole silloin kun kirves on polvessa pystyssä.
Hyviä ja rentouttavia reissuja itse kullekin. Maalaisjärkeä mukaan ja
kyllä ne reissut sujuvat hyvin.
- wellu
--
junkkari (saks. Junker). 1. Sot., lippujunkkari (saks. Fahnjunker), alk.
lipunkantaja-aliupseeri; myös. muutamissa maissa upseerikokelas. Vrt. faan-
junkkari. - 2. Hoviarvonimen osa, mm. hovijunkkari, kamarijunkkari. Vrt.
junkkeri. 3. Itsepäinen tai vallaton nuorukainen.
Janne Sinkkonen
> Välineurheilu vaatii yleisön, eräretkeily ei. Jos et kerro
> kenellekään ostaneesi Goret etkä esittele niitä mitenkään on vaikea
> kuvitella miten olisit välineurheilija.
Tuo ei pidä ainakaan omalta osaltani paikkansa, tai sitten ymmärrän
sanan 'välineurheilu' eri tavalla. Olen kyllä (etenkin tekniseltä
kannalta) kiinnostunut kaikista hilavitkuttimista ja uusista
materiaaleista, mutta en halua näyttää niitä muille, juuri siksi ettei
mua pidettäisi välineurheilijana. Päin vastoin, tekisi mieli repiä
esim. TNF-merkki irti niistä vaatteista joissa sellainen on, koska
TNF:ään assosioituu tietty snobismi.
Luulen itse asiassa että aika harvalla retkeilyvälineistä (liikaa?)
innostuneella on pointtina niiden esittely jollekin. Enemmän ollaan
innostuneita välineistä teknisessä mielessä, ajatellaan niitten
jotenkin maagisesti nostavan luontokokemuksen uudelle tasolle.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että tekninen innostus ja luontoinnostus
eivät ole toisensa poissulkevia. Päinvastoin, jos joku on innostunut
nimenomaan retkeilyvälineistä eikä esim. tietokoneista, kyllä
taustalla täytyy ainakin joskus olla ollut idea retkeilystä tai
luonnosta hyvänä kokemuksena.
--
Janne
Reijo Salmela
>
> Kirjoitan tämän sekä aloittelijana, joka on lukenut "konkareiden" viestejä,
> että omaan kokemukseen perustuen. Tämän ryhmän viestien sisällöstä tulee
> helposti sellainen kuva, että retkeily on oikeaa välineurheilua.
klip...
Viesteistä saa aloittelija helposti
> sen käsityksen (ja vähän kokeneemmankin pää menee luultavasti pyörälle),
> että retkelle ei yksinkertaisesti voi lähteä ilman huipputeknisiä ja
> -kalliita varusteita. Joista sitten vielä suurin osa on täysin turhia.
klip...
>
> Miss‰ on er‰retkeilyn henki ja perinteet nyky‰‰n?
Olikohan aikomuksesi saada keskustelua aikaan? Siinä ainakin onnistuit.
Vilpitön kiitos! Tulipahan tuossa keskustelussa taas asiaakin.
Itse olen tällä saralla varsinainen aloittelija. Seuraan ryhmää
mielenkiinnolla jatkuvasti, kun olen itse pikkuhiljaa hankkimassa
kokemuksia tältä saralta ja sitä kautta kehittämässä myös omaa
varustustustani.
Toisin kyllä esille toisenlaisia käsityksiä mikäli jutussasi oli myös
todellista mielipidettäsi.
Tästä ryhmästä en minäainakaan ole saanut sellaista kuvaa, että retkeily
on välineurheilua yhtään sen kummemmin kuin mikään mukaan harrastus.
Samoin en ole saanut sellaista kuvaa, että retkelle ei voi lähteä ilman
huipputeknisiä ja -kalliita varusteita. Minusta täällä on käyty hyvinkin
monipuolista keskustelua ja tuotu esille yhtä sun toista näkökantaa.
Minusta jokainen omaa järkeään käyttävä osaa ja ymmärtää tehdä oikeita
johtopäätöksiä keskusteluista. Pitää yksinkertaisesti ymmärtää, että
jokaikisellä yksilöllä lähtökohdat, odotukset ym. retkeilyssäkin ovat
täysin erilaiset. En itse tippakaan häpeä enkä nolostele sitä ettei
mimulla itselläni ole esim. yhtäkään Gore -varustetta. Se ei tarkoita
ettäkö olisin sellaisia vastaan. Ei tosiaan!
Se, että täällä ns. "välineretkeilijät" tuovat esille mielipiteitään
vain rikastaa keskustelua ja toivoisin toki, että "matalammallakin
välineprofiililla" retkeilevät kertoisivat vielä enemmän kokemuksistaan.
Ei lähdetä ainakaan tätä porukkaa "normalisoimaan" eikä ketään
"syyllistämään". Kehdataan olla erilaisia omine mielipiteinemme, koska
yhtä totuutta ei liene missään asiassa!
On siis perhanan hyvä, että sinäkin otit tämän omalla tavallasi esille.
Kiitos vielä Sinulle!
--
Reijo
Petri Kaipiainen
>
>Miksi muuten Nallo 2? Ja kalastushan on perinteisesti niitä harrastuksia,
>jossa kamaralli ei ole kova.
Jostain syystä kalastuspuolellakin joillekin (nuorukaisille) on
iskostunut/iskostettu ajatus, että vain tietynlaisella vehkeellä voi
harrastaa. Miten muuten voi selittää Erälehden kysymyspalstan
tyyppikysymyksen "minulla on Daiwa XXYY ja vapa Uklystik ZZZXXX ja uistin
LIPLAP TurboX voiko niillä kalastaa haukea?"
Kalastuksessa lienee tärkeintä olla oikealla hetkellä oikeassa paikassa,
olipa vehkeet mitä hyvänsä. Sama retkeilyssä, paikalla oleminen ja
tunnelman aistiminen on vissiin tärkeintä.
Petri K.
Antti Kalliokoski
Kiitos positiivisesta suhtautumisestasi!
Tuosta Nallon mukana tulevasta saumojen tiivistysaineesta näytti
Nestori Simola jo kirjoittaneen uudessa threadissa, joten totean vain
omalta puoleltani, etten ole sitä ainetta vielä laittanut. Saumat ovat
pitäneet 100%:sti ilmankin. Muuten, onkohan väliä sillä, kummalle
puolelle aine levitetään, jos sitä aikoo käyttää? Ilmeisesti
sisäpuolelle, en tiedä, eikä järki nyt tunnu juoksevan.
Vaellusterveisin,
**Antti
<http://www.uta.fi/~hoanka/>
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
On Fri, 12 Feb 1999 22:24:12 +0200, "Harri Murtomäki"
<ham...@kolumbus.fi> wrote:
>
>Antti Kalliokoski kirjoitti viestissä <36c4589b...@news.cc.tut.fi>...
>
>>Ei tässä nyt kuitenkaan millään sensuurimielialalla juttua pukattukaan
>>sen puoleen.
>>Trollimielelläkin vähän tuli liikuttua ryhmän virkistykseksi! Eikö
>>pieni adrenaliinisuihke silloin tällöin piristäkin kummasti!
>
-klips-
Santeri Ylikoski
enpä juuri enää jaksa seurata tätä keskustelua.
retkeillään kaikki tahoillamme, puhutaan jostain muusta.
jooko?
santeri
Heikki
"Taas parani kalansaanti kovasti, kun kävi tonnilla lisää varusteita
eräkaupasta."
Hyvähän se on kuulla vehkeistäkin, minkälaisia kokemuksia toisilla on.
Jokainen taaplatkoon tyylillään ja sillä hyvä minun puolesta.
Joskus tapaa jonkinlaisia nostalgikkoja, jotka kertakaikkiaan vieroksuvat
kaikenlaista uutta pälyillen silmät pyöreinä, (jopa eräs tuttu on
kieltäytynyt juomasta keittimellä keitetyä kahvia), toinen äärilaita on
kaikenlaisten vempainten kanssa hiplaajat, niinkuin se kalansaanti siitä
paranisi, vaikka on kymppitonnin perhovapa, kait sillä ikivanhan
lasikuituvavan heiluttajalla on yhtäläinen oikeus kalastaa, mutta jos ei
pokka kestä vetää tyyliään, niin ei voi muuta kuin surra.
Mutta se perinteinen retkeily ja eräkäynti, onko itse elämys lopppujen
lopuksi paljoakaan muuttunut. Se taitaa olla paljon omasta itsestä kiinni.
Enemmän minua häiritsee monenlainen häiriö ja häly, mikä ahdistaa, jotenkin
kokee joutuneensa entistä enemmän ahtaalle vai onko se tottumista,
turtumista. Onko tämä homma jo liian tuttua, nuoruuden jännittävä uuden
löytäminen...
Saattaahan tunnelma tietysti häiriintyä kaikenlaisista rompeista, toisaalta
se lisää, kun voi luottaa vehkeisiinsä ja se rinkkakaan ei niin pahasti
hierrä.
Joku ei siedä GPS:ää tai kännykkää UK-puistossa, toinen ei uskalla
hyysikkään ilman niitä.
Hyvä keskusteluryhmähän tämä on luettavaksi. Kieltämättä aina joskus hieman
hymyilyttää nuo jutut, mutta saapahan tyydytystä tuolle
huumoritarpeelleenkin, ei kai siitä kukaan vedä hernettä nenäänsä.
Mutta paljon on hyviäkin vehkeitä, ja aivan tarpeen ne on tuolla ulkona.
Mutta se coretex oli kyllä joutava minulle hankinta, ilman sitä olisin
pärjännyt oikein hyvin muutenkin. Ja onhan se hieno puukko sellainen
talismaani, vai mikä se nyt onkaan. Kaitpa siinäkin elää jokin eräelämän
arvo, mukava mielleyhtymä voi tulla kuluneesta kirvesvarresta, kun tuohon
muovivartiseen ei jää muita jälkiä, kuin että sattuu polttamaan sen
kupruille unohtaessaan liian lähelle tulta.
Mutta ei se ole mikään pakko kuksaa hommata. Hyvinhän se on tuo
muovimottikin asiansa ajanut.
Heikki
Pasi Talvitie
Kävi tuossa sellainen juttu, että me Oulun yliopiston geotieteiden opiskelijat
(Nikoli ry) saimme ensi syksyn Keski-Euroopan excuun liittyen sponssina
Nunnauunilta pari tonnia vuolukiveä, joista on sitten työstetty mm.
kylmä/kuumakiviä ym. tavaraa myyntiin. Kauppa on käynyt hyvin ja excukassaan on
saatu hieman rahaakin. Nyt on kylmä/kuumakiviin sopiva materiaali toistaiseksi
kuitenkin lopussa ja uusia käyttökohteita kaipaillaan. Niinpä pisti silmään tuo
vuolukividippailujuttu ja nyt minua kiinnostaakin, olisiko tuollaisille
dippauskiville mahdollisesti laajempaa kysyntää? Vuolukivihän loistaa juuri
noilla lämpöominaisuuksillaan ja työstettävyydellään. Tee-se-itse -ihmisten
harmiksi vuolukiviesiintymiä ei taida olla kuin Itä-Suomessa, joten
raaka-aineen saatavuus on muualla asuville ongelma. Nikoli voisi kuitenkin
alkaa valmistamaan noita myyntiin, jos vain kiinnostusta on. Itselleni taidan
ainakin pari prototyyppiä veistää...
Pasi Talvitie
akontiai wrote:
> Toisella puolella vyötäni roikkuu kuksa. Kuksahan on varsin mainio muki
> metsäkäyttöön. Ei polta suuta, ja on tunnelmallinen. Lisävarusteena on
> taskussani pari-kolme vuolukiveä (Tulitikkurasian kokoista) joihin olen
> tehnyt metallilenkit. Eli kun haluan kuumaa juotavaa, pystytän nuotion.
> Kuksaan vettä ja vuolukivet nuotioon. 5-10 minuuuttia nuotiossa
> kuumentaa kivet aivan riittävästi siihen, että ne dippaamalla kuksaan
> kiehuu kuksan vesi. Vielä kun ei anna kivien liian kauan jäähtyä
> kuksassa, saa niistä varsin miellyttävät sormenlämmittimet rukkasiin.
>
>
f2p...@uta.fi
<Paljon viisasta tekstiä>
Totta ja Jumalan sana. Mutta ottanet huomioon että newsgroupit
ovat perusluonteeltaan TEKNISESTI elämään suhtautuvien miesten
foorumi...
Huippuvarusteiden tarkoitus on tietysti säilyttää oman sohvan,
keittiön ja makuuhuoneen mukavuus oltiin sitten missä tahansa,
missä kelissä tahansa (vrt. asuntovaunumatkailu). Lukekaa vaikka
mainokset huolella!
Mielestäni paras käyttötarkoitus ylävuoristovarusteille Suomessa
on lasten ulkoiluttaminen talvella: voit joko
a) seisoskella monta tuntia pakkasessa muovikengissä ja untuvissa
tai
b) pukeutua kuoripukuusi ja möyriä lumilinnaleikeissä niin pitkään
kuin haluat, ilman että palellutat lisääntymisvälineesi tms.
Sitä paitsi nahkamiehellä ja taitettavalla kenttälapiolla varustautunut
isä saa koko leikkikentän jakamattoman huomion ja ihailun osakseen!
Juha Jokila
> kyllä tässä nyt varmaan (niin kuin totesitkin) keskustellaan stereotyyppien
> kautta, sillä tuskin kellään nyt on kaikkea mahdollista GSM-GPS-TNT -tms.
> tavaraa repussaan ja ainoana tarkoituksena päästä käyttämään ko. tavaroita
> luonnon toimiessa vain pakollisena kulissina tälle välinetestaukselle.
TNT - trinitrotolueeni? Onhan sillä näppärä kalastaa pikku lampia, kun ei
tuhraannu aikaa siimojen kanssa pelaamiseen. Ja saahan sillä näppärästi keloja
nurin polttopuuksi taikka silloiksi purojen yli. Talvella sillä räjäyttää
kätevästi lumet pois nuotion pohjalta ja varmuuden vuoksi siittä kannattaa tehdä
kattavat miinoitteet leirin ympärille kiukkuisten maanomistajien varalle.
Yleisesti ottaen alkaa muuten tympimään tuo suvaitsevaisuuden ylistys ja
vaatimusten esittäminen keskustelun aiheista. Kirjoittakaa haluamallenne
keskustelunaiheelle avaus! Saatana#½, älkää olko muilta vaatimassa tarinaa,
jonka voitte itsekkin laatia. Jos se on vähääkään kiinnostavaa, niin varmasti
minä ja muutkin siitä jatkavat.
Suvitsevaisuudella taas ei ole paljon merkitystä tällä foorumilla, koska tänne
voi kuka tahansa pukata mitä tahansa sontaa ja öykkäröintiä halusimme taikka
emme. Maastossa en ole koskaan tavannut kenenkään avoimesti ilkkuvan toisten
tyyliä taikka varusteita, joten sielläkään ei taida vanne kiristää kenenkän
päätä.
Juha Jokila
Juha Jokila
> Mutta Juha
> Jokilan kommentti asetonin lisäämisestä spriin sekaan on saanut hieman
> toisiin ajatuksiin (kiitos vinkistä). Mistä asetonia voisi hankkia
> edulliseen hintaan?
Maalikaupasta löytynee asetonia halvimmalla.
Muistakaa, että asetoni liuottaa useita muoveja pilaten ne. Esim muoviset
silmälasinlinssit harmaantuvat, jos niille lentää asetoniroiskeita. Muuten
asetoni ei ole mikään hirmumyrkky ja se haisee niin voimakkaalle, ettei stä
huomaamatta voi hengittää haitallisia määriä.
Juha Jokila
Timo Kiravuo
> tyylillään. Mikäli joku haluaa kulkea Kevon reitin päästä päähän kantaen
> sateenvarjoa ja salkkua mukanaan, niin hänelle suotakoon se. Jos se tekee
Jonain päivänä käyn ostamassa käytetyn miesten villapuvun kirpparilta
ja lähden vaellukselle se päälläni. Kravatti kaulassa tietenkin. Tosin
silkki ei taida pitää vedestä. Mikä olisi paras solmiomateriaali
aidolle retkeilijälle, keinokuidut kun eivät tietenkään kelpaa
oikealle erämiehelle? Kudottu villakravatti ei ole tyylikäs, näyttääkö
pellava hyvältä kravattina?
Mielikuvatouhuahan tämä on, osa retkeilijöistä ei tunne olevansa
"oikeita eränkävijöitä", ellei päällä ole villaa, puuvillaa ja nahkaa.
Ja kumia jaloissa ja kuppi puusta. Toiset ylpeilevät titaanisesta
hammastikustaan, joka säästää 0,3 g painossa ja käyttävät Gore-Texiä
heinäkuussa, kun se pitää myös hyttyset loitolla.
Kevyessä kesäsateessa sateenvarjo on muuten ihan hyvä peli.
--
Timo Kiravuo
When I am wrong, I change my mind - what do you do?
- John Maynard Keynes
Timo Kiravuo
> Välineurheilu vaatii yleisön, eräretkeily ei. Jos et kerro kenellekään
> ostaneesi Goret etkä esittele niitä mitenkään on vaikea kuvitella miten
Jos suunnittelee viikkoja lelujen hankkimista ulkomaanmatkalta ja
sitten kun pääsee painavan matkalaukun kanssa kotiin viettää
kaupunki-iltoja ostoksia hiplaillen, lienee välineurheilija. Tai
keräilijä tai harrastelija. Postimerkkien, urheilijakuvien yms.
esineiden keräilijät maksavat sumeita summia jostain, jota ei voi
käyttää mihinkään hyödylliseen. Kuulalaakeroitua pelastusrissaa voi
sentään kuvitella käyttäväsä jossain (pitäisiköhän hankkia,
omani kun ovat vain liukulaakeroituja?)
Taksonomiaa pitää laajentaa, erotetaan toisistaan välineiden
harrastaja ja välineillä harrastaja.
Timo Kiravuo
> Kirjoitan tämän sekä aloittelijana, joka on lukenut "konkareiden" viestejä,
> että omaan kokemukseen perustuen. Tämän ryhmän viestien sisällöstä tulee
Vaikutelma tulee varmaankin myös siitä, että uudet asiat kiinnostavat
enemmän kuin vanhat tutut. Retkeilyssä painoteaan nykyään myös luonnon
lyhyen aikavälin suojelua, jolloin itse retkeilykohteeseen pyritään
jättämään mahdollisimman vähän jälkiä. Jos metsästä ei voi kaataa
paria kuusta laavupuiksi ja keloa päälle rakovalkeaan, niin pitää
kantaa oma majoite ja keitin mukana.
Tässä ryhmässä on myös mukana yllättävän paljon porukkaa, joka
retkeilee sisä-Suomen suojaisten metsien ulkopuolella. Esimerkiksi
laavulla ei tee paljoakaan ulkosaaristossa tai Norjan vuorilla.
Pakkaskelillä puuvilla on hyvä päällysmateriaali, mutta nollakelin
jääkiipeilyyn tai lumiluolan kaivuun se ei ole optimaalinen.
Keskustelua käydään siitä mikä kiinnostaa.
> Missä on eräretkeilyn henki ja perinteet nykyään?
Henki ja perinteet ovat suurelta tallessa, mutta lelut ovat
kehittyneet. Perinteiden kunnioittaminen ei tarkoita sitä, että
valitaan yksi tietty ajankohta ja pitäydytään sen tyylissä ja
tavoissa. Perinteiden puutteisiin törmää lähinnä Lapin baanoilla,
sielläkin harvoin yli päivämatkan päässä lomahotellista. Henki on
jokaisella korvien välissä.
Suomessahan muuten varsinaisen vapaa-ajan retkeilyn perinteet ovat
varsin lyhyet, aiemmin metsässä käytiin hakemassa elanto. Taitaa jäädä
tämän vuosisadan puolelle koko historia ja suurin osa velä
loppupuolelle.
Timo Kiravuo
erähengestä. Tyyppi tekee mitä ihmeellisimpiä reissuja mitä
ihmeellisimpien värkkien ja oivallusten varassa. Kohteet eivät rajoitu
takapihan metsiin vaan kattavat koko maapallon.
Olli Pakarinen
> retkeilee sisä-Suomen suojaisten metsien ulkopuolella. Esimerkiksi
> laavulla ei tee paljoakaan ulkosaaristossa tai Norjan vuorilla.
perinteisillä varusteilla pärjää *Metsämaastossa* eli suurimmassa osassa
Suomea, Käsivartta ja Utsjoen tuntureita lukuunottamatta. Vuoristoon
sitten otetaan tietysti vuoristovarusteet. Monet vain raahaavat niitä
vuoristovarusteita mukaan metsäänkin. Eli siis eri varusteet vuoristoon ja
metsään.
> Keskustelua käydään siitä mikä kiinnostaa.
Aivan. Pieni arvokeskustelukaan ei välttämättä ole pahitteeksi :)
Harri Moilanen
Olli Pakarinen kirjoitti viestissä
<01be5a7f$a883a9e0$967b...@pakarinen.valiodata.fi>...
KLIP
>Käsivartta ja Utsjoen tuntureita lukuunottamatta. Vuoristoon
>sitten otetaan tietysti vuoristovarusteet. Monet vain raahaavat niitä
>vuoristovarusteita mukaan metsäänkin. Eli siis eri varusteet vuoristoon ja
>metsään.
Mutta sittenhän vuoristokaverilla pitäisi olla kahdet varusteet ja hop, taas
meni välineurheiluksi :-)
Harri
Markku Kalima
> Jos suunnittelee viikkoja lelujen hankkimista ulkomaanmatkalta ja
> sitten kun pääsee painavan matkalaukun kanssa kotiin viettää
> kaupunki-iltoja ostoksia hiplaillen, lienee välineurheilija. Tai
> keräilijä tai harrastelija. Postimerkkien, urheilijakuvien yms.
> esineiden keräilijät maksavat sumeita summia jostain, jota ei voi
> käyttää mihinkään hyödylliseen. Kuulalaakeroitua pelastusrissaa voi
> sentään kuvitella käyttäväsä jossain (pitäisiköhän hankkia,
> omani kun ovat vain liukulaakeroituja?)
>
> Taksonomiaa pitää laajentaa, erotetaan toisistaan välineiden
> harrastaja ja välineillä harrastaja.
Oma käsitykseni termistä 'välineurheilija' taitaa olla ilmeisen
negatiivinen. Käsitän sillä henkilön, joka hankkii kalliit välineet
valtaosaltaan sen vuoksi, että antaa tällä muille vaikutelman, että on
ns.'kova tekijä' alalla.
Jos joku ostaa kalliit varusteet ja oikesti käyttää niitä ominaisuuksia,
josta on maksanut, ei hän ole mielestäni välineurheilija, vaan
pikemminkin vakava harrastaja. Ehkä joskus tyhmäkin vakava harrstaja,
mutta ei välineurheilija.
Olennaista on siis välineiden oston todellinen tarkoitus.
Kiravuon mainostamaa pylpyrännyplääjää ei tällä logiikalla voi nimittää
väliurheilijaksi, koska hänellä lienee aito kiinnostus tuota teknistä
aparaattia ja sen muotoa kohtaan. Tarkoitus ei liene ole nostaa omaa
statustaan isän Visan avulla.
Markku
> Timo Kiravuo
> When I am wrong, I change my mind - what do you do?
Why give up? Why not to change the other's mind?
Wild Mind
Timo Kiravuo kirjoitti viestissä <4bvhh22q...@jalopeno.nixu.fi>...
>"Harri Murtomäki" <ham...@kolumbus.fi> writes:
>> tyylillään. Mikäli joku haluaa kulkea Kevon reitin päästä päähän kantaen
>> sateenvarjoa ja salkkua mukanaan, niin hänelle suotakoon se. Jos se tekee
>
>Jonain päivänä käyn ostamassa käytetyn miesten villapuvun kirpparilta
>ja lähden vaellukselle se päälläni. Kravatti kaulassa tietenkin. Tosin
>silkki ei taida pitää vedestä. Mikä olisi paras solmiomateriaali
>aidolle retkeilijälle, keinokuidut kun eivät tietenkään kelpaa
>oikealle erämiehelle? Kudottu villakravatti ei ole tyylikäs, näyttääkö
>pellava hyvältä kravattina?
todellinen vanhan ajan perusratkaisu taitaisi olla seuraavanlainen
-golfhousut
-pikkutakki tweediä
-knalli tai lippalakkki tyyliä menneet ajat
-puuvillainen (ehdottomasti valkoinen)kauluspaita
-tweedkankainen tai pellavainen solmio
-puuvillaiset polvisukat
-nilkkaan rullatut villasukat
-nahkaiset monomalliset vaellusjalkineet
-sateenvarjo+valkoiset silkkihansikkaat
>
>Mielikuvatouhuahan tämä on, osa retkeilijöistä ei tunne olevansa
>"oikeita eränkävijöitä", ellei päällä ole villaa, puuvillaa ja nahkaa.
>Ja kumia jaloissa ja kuppi puusta. Toiset ylpeilevät titaanisesta
>hammastikustaan, joka säästää 0,3 g painossa ja käyttävät Gore-Texiä
>heinäkuussa, kun se pitää myös hyttyset loitolla.
>
>Kevyessä kesäsateessa sateenvarjo on muuten ihan hyvä peli.
>
>--
>Timo Kiravuo
> When I am wrong, I change my mind - what do you do?
> - John Maynard Keynes
sari hagelin
Timo Kiravuo kirjoitti viestissä <4br9rq2...@jalopeno.nixu.fi>...
>"Olli Pakarinen" <olli.pa...@kolumbus.fi> writes:
Niin siltä näyttää että ei voi lähteä enää metsään ilman kunnon
vaellussauvoja (hiilikuitu)m, g-texiä, hyperkeitintä: tekee ruuan valmiiksi
ennen kun on edes tikun sytyttänyt. Ja herää kysymys voiko edes ajatella
retkeä ilman Blå:ta tai Reiterssiä.
Tavallisilla kotimaisilla yksinkertaisilla tai itsetehdyillä kamoilla ei
juuri kannata leukailla.
Ja mihin on menty; metsälappiin on tuotava bensaa saudeista jotta voi
polttaa ruuan pohjaan.
Nimim. Enkö näe metsää puilta
Ila
Juha Jokila
> Niin siltä näyttää että ei voi lähteä enää metsään ilman kunnon
> vaellussauvoja (hiilikuitu)m, g-texiä, hyperkeitintä: tekee ruuan valmiiksi
> ennen kun on edes tikun sytyttänyt. Ja herää kysymys voiko edes ajatella
> retkeä ilman Blå:ta tai Reiterssiä.
> Tavallisilla kotimaisilla yksinkertaisilla tai itsetehdyillä kamoilla ei
> juuri kannata leukailla.
> Ja mihin on menty; metsälappiin on tuotava bensaa saudeista jotta voi
> polttaa ruuan pohjaan.
Bensaa tuodaan, jotta kansallispuistojen kelot säilyisivät ylikansoitetulla
reiteillä.
Vielä se koittaa aika, jolloin ihannoidaan oikeita erämiestaitoja alkaen omien
varusteiden valmistamisesta ja omien retkimuonien valmistamisesta siten että ne
myös säilyvät ja ovat monipuolisia.
Omatekoisten varusteiden määrittelyssä on vaikeaa vetää rajaa sille, miten
pitkälle esivalmistettuja raaka-aineita voidaan käyttää, jotta se olisi vielä
omatekoinen. Esim. jos ahkio on omatekoinen, niin voiko siinä olla Savotalta
ostettu vetovyö? Tai jos makuupussi on omatekoinen, niin pitääkö itse kutoa
kankaat sekä kyniä hanhet, jotta saa täytettä pussiinsa. No entäpä lanka
kankaaseen taikka kuitu lankaan. Raakaöljä kuidun raaka-aineeksi ja mistä
otetaan öljyporaan metallia... Sellaista ei siis olekkaan, joka olisi täysin
omatekioista.
Ei kai valmiit varuseet nyt niin pahasta ole. Monet niistä kestävät paljon
paremmin, kuin muinaiset omatekoiset vastineensa ja ovat ominaisuuksiltaan
parempia. Ei se silti estä kehuskelemasta omatekoisilla varusteilla.
Pitää muistaa, että puolivalmiista osista hutiloimalla koottu retkeilyvaruste
ei yleensä pahemmin kehuskelunaiheita annakkaan. Jos työ on moitteetonta, niin
suunnittelu on voinut mennä pieleen ja suunnitteluperusteet on voitu arvioida
väärin ja jollei muussa ole vikaa, niin ainakin raaka-aineissa on säästelty
liikaa.
Kun olen tehnyt omia varusteitani, niin yleensä olen pyrkinyt parempaan
laatuun, mitä kaupoissa on saatavilla. Tämä on myös suurimmaksi osaksi
toteutunut ja yleensä vielä kohtuullisella hinnalla. Omatekeleet ovat yleensä
tulleet maksamaan 1/4 osan lähinnä vastaavasta kaupan tuotteesta.
Ennakkoluulottomasti aina kannattaakin uusien tarpeiden ilmaannuttua pohtia
päivä taikka pari, voisiko uuden välineen tehdä jotenkin itse ja jos voi, niin
arvioida sitten kannattaako se rahallisesti. Jos kannattaa, niin sitten vaan
tarkempaa suunnittelua kehiin.
> Nimim. Enkö näe metsää puilta
Jos oletkin eksynyt ryteikköön?
> Ila
Juha Jokila
Timo Kiravuo
> Tavallisilla kotimaisilla yksinkertaisilla tai itsetehdyillä kamoilla ei
> juuri kannata leukailla.
Eikö? Kyllä useimmat itse kamoja tehneet ylpeilevät kättensä jäljestä.
Minullakin oli pääsiäisenä itse tehty (Sarviksen ahkioista koottu)
pulkka hinauksessa.
Mutta kun teollisella valmistuksella päästään tasaisempaan ja usein
myös parempaan laatuun, on kannattavampaa delegoida valmistus muille
ja käyttää oma aika palkkatyöhön. Tämä on koko yhteiskunta-idean
taustalla; jokaisen ei ole pakko tehdä kaikkea itse.
En myöskään näe mitään paremmuuseroa itse tehdyn ja kaupasta ostetun
välillä, vaikka arvostankin itse tekemiseen liittyvää omaa panosta.
Toiset tykkäävät näpertelystä, toiset eivät. Minä tienaan telttani
paljon mielummin puhumalla, kuin säästän muutaman tonnin lompakosta ja
yritän ommella joka suuntaan liukuvaa nailonia teltan muotoon.
> Ja mihin on menty; metsälappiin on tuotava bensaa saudeista jotta voi
> polttaa ruuan pohjaan.
Hih, minä lähden kuukauden kuluttua saudeihin hankkimaan sitä bensaa.
Vakavammin ottaen, metsä-Lapin suosituilla vaellusreiteillä keittimen
käyttö on perusteltua, ettei kaikkia paikkoja riivittäisi palavasta.
Me etelän asukkaat kunnioitamme myös usein lakia ja vältämme
tulentekoa ilman maanomistajan lupaa.
Omat keitinpuheeni johtuvat siitä, että vietin esimerkiksi pääsiäisenä
viikon Norjassa yli 2000 metrissä ja mitään palavaa ei ollut
lähistöllä, ei edes lumen alla. Keitin on käytännössä ainoa
vaihtoehto. En muutenkaan mielelläni polttele puurajan kasvustoja.
Tulet kyllä syntyvät tarvittaessa, se on tullut testattua monet
kerrat, eli taidoista homma ei ole kiinni.
Ville Koponen
Sari Hagenin kirjoitti viestissä ...
>Tavallisilla kotimaisilla yksinkertaisilla tai itse tehdyillä kamoilla ei
>juuri kannata leukailla.
Minulla on itse tehty pokasaha. Terää ja narua lukuun ottamatta, kaikki
osat korvattavissa luonnosta löytyvillä materiaaleilla.
Ja on parempi kuin mikään kaupasta löytyvä metallikehikko viritelmä.
Sytytyspalat on valmistettu myöskin itse... ekolokistakierrätystä (Hesari +
kynttilämössö). ;-)
Teltta ja kamina on kaveri itse suunnitellut ja tehnyt.
Tällä hetkellä kokeilussa myöskin taulakääpä.
Syy miksi olemme nämä itse valmistaneen on yksinkertaisesti se, että
valmiina ei ole löytynyt sellaisia tavaroita jotka vastaisivat
vaatimuksiamme / toimisivat käytännössä.
Missään nimessä emme häpeä näitä tavaroita.
T: Ville
Olli Pakarinen
>myös parempaan laatuun, on kannattavampaa delegoida valmistus muille
>ja käyttää oma aika palkkatyöhön. Tämä on koko yhteiskunta-idean
>taustalla; jokaisen ei ole pakko tehdä kaikkea itse.
Mutta kun kaikilla ei ole mahdollisuutta mennä palkkatyöhön tai sitten
palkkatyö tuottaa niin vähän, että on parempi kuluttaa aikaansa tekemällä
varusteitaan itse (tämä kyllä menee jo politiikan puolelle).